ap tässä kirjoittaa:
Esikoisella on nepsy-diagnooseja kaksi, nuoremmalla ei, mutta päiväkodissa on käytössä keskittymistä helpottavaa välineistöä ja oireet viittaisi dysfasia+adhd+aistiärsykehakuisuuteen vahvasti.
Siis aivan kaikkea on kokeiltu. Ollaan jämäköitä molemmat vanhemmat, ei mitään Supernanny-riemuidioottivanhempia, jotka antaa lasten touhuta mitä sattuu. On siis selkeät rajat ja ollaan niistä sovittu. Ollaan vaan ihan h.....in väsyneitä molemmat tähän sikailuun.
Nuo ovien lukitsemiset on hyvä idea, mutta ne ei toimi kodissa, jossa kaikki on yhtenäistä tilaa eteisestä keittiöön ja olkkariin ja jossa väliovia ei ole. Vessassa toki on ja siihen aion tämän keskustelun innoittamana hakasen laittaa, että kukaan ei karkaa hampaidenpesusta ja potalta ennen kuin on valmista.
Sokerihumalasta ei ole kyse, koska riehuminen alkaa yleensä jo paaaaaljon ennen kuin on iltapalaa saatu. Ulkoilevat päiväkodissa vähintään 2h/pv ja monesti mennään vielä sen päälle ulos. Eli siitäkään ei ole kyse etteikö energia tulisi puretuksi, vaan pikemminkin nuorempi lapsi reagoi tylsyyteen ja yliväsymykseen riehumalla. Ja kun se yliväsymystila on päällä niin siitä ei pääse pois. Ja se on päällä jo kun tulee päiväkodista ja pahenee illan myötä ja silloin lasta ei saa kiinnittämään huomiota mihinkään, ei positiiviseen huomioimiseen eikä torumiseen. Ihan kuin puhuisi seinille, kun puhuu tuossa tilassa olevalle 3-vuotiaalle. Ihan kuin lapsella olisi joku kytkin, joka kytkeytyy päälle, kun äiti/isä tulee tarhasta hakemaan ja saisi käyttäytymään kuin pienen elukan.
Ruokailut on meillä olleet hankalia aina, kun lapset on siroja/hoikkia olleet vauvasta asti (esikoinen -13 käyrällä ja nuorempi -5) ja me on saatu aina kuulla siitä, että "saako ne mitään syötävää". Eli sellaista vaihtoehtoa ei meillä ole ollut, että jos ei maistu, niin ei saa mitään. Isompi ei motorisen kehityksen häiriön takia saa mitään syötyä vartissa ja pienempi on syönyt siinä ajassa jo 10 kertaa ja siitä se turhauma ja mukien viskominen sitten alkaa, kun äiti/isä on vahtimassa sen isomman syömistä.
Viilikset ja murot on sokeroimattomia meillä, joten pliis lopettakaa se sokerista vinkuminen siellä.
Kiitos niille, jotka jaksoivat lukea koko tilityksen ja antoivat vinkkejä, niissä olie ehdottomasti jotain kokeilemisen arvoista.
Näille lapsille ei toimi se, että "jätä omaan huomioonsa" tai "anna enemmän huomiota". Kun lapsi riehuu ja hakkaa sinua kun olet sen vieressä lohduttamassa ja jos et ole, niin roikkuu vielä suurempaan ääneen jalassa kiinni ja huutaa niin että siinä on oikeasti tärykalvot koetuksella. Se ei ole mitään pikkukitinää vaan se raivo mikä tuollaisesta 3v. lapsesta purkautuu, on jotain uskomatonta eikä se rauhoitu millään lastenhoito-oppaiden "ota lapsi syliin ja tuudita"-menetelmillä. Kyseessä eivät ole lapset, joihin toimivat samat käyttöohjeet kuin kaikkiin muihinkin, vaan kyseessä ovat yö ja päivä, joilla molemmilla on omat erityistarpeensa. Olen itse ammatiltani kasvattaja, mutta näihin omiin lapsiin en ole saanut käyttöohjeita.
