Olisin utelias kuulemaan, onko muilla kokemuksia synnyttämisestä ilman "ponnistusta" , jatällä en siis tarkoita sektiota ;D
Synnytin juuri yli nelikiloisen kuopuksemme kätilön ohjeita seuraten tavalla, josta en ollut aikaisemmin kuullut, eli kokonaan ilman ponnistusvaihetta. Käytännössä se meni niin, että kun olin auki lähes 10cm kätilö pyysi minua käymään kyljelleen, asetti jumppaoallon jalkojeni väliin ja antoi ilokaasunaamarin. Ohje oli, että älä tee mitään muuta kuin hengitä. Ja aina kun ponnistuttaa hengitä ilokaasua. (Ja jos tekee mieli ponnistaa tai huutaa tms. niin hengitä vain lisää ilokaasua, mutta älä ponnista tai huuda, äläkä myöskään "pidätä" ponnistusta.) Supistukset olivat kovia, ponnistamisen tarpeen tunne oli olemassa koko ajan (epiduraalista huolimatta siis tunsin ponnistamisen tarvetta) mutta keskityin vain hengittämään ilokaasua. Tunsin jokaisella supistuksella kuinka vauva itsestään liikkui synnytyskanavassa ja kääntyi sen mutkien mukana. Kätilö istui vieressä, ja odotti. Noin kymmenessä minuutissa vauva syntyi "itsestään", toki pään syntyessä kätilö tuki välilihasta ja otti sitten vauvan vastaan. En ponnistanut kertaakaan. En ollut edes tiennyt että näin voi synnyttää. Onko joku törmännyt tällaiseen "tekniikkaan"? Olisin utelias kuulemaan lisää. Kokemus oli erinomainen ja todella voimaannuttava aiempiin synnytyksiini verrattuna, joissa juuri tuo ponnistusvaihe ja ponnistaminen on aina ollut pitkä, kivulias ja kauhea kokemus.
Synnytin juuri yli nelikiloisen kuopuksemme kätilön ohjeita seuraten tavalla, josta en ollut aikaisemmin kuullut, eli kokonaan ilman ponnistusvaihetta. Käytännössä se meni niin, että kun olin auki lähes 10cm kätilö pyysi minua käymään kyljelleen, asetti jumppaoallon jalkojeni väliin ja antoi ilokaasunaamarin. Ohje oli, että älä tee mitään muuta kuin hengitä. Ja aina kun ponnistuttaa hengitä ilokaasua. (Ja jos tekee mieli ponnistaa tai huutaa tms. niin hengitä vain lisää ilokaasua, mutta älä ponnista tai huuda, äläkä myöskään "pidätä" ponnistusta.) Supistukset olivat kovia, ponnistamisen tarpeen tunne oli olemassa koko ajan (epiduraalista huolimatta siis tunsin ponnistamisen tarvetta) mutta keskityin vain hengittämään ilokaasua. Tunsin jokaisella supistuksella kuinka vauva itsestään liikkui synnytyskanavassa ja kääntyi sen mutkien mukana. Kätilö istui vieressä, ja odotti. Noin kymmenessä minuutissa vauva syntyi "itsestään", toki pään syntyessä kätilö tuki välilihasta ja otti sitten vauvan vastaan. En ponnistanut kertaakaan. En ollut edes tiennyt että näin voi synnyttää. Onko joku törmännyt tällaiseen "tekniikkaan"? Olisin utelias kuulemaan lisää. Kokemus oli erinomainen ja todella voimaannuttava aiempiin synnytyksiini verrattuna, joissa juuri tuo ponnistusvaihe ja ponnistaminen on aina ollut pitkä, kivulias ja kauhea kokemus.