Verenpaineet on niin tapissaan, että päässä kohisee!
Eli kolmevuotias tytär, perheen kuopus, ajaa meidät kaikki muut (äiti, isä, isompi lapsi 5v.) kohta hulluuden partaalle.
Lapsi ei puhu sanaakaan eli puheen kehityksen erityisvaikeus on ihan selkeästi. Apua tähän on saatu puheterapiasta. Mutta ongelmat on jossain muualla eli lapsen olemattomassa keskittymiskyvyssä ja tempperamentissä, joka sanelee meidän perheessä aivan kaiken. Apua ei olla tähän yrityksistä huolimatta saatu. Haasteet tunnistetaan päiväkodissa mutta siellä he kuulemma pärjää tämän asian kanssa. Itse palan kohta loppuun. Isommalla lapsella on motorisen kehityksen häiriö eli viisivuotiaan saa alusta loppuun vaatettaa ja hyvä ettei lusikoida ruokaa suuhun. Molemmat on täysin autettavia kaikessa, eli mikään ei suju eikä varsinkaan ala ilman julmetunmoista patistamista ja pakottamista.
Nytkin olen laittanut lapsia nukkumaan sen 2 tuntia 15 minuuttia aviomiehen ollessa iltavuorossa. Riekkuvat ennen nukkumaanmenoa kuin kaistapäiset, nuorempi yllyttäen vanhempaa. Tehdään kaikki kielletyt jutut, säädellään ilmanpuhdistinta, rämpätään valoja ja revitään sähkölaitteiden johtoja, heitetään sohvatyynyt lattialle, kiivetään pöydälle ja hypitään sieltä alas, revitään leluja laatikoista, rikotaan leluja, läträtään ruoalla iltapalapöydässä, heitellään täysiä vesimukeja lattialle, lutrataan vessassa vedellä ja virtsat kaadetaan potasta lattialle tai vähintään kädet kastellaan potassa kyynärpäitä myöten, kastellaan kaikki vaatteet lavuaarissa, kakitaan housuun ja sotketaan se vessanseiniin ja heitetään kakkaiset housut roskiin, uitetaan lelut potassa ja heitetään osa vessanpönttöön. Tyttö oli nytkin jostain saanut käsiinsä eläinten matolääkkeet ja turistanut tahnamaisen lääkkeen joka puolelle ja juonut kissan kupista ja hamsterin juomapullosta vedet. Kaikki tämä sinä aikana kun siivoat edellistä tuhoa edellisessä huoneessa. Molemmat pistää vastaan kaikessa, eli kaikki iltarutiinit hammaspesusta ja potallakäymisestä iltapalaan ja sänkyyn menoon on pelkkää vastentahtoista pakottamista kaikesta pyytämisestä, lepertelystä ja torumisesta huolimatta. Ihan kuin kaikki mitä yritän tehdä, olisi pelkkää vitsiä lapsille. Haluan muroja, en halua muroja, haluan viilistä, en halua tätä viilistä, en syö puuroa, en pese hampaita, haluan pestä hampaat, en halua riisua, en halua pukea, äiti minua paleltaa, kakattaa, ei kakata, janottaa ei janota, enkä varmasti mene nukkumaan!!!. Ja sitten juostaan pitkin taloa karkuun, huudetaan kuin pienet eläimet kun äiti pukee yöpukuja. Minun elämäntehtävä tuntuu olevan näiden eläinten jälkien siivoaminen ja jonkun hullunmyllyn pyörittäminen!!! Nuo on ihan hirviöitä ja nimenomaan kuopus tekee tästä jonkun .... sirkuksen joka ilta!
Sitten kun lapset on taistelun jälkeen omissa sängyissään, alkaa vanhempi huudella sieltä "en ole vielä saanut iltapusua!" "minua kakattaa" "minua pelottaa" "minulla on jano" "minua ei nukuta!" "äiti tule laittamaan peitto!". Nuorempi juoksee ovella kitisemässä ja osoittamassa elekielellä samat asiat, kun ei osaa puhua. Pitää päästä vessaan nyt, pitää saaada vettä, en halua vettä, pitää niistää nenä, tulee kakka, ei tule kakka, tulee pissi, ei tule pissi, pitää pestä hampaat vaikka ne jo pestiin, en halua pestä hampaita, ja jos joku ei mene oman mielen mukaan niin hirveät raivarit johon ei auta mikään, ei lohduttaminen, ei syliin ottaminen, ei toruminen, ei omaan sänkyyn rauhallisesti peittely, ei .... mikään.
Oon niin loppu että haluaisin antaa ton nuoremman johonkin hoitoon kuukaudeksi, tukiperheeseen joka viikonloppu tai jotain, ettei tarvitsisi nähdä sitä vähään aikaan ja tuo isompi näkisi vaikka edes vähän sitä normaalia arkea, mitä lapsiperheessä pitäisi olla rauhallisine iltarutiineineen, iltasatuineen, hauskoine hammaspesuineen ja silittelyineen. Koska tuo toinen lapsi tarvitsisi sitä ja nauttisi siitä. Ja että oma hermo saisi levätä, eikä tartteisi olla 24/7 jynssäämässä, korjaamassa ja heittämässä pois kaikkea mikä on rikottu tai pilattu käyttökelvottomaksi.
Tuo tytär on aivan uskomaton, koko ajan saa olla silmät selässä, mm. pistää suuhun kaiken mitä vaan löytää, eikä sitä voi estää. Kuravedetkin juo ulkona lätäköstä vaikka on 1000 kertaa kielletty ja kerrottu että siinä on kakkaa. Syö likaista lunta, hiekkaa, nuolee kaikki paskaisimmatkin pinnat, kaupan lattialta koluaa kaikki talsitut pähkinät ja pistää suuhun... ravintolan lattialta käy muiden tiputtelemia jätteitä napsimassa ja eikun suuhun. Kakat tosiaan kaivaa housusta tai potasta ja levittää seiniin. Jos kieltää niin käyttäytyminen muuttuu arvaamattomaksi, puree, lyö, saattaa satuttaa itseään heittäytymällä maahan, naamalleen vesilätäkköön jne. En tiedä voiko tosta tulla koskaan mitään yhteiskuntakelpoista ihmistä, niin pihalla tuo lapsi tuntuu olevan. Ja mitä apua me voitaisiin saada ja mistä, tää tilanne on niin uskomaton ton lapsen kanssa että ei tätä usko kukaan. Vieraille ihmisille on yhtä hymyä ja käyttäytyy kuin enkeli, kotona äidille ja isille on kuin pirullinen villieläin vailla järkeä.
Ei ole väliä, jaksaako kukaan tätä lukea, mutta kunhan saan avautua jonnekin.
Eli kolmevuotias tytär, perheen kuopus, ajaa meidät kaikki muut (äiti, isä, isompi lapsi 5v.) kohta hulluuden partaalle.
Lapsi ei puhu sanaakaan eli puheen kehityksen erityisvaikeus on ihan selkeästi. Apua tähän on saatu puheterapiasta. Mutta ongelmat on jossain muualla eli lapsen olemattomassa keskittymiskyvyssä ja tempperamentissä, joka sanelee meidän perheessä aivan kaiken. Apua ei olla tähän yrityksistä huolimatta saatu. Haasteet tunnistetaan päiväkodissa mutta siellä he kuulemma pärjää tämän asian kanssa. Itse palan kohta loppuun. Isommalla lapsella on motorisen kehityksen häiriö eli viisivuotiaan saa alusta loppuun vaatettaa ja hyvä ettei lusikoida ruokaa suuhun. Molemmat on täysin autettavia kaikessa, eli mikään ei suju eikä varsinkaan ala ilman julmetunmoista patistamista ja pakottamista.
Nytkin olen laittanut lapsia nukkumaan sen 2 tuntia 15 minuuttia aviomiehen ollessa iltavuorossa. Riekkuvat ennen nukkumaanmenoa kuin kaistapäiset, nuorempi yllyttäen vanhempaa. Tehdään kaikki kielletyt jutut, säädellään ilmanpuhdistinta, rämpätään valoja ja revitään sähkölaitteiden johtoja, heitetään sohvatyynyt lattialle, kiivetään pöydälle ja hypitään sieltä alas, revitään leluja laatikoista, rikotaan leluja, läträtään ruoalla iltapalapöydässä, heitellään täysiä vesimukeja lattialle, lutrataan vessassa vedellä ja virtsat kaadetaan potasta lattialle tai vähintään kädet kastellaan potassa kyynärpäitä myöten, kastellaan kaikki vaatteet lavuaarissa, kakitaan housuun ja sotketaan se vessanseiniin ja heitetään kakkaiset housut roskiin, uitetaan lelut potassa ja heitetään osa vessanpönttöön. Tyttö oli nytkin jostain saanut käsiinsä eläinten matolääkkeet ja turistanut tahnamaisen lääkkeen joka puolelle ja juonut kissan kupista ja hamsterin juomapullosta vedet. Kaikki tämä sinä aikana kun siivoat edellistä tuhoa edellisessä huoneessa. Molemmat pistää vastaan kaikessa, eli kaikki iltarutiinit hammaspesusta ja potallakäymisestä iltapalaan ja sänkyyn menoon on pelkkää vastentahtoista pakottamista kaikesta pyytämisestä, lepertelystä ja torumisesta huolimatta. Ihan kuin kaikki mitä yritän tehdä, olisi pelkkää vitsiä lapsille. Haluan muroja, en halua muroja, haluan viilistä, en halua tätä viilistä, en syö puuroa, en pese hampaita, haluan pestä hampaat, en halua riisua, en halua pukea, äiti minua paleltaa, kakattaa, ei kakata, janottaa ei janota, enkä varmasti mene nukkumaan!!!. Ja sitten juostaan pitkin taloa karkuun, huudetaan kuin pienet eläimet kun äiti pukee yöpukuja. Minun elämäntehtävä tuntuu olevan näiden eläinten jälkien siivoaminen ja jonkun hullunmyllyn pyörittäminen!!! Nuo on ihan hirviöitä ja nimenomaan kuopus tekee tästä jonkun .... sirkuksen joka ilta!
Sitten kun lapset on taistelun jälkeen omissa sängyissään, alkaa vanhempi huudella sieltä "en ole vielä saanut iltapusua!" "minua kakattaa" "minua pelottaa" "minulla on jano" "minua ei nukuta!" "äiti tule laittamaan peitto!". Nuorempi juoksee ovella kitisemässä ja osoittamassa elekielellä samat asiat, kun ei osaa puhua. Pitää päästä vessaan nyt, pitää saaada vettä, en halua vettä, pitää niistää nenä, tulee kakka, ei tule kakka, tulee pissi, ei tule pissi, pitää pestä hampaat vaikka ne jo pestiin, en halua pestä hampaita, ja jos joku ei mene oman mielen mukaan niin hirveät raivarit johon ei auta mikään, ei lohduttaminen, ei syliin ottaminen, ei toruminen, ei omaan sänkyyn rauhallisesti peittely, ei .... mikään.
Oon niin loppu että haluaisin antaa ton nuoremman johonkin hoitoon kuukaudeksi, tukiperheeseen joka viikonloppu tai jotain, ettei tarvitsisi nähdä sitä vähään aikaan ja tuo isompi näkisi vaikka edes vähän sitä normaalia arkea, mitä lapsiperheessä pitäisi olla rauhallisine iltarutiineineen, iltasatuineen, hauskoine hammaspesuineen ja silittelyineen. Koska tuo toinen lapsi tarvitsisi sitä ja nauttisi siitä. Ja että oma hermo saisi levätä, eikä tartteisi olla 24/7 jynssäämässä, korjaamassa ja heittämässä pois kaikkea mikä on rikottu tai pilattu käyttökelvottomaksi.
Tuo tytär on aivan uskomaton, koko ajan saa olla silmät selässä, mm. pistää suuhun kaiken mitä vaan löytää, eikä sitä voi estää. Kuravedetkin juo ulkona lätäköstä vaikka on 1000 kertaa kielletty ja kerrottu että siinä on kakkaa. Syö likaista lunta, hiekkaa, nuolee kaikki paskaisimmatkin pinnat, kaupan lattialta koluaa kaikki talsitut pähkinät ja pistää suuhun... ravintolan lattialta käy muiden tiputtelemia jätteitä napsimassa ja eikun suuhun. Kakat tosiaan kaivaa housusta tai potasta ja levittää seiniin. Jos kieltää niin käyttäytyminen muuttuu arvaamattomaksi, puree, lyö, saattaa satuttaa itseään heittäytymällä maahan, naamalleen vesilätäkköön jne. En tiedä voiko tosta tulla koskaan mitään yhteiskuntakelpoista ihmistä, niin pihalla tuo lapsi tuntuu olevan. Ja mitä apua me voitaisiin saada ja mistä, tää tilanne on niin uskomaton ton lapsen kanssa että ei tätä usko kukaan. Vieraille ihmisille on yhtä hymyä ja käyttäytyy kuin enkeli, kotona äidille ja isille on kuin pirullinen villieläin vailla järkeä.
Ei ole väliä, jaksaako kukaan tätä lukea, mutta kunhan saan avautua jonnekin.
