Tuohon lapsettomuusasiaan muuten, ei ole mitenkään kiveen kirjoitettu, että lapsettomuudesta kärsineet sitten pitäisivät kauan kaivattua lastaan kuin kukkaa kämmenellä, hoitaisivat pitkään kotona ja välttäisivät muutenkin erossaoloa jne. Pitkä lapsettomuus SAATTAA olla siinä määrin traumaattinen kokemus, että kun sen lapsen vihdoin saa, häneen onkin vaikea kiintyä, ja vanhemmuuteen on ladattu niin suuria odotuksia, että sekä arjen että omien tunteiden raadollisuus saakin väistämään tiivistä yhteyttä lapsen kanssa.
Tuntemani lapsettomuudesta kärsineet ovat kyllä olleet pitkään kotona jne., mutta mikään itsestäänselvyys se ei ole. Riippuu ihmisestä ja hänen taustoistaan, miten käsittelee tuollaisen, mutta yksi ihan tunnustettu ja tunnistettu vaihtoehto on, että lapseen onkin vaikea kiintyä. Toisaalta taas vahingossa alkunsa saanutta lasta saatetaan hoivata hyvinkin hellästi ja läheisesti, jos sen hämmennyksen saa käsiteltyä jo odotusaikana.