Raskaus ja masennuslääkkeet
- Viestiketjun aloittaja Cisu
- Ensimmäinen viesti
Moikka vaan!
Mulla alko paniikkihäiriö ja ahdistus esikoisen synnytyksen jälkeen, ja ikinä ei oo ennen ollut moista joten aika puskista tuli.
Söin eka cipralexia 10mg/vrk, joka ei auttanu kyl yhtää...sit vaihettii setralin 50mg/vrk, ja johan alko helpottaa..
Lopetin lääkkeet joulukuussa 2009 kun plussa pärähti testiin, ja siitä asti oon ollu ilman, nyt mennään rv 33+3.
Mulle ainaki psykiatri sanoi että setraliinia voi syödä raskausaikanakin, mutta pyritää purkaan lääkitystä 2 viikkoo ennen LA, ettei vauvalle tuu viekkareita.
Nyt tässä odotellaan synnytystä, ja sitä mitä hormoonit tällä kertaa saa aikaa...toivotaan ettei mitään!
Mulla alko paniikkihäiriö ja ahdistus esikoisen synnytyksen jälkeen, ja ikinä ei oo ennen ollut moista joten aika puskista tuli.
Söin eka cipralexia 10mg/vrk, joka ei auttanu kyl yhtää...sit vaihettii setralin 50mg/vrk, ja johan alko helpottaa..
Lopetin lääkkeet joulukuussa 2009 kun plussa pärähti testiin, ja siitä asti oon ollu ilman, nyt mennään rv 33+3.
Mulle ainaki psykiatri sanoi että setraliinia voi syödä raskausaikanakin, mutta pyritää purkaan lääkitystä 2 viikkoo ennen LA, ettei vauvalle tuu viekkareita.
Nyt tässä odotellaan synnytystä, ja sitä mitä hormoonit tällä kertaa saa aikaa...toivotaan ettei mitään!
Hei,
laitan teille esimerkin omasta tilanteestani, jos se auttaisi. Olen koko raskausajan syönyt seroxatia psykiatrin siunauksella. Hänen mukaansa teratologisella on aina uusin ja paras tieto näistä asioista, eli ennemmin luottaa heidän asiantuntijatietoon kuin yksittäisen lääkärin, joilla mielipiteeseen voi vaikuttaa oma mielipide eli lääkkeittä aina paras... Mun psykiatri kuuluu näihin, jolle on pitkä jono koko ajan, eikä edes nyt ota uusia asiakkaita.
Olen nyt rv 38+0, diagnoosina vaikea masennus. Minulle teratologiselta tuli vastaava vastaus kuin cisullekin, eli turvallista käyttää, vieroitusoireita tulee vauvoista vain 30%, ne ovat vaarattomia, kestävät korkeintaan viikon, ja niitä osataan odottaa kun lääkitys tiedetään ja täytyy synnyttää sairaalassa, jossa lastenlääkäri paikalla vauvan syntyessä.
Eli olen syönyt lääkkeitä koko raskausajan ja siten voinut hyvin. Kohdalle on osunut esimerkiksi alkuraskauden ultrassa, joka paheksui ja yritti, että lääkkeittä olisi paras olla. Päätin vaihtaa tulevaisuudessa gyneä. Turhaa ottaa itselleen suurempaa taakkaa, syyllisyyttä yms kuin jo valmiiksi on. Pitäkää huolta itsestänne ja mielenterveydestänne, niin pidätte myös parasta huolta vauvoistanne, ei kai lapsikaan voi voida hyvin jos äiti ei jaksa. Löytäkää positiiviset ja hyvät ammattilaiset avuksi, olkaa myös kriittisiä heidän suhteen! Mies on hyvä ottaa psykiatrille mukaan, jotta ymmärtäisi paremmin eikä lisäisi tuskaa. Parempi vauvalle kuitenkin hyvinvoiva äiti kuin raskausmasennuksesta kärsivä!
laitan teille esimerkin omasta tilanteestani, jos se auttaisi. Olen koko raskausajan syönyt seroxatia psykiatrin siunauksella. Hänen mukaansa teratologisella on aina uusin ja paras tieto näistä asioista, eli ennemmin luottaa heidän asiantuntijatietoon kuin yksittäisen lääkärin, joilla mielipiteeseen voi vaikuttaa oma mielipide eli lääkkeittä aina paras... Mun psykiatri kuuluu näihin, jolle on pitkä jono koko ajan, eikä edes nyt ota uusia asiakkaita.
Olen nyt rv 38+0, diagnoosina vaikea masennus. Minulle teratologiselta tuli vastaava vastaus kuin cisullekin, eli turvallista käyttää, vieroitusoireita tulee vauvoista vain 30%, ne ovat vaarattomia, kestävät korkeintaan viikon, ja niitä osataan odottaa kun lääkitys tiedetään ja täytyy synnyttää sairaalassa, jossa lastenlääkäri paikalla vauvan syntyessä.
Eli olen syönyt lääkkeitä koko raskausajan ja siten voinut hyvin. Kohdalle on osunut esimerkiksi alkuraskauden ultrassa, joka paheksui ja yritti, että lääkkeittä olisi paras olla. Päätin vaihtaa tulevaisuudessa gyneä. Turhaa ottaa itselleen suurempaa taakkaa, syyllisyyttä yms kuin jo valmiiksi on. Pitäkää huolta itsestänne ja mielenterveydestänne, niin pidätte myös parasta huolta vauvoistanne, ei kai lapsikaan voi voida hyvin jos äiti ei jaksa. Löytäkää positiiviset ja hyvät ammattilaiset avuksi, olkaa myös kriittisiä heidän suhteen! Mies on hyvä ottaa psykiatrille mukaan, jotta ymmärtäisi paremmin eikä lisäisi tuskaa. Parempi vauvalle kuitenkin hyvinvoiva äiti kuin raskausmasennuksesta kärsivä!
Pakko kommentoida teille tänne, vaikka itse en syö masennuslääkkeitä (joskus pari vuotta sitten söin) ja odotan nyt toista lasta noin rv.30..
En tiedä onko joku teistä jo maininnut asiasta tässä pinossa (en ihan kaikkia tekstejä lukenyt.. :saint: ) mutta äidin stressihän on sikiölle kova vaaratekijä! Jatkuvana voi aiheuttaa mm. skitsofreniaa lapselle. Eli jos miettii lääkkeiden syömisen riskiä, niin kannattaa tosiaan muistaa että sikiö kokee kaikki äidin tunteet ja elää niiden mukaan. Onko sitten lapselle parempi elää koko masuaika ahdistuneen/masentuneen äidin kanssa vai sitten se lääkkeiden syönti.. Nää on niitä vaikeita asioita, hienoa että ootte saanu oman pinon tänne
Tsemppiä kaikille odotukseen ja vauva-arkeen :heart: :flower:
En tiedä onko joku teistä jo maininnut asiasta tässä pinossa (en ihan kaikkia tekstejä lukenyt.. :saint: ) mutta äidin stressihän on sikiölle kova vaaratekijä! Jatkuvana voi aiheuttaa mm. skitsofreniaa lapselle. Eli jos miettii lääkkeiden syömisen riskiä, niin kannattaa tosiaan muistaa että sikiö kokee kaikki äidin tunteet ja elää niiden mukaan. Onko sitten lapselle parempi elää koko masuaika ahdistuneen/masentuneen äidin kanssa vai sitten se lääkkeiden syönti.. Nää on niitä vaikeita asioita, hienoa että ootte saanu oman pinon tänne
Tsemppiä kaikille odotukseen ja vauva-arkeen :heart: :flower:
Itse syön sertralinia 150mg ja lääkärin mielestä minun ei kannata lopettaa lääkitystä ennen synnytystä, korkeintaa vähentää annosta 100milligrammaan. Vieroitusoireita voi kuulema lievinä ilmeentyä, mutta aina ei kuulema tule niitäkään. Hyöty siis on paljon suurempi kuin mahdollinen haitta.
Kun tulin raskaaksi ja puhuin lääkärin kanssa lääkityksestäni niin sanoi jo silloi että tuo sertralin on ilmeisesti yksi turvallisimmista masennuslääkkeistä käyttää raskausaikana.
Kun tulin raskaaksi ja puhuin lääkärin kanssa lääkityksestäni niin sanoi jo silloi että tuo sertralin on ilmeisesti yksi turvallisimmista masennuslääkkeistä käyttää raskausaikana.
Tervetuloa uusille :flower:
Itse olen samaa mieltä että seronil ja seromex ovat vastaavia tuotteita ja on ihan sama kumpaa käyttää... Mutta mikään lääkäri tai farmaseutti tms minä en ole.
Mekkalan kirjoitus oli kannustava =) Olen ihan samaa mieltä siitä että äidin hyvinnvointi on ensisijaisen tärkeää ja siinä asiassa pitäisikin olla itsekäs ja asettaa itsensä etusijalle. Samalla se on vauvankin parhaaksi.
Haukkuva Hiiri on ihan oikeassa myös että stressi ja masennus on suurempi riskitekijä kuin mitkään lääkkeet. Samoin sanottiin teratologisesta palvelusta.
Mutta en mä nyt ihan tuohon skitsrofrenia-juttuun kuitenkaan yhdy. Kyllä siinä puhutaan sitten jo niin kovista stressitekijöistä kuin mitä esimerkiksi sotatilanne aiheuttaa että sillä skitsofreniaa voi aikaan saada. Kyllähän netti on pullollaan tutkimuksia joka lähtöön ja jo pelkästään niillä saa itselleen stressin aikaan.
Hienoa kuitenkin että monilla hyviä kokemuksia lääkkeistä ja pääasia että avun olette saaneet :hug:
Itse olen samaa mieltä että seronil ja seromex ovat vastaavia tuotteita ja on ihan sama kumpaa käyttää... Mutta mikään lääkäri tai farmaseutti tms minä en ole.
Mekkalan kirjoitus oli kannustava =) Olen ihan samaa mieltä siitä että äidin hyvinnvointi on ensisijaisen tärkeää ja siinä asiassa pitäisikin olla itsekäs ja asettaa itsensä etusijalle. Samalla se on vauvankin parhaaksi.
Haukkuva Hiiri on ihan oikeassa myös että stressi ja masennus on suurempi riskitekijä kuin mitkään lääkkeet. Samoin sanottiin teratologisesta palvelusta.
Mutta en mä nyt ihan tuohon skitsrofrenia-juttuun kuitenkaan yhdy. Kyllä siinä puhutaan sitten jo niin kovista stressitekijöistä kuin mitä esimerkiksi sotatilanne aiheuttaa että sillä skitsofreniaa voi aikaan saada. Kyllähän netti on pullollaan tutkimuksia joka lähtöön ja jo pelkästään niillä saa itselleen stressin aikaan.
Hienoa kuitenkin että monilla hyviä kokemuksia lääkkeistä ja pääasia että avun olette saaneet :hug:
:hug:
Mulla on vähän sama homma kuin sulla Cisu, 10 vuotta söin Seronilia vaihtelevasti 20-40mg, tulin raskaaksi (vahingossa) ja panikoin niin haittavaikutuksista että lopetin seinään (JOO EI NÄIN..). Meni n. kk lopetuksesta kun aloin saamaan niitä edellisistä lopetusyrityksistä tuttuja täysin merkityksettömiä, täysin lohduttomia itkukohtauksia (en jaksa uskoa että raskaushormoni vaikuttaa ihan niin pahasti).
Mikä pahinta, olin myös aivan helvetin aggressiivinen (vaikken sitä välttämättä näyttänyt) ja vittumainen. Asia, mikä viimein 'herätti' tajuamaan etten tule pärjäämään raskausaikaa ilman lääkitystä, oli kun huomasin että koiramme alkoivat vältellä mua ja menivät jo häntä koipien välissä kun mamilla oli vähän huono päivä.. Ne joutuivat siis kokemaan huutoa yms. mitä ei meidän perheessä muuten harrasteta. HUOM. EI SIIS TOKI VÄKIVALTAA, vaikka välillä tuli fiilis että heitänkö rakin seinään (ja kauhea itku tuollaisen ajatuksen perään..) :ashamed: Masennus on järkyttävä sairaus.
Mulla on vähän 'ongelmana' kamala tarve ottaa selvää lääkkeistä ENNEN kuin käyn lääkärissä kyselemässä. Kyyninen ämmä :xmas:
Tein pitkän listan tutkimustuloksista ja eri SSRI-lääkeaineiden (fluoksetiini, sertraliini, sitalopraami) huonoista ja vähemmän huonoista puolista. 'Päädyin' itse sertraliiniin monistakin syistä, mutta päällimäisenä oli lähinnä puoliintumisaika verrattuna fluoksetiiniin (mitä siis seronil on) ja parempi sopivuus imetyksen aikana. En siis jatkanut seronilia näillä tiedoilla.
Noh, kaupungin psykiatrian polille sain lähetteen, jossa nuori mieshenkilö ei nähnyt mitään tarvetta syödä mitään lääkettä, vaan oli vähän sellaisella 'pystyt parempaan!' -mentaliteetilla varustettu |O Lähdin sieltä itkien, onneksi jaksoin varata ajan yksityiselle (olen hiton huono 'reklamoimaan'). Siellä sitten tarjottiinkin sertraliinia parhaimpana vaihtoehtona, mikä kelpasi minulle paremmin kuin hyvin..
Aloitin 50mg:lla (ei siis verrannollinen fluoksetiini-annokseen) joka onneksi alkoi vaikuttaa parissa päivässä. Annos ei ihan riittänyt vaikka lievensi tuskaisuutta, se nostettiin parin viikon jälkeen 100mg:aan joka on ollutkin hyvä.
Rv 36 kättärin lääkäri oli sitä mieltä, ettei ole järkeä lopettaa lääkettä ennen synnytystä (kun kerroin pelostani käytökseni suhteen). Ja äidinmaitoon imeytyvä lääkkeen määrä on jo niin pieni, että sitä on 'turvallista' (turvallista ja turvallista, sitähän se asbestikin jonkun mielestä joskus oli..) syödä myös imetysaikana.
Inhottavinta näissä lääkeasioissa ei omasta mielestäni ole niinkään se, mitä ne teettää vastasyntyneelle (viekkarit siis, vaikka on nekin inhottava ajatus), vaan lähinnä huolestuttaa pidemmässä juoksussa lääkkeiden vaikutukset lapsen neurologiseen kehitykseen, mistä ei siis todellakaan ole liioissa määrin tutkimustuloksia. Musta tuntuu että ollaan sellainen koe-eläin-sukupolvi näille lääkkeille.
Jaksamista kaikille (jaksoikohan kukaan mun vuodatusta lukea ) Mielenterveys on aika tärkeä juttu =)
Thess rv38
Mulla on vähän sama homma kuin sulla Cisu, 10 vuotta söin Seronilia vaihtelevasti 20-40mg, tulin raskaaksi (vahingossa) ja panikoin niin haittavaikutuksista että lopetin seinään (JOO EI NÄIN..). Meni n. kk lopetuksesta kun aloin saamaan niitä edellisistä lopetusyrityksistä tuttuja täysin merkityksettömiä, täysin lohduttomia itkukohtauksia (en jaksa uskoa että raskaushormoni vaikuttaa ihan niin pahasti).
Mikä pahinta, olin myös aivan helvetin aggressiivinen (vaikken sitä välttämättä näyttänyt) ja vittumainen. Asia, mikä viimein 'herätti' tajuamaan etten tule pärjäämään raskausaikaa ilman lääkitystä, oli kun huomasin että koiramme alkoivat vältellä mua ja menivät jo häntä koipien välissä kun mamilla oli vähän huono päivä.. Ne joutuivat siis kokemaan huutoa yms. mitä ei meidän perheessä muuten harrasteta. HUOM. EI SIIS TOKI VÄKIVALTAA, vaikka välillä tuli fiilis että heitänkö rakin seinään (ja kauhea itku tuollaisen ajatuksen perään..) :ashamed: Masennus on järkyttävä sairaus.
Mulla on vähän 'ongelmana' kamala tarve ottaa selvää lääkkeistä ENNEN kuin käyn lääkärissä kyselemässä. Kyyninen ämmä :xmas:
Tein pitkän listan tutkimustuloksista ja eri SSRI-lääkeaineiden (fluoksetiini, sertraliini, sitalopraami) huonoista ja vähemmän huonoista puolista. 'Päädyin' itse sertraliiniin monistakin syistä, mutta päällimäisenä oli lähinnä puoliintumisaika verrattuna fluoksetiiniin (mitä siis seronil on) ja parempi sopivuus imetyksen aikana. En siis jatkanut seronilia näillä tiedoilla.
Noh, kaupungin psykiatrian polille sain lähetteen, jossa nuori mieshenkilö ei nähnyt mitään tarvetta syödä mitään lääkettä, vaan oli vähän sellaisella 'pystyt parempaan!' -mentaliteetilla varustettu |O Lähdin sieltä itkien, onneksi jaksoin varata ajan yksityiselle (olen hiton huono 'reklamoimaan'). Siellä sitten tarjottiinkin sertraliinia parhaimpana vaihtoehtona, mikä kelpasi minulle paremmin kuin hyvin..
Aloitin 50mg:lla (ei siis verrannollinen fluoksetiini-annokseen) joka onneksi alkoi vaikuttaa parissa päivässä. Annos ei ihan riittänyt vaikka lievensi tuskaisuutta, se nostettiin parin viikon jälkeen 100mg:aan joka on ollutkin hyvä.
Rv 36 kättärin lääkäri oli sitä mieltä, ettei ole järkeä lopettaa lääkettä ennen synnytystä (kun kerroin pelostani käytökseni suhteen). Ja äidinmaitoon imeytyvä lääkkeen määrä on jo niin pieni, että sitä on 'turvallista' (turvallista ja turvallista, sitähän se asbestikin jonkun mielestä joskus oli..) syödä myös imetysaikana.
Inhottavinta näissä lääkeasioissa ei omasta mielestäni ole niinkään se, mitä ne teettää vastasyntyneelle (viekkarit siis, vaikka on nekin inhottava ajatus), vaan lähinnä huolestuttaa pidemmässä juoksussa lääkkeiden vaikutukset lapsen neurologiseen kehitykseen, mistä ei siis todellakaan ole liioissa määrin tutkimustuloksia. Musta tuntuu että ollaan sellainen koe-eläin-sukupolvi näille lääkkeille.
Jaksamista kaikille (jaksoikohan kukaan mun vuodatusta lukea
) Mielenterveys on aika tärkeä juttu =) Thess rv38
Huomenta kaikille!
Ja kiitos kirjoituksestasi Thess, kyllä vain sen jaksoi lukea. Olipa siinä paljon samaa kuin itsestäni löydän. Varsikin nuo itkukohtaukset ja tuo agressiivisuus ja vittumaisuus. Minä olen ilkeä suustani ja raivoan mutta en myöskään fyysisesti käsiksi käy.
Sitä olenkin lähiaikoina pohtinut että kuuluuko ne masennukseen, onko ne masennusoireita?! Kun masennuksesta lähtee tietoa hakemaan niin en ole ainakaan törmännyt vastaaviin oireisiin. Siitä jotenkin olenki alkanut miettimään että josko minun ongelmani ei olekaan masennus vaan joku muu!!? Käyttämällä googlea lekurina melkein jo diagnosoin itselleni raivopuuskasyndrooman!!!! Mutta kuten jossain aiemmassa viestissäni totesin niin masennuslääkkeet ovat ennekin auttaneet noihin raivokohtauksiin ja kiukkuun.
Mutta nyt mä lähden siivoilemaan sen mitä kuumuudelta jaksaa... Kivaa päivänjatkoa kaikille! :flower:
Ja kiitos kirjoituksestasi Thess, kyllä vain sen jaksoi lukea. Olipa siinä paljon samaa kuin itsestäni löydän. Varsikin nuo itkukohtaukset ja tuo agressiivisuus ja vittumaisuus. Minä olen ilkeä suustani ja raivoan mutta en myöskään fyysisesti käsiksi käy.
Sitä olenkin lähiaikoina pohtinut että kuuluuko ne masennukseen, onko ne masennusoireita?! Kun masennuksesta lähtee tietoa hakemaan niin en ole ainakaan törmännyt vastaaviin oireisiin. Siitä jotenkin olenki alkanut miettimään että josko minun ongelmani ei olekaan masennus vaan joku muu!!? Käyttämällä googlea lekurina melkein jo diagnosoin itselleni raivopuuskasyndrooman!!!!
Mutta kuten jossain aiemmassa viestissäni totesin niin masennuslääkkeet ovat ennekin auttaneet noihin raivokohtauksiin ja kiukkuun.Mutta nyt mä lähden siivoilemaan sen mitä kuumuudelta jaksaa... Kivaa päivänjatkoa kaikille! :flower:
Mulla on kanssa sellaset aika jäätävät raivokohtaukset ollu osana oireita, ja varsinkin nyt yhdistettynä raskauteen, välillä tuntui että halkean. Tai sitten olen ollukin tosi äree joka asiasta melkeen. Eli kyllä ne taitaa olla oireita kanssa, ilman raskauttakin
sovittiin työnantajan kanssa että aloitan loman jo nyt ja katsotaan sitten sen jälkeen haenko lisää saikkua. En ole ihan suoraan sanonut tästä masennuksestani, piiloudun enemmän raskausvaivojen taakse, tuntuu jotenkin "normaalimmalta" syyltä olla poissa töistä. Ihmisten asenteissa kun on vieläkin parantamisen varaa :/
sovittiin työnantajan kanssa että aloitan loman jo nyt ja katsotaan sitten sen jälkeen haenko lisää saikkua. En ole ihan suoraan sanonut tästä masennuksestani, piiloudun enemmän raskausvaivojen taakse, tuntuu jotenkin "normaalimmalta" syyltä olla poissa töistä. Ihmisten asenteissa kun on vieläkin parantamisen varaa :/
mä kävin eilen ultrassa, ja ekaa kertaa mun lääkitys aiheutti toimenpiteitä. Nyt niskapoimut yms. oli kaikki ihan ok, mutta laittoivat mut lääkärin suorittamaan rakenneultraan syyskuussa. Ilmeisesti varotoimenpiteenä lääkäri katsoo tarkemmin ultrassa pikkuisen sydämen, ettei lääke vaan ole aiheuttanut mitään.
Olen nyt kyllä lääkitystä lopettamassa, mutta katsoivat silti parhaaksi toimia ohjeidensa mukaisesti. Ihan kiva oikeastaan
neulainen ja klöntti 11+6
(täälläkin on raivokohtauksia, ja tuntuu että itkukohtauksetkin ovat ehkä palaamassa, nyt kun lääkitystä on vähennetty. Ei kiva, ei ollenkaan)
Olen nyt kyllä lääkitystä lopettamassa, mutta katsoivat silti parhaaksi toimia ohjeidensa mukaisesti. Ihan kiva oikeastaan
neulainen ja klöntti 11+6
(täälläkin on raivokohtauksia, ja tuntuu että itkukohtauksetkin ovat ehkä palaamassa, nyt kun lääkitystä on vähennetty. Ei kiva, ei ollenkaan)
höplömmöölle :hug: Ihmisten ennakkoasenteet ihan mitä tahansa kohtaan on ärsyttäviä ja lujaan juurtuneita, valitettavasti. Ja niin yleisiä kuin mielenterveysjutut ja varsinkin masennus nykyään onkin!!!
neulainen Hyvä että on tarkka kontrolli vaikka ensi ajatus ehkä oliskin että oliko siellä nyt jotain hälyyttävää. Mutta hyvä näin kuitenkin, eihän tarvi sitten itse miettiä. Tsemiä. =)
Mulla menee aikas hyvin!!! (ja koputan puuta ) Mutta ilmeisesti pelkkä kirjallinen purkautuminen asioistani näillä keskutelupalsoilla ja lääkärissä käynti auttoi. Lääkkeitä en ole aloittanut eikä ole ollu edes mielessä. Joko on vaan hyvä kausi päällä ennen seuraavaa romahdusta tai omassa asenteessa ja yrittämisessä muutos, miten vaan, hyvin menee kuitenkin. Masennus on poissa, ei itketä eikä raivotuta!!! Tosin miehellä alkaa loma tämän viikon jälkeen niin saas nähdä palaako kiukku kun toinen on vieressä koko ajan !!!!
cisu 18+2
neulainen Hyvä että on tarkka kontrolli vaikka ensi ajatus ehkä oliskin että oliko siellä nyt jotain hälyyttävää. Mutta hyvä näin kuitenkin, eihän tarvi sitten itse miettiä. Tsemiä. =)
Mulla menee aikas hyvin!!! (ja koputan puuta
) Mutta ilmeisesti pelkkä kirjallinen purkautuminen asioistani näillä keskutelupalsoilla ja lääkärissä käynti auttoi. Lääkkeitä en ole aloittanut eikä ole ollu edes mielessä. Joko on vaan hyvä kausi päällä ennen seuraavaa romahdusta tai omassa asenteessa ja yrittämisessä muutos, miten vaan, hyvin menee kuitenkin. Masennus on poissa, ei itketä eikä raivotuta!!! Tosin miehellä alkaa loma tämän viikon jälkeen niin saas nähdä palaako kiukku kun toinen on vieressä koko ajan !!!!cisu 18+2