Siskosi tai veljesi joutuu dialyysiin kun munuainen pettää ja sinua pyydetään luovuttajaksi

Luovuttaisin, sisko ja veli on mulle todella rakkaita ja tärkeitä. Meillä ei kauheeta ikä erookaan ole. Mä olen veljee 1,5 vuotta vanhempi ja sisko on mua 4v nuorempi. Voi olla että, osittain tostakin syystä meillä on hyvin läheiset välit, voidaan kertoa toisillemme ihan kaikki. Ite asun eri paikkakunnalla kuin sisko, veli ja mun vanhemmat uusien kumppaneittensa kanssa. Joten melki joka päivä soitellaan tai tekstaillaan siskon ja veljen kanssa . En vois kuvitella elämää ilman jompaa kumpaa tai molempia. Joten todellakin luovuttaisin.

 

Tämä mielestäni terve suhtautuminen asiaan.
Kaikki muut ajatukset... on jotenkin epäilyttäviä tms?
Kai niidnekin taustalla on kunkin oma psykologinen historia... mitta SILTI?

Joo, en oikein ymmärrä miksi kukaan ei suostuisi? En mä ainakaan osaa ajatella, että varmuuden varalta haluaisin pitää itselläni, jos vaikka joskus toinen lakkaa toimimasta.
Sillä välin kun tätä, onneksi epätodennäköistä, tilannetta odottelisin joku kuolisi " turhaan".
Eikä mulla myöskään ole mitään " suhdetta" elimiini, että,tuntisin oloni " tyhjäksi", jos jonkun luovuttaisinkin.

 

Suostuisin ja luovuttaisin jos pystyisin, vaikka en sisarusten kanssa aina tulekaan toimeen.

 

En tiedä luovuttaisinko, koska koen tuollaiset asiat eettisesti vääriksi. Ihminen leikkii jumalaa.

En edes haluaisi ottaa kenenkään muun verta elimistööni, onneksi on mahdollista luovuttaa itselleen omaa verta, esim. ennen synnytystä, jos on riskiraskaus. Ja muutenkin, jos ajattelen omalle kohdalleni, niin aika epätodennäköistä, että itsekään saisin kenenkään munuaista, koska on harvinainen veriryhmä.

 

En tiedä luovuttaisinko, koska koen tuollaiset asiat eettisesti vääriksi. Ihminen leikkii jumalaa.

En edes haluaisi ottaa kenenkään muun verta elimistööni, onneksi on mahdollista luovuttaa itselleen omaa verta, esim. ennen synnytystä, jos on riskiraskaus. Ja muutenkin, jos ajattelen omalle kohdalleni, niin aika epätodennäköistä, että itsekään saisin kenenkään munuaista, koska on harvinainen veriryhmä.

Minullakin on tuo, etten haluaisi muiden verta elimistööni. Tai siis siskoni verta voisin ottaa, koska hänellä on sama veri kuin minulla eikä pelkoa hyljintäreaktiosta ole. Muiden sukulaisten/ulkopuolisten verta suostuisin ottamaan vain hengenhädässä. Munuaisen luovuttaisin siskolleni mielelläni jos tarve olisi, jos hän saisi minun munuaiseni, niin ei tarvitsisi hyljinnänestolääkitystä, joten minä olisin kaikista sukulaisista paras vaihtoehto luovuttajaksi.

 

En. Mutta tyttärelleni luovuttaisin.

 

Ehdottomasti suostuisin. Todennäköisesti suostuisin myös luovuttamaan munuaiseni ventovieraallekin jos sattuis sopimaan. En ymmärrä, miksi joku ei luovuttaisi jos henki on kyseessä. Mun munuaiset on kyllä lääkärin mukaan oudon malliset, joten en tiedä kelpaisinko luovuttajaksi.

 

Satavarmasti suostuisin!

 

Tottakai. Voisin luovuttaa kenelle vain, minusta olisi todellatodella itsekästä olla luovuttamatta, jos se toiselle sopisi. Henki jos kuitenkin kyseessä.

 

Ehdottomasti.

Vertakin luovutan ja olen saanutkin - vaikka aluksi ajatus tuntui epärationaalisesti vastenmieliseltä, mutta kummasti kelpasi kuitenkin, vaikkei hengenhätä ollutkaan.

 

Tietysti suostuisin jos sopisin luovuttajaksi.
Toinen veli jo menetetty kun ei sopivaa luovuttajaa löytynyt.

 

En.

Vanhimpaan veljeen ei ole kontaktia ollu vuosiin ja nuorempi isoveljistä on ns lost cause; kaikki muutki elimet jo p*skana. Enkä kyllä muutenkaan antais.

Mulla on kaks munuaista ja kaks lasta. En aijo ottaa riskiä, ettei mulla olis antaa niille, jos tarve olis. Lapsille annan vaikka sydämen, keuhkot, ihon ja veren, ihan sama, kunhan selviävät.

 

Tottakai, ja melkein kenelle tahansa tutulleni voisin.
Jollekin alkoholisoituneelle rappionistille en, koska näin munuaiseni menisi käytännössä hukkaan.
Mulla on myös elinluovutustestamentti.

 

Mulla on myös elinluovutustestamentti.

No ihan kiva, mutta nykyään tarpeeton.

Kaikkihan aivokuolleet ovat luovuttajia elleivät ole erikseen sitä kieltäneet...

 

En tiedä luovuttaisinko, koska koen tuollaiset asiat eettisesti vääriksi. Ihminen leikkii jumalaa.

En edes haluaisi ottaa kenenkään muun verta elimistööni, onneksi on mahdollista luovuttaa itselleen omaa verta, esim. ennen synnytystä, jos on riskiraskaus. Ja muutenkin, jos ajattelen omalle kohdalleni, niin aika epätodennäköistä, että itsekään saisin kenenkään munuaista, koska on harvinainen veriryhmä.

Kiinnostaisi kyllä kovin tietää, että miten menettelisit jos kyse olisi esimerkiksi lapsestasi, joka ei voi etukäteen luovuttaa itselleen verta? Tai mitä hoitoja lapsellesi saisi tehdä?

 

[QUOTE="vieraana";26778938]No ihan kiva, mutta nykyään tarpeeton.

Kaikkihan aivokuolleet ovat luovuttajia elleivät ole erikseen sitä kieltäneet...[/QUOTE]

Eikun niinpäs onkin
Elän ilmeisesti jossain parinvuoden takaisessa...

Ja pitää tehdä erikseen kielto jos ei halua antaa sisälmyksiään?

 

Kiinnostaisi kyllä kovin tietää, että miten menettelisit jos kyse olisi esimerkiksi lapsestasi, joka ei voi etukäteen luovuttaa itselleen verta? Tai mitä hoitoja lapsellesi saisi tehdä?

Onneks lapsi voidaan tilapäisesti huostaanottaa, jos vanhemmat kieltävät uskonnollisista syistä lapsen lääketieteellisen hoidon jota ilman lapsi tod.näk. menehtyisi

 

Luovuttaisin miettimättä. Varmaan ekana huutaisin että voinko mä luovuttaa, TESTATKAA!??!

Sama juttu jos joku muu sukulainen/ ystävä tarvitsisi. En mä tarvitse sitä toista mihinkään, ja jos joskus tartten niin se on sitten voivoi. En voisi antaa kenenkään läheisen kuolla koska "mä ehkä joskus tarviin tätä vielä". Ja jos joskus itse tarvitsisi, olisi vielä itselläkin silti se mahdollisuus että joku muu luovuttaa.

Kuolemani jälkeen multa saa kyllä ottaa elimiä jos se on mahdollista, mutta tähän ei nykyään tarvita testamenttia. Läheisten "suostumus" riittää. Eli muistakaa kertoa toiveistanne myös läheisille! Jos läheiset kovin vastustaa niin silloin elimiä ei esim. aivokuolleelta oteta.

 

Totta kai luovuttaisin. Itse asiassa olen tämän asian jo käynyt henkisesti läpi, lähipiirissä on munuaissairaudesta kärsivä, jolle hyvinkin voidaan joutua etsimään luovuttajaa. Olen siinä ehdottomasti tarjoamassa omaani.

 

Suostun. Veli mulle yhtä rakas ja tärkeä kuin oma lapsi. Heidän puolesta olen valmis mihin vaan<3

 

Isäni sisko olisi luovuttanut munuaisen isälleni, mutta isä ei suostunut ottamaan vastaan. Syystä että se on luovuttajalle todella iso leikkaus, saajalle paljon pienempi.

Isä sai onneksi munuaissiirteen ja eli sen kanssa vielä melkein 20 vuotta. Ja uusi munuainen toimi hänen kuollessaan yhä hyvin, hän kuoli diabeteksen muihin liitännäissairauksiin. Itse olin lapsi hänen siirtonsa aikaan, olisin kyllä luovuttanut omani hänelle silmää räpäyttämättä (jä hän ei sitä varmasti olisi huolinut).

 

no mun veli on vasta 17v että kyllä todellakin antaisin toisen omistani jos vaan olen kelvollinen.

 

Mä olen ainut paskapää täällä mutta en luovuttaisi. Iso riski kuitenkin myös luovuttajalle.

Itseasiassa miehen isä käy dialyysissä eikä munuaisen luovuttamisesta ole edes keskusteltu. Kuitenkin iäkäs ja syöpäsairas.

 

Tutustukaa ensin siihen millaista on elää yhden munuaisen kanssa. Olen just lukenut, että moni odottaa sitä luovuttajaa vuosia joten uskon, että kaikki nämä 'luovutan tarvitsevalle vaikka heti' vastaukset ovat täyttä p**a

 

Suostuisin.