Reaktioita vauvatulosta

Oletteko saaneet outoja ja/tai hauskoja reaktioita kun olette kertoneet raskaudestanne?

Kerroin isälleni puhelimessa raskaudesta. Hän kysyi tavalliseen tapaansa että no mitä kuuluu ja vastasin että itse asiassa oikeen hyvää, olen raskaana. Isäni vastasi tuohon aivan kuin ei olisi kuunnellut ollenkaan, että ai jaa, vähän aikaa hiljaista ja sitten: mitä muuta? Totesin siinä sitten että eiköhän tuossa ole vähäksi aikaa. Puhelimessa oli uudestaan hiljaista ja lopulta naurahdus että joo, onhan tuossa. Hän ei vain oikein ensin meinannut tajuta kun tuli niin yllätyksenä.

Kerroin tämän puhelun jälkeen miehelle, joka nauroi että toivottavasti hänen vanhempansa suhtautuvat yhtä rauhallisesti.

 

mene tekemään abortti :headwall:

 

Omalla kohdalla ei mitään sen kummosempia, mutta eräs kun sanoi äidilleen että "meille tulee vauva" niin äiti vaan totesi ihan ajattelematta että "eikä tule"
(joskin alkoi nauramaan tajuttuaan mitä sanoi)

 

ekaa kun rupesin oottaa oltiin oltu yhessä jotain 7kk ja olin 20-vuotias.niin miun äiti oli ihan kauhuissaa että voi hyvänen aika miten on tuollei päässy käymään,luuli että vahinko oli käyny mut ihan suunniteltu juttu oli.

 

Odotan neljättä,meillä on kolme poikaa. Arvatenkin moni on kommentoinut tyyliin "ai,vielä sitä tyttöä yritätte..." :headwall:
Kautta rantain tai vähemmän kierrellen on myös kyselty raskauden suunnitelmallisuutta....
Mikä tylsintä,on sellaiset kommentit,kun vatsan huomatessaan puolitutut suurinpiirtein kirkaisevat "ai kauheeta,oho!!!!"
Monesti olen mieleni pahoittanut kyllä,mutta sitten on kasvanut sarvet päähän ja ajattelin että piru soikoon,vielä joskus sitä viidettäkin...

 

Anoppi tokaisi, että tiedäthän, että on olemassa vaihtoehtoja?

 

Meillä iloittiin vauvauutisista niin kauan, kunnes suvun omahyväisin ihminen keksi että vauva onkin huono juttu (täh??). Sen jälkeen kukaan ei ole uskaltanut olla edes yhteydessä, kyttäävätköhän tädin perintöä vai mistä on kyse..? :headwall:

 

Kaksosuutinen sai tällaisia reaktioita: voi herrajumala! Oma reaktio ei poikennu tuosta.

 

Kaveri tuumi että oishan se pitäny arvata. Hän ei ymmärrä miksi ihmiset pitää niin kiirettä lasten hankkimisen kanssa. Että eikö kannattaisi ensin odottaa että on koulut käyty ja työpaikat ja muut ja me kun ollaan vielä ihan liian nuoriakin ja kun ei olla seurusteltukaan pitkään.

Ollaan oltu reilu kaksi vuotta yhdessä (vauvan syntyessä melkein kolme), ei kauhean pitkä aika,mutta kyllä me ollaan ehditty tutustua ihan kunnolla. Ollaan molemmat valmistuttu ja miehellä on hyvä vakituinen työpaikka. Olemme molemmat 26, eli ei mitään teinejä ja vauvasta haaveiltiin vuoden päivät ennen kuin tärppäsi, joten ehdittiin kyllä moneen kertaan miettiä ollaanko ihan varmoja, eli kylläpä me oltiinki ajattelemattomia

 

\

Kaveri tuumi että oishan se pitäny arvata. Hän ei ymmärrä miksi ihmiset pitää niin kiirettä lasten hankkimisen kanssa. Että eikö kannattaisi ensin odottaa että on koulut käyty ja työpaikat ja muut ja me kun ollaan vielä ihan liian nuoriakin ja kun ei olla seurusteltukaan pitkään.

Ollaan oltu reilu kaksi vuotta yhdessä (vauvan syntyessä melkein kolme), ei kauhean pitkä aika,mutta kyllä me ollaan ehditty tutustua ihan kunnolla. Ollaan molemmat valmistuttu ja miehellä on hyvä vakituinen työpaikka. Olemme molemmat 26, eli ei mitään teinejä ja vauvasta haaveiltiin vuoden päivät ennen kuin tärppäsi, joten ehdittiin kyllä moneen kertaan miettiä ollaanko ihan varmoja, eli kylläpä me oltiinki ajattelemattomia

Tutun kuuloista, tosin itse koin totaalisen hylkäämisen kavereiden keskuudessa tämän seurauksena. Ehkä se on kova paikka niille jotka ei vaan yksinkertaisesti miestä löydä tai pysty lapsia saamaan niin kostetaan näin...

 

no tämä ei ole niin hauska mutta pari päivää sitten kerroin mun kaverille et meille tulee vauva ja vastaus oli: Ei kai, pitäiskö sun tehdä abortti \|O :headwall:

 

Ystävä vastasi: VOI EI! Vai että silleen...ootko ihan varma.

Ja yksi dorka: onko se vahinko?

 

Äitille kun soitin asiasta ja tuumasin että nyt sinun pitäisi tulla käymään, äiti siihen että ootko paksuna?
Miehen puolelta sitten oli näitä abortin toivojia.
Neuvolantäti myös ehdotti aborttia, koska mies ei lasta olisi halunnut. Sanoin pärjääväni kyllä yksinkin, mikäli mies haluaa tilanteesta pois.<br><br>

 

mun kaveri: hyi v*ttu te ootte pannu
joo,kuulostaa varmana tosi roisilta,härskiltä ja pahalta tällai ku ei tunne ihmistä,mut kyl sillon nauratti ja naurattaa vieläki

 

Raskaus on jo puolessa välissä mut vieläkään en ole uskaltanut kertoa isälleni. Viikko sitten esikoinen muutti pois pinnasängystä ja isäni käski myymään sen. Sanoin et vien varastoon jos sille joskus vaik tulis viel käyttöä, Vastauksena oli vihainen huudahdus: Älä nyt #&%?$!* hullujas puhu! :/ Et en tiedä mitä kamalaa on tulossa kun saa tietää ettei ole vain mahdollisuus uudelle pinnasängyn käyttäjälle....

 

En kerinny kertomaan anopille kun se arvasi! Kummallakin kerralla ja vielä siis tosi alkuviikoilla. Olin kuulemma kalpea ja "sen näköinen".

 

Omat vanhempani olivat ikionnellisia vauva-uutisesta,mutta anoppi kysyi ykskantaan et "olihan se varmasti tarkoitettu ja tarkoin harkittu eikä vahinko..."

 

mun äiti ekasta:"no pitää alkaa varaan sitte abortti aika". tokasta "ekkö sää tosiaankaan ajattele yhtään". mun isä ekasta:"oliko vahinko? miten se nyt silleen, ekkö osaa ehkäsyä käyttää", tokasta:"oliko vahinko?!".. kummallakin kerralla sain tasan yhden onnittelun! isän uudelta vaimolta, se oli ainut joka onnitteli!! että voitte varmaan kuvitella kuin oli ns. "huono omatunto" molemmista raskauksista.. että ne kommentit oikeestaan pilas molemmat raskaudet. siks oonko päättäny että jos vielä joskus kolmannen saan, ni ikäville kommenteille annan vasta lukua niin viimesen päälle perusteellisesti että tietävät sanoneesa pahasti.

 

Jouluna kun koko suku oli anoppilassa koolla, siinä pienessä kerrostalokolmiossa, jonne juuri ja juuri mahduttiin ahtautumaan..Kerrottiin sitten ruokailun ja kahvin välisenä aikana, koko porukan ollessa paikalla, että meille tulee vauva! Molemmat puhkuttiin intoa ja mieshän tuon asian kertoi suvulleen..

Anoppi ampasi sekunnissa keittiöön ja mies perässä, muut siinä onnittelivat minua. Anoppi oli alkanut vääntämään kahvinkeitintä latinkiin ja koko porukka hiljeni jotenkin.. Keittiöstä mieheni ja anoppi keskustelivat ja kovaan ääneen kuului anopin kysymys; " Oliko se vahinko...?". Kiva. Tosi ihana vastaanotto häneltä asiaan. Mieheni sanoi heti tietysti, että ei.

Meillä tämä rakkaus on ollut alusta asti päivänselvää, samoin kuin lapsenhankinta eikä siinä aikailtu.

:heart:

 

Mun vanhemmat ja appivanhemmat suhtautuivat hyvin ja onnellisia olivat asiasta. Parhaalle kavwerilleni kerroin, niin se vaan tokas: Ei noin saa valehdella! Mutta sitten kun uskoi asian todeksi, oli hyvin onnellinen meidän puolesta. =)
Toisesta raskaudesta kun kerroin äidilleni, hän kysyi oliko vahinko. Ei varmasti mitään pahaa tarkoittanut, ja oli kyllä aidosti pahoillaan ja surullinen kun raskaus päättyi enenaikaisesti.

 

Meille oli ensimmäisen synnytys niin järkyttävä tapahtuma, että sitä paljon purettiin kertomalla sukulaisille (mm. lääkäri ja kätilö katosi samaan aikaan huoneesta ja vauva lähtikin syntymään ja repesin aika pahasti jne) ...

Äitini oli kauhuissaan ja sanoikin etten voi sitten enempää lapsia tehdä... Mutta kun ensimmäinen vauva vähän kasvoi, niin alkoi vauvakuume nousemaan ja niinpä aloitettiin odottamaan toista lasta. Joka synnytettiin "hyvä maineisessa" synnytyssairaalassa (pienessä ja mukavassa! :heart: ) ...

Sitten haluttiin vielä yrittää kolmatta lasta, kun jäi toisesta synnytyksestä niin hyvät muistot... :heart:

Joka raskaudessa on minulla ollut selkävaivoja, ennen aikaisia supistuksia jne, joten äitini on aina ollut vähän kauhuissaan, että "tyttönsä kuolee tai ei kestä enempiä raskauksia ja synnytyksiä" ...

Ja joka sukujuhlassa kaikki tuijottavat masuani, että onkohan neljäs jo tulossa...

 

oli pakko nostaa tää.
kerroin isäpuolelleni raskaudesta puhelimessa,vastaukseksi sain hätääntyneen mutta hyväntahtoisen tokasun,"mitä sä aijot tehdä sen kanssa?"
omalle mumolle ja vaarille selvisi kanssa puhelimessa tuleva pienokainen kun mummo kertoi heidän saaneen "lapsen",olivat hankkineet kilpikonnan.minä tomerana tyttönä vastasin,
"niin mekin mutta vasta 9kk päästä"

isälle kerroin meidän ensimmäisenä ja viimeisenä jouluna,aattona kun äitipuoli harmiteli kun hänen paitansa näytti ihan äitiysvaattelta (tunika)..vastasin vaan että "sittenhän sä voit lainata sitä kohta mulle!"..oli faija tippua tuolilta,ei edes ensin tajunnu sitä(tais olla onnessaan,harmi ettei koskaan kerinnyt ainoota lapsenlastaan näkemään :snotty: )

miehen vanhempien puolelta sain vaan huorittelua,en koskaan tule olemaan heidän pojalleen hyvä "vaimo"..väärä väri,uskonto ja kansalaisuus *huoh*

 

Itse hämmästyin eniten omaa reaktiotani, itkin seuraavan tunnin raskaustestin teon jälkeen kun en tiennyt oliko hyvä vai huono asia. Oma mummi myös reagoi mukavasti, toivoi alkuun melkein suoraan keskenmenoa ja oli enemmän kuin järkyttynyt. Mitä pidemmälle raskaus meni, sitä enemmän alkoi lämpenemään ja nyt vauvan synnyttyä on onnesta sekaisin.

 

mä itkin kans ihan pirusti ja mietin että mitä pirua mä teen,miehen eka sana oli "abortti" mutta se ei vaikuttanu mun päätökseen millään tavalla ja tuolla tuo nöpönenä nukkuu isänsä kainalossa

 

Meillä anoppi koko suvun kuullen, kysyi mieheltäni, että "Oliko se vahinko ja miksi nyt jo..". Sitä ennen hän oli sännännyt pois paikalta kun mies ilmoitti kaikille paikalla olijoille asiasta.

Muuta ihmeellistä ei muistaakseni ole tullutkaan vastaan...