satuhäät

Aivan. Häitä en järjestäisi. Ja toivoisin että osaavat itse tehdä jotain muutakin kuin marssia suoraan punkan pohjalta alttarille jo tuossa iässä. Toki se ei ole koko pointti, kun kasvatus lähtee jo lapsuudesta, ei voi kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Jokatapauksessa toivoisin omille lapsille enemmän järkeä ja viisautta, yritän kasvattaa heidät kohtaamaan tämän maailman realistisesti, eivätkä he tule elämään täydenpalvelun hotellissa.

Tää vastaa vähän mun ajatuksia En mä mun täysikäsiä alkais enään kieltelemään enkä mitään valtaa tahtois käyttää, mutta varmasti sanoisin etten minä ala maksamaan ja järjestämään mitään häitä hetken mielijohteesta. Ja siltä tää naimisiinmenopäätös mun mielestä vähän vaikutti.

 

Nuo nuoret sentään menivät "vaan" naimisiin 3kk:n tuntemisen jälkeen, palstalaisilla on viimeistään tuossa kohtaa jo pullat uunissa eli hankitaan lapsia muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. Ai niin, mutta eiväthän ne lapset palstalogiikan mukaan olleetkaan yhtä suuri merkki sitoutumisesta kumppaniin kuin avioliitto.

 

Tässä se nykymaailman menon ja asenteen taas näkee. Että kun nuorena tuntuu, että nyt on hyvä ja haluaa avioitua, ei saa kuin ihmettelyä ja käsikirjoituksen valmiiksi siitä, kuinka elämä vielä opettaa tai että liitto ei kauaa kestä. Toista se oli ennen, jolloin avoliitto aiheutti paheksuntaa.

Mitä sitten, vaikka liitto päätyisikin eroon? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää mennä kolmekymppisenä naimisiin ja erota kolmiykkösenä, kuin parikymppisenä?

 

Nuo nuoret sentään menivät "vaan" naimisiin 3kk:n tuntemisen jälkeen, palstalaisilla on viimeistään tuossa kohtaa jo pullat uunissa eli hankitaan lapsia muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. Ai niin, mutta eiväthän ne lapset palstalogiikan mukaan olleetkaan yhtä suuri merkki sitoutumisesta kumppaniin kuin avioliitto.

Niin sehän on täysin totta että me kaikki palstalaiset omistamme samanlaiset taustat, jokainen olemme alle 18 vuotiaina tehneet lapsen ja niin edelleen.

 

Tässä se nykymaailman menon ja asenteen taas näkee. Että kun nuorena tuntuu, että nyt on hyvä ja haluaa avioitua, ei saa kuin ihmettelyä ja käsikirjoituksen valmiiksi siitä, kuinka elämä vielä opettaa tai että liitto ei kauaa kestä. Toista se oli ennen, jolloin avoliitto aiheutti paheksuntaa.

Mitä sitten, vaikka liitto päätyisikin eroon? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää mennä kolmekymppisenä naimisiin ja erota kolmiykkösenä, kuin parikymppisenä?

Jokainen saa tehdä miten tykkää, mennä naimisiin vaikka 18 vuotiaana suoraan irc galleria treffeiltä ja erota vaikka ylihuomenna. Kokainen saa myös olla omaa mieltä asioista, sitä suuremmalla syyllä mitä enemmän julkisuuteen pariskunta itse on halunnut.

 

Tässä se nykymaailman menon ja asenteen taas näkee. Että kun nuorena tuntuu, että nyt on hyvä ja haluaa avioitua, ei saa kuin ihmettelyä ja käsikirjoituksen valmiiksi siitä, kuinka elämä vielä opettaa tai että liitto ei kauaa kestä. Toista se oli ennen, jolloin avoliitto aiheutti paheksuntaa.

Mitä sitten, vaikka liitto päätyisikin eroon? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää mennä kolmekymppisenä naimisiin ja erota kolmiykkösenä, kuin parikymppisenä?

En mä ainakaan mitään eroa heille toitottanut enkä tosiaankaan toivonut. Saanhan kuitenkin mielipiteeni sanoa? Joka siis lyhyesti oli, että olisivat odottaneet vielä.

 

Tässä se nykymaailman menon ja asenteen taas näkee. Että kun nuorena tuntuu, että nyt on hyvä ja haluaa avioitua, ei saa kuin ihmettelyä ja käsikirjoituksen valmiiksi siitä, kuinka elämä vielä opettaa tai että liitto ei kauaa kestä. Toista se oli ennen, jolloin avoliitto aiheutti paheksuntaa.

Mitä sitten, vaikka liitto päätyisikin eroon? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää mennä kolmekymppisenä naimisiin ja erota kolmiykkösenä, kuin parikymppisenä?

No oletko sä itse sitä mieltä että jos sun mies olis sun ensimmäinen poikaystäväs tässä elämässä,sä itse olisit 19 ja tuntenut hänet 3kk,niin tuntisit sekä itsesi että miehesi niin hyvin että olisit valmis sanomaan että tässä on mun loppuelämäni kumppani,kunnes kuolema meidät erottaa?
Paljonko oppii toista ihmistä tuntemaan kolmessa kuukaudessa?

 

Tässä se nykymaailman menon ja asenteen taas näkee. Että kun nuorena tuntuu, että nyt on hyvä ja haluaa avioitua, ei saa kuin ihmettelyä ja käsikirjoituksen valmiiksi siitä, kuinka elämä vielä opettaa tai että liitto ei kauaa kestä. Toista se oli ennen, jolloin avoliitto aiheutti paheksuntaa.

Mitä sitten, vaikka liitto päätyisikin eroon? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää mennä kolmekymppisenä naimisiin ja erota kolmiykkösenä, kuin parikymppisenä?

Jokainen saa tehdä miten tykkää, mennä naimisiin vaikka 18 vuotiaana suoraan irc galleria treffeiltä ja erota vaikka ylihuomenna. Kokainen saa myös olla omaa mieltä asioista, sitä suuremmalla syyllä mitä enemmän julkisuuteen pariskunta itse on halunnut.

Kyllä, jokaisella on omat mielipiteensä. Fiksu vain älyää pitää ne omana tietonaan.

 

se hyvä puoli on kuin nuorena sitoutuu niin ei tarvi miettii millasen nuoruuden toinen on viettäny..ei jää pimentoon kuinka sekopäinen puoliso on

 

Mikä se biisi on siinä alussa?

On varmaan Alone. Esittää ainakin Celine Dion.

Siis jos tarkoitat sitä biisiä mitä luulen

 

Tässä se nykymaailman menon ja asenteen taas näkee. Että kun nuorena tuntuu, että nyt on hyvä ja haluaa avioitua, ei saa kuin ihmettelyä ja käsikirjoituksen valmiiksi siitä, kuinka elämä vielä opettaa tai että liitto ei kauaa kestä. Toista se oli ennen, jolloin avoliitto aiheutti paheksuntaa.

Mitä sitten, vaikka liitto päätyisikin eroon? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää mennä kolmekymppisenä naimisiin ja erota kolmiykkösenä, kuin parikymppisenä?

No oletko sä itse sitä mieltä että jos sun mies olis sun ensimmäinen poikaystäväs tässä elämässä,sä itse olisit 19 ja tuntenut hänet 3kk,niin tuntisit sekä itsesi että miehesi niin hyvin että olisit valmis sanomaan että tässä on mun loppuelämäni kumppani,kunnes kuolema meidät erottaa?
Paljonko oppii toista ihmistä tuntemaan kolmessa kuukaudessa?

mä opin ainakin tuntemaan mun miehen tarpeeksi hyvin:3kk jälkeen kihloihin..nyt 3 lasta ja avioliittoakin takana 12 vuotta.

 

Tässä se nykymaailman menon ja asenteen taas näkee. Että kun nuorena tuntuu, että nyt on hyvä ja haluaa avioitua, ei saa kuin ihmettelyä ja käsikirjoituksen valmiiksi siitä, kuinka elämä vielä opettaa tai että liitto ei kauaa kestä. Toista se oli ennen, jolloin avoliitto aiheutti paheksuntaa.

Mitä sitten, vaikka liitto päätyisikin eroon? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää mennä kolmekymppisenä naimisiin ja erota kolmiykkösenä, kuin parikymppisenä?

No oletko sä itse sitä mieltä että jos sun mies olis sun ensimmäinen poikaystäväs tässä elämässä,sä itse olisit 19 ja tuntenut hänet 3kk,niin tuntisit sekä itsesi että miehesi niin hyvin että olisit valmis sanomaan että tässä on mun loppuelämäni kumppani,kunnes kuolema meidät erottaa?
Paljonko oppii toista ihmistä tuntemaan kolmessa kuukaudessa?

niin.
tämä on mielenkiintoinen aihe..
mä tunsin mun miehen( yhdessä olemme yhä ) kuukauden päivät kun olin raskaana jo hänelle. IKINÄ sitä ennen en ollut edes ajatellut mitään perhettä tmv.en todellakaan! olin 21, mies just 20 täyttänyt..
moni nosti kulmakarvojaan varmasti ja supatteli selän takana vaikka mitä..mutta itse kun sen vaan TIESI jo hyvin, HYVIN, alusta alkaen,että se on tässä ja nyt SE ihminen.
sitä ei voi selittää, se pitää kokea ymmärtääkseen.

 

Tässä se nykymaailman menon ja asenteen taas näkee. Että kun nuorena tuntuu, että nyt on hyvä ja haluaa avioitua, ei saa kuin ihmettelyä ja käsikirjoituksen valmiiksi siitä, kuinka elämä vielä opettaa tai että liitto ei kauaa kestä. Toista se oli ennen, jolloin avoliitto aiheutti paheksuntaa.

Mitä sitten, vaikka liitto päätyisikin eroon? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää mennä kolmekymppisenä naimisiin ja erota kolmiykkösenä, kuin parikymppisenä?

No oletko sä itse sitä mieltä että jos sun mies olis sun ensimmäinen poikaystäväs tässä elämässä,sä itse olisit 19 ja tuntenut hänet 3kk,niin tuntisit sekä itsesi että miehesi niin hyvin että olisit valmis sanomaan että tässä on mun loppuelämäni kumppani,kunnes kuolema meidät erottaa?
Paljonko oppii toista ihmistä tuntemaan kolmessa kuukaudessa?

Ei varmaan sen kummemin, kuin kolmekymppinenkään vastaavassa tilanteessa. Ja kuka oikeasti tuntee toisen niin hyvin ja luottaa siihen, että ihminen ei muutu, eikä halu tahtoa muutu. Ei se, että on ollut vuosikausia yhdessä ennen papin aamenta tai henkikirjoittajan laillistamaa liittoa, muuta miksikään sitä tosiseikkaa, että avioliitto on tänä päivänä instituutiona kärsinyt inflaation.

 

Nuo nuoret sentään menivät "vaan" naimisiin 3kk:n tuntemisen jälkeen, palstalaisilla on viimeistään tuossa kohtaa jo pullat uunissa eli hankitaan lapsia muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. Ai niin, mutta eiväthän ne lapset palstalogiikan mukaan olleetkaan yhtä suuri merkki sitoutumisesta kumppaniin kuin avioliitto.

Niin sehän on täysin totta että me kaikki palstalaiset omistamme samanlaiset taustat, jokainen olemme alle 18 vuotiaina tehneet lapsen ja niin edelleen.

Tuohan on ainoastaan samanlaista suoraviivaista yleistämistä kuin tässä ketjussa monet tuon nuoren parin kohdalla tekevät.

Vilaiseppa joskus huviksesi läpi muutama sen tyylinen ketju, jossa kysytään, miten kauan olit ollut yhdessä miehesi kanssa ennen kuin aloitte esikoista yrittämään tms. Saatat yllättyä. Myös siitä, että yhtä lailla kolmikymppiset toimivat samalla periaatteella. Eihän siinä kohtaa voi todeta muuta kuin että kaikki eivät muutu edes iän (pitäisi kai sanoa aikuistumisen) myötä...

 

se hyvä puoli on kuin nuorena sitoutuu niin ei tarvi miettii millasen nuoruuden toinen on viettäny..ei jää pimentoon kuinka sekopäinen puoliso on

Minusta tämä kielii vain huonosta itsetunnosta. Ei vanhoja suhteita tarvitse aikuisten ihmisten pitkään ruotia. Menneet on menneitä, ja kaikilla (aikuisilla) on elettyä elämää.

 

Tässä se nykymaailman menon ja asenteen taas näkee. Että kun nuorena tuntuu, että nyt on hyvä ja haluaa avioitua, ei saa kuin ihmettelyä ja käsikirjoituksen valmiiksi siitä, kuinka elämä vielä opettaa tai että liitto ei kauaa kestä. Toista se oli ennen, jolloin avoliitto aiheutti paheksuntaa.

Mitä sitten, vaikka liitto päätyisikin eroon? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää mennä kolmekymppisenä naimisiin ja erota kolmiykkösenä, kuin parikymppisenä?

Jokainen saa tehdä miten tykkää, mennä naimisiin vaikka 18 vuotiaana suoraan irc galleria treffeiltä ja erota vaikka ylihuomenna. Kokainen saa myös olla omaa mieltä asioista, sitä suuremmalla syyllä mitä enemmän julkisuuteen pariskunta itse on halunnut.

Kyllä, jokaisella on omat mielipiteensä. Fiksu vain älyää pitää ne omana tietonaan.

Fiksu menee myös naimisiin ilman tv kameroita ja pitää onennsa omana tietonaan ellei halua julkisuutta. Sitä paitsi tämä on asia jonka voisin aivan hyvin sanoa vaikka kasvotusten jos tuntisin, on asioita joita ei voi sanoa, kyllä sellaiset pidän omana tietonani. Mun häpeä ei ole, jos sitä ei jonkun pää kestä.

 

se hyvä puoli on kuin nuorena sitoutuu niin ei tarvi miettii millasen nuoruuden toinen on viettäny..ei jää pimentoon kuinka sekopäinen puoliso on

Minusta tämä kielii vain huonosta itsetunnosta. Ei vanhoja suhteita tarvitse aikuisten ihmisten pitkään ruotia. Menneet on menneitä, ja kaikilla (aikuisilla) on elettyä elämää.

tarkoitin lähinnä luottamusta..
sitä että tietää ettei mies oo mikään "vaimon hakkaaja"..
..kokemusta lähipiirissä sen verran,ettei käy yhtään kateeks olla nuoruuden rakkauden kanssa naimisissa

 

Eipä tähän ole nyt muuta sanottavaa kun hirveen hankala tukka sillä sulhasella kyllä oli. Koko ajan silmillä...

 

Nuo nuoret sentään menivät "vaan" naimisiin 3kk:n tuntemisen jälkeen, palstalaisilla on viimeistään tuossa kohtaa jo pullat uunissa eli hankitaan lapsia muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. Ai niin, mutta eiväthän ne lapset palstalogiikan mukaan olleetkaan yhtä suuri merkki sitoutumisesta kumppaniin kuin avioliitto.

Niin sehän on täysin totta että me kaikki palstalaiset omistamme samanlaiset taustat, jokainen olemme alle 18 vuotiaina tehneet lapsen ja niin edelleen.

Tuohan on ainoastaan samanlaista suoraviivaista yleistämistä kuin tässä ketjussa monet tuon nuoren parin kohdalla tekevät.

Vilaiseppa joskus huviksesi läpi muutama sen tyylinen ketju, jossa kysytään, miten kauan olit ollut yhdessä miehesi kanssa ennen kuin aloitte esikoista yrittämään tms. Saatat yllättyä. Myös siitä, että yhtä lailla kolmikymppiset toimivat samalla periaatteella. Eihän siinä kohtaa voi todeta muuta kuin että kaikki eivät muutu edes iän (pitäisi kai sanoa aikuistumisen) myötä...

Niin, minä kyllä tiedän että myös kolmekymppiset toimivat noin, se on vielä typerämpää tuollainen käytös 30 vuotiaalta

 

Tässä se nykymaailman menon ja asenteen taas näkee. Että kun nuorena tuntuu, että nyt on hyvä ja haluaa avioitua, ei saa kuin ihmettelyä ja käsikirjoituksen valmiiksi siitä, kuinka elämä vielä opettaa tai että liitto ei kauaa kestä. Toista se oli ennen, jolloin avoliitto aiheutti paheksuntaa.

Mitä sitten, vaikka liitto päätyisikin eroon? Onko se jotenkin hyväksyttävämpää mennä kolmekymppisenä naimisiin ja erota kolmiykkösenä, kuin parikymppisenä?

No oletko sä itse sitä mieltä että jos sun mies olis sun ensimmäinen poikaystäväs tässä elämässä,sä itse olisit 19 ja tuntenut hänet 3kk,niin tuntisit sekä itsesi että miehesi niin hyvin että olisit valmis sanomaan että tässä on mun loppuelämäni kumppani,kunnes kuolema meidät erottaa?
Paljonko oppii toista ihmistä tuntemaan kolmessa kuukaudessa?

Ei varmaan sen kummemin, kuin kolmekymppinenkään vastaavassa tilanteessa. Ja kuka oikeasti tuntee toisen niin hyvin ja luottaa siihen, että ihminen ei muutu, eikä halu tahtoa muutu. Ei se, että on ollut vuosikausia yhdessä ennen papin aamenta tai henkikirjoittajan laillistamaa liittoa, muuta miksikään sitä tosiseikkaa, että avioliitto on tänä päivänä instituutiona kärsinyt inflaation.

Nii,i.Avioliitolla ei kyllä enää ole minkään valtakunnan merkitystä,sen kummemmin kuin parisuhteellakaan mikäli puhutaan sitoutumisesta.
Kaikki on kierrätettävissä.
Ja vihitäänhän homo- ja lesboparejakin nykyään että avioliitto on kyllä tullut tiensä päähän aikoja sitten siinä muodossa minkälaiseksi se on tarkoitettu.

 

Nii,i.Avioliitolla ei kyllä enää ole minkään valtakunnan merkitystä,sen kummemmin kuin parisuhteellakaan mikäli puhutaan sitoutumisesta.
Kaikki on kierrätettävissä.
Ja vihitäänhän homo- ja lesboparejakin nykyään että avioliitto on kyllä tullut tiensä päähän aikoja sitten siinä muodossa minkälaiseksi se on tarkoitettu.

Aivan. Tätä juuri tarkoitin, että miksi niin suuri haloo nuorenparin häistä, kun tänä päivänä avioliitolla ei ole samaa merkitystä, mikä sillä ennen oli.

 

en jaksa koko ketjua lukea,mut se oli niitten vanhempien kakkoskoti asuvat virallisesti keravalla!!mikä kyllä siin ohjelmassaki sanottii ainaki 2krt!

 

Muutaman kerran olen sulhasen tavannut ja jutellutkin. Vaikutti ihan fiksulta kaverilta ikäisekseen. Luulen, ettei ollut oma itsensä kameroiden edessä. Kameran kanssa kyllä tekee töitä itsekin, mutta yleensä sen takana eikä edessä. Sulhasen vanhemmatkin tunnen, isän paremmin. On kirjoittanut toistakymmentä kirjaa. Ihmisenä ainakin aivan ihana, isänä en osaa sanoa. En tiedä, miten noihin kasvatusasioihin, vastuun ottamiseen ym. on vaikuttanut se, että perhe asui n. 15 v. ulkomailla erilaisessa kulttuurissa ja viimeiset 3 v. nyt Suomessa.

 

tunnen morsiamen.... nololta tuntuu katsella ihmisten haukkumista.....

 

tunnen morsiamen.... nololta tuntuu katsella ihmisten haukkumista.....

Mutta on hänestä hyvääkin sanottu. Minusta aivan hellyttävän ihana pari.