[QUOTE="vieras";28237041]Niin, koska esimerkiksi koulupihassa tai leikkipuistossa ei voi käydä PAM! hups törmäys sattui? Pitäisikö niissäkin juokseminen kieltää kokonaan ihan vaan varmuuden vuoksi ettei vaan koskaan mitään sattuisi? Potkulaudalla liikkuva teini kulkee vähän eri vauhtia kun hölkkäävä 2v? Kenties siinä on pieni ero?
Onko se leluilla leikkimistä jos lapsi ennen ostopäätöksen tekemistä painaa napista että kuulee mikä ääni siitä tulee? Tai ottaa sen pehmolelun käteen että tietää miltä se tuntuu? Koska sitten mäkin leikin leluilla kaupassa. En ole yhden yhtäkään lelua lahjaksi ostanut niin, että en olisi kokeillut miten se toimi. Sikäli kun sen voi tehdä pakkauksia avaamatta. Kuinkahan moni mamma on kävellyt ohi juuri sillä hetkellä ja tehnyt tänne aloituksen holtittomasta kauppakäyttäytymisestä. Tietenkin se on eri asia pyöritellä sitä pehmoa siellä hyllyjen alla ja hyppiä vielä päälle. Mutta sen hetken kun sinä siitä ohi kävelet, miten voit tietää kummasta on kyse? Ja me ainakin lasten kanssa ollaan ihan henkilökunnan ohjaamina ja läsnäollessa kokeilleet pyöriä ja potkulautoja pitkin kaupan käytäviä. Katsos kun kuitenkin noiden Pyhien Sääntöjen yli menee Kuluttajan Raha. Kysyn jälleen, se lapsi joka tulee sillä potkuautolla vastaan, onko se henkilökunnan luvalla sitä kokeilemassa vai syyllistymässä Kammottavaan Kauppakäyttäytymiseen.
Mistä tuli mieleen, mahtaako kellään olla mitään käsitystä siitä miten oikeesti niitä teidän desinfioituja-hygienisia-elintarvikkeita käsitellään siellä suljettujen ovien takana? Te jotka kannatte suojakäsineiden kanssa, pehmustettuun, ei-missään-nimessä-kenenkään-lapsen-likaisia-kenkiä-koskaan-kohdanneen-kärryyn niitä tonnikalapurkkeja niin tiedättekö kuinka monta kertaa ne on mahdollisesti kierineet lattioita pitkin? Heitelty työntekijältä toiselle? Astuttu päälle? Ei niitä tarvikkeita kohtele kuin pyhää raamattua kukaan muu kun ostaja. Seuratkaa ensikerralla henkilökunnan käyttäymistä. Kyllä nekin juoksee. Kyllä nekin heittää tavaroita. Kuunnelkaa niitä juttuja mitä ne toisilleen puhuu. Voi olla, että teidän käsitys kaupassakäymisestä jonain Erikoistapahtumana hieman muuttuu sen jälkeen.
Päinvastoin tuntuu, että juuri nämä äidit jotka kieltävät kaiken ja suojelevat kaikilta mahdollisilta vanhingoilta mitä vaan voi sattua, suuttuvat jos kullannuppuun kuitenkin sattuu. Ja suuttuvat nimenomaan sille lapselle "mähän varoitin", "mähän kielsin". Mun lapsella on jäänyt sormi liukuhihnan väliin kun kielloista huolimatta sitä sinne tunki. Eipä muuta kun laastari päälle ja ei ole lapsi sitä enää sinne laittanut. En valittanut ja huutanut kassalle, en valittanut ja huutanut lapselle. Vahinkoja sattuu ja niistä opitaan. Kuitenkin kun puhutaan vaan kuhmuista, mustelmista ja pintahaavoista. Ei niiltä kannata lapsia varjella. Toki vilkkaan risteyksen yli juokseminen on eri asia. Sen ymmärtää tällainen lahopääkin.[/QUOTE]
Se on eri asia "suojella kaikilta vahingoilta" kun noudattaa sääntöjä. Eikä missään ole sanottu vaikka sääntöjä noudattaisi niin ei koskaan mitään vahinkoja silti tapahtuisi, siinä lähinnä vähenee se riski niille turhille tapaturmille.
Kyllä sen ymmärtää ettei se lapsi tajua miksi niitä sääntöjä ja ohjeistuksia on, miksei siellä kaupan käytävillä ostoskärryjen seassa ei ole turvallista juosta, mutta sitä en tajua miksei aikuiset vaan periaatteesta niistä välitä?
Onko teininä jäänyt joku tuiki tärkeä kapinavaihe käymättä läpi niin että pitää nyt aikuisena protestoida yksinkertaisia ohjeistuksia vastaan joilla kaikilla on ihan looginen selitys?
Ja eiköhän silloin näiden "sääntörikkojien" kotona ole turhan turvallista ja suojattua elo jos ainoa keino saada niitä kolhuja ja opettavaisia vahinkoja on julkisilla paikoilla kun jätetään niitä ohjeistuksia noudattamatta.