Anteeks jos sulle nyt avaudun,
Mutta tää kaikki tulee mun omast sydämmest.
Sydämmes, mun omas rinnas, tunnen sykkeen.
Se syke on koko mun vartalon lamaava ja se pysähtyy,
ku et enää ookkaa siinä.
Halusin et kuuntelet , mutta lähit vaan karkuu,
olit se ainut jolle kerroin kaiken ,
ja mitä teitkää mulle.
mä tuun muistaa sen aina,
teit musta niil sanoil onnellisimman ihmisen,
se oikeesti autto ,
ja nosti mut,
nyt muistan sut aina niistä,
silmistä sinisistä,
muistoista lempeistä,
sanoista; pidän kiinni.
sinä, olet kiinni minun sydämmessä, vaikka et olekaan täällä.