Sekundäärinen lapsettomuu

Moikka,
Kiinnostaisko ketään vaihtaa ajatuksia tästä aiheesta. Meillä oli siis vaikeuksia saada ensimmäinen lapsi, ja näyttää olevan tämä toinenkin vaikeeta. Mulla on pco ja en meinaa ovuloida ollenkaan ilman clomeja. Toista ollaan yritetty nyt vuosi. Alun innostus on muuttunut jälleen kerran samaksi epätoivon tunteeksi kuin ekaakin yrittäessä. Vaikka eihän se ole tietenkään sama kun yksi lapsi jo on, mutta kun sitä haaveili suurperheestä....

Tätä toista kaipaa toisella tavalla vielä enempi kuin sitä ensimmäistä. Nyt kun vielä tietää miten mahtavaa on katsoa kun lapsi kasvaa ja kehittyy. Ja mikä valloittava persoona hänestä on tullu. Itse muistaa ensimmäistä toivoessa tunteen, että miten toisesta haaveilevat voivat MITENKÄÄN olla surullisia kun toista ei kuulu, kun toisilla ei ole ensimmäistäkään. Nyt tiedän!

Tuntuuko muista sekundäärististä tältä? Vai miltä? Ja vielä sekin, että vaikka sen lapsen sai, niin jollain tavalla se lyhyt lapsettomuus (meillä meni siis vain vähän yli vuosi) jäi sydämeen kaivelemaan pitkäksi aikaa, ja nyt tietty nousee taas pintaan. En pystynyt lapsellisenakaan mitenkään samaistumaan ihmisiin, jotka puhuivat raskauden ajoittamisesta tiettyyn vuodenaikaan, vuoteen, elämäntilanteeseen, työprojektiin jne...

Lapsen saaminen on aina ihme, se on huomattu. Toivottavasti tämä meidän murunen ei jää ainoaksi ihmeeksemme...

Kiitos kun sain purkaa ajatukseni teille :)
 
Meillä meni niin että esikoinen tuli heti kun lopetin pillerit.Syntyi 2007.
Toista alettiin yrittämään elokuussa 2008.
Ei näkynyt,ei kuulunut.

2.ivf tuotti tuloksen mutta meni kesken rv8+
3.ivf toi viimein sen kaivatun toisen lapsen joka on nyt 5vkoa.

Syynä luultavasti mun huonot munasolut vaikei ikää ole "vasta" kuin 30v.
Sain miehenkin lopettamaan tuoakan polton kokonaan.

Itseöni ahdisti se ettei saanut olla surullinen siitä jos sitä toista ei tulekkaan.Yksi kaveri suuttui kun emme odotelleet 3 vuotta ennen hoitoon hakeutumista niin kuin he tekivät vaan jo vuoden yrittämisen jälkeen.

Itseäni ahdisti koko homma ihan hirveästi ja en kyllä tiedä mitä olisin tehnyt jollei nyt olisi onnistunut.Usko meninasi loppua vaikkei loppujen lopuksi aikaa mennyt kuin 3 vuotta.
Parisuhde on edelleen vähän retuperällä kun ei hirveästi kiinostanut nuo sänkyhommat muussa mielessä kuin ovista kytätessä.

Mutta ehkä meitä vielä joskus siunataan ja saisimme sen "iltatähden" sitten joskus.Uusiin hoitoihin emme lähde..nytkin meni rahat ja melkein mun mielenterveys.
 
Viimeksi muokattu:
Heip. Joo tuo ahdistus on niin kuvaava sana. Että en saisi edes puhua lapsen saamisen vaikeudesta. Ja eihän se sureminen yhtään merkitse sitä etten olisi onnellinen tuosta ensimmäisestä. Mitä monet sanovat.

Ensimmäinen tuli melkein luomuna. Hoitoja oli siis tehty puoli vuotta tuloksetta, kun sitten hoitojen välissä tauolla tärppäsi. Mutta eittämättä niillä hormoneilla oli varmaan saatu kroppa vähäksi aikaa toimimaan itsestäänkin.

Shenda: Teillä oli todella pitkä aika odotella sitä toista. Onnea ihanasta lopputuloksesta :) Nuo sänkyhommat on menossa meilläkin taas ihan puihin kun yritetään kellon kanssa ajoittaa ja sillon tietty väsyttäis kaikista eniten. Tässä välissä ehti olla niiiin mukava stressitön ajanjakso milloin hommatkin taas luisti. Mutta nyt se on taas vaan yksi pakollinen juttu mitä pitää tehdä. Onneksi esikoinen vie ajatukset muualle ja pitää kiireisenä niin ei sillä tavalla ehdi murehtia.

Tsemppiä Aniit yritykseen. Onko tullu pahoja sivuoireita clomeista. Mulla on kauheita kuumia aaltoja :O
 
Pilvilinna sivuoireita tuli sen verran et yhtenä päivänä oli vuoroin kuuma ja kylmä ja kovia päänsärkyjä on ollut.. Tänään alotan toiset clomit joten uus käyttäjä minä oon. :) Mulla tuskaa lisää se että lapseni ei oo mun ja miehen yhteinen. Haluisin niin että mieskin sais kokea sen uuden elämän odotuksen hienouden ja erityislaatuisuuden.
Muistan kyllä aikanaan kun esikoisesta haaveilin aatelleeni että kun nyt sais edes sen yhden lapsen niin oisin onnellinen! Mut ei se nyt vaan mee niin... Oon aina ajatellu et haluisin kolme lasta.
Mutta, tänään siis ekat clomit tähän kiertoon ja sit parin viikon päästä seurantaultra niiden johdosta. Yhdellä clomilla per pvä ovista ei saatu aikaseks.
 
Hei, mä tuun kans tänne volisemaan tätä saakelin sekundan elämää :(.

Meillä on reilu 2v lapsi, toista on tekemällä tehty nyt 18 kiertoa ja just alkaa menkat. Imetyksen lopetin kun yrietty oli puoli vuotta, eli aika tarkalleen vuosi sitten, ja nyt on hoitoihin hakeutuminen edessä ja mieliala maailman surkein.

En vaan voi kertakaikkiaan ymmärtää, miksei meillä onnistu raskautuminen enää. Esikoinen sai alkunsa toisella yrityskierrolla tuosta noin vain. Mitään muutoksia missään terveydentiloissa, elämäntavoissa, missään ei ole, menkat on säännölliset ja toisinaan saan jopa ovisplussia, mutta silti - raskaus ei vain ala. Oon jo ihan varma että me ei enää koskaan onnistuta ja koen valtavan huonoa omaatuntoa siitä, että vihasin koko raskaanaolemista sen koko 9kk ja voin todella huonosti myös ensimmäiset kuukaudet kun lapsi oli syntynyt (hätäsektiolla). Mietin voiko tuollainen traumaattinen raskaus ja synnytys saada psyyken jotenkin niin solmuun, että se kertakaikkiaan estää uuden raskauden??

Vaikka tulevathan ihmiset raskaaksi sotatilanteissa, raiskauksista, huumeidenkäyttäjinä ja insestin uhrinakin. Niin miksi sitten ei kaksi perustervettä ihmistä (jotka kerran jo ovat lapsen keskenään tehneet) voi onnistua tässä enää?

Hirveän ahdistava tunne tämä kyllä on, niin suurta haikeutta tuntee joka päivä, että kurkkua kuristaa. Poika kyselee vauvoista, veljestä ja siskosta, joita kavereillaan on, mutta hänellä ei :(. Mitä hänelle vastaan? Ja kuinka voin tallettaa nää hetket mieleeni, kun koko ajan mielessä jyskyttää, että voi olla viimeinen kerta kun tätä pikkulapsielämää elää? Ja luopumisen tuska on mielessä koko ajan, kun pikkuiseksi jääneitä vaatteita siirtää pois säilöön, ehkä niille ei koskaan tule uutta käyttäjää..

Niin, ja seksi. Se on tuskaa. Vain pakon edessä, silmät kiinni, mahdollisimman pian. Kiitos ja se siitä. Lapsettomuus on syönyt meidän seksielämän aivan nollaan.

Ärrh. Pitäisi soittaa klinikalle ja varata aika, vaan en uskalla. Voi itku!
 
Kinkula moikka:wave: en tiedä muistatko, mutta ollaan kuumeiltu aijemmin samassa pinossa, kunnes vetäydyin tänne lapsettomuus puolelle. Meillä samanikäiset penskatkin..meijän tyttö 2v 4kk =) halusin vaan tulla kertoo, et ei ne hoitoihin menot olekkaan niiin paha kuin luulis..:hug: mulla on paljon helpottuneempi olo kun nyt tää projekti on jonkun muun käsissä kuin omissa. Pahinta tässä on tää odottaminen..meillä esikkoa tehtiin melkein vuos ja se täpääs toisesta clomi kierrosta, tää kakkonen onki sit ihan oma juttusa. Meillä ois tarkotus tehö eka inssi joulun jälkeen=). Ja ihan samoja asioita kyselee meijän tyttö, ku teijänki lapsi.

Zemppiä jatkoihin:hug:!
 
tyty, moi! Just ja just joku herne heilahti korvien välissä kun luin ton nikkisi, että hetkonen tuttu jostain mutta mistä..... :D

Kiva että teillä on hommat jo hyvässä vauhdissa. Toivottavasti inssi toisi tulosta pian! Sori, oot varmaan kertonut jo monen monta kertaa, mut en nyt muista, että mikä teillä on syynä lapsensaannin vaikeuteen? Tsemppiä jatkoon, joka tapauksessa!

Zendalle myös erityisen suuri tsemppaus. On siinä ollut taivalta kuljettavana..

Täällä on kp2 ja vuoto ihan olematonta. Huomenna, siis jumankauta huomenna mä soitan sen lääkäriajan itselleni! Jos vaikka pääsisi jo ennen joulua ekalle käynnille, ei tarttis sit jouluna murehtia (toivottavasti)..
 
Kinkula et varmaan tiedäkkään meijän syytä tähän lapsettomuuteen=) kun sitä ei ole tavallaan vielä edes löytynyt..tai no tavallaan on..mulla liian paksu limakalvo ja röpelöinen ( joka nyt vasta kaavittiin ). Ja kiinnittymisongelmia sekä varmaan keltarauhasessa ongelmia. Vaälivuotoja ollut monta kiertoa jotka helpottuivat kaavinnalla. Nyt vaan soittamaan ja hihat heilumaan:p!
 
Oho, tyty! Toivottavasti selviää missä vika on ja tehty työ kantaa tulosta pian :D!

Mä sain varattua ajan tutkimuksiin. Aika on ens maanantaina kp11. Ja nyt muuten alkoi jännittää!! Mitä siellä tehdään eka kerralla? Muutaku kuulustellaan ja ultrataan :D? Kauankohan piti varata aikaa, en muistanut tietenkään kysyä..

Täällä on menkat lusittu ja fiilis hyvä, poijaan joulujuhlat oli eilen ja jouluun saa keskittyä nyt ihan rauhassa kun tää lapsettomuuskuvio on jonkun toisen harteilla, ihana tunne :). En enää jaksa ajatella koko juttua!

Mitäs muille kuuluu?
 
Kinkula me käytiin kontrollikäynnillä gynellä ja siellä näky 9mm folli joka siis liian pieni. Sitä lähdettiin nyt kasvattamaan Menopur pistoksilla ja viikon päästä se irrotetaan piikillä. Jos ei tästä kierrosta tärppää niin ens kierrossa otan kolme clomia per pvä. Olen onnellinen siitä kun otetaan tuolla tosissaan ja edetään ihan jämptisti. Kiva kun sait ajan noin pian! Mukavaa joulunodotusta teille!
 
Noniin! Eka käynti takana. Ultrassa kaikki normaalia, limakalvo riittävä tälle kp10:lle, toisella puolella yks follikkeli kasvamassa hyvää vauhtia ja ei mitään muutakaan erikoista. Loppuviikosta uudelleen ja mies vie simpat tutkittavaksi myös, ehditään niistäkin jotain selvittää jo ennen joulutakoa, jes!
 
Hienoa! Kaikilla näyttää että asiat on menny eteenpäin.

Meillä toinen clomikierros, eikä tulosta. Nyt on menkat taas loppu. Pidetäänkin nyt sitten joulutauko ja yritetään välillä harraastaa sänkypuuhia ihan nautinnon vuoksi vain. Ehkä sitten taas tammikuussa clomit ja eteenpäin. Harmittaa kyllä :( Pitäisi varmaan mennä ihan klinikalle hoitoihin, kun olen käynyt ihan perusgynellä tähän asti. Ensimmäistä kertaa saatiin puoleen vuoteen viime kierrossa ovulaatio, mutta siihen se sitten jäikin. Esikoisen kanssa ehdittiin käydä lapsettomuuslääkärillä juttelemassa, kun olikin jo tärpännyt.

Tsemppiä kaikille ja rauhallista joulua!
 
Olin eilen toisen kerran ultrassa. Eilen eli kp12 clearbluen digitesti näytti hymynaamaa ja ultrassa näkyi 18mm folli ja 9mm limakalvo, kaikki hyvin. Miehen näyte oli myös alustavasti OK ja nyt vaan taas toivotaan parasta - turhaan :D. Ens kierrossa sitten tiedossa aukiolotutkimus.

Rauhallista joulua kaikille!
 
  • Tykkää
Reactions: Aniit

Yhteistyössä