Raskaana - mies painostaa aborttiin, minä en tiedä haluaisinko abortin vai pitää lapsen

Huomenta! : )

Juu, elikkäs tämmöisellä asialla olisin täällä liikenteessä, maanantaina sain kuulla että olen raskaana. Verikokeista siis - olin "sairastellut" puolitoista viikkoa ja selvisi että odotan vauvaa.
Tarvitsin omaa ajatteluaikaa noin päivän, jonka jälkeen uskalsin kertoa poikaystävälleni asiasta. Olemme siis aika nuoria, itse olen 24 ja poikaystävä täyttää 24 parin kuukauden päästä. Kihloissa ollaan ja yhdessä oltu jo kuitenkin 5 vuotta ja asutaankin yhdessä - asiat kuitenkin mallillaan, että mitään "estettä" lapsen pitämiselle ei ole. Vaikkei lapsi olekaan suunniteltu, minun puolestani se olisi kuitenkin hyvin toivottu. : )

Kerroin sitten miehelle raskaudesta sillä lopputuloksella että hän flippasi aivan totaallisesti. Asia meni aivan huutamiseksi eikä hän suostunut kuuntelemaan minua ollenkaan. Lähdin sitten keskustaan saadakseni muuta ajateltavaa, mutta koko ajan hän soitti ja pisti viestiä että hän soittaa ja varaa ajan lääkäriin että saadaan raskaus keskeyttyä ja "asia pois päivänjärjestyksestä". Kertaakaan ei kysynyt minulta mitä mieltä minä olin tai mitä ajattelin asiasta ja jos yritin kertoa, puhui vain päälle että lasta ei tule ja piste. Asiasta ei keskustella. Seuraavana päivänä sain jotain kontaktia mieheen, kysyin tietääkö edes miten abortti tehdään kun noin kepeästi puhuu asiasta. Itse ajattelen että abortti on ainoa vaihtoehto silloin, kun odottaja on ihan liian nuori tai elämäntilanne on yksinkertaisesti mahdoton vauvalle.

Mies on käyttäytynyt muutenkin lapsellisesti, lähtee kuulemma lätkimään jos lapsi tulee ja on "lyövinään" nyrkillä mahaani ja tarjoaa koko ajan kaljaa ja mumisee jotain että toivottavasti tulee keskenmeno niin asia olisi hoidettu "ilmaiseksi".

Itse olen nyt ihan pihalla mitä haluan. Jos pidän lapsen, joutuisin siitä huolehtimaan yksin enkä ole varma riittävätkö voimavarani siihen. Aborttiakaan en kuitenkaan halua enkä sitä toisen painostuksesta lähtisi tekemäänkään. Ymmärrän miehen pointin kuitenkin.
Hän on juuri sellaista "sitten joskus vuosien päästä"-tyyppiä. Olen myös miettinyt että jos nyt keskeytän raskauden niin saanko enää koskaan lapsia. Vai pelaako mies vain aikaa "sitten joskus"-lauseella ja paljastaakin vuosien päästä ettei koskaan lapsia haluakaan?

Onko muita samassa tilanteessa kamppailevia? Päätös on loppujen lopuksi minun (niin kuin mies eilen lopulta myönsikin), mutta kiinnostaisi, miten muut ovat tällaisessa tilanteessa toimineet? Onko ratkaisu lopulta kaduttanut?

 

Huomenta! Mulla on ollut sellainen tilanne että tulin raskaaksi vahingossa muutama vuosi sitten. Oltiin tunnettu miehen kanssa sillon muutama hassu kk. Mies halusi abortin ja minä en. En tehnyt aborttia.
En myöskään vaatinut mitään. Puoli raskautta vihasi mua suunnilleen. Kuitenkin kun lapsi syntyi ei ollut päivääkään muualla yötä kun mun luona.
Nykyään olemme yhdessä ja lapsiakin on tullut lisää..
Älä tee aborttia vaan miehesi toiveesta!
Mieti asiaa rauhassa ja jos vähänkin ajattelet että pystyt lapsen yksin hoitamaan niin ilmoita niin miehellesi.
Joko hyväksyy tai ei. Oma valinta. Kuitenkin olette jo ihan aikuisia.. Näitä on paljon että jos joskus 10v päästä.. Niin vissiin..
Paljon rohkeutta ja voimia mitä sitten päätätkin!

 

Teillä ei ole asiat mallillaan jos mies pelleilee vatsaan lyömisellä.

 

Tässä joitakin kokemuksia abortista:

"Olen menettänyt neljä lasta" - Abortit - Elämä - Helsingin Sanomat

Itsellä ei ole kokemusta, mutta mieti hyvin tarkkaan ja hae keskusteluapua.

 

Hei! Jos olisin sinä, ottaisin etäisyyttä mieheen. Lähtisin kaverin tai perheeni luokse vähäksi aikaa. Saisit itse sulatella asiaa ja mies myös. Abortti on sinun päätöksesi jos siihen päädyt koska kroppasi on sinun. Kehottaisin sulattelemaan rauhassa asiaa
Itse olen myös saanut esikoiseni yllätyksenä. Tällöin siippani vaati aborttia, ja jätti minut. Erosimme. Päätin pitää lapsen ensimmäisen ultran jälkeen mutta mies ei ollut asiaan vielä valmis. Asuimme erillämme, pidin häneen kuitenkin yhteyttä ja kirjoittelin kuinka raskaus etenee..Ajan kuluessa päädyimme takaisin yhteen ja olemme olleet yhdessä kohta 14 vuotta. ja lapsia on tullut lisää.. Itse luulin etten pystyisi saamaan lapsia koska edellisessä suhteessa yritimme 3 vuotta tuloksetta ja nyt tuli tosiaan tuo ylläri. Ihana ihme! Nyt Olemme aviossa ja onnellisia, rakkautta riittää. Voimia sinulle!!

 

Hei! En kamppaile saman tilanteen kanssa, mutta minua painostettiin luopumaan ensimmäisestä lapsestani kun häntä odotin. Tarkalleen ottaen terveydenhoitaja oli varaamassa minulle aikaa lääkäriin. Tilanne oli eriskummallinen, semminkin kun itse halusin pitää lapsen. Sain ensimmäisen lapseni 20-vuotiaana ja jäin aika pian yksinhuoltajaksi. Turvaverkkoa ei juuri ollut ja olihan se raskasta, mutta en kadu ainakaan sitä, että pidin lapsen. Hänestä on kasvanut oikein kelpo nuori mies.

Ajattelen, ettei kenenkään keskenkasvuisen ihmisen uhoaminen ole toisen elämän riistämisen arvoista. En keskeyttäisi alkanutta raskautta mistään hinnasta, jokainen syntynyt elämä on jo sinällään arvokasta. Lisäksi en haluaisi omalle tunnolleni sitä, että estän jotakin itsessään täydellisen kehittymisen heti alkuunsa.

Miehesi on itsekäs, eikä laisinkaan ole ymmärtänyt millaisia seurauksia seksillä voi olla, sinä itse tunnut ymmärtäneen asian. Ja omien sanojesi mukaan lapsi on sinun puolestasi toivottu, vaikkakin yllätys. Niinhän kaikki raskaudet ovat: se on asia, johon ihminen ei voi omalla tahdonvoimallaan vaikuttaa, paitsi tietysti kieltäytymällä kovin läheisestä kanssakäymisestä kenenkään kanssa. Tarkoitan siis, että raskauden alkamisesta ei kukaan voi päättää, sen estämisestä niinkin.

Jos asiaa tarkastellaan käytännöllisesti, on selvää, että taloudellinen tilane lapsen hankkimiseen voisi olla parempi vasta vähän myöhemmin, mutta silläpä ei voikaan mitata kaikkea. Myös nuori äiti on kypsä vanhemmaksi, sillä kukaan ei ole valmiiksi äiti tai isä. Vanhemmaksi kasvetaan lapsen kanssa elämisen myötä. Ennakoivina valmiuksina tarvitaan vastuuntuntoa ja myötäelämisen kykyä, elikkäs empatiaa. Muut asiat oppii sitten sitä mukaa. Jos selkeästi näyttää ettei kumppanisi ilmennä kumpaakaan näistä, voi olla helpompaakin hoitaa lapsi yksin.

Toisaalta hänen reaktiossaan voi olla kysymys ensijärkytyksestä. Anna hänelle ja itsellesi aikaa, älä missään nimessä tee mitään lopullisia päätöksiä hänen vaatimuksestaan tai siksi että ymmärrät hänenkin näkökantaansa. Sinun näkökulmasi on ihan yhtä oikea ja vastuuntuntoisempi kuin kumppanisi. Hän käyttäytyy hyvin lapsellisesti tällä hetkellä ainakin. Voihan olla, että kumppaniasi kauhistuttaa lapsen mukanaan tuoma vastuu ja jonkinlaista vastuuntuntoa sekin osoittaa, joskin olisi huolehtinut aiemmin asiasta, jos kerran oli varma, ettei halua isäksi kuin vasta "sitten joskus".

Elämä muuttuu koko ajan, menneitä valintoja ei voi tehdä uudelleen. Tällä hetkellä esimerkiksi et voi enää vailta jotakuta muuta ihmistä ensimmäisen lapsesi isäksi. Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Luota itseesi ja omaan ajatteluusi, uskon, että olet paras äiti juuri tälle lapselle jonka elämä on nyt alkumetreillään.

 

On teidän suhteella lopun hetket käsillä. Teit päätöksen mihin suuntaan tahansa, aina kaduttaa.
Ootko varma että 9 kk kestät miehen kiukuttelua ja kun lapsi syntyy niin mies lähtee, voi lähteä jo aiemminkin. Vauvan satuttaminen ei ole hyvä juttu, edes uhkaileminenkaan.
Jos teet abortin, jäät miehelle salaa katkeraksi ja suhteenne tuhoutuu ennenpitkään, kuulostaa että haluaisit pitää lapsen ja ainoa este on miehesi. Jos tosiaan on niin että ainoa este on miehesi, ala suunnittelemaan elämää ilman miestäsi. Ota laput silmiltäsi ja mieti realistisesti mitä teet.

Jos teetkin lapsen, mihin sitoudut seuraavaksi 20 vuodeksi, ellei pidemmäksi juuri tuohon mieheen joka nyt uhkailee, painostaa ja kiristää sinua. Jos hän voi tehdä nyt suhteessa noin, mieti mitä tekisi jos olette eronneet ja tekisit lapsen.
Ja mieti lasta, haluaisiko lapsesi tuollaisen isän.
Jokaisella lapsella on oikeus syntyä haluttuna maailmaan. Lapseltasi on puolet tuosta oikeudesta riistetty.
Joskus tapahtuu ihmetarinoita ja löydät jonkun joka haluaa rakastaa sinua ja lastasi, mutta ota huomioon että tuosta miehestä joka on lapsen isä, ei välttämättä siihen ole.

Mieti asiaa viisaasti ja järjen kanssa, mihin itse haluat sitoutua ja mihin et. Ota huomioon kaikki nuo seikat ja enemmänkin mitä kerroin. Jos minä olisin sinä, tekisin abortin, pakkaisin kamat ja jättäisin miehen. Nuolisin haavani ja surisin suruni. Elämä tuo eteen vaihtoehtoja, jotka hoitavat sydämen kuntoon. Mutta tällä elämänkokemuksella en ehdoin tahdoin toisi surua ja huolta elämääni enempää.

 

On teidän suhteella lopun hetket käsillä. Teit päätöksen mihin suuntaan tahansa, aina kaduttaa.
Ootko varma että 9 kk kestät miehen kiukuttelua ja kun lapsi syntyy niin mies lähtee, voi lähteä jo aiemminkin. Vauvan satuttaminen ei ole hyvä juttu, edes uhkaileminenkaan.
Jos teet abortin, jäät miehelle salaa katkeraksi ja suhteenne tuhoutuu ennenpitkään, kuulostaa että haluaisit pitää lapsen ja ainoa este on miehesi. Jos tosiaan on niin että ainoa este on miehesi, ala suunnittelemaan elämää ilman miestäsi. Ota laput silmiltäsi ja mieti realistisesti mitä teet.

Jos teetkin lapsen, mihin sitoudut seuraavaksi 20 vuodeksi, ellei pidemmäksi juuri tuohon mieheen joka nyt uhkailee, painostaa ja kiristää sinua. Jos hän voi tehdä nyt suhteessa noin, mieti mitä tekisi jos olette eronneet ja tekisit lapsen.
Ja mieti lasta, haluaisiko lapsesi tuollaisen isän.
Jokaisella lapsella on oikeus syntyä haluttuna maailmaan. Lapseltasi on puolet tuosta oikeudesta riistetty.
Joskus tapahtuu ihmetarinoita ja löydät jonkun joka haluaa rakastaa sinua ja lastasi, mutta ota huomioon että tuosta miehestä joka on lapsen isä, ei välttämättä siihen ole.

Mieti asiaa viisaasti ja järjen kanssa, mihin itse haluat sitoutua ja mihin et. Ota huomioon kaikki nuo seikat ja enemmänkin mitä kerroin. Jos minä olisin sinä, tekisin abortin, pakkaisin kamat ja jättäisin miehen. Nuolisin haavani ja surisin suruni. Elämä tuo eteen vaihtoehtoja, jotka hoitavat sydämen kuntoon. Mutta tällä elämänkokemuksella en ehdoin tahdoin toisi surua ja huolta elämääni enempää.

Komppaan tätä. Näin sinun täytyy ajatella, ja näin toimisi älykäs aikuinen. Tuollaisen miehen kanssa en jatkaisi suhdetta enää päivääkään.

 

Abortti ja miehen jättäminen olisi viisainta.

 

Myös minä odotan yllätyslasta. Kun sain tietää vauvasta, olimme juuri eronneet. Mies toivoi (ja ehkä toivoo edelleen?) adoptiota ja itse harkitsin myös aborttia, mutta päädyin pitämään lapsen. Nyt maha on jo iso, ja olen ikionnellinen että annoin vauvan elää. Meillä ei luultavasti miehen kanssa ole tulevaisuutta yhdessä, mutta teillä on pitkä suhde takana, ja mies saattaa hyvinkin tottua ajatukseen lapsesta, kuten tuossa yllä useammalla on käynyt. Tosin vatsaan lyömisellä pelleily kuulostaa kyllä sellaiselta, että kannattaisi varmaan ottaa mieheen vähän etäisyyttä. Siten saat rauhassa pohtia asiaa eikä tarvitse pelätä oman tai vauvan turvallisuuden puolesta. Onko sinulla jotain ystävää, perheenjäsentä tms jonka luokse voisit muuttaa vähäksi aikaa?

 

Mitä helvettiä? Ymmärrät miehen pointin? Siis että hän haluaa murhata lapsesi. Hankkiudu siitä ukosta äkkiä eroon. Pärjäätte lapsen kanssa kyllä ja viisainta olisi jos hänen ei koskaan tapaisi "isäänsä".

 

Abortti ja miehen jättäminen olisi viisainta.

Tätä minäkin suosittelen.

 

:O

Siis...

Mitä vittua?! Tuo mies?! Tai siis "mies", keskenkavuinen, itsekäs, vastuuntunnoton kusipää. Paskapää pois kuvioista heti!

Mitä lapsensaamiseen tuossa iässä tulee... Itse olin 24v:nä kahden lapsen äiti, enkä edes mielestäni nuori sellaiseksi. Ihan normi ikä saada lapsi. Tunnen myös saman ikäisiä (ja nuorempiakin) yksinhuoltajiakin, eikä heilläkään ole ollut mitään vaikeuksia pärjätä. Kuulostat hieman lapselliselta, tai ainakin tuo kirjoitustyylisi ja se, millaista kohtelua siedät. Puhelimessa "yrität" sanoa miehelle jotain ja mies vaan raivoaa. Aikuinen ihminen voi hei ihan itse valita, miten antaa muiden itseään kohdella, ja tuollaisia puheluita ei tarvitse ottaa vastaan. Luuri kiinni ekasta rumasta sanasta, helppoa. Ja kaikki tuo muu... Ei. Tuo on täysin sairasta käytöstä mieheltä.

Sinä haluat lapsen, se paistaa kirjoituksestasi suoraan läpi. Aborttia katuisit lopun ikääsi ja suhde mieheen olisi silloinkin tuhoon tuomittu (on toki jo nyt, tuon miehen käytöksen vuoksi). Sanot, ettet tiedä mitä haluat, mutta tuo jahkaaminen ja se, että heti alussa kirjoitit, että sinun puolestasi lapsi olisi ihan toivottu/tervetullut, vaikei olekaan suunniteltu, kertoo, ettet todellakaan voi tehdä aborttia.

Minusta tuo raskaus ei nyt ole mikään ongelma, soitat neuvolaan ja alat odottaa esikoistasi. Onnea! Parisuhde kuitenkin ON ongelma ja jos tuo, mitä kirjoitit on totta, tarvitsee sinun alkaa etsiä asuntoa ja saada suhde päätettyä ja oma elämä rullaamaan, ennenkuin lapsi syntyy. Onneksi 9kk on pitkä aika.

 

Abortti ja miehen jättäminen olisi viisainta.

Mitä viisasta olisi abortissa?

 

Mitä viisasta olisi abortissa?

Mitä viisasta olisi tehdä lapsi tuollaiselle miehelle. Jos hän ei olisi raskaana, niin kuinka moni suosittelisi lapsen hankintaa taikka sitä että ei käyttäisi ehkäisyä?

 

No ihan ekana jättäisin tuon "miehen". Riippumatta siitä mikä olisi kantani aborttiin, en haluaisi enää jakaa elämäni tuollaisen ihmisen kanssa.

Sitten miettisin itse mitä teen raskauden kanssa.

 

Mies on lyövinään mahaa ja tarjoaa kaljaa? Miten sairasta!

Olisin itsekin ollut pulassa jos tuossa ikää olisin raskautunut, mutta ei mieheni ikimaailmassa olisi leikitellyt lyömisellä tai toivonut keskenmenoa. Asiasta olisi keskusteltu, varmasti itkettykin, mietitty vaihtoehtoja puoleen ja toiseen. Mutta pääasia että olisimme tehneet valinnan yhdessä, olisi se sitten ollut kumpi tahansa.

 

Mitä viisasta olisi tehdä lapsi tuollaiselle miehelle. Jos hän ei olisi raskaana, niin kuinka moni suosittelisi lapsen hankintaa taikka sitä että ei käyttäisi ehkäisyä?

Ei todellakaan ole viisasta tehdä tuollaiselle miehelle lasta. Ei se kuitenkaan ole syy päättää jo alkanutta elämää! Ei abortti mikään simppeli juttu ole, siinä voi tulla vaikka mitä komplikaatioita. Psyykkeellekin se on todella rankka kokemus, varsinkin, jos se ei ole oma valinta, vaan siihen on painostettu.

 

Poikaystäväsi (en kyllä missään olosuhteissa käyttäisi sanaa "mies") käytös ei ole 24-vuotiaan tasalla. Huutaa, tarjoaa alkoholia, toivoo terveydellistä ongelmaa: keskenmenoa (ja ajattelee vielä, että raskauden keskeyttämisestä/keskeytyksestä pitäisi selvitä ilmaiseksi), on edes lyövinään. Melkein luulisi, että poika ei ole seksiä harrastanutkaan, kun ei ole valmis ottamaan kunnolla edes rahallista vastuuta, vaan toivoo sinulle mieluummin komplikaatiota.

Aina on helppoa ajatella "mitä jos", kun ei itse ole tilanteessa. Itse väittäisin, että olisin tuossa tilanteessa 24-vuotiaana pakannut laukkuni ja lähtenyt "ensiapuna" vanhempieni luokse suunnittelemaan tulevaa lapsen kanssa ja jättänyt klopin juomaan kaljaansa ja leikkimään väkivaltaleikkejään ihan yksin. 24-vuotiaana olin ollut omani kanssa yhdessä 7 vuotta ja olimme naimisissa ja silti uskoisin, että näin olisin toiminut, tuollainen käytös mieheltäni olisi paljastanut minulle hänestä jotain, mikä syystä tai toisesta olisi vuosien aikana jäänyt huomaamatta, enkä tuommoista kumppanilta hyväksyisi. Mielestäni sen verran vakavaa.

Tiedän, että yksin olisin selvinnyt lapsen kanssa, mutta en ole lainkaan varma, olisinko tuollaisen käytöksen ja kokemuksen jälkeen selvinnyt mieheni kanssa enää kahdestaan.

 

Mitä viisasta olisi abortissa?

Ei se ole viisautta että hakee ehdoin tahdoin surua elämäänsä. Suru tulee pyytämättäkin. Me emme tiedä ap.n taustoja muutenkaan, 24-vuotias on nuori ihminen. Opiskelut voi olla kesken, elämänkokemus on hakematta.
Ap.n tekstistä huokuu että hän on hyvin epävarma, elämä ilman miestä tuntuu horjuvalta ja hän ei tiedä haluaako vauvan vai ei.

Onnellinen raskaus on jokaisen naisen unelma. Jos tämä unelma evätään ja raskaus on täynnä huolia ja pelkoa pärjäämisestä, ilman että nainen kokisi pelkoa myös miehen puolelta, on aika kurja skenaario.
Raskaus on muutenkin rankka naisen psyykkeelle jos sen käy yksin. Nyt ap on yksin mutta myös joutuu pelkäämään miehen reaktioita ja käytöstä.

AP.lla on mahdollisuus saada mitä toivoo, vauva, onnelliset vanhemmat ja mies joka tukee. Se ei vain ole nyt.

Abortti on ajatuksenakin hankala ja murheellinen, mutta niin on myös ap.n elämäkin jos tekee vauvan. En tarkoita sitä että maailma olisi murheiden laakso jos hän tekee tuon vauvan, asiathan voivat ollakin ap.lla hyvin.

Mutta täytyy nähdä elämäntilanne mihin tekee vauvan. Täytyy miettiä myös omaa jaksamista.

 

Jätät ensinnäkin miehesi/poikaystäväsi tai mikä hän sitten onkaan. Tuollaisen kanssa ei kannata elää yhdessä. Sitten mietit uudelleen itse haluatko pitää lapsen ja toimit sen mukaan, etkä muiden painostuksen mukaan.

 

Mitä viisasta olisi tehdä lapsi tuollaiselle miehelle. Jos hän ei olisi raskaana, niin kuinka moni suosittelisi lapsen hankintaa taikka sitä että ei käyttäisi ehkäisyä?

Onpa erikoista ja itsekästä ajattelua. Lasta ei suinkaan tehdä kenellekään muulle, kuten miehelle, vaan se tehdään itselle ja elämälle, ja ajatellen asiaa lapsen ja uuden elämän kannalta. Jos isä on mukana lapsen elämässä, se on usein hyvä asia, mutta joskus huono, eikä suinkaan mitenkään välttämätöntä.

 

Onpa erikoista ja itsekästä ajattelua. Lasta ei suinkaan tehdä kenellekään muulle, kuten miehelle, vaan se tehdään itselle ja elämälle, ja ajatellen asiaa lapsen ja uuden elämän kannalta. Jos isä on mukana lapsen elämässä, se on usein hyvä asia, mutta joskus huono, eikä suinkaan mitenkään välttämätöntä.

Silti moni käyttää ehkäisyä. Abortissa lopetetaan raskaus alkutekojöihin kun lasta ei vielä ole olemassa.

 

Ap.hän kertoi ettei tiedä pärjääkö vauvan kanssa vai ei. Mammat aina sanoo palstalla että tee vaan se lapsi kyllä sinä pärjäät mutta voi käydä toisinkin päin. Voi olla koliikkia,refluksia yms erittäin haastava lapsi jota ei jaksa yksin hoitaa niin mitäs sitten? kyllä abortti noin nuorena on paras ratkaisu.

 

Silti moni käyttää ehkäisyä. Abortissa lopetetaan raskaus alkutekojöihin kun lasta ei vielä ole olemassa.

Ja mikähän olisi syy jonka takia ap:n pitäisi tehdä abortti? Ei sitä ainakaan sen takia pidä tehdä, että mies sitä vaatii, tai sen takia että mies on itsekäs kusipää. Ap voi tehdä sen jos itse on hyvin vakavan harkinnan jälkeen sitä mieltä, ettei hän halua lasta ja jos hän on valmis kantamaan asian mukanaan koko loppuelämänsä.