Synnyttäminen ilman ponnistamista

Olisin utelias kuulemaan, onko muilla kokemuksia synnyttämisestä ilman "ponnistusta" , jatällä en siis tarkoita sektiota ;D

Synnytin juuri yli nelikiloisen kuopuksemme kätilön ohjeita seuraten tavalla, josta en ollut aikaisemmin kuullut, eli kokonaan ilman ponnistusvaihetta. Käytännössä se meni niin, että kun olin auki lähes 10cm kätilö pyysi minua käymään kyljelleen, asetti jumppaoallon jalkojeni väliin ja antoi ilokaasunaamarin. Ohje oli, että älä tee mitään muuta kuin hengitä. Ja aina kun ponnistuttaa hengitä ilokaasua. (Ja jos tekee mieli ponnistaa tai huutaa tms. niin hengitä vain lisää ilokaasua, mutta älä ponnista tai huuda, äläkä myöskään "pidätä" ponnistusta.) Supistukset olivat kovia, ponnistamisen tarpeen tunne oli olemassa koko ajan (epiduraalista huolimatta siis tunsin ponnistamisen tarvetta) mutta keskityin vain hengittämään ilokaasua. Tunsin jokaisella supistuksella kuinka vauva itsestään liikkui synnytyskanavassa ja kääntyi sen mutkien mukana. Kätilö istui vieressä, ja odotti. Noin kymmenessä minuutissa vauva syntyi "itsestään", toki pään syntyessä kätilö tuki välilihasta ja otti sitten vauvan vastaan. En ponnistanut kertaakaan. En ollut edes tiennyt että näin voi synnyttää. Onko joku törmännyt tällaiseen "tekniikkaan"? Olisin utelias kuulemaan lisää. Kokemus oli erinomainen ja todella voimaannuttava aiempiin synnytyksiini verrattuna, joissa juuri tuo ponnistusvaihe ja ponnistaminen on aina ollut pitkä, kivulias ja kauhea kokemus.

 

Itse en ole vielä kertaakaan synnyttänyt (sen aika on vasta ensi kesänä), mutta rohkenen silti vastaamaan.

Olen lukenut melkoisen määrän aiheeseen liittyvää kirjallisuutta (painottuen kirjoihin fysiologisesta synnytyksestä/ "luomusta" synnyttämisestä). Esimerkikse Lamaze esittelee tietyn hengitystekniikan ponnistusvaiheeseen, samoin HypnoBirth.

Pointtina on se, että ponnistusvaiheessa kohtu tekee isoimman työn, naisen ei tarvitse kuin tukea sen työskentelyä hengittämällä. Myös rentous on tärkeä elementti. Synnyttäessä ei siis saisi jännittää ja näin estää kohdun työskentelyä.

Tuo "hengittämällä ponnistaminen" on siis aikas vanha juttu, hienoa jos kätilöt ovat sen uudelleen löytäneet. Itseäni on aina jotenkin vaivanneet ne "ponnista niin kuin olisit kakalla" - ohjeistukset.

 

Enpä ole moisesta kuullut. Vaikea kuvitella että olisin kummankaan lapsen kohdalla tuohon pystynyt varsinkaan kakkosen kun niin vauhilla tuli. Mulle esikoisen synnytyksessä ponnistusvaihe oli kun taivaaseen olis päässyt

 

Kakkosen kun kävin synnyttämässä oli huonekaverina rouva joka oli synnyttänyt ilman ponnistusta. Oli kuulemma kätilö sanonut että se sieltä nyt ihan itsestään tulee. Yksityiskohtia en kyselly, mutta jäänyt mieleen mielenkiintosena.
Oma viimeinen synnytykseni oli aika nopea, varsinkin ponnistusvaihe. Yhden ponnistuksen jälkeen lapsi vaan tuli enkä voinut estellä kun kroppa jatkoi ponnistusta, vaikka kätilö käski lopettaa.. Olis siis lapsi varmasti tullut sillä pelkällä hengittelylläkin.
Neljäs synnytys häämöttää syksyllä ja tuotahan vois kattoo, jos kivulta pystyis, ja kätilö antais, et kuinka pitkälle vois mennä hengittelemällä, ponnistelematta..

Lisää kokemuksia olis kiva kuulla!!

 

Synnytin toisen lapseni ponnistamatta. Olin kyykkyasennossa sängyllä (pääty oli nostettu ylös, niin että toimiselkänojana) ja keskityin vain hengittämään. Mitään lääkitystä ei käytetty synnytyksen aikana ja minulla oli vain sellainen tunne että pitää hengittää rauhallisesti, tavallaan niin että kun tuli supistus ja olisi "pitänyt" ponnistaa hengitin ulos suun kautta. Ponnistusvaihe kesti neljä minuuttia...

 

Kiva kuulla kokemuksestasi Pipsa. Mitä kätilö tuumasi tilanteessa? Olitko jo valmiiksi kyykyssä vai menitkö "ponnistus"vaihetta varten? Kauanko synnytys kokonaisuudessaan kesti?

 

Kätilö ei kai edes huomannut etten ponnistanut, tai ei ainakaan sanonut mitään...
Nousin kyykkyasentoon kun sain luvan ponnistaa, siitä kätilö meinasi nostaa äläkän, oli sitä mieltä että sängyn päätyä olisi pitänyt laskea, mutta luopui ajatuksesta kun huusimme miehen kanssa yhteen ääneen EI
Niin ja en ollut suunnitellut ponnistusvaiheen asentoa tai sitä etten ponnista.. Se vain tuntui luonnolliselta siinä kohtaa.
Synnytyksen virallinen kokonaiskesto oli 16tuntia, mutta sanoisin että 24tuntia on lähempänä oikeaa; supistukset alkoivat edellisenä päivänä, mutta koska ne tulivat aamuyöllä parin tunnin ajan harvakseltaan, sain jopa torkuttua niin se "katkaisi" synnytyksen

 

No nyt on neljäskin synnytys takana. Eipä sitä ponnistusta siinä kaiken keskellä miettinyt millään lailla, meni vaan tilanteen mukana. Mutta, siinä selällä maatessani alkoi ponnistusvaihe olemaan taas lähellä ja supistuksen aikana vauva kävi jo melkeen näkyvissä mutta nousi aina takaisin. Kätilö ehdotti kylkiasentoa ja minä epäluuloisena kokeilemaan. Vauvahan tuli supistuksella ihan itestään jo hollille ja ihan vähän tarvitsi ponnistuksella pitää ettei palaa sisäänpäin. Luulenpa et kokemus oli hyvin lähellä tota ponnistuksetonta tapahtumaa. Jos jalat ois kantanu ja olisin kyykyssä tai jakkaralla ollut, niin luulisin että ei olis sitä vähääkään tarvinnut ponnistella..

 

Mulla toinen lapsi syntyi ponnistamatta. En vaan ehtinyt ponnistamaan, kun olin vasta henkisesti tsemppaamassa itseäni siihen, että nyt on pakko pystyä ja uskaltaa ponnistaa, vaikka sattuis kuinka... no, muksu sitten vaan tuli parin supistuksen voimalla "itsestään" ulos (eikä muuten edes sattunu).. oli vähän hämmentävää... ei vauvakaan kyllä iso ollut, sellanen suloinen kaks ja puolkilonen ruttunen rusina..