Napsi: varhaisultrassa mun endoa hoitanut gyne Cacciatore ei edes ultrannut munasarjojen kasvaimia. Sanoi vaan, että raskaus on oikein hyvää hoitoa niille. Eli käsittääkseni kuivuvat/pienenevät itsekseen, eivätkä vaadi mitään toimenpiteitä.
NUKKUMINEN: En oo voinut viikkokausiin nukkua vatsallaan, niin piukeat ja kipeät tissit, että oon herännyt aina, kun oon yrittänyt asettautua vatsalleen tai puoliksi vatsalleen. Vähän mahassakin tuntunut lisäksi epämukavalta.
Ennen tykkäsin puolivatsallaan nukkumisesta. Selällään ei o nyt hyvä, joten ainoo vaihtoehto kyljellään. Välillä on sattunut lonkan kohdalta ja täytyny vaihtaa kylkeä. Onneksi lonkkasäryt hellittäneet parin viikon takaisesta.
Nenna81: meilläkin oli itse asiassa varattu aika tammikuun lopulle, jotta terkkarin kautta aletaan vähitellen laittaa lähetteitä tutkimuksiin, toimiiko homma normaalisti, esim. onko munatorvet auki ym. Mut sit ei tarvinnutkaan mennä. Endo mietitytti, ja pitäiskö leikata. Gyne oli oikeessa kun sanoi, että vasta vuoden kuluttua kannattaa alkaa selvitellä. Sanoi vu:ssakin, että ihan hyvä kun ei lähdetty leikkaamaan, kun lähti näin itsellään käyntiin. Ja tsemppiä sulle epätietoisuuden kanssa!
Bhumi: rohkea ja hyvä ratkaisu erota, kun tuntui, ettei tapa elää elämää enää mennyt yhteen miehen tavan kanssa.
Itse oon ollu 29v iästä asti nykyisen miehen kanssa nyt 5v ja kyllä tää on paljon rennompaa kuin edellisissä pitkissä suhteissa. Olen niin paljon enemmän sinut itteni kanssa, että hommat toimii paremmin. Pisin aiempi suhde alkoi kun olin 21v ja päättyi 28v. Jälkikäteen ajateltuna onneks ei alettu lapsentekoon, koska ei se suhde olis sellanen, jossa nykysin voisin olla tyytyväinen. Nuorena aikuisena mulla oli ihan eri asiat suhteessa tärkeitä kuin nykyisin. Jokaisella tietty on oma polkunsa, ja toiset on sinut itsensä kanssa nuorempina.
Itselle tuli vasta muutaman mutkan jälkeen fiilis, etten tarvi ketään sen takia, etten muuten olis kokonainen, vaan oon kokonainen ihan itsekseni ja on kiva jakaa elämää tyypin kanssa, jota arvostan. En tiiä saako tästä otetta, mut nuorempana epävarmuuttani halusin kauheasti miellyttää poikakaveria ja pelkäsin hirmusti menettäväni sen, ja sit toisaalta vaadin, että se ymmärtäis mun mielenliikkeitä ja vakuuttais vähän väliä rakkauttaan. Nykyisin on onneks vahvuutta rakentaa omannäköistä elämää ja luottaa siihen, että toinen pysyy vierellä.
( . ) pahoinvointi ja päänsäryt aaltoilee, erityisesti iltaisin on hankala olo.
Ilokarpalo ja Pipana 9+4
