Raskaana - mies painostaa aborttiin, minä en tiedä haluaisinko abortin vai pitää lapsen

[QUOTE="huoh";29463055]Jätä mies ja etsi joku hölmö joka haluaa elättää toisen miehen siittämän lapsen. Tai ala yhteiskunnan painolastiksi eli yksinhuoltajaksi. Tyypillisiä kaksplussan neuvoja eli höyryävää sontaa.

Lapsen hankkiminen parisuhteessa tulee aina olla kahden ihmisen päätös. Teilä kävi vahinko, toinen ei lasta halua eikä toinenkaan ole varma. Ei luulisi olevan kovin kummoinen pohdinta että mitäköhän tuossa nyt täytyisi tehdä ja mikä olisi kaikkien etu.[/QUOTE]

Anteeksi, en huomannut että tässä ketjussa oli toinen huoh!

Samaa mieltä kanssasi.

 

Mutta jos itse pidät aborttia vääränä ratkaisuna, et voi olettaa että ap:lla on sama ajatusmaailma kuin sinulla? Jos ap olisi täysin varma, että haluaa pitää lapsen, ei hän olisi täällä kirjoittelemassa ja kysymässä neuvoja. Jo se kertoo aika paljon, että ap ei edes huomaa millainen hänen miehensä todellisuudessa on, eikä hän ole edes harkinnut eroa. Ap vaikuttaa hyvin epävarmalta, ja tarvitseisi varmasti psykologin neuvoja tilanteeseen, eikä saarnoja täällä palstalla siitä, miten väärin abortin teko on. Jos hän todella päätyy pitämään lapsen, se on hänen valintansa, eikä kenenkään muun. Ja hän itse joutuu pitämään huolta lapsestaan yksin, emme tiedä onko hänellä omia vanhempia, tai tukiverkostoa? Vai onko joku teistä abortin vastustajista menossa auttamaan ap:ta lapsen hoidossa? Tuskinpa. Ei voi neuvoja toista tekemään valintjoa, joita itse olisi valmis tekemään omalla elämänkokemuksellaan, varsinkin jos ap ei vielä omista sellaista elämänkokemusta. Mielummin katuu aborttia, kuin katuu loppuelämänsä lasta jonka kanssa joutuu elämään. Onko se sille lapselle oikein, tulla maailmaan, jossa kukaan ei ehkä kykene huolehtimaan hänestä? Paljon pienempi paha on katua aborttia, varsinkin kun on vielä erittäin suuret mahdollisuudet saada lapsi myöhemmällä iällä. Minusta lasta ei koskaan pitäisi tehdä heppoisin syin, se ei ole mikään pieni, vaan erittäin suuri vastuu. Jos ap haluaa tällä hetkellä lapsen, sitten vastaus on selvä, hän pitää lapsen. Ei vaikuta siltä että hän tietäisi mitä hän haluaa. Siksi pitää pohtia kaikki vaihtoehdot läpi, eikä vaan syyllistää tuntematonta ihmistä abortista, ja vain todeta tyyliin "minäkin tein lapsen 24-vuotiaana ja pärjäsin."

Ap kysyi mielipiteitä ja kaikki me kerroimme omamme. Minusta on hullua, että joku uskaltaa tulla neuvomaan toista tappamaan elämänalun kohdustaan, kun selvästi tuo henkilö itsekin kokee sen huonona ja pelottavana vaihtoehtona. Ei se ole mitenkään ennenkuulumatonta, että ihminen ei itse täysin näe tilannettaan. Tunteet on mukana, ja kokonaiskuva on aina eri, kuin joku yksittäinen pätkä elämästä. Onhan ap:n "mies" voinut olla hyvänkin tuntuinen tyyppi kaikessa lapsellisuudessaankin ja vasta nyt näyttänyt todellisen luonteensa. Onhan tuo silloin järkytys ja varmasti ap on hämmentynyt ja kysyy siksi täältä neuvoa. Eihän kukaan varmaan kuvittelekaan ap:n tekevän mitään päätöksiä vain, koska joku netissä käske, mutta uskon, että hän saa täältä vähän näkökulmaa kuitenkin. Kun vastauksia on laidasta laitaan on hänen helpompi miettiä hieman objektiivisemminkin.

 

Vertaappa omaa tilannettasi ap;n tilanteeseen? Onko teillä samat lähtökohdat tehdä lapsi 24-vuotiaana?????Itse luettelit mitä sinulle oli 24-vuotiaana, okei. Mitä ap:lla on 24-vuotiaana? Mies joka uhkaa lyödä vatsaa, jotta lapsi abortoituisi. Ja itsellä erittäin epävarma olo. Voiko teitä kahta todella verrata? Toinen 24-vuotiaana on ihan eri asia kuin toinen ihminen 24-vuotiaana. Ap,n tilanne ei nyt todellakaan ole täydellinen lapsen saamiseen, HÄnhän joutuu ensin lähtemään pakoon miehen luota, joka uhkailee. Joutuu sen jälkeen todennäköisesti pelkäämään että mies alkaa vainota häntä , ja ahdistelee häntä tekemään abortin jne. Sitten hän joutuu keksimään itselleen elannon, jotta pystyy maksamaan vuokran ja kaikki lapsen kulut yksin, ja lapsi on jo tulossa. Lapsen synnyttyä hän joutuu pohtimaa ilmoittaako hän lapsen isän nimen, ja joutuuko hän olemaan tekemisissä miehen kanssa, ja vaatiiko mies oikeuksia lapseen. Siinä onkin kunnon vyyhtiä kerrakseen. Kun raskausaika voi muutenkin olla yllättävän tunteikas ja rankka. Härregyyd että olet naiivi!

Niin, pointtihan olikin siinä, että hullua suoraan olettaa, että 24v on vielä ihan lapsi. 24v on aikuinen ja hänellä on kaikki mahdollisuudet saada elämä raiteilleen. 24v pystyy halutessaan hoitamaan asiansa hyvinkin ja pärjää lapsenkin kanssa, jos vain halua on.

Ja ei, ap:n tilanne EI ole TÄYDELLINEN lapsen saamiseen. Harva tilanne on. AP:n tilanne on vielä keskimääräistä paskempi ja lapsen isäkin on huonoimmasta päästä. Ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö ap voisi pärjätä ihan hyvinkin.

Yhtä lasta ei ole kovinkaan vaikeaa tässä maassa elättää työttömänäkään. Paikkakunnasta riippuen löytyy monesti kyllä töitäkin, jos oikeasti on halua niitä tehdä.

 

Ap, vaikutat hyvin kiltiltä ja vähän epävarmalta. Sinun ei pitäisi olla tuollaisen miehen kanssa.
Jos sinulla on tukiverkostoa, esim vanhemmat jotka tukevat sinua, ja itse olet selviytyjätyyppi, pidät varmaan lapsen!
Mutta jos olet liian heikko esim jättämään tuon miehen, tekee hän elämästänne todennäköisesti helvettiä
pidät sitten lapsen tai et. Ensimmäiseksi sinun pitäisi kyetä jättämään noin huono mies, ja vasta sitten pohtia haluatko elämääsi lapsen. Yksinkertaista, mutta ei välttämättä helppoa. Miksi olet kihloissa miehen kanssa joka reagoi raskauteen noin? Oletteko koskaan keskustelleet mitä suhteeltanne haluatte?
Huonolta kuulostaa... Älä ainakaan jää roikkumaan huonoon suhteeseen, mies saattaisi myös tulla väkivaltaiseksi jos esim pidät lapsen hänen tahtoaan vastaan, eikä hän kestä lapsen itkua tms. Tuollaisesta miehestä pitäisi päästä eroon ASAP.

 

Abortti ja miehen jättäminen olisi viisainta.

Mä ymmärrän ton pointin, että jättää mies, mutta miksi se abortti jos nainen haluaa pitää lapsen?

 

[QUOTE="Lilli";29463191]Mä ymmärrän ton pointin, että jättää mies, mutta miksi se abortti jos nainen haluaa pitää lapsen?[/QUOTE]

Siksi koska lapselle on parempi tulla perheeseen, jossa on molemmat vanhemmat, jotka tukevat toisiaan lapsen saamisessa ja hoitavat lasta, ja myös tulla tilanteeseen jossa hän on haluttu. On erittäin raskasta saada lapsi yksin , synnyttää lapsi yksin, se mies joka on lapsen isä, tulee olemaan ikuisesti äidin mielessä, ja jossain vaiheessa joutuu myös kertomaa lapselle millainen isä hänellä on.Tämä ketjun nainen ehtii vielä tulla raskaaksi elämässään, ja tehdä vaikka 10 lasta jos haluaa! Tietenkin jos aivan välttämättä haluaa tulla yksin äidiksi 24-vuotiaana, voi pitää lapsen, ja jaksaa varmaan kasvatta lasta yksin. Mutta ap ei kuulosta sellaiselta ihmjiseltä, joka tulisi toimeen yksin.

 

Ap voisi itsekin vastailla tähän ketjuun, ellei sitten ole provoilumielellä tehty aloitus...

 

Siis ettekö ollut tietoisia siitä että raskaus on mahdollista jos ei käytä ehkäisyä oikein?

 

[QUOTE="viera";29463240]Ap voisi itsekin vastailla tähän ketjuun, ellei sitten ole provoilumielellä tehty aloitus...[/QUOTE]

Miksi ap:n pitäisi vastata? Hän kysyi neuvoa, on saanut vastauksia ja nyt hän halutessaan voi erilaisten vastausten pohjalta miettiä, mitä tekee. Ap:n ei tällä palstalla tarvitse ruveta päätöstään vatvomaan saati kertomaan, eikä kai kukaan oleta, että näin isossa asiassa päätös olisi jo syntynyt.

Minusta sinä vaikutat hieman siltä, että haluat mässätä ap:n ikävällä tilanteella ja kuulla siksi lisää. siksi kannustan ap:tä olemaan vastaamatta tähän ketjuun, näiden nälkäisten nettiäitien veren janon perässä.

 

Siis ettekö ollut tietoisia siitä että raskaus on mahdollista jos ei käytä ehkäisyä oikein?

Se on vaikka käyttäisikin ehkäisyä täysin oikein. Nimim. raskaaksi (ja keskenmeno) täysin oikein paikallaan olevasta hormonikierukasta huolimatta.

 

Miksi ap:n pitäisi vastata? Hän kysyi neuvoa, on saanut vastauksia ja nyt hän halutessaan voi erilaisten vastausten pohjalta miettiä, mitä tekee. Ap:n ei tällä palstalla tarvitse ruveta päätöstään vatvomaan saati kertomaan, eikä kai kukaan oleta, että näin isossa asiassa päätös olisi jo syntynyt.

Minusta sinä vaikutat hieman siltä, että haluat mässätä ap:n ikävällä tilanteella ja kuulla siksi lisää. siksi kannustan ap:tä olemaan vastaamatta tähän ketjuun, näiden nälkäisten nettiäitien veren janon perässä.

No tuota en kyllä tarkoittanut. Kaiken voi näköjään halutessaan ymmärtää väärin.
Tässä ketjussa jankataan nyt pelkästään abortista(puolesta ja vastaan), ap voisi tulla tarkentamaan kysymystään, jos haluaisi. Kukaan ei tietenkään pakota vastaamaan tähän ketjuun sen enempää. Oletko ihan höpsö? Liian henkilökohtaisia ei tietenkään kannata täällä selitellä.
Toivotaan että ap sai jotain apua tästä ketjusta. Itse kirjoitan kärkkäästi, jotta saisi ap;n ajattelemaan asiaa kaikilta kannoilta.

 

:O

Siis...

Mitä vittua?! Tuo mies?! Tai siis "mies", keskenkavuinen, itsekäs, vastuuntunnoton kusipää. Paskapää pois kuvioista heti!

Mitä lapsensaamiseen tuossa iässä tulee... Itse olin 24v:nä kahden lapsen äiti, enkä edes mielestäni nuori sellaiseksi. Ihan normi ikä saada lapsi. Tunnen myös saman ikäisiä (ja nuorempiakin) yksinhuoltajiakin, eikä heilläkään ole ollut mitään vaikeuksia pärjätä. Kuulostat hieman lapselliselta, tai ainakin tuo kirjoitustyylisi ja se, millaista kohtelua siedät. Puhelimessa "yrität" sanoa miehelle jotain ja mies vaan raivoaa. Aikuinen ihminen voi hei ihan itse valita, miten antaa muiden itseään kohdella, ja tuollaisia puheluita ei tarvitse ottaa vastaan. Luuri kiinni ekasta rumasta sanasta, helppoa. Ja kaikki tuo muu... Ei. Tuo on täysin sairasta käytöstä mieheltä.

Sinä haluat lapsen, se paistaa kirjoituksestasi suoraan läpi. Aborttia katuisit lopun ikääsi ja suhde mieheen olisi silloinkin tuhoon tuomittu (on toki jo nyt, tuon miehen käytöksen vuoksi). Sanot, ettet tiedä mitä haluat, mutta tuo jahkaaminen ja se, että heti alussa kirjoitit, että sinun puolestasi lapsi olisi ihan toivottu/tervetullut, vaikei olekaan suunniteltu, kertoo, ettet todellakaan voi tehdä aborttia.

Minusta tuo raskaus ei nyt ole mikään ongelma, soitat neuvolaan ja alat odottaa esikoistasi. Onnea! Parisuhde kuitenkin ON ongelma ja jos tuo, mitä kirjoitit on totta, tarvitsee sinun alkaa etsiä asuntoa ja saada suhde päätettyä ja oma elämä rullaamaan, ennenkuin lapsi syntyy. Onneksi 9kk on pitkä aika.

Täysi peesi!Sain myös ensimmäisenä juuri täytettyäni 24v ja se aika oli todellakin ihaninta aikaa elämässäni-kun vain olisin tajunnut jättää sen miehen jo aiemmin.
Hän sai sitä ennen painostettua minut aborttiin ja anelin vauvaa, hän pysyi päätöksessään, kuin piru ilman empatiaa kyttäsi sairaalassa, että kaikki varmasti tappavat lapsen.
Tuosta jäi kamalat syyllisyyden tunnot ja viha.
Vasta kymmenen vuoden päästä sain itkettyä tuon asian pois...ja ajattelen enkelivauvaani vieläkin.

 

Silti moni käyttää ehkäisyä. Abortissa lopetetaan raskaus alkutekojöihin kun lasta ei vielä ole olemassa.

Mitäs se raskaus sitten tarkoittaa?Että lasta ei ole vielä olemassa?Jo on ajatuksenkulku...

 

Mitäs se raskaus sitten tarkoittaa?Että lasta ei ole vielä olemassa?Jo on ajatuksenkulku...

Ei alkio ole lapsi vaikka nainen onkin raskaana. Toisaalta joillekin lapsi voi olla olemassa jo ennen hedelmöitystä, siis ajatuksena ja toiveina.

 

Hei nimimerkki Raskaana !
Itse sain ensimmäisen lapseni ollessani 24 vuotias, nykyisen vaimoni, silloisen tyttöystäväni kanssa, ja hän oli vastaavasti tuolloin 22 vuotias.
Ennen raskautta myös minäkin ajattelin asiasta että joskus sitten kun on oikea aika. Tosi asia kuitenkin on, että lasta sitten joskus tulevaisuudessa haluaville miehille se aika ei todennäköisesti ikinä tule. Miehelläsi saattaa olla oikeasti ajatus, että ei ikinä haluakkaan lapsia. Näin minäkin ennen raskautta ajattelin. Raskaudesta kuullessani menin vähän hämilleni ja mietin muutaman päivän että mitä *!#!%". Lähinnä ajattelin että tämä oli sitten tässä. Opiskelut jne jne voi nyt sitten unohtaa.
Muutaman mietintämyssyn alla vietetyn tuokion jälkeen kuitenkin jollain tavalla asiat kääntyivät. Kai sitä voi sitten kutsua kasvamiseksi kohti isyyttä. Koulut onnistuin käymään loppuun ja niin myös vaimonikin. Ei se meillä helppoa ollut, mutta hyvä tukiverkosto (niin taloudellinen kuin ihan lapsen hoitoon saaminen) auttoi asiaa. Heille suurin kiitos siitä.

Ihmettelen vain miehesi käytöstä, sillä ehkäisyhän on molempien vastuulla ja kaikki yläasteen läpäisseet tietävät mitä siitä seuraa jos näin ei tee. Ei välttämättä heti mutta jossain vaiheessa. Jos syitä seuraukselle haetaan, niin siinä valossa ei mies ole kyllä millään tavalla oikeutettu piinaamaan abortilla. Kuten itse kirjoittelit, ei abortti ole mikään "oops, no mennään huomenna abortoitavaksi"-juttu. Lisäksi sehän saattaa vaikeuttaa tai tietyissä tapauksissa myös estää uudelleen raskaaksitulemisen.

Ehkä sinun toivoisin miettivän asiaa ainakin kolmelta kannalta. Onko miehestäsi isäksi. Jos sinulla on ollut hyvä isä, vertaa näitä kahta keskenään. Isyys ei kuitenkaan ole mikään napista käännettävä moodi, siihen täytyy kasvaa. Mutta toisen mahaan varjonyrkkeily ei ole sitä. Mieti, mitä kriteerejä hänen täytyisi täyttää, jotta hän olisi valtuutettu käyttämään arvonimeä isä. Näin parin päivän jälkeen voisit kysyä hänen tulevaisuuden kuvastaan. Jos siihen ei lapsi kuulu, niin pahoin pelkään että sen aika ei tuon miehen kanssa tule. Siitä jatkaminen on sitten sinun oma asia.
Toiseksi, mieti itseäsi. Olen varma, että pärjäät äitinä. Mutta se on myös asia, mihin kasvetaan. Välillä on ok olla pahalla päällä, saa kiukuttaa, mutta äidin elämä on toista kun parisuhteessa tai sinkkuna olevan 24v naisen. Niin monella tavalla. Oletko valmis kantamaan vastuun toisesta ihmisestä kunnes hän pärjää omillaan ja kohtelemaan häntä sen mukaisesti ? Pystytkö kantamaan vastuun lapsesta ? Haluatko itse lapsen ? Ja ehkä yksi tärkeimmistä pystytkö huolehtimaan lapsesta tarvittaessa yksin niin, että voitte vielä 18 vuoden jälkeen katsoa toisianne ilman katkeruutta ?
Kolmas asia on tukiverkosto. Onko se kunnossa ? Välimatkalla ei niin suurta merkitystä, mutta onko se kuinka laaja ? Käsittää yhteensä 4...8 ihmistä jotka voisivat tarvittaessa antaa tukea. Saatko tai saatteko varmasti tukea tarvitaessa ? Muista, että aina se lapsen hoitoapu ei välttämättä riitä.

Eihän abortti ole aina se ainoa ratkaisu. Voihan sitä miettiä lapsen antamista adoptoitavaksi. Jos itse et pysty aborttiin menemään, mutta olet 100 varma että lasta et/ette pysty pitämään, niin suosittelisin sinun ottamaan yhteyttä neuvolaan tai sosiaaliviranomaiseen adoption merkeissä.

 

[QUOTE="huoh";29463094]Niin siis sulla oli 24-vuotiaana miehen kanssa omistusasunto, farmariauto ja koira.
Siis miehen kanssa.

Jos olisit ollut yksin samassa tilanteessa kuin ap, niin olisiko sinulla omistusasuntoa ja farmariautoa? Teidän elämäntilanteet on ihan poikkeavat.[/QUOTE]

Minulla ei ollut omistusasuntoa, farmaria, eikä kunnollista miestä.
Mitä materia on elämään verrattuna?
Sain kuitenkin lapsille kaiken ja enemmänkin.Auto oli, vaikkei tarvetta ollutkaan.
Mies oli, vaikka olisi ollut parempi olla ilman, kun sen tajusin, niin olinkin lasten kanssa ja se todellakin oli elämäni parasta aikaa!
Ilman lapsia minua ei olisi.
Myöhemmin ihana mies tuli isäksi lapsilleni ja parempaa en voisi toivoa.

 

[QUOTE="viera";29463211]Siksi koska lapselle on parempi tulla perheeseen, jossa on molemmat vanhemmat, jotka tukevat toisiaan lapsen saamisessa ja hoitavat lasta, ja myös tulla tilanteeseen jossa hän on haluttu. On erittäin raskasta saada lapsi yksin , synnyttää lapsi yksin, se mies joka on lapsen isä, tulee olemaan ikuisesti äidin mielessä, ja jossain vaiheessa joutuu myös kertomaa lapselle millainen isä hänellä on.Tämä ketjun nainen ehtii vielä tulla raskaaksi elämässään, ja tehdä vaikka 10 lasta jos haluaa! Tietenkin jos aivan välttämättä haluaa tulla yksin äidiksi 24-vuotiaana, voi pitää lapsen, ja jaksaa varmaan kasvatta lasta yksin. Mutta ap ei kuulosta sellaiselta ihmjiseltä, joka tulisi toimeen yksin.[/QUOTE]

Erittäin raskasta?No, olen kaksi lasta hoitanut yksin pienelklä ikäerolla ja sanoisin myös sen olevan erittäin antoisaa!Sitä raskautta ei niin painosta siinä tilanteessa ja nopeasti vauvat kasvavat.
Todella ummikko olet, jos näet vain negatiiviset asiat, etkä näe positiivisten asioiden vaikutusta kokonaisuudessa.
Mikä siinä lapselle kertomisessa on niin kamalaa?Minä olen kertonut, kun lapset sen nyt myöhemmin ymmärtävät.
Lapset pitävät isänään sellaista miestä, joka ei ole siittänyt heitä, mutta on kaikinpuolin isä heille.

 

Ei alkio ole lapsi vaikka nainen onkin raskaana. Toisaalta joillekin lapsi voi olla olemassa jo ennen hedelmöitystä, siis ajatuksena ja toiveina.

Niin se on alkio, sitten sikiö..
Mutta vauva se siltikin on eikä mikään pelkkä ajatus,
kun on jo raskaana.

 

Erittäin raskasta?No, olen kaksi lasta hoitanut yksin pienelklä ikäerolla ja sanoisin myös sen olevan erittäin antoisaa!Sitä raskautta ei niin painosta siinä tilanteessa ja nopeasti vauvat kasvavat.
Todella ummikko olet, jos näet vain negatiiviset asiat, etkä näe positiivisten asioiden vaikutusta kokonaisuudessa.
Mikä siinä lapselle kertomisessa on niin kamalaa?Minä olen kertonut, kun lapset sen nyt myöhemmin ymmärtävät.
Lapset pitävät isänään sellaista miestä, joka ei ole siittänyt heitä, mutta on kaikinpuolin isä heille.

Jos sinä olet selvinnyt, se ei tarkoita että kaikki selviäisivät yksin!
Se on kauhea shokki lapselle tajuta, että oma isä ei ole halunnut häntä, eikä rakasta häntä. Jokainen lapsi haluaa jossain vaiheessa tietää kuka on oikea isä, ja miksi hän ei ole lapsen elämässä mukana. Monet psykologiset ongelmat muodostuvat juuri siitä, että varttuva lapsi alkaa hahmottaa että a)hänellä ei ole oikeaa biologista isää eikä hän siis tunne sitä henkilöä kuka hän itse puoliksi on b) hän kokee että hän ei ole haluttu. Ehkä olen ummikko,ja sinä taas aika naiivi, jos et ymmärrä että jokainen ihminen etsii jossain iässä itseään ja haluaa tietää kuka/minkälainen ihminen hänen toinen vanhempansa on. Ja näitähän lapsi tässä maailmassa riittää...

Minun mielestäni lapsia pitää tehdä rakkaudesta. Ja jos sitä rakastavaa liittoa ei ole, voi vielä hetken odottaa jos sellainen vaikka saapuisi jostain, ennen kuin alkaa haaveilemaan lapsista. Jokainen lapsi ansaitsee isän ja äidin. Kaikille ei käy yhtä onnekkaasti kuin sinulle, että vieras mies ottaa lapset rakastavasti kuin omikseen. Ja siltikään, hän ei ole heidän BIOloginen isänsä...eikä pysty sitä korvaamaan.

 

En ole ollut tuossa tilanteessa, mutta äitinä ajattelen että haluan lapsia vain hyvälle miehelle. En siis missään nimessä sekopäälle, narkkarille jne.

Aborttia en koskaan ole tehnyt, ja uskon että se olisi erittäin vaikea valinta. Tuossa tilantessa todennäköisesti kuitenkin tekisin abortin.

Minulla on ystäviä jotka ovat yksinhuoltajia pienille lapsille, ja aika rankkaa se on heille, vaikka lapsi onkin terve ja ns. normaali. Sellaistakaan elämää en siis ehdoin tahdoin hankkisi.

 

Kyllä minulla ainakin oli vauva vatsassani kun viikolla 12 ultrassa kävin sitä katsomassa. Vaikka lasta ei ollut suunniteltu ja sai alkunsa vahingossa niin kyllä se kovasti vauvalta näytti.

 

En ole ollut tuossa tilanteessa, mutta äitinä ajattelen että haluan lapsia vain hyvälle miehelle. En siis missään nimessä sekopäälle, narkkarille jne.

Aborttia en koskaan ole tehnyt, ja uskon että se olisi erittäin vaikea valinta. Tuossa tilantessa todennäköisesti kuitenkin tekisin abortin.

Minulla on ystäviä jotka ovat yksinhuoltajia pienille lapsille, ja aika rankkaa se on heille, vaikka lapsi onkin terve ja ns. normaali. Sellaistakaan elämää en siis ehdoin tahdoin hankkisi.

Sehän se onkin, kun etukäteen ei voi tajuta kuinka vaikeaa se yksinhuoltajuus on!
Monet tässä ketjussa kyllä yrittävät nähdä positiivista, mutta entä ne kaikki vaikeat ja negatiiviset tarinat? Kuka niitä tulisi tänne kertomaan?NIinpä, ei kukaan. Yksinhuoltajuus ei ole sellainen asia, jota kannattaisi alkaa tavoittelemaan. Ja on aika naiivia mennä uskottelemaan ap:lle että hän pärjää koska kaikki muutkin yksinhuoltajat pärjäävät. Entä jos ei pärjääkään? Ja entä oma onnellisuus? Lapsen saaminen yksin ei välttämättä ole kovin onnellinen asia, vaikka niin haluaisi aluksi kuvitellakin...
Se on monen vuoden prosessi, ja oikeastaan se prosessi ei lopu koskaan; lapsen syntymä, ristiäiset, eka synttärijuhla, eka koulupäivä, jne jne, ylioppilasjuhlat... Kaikki tämä, ja lapsen isä ei ole osallisena missään. NIitä hetkiä tulee vielä monta, jolloin se äiti toivoo että lapsella olisi kunnollinen isä!!!!!!!

 

[QUOTE="viera";29463427]Sehän se onkin, kun etukäteen ei voi tajuta kuinka vaikeaa se yksinhuoltajuus on!
Monet tässä ketjussa kyllä yrittävät nähdä positiivista, mutta entä ne kaikki vaikeat ja negatiiviset tarinat? Kuka niitä tulisi tänne kertomaan?NIinpä, ei kukaan. Yksinhuoltajuus ei ole sellainen asia, jota kannattaisi alkaa tavoittelemaan. Ja on aika naiivia mennä uskottelemaan ap:lle että hän pärjää koska kaikki muutkin yksinhuoltajat pärjäävät. Entä jos ei pärjääkään? Ja entä oma onnellisuus? Lapsen saaminen yksin ei välttämättä ole kovin onnellinen asia, vaikka niin haluaisi aluksi kuvitellakin...
Se on monen vuoden prosessi, ja oikeastaan se prosessi ei lopu koskaan; lapsen syntymä, ristiäiset, eka synttärijuhla, eka koulupäivä, jne jne, ylioppilasjuhlat... Kaikki tämä, ja lapsen isä ei ole osallisena missään. NIitä hetkiä tulee vielä monta, jolloin se äiti toivoo että lapsella olisi kunnollinen isä!!!!!!![/QUOTE]

KAIKKI on vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa. Yksinhuoltajuus on varmasti todella rankkaa mutta niin se lapsen kasvattaminen voi olla ns.perheenäkin eikä silloinkaan ole mitään takuita että jaksaa. Tunnen monia ihmisiä joilla ei oikeastaan ole isää eivätkä tiedä kuka se on ja varmasti se on ollut rankkaa mutta he ovat vahvoja ihmisiä eivätkä tarvitse muita määrittämään keitä he ovat.

 

[QUOTE="viera";29463402]Jos sinä olet selvinnyt, se ei tarkoita että kaikki selviäisivät yksin!
Se on kauhea shokki lapselle tajuta, että oma isä ei ole halunnut häntä, eikä rakasta häntä. Jokainen lapsi haluaa jossain vaiheessa tietää kuka on oikea isä, ja miksi hän ei ole lapsen elämässä mukana. Monet psykologiset ongelmat muodostuvat juuri siitä, että varttuva lapsi alkaa hahmottaa että a)hänellä ei ole oikeaa biologista isää eikä hän siis tunne sitä henkilöä kuka hän itse puoliksi on b) hän kokee että hän ei ole haluttu. Ehkä olen ummikko,ja sinä taas aika naiivi, jos et ymmärrä että jokainen ihminen etsii jossain iässä itseään ja haluaa tietää kuka/minkälainen ihminen hänen toinen vanhempansa on. Ja näitähän lapsi tässä maailmassa riittää...

Minun mielestäni lapsia pitää tehdä rakkaudesta. Ja jos sitä rakastavaa liittoa ei ole, voi vielä hetken odottaa jos sellainen vaikka saapuisi jostain, ennen kuin alkaa haaveilemaan lapsista. Jokainen lapsi ansaitsee isän ja äidin. Kaikille ei käy yhtä onnekkaasti kuin sinulle, että vieras mies ottaa lapset rakastavasti kuin omikseen. Ja siltikään, hän ei ole heidän BIOloginen isänsä...eikä pysty sitä korvaamaan.[/QUOTE]

Mies oli mukana lasten elämässä, mutta siitä ei hyvää seurannut.Lapset ovat kyllä tietoisia siitä, millainen on heidän siittäjänsä.Sellainen, joka ei ollut läsnä.
Naiviksi minua on turha syyttää, olen heivannut elämässäni jo kauan sitten ne pinkit lasit pois.
Lasten psykologiaa myös tunnen ja itse olen käynyt läpi "kuka minä olen"-jakson elämässäni, omasin myös isän joka ei ollut läsnä.
On myös rakastavia liittoja, jotka tuhoutuvat siitä, että toinen paljastuu eri ihmiseksi kuin mitä olet halunnut uskoa.
Elämässä tapahtuu.Et voi sanoa varmaksi elämääsi tapahtuvaksi onnen tieksi, vaikka olisit kuinka valinnut hyvät lähtökohdat.
Et voi myöskään sanoa, että jos sinulla/jollakin vauva-aika on ollut raskasta, se on myöskin sitä ap: lle.
Siinä voi käydä niin, että hän saa vauvasta ihan uutta voimaa elämäänsä, tai sitten ei.
Mutta en ole kuullut vielä yh-äidistä, joka katuisi lastaan/pitäisi, että elämä ennen lasta olisi toivottavaa.
Ja se, että mielestäsi lapsia pitää tehdä rakkaudesta...juu, katsos kun joskus vain asioita tapahtuu,oli rakkautta tai ei.Nyt pois sieltä prinsessatornista ja hieman realistisuutta kehiin.

 

[QUOTE="viera";29463427]Sehän se onkin, kun etukäteen ei voi tajuta kuinka vaikeaa se yksinhuoltajuus on!
Monet tässä ketjussa kyllä yrittävät nähdä positiivista, mutta entä ne kaikki vaikeat ja negatiiviset tarinat? Kuka niitä tulisi tänne kertomaan?NIinpä, ei kukaan. Yksinhuoltajuus ei ole sellainen asia, jota kannattaisi alkaa tavoittelemaan. Ja on aika naiivia mennä uskottelemaan ap:lle että hän pärjää koska kaikki muutkin yksinhuoltajat pärjäävät. Entä jos ei pärjääkään? Ja entä oma onnellisuus? Lapsen saaminen yksin ei välttämättä ole kovin onnellinen asia, vaikka niin haluaisi aluksi kuvitellakin...
Se on monen vuoden prosessi, ja oikeastaan se prosessi ei lopu koskaan; lapsen syntymä, ristiäiset, eka synttärijuhla, eka koulupäivä, jne jne, ylioppilasjuhlat... Kaikki tämä, ja lapsen isä ei ole osallisena missään. NIitä hetkiä tulee vielä monta, jolloin se äiti toivoo että lapsella olisi kunnollinen isä!!!!!!![/QUOTE]

Jos on tottunut makaamaan persiillään, niin tottahan toki yh:na olo on raskaampaa kuin kuvittelisi.
Olin lasten siittäjän kanssa vuosia, sitten yh:na muutamia vuosia ja nyt lapsilla on isä, joka on läsnä joka hetkessä.
Eniten kadun sitä, etten heti jo alussa heivannut sitä ihmistä elämästämme, joka sitä vaikeutti.
Lapset ovat saaneet kaiken mihin voin vaikuttaa.Lasten siittäjän valintoihin ja käyttäytymiseen en voinut vaikuttaa, vaikka yritin.
Lasten nyk.isä on omasta tahdostaan lapsille aidosti läsnä.

" Entä jos ei pärjääkään? Ja entä oma onnellisuus? Lapsen saaminen yksin ei välttämättä ole kovin onnellinen asia, vaikka niin haluaisi aluksi kuvitellakin..."

Jos tulee tilanne eteen, ettei pärjäisikään, valtaosa kuitenkin pärjää, niin silloin tietysti otetaan yhteyttä siihen tahoon, joka auttaa.So simple!
Jos elämässä tulee eteen asioita joihin tarvitaan ulkopuolista apua, niin sitten siihen turvaudutaan.Eikös tuo ole nyt ihan järkiperäistä?
Et voi elää elämääsi niin, että pelkäät, jos et olekaan onnellinen sitten joskus ja , että jos tuletkin tarvitsemaan apua, niin et voi ottaa riskiä koskaan.
Taidat olla aika nuori?
Onnellisuus on kiinni usein ihan itsestään.Jos ei ole onnellinen, voi etsiä syitä mistä juontuu. Ja yrittää asialle jotakin.