Mä olen molempien lasten synnytyksen jälkeen ollut samassa huoneessa 2-3 uppo-oudon ihmisen kanssa ja hyvin on mennyt. Esikoisen syntyessä meitä taisi olla parhaimmillaan 4 samassa huoneessa ja meistä kaksi oli osastolla pidempään lasten vaivojen vuoksi. Kerran tuli kätilö huoneeseen ja sanoi, että oli tullut katsomaan, että tarvitseeko joku kipulääkettä, mutta taitaa olla enemmänkin rauhottavien tarvetta tässä huoneessa. Meillä oli älyttömän hauskaa ja ainakin itseäni auttoi kovasti, kun näki kuinka useampia synnyttäneet hoitivat lapsiaan. Opin paljon heiltä, enkä vähiten sitä, että vauvanhoito ei ole mitään rakettitiedettä. Itsetuntokin kasvoi, kun huomasi, että mäkin pärjään ihan siinä kuin muutkin.
Yöt eivät ehkä olleet kaikkein parhaita, mutta kyllä nekin menivät. Ja nyt ihan OT, mutta ensimmäisenä yönä äitinä, maatessani hereillä, kun ei vaan nukuttanut, mulla jostain ihmeen syystä pyöri päässä onkos se nyt Mamban Ihanasti lihava -kappale. Otti oikein päähän, kun en saanut sillä millään häipymään.
Elokuussa syntyy sitten kolmas ja hyvillä mielin asustelen samassa huoneessa kohtalontovereiden kanssa.