Vaniljaiselle tulin toivottelemaan kovasti onnea, pitkä odotus palkittiin 
NapaKissa & Eetu 5,5kk
NapaKissa & Eetu 5,5kk
Syyskuun Sydänkäpyset *S Y Y S K U U*
- Viestiketjun aloittaja Mädchen
- Ensimmäinen viesti
maritz, Vaniljainen ja Miranna onnea teille!
Hyvää huomenta kanssasisaret! Täällä myös ollaan ja jopa hyvin nukuttu yö takana =)
Minun olisi eilen tehnyt mieli myös kaiken maailman herkkuja, tosiaan kun muuta iloa ei enää ole Mutta mies terveysintoilijana ei antanut mitään hakea, ja en olis jaksanut sitä valitusta kuunnella :stick: Oli puhe että saisi tänään nukkua pidempään, niin eikö tuo mies herättänyt sitten heti kahdeksan jälkeen ja lähti itse salille :kieh: Siitä vähän suutuin ja nyt kotiin tultua lähti tyttärensä kanssa uimaan, ja ihan itse ehdotti. Olin ihan että :O Sanoi että saan hetken olla itsekseni. Mikä on tetysti kivaa, mutta pitäis vissiin siivota ja laittaa ruoka siihen kun tulevat.
Mä ajattelin illalla että jos ensi viikolle keksisi joka päivälle jotain tekemistä, niin jospa se vauva sieltä tulis tai sitten aika ei kävisi niin pitkäksi!
nessu ja pieni 39+3
Hyvää huomenta kanssasisaret! Täällä myös ollaan ja jopa hyvin nukuttu yö takana =)
Minun olisi eilen tehnyt mieli myös kaiken maailman herkkuja, tosiaan kun muuta iloa ei enää ole
Mutta mies terveysintoilijana ei antanut mitään hakea, ja en olis jaksanut sitä valitusta kuunnella :stick: Oli puhe että saisi tänään nukkua pidempään, niin eikö tuo mies herättänyt sitten heti kahdeksan jälkeen ja lähti itse salille :kieh: Siitä vähän suutuin ja nyt kotiin tultua lähti tyttärensä kanssa uimaan, ja ihan itse ehdotti. Olin ihan että :O Sanoi että saan hetken olla itsekseni. Mikä on tetysti kivaa, mutta pitäis vissiin siivota ja laittaa ruoka siihen kun tulevat.Mä ajattelin illalla että jos ensi viikolle keksisi joka päivälle jotain tekemistä, niin jospa se vauva sieltä tulis tai sitten aika ei kävisi niin pitkäksi!
nessu ja pieni 39+3
Huomenta täältäkin ja POKS POKS POKS historialliset 42+0!!..niin ja ei merkkejä synnytyksestä tai edes lähestyvästä...
Täällä yö nukuttu ihan hyvin ja sain vielä aamulla nukkuu pitkään. Mutta heräsin tähän aamuun kuitenkin entistä enemmän down...onnistuttiin eilen miehen kanssa saamaan sellainen riita aikaseks, että oon vieläkin niin loukkaantunu ja en tiedä, että miten pääsen siitä yli. Nää hormoonit ei ainakaan yhtään tee helpommaksi ja mä en vaan jaksa miehiä. Miten ne voi olla niin tyhmiä..kaks päivää ennen käynnistystä loukkaa ja olettaa että mun pää kestää kaiken.
No ehkä tää tästä...
Täällä yö nukuttu ihan hyvin ja sain vielä aamulla nukkuu pitkään. Mutta heräsin tähän aamuun kuitenkin entistä enemmän down...onnistuttiin eilen miehen kanssa saamaan sellainen riita aikaseks, että oon vieläkin niin loukkaantunu ja en tiedä, että miten pääsen siitä yli. Nää hormoonit ei ainakaan yhtään tee helpommaksi ja mä en vaan jaksa miehiä. Miten ne voi olla niin tyhmiä..kaks päivää ennen käynnistystä loukkaa ja olettaa että mun pää kestää kaiken.
No ehkä tää tästä...
Huomenta täältäkin
Hei kauheeta, te ootte puhunu noista herkuista, ja mun alko just nyt sitten tehdä aivan älyttömästi mieli juustonaksuja ja suklaata!!! Ja söin siis tunti sitten aamupalan... Josko tänään illalla jotain hyvää sit Oon yrittäny nyt vältellä just suolasia kun mun pohkeet on kun jalkapallot. Mut jos vaan ihan vähän naksuja, eiks nii? Mies ei kyllä ikinä anna mun käydä tänää ostaa sipsejä...
Äitini sano ku näki mut eilen et sun kädetki on kasvanu. Olin vaa et kiva, siis eiks se riitä et on iso maha ja jalat ihan kauheet pökkelöt ja sormet turpeet ni sit käsivarretkin vielä. En ees itte oo huomannu, kai oon niin tottunu... Hnnngh!
Mulla on ens viikolla synttärit, päivä la:n jälkeen. Äiti sano et hän oli nähnyt kaupassa semmosen kortin mis luki et "pian räjähtää ja poksahtaa -onnea!" Hitsi kun se meni kertoo, olisko ollu hiukan hauskaa saada yllärinä postissa semmonen
sanzilla ja möhkis 39+2
Hei kauheeta, te ootte puhunu noista herkuista, ja mun alko just nyt sitten tehdä aivan älyttömästi mieli juustonaksuja ja suklaata!!! Ja söin siis tunti sitten aamupalan... Josko tänään illalla jotain hyvää sit
Oon yrittäny nyt vältellä just suolasia kun mun pohkeet on kun jalkapallot. Mut jos vaan ihan vähän naksuja, eiks nii? Mies ei kyllä ikinä anna mun käydä tänää ostaa sipsejä... Äitini sano ku näki mut eilen et sun kädetki on kasvanu. Olin vaa et kiva, siis eiks se riitä et on iso maha ja jalat ihan kauheet pökkelöt ja sormet turpeet ni sit käsivarretkin vielä. En ees itte oo huomannu, kai oon niin tottunu... Hnnngh!
Mulla on ens viikolla synttärit, päivä la:n jälkeen. Äiti sano et hän oli nähnyt kaupassa semmosen kortin mis luki et "pian räjähtää ja poksahtaa -onnea!" Hitsi kun se meni kertoo, olisko ollu hiukan hauskaa saada yllärinä postissa semmonen
sanzilla ja möhkis 39+2
Niin paljon tekstiä tullut, että en nyt ehdi kahlailemaan kaikkea läpi. Pikuhiljaa sitten.
Omanapaisesti ilmoitan, että meidän ihana poika syntyi 22.9. klo 7.30. Mittaa miehellä oli 53cm ja painoa 3,8kg. Synnytys alkoi ihan yhtäkkiä yöllä lapsiveden menolla, ja se oli menoa sitten.
En ehtinyt saamaan puudutetta (olin 9cm auki kun saliin päästiin), ja supistukset olivat tosi lyhyitä. Jostain syystä myös ponnistamisen tarve puuttui, joten jäi tunne että jouduin väkisin ryskäämään pojan ulos. Lopulta otettiin imukuppikin apuun, kun lapsi oli tulossa vähän kasvot edellä. Ponnistusvaihe kesti 50 min, ja minä olin aivan puhki ja voimaton siinä lopussa jo. Välilihaa jouduttiin leikkaamaan ja jotain pientä repeämääkin tuli. Silloin mietin, ettei IKINÄ ENÄÄ! Muttamutta..voi mikä ihana palkinto!:heart:
Ihan todella kovasti voimia kaikille vielä yhdessä koossa oleville. Minä olin IHAN varma, ettei mun synnytys ala vielä pitkiin aikoihin, kun mitään sen kummempaa ennakkovaroitusta ei ollut tullut. Synnytin siis viikoilla 40+5.
MökinAkka ja pikkuinen MökinPoika 3 vrk:heart:
Omanapaisesti ilmoitan, että meidän ihana poika syntyi 22.9. klo 7.30. Mittaa miehellä oli 53cm ja painoa 3,8kg. Synnytys alkoi ihan yhtäkkiä yöllä lapsiveden menolla, ja se oli menoa sitten.
En ehtinyt saamaan puudutetta (olin 9cm auki kun saliin päästiin), ja supistukset olivat tosi lyhyitä. Jostain syystä myös ponnistamisen tarve puuttui, joten jäi tunne että jouduin väkisin ryskäämään pojan ulos. Lopulta otettiin imukuppikin apuun, kun lapsi oli tulossa vähän kasvot edellä. Ponnistusvaihe kesti 50 min, ja minä olin aivan puhki ja voimaton siinä lopussa jo. Välilihaa jouduttiin leikkaamaan ja jotain pientä repeämääkin tuli. Silloin mietin, ettei IKINÄ ENÄÄ! Muttamutta..voi mikä ihana palkinto!:heart:
Ihan todella kovasti voimia kaikille vielä yhdessä koossa oleville. Minä olin IHAN varma, ettei mun synnytys ala vielä pitkiin aikoihin, kun mitään sen kummempaa ennakkovaroitusta ei ollut tullut. Synnytin siis viikoilla 40+5.
MökinAkka ja pikkuinen MökinPoika 3 vrk:heart:
Onnea MökinAkka! :flower:
Täällä kärsitty päänsärystä eilinen ja viiime yö. Jännä, että paheni yöllä nukkuessa. Nousin puoli kolmelta ottamaan lisää panadolia. Nyt on semmoinen hassu puutunut olo, ei varsinaisesti enää särje. Eilen vielä laitettiin syksyn eka takkatuli ja käyttämättömänä lojunut takka ei ihan heti alkanut vetämään kunnolla vaan tuprautti savut sisään! Koko kämppä haisi ihan savulle ja noelle :x Saattoi siis pahentaa pääkipua omalta osaltaan. Mä olen muutenkin niin hajuherkkä, varsinkin näin raskaana.
Kohta ulos raittiiseen ilmaan, jos kävelylenkki tois suppareita... Huomenna olisi hyvä päivä synnyttää.
M :heart: 41+2
Täällä kärsitty päänsärystä eilinen ja viiime yö. Jännä, että paheni yöllä nukkuessa. Nousin puoli kolmelta ottamaan lisää panadolia. Nyt on semmoinen hassu puutunut olo, ei varsinaisesti enää särje. Eilen vielä laitettiin syksyn eka takkatuli ja käyttämättömänä lojunut takka ei ihan heti alkanut vetämään kunnolla vaan tuprautti savut sisään! Koko kämppä haisi ihan savulle ja noelle :x Saattoi siis pahentaa pääkipua omalta osaltaan. Mä olen muutenkin niin hajuherkkä, varsinkin näin raskaana.
Kohta ulos raittiiseen ilmaan, jos kävelylenkki tois suppareita... Huomenna olisi hyvä päivä synnyttää.
M :heart: 41+2
ONNEA kaikille nyyttinsä lunastaneille! Teitä olikin jo hurja määrä!
Nyt vain lopuille syksyisiä supistustuulia, että pääsette tekin tosi toimiin!
Täällä Aamu-neiti nukkunut nyt muutaman yön oikein hyvin, vaikka syökin melko ahkeraan ja ilta menee kitistessä, saa reppana mun antibiooteista vatsanväänteitä. Niinkuin äitinsäkin.
Mullahan siis maanantaista asti ollu kuumetta 38-39astetta ja käyty lääkärissä jos toisessakin. Loppu tuloksena, että perjantaina ultrassa todettiin, että tiistain antibiootin aloittamisesta huolimatta pieni verilätäkkö kohdussa oli tuplaantunut ja mut otettiin suoraan osastolle kaavintaa odottamaan. Kaavinnassa tyhjennettiin kohdusta 1.2litraa verta, istukan kappaleita ja kalvon palasia. Hemppa putos 59:ään, joten kaks pussia tiputtivat verta. Antibioottia jatkettiin vielä viis päivää...kiva. Olikin jo ko. lääkkeistä ihan sekasin ja nyt koko vatsa niin kipeä ettei liikkua kykene. Soitinkin eilen päivystykseen kun istunu vessassa koko päivän tuskissani, että onko sitä mahollista vaihtaa. No ei kuulemma aleta tässä vaiheessa vaihtamaan. Olis jo kiva alkaa toipumaan ja pääsis nauttimaan vauvasta täysillä ja käymään vähän kärrykävelyllä ulkona, mutta ihan sänky potilaana olen. Luojalle kiitos rakkaasta ihanasta miehestä, joka pitää meitä kuin kukkaa kämmenellä. :heart:
Minäkin täällä ihmettelen, missä TÖMPSIS?!??! ja JIIMII?!?!? Taitavat olla synnärillä bd . Toivottavasti kaikki heillä hyvin ja pääsevät pian kertomaan kuulumisiaan!!!
Hassel & Aamu-neiti 1vko2pvää
Nyt vain lopuille syksyisiä supistustuulia, että pääsette tekin tosi toimiin!
Täällä Aamu-neiti nukkunut nyt muutaman yön oikein hyvin, vaikka syökin melko ahkeraan ja ilta menee kitistessä, saa reppana mun antibiooteista vatsanväänteitä. Niinkuin äitinsäkin.
Mullahan siis maanantaista asti ollu kuumetta 38-39astetta ja käyty lääkärissä jos toisessakin. Loppu tuloksena, että perjantaina ultrassa todettiin, että tiistain antibiootin aloittamisesta huolimatta pieni verilätäkkö kohdussa oli tuplaantunut ja mut otettiin suoraan osastolle kaavintaa odottamaan. Kaavinnassa tyhjennettiin kohdusta 1.2litraa verta, istukan kappaleita ja kalvon palasia. Hemppa putos 59:ään, joten kaks pussia tiputtivat verta. Antibioottia jatkettiin vielä viis päivää...kiva. Olikin jo ko. lääkkeistä ihan sekasin ja nyt koko vatsa niin kipeä ettei liikkua kykene. Soitinkin eilen päivystykseen kun istunu vessassa koko päivän tuskissani, että onko sitä mahollista vaihtaa. No ei kuulemma aleta tässä vaiheessa vaihtamaan. Olis jo kiva alkaa toipumaan ja pääsis nauttimaan vauvasta täysillä ja käymään vähän kärrykävelyllä ulkona, mutta ihan sänky potilaana olen. Luojalle kiitos rakkaasta ihanasta miehestä, joka pitää meitä kuin kukkaa kämmenellä. :heart:
Minäkin täällä ihmettelen, missä TÖMPSIS?!??! ja JIIMII?!?!? Taitavat olla synnärillä bd . Toivottavasti kaikki heillä hyvin ja pääsevät pian kertomaan kuulumisiaan!!!
Hassel & Aamu-neiti 1vko2pvää
Onnea MökinAkka vauvasta:flower: niin se vaan sitten yhtäkkiä kosahtaa!! =) ihanaa!!
Miomio voi että... toivottavasti saatte miehen kanssa riitanne sovittua niin ei tarvi suutuksissaan lähtiä synnyttämään...
Mulla tosiaan tuo nuha tullu ja pahenee vaan.. arg en halua nyt tämmöstä olotilaa...mies lähti kahen nuorimman kans mummulaan ja min täällä ihan hiljasuudessa... teen tuon yhen koulutehtävän loppuun ja sitte ulos yssikseni,kävelen niin kauna ku jaksan..... =)
Ei jaksa sitä synnytystä enää aatellakkaa niin, ja viimeyö meni ihan hyvin jo. ottas vaan ihan rennosti nyt ja yrittäs nauttia siitä että saa vaan olla....
nuista herkuista ei kyllä kannattas puhua... mulla menny jo ihan yli.ja paino varmasti noussu ihan niiden takia.... no aivan sama toisaalta,mitä tuosta ressaaopcorn:
maha ollu hiukan sekasi ja huonoa oloa..
Miomio voi että... toivottavasti saatte miehen kanssa riitanne sovittua niin ei tarvi suutuksissaan lähtiä synnyttämään...
Mulla tosiaan tuo nuha tullu ja pahenee vaan.. arg en halua nyt tämmöstä olotilaa...mies lähti kahen nuorimman kans mummulaan ja min täällä ihan hiljasuudessa... teen tuon yhen koulutehtävän loppuun ja sitte ulos yssikseni,kävelen niin kauna ku jaksan..... =)
Ei jaksa sitä synnytystä enää aatellakkaa niin, ja viimeyö meni ihan hyvin jo. ottas vaan ihan rennosti nyt ja yrittäs nauttia siitä että saa vaan olla....
nuista herkuista ei kyllä kannattas puhua... mulla menny jo ihan yli.ja paino varmasti noussu ihan niiden takia.... no aivan sama toisaalta,mitä tuosta ressaa
opcorn:maha ollu hiukan sekasi ja huonoa oloa..
Päivää!!
Onnea Miranna ja MökinAkka pienistä paketeista :heart:
Täällä on heräilty kerrankin vasta 9 aikaan... meitä nukutti niin kovin =)
Nyt on kyllä jo käyty kaverilla kaffeilee ja käytetty kaikki koirat vauvujen kanssa ulkoilemassa... Olihan projekti noitten urosten kanssa... Narttu oli kyllä ihan koiriks
Nyt heräs sit taas tuo minun oma prinsessa paketti ku tähän istahdin... Se aavistaa selkeesti koska kirjottelen kuulumisia tänne teidän luettavaksi
Eli siis prinsessan siivoukseen mars mars!! :heart:
Onnea Miranna ja MökinAkka pienistä paketeista :heart:
Täällä on heräilty kerrankin vasta 9 aikaan... meitä nukutti niin kovin =)
Nyt on kyllä jo käyty kaverilla kaffeilee ja käytetty kaikki koirat vauvujen kanssa ulkoilemassa... Olihan projekti noitten urosten kanssa... Narttu oli kyllä ihan koiriks
Nyt heräs sit taas tuo minun oma prinsessa paketti ku tähän istahdin... Se aavistaa selkeesti koska kirjottelen kuulumisia tänne teidän luettavaksi
Eli siis prinsessan siivoukseen mars mars!! :heart:
MökinAkka, onnittelut!!!! :flower: Ihana kuulla että ilman ennakoitakin jotain voi tapahtua, antaa toivoa itsellekin!
MioMio, kurja tilanne Toivottavasti tosiaan saatte sovittua ennen ylihuomista :hug:
Hassel, luinkin fb:stä jo sun tilanteesta, pikaisia paranemisia!
Tömpsiksen kuulumisia olen myös odotellut, Jiimii nyt on fb:n puolelle jotain laittanutkin...Mutta eikös tömpsis käynnistelty jo alkuviikosta tms...?
Herkuista puheenollen, taidan mennä syömään mutakakun palan. pelihän on jo tässä kohtaa menetetty ja kohta kuitenkin tarttee herkuista luopua/vähentää
MioMio, kurja tilanne
Toivottavasti tosiaan saatte sovittua ennen ylihuomista :hug:Hassel, luinkin fb:stä jo sun tilanteesta, pikaisia paranemisia!
Tömpsiksen kuulumisia olen myös odotellut, Jiimii nyt on fb:n puolelle jotain laittanutkin...Mutta eikös tömpsis käynnistelty jo alkuviikosta tms...?
Herkuista puheenollen, taidan mennä syömään mutakakun palan. pelihän on jo tässä kohtaa menetetty ja kohta kuitenkin tarttee herkuista luopua/vähentää
Lämpimät onnittelut MökinAkka! On tosi lohdullista kuulla noista "yht´äkkisistä" synnytyksen aluista, kun itsellä ei kerta minkäänmoisia merkkejä ole. Eli lisää samanlaisia lähtöjä kiitos =)
MioMiolle sympatiat täältä! Meillä taitaa olla vähän samalainen tilanne päällä oman miekkosen kanssa Mä oikeestaan toivoisin, että synnytys lähtis nyt, niin tää tosi hölmöistä syistä lähtenyt tilannekin luultavasti puhkeis ku kupla. Eli poksumisia täällä toivotaan vähän joka kantilta... (Tuleekohan ton enterorokon myötä perheisiin useinkin tällasia jälkitauteja/sivuoireita )
Asioilla on onneks tapana järjestyä
Kiippu & kj (39+5)
MioMiolle sympatiat täältä! Meillä taitaa olla vähän samalainen tilanne päällä oman miekkosen kanssa
Mä oikeestaan toivoisin, että synnytys lähtis nyt, niin tää tosi hölmöistä syistä lähtenyt tilannekin luultavasti puhkeis ku kupla. Eli poksumisia täällä toivotaan vähän joka kantilta... (Tuleekohan ton enterorokon myötä perheisiin useinkin tällasia jälkitauteja/sivuoireita )Asioilla on onneks tapana järjestyä
Kiippu & kj (39+5)
MioMiolle ja Kiipulle tsemmpiä miesten kanssa :hug: Ehkä tää olotila kiristää hermoja liikaa?
Hasselilla kurja alku ollut synnytyksen jälkeen, paranemisia sinne!
MökinAkalle onnea!
Näinköhän voin vastustaa kaupan herkkuhyllyä, kun kauppaan lähden tänään No jos sitä ennen kävis pienen kävelylenkin heittää, sehän sitten tasoittaa sitä herkuttelua
Hasselilla kurja alku ollut synnytyksen jälkeen, paranemisia sinne!
MökinAkalle onnea!
Näinköhän voin vastustaa kaupan herkkuhyllyä, kun kauppaan lähden tänään
No jos sitä ennen kävis pienen kävelylenkin heittää, sehän sitten tasoittaa sitä herkuttelua Ihanaa kun näitä nyyttejä syntyy täällä nyt aika tahdilla :heart:
Onnea MökinAnkka, Maritz, Miranna ja tietysti ihan kaikki joilla on pikkuinen maailmassa!
Voisin tähän väliin näpytellä vähän synnytyskertomusta, tekee nimittäin ihan hyvää lähteä sitä vähän kertaamaan päässä kun tuntuu, että on aikalailla tyhjiä kohtia välissä ja ajankulusta varsinkin on aika epäselvät kuviot
Synnytyksen käynnistyminen
Tiistai-keskiviikon välisenä yönä heräsin puoli yhdeltä siihen kun jostain tuolta alapään suunnasta kuului kaksi kertaa naps ja heti tietysti ajattelin, että oliko nuo nyt ne kuuluisat napsahduset? Nousin varovasti sängystä ylös, oli meinaa kamala pissahätä ja suunnistin vessaan siinä pelossa, että koko sänky kastuu. Mutta pyh, ei sieltä mitään tullutkaan. Lantio se siis siellä taas vaan paukkuu, ajattelin.
Kävin pissalla ja pissasin muovimukiin, kun mulla oli se pissankeräys menossa myrkytysepäilyn vuoksi. Ihmettelin siellä lilluvia "krämmäleitä", mutta kippasin sen sinne keräysastiaan kuitenkin. Ja sitten nousin pytyltä ja kävi holahdus, ensin desi-pari ja heti perään "saavikaupalla" ja pyyhe jalkojen välissä kipitin herättämään miehen.
Soitin sairaalaan ja sain ohjeeksi mennä takaisin nukkumaan ja odottamaan supistuksia, sairaalaan pitäisi mennä puolen päivän aikoihin jos ei ala ennen sitä tapahtumaan. Tässä vaiheessa ei vielä supistellut yhtään ja kömmin takaisin peiton alle. Ehdin olla minuutin ja sieltähän se supistus sitten tulikin. Ja ihan hemmetin kivulias semmoinen! Hetken kävely kuitenkin auttoi ja taas yritettiin hetki nukkua. Mutta ei kyllä tietoakaan, ettö kumpikaan olisi saanut unen päästä kiinni! Supistus väli tiheni tosi nopeasti alle kymmeneen minuuttiin ja olivat kestoltaan heti minuutin mittaisia. Ja se minuutti tuntui ikuisuudelta! Mies aina puolen välin jälkeen laski mulle ääneen ja se helpotti ihan hirveästi! 40 sekunin kohdalla se aina lohdutti, että enää ei kestä kauan, että taas helpottaa. Suosittelen tätä ihan kamalasti, koska se minuutti tuntuu vaan kestävän...Ja kestävän.
Ja kauratyyny!!!!!!! Luoja, mikä helpotus!! Se todellakin helpotti ihan järkyttävästi! Mies painoi sitä jo kotona alaselkään ja se pahin kärki helpotti. Supistukset tulivat jo kolmen minuutin välein ja kestivät minuutin verran, mutta välissä oli muutamia lyhyempiäkin. Mua sattui jo ihan kamalasti.
Saatiin siinä kunnon naurutkin kuitenkin nauretuksi kun mä vaikeroin kotona jo tosi kovaäänisesti ja mies sanoi, että naapurit varmaan luulevat, että meillä on monen tunnin panosessiot päällä Voin meinaa sanoa, että ne taatusti kyllä kuulivat ne mun huudot
Tässä vaiheessa kello läheni puolta viittä ja auton nokka käännettiin kohti sairaalaa, jonne selvisin suht hyvin kaurapussi selän takana. Onneksi matkaa ei ollut kuin vartin verran.
Sairaalassa
Mut ohjattiin ensimmäiseksi käyrille, jossa todettiin vauvan sydänäänet hyviksi. Sitten tutkittiin mun avautuminen, toivoin tietysti että edistystä olisi tapahtunut, kivut oli meinaa jo tosi kovia. Tulos: Kaksi senttiä auki, kohdunkaula hävinnyt.
Vaikeroin kontallani lattialla ja yritin parhaani mukaan keskittyä hengittämiseen ja miettimään sitä synnytysvalmennuksessa kuultua lausetta; Se on hyvää kipua, se on hyvää kipua, joka edistää vauvan maailmaan tuloa..Ei paljon auttanut siinä vaiheessa, voin sanoa Mies tsemppasi koko ajan aivan täydellisesti ja teki kaikkensa auttaakseen mua.
Sain jonkin morfiinin kaltaisen lääkkeen, joka pistettiin mun pakarann ja meidät ohjattiin lepohuoneeseen nukkumaan hetkeksi. Lääke auttoi todella hyvin ja sain nauttia olosta reilun puolituntia ilman kipuja. Nukutuksikin saatiin molemmat.
Se oli mukavaa aikaa se, harmi vaan että sitä ei kestänyt kauempaa
Kivut tulivat takaisin, entistä pahempina ja kätilö totesi lääkkeen tehneen tehtävänsä ja olin neljä senttiä auki. Ei kun synnytyssaliin! Kello oli varttia vaille kahdeksan, aamulla.
Synnytyssalissa
Tästä alkaakin se aika, jossa on paljon mustia aukkoja
Meitä oli vastassa todella, todella mukava nuorehko kätilö, sekä nuori kätilöopiskelija. Mä rojahdin nojaamaan sänkyä vasten ja ulisin ja itkin kivusta.
&¤"%" että sattui!! Kätilö pohti epiduraalin ja kohdunkaulapuudutteen välillä, että kumpi laitetaan. Synnytys eteni kuulemma semmoista vauhtia, että pelkkä kohdunkaulapuudute todennäköisesti riittäisi. Kuulostaa hyvältä, ajattelin. Lääkäri kertoi että puudute toimii yleensä noin kaksi tuntia, henkilöstä riippuen ja se myös rentouttaa kohdunkaulan lihaksia, jolloin avautuminen nopeutuu.
Ja se todellakin auttoi kipuihin..Puoli tuntia! Ja taas mentiin...Lääke kuitenkin auttoi avautumisessa, olin avautunut seitsemään senttiin.
Hetken katsottuaan mun tuskaa kätilö päätti, että annetaan vielä epiduraali. Mä itkin helpotuksesta, ihana kätilö! Ja ah..Kaikki kivut olivat tipotiessään! Sitten saimme olla miehen kanssa hetken kahdestaan, mulla oli tosi hyvä ja ihana olo.
Aloin tuntemaan pientä ponnistamisen tarvetta aika pian epiduraalin jälkeen ja kätilö sanoi, että voin pikkuisen ponnistaakin ja ohjata vauvaa alaspäin. Mies oli ihana ja kertoi, että näytän kauniilta. :heart: Tilanne oli tässä vaiheessa ihanan rauhallinen ja seesteinen.
Hetken päästä katilö tuli takaisin ja tarkisti, että olin avautunut kokonaan. Pikkuhiljaa voitaisiin kuulemma alkaa tositoimiin. Kello oli 12. Aloin nopeasti tuntemaan koko ajan kovenevaa ponnistamisen tunnetta. Tämähän sujuu kuin elokuvissa!- Totesi kätilö ja sanoi vauvan tulevan hyvää vauhtia! Jess!!
Alkuinnostus kuitenkin hävi hetken päästä kun epiduraali alkoikin viemään multa kunnon tiheitä supistuksia! Ponnistin monta kertaa ilman tulosta, synnytys ei edennyt yhtään!! Ei muuta kuin oksitosiinitippa käteen, jotta supistukset kovenevat. Siltikään ei tapahtunut tarvittavaa edistystä, en saanut tarpeeksi ponnistusvoimaa ja voimat alkoivat pikkuhiljaa häviämään. Olin pusertanut vajaa tunnin. Vauvan pää oli ihan tulossa jo, mutta en saanut puskettua sitä ulos. Mies kannusti vieressä minkä kerkesi ja muistutti vetämään henkeä välillä.
Oksitosiinin määrää nostettiin koko ajan..Tunti ponnistamista alkoi täyttymään. Ja mun voimat hävisivät koko ajan enemmän ja enemmän. Siinä se pikkuisen pää oli jo ihan tulossa, nyt ei muuta kuin kunnon pitkiä ponnistuksia! Mutta kun en jaksa!!- Huusin ja itkin.
En saa sitä ulos. Olin ihan varma siitä. Ponnistin minkä kerkesin, ilman mitään tulosta! Olin turhautunut ja epätoivoinen, voimat eivät vaan riittäneet. Kätilö soitti paikalle lääkärin ja kolme avustavaa kätilöä ja alkoi uhkailemaan imukupilla. Ei! Ei imukuppia..-huusin. Tilanteen hankaluus alkoi todenteolla valjeta mulle kun näin sen henkilömäärän huoneessa. Sektion pelkokin alkoi jyskyttämään takaraivossa. Voi helvetin, helvetti, mä en oikeasti selviä tästä!!
Ponnistusasennon vaihtamistakin mietittiin, mutta päädyttiin pitämään mut puoli-istuvassa, sain vaan avukseni kätilöt, joiden käsiä vasten sain työntää jalkoja. Nyt oli vauva saatava ulos, sydänäänet alkoivat heikkenemään. Mä tuhersin itkua ja näin imukupinkin lääkärillä. Vauvalla alko olemaan tukala olo ja naps, kätilö napsaisi välilihan auki. Oksitosiinitippa oli laitettu täysille ja tunsin ensimmäiset oikein järeät, oman kehon tekemän ponnistukset!
Nyt syntyy pää! Jess!! Sitten tuli se paljon pelätty vaihe, että ei saa ponnistaa, jotta pää saadaan nätisti ulos. Mutta tässä kohtaa en tuntenut yhtää pahaa kipua, tai tunnetta että repeän. Tunsin vain helpotusta ja onnea.
Sitten olikin pää ulkona ja mieheltä pääsi helpotuksen itku! Seuraavalla ponnistuksella on vauva ulkona!
Ja siinä se sitten vihdoin oli, rankan työn ihana lopputulos:heart: Voi sitä onnen ja helpotuksen tunnetta!! Meidän vatsassa möyrijä oli tullut maailmaan!
Ensisynnyttäjälle mulla oli nopea synnytys, mutta tosi rankka ponnistusvaihe oli.
En tiedä tarkalleen avautumisvaiheen kestoa mutta supistukset alkoivat noin puoli yhdeltä yöllä ja ponnistamaan aloin kahdeltatoista.
Ponnistusvaihe kesti tunnin ja 36 minuuttia.
Ja neitokaisemme syntyi siis viikoilla 39+3
Vaniljainen ja "Peppi" 4 vrk :heart:
(Hups, tulipas tosiaan pitkä tarina! )
Onnea MökinAnkka, Maritz, Miranna ja tietysti ihan kaikki joilla on pikkuinen maailmassa!
Voisin tähän väliin näpytellä vähän synnytyskertomusta, tekee nimittäin ihan hyvää lähteä sitä vähän kertaamaan päässä kun tuntuu, että on aikalailla tyhjiä kohtia välissä ja ajankulusta varsinkin on aika epäselvät kuviot
Synnytyksen käynnistyminen
Tiistai-keskiviikon välisenä yönä heräsin puoli yhdeltä siihen kun jostain tuolta alapään suunnasta kuului kaksi kertaa naps ja heti tietysti ajattelin, että oliko nuo nyt ne kuuluisat napsahduset? Nousin varovasti sängystä ylös, oli meinaa kamala pissahätä ja suunnistin vessaan siinä pelossa, että koko sänky kastuu. Mutta pyh, ei sieltä mitään tullutkaan. Lantio se siis siellä taas vaan paukkuu, ajattelin.
Kävin pissalla ja pissasin muovimukiin, kun mulla oli se pissankeräys menossa myrkytysepäilyn vuoksi. Ihmettelin siellä lilluvia "krämmäleitä", mutta kippasin sen sinne keräysastiaan kuitenkin. Ja sitten nousin pytyltä ja kävi holahdus, ensin desi-pari ja heti perään "saavikaupalla" ja pyyhe jalkojen välissä kipitin herättämään miehen.
Soitin sairaalaan ja sain ohjeeksi mennä takaisin nukkumaan ja odottamaan supistuksia, sairaalaan pitäisi mennä puolen päivän aikoihin jos ei ala ennen sitä tapahtumaan. Tässä vaiheessa ei vielä supistellut yhtään ja kömmin takaisin peiton alle. Ehdin olla minuutin ja sieltähän se supistus sitten tulikin. Ja ihan hemmetin kivulias semmoinen! Hetken kävely kuitenkin auttoi ja taas yritettiin hetki nukkua. Mutta ei kyllä tietoakaan, ettö kumpikaan olisi saanut unen päästä kiinni! Supistus väli tiheni tosi nopeasti alle kymmeneen minuuttiin ja olivat kestoltaan heti minuutin mittaisia. Ja se minuutti tuntui ikuisuudelta! Mies aina puolen välin jälkeen laski mulle ääneen ja se helpotti ihan hirveästi! 40 sekunin kohdalla se aina lohdutti, että enää ei kestä kauan, että taas helpottaa. Suosittelen tätä ihan kamalasti, koska se minuutti tuntuu vaan kestävän...Ja kestävän.
Ja kauratyyny!!!!!!! Luoja, mikä helpotus!! Se todellakin helpotti ihan järkyttävästi! Mies painoi sitä jo kotona alaselkään ja se pahin kärki helpotti. Supistukset tulivat jo kolmen minuutin välein ja kestivät minuutin verran, mutta välissä oli muutamia lyhyempiäkin. Mua sattui jo ihan kamalasti.
Saatiin siinä kunnon naurutkin kuitenkin nauretuksi kun mä vaikeroin kotona jo tosi kovaäänisesti ja mies sanoi, että naapurit varmaan luulevat, että meillä on monen tunnin panosessiot päällä
Voin meinaa sanoa, että ne taatusti kyllä kuulivat ne mun huudot Tässä vaiheessa kello läheni puolta viittä ja auton nokka käännettiin kohti sairaalaa, jonne selvisin suht hyvin kaurapussi selän takana. Onneksi matkaa ei ollut kuin vartin verran.
Sairaalassa
Mut ohjattiin ensimmäiseksi käyrille, jossa todettiin vauvan sydänäänet hyviksi. Sitten tutkittiin mun avautuminen, toivoin tietysti että edistystä olisi tapahtunut, kivut oli meinaa jo tosi kovia. Tulos: Kaksi senttiä auki, kohdunkaula hävinnyt.
Vaikeroin kontallani lattialla ja yritin parhaani mukaan keskittyä hengittämiseen ja miettimään sitä synnytysvalmennuksessa kuultua lausetta; Se on hyvää kipua, se on hyvää kipua, joka edistää vauvan maailmaan tuloa..Ei paljon auttanut siinä vaiheessa, voin sanoa
Mies tsemppasi koko ajan aivan täydellisesti ja teki kaikkensa auttaakseen mua. Sain jonkin morfiinin kaltaisen lääkkeen, joka pistettiin mun pakarann ja meidät ohjattiin lepohuoneeseen nukkumaan hetkeksi. Lääke auttoi todella hyvin ja sain nauttia olosta reilun puolituntia ilman kipuja. Nukutuksikin saatiin molemmat.
Se oli mukavaa aikaa se, harmi vaan että sitä ei kestänyt kauempaa
Kivut tulivat takaisin, entistä pahempina ja kätilö totesi lääkkeen tehneen tehtävänsä ja olin neljä senttiä auki. Ei kun synnytyssaliin! Kello oli varttia vaille kahdeksan, aamulla.
Synnytyssalissa
Tästä alkaakin se aika, jossa on paljon mustia aukkoja
Meitä oli vastassa todella, todella mukava nuorehko kätilö, sekä nuori kätilöopiskelija. Mä rojahdin nojaamaan sänkyä vasten ja ulisin ja itkin kivusta.
&¤"%" että sattui!! Kätilö pohti epiduraalin ja kohdunkaulapuudutteen välillä, että kumpi laitetaan. Synnytys eteni kuulemma semmoista vauhtia, että pelkkä kohdunkaulapuudute todennäköisesti riittäisi. Kuulostaa hyvältä, ajattelin. Lääkäri kertoi että puudute toimii yleensä noin kaksi tuntia, henkilöstä riippuen ja se myös rentouttaa kohdunkaulan lihaksia, jolloin avautuminen nopeutuu.
Ja se todellakin auttoi kipuihin..Puoli tuntia! Ja taas mentiin...Lääke kuitenkin auttoi avautumisessa, olin avautunut seitsemään senttiin.
Hetken katsottuaan mun tuskaa kätilö päätti, että annetaan vielä epiduraali. Mä itkin helpotuksesta, ihana kätilö! Ja ah..Kaikki kivut olivat tipotiessään! Sitten saimme olla miehen kanssa hetken kahdestaan, mulla oli tosi hyvä ja ihana olo.
Aloin tuntemaan pientä ponnistamisen tarvetta aika pian epiduraalin jälkeen ja kätilö sanoi, että voin pikkuisen ponnistaakin ja ohjata vauvaa alaspäin. Mies oli ihana ja kertoi, että näytän kauniilta. :heart: Tilanne oli tässä vaiheessa ihanan rauhallinen ja seesteinen.
Hetken päästä katilö tuli takaisin ja tarkisti, että olin avautunut kokonaan. Pikkuhiljaa voitaisiin kuulemma alkaa tositoimiin. Kello oli 12. Aloin nopeasti tuntemaan koko ajan kovenevaa ponnistamisen tunnetta. Tämähän sujuu kuin elokuvissa!- Totesi kätilö ja sanoi vauvan tulevan hyvää vauhtia! Jess!!
Alkuinnostus kuitenkin hävi hetken päästä kun epiduraali alkoikin viemään multa kunnon tiheitä supistuksia! Ponnistin monta kertaa ilman tulosta, synnytys ei edennyt yhtään!! Ei muuta kuin oksitosiinitippa käteen, jotta supistukset kovenevat. Siltikään ei tapahtunut tarvittavaa edistystä, en saanut tarpeeksi ponnistusvoimaa ja voimat alkoivat pikkuhiljaa häviämään. Olin pusertanut vajaa tunnin. Vauvan pää oli ihan tulossa jo, mutta en saanut puskettua sitä ulos. Mies kannusti vieressä minkä kerkesi ja muistutti vetämään henkeä välillä.
Oksitosiinin määrää nostettiin koko ajan..Tunti ponnistamista alkoi täyttymään. Ja mun voimat hävisivät koko ajan enemmän ja enemmän. Siinä se pikkuisen pää oli jo ihan tulossa, nyt ei muuta kuin kunnon pitkiä ponnistuksia! Mutta kun en jaksa!!- Huusin ja itkin.
En saa sitä ulos. Olin ihan varma siitä. Ponnistin minkä kerkesin, ilman mitään tulosta! Olin turhautunut ja epätoivoinen, voimat eivät vaan riittäneet. Kätilö soitti paikalle lääkärin ja kolme avustavaa kätilöä ja alkoi uhkailemaan imukupilla. Ei! Ei imukuppia..-huusin. Tilanteen hankaluus alkoi todenteolla valjeta mulle kun näin sen henkilömäärän huoneessa. Sektion pelkokin alkoi jyskyttämään takaraivossa. Voi helvetin, helvetti, mä en oikeasti selviä tästä!!
Ponnistusasennon vaihtamistakin mietittiin, mutta päädyttiin pitämään mut puoli-istuvassa, sain vaan avukseni kätilöt, joiden käsiä vasten sain työntää jalkoja. Nyt oli vauva saatava ulos, sydänäänet alkoivat heikkenemään. Mä tuhersin itkua ja näin imukupinkin lääkärillä. Vauvalla alko olemaan tukala olo ja naps, kätilö napsaisi välilihan auki. Oksitosiinitippa oli laitettu täysille ja tunsin ensimmäiset oikein järeät, oman kehon tekemän ponnistukset!
Nyt syntyy pää! Jess!! Sitten tuli se paljon pelätty vaihe, että ei saa ponnistaa, jotta pää saadaan nätisti ulos. Mutta tässä kohtaa en tuntenut yhtää pahaa kipua, tai tunnetta että repeän. Tunsin vain helpotusta ja onnea.
Sitten olikin pää ulkona ja mieheltä pääsi helpotuksen itku! Seuraavalla ponnistuksella on vauva ulkona!
Ja siinä se sitten vihdoin oli, rankan työn ihana lopputulos:heart: Voi sitä onnen ja helpotuksen tunnetta!!
Meidän vatsassa möyrijä oli tullut maailmaan!Ensisynnyttäjälle mulla oli nopea synnytys, mutta tosi rankka ponnistusvaihe oli.
En tiedä tarkalleen avautumisvaiheen kestoa mutta supistukset alkoivat noin puoli yhdeltä yöllä ja ponnistamaan aloin kahdeltatoista.
Ponnistusvaihe kesti tunnin ja 36 minuuttia.
Ja neitokaisemme syntyi siis viikoilla 39+3
Vaniljainen ja "Peppi" 4 vrk :heart:
(Hups, tulipas tosiaan pitkä tarina!
)Kiitos myötätunnoista!!
Ai mahtavaa Kiippu, meillähän menee nyt tosi samanlailla tää loppu, paitsi jos yhtä pitkälle meinaat pikkuista hautua kuin minä, niin joudut vielä tovin odotella
Jos jotain huonoa niin aina jotain hyvääkin..nyt täällä läks sunnuntain kunniaks limatulppa lähti nyt kunnolla pois, joten pienen pieni mahdollisuus on että lähtisi vielä spontaanisti tai huomenna riittäisi vain kalvojen puhkaisu..
Käväisin heittää kunnon kuuden kilsan lenkin esikoinen rattaissa...mahdoin olla taas huvittava näky, mutta jos jotain niin auringossa mielikin piristyi ja jopa hymyäkin löytyi naamalle ihan vähän...
Tuun varmaan roikkumaan koko päivän täällä teidän ilona tai riesana
Ai mahtavaa Kiippu, meillähän menee nyt tosi samanlailla tää loppu, paitsi jos yhtä pitkälle meinaat pikkuista hautua kuin minä, niin joudut vielä tovin odotella
Jos jotain huonoa niin aina jotain hyvääkin..nyt täällä läks sunnuntain kunniaks limatulppa lähti nyt kunnolla pois, joten pienen pieni mahdollisuus on että lähtisi vielä spontaanisti tai huomenna riittäisi vain kalvojen puhkaisu..
Käväisin heittää kunnon kuuden kilsan lenkin esikoinen rattaissa...mahdoin olla taas huvittava näky, mutta jos jotain niin auringossa mielikin piristyi ja jopa hymyäkin löytyi naamalle ihan vähän...
Tuun varmaan roikkumaan koko päivän täällä teidän ilona tai riesana
Vaniljainen Eikö sulle alitettu sitä tippaa jo heti epiduraalin saatuasi? Mulla on laitettu tippavalmiiksi käteen kun saliin oon päässyt, suolaliuosta tippunut. Kun epiduraali on laitettu on oksitosiinia lähtenyt menemään kunnon vauhdilla. Epiduraalihan tunnetusti pienentää supistusten tehoa...
MioMio, hyvähyvä!!! Nyt vaan toivotaan luonnollista käynnistymistä!
Vaniljaiselle kiitos kertomuksetsa, hurjalta kuulosti, mutta edelleen mä haluan jo synnyttämään!!!!!!!!!!!
Täällä vaan alaselkä lihaskipuilee ja mahan alla tuntuu häpyluun alueella kipua. Ei siis mitään uutta. Samat pienet jjomotukset oli tuossa ja meni ohi, kuin mitä niitä nyt on muutenkin ollut...
Vaniljaiselle kiitos kertomuksetsa, hurjalta kuulosti, mutta edelleen mä haluan jo synnyttämään!!!!!!!!!!!
Täällä vaan alaselkä lihaskipuilee ja mahan alla tuntuu häpyluun alueella kipua. Ei siis mitään uutta. Samat pienet jjomotukset oli tuossa ja meni ohi, kuin mitä niitä nyt on muutenkin ollut...
Onnea kaikille vauvan saaneille
Jaksamista vielä masujen kanssa olijoille
Täällä elellään ihan täyttä vauva-arkea. Itsekin olen toipunut kohtalaisen hyvin, jaksaa jo vaunulenkkejä tehdä omaan tahtiin. Tuntuu kyllä että synnytyksestä olisi jo pidempi aika, mutta 17 päivää siitä on vasta. Huomenna pikku-ukon kanssa ensimmäiseen neuvolaan:heart:
Jaksamista vielä masujen kanssa olijoille
Täällä elellään ihan täyttä vauva-arkea. Itsekin olen toipunut kohtalaisen hyvin, jaksaa jo vaunulenkkejä tehdä omaan tahtiin. Tuntuu kyllä että synnytyksestä olisi jo pidempi aika, mutta 17 päivää siitä on vasta. Huomenna pikku-ukon kanssa ensimmäiseen neuvolaan:heart:
Santtu Tippa siis kyllä laitettiin käteen heti kun pääsin synnytyssaliin, sain tosiaan sitä nesteytystä. Mutta oksitosiinia mulle laitettiin vasta kun huomattiin, ettei supistukset ole tarpeeksi kovia.
MioMioJess! limatulpan irtoaminen on toivottavasti hyvä nmerkki
Zophie No en epäile yhtään,toivottavasti jo pian pääse tositoimiin!! Se kaikki kipu kyllä todellakin katoaa kun oman pikkuisen saa rinnalle :heart:
Mädchen Täällä on peukut pystyssä, että vauva ymmärtäisi jo ilmaantua sieltä!!
MioMioJess! limatulpan irtoaminen on toivottavasti hyvä nmerkki
Zophie No en epäile yhtään,toivottavasti jo pian pääse tositoimiin!! Se kaikki kipu kyllä todellakin katoaa kun oman pikkuisen saa rinnalle :heart:
Mädchen Täällä on peukut pystyssä, että vauva ymmärtäisi jo ilmaantua sieltä!!
Vaniljainen, juu, mun puolesta kaikki kivut tänne vaan kunhan pääsee tositoimiin, MÄ en enää vaan jaksa odottaa vaikka mieliala onkin ollut parempi taas viime päivät. Huomenna vaan taas arki ja mies töihin, joten sama tylsä odottelu alkaa taas...
Leo ja Mädchen, mä kans jahkasin tota fb:ta aikani, mutta tyytyväinen nyt kun siihen ryhmään itseni tungin
Täällä vauva ollut hiljainen tänään, muutama möngerrys ja muuten hissukseen...Enteilisköhän mitään tyyntä myrskyn edellä... vaikka tuskin Sillä vaan loppuu jo tila pikkuyksiössään kesken...
Mä kävin auttelemassa miestä auton korjauksessakin, nauratti oikein että tätä kaikki tekee rv 41
Leo ja Mädchen, mä kans jahkasin tota fb:ta aikani, mutta tyytyväinen nyt kun siihen ryhmään itseni tungin
Täällä vauva ollut hiljainen tänään, muutama möngerrys ja muuten hissukseen...Enteilisköhän mitään tyyntä myrskyn edellä... vaikka tuskin
Sillä vaan loppuu jo tila pikkuyksiössään kesken...Mä kävin auttelemassa miestä auton korjauksessakin, nauratti oikein että tätä kaikki tekee rv 41
kotona ollaan!! :heart:
aivan ihana nuori mieslääkäri kehu mein neitiä täydelliseks vauvaks tokasin sit takas et eikös kaikki vauvat oo täydellisiä, ainakin vanhempiensa mielestä..
neiti on syöny ja nukkunu, taitaa olla tyytyväinen hänkin ku ollaa kotona
mie oon lypsäny käsin maitoa, sitä tulee ihan ÄLYTTÖMÄSTI! :O naureskelin miehelle et huomen on pannaripäivä
tasaantuuko toi maidontulo ja jos, ni millo?!
tiikkonen ja neiti pötkö 2vrk :heart:
aivan ihana nuori mieslääkäri kehu mein neitiä täydelliseks vauvaks
tokasin sit takas et eikös kaikki vauvat oo täydellisiä, ainakin vanhempiensa mielestä.. neiti on syöny ja nukkunu, taitaa olla tyytyväinen hänkin ku ollaa kotona
mie oon lypsäny käsin maitoa, sitä tulee ihan ÄLYTTÖMÄSTI! :O naureskelin miehelle et huomen on pannaripäivä
tasaantuuko toi maidontulo ja jos, ni millo?!
tiikkonen ja neiti pötkö 2vrk :heart: