Romantiikkaa sielu kaipaa...

Tai ainakin minusta tuntuu siltä... :ashamed:
Rakastan miestäni kovasti, mutta kun tuo taitaa olla sitä sorttia ettei ymmärrä alkuunkaan romantiikan kaipuutani :'(

Ei puhu kauniita sanoja saati tee mitään miellyttääkseen minua...

Onko muilla samanlaisia onkelmia?
Kaipaatteko romatiikkaa? Onko puolisonne romanttinen, ja jos on miten se näkyy?
Mitä rakkauden tunnustuksia tai vakuutuksia olette saaneet?
Ja mitä vastaavia jaelleet?

Antakaa vinkkejä ehkä saisin miestäni heräteltyä... Toivossa on hyvä elää...

Niin ja on tällä palstalla listattu törkeimmät jutut mitä kumppanilta on saanut kestää...

Voitaiskos listata ne ihanimmat jutut mitä kumppanilta on saanut vastaanottaa =)

Minun ihanin mitä olen kuullut mieheltäni oli se kun synnytyksen jälkeen olin parsittavana, hän näki naamasta että sattui ihan ***usti ja vaati kätilöltä lisää puudutusta. Mihin suostui tiukan sanan vaihdon jälkeen... Mies oli mun sankari silloin... :heart:

 

No mulla kyllä mies, joka sanoja ja romantiikkaa jakelee - tiedän siinä mielessä olevani onnellisessa asemassa. Ehkä millä teki vaikutuksen kun ei vielä varsinaisesti seurusteltu ja kun en ole oikein perusnaisellinen ja poikamaiseksikin joskus syytetty, niin kysyin olenko hänestä liian poikamainen. Tähän tuo silloin varsin nuori mies vastasi että no et, jos olisit erilainen niin ethän sinä olisi silloin se sama "nimeni" . Olin viimeistään viety ja pakko todeta, että tuosta on jotaki 17 vuotta ja yhä hän hyväksyy mut juuri itsenäni ja jakaa kauniita sanoja ja koruja jne. Ainut vaan, että väliin itse olisi halukas häntä muuttamaan, kun aina ne teot eivät vastaa sanoja kuinka perhe on kaikkein tärkein :ashamed: . Kai tottunut turhan hyvälle.

 

Mun avomies ei oikein "osaa" sellasta hempeilyä, joten sitä tulee aika harvoin ihan sanoina. Mutta sillon kun se tulee niin jalat vie mennessään. Edellinen seurustelukumppanini oli sellanen joka koko ajan lässytti siinä korvan juuressa jotain rakkauden tunnustuksiaan ja loppujen lopuksi suhde kaatui siihen että minä kyllästyin. Kumppanissa pitää olla hiukan haastetta ja pyrimme nykyisen kumppanini (=lasteni isä) kanssa siihen että vaikka suhde kestäisi lopun elämää niin ei alkaisi pitää toista itsestään selvyytenä. oskus kun lähdemme ulos viettämään iltaa, niin teemme niin että (siis sanallisesti ei olla sovittu mitään, se vaan on ollut suhteen alusta asti meillä niin) mieheni laittaa jonkun niistä paidoistaan ja tuoksuistaan joissa olen kertonut hänen olevan seksikkäimmillään ja minä laitan tukan ja meikin yms. niin kuin tiedän hänen niistä pitävän. Sirren baarissa emme liimaannu yhteen vaan vietämme aikaa ystäviemme kanssa ja vilkuilemme toisiamme kauempaa ja luomme pitkiä katseita. Siis ts. flirttailemme niinkuin silloin kun tavattiin ja oli se "alkuhuuma". Loppu illasta päädymme kotiin niin kuin ekaa kertaa konsanaan..

Tuo on tollanen meijän oma virkistys leikki
Jokainen tavallaan.

Tiedän kyllä tunteen kun haluaisi kuulla jotain romanttista, mutta mies ei vaan ole sellanen... Mutta noina hetkinä aina mietin sitä ex-poikaystävääni ja kylmien väristysten saattelemana tajuan taas etten halua sellaista. Haluan oman mieheni.Tumman ja tulisen,jonka kanssa riitelemme ja rakastelemme joka kerta kuin viimeistä kertaa..

 

Mutta Joanna sinähän kerroit tuolla Törkein kommentti-osiossa, kuinka miehesi vilkuilee kaikkia naisia ja nimittelee tod. törkeillä nimillä jne. jne.

Ja tuntui muutenkin äijä olevan sekoa sorttia... et niin ne jutut muuttuu... mitenkähän teidän lapsiraukat silloin, kun "riitelette kuin viimeistä päivää"?


AIKUISTUKAA!!

 

\

Mutta Joanna sinähän kerroit tuolla Törkein kommentti-osiossa, kuinka miehesi vilkuilee kaikkia naisia ja nimittelee tod. törkeillä nimillä jne. jne.

Ja tuntui muutenkin äijä olevan sekoa sorttia... et niin ne jutut muuttuu... mitenkähän teidän lapsiraukat silloin, kun "riitelette kuin viimeistä päivää"?


AIKUISTUKAA!!

Ensinnäkin, siellä kysyttiin törkeintä kommenttia jonka on kuullut. En todellakaan kuule näitä kommentteja joka päivä. Vuosien suhteeseen mahtuu kaikenlaista, niin huonoja kuin hyviäkin hetkiä. Ja juurihan kerroin että rakastan miehessäni juuri sitä että sekä riidat että rakkaus vedetään täysillä. Ja kuten voit mennä sinne lukemaan niin kirjoitin kyllä sinnekkin että rakastan miestäni sellaisena kuin hän on. Meijän "lapsiraukat" voi kuule ihan hyvin. Esikoinen on vasta 6kk ja toinen vielä mahassa. Meidän melko harvinaiset riidat käydään yleensä niin että niissä on alkoholilla tekemistä ja kertaakaan ei olla otettu eikä oteta alkoholia niin että on lapset läsnä. Joten ei tartte meijän "lapsiraukkojen" kärsiä.

KUKKAMAARIA sinä käsket meikäläisen aikuistua, mutta kukahan on sen tarpeessa?!? Jos täällä kerran kysytään niistä negatiivisista kommenteista joita parisuhteessa kuulee, niin eiköhän sitten saa myös kirjoitella niistä positiivisista??
Että jos kirjoitin jotain törkeyksiä joita kuulin, niin tarkoittaako se ettei meidän suhteeseen voi mahtua myös hyviä asioita?! HUH, miten mustavalkoinen ajatus-maailma!!

 

Mielestäni asia on juuri niin kuin Joanna sanoi. Onhan meissä jokaisessa omat valoisat ja pimeät puolemme, kenellä mikäkin puoli sitten korostuneenna ja missäkin tilanteessa :saint:

Ja täälä aloituksellani halusinkin vain, että sen sijaan että aina valitetaan ukoistamme ja heidän puutteistaan, muistaisimme välillä myös miestemme ihanat ja rakastettavat piirteet =)
On kyllä tunnustettava että tottakai on välillä tarpeen purkaa omia tuntemuksiaan ja silloin tulee haukuttua omaa miestä :kieh:
Mutta pitää muistaa kuitenkin kehua ja kiittää miestä, kukapa ei positiivista palautetta tarvitsisi kehittyäkseen.

Mutta laittakaahan naiset nyt tänne niitä romantiikka juttuja

 

Kiitos että edes joku ymmärtää... :flower:

Omasta mielestäni suhteemme on melko "normaali" eli on huonot ja hyvät hetket koettu ja kaikista yritämme selvitä eteenpäin, oppien omista virheistämme.
Hyvää jatkoa Sinulle ja aurinkoista kesän odotusta kaikille muillekkin :wave:

 

Se vain ihmetyttää, kun sanoit, että MIEHESI KATSOO KAIKKIA NAISIA.
Olet varmasti tosi onnellinen senkin asian kanssa. Ja kyllä se kuule vauva aistii ja kuulee ne riidat niin kotona kuin vatsassakin. Itsehän sanoit. että riitanne ovat kovia.

Mutta kukin tyylillään, toivottavasti tahtinne ja äänenne asettuvat... tai sitten eivät.

 

Minä myönnän olevani siinä mielessä tosi onnekas, että minulla on maailman ihanin mies, joka on luonteeltaan todella romanttinen. Hän, niinkuin minäkin rakastaa kynttilän valossa olemista (esim. suihkussa), kahdenkeskisiä hetkiä, hellittelyä ja ihania sanoja. Joka ikinen päivä olen saanut häneltä monta ihanaa pusua ja lämmintä halausta, sekä kauniita sanoja. Jos päivä on ollut kiireinen ja raskas, hän hellii minua illalla sängyssä. Nautin siitä todella.. Kauneimpia asioita mitä olen häneltä saanut, on ystävänpäivänä ostettu hajuvesi ja sydänkaulaketju, vihkisormukseni jonka sain itse valita hinnasta piittaamatta sekä ruusut. Mieleeni tulee eräs kerta, kun ajelimme autolla ja minulla oli todella huono olo ja paha mieli jostain asiasta. Mieheni koitti lohduttaa minua ja pysähtyi erään kaupan pihaan ostamaan "tupakkaa." Kun mies sitten saapui kaupasta, hänellä oli kädessään ihana kimppu tulipunaisia ruusuja ja maraboun suklaalevy. Arvatkaa vain oliko minulla enää kauaa paha mieli? Rakastan miestäni kyllä todella paljon ja romanttisuus tuo arkeen paljon piristystä... :heart: :heart:

 

\

Minä myönnän olevani siinä mielessä tosi onnekas, että minulla on maailman ihanin mies, joka on luonteeltaan todella romanttinen. Hän, niinkuin minäkin rakastaa kynttilän valossa olemista (esim. suihkussa), kahdenkeskisiä hetkiä, hellittelyä ja ihania sanoja. Joka ikinen päivä olen saanut häneltä monta ihanaa pusua ja lämmintä halausta, sekä kauniita sanoja. Jos päivä on ollut kiireinen ja raskas, hän hellii minua illalla sängyssä. Nautin siitä todella.. Kauneimpia asioita mitä olen häneltä saanut, on ystävänpäivänä ostettu hajuvesi ja sydänkaulaketju, vihkisormukseni jonka sain itse valita hinnasta piittaamatta sekä ruusut. Mieleeni tulee eräs kerta, kun ajelimme autolla ja minulla oli todella huono olo ja paha mieli jostain asiasta. Mieheni koitti lohduttaa minua ja pysähtyi erään kaupan pihaan ostamaan "tupakkaa." Kun mies sitten saapui kaupasta, hänellä oli kädessään ihana kimppu tulipunaisia ruusuja ja maraboun suklaalevy. Arvatkaa vain oliko minulla enää kauaa paha mieli? Rakastan miestäni kyllä todella paljon ja romanttisuus tuo arkeen paljon piristystä... :heart: :heart:

oletpas ihanan miehen löytänyt =) omani vaan tuijottaa urheilua tv:stä..

 

Mä kans lukeudun niihin onnellisiin, joiden mies on suht romanttinen. En itsekään mistään "lällyilystä" juuri perusta, mutta sopivin väliajoin hellyyden- ja huomionosoitukset tuntuu tosi hyviltä! =)
Ekana "yksittäisenä tapauksena" tuli mieleen viime syksyltä kerta kun meillä oli ollut jotain erimielisyyksiä, ei varsinaista riitaa mutta miehelläni taisi olla työstressiä tms. Tulin sitten itse yövuorosta kotiin (mieheni oli jo lähtenyt töihin) ja löysin sängyltä ihanan Ihaa-pehmolelun ja söpön kortin, jossa luki: Ostin omannäköisen eläimen jotta muistaisit minut..Olen ollut aasi, anteeksi! :heart:
Pari kertaa muulloinki olen saanut joitain pieniä ylläreitä, kortteja, karkkia yms. Tuntuu tosi kivalta että toinen on jaksanu käyttää hieman mielikuvitusta ja vaivaa, lahjojen ei todellakaan tarvi olla mitään timanttisormuksia, pienet jutut tuntuu kaikkein parhaimmalta!
Näin raskausaikana mieheni on varsinkin tosi huomaavainen, kehuu kauniiksi, hieroo jalkoja, passaa ym. ym. Jokapäivä kiitänkin hiljaa mielessäni ihanasta miehestäni. Ja tietysti kerron myös ääneen miehelleni miten kiitollinen hänestä olen!

 

\

Minä myönnän olevani siinä mielessä tosi onnekas, että minulla on maailman ihanin mies, joka on luonteeltaan todella romanttinen. Hän, niinkuin minäkin rakastaa kynttilän valossa olemista (esim. suihkussa), kahdenkeskisiä hetkiä, hellittelyä ja ihania sanoja. Joka ikinen päivä olen saanut häneltä monta ihanaa pusua ja lämmintä halausta, sekä kauniita sanoja. Jos päivä on ollut kiireinen ja raskas, hän hellii minua illalla sängyssä. Nautin siitä todella.. Kauneimpia asioita mitä olen häneltä saanut, on ystävänpäivänä ostettu hajuvesi ja sydänkaulaketju, vihkisormukseni jonka sain itse valita hinnasta piittaamatta sekä ruusut. Mieleeni tulee eräs kerta, kun ajelimme autolla ja minulla oli todella huono olo ja paha mieli jostain asiasta. Mieheni koitti lohduttaa minua ja pysähtyi erään kaupan pihaan ostamaan "tupakkaa." Kun mies sitten saapui kaupasta, hänellä oli kädessään ihana kimppu tulipunaisia ruusuja ja maraboun suklaalevy. Arvatkaa vain oliko minulla enää kauaa paha mieli? Rakastan miestäni kyllä todella paljon ja romanttisuus tuo arkeen paljon piristystä... :heart: :heart:

Ihana tuo loppu juttu, siis tuo "tupakka-reissu". Suloista :heart:

Ja kukkamaaria, en käsitä miten sinun voi olla näin vaikeaa ymmärtää yksinkertaista asiaa?! Mieheni (sekä minä itsekkin ajoittain) flirttailemme vastaan tuleville, mieheni kuitenkin hurjasti enemmän, mikä ajoittain ärsyttää PALJON. Tuosta siis kirjoitin sinne TÖRKEIMPIIN KOMMENTTEIHIN. Näköjään sitten en olisi saanut tulla kertomaan mieheni ihanista puolista mitään. Sinulla on varmasti sitten täydellinen mies ja suhde (tosin alan epäillä pikkuhiljaa että sinulla ei taida olla noista kumpaakaan).Anteeksi ilkeä kommentti,en vain pysty ymmärtämään...

 

\

Se vain ihmetyttää, kun sanoit, että MIEHESI KATSOO KAIKKIA NAISIA.
Olet varmasti tosi onnellinen senkin asian kanssa. Ja kyllä se kuule vauva aistii ja kuulee ne riidat niin kotona kuin vatsassakin. Itsehän sanoit. että riitanne ovat kovia.

Mutta kukin tyylillään, toivottavasti tahtinne ja äänenne asettuvat... tai sitten eivät.

Tässä taitaa olla nyt Kukka-Maaria vähän kade......

 

Eilen illalla viimeksi itkin itseni uneen, kun mietin elämääni ja millaiseksi se on muuttunut. Seurusteluaikana mieheni oli ihana, täynnä yllätyksiä ja helliä sanoja ja tekoja. Johonkin ne kaikki vain on unohtunut tässä arjen keskellä.
Meillä on 1,5 v poika ja toisen la lokakuulla ja varmasti raskaushormonit saa tilanteen tuntumaan vielä pahemmalta kuin se oikesasti on. Tai en tiiä. Ei mies sano enää rakastavansa, läheisyyttä ei ole ollenkaan, kummatkin purkaa halimisen ja paijaamisen tarpeen poikaan (toiv. kukaan ei ymmärrä väärin, siis suukotellaan ja halitaan kummatkin poikaa tosi paljon). Mutta siis meidän kahden välinen kanssakäyminen puuttuu kokonaan.
Minä olen tavallaan antanut periksi, mietin ettei meistä ikinä enää tulekaan tämän läheisempiä ja se sattuu kovasti.
Hyvä esimerkki oli, kun oltiin kahdestaan kaupungilla asioilla ja ennen aina kuljettiin käsi kädessä, nyt molemmat piti puoli katua etäisyyttä... Tää meni ehkä vähän aiheen vierestäkin, mutta siis täällä kanssa yksi, jonka sielu kaipaa romantiikkaa.

 

siis aivan kuin mun suusta! meillä aivan samoin ja se pelottaa.

 

\

Eilen illalla viimeksi itkin itseni uneen, kun mietin elämääni ja millaiseksi se on muuttunut. Seurusteluaikana mieheni oli ihana, täynnä yllätyksiä ja helliä sanoja ja tekoja. Johonkin ne kaikki vain on unohtunut tässä arjen keskellä.
Meillä on 1,5 v poika ja toisen la lokakuulla ja varmasti raskaushormonit saa tilanteen tuntumaan vielä pahemmalta kuin se oikesasti on. Tai en tiiä. Ei mies sano enää rakastavansa, läheisyyttä ei ole ollenkaan, kummatkin purkaa halimisen ja paijaamisen tarpeen poikaan (toiv. kukaan ei ymmärrä väärin, siis suukotellaan ja halitaan kummatkin poikaa tosi paljon). Mutta siis meidän kahden välinen kanssakäyminen puuttuu kokonaan.
Minä olen tavallaan antanut periksi, mietin ettei meistä ikinä enää tulekaan tämän läheisempiä ja se sattuu kovasti.
Hyvä esimerkki oli, kun oltiin kahdestaan kaupungilla asioilla ja ennen aina kuljettiin käsi kädessä, nyt molemmat piti puoli katua etäisyyttä... Tää meni ehkä vähän aiheen vierestäkin, mutta siis täällä kanssa yksi, jonka sielu kaipaa romantiikkaa.

Voih, inhottavaa että Sinusta tuntuu tuolta.. Enkä todellakaan tahdo vähätellä huonoa oloasi, piristää vain tahdon. Oletko puhunut miehellesi tunteistasi? Meillä meinaan välillä menee niin hassusti (varsinkin näinä raskausaikoina,kun tuntuu ettei mies aina ymmärrä miten tärkeää olisi läheisyys varsinkin tuona aikana)että just sanon että "tuntuu että meidän välille olisi kasvanut seinä" ja siihen mieheni aivan järkyttyneenä että "miten niin, mitä nyt on käynyt?" Eli toisin sanoen hän ei ole alkuunkaan tietoinen siitä miten minä olen asiat kokenut.Minullekkin tulee usein tuo tunne juuri esim kaupungilla, koska siellä näkee aina niitä vastarakastuneita jotka jaksaa kuiskutella ja puristella toisiaan pepusta =) Minulla ainakin on vähän sellanen "perus suomalais-mies" joka ei vaan aina ymmärrä, että seksi ei tosiaan riitä läheisyyden osoittamiseksi. Oletkos kokeillut itse tehdä aloitetta tuohon hellimiseen? Pyytää vaikka sohvalle kainaloon illalla kun lapset on nukkumassa ja katotte telkkua. Se on meillä ihan vakio, vaikka telkkuahan siinä katotaan, mutta se on paljon kivempaa niin että pitää ahtautua pienelle sohvalle saman viltin alle,kunnes on niin hiki että ihot on liimaantuneena kiinni Päivisin vaan usein ei ehdi moista ajatellakkaan,kun on töissäkäyntiä ja on kodin siivousta ja ruuanlaittoa yms.

Älä menetä toivoasi, ainakaan vielä. Ehkä se on vaan nää raskaus hormonit

 

\

Eilen illalla viimeksi itkin itseni uneen, kun mietin elämääni ja millaiseksi se on muuttunut. Seurusteluaikana mieheni oli ihana, täynnä yllätyksiä ja helliä sanoja ja tekoja. Johonkin ne kaikki vain on unohtunut tässä arjen keskellä.
Meillä on 1,5 v poika ja toisen la lokakuulla ja varmasti raskaushormonit saa tilanteen tuntumaan vielä pahemmalta kuin se oikesasti on. Tai en tiiä. Ei mies sano enää rakastavansa, läheisyyttä ei ole ollenkaan, kummatkin purkaa halimisen ja paijaamisen tarpeen poikaan (toiv. kukaan ei ymmärrä väärin, siis suukotellaan ja halitaan kummatkin poikaa tosi paljon). Mutta siis meidän kahden välinen kanssakäyminen puuttuu kokonaan.
Minä olen tavallaan antanut periksi, mietin ettei meistä ikinä enää tulekaan tämän läheisempiä ja se sattuu kovasti.
Hyvä esimerkki oli, kun oltiin kahdestaan kaupungilla asioilla ja ennen aina kuljettiin käsi kädessä, nyt molemmat piti puoli katua etäisyyttä... Tää meni ehkä vähän aiheen vierestäkin, mutta siis täällä kanssa yksi, jonka sielu kaipaa romantiikkaa.

Voi kurjuus... Ei elämän tuommoista pitäis olla! Mua pelottaa, että meidänkin suhde ajan myötä latistuu tuommoiseksi, nyt on vielä kyllä romantiikka yllin kyllin, kävellään käsi kädessä jne. Mutta kuinka kauan tätä onnea jatkuu...??
Tuli vaan mieleen, että mites miehesi reagoi jos lähestyt häntä? Mitä tapahtuu, jos otatkin seuraavalla kerralla kädestä kiinni kun lähdette kaupungille, ja sanot ihan suoraan, että haluat kävellä näin? Tai jos halaat miestä, sanot rakastavasi ja kaipaavasi miehen hellyyttä? Ehkä olet kokeillut ja tullut torjutuksi (mikä on luultavasti maailman inhottavin tunne), ja ymmärrän kyllä, ettei sen jälkeen tee enää mieli miestä lähennellä. Mutta jos et ole, ja vain passiivisena odotat mieheltä hellyyden osoituksia, niin pitäis varmaan tehdä itse aloite. Ehkä miehesi ajattelee aivan samalla tavalla kuin sinä nyt ja ihmettelee, miksei vaimokulta enää halaa...??

 

Meilläkin on kasvanut näkymätön seinä väliin.

En tiedä miten se voi murtaa. Mies ei halua, ei kaipaa, ei osoita läheisyydentarvetta. Ja minä olen turtunut ja kasvattanut kuoren tunteiden ympärille, etten enää kärsisi.

Jos tilanne ei muutu, en enää jaksa.
Enkä usko että tilanne muuttuisi. Miksi muuttuisi, jos miehen mielestä kaikki on ok.

Seksiä ei ole, miehen omasta haluttomuudesta johtuen.
Ei, ymmärrä, ei. Sanoo rakastavansa, mutta teot on jotain ihan muuta. Ei saisi painostaa, ei saisi puhua.

Aina ei ole ollut näin. Saatiinhan sentään yksi pikkuinen aikaiseksi. Nyt jos toista toivoisi, pitäisi tapahtua ihme, koska mies on niin julmetun epäaktiivinen asian suhteen.

Olen alaknut vähitellen sanoa ääneen, kun en viitsi enää kulissejakaan kannatella... esim. jos sukulaiset tivaa lisää jälkikasvua... vastaan:'mikäs siinä, jos vaan mies antaisi.'

 

mun ukko on kans sellanen ettei romantiikka mahdu meidän arkeen,välillä on oikee paha olla kun kaipaa edes pientä romanttista kosketusta tai halia.poden kamalaa hellyyden puutetta,ja siksi kai olenkin hakenut tätä tunnetta toisaalta,en ole pettänyt miestäni mutta nautin töissä kun saan erään miehen huomion ja koskettelua.flirtti ja unelmat auttaa pääsemään eteenpäin tässä omassa hellyyden kaipuussani,jostakin se on saatava,minusta ainakin tuntuu etten jaksa ilman hellyyttä.
rakastan kyllä miestäni enkä aijo pettää häntä,mutta onko mulla teidän mielestä oikeus flirttailla ja ottaa vastaa hellyyttä vieraalta mieheltä?kertokaa pliis?

 

Teille kaikille, joiden mies ei teitä huomio, voin sanoa, että homma on miehestä kiinni. Olemme olleet naimisissa yli kymmenen vuotta ja lapsiakin olemme saaneet. Tästä huolimatta seksimme on upeaa ja sitä harrastetaan lähes päivittäin ja viikonloppuisin useita kertoja yössä ja aamussa.

Pusuttelemme pitkin päivää, kuljemme käsikädessä edelleen ja olemme umpirakastuneita. On myös ollut aikoja, jolloin väsymys on latistanut tunteita, mutta kun jaksaa ns. pitää ovea auki, elämä helpottaa ja kaikki ihanat tunteet palaavat.

Kannattaa jaksaa sinnitellä, jos on kunnollinen mies kyseessä. Elämässä mennään ylös ja alas.