Saako nykyään valita keisarileikkauksen?

Kiireellisen sektion läpikäyneenä koen loukkaavana nämä kirjoittelut. Kärsin supistuksista 22 tuntia, joita voimistettiin oksitosiinilla. 20 tunnin kohdalla olin jo niin väsynyt supistuksista ja kivuista että oksensin, itkin ja huusin. Kohtu ja keho väsyi. Lapsen ponnistaminen ulos olisi ollut pikkujuttu.

Sitten sektioon, jossa kipulääkkeet eivät toimineet. Olin niin uupunut että nukahdin leikkaukseen.

Lapsi oli jumissa, ja jos olisin yrittänyt alakautta, lapsi olisi voinut vammautua jopa kuolla.

Minulle aivan sama jos joku väittää että sektio on parempi tai pelkään vain alapääni puolesta. Synnytykseni oli tuskaisempi kuin monen alakautta synnyttäneen, kun oksitosiinit vedetään tappiin ja supistuksia tulee 7 tuntia 3-5 minuutin välein, mikä tahansa vaihtoehto lapsen ulossaamiseksi on yhtä hyvä.

Ja ei, en häpeä sektiotani enkä usko lapseni sen vuoksi sairastuvan. Jos joku haluaa sektion niin siitä vaan. Olisin itsekin toivonut nopeampaa sektiopäätöstä, koska olin lopussa sekaisin kuin seinäkello.

 

Terve lapsi pääasia: niin minullakin oli oksitosiinitippa täysillä ja synnytys kesti sen vajaa 20h. Meillä kuitenkin se ero että minun synnytys onnistui mutta sinulla on lääketieteelliset syyt sektiolle. Turha sitä häpeillä. Kaikilla synnytys ei onnistu. Vedit herneet nenään turhasta koska tässä ketjussa arvosteltiin naisia jotka haluavat pelkosektion. Sinä et ole yksi niistä.

 

Näinkö on, mielestäni en turhasta pahastu koska seuraavalla kerralla vaadin sektiota helpommin. Jos näyttää siltä ettei vauva laskeudu, tottakai pelkään että jotain sattuu. Pelkosektiohan sekin olisi. Ihmeellistä, pitääkö sitä synnytystapojakin vertailla kuin nuoret miehet pippeliensä kokoja, kenellä on suurin ja mahtavin.

Ihan sama miten kukin lapsensa synnyttää. Pääasia että ovat elossa ja terveitä. En ymmärrä tuollaista sektion paheksumista ja väheksymistä.

 

Mun sektioon ei pelko liittynyt mitenkään, mutta en oikein hyväksy tuota "vaan pelkosektio" ajattelua. Pelkohan voi olla todella lamauttavaa ja moni voi jättää lapset kokonaan hankkimatta sen takia eli kyllä mielestäni todellinen pelko on yhtälailla peruste sektiolle. Sinänsä mielenkiintoista tuo tulevien terveysriskien korostaminen vain sektiotapauksissa. Mun lähipiirissä on kolme synnytyksessä vammautunutta lasta ja kaikki syntyneet normireittiä. Ei siinä varmaan pieni lisäriski ylipainoon paljon paina, jos lapsella on niin paha cp-vamma, ettei pysty ajamaan polkupyörää tai juoksemaan kunnolla. Näistä asioista on todella vaikea löytää oikeasti puolueetonta dataa. Kiinnostaisi tietää noiden synnytyksessä tulleiden vammojen määrät normisti syntyneillä versus suunnitelluilla sektiolla syntyneillä (hätäsektioita ei tietenkään lasketa mukaan). Toisaalta lukuja äitien toipumisesta olisi myös kiva saada (myös pitkällä aikavälillä), mutta tosiaan ei näitä löydä, kun ei ole enää pääsyä tieteellisiin julkaisuihin.

 

Terve lapsi pääasia: tosin valtaosalla naisista vauva laskeutuu ja kiinnittyy lantioon jo raskausaikana. Mikäli näin ei ole ja supistelut alkaa tai lapsivedet menee niin se on jo syy lähteä ambulanssilla sairaalaan makuuasennossa. Faktahan on se että sektio on riskialttiimpi tapa synnyttää kuin sektio. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Jotkut toipuu helposti ja jotkut ei. Toisilla alatie synnytys menee kepeästi toisilla tulee 4. asteen repeämät. Sektiossa vaan helpommin niitä komplikaatioita syntyy.

 

En mistään hinnasta synnyttäisi alakautta kun parempiakin vaihtoehtoja on. Sekä minä, että äiti menimme molemmat syntymästäni rikki sen verran pahasti. Elinikäiset vaivat molemmille.

 

Oletko käynyt pelkopolilla?Mä kävin ja leikkausajan sain n.12 päivää lasketunajan jälkeen..mutta kuinkas kävikään lapsi päätti syntyä etuajassa ja jouduin synnyttämään ihan normisti.Ei siinä mitään mutta näin kohdellaan täällä kaksissa ainakin!!

 

[QUOTE="vierailee";30748544]Mua jotenkin huolestuttaa tämä nykymeno ja se miten pienenä juttuna ihmiset sektiota pitävät. En nyt meinaa ap:tä tällä vaan ihan yleisesti.[/QUOTE]

Kuka pitää? Eipä se ole synnytyskään mikään pikkujuttu, vaikka luonnollinen onkin. Kyllä, maailman sivu naiset on synnyttäneet suunnilleen pellolle ja yhä niin tapahtuu köyhimmissä maissa. Silloin on myös lapsikuolleisuus ollut suhteellisen suuri, samoin on aina saanut jännätä selviääkö äiti synnytyksestä.

Kun puhutaan sektioiden vaarallisuudesta, aina pitäisi muistaa erottaa suunnitellut sektiot hätäsektioista. Pienelläkin järjenpoikasella tajuaa, että jälkimmäisten niputtaminen samaan tilastoon suunniteltujen kanssa nostaa tilastoja siitä, miten jokin on mennyt väärin.

 

Nää on just näitä, "ei mun naapurin kaimakaan sairastunut", hyvin voidaan tuolla perusteella "perua" kaikki tieteelliset tutkimukset. Mutta sekin tiedetään, että huonot terveystottumukset ovat yleisempiä alemmassa sosioekonomisessa luokassa.

Kyllä. duunariperheiden lapset on useammin diabeetikoita, ylipainoisia ym ongelmaisia, kuin akateemisten vanhempien lapset. Minun vanhempani ovat kumpikin akateemisia, samoin minä ja mieheni. Ylipainoa tai diabetesta ei kummallakaan meistä vanhemmista ole, eikä myöskään yhdelläkään lapsemme isovanhemmista.

Minun perheeni tekee ja on tehnyt tieteellistä tutkimusta. Siksi sektio.

 

Kysykää jokainen itseltänne että millä helkutin oikeudella juuri sulla on oikeus arvostella miten toinen synnyttää? Miksi juuri sinä saat arvostella jos toinen haluaa sektion koska pelkää ja kokee sen mieluisammaksi vaihtoehdoksi? Mulla ei tulis mieleenkää alkaa arvostella ketää tai alkaa kertoo kauhutarinoita sektio lapsista jos joku kyselee sektiosta ja viel arvostella.
Mulla tehtiin eka sektio koska oli perätilassa ja toinen sen takia koska koin sen mulle helpommaks. Tekeekö tämä minusta huonon äidin?

 

Kysykää jokainen itseltänne että millä helkutin oikeudella juuri sulla on oikeus arvostella miten toinen synnyttää? Miksi juuri sinä saat arvostella jos toinen haluaa sektion koska pelkää ja kokee sen mieluisammaksi vaihtoehdoksi? Mulla ei tulis mieleenkää alkaa arvostella ketää tai alkaa kertoo kauhutarinoita sektio lapsista jos joku kyselee sektiosta ja viel arvostella.
Mulla tehtiin eka sektio koska oli perätilassa ja toinen sen takia koska koin sen mulle helpommaks. Tekeekö tämä minusta huonon äidin?

Sulla menee puurot ja vellit sekaisin. LÄÄKETIETEELLINEN syy on sellainen jota varmaan kukaaan ei arvostele. Kuten perätila, ahdas lantio, synnytyksen edistymättömyys, vauvan hapenpuute, vauvan tai äidin sairaus jonka vuoksi ei voi alakautta synnyttää. Tähän kategoriaan varmaan menisi tuo ap:nkin tapaus ehkä.

Mutta nuo "mä nyt en vaan tykkää ettei pimppi mene pilalle, mulla on OIKEUS saada se koska mä nyt vaan haluun" on kyllä melkoisen lapsellista. Pistää miettimään mihin tarpeeseen se lapsi tehdään, jos ainoa mitä osataan ajatella on se että mä vaan haluun. Miksei sinne pelkopolille voi mennä avoimin mielin keskustelemaan, vaan jo ennen ollaan lyömässä nyrkkiä pöytään että ku MINÄ HALUAN JA VAADIN!

Julkisista varoista nuo sektiot maksetaan ja ovat muuten yleisesti ottaen melkoisesti kalliimpia kuin alatiesynnytykset. Ei mitään muutakaan leikkausta (ellei se ole perusteltavissa terveydellisillä syillä) saa tosta vaan ku haluaa ja vaatii. Miksi sektio olisi siitä poikkeus?

 

Kysykää jokainen itseltänne että millä helkutin oikeudella juuri sulla on oikeus arvostella miten toinen synnyttää? Miksi juuri sinä saat arvostella jos toinen haluaa sektion koska pelkää ja kokee sen mieluisammaksi vaihtoehdoksi? Mulla ei tulis mieleenkää alkaa arvostella ketää tai alkaa kertoo kauhutarinoita sektio lapsista jos joku kyselee sektiosta ja viel arvostella.
Mulla tehtiin eka sektio koska oli perätilassa ja toinen sen takia koska koin sen mulle helpommaks. Tekeekö tämä minusta huonon äidin?

Mä en ymmärrä sektiota ainoastaan siinä tilanteessa jossa se halutaan sen takia ettei alapää mene pilalle. Se on mun mielestä itsekästä. Ja kun se alapää ei suurimmassa osassa tapauksissa edes mene pilalle.

 

Ei tässä muuta, mutta pelottaa niin paljon toi synnytys että itkettää.. Ja nyt sektiokin.. Hohhoijaa

 

Ei kai synnytystapa määrittele äitiyttä tai ihmistä muutenkaan. Synnytyspelko voi olla yhtä todellinen syy sektiolle kuin fysiologisetkin syyt. Kuinkahan moni näistä pelkosektioiden vastustajista on itse kokenut täysin luonnollisen synnytyksen? Ilman lääketieteen keinoja; puudutteita, apuvälineitä, epiä ym. Kätilökin on ihan kiva olla synnytyksessä mukana.
Itse olen synnyttänyt lapseni luomuna mutta en lähtisi arvostelemaan muiden tapoja synnyttää.

 

Toipuminen voi kestää vähän tai kauan ihan riippumatta tavasta.

Kyllä se tapakin vähän vaikuttaa toipumiseen. En ole vielä kuullut kenestäkään, joka olisi sektion jälkeen kävellyt omin jaloin salista osastolle ja istahtanut elämänsä kunnossa sängyn laidalle vauvaa imettämään.

 

Kyllä se tapakin vähän vaikuttaa toipumiseen. En ole vielä kuullut kenestäkään, joka olisi sektion jälkeen kävellyt omin jaloin salista osastolle ja istahtanut elämänsä kunnossa sängyn laidalle vauvaa imettämään.

Mulla kesti alatiesynnytyksen jälkeen 3 kuukautta että pystyin istumaan kunnolla. Kävely oli hankalaa pari kuukautta.

En silti suostuisi sektioon ihan heppoisin perustein.

 

Kuin moni oikeesti haluaa sektion sen takia että pimppi "menee pilalle". Kukaan ei siltikää kertonu että millä oikeudella arvostelet ihmistä joka haluaa sektion koska pelkää synnyttää? Se pelko voi olla paljon muutakin kun että pimppi menee pilalle.


Ap. Mulla on tehty kaks sektiota. Eka oli perätilan takia. Pelotti ihan perkeleesti ja itkua väänsin koko aamun no kun puudutkset sain ja leikkaus alko olin paniikis kun pupu. Mut hoitajat ja henkilökunta osas asiat hyvin ja sai pidettyä mut rauhallisena. No leikkaus meni hyvin. Mut illalla aloin voimaa pahoin ja oksentelin. Johtu siitä puudutuksesta. Särkylääkkeitä sain vaa buranaa ja panadolia. Ja joo ekan kerran ku nousin se oli yhtä tuskaa. Ja sain nousta vasta seuraavana päivänä tuon illan olon takia. No sitte aloinki kävelemää ja kivut hellittivät. Sairaalassa olin pe-ma. Aina välil tuli ihan järkyttäviä kipu kohtauksia mutta 2 viikon jälkee en syöny enää särkylääkkeitä ja viikon jälkee harvoin ja pystyin tekemää kaikki ihan normisti.
Toinen sektio olikin sitten kun minä halusin. Kun eka oli niin onnistunut ja hyvä kokemus. No tämä toinen oli viel "helpompi" 12 jälkee vauva synty ja illalla kävelin jo itsekseni. Ja sängystä nousin itse ylös ilman apuja. Viikon popsin lääkkeitä. Muutinki sillä viikolla. Ja sairaalassa olin ke-pe olisin saanu lähteä jo torstai iltana mutta varuiksi jäin perjantai aamuun. Kun oli kuiteski sektiosta kyse.

Sektio on iso juttu. Sitä en lähe kieltämää ja sitä kuuluukin pelätä. Mutta toipumiseen voi itse vaikuttaa. Koittaa liikkua mahd paljo vaikka olis kipuja. Ja 2 ekaa päivää on ne pahimmat. Mutta mulla on pelkkää positiivista sanottavaa sektioista. Ja ne lääkärit,hoitajat ja kätilöt on tottunu hysteerisiin mammoihin joten sitäkää ei tarvii stressata onnea synnytykseen mitä ikinä valitset

Ps. Hirveen sekava tuo mun teksti. Toivottavasti saat jotain selvää

 

Sori vaan mutta mun silmissä pelkosektio on sama kuin abortti ehkäisynä. Myös sijaissynnytys siksi että ei halua itse synnyttää (turhia syitä voi olla paljon, kuten että miten pääsen eroon vauvaläskeistä, sairastunko synnytyksen jälkeiseen masennukseen jne jne) on ihan suolesta. Ja todellakin nykyään suhtaudutaan leikkauksiin kuin leivän tekemiseen, mitä ne ei IKINÄ ole, ei vaikka lääketiede kuinka kehittyy. Mulla on tosi mustavalkoinen näkemys tässä asiassa. Kaikki leikkaukset pitäis olla vain, kun se on vauvan ja/tai äidin etu. Ei siksi että pelkää ohimenevää kipua tai että onks tukka hyvin salissa ja senjälkeisissä kuvissa.

Minun sektio oli kamala, odotin ihan innolla alatiesynnytystä. Totta helvetissä se sattuu, mutta sitä varten voi käydä pelkopolilla ja juttelemassa, eikä yleensä ihan luomuna tarvitse synnyttää, on olemassa kivunlievitystä. Se on kuin hyppää uimahallista korkealta; kun sen on tehnyt ja itsensä ylittänyt, haluaa mennä uudestaan. Minun asenne alatiesynnytykseen oli, etten katsonut oikeastaan mitään etukäteen valmiiksi, luin vaan äärimmäisen kivun kohtaamisesta ja siihen suhtautumisesta ja mukanaelämisestä. Eli sellainen soitellen sotaan-asenne. Ja sitten jouduinkin ihan liian pian kiireelliseen sektioon, ja kaikki menikin pieleen lääkkeen annostelusta vauvan ulos saamiseen, minun toipumiseen ja vauvan terveyteen. Alatiesynnytyksestä ei seuraa oikeastaan mitään pitkäaikaisia seurauksia (luita voi murtua mutta nekin paranee), meikä sen sijaan makas osastolla melkein viikon jolloin perheen pyöritys kaatui miehen ja sukulaisten niskaan, mua ei voinut käydä katsomassa kuin mies ja mun äiti, vauva oli eri osastolla kuin minä (että olin katkera kun muut äidit sai pitää vauvaa kainalossaan ja minun pikkunen oli toisella puolella sairaalaa!) ja tikit ei pysyneet ja jouduin uudestaan tikattavaksi. Ja kun VIIMEINKIN pääsin kotiin, jouduin liikkumaan älyttömän hitaasti ja varovaisesti (itsensä ruoskiminen liikkeelle tosiaan edesauttaa paranemista mutta damn kun siinä kestää hyvässä lykyssä viikkoja toisin kuin alateitse), olisin tarvinnut apuvälineitä kotiin ja jouduin joka päivä pistämään itseeni ruiskuilla ainetta minkä pitäisi estää veritulpan syntyminen, niitä sanottiin napapiikeiksi ja ne pistetään navan viereen. Ne ruiskut maksoi 60e ja kaikki sairaalakulut minusta ja pojasta oli jotain 600e, sinne meni veronpalautukset sen sijaan että olisin saanut ostaa ihkauudet vaunut. Haava on ihan hirveen näköinen edelleen (siitä on vuosi) eikä sen ympärillä ole tuntoa. Ja se tehtiin liian ylös, vatsa "taittuu" siitä kohdin enkä usko tämän asian ikinä korjaantuvan ilman plastiikkakirurgiaa, vaan meikäläinen saa tästälähin etsiä itselleen joko yksiosaiset uikkarit tai biksut mitkä tulee riittävän ylös. Enkä ole edes lihava, vaikka vauvakilojen karistelu sektion jälkeen olikin paaaaaljon pidempi prosessi kun en voinutkaan lähteä hyppimään lenkkipolulle tuosta vaan.

Mä en voi suurin surminkaan ymmärtää, miksi joku haluaisi tarkoituksella itsensä leikkauspöydälle sen sijaan että hoitais homman kuten se on hoidettu ammoisista ajoista lähtien, olettaen että mitään hyvää estettä alatiesynnytykseen ei ole. Se on aina vauvan paras synnyttää normaalisti ja imettää itse. Jotkut sitten omaa turhamaisuuttaan valitsee toisin, mutta se on sitten niiden oma häpeä. Ihan kuten tupakointi raskaana. Voi jösses.

Mene pelkopolille, kysy asiasta neuvolasta. Ikinä ei kannata suunnitella mitään etukäteen kun mikään ei taatusti mene suunnitellusti. Kuulostan nyt varmasti vain yhdeltä kliseeltä muiden mukana, kliseeltä joita luin ja kuulin itse raskausaikana, mutta kyllä se synnytys sieltä tulee. Ja menee. Ja sitten vauva kasvaa. Ja sinäkin liityt siihen kuoroon joka toteaa että pahus kun aika on mennyt nopeaan ja mikkomaija on jo vuoden. Itse näpsein mahastani kuvia joka päivä ja tuijottelin sitä peilistä, kuvittelin kumpi siellä on ja mitenpäin. En osannut yhtään keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin ja siihen kuinka muutun Äidiksi ja se koko maailma kaatuu niskaan. Voi kumpa mulla olisi ollut mammakaveri joka olisi vähän realiteetteja heilutellut nokkani edessä ja saanut minut ymmärtämään, millaista elämä tulee olemaan ja kuinka mukautua siihen. Minun lapset on maailman ihanimmat huolimatta siitä että kokoajan ollaan kipeenä tai antibiooteilla (voisikohan sen luonnollisen flooran puuttuminen olla se syy?), mutta olisi se normaali synnytys ollut kumminkin ihan kiva kokemus, tai edes imetys. Sekin meni keturoilleen kun makasin eri osastolla enkä osannut pyytää hoitajilta apua vaan kaikki vain oletti minun pärjäävän itse, ja se touhu on aika paljolti kiinni siitä, mitä korvien välissä on. :/ Onnea sinulle kuitenkin loppuodotukseen ja synnytykseen, mutta käy nyt hyvä ihminen puhumassa asiasta.