Sairaalapäivät (ja yöt)

Minua ei niinkään itse synnytys pelota, mutta se sairaalassa olo näin ensikertalaisena kauhistuttaa. Siellähän jaetaan huone kahden täysin ventovieraan ihmisen kanssa. Mietityttää, että miten tulee toimia, jos vauva vaikka huutaa koko ajan. Poistunko huoneesta sen kanssa, jotta toiset äidit saa nukuttua vauvojensa kanssa vai miten? Pelkään, että en saa vauvaa rauhoitettua ja se varmaan aiheuttaa pahennusta huonetovereissa :/ Onpa avuton olo. Kertokaas miten siellä tulee toimia, jookos. Tää stressaa mua ihan kamalasti jo näin etukäteen.

 

Meillä esikoinen huusi lähes koko ekan yön,annoin huonetoverin nukkua ja menin käytäville kävelemään ja "tapaamis/vierashuoneeseen" vauvan kanssa...oisin toivonut samaa toiseltakin jos ois ollut toisen vauva joka itkee...Muuten oltiin huoneessa itkuista huolimatta...

 

siellä kaikki sun huonekaverit on synnyttäneitä ja kaikki on synnytyshöyryissä .jos siellä joku ei ymmärrä että vauva voi itkeä niin on aivan väärässä paikassa.olis sitten synnyttänyt kotona. sairaalassa ollessa jos sinulle tulee pienikin epäilys teetkö oikein tai jotain kysyttävää niin soita kelloa.siellä on ammattitaitoinen henkilökunta jonka tehtävä on auttaa sinua ja vauvaa kellonympäri.
itse nautin sairaalassa olo päivistä,kuin hotellissa olisi ollut.synnytin kuopion kyssissä.ja kerkesi olemaan kolme erin huonekaveria(kyssissä kahden hengen huoneita)

 

Turhaan sä tuollaista mietit, itkee ne muidenkin vauvat.

Itse olin esikoisen aikaan perhehuoneessa, eli siellä ei sitten muita ollutkaan kuin, minä,mies ja vauva.

Tokan kanssa olin sitten kahden hengen huoneessa ja vierustoveri oli tosi mukava, samana päivänä päästiin vierustoverin kanssa pois.

Mutta muuten se sairaalassa olo on mun mielestä todella tympeää, mieluummin sitä kotona olisin ollut nekin yöt.

Niin ja kyllähän ne jotku siellä käytävilläkin käveli öisin ja heijas vauvaa, jos kovin itki.

 

Mulla oli oma huone, kun oli sektio takana.
Kyllä siellä muidenkin vauvat huusivat pitkin yötä, ja vauvalasta vasta huuto kuuluikin
Sitä asiaa on ihan turha stressata. Kyllähän hoitajat auttavat, jos tuntuu ettei vauva rauhoitu. Ja välillä ne vaan huutavat..

 

Kiitos rohkaisevista kommenteista :hug:
Mietin vielä, että jos siirryn käytävälle huutavan lapsen kanssa, niin herätänkö sitten myös muiden huoneiden äidit :/ Molempi taitaa olla pahempi... :headwall:

 

moon miettinyt tätä samaa, JOS joutuu samaan huoneeseen vieraan kanssa! Miten sitä osaa olla

Onneksi kyllä täällä luvattiin kaikille, et ei ole tullut vielä tilannetta vastaan, etteikö olisi saatu yksin haluavalle sitä yksityistä huonetta/perhehuonetta järkättyä. (Hus-lohja, aika pikkuinen synnäri)

 

Ei mulle kyllä oo tullut kenenkään kolmesta lapsesta kanssa mieleenkään lähteä yöllä käytävälle.. Ensinnäkin oon ollut niin huonokuntoinen, ettei se olisi ollut edes turvallista, olisin vaan pyörtyä kolissut sinne lattialle. Ja yörauhaa hiljaisessa, hämärässä huoneessa heti yritettään vauvan kanssa. Toki jos on monta äitiä samassa huoneessa ja vauvat pitää ääntäjne, niin onhan se rauhatonta. Mutta huutaako ne nyt edes sitten öisin heti alusta alkaen? Ehkä mä olen vaan ollut onnekas kun mun vauvat ei ole huutaneet..

Eniten mua kyllä on häirinnyt sekä yö- että päiväsaikaan yhden samassa huoneessa olleen äidin ähinät jälkisuppareiden kanssa. Hänet teki mieli vaientaa, kun hirveeseen ääneen oihki ja voihki.. Eikä vaan voinut kipulääkkeitä käyttää. Tiedänhän mä että ne supparit voi olla tosi ikäviäkin, itsellä oli jo kolmannesta (sekion jälkeen tosin) todella inhottavat, ja ans kattoo sit millaisia on tästä neljännestä. Mutta kyllä nyt kivun voi hoitaa, ei siitä luulis niin suurta haittaa kelleen olevan..

Musta oli ihanin sairaalakokemus kun 6v sitten tytön syntyessä sain huonekaverista uuden ystävän. Sairaalassa pölpötettiin koko ajan ja tehtiin yöllisiä leivänhakuretkiä päiväsalin jääkaapille =) Ollaan edelleen yhteyksissä, ja seurataan tyttöjemme kasvua. Terkkuja vaan Katille =)

 

Mä olen molempien lasten synnytyksen jälkeen ollut samassa huoneessa 2-3 uppo-oudon ihmisen kanssa ja hyvin on mennyt. Esikoisen syntyessä meitä taisi olla parhaimmillaan 4 samassa huoneessa ja meistä kaksi oli osastolla pidempään lasten vaivojen vuoksi. Kerran tuli kätilö huoneeseen ja sanoi, että oli tullut katsomaan, että tarvitseeko joku kipulääkettä, mutta taitaa olla enemmänkin rauhottavien tarvetta tässä huoneessa. Meillä oli älyttömän hauskaa ja ainakin itseäni auttoi kovasti, kun näki kuinka useampia synnyttäneet hoitivat lapsiaan. Opin paljon heiltä, enkä vähiten sitä, että vauvanhoito ei ole mitään rakettitiedettä. Itsetuntokin kasvoi, kun huomasi, että mäkin pärjään ihan siinä kuin muutkin.

Yöt eivät ehkä olleet kaikkein parhaita, mutta kyllä nekin menivät. Ja nyt ihan OT, mutta ensimmäisenä yönä äitinä, maatessani hereillä, kun ei vaan nukuttanut, mulla jostain ihmeen syystä pyöri päässä onkos se nyt Mamban Ihanasti lihava -kappale. Otti oikein päähän, kun en saanut sillä millään häipymään.

Elokuussa syntyy sitten kolmas ja hyvillä mielin asustelen samassa huoneessa kohtalontovereiden kanssa.

 

Lisäyksenä vielä, kun luin Aubrietan kirjoituksen, niin ei mullakaan ole muistikuvaa, että vauvat olisivat huutaneet. Pientä kitinää kyllä kuului, mutta ei se itseäni kauheasti haitannut.

Kakkosen syntyessä taisi huoneessa olla joku, joka ähisi ja puhisi yksin verhojen takana, mutta hän taisi kotiutua samana päivänä, kun itse tulin osastolle, joten pitkäaikaista haittaa ei hänestäkään ollut.

 

Mulla kävi kolmannen vauvan syntyessä niin hyvä tuuri, että sain ihan oman huoneen vauvan kanssa. Ja 3 muuta kertaa oon ollut aina 2 hengen huoneessa. Viimeisimmällä kerralla huonekaverini vauva oli kovin itkuinen. Itki tosi paljon. Ja se stressasi enemmän sitä vauvan äitiä kuin minua. Sanoinkin tälle äidille, ettei minun takia tarvitse mihkään lähteä vauvaa hiljentään. Kun hän ajatteli, että nyt mä en tykkää yhtään, kun hänen vauva huutaa. Mua se ei sillain haitannut. Sitten tämä äiti ei uskonut kun sanoin, ettei haittaa, ja hän jollekin kätilöllekin mainitsi asiasta, että muut huoneessa häiriintyy. Me sitten kätilön kanssa tuumattiin, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Että ihan rauhassa nyt vaan. =)

 

Mä kyllä muistan että meidä poika itki ekoina öinä jo paljon. Tissillä melkein asui, jos nostin pois alkoi kova huuto. Kotiutuessa oli kyllä jo saavuttanut syntymäpainonsa... Mua stressas myös vauvan itkut ja se miten huonekaveri suhtautuu siihen, varsinkin kun hänen vauvansa vaan nukkui koko ajan. Mutta sillä naisellapa oli niin hyvät unenlahjat, että veti hirsiä kaikki yöt. Sitten kun mä sain vauvan nukkumaan, en saanutkaan ite unta, kun huonekaveri kuorsasi todella äänekkäästi. Mulle ne 4 yötä sairaalassa oli ikävä kokemus. Olisin mielummin ollut kotona.

 

Oulaisissa sai olla yksin huoneessa. Vasta lähtöpäivänä tuli toinen siihen ja siivoojilla oli kiire ajaa mut pois sieltä olis ollut mukava, kun olis ollut juttu kaveri, mutta kaikki oli eri huoneissa, vaikka vauvoja syntyi koko ajan. Näin kätilöt ainakin marmattivat.

Mulla vauva oli ekan yön vieressä ja sit toisen ja kolmannen yön oli vauvalassa. Toinen sen takia, et sain levätä ja sit kolmannen oli "valohoidossa". Ei siellä muutenkaan saanut nukuttua, kun kaikki hoitajat huuti käytävällä niin isosti ja huone oli kanslian vastapäätä ja puhelin soi koko ajan ja sit kun vauva oli vauvalassa niin ootti koko ajan, et millon soittaa imettämään. Mä sain huonon kuvan toisista kätilöistä, jotka olivat osastolla ja sit toiset olivat mukavia.

Siellä olikin yksi kätilö saanut jonkun naisen itkemään. Ei mun aikana kyllä, mut niin kuulin. En yhtään ihmettele, kun mullekin se tiuski koko ajan, mitään en osannut mieliksi tehdä.

Mut mun vinkki on kans se, että lähteä vauvan kans kävelee käytäville. Meidän tyttö ainakin rauhoittui pikkusena kävellessä. Oli aika itkuinen sinne 4kk asti.

Juu, mut älä stressaa, kyl kaikki menee omalla painollaan, kun olet sairaalassa synnyttämässä, et enää mieti tota muiden "häiritsemistä" siinä on jo muut asiat mielessä

 

Kiitoksia kommenteista. Hiukan helpotti =) Nyt kun tuo huoli alkaa hälvetä, niin alan stressaamaan noista inhottavista tiuskija kätilöistä

 

Naistenklinikalla jaetaan korvatulppia,jos jotain häiritsee vauvan itku tai toisen äidin kuorsaus

 

oltiin samassa huoneessa esikoisten "takia" silloin 2001 vuonna :flower: tutustuttiin ja vieläkin ollaan joka päivä yhteydessä =) =)

 

Mä kyllä lähdin huoneesta kun vauva itki, ja niin teki toinenkin äiti joka huoneessa oli. Musta se oli kohteliasta, että edes toinen sai nukkua. Sitten yhtenä yönä tehtiin sopimus että viedään molemmat vauvamme hoitajille hoitoon ja niin sai molemmat nukkua tyytyväisinä.