Sydän särkyy kun lapsella ei ole kavereita

Jos molemmat tai toinen vanhemmista luonnostaan on itsekin hiljainen ja matala profiilinen ihminen niin tuleekohan lapsistakin vastaavia? Jos vanhemmat tykkäävät elää sellaista hiljaista(ja melkein erakkomaista) elämää niin olettaisin, että lapsistakin tulee hiljaisia.
Itse olen ns. normaali luonteinen mutta miehelle kyllä kelpaisi muuttaa vaikka keskelle korpea. Lapset mitä ilmeisemmin perinneet miehen luonteen...

 

Jos poika tykkää uimisesta niin miten olisi uimaseuraan liittyminen. Saisi harrastuksen ja varmasti kavereita myös.

 

Mullakin ekaluokkalainen poika ja olen välillä huolissani kaveriasioista. Mun poika leikkii vaan tyttöjen kanssa. Kyselen välillä kenen kanssa on leikkinyt ja ne on aina ne samat tytöt. Oon ajatellu että ehkä sit isompana hakeutuu johonkin poikalaumaan. Mun laps ei valita yksinäisyyttä, ennemminkin antaa mun ymmärtää että kavereita on vaikka niitä todellisuudessa ei kai kovin montaa ole. Mäkään en ole koskaan ollut mikään laumasielu, oon viihtyny jopa yksin tai sit bestiksen kanssa.

 

surullista varmaan