Olen elänyt läpi vastaavan härdellin, jonka aikana ehdin jo päättää että ei enää ikinä yhtään vauvaa meille. Siltikin ajatus siitä, että perhe ei vielä ollut kokonainen, kaihersi jossain alitajunnassa. Meillä se huutohärdelli helpotti, kun vauva täytti vuoden ja oli saatu ruokavalio kohdilleen, esikoisen uhmakin alkoi jo laantua siinä vaiheessa. Kakkosella ei ollut ollenkaan samanluokan uhmaa, omaa tahtoa kyllä löytyi (ja löytyy edelleen) mutta paljon paljon helpompi oli kuin esikoinen pahimpina aikoina.
Pikkuhiljaa ajatus kolmannesta ei enää tuntunutkaan mahdottomalta ja kakkosen 2-vuotispäivän tietämillä annettiin vauvalle mahdollisuus tulla. Vauva saikin alkunsa samantien ja niinpä kolmonen syntyi kakkosen ollessa 2v8kk. Odotusajan kyllä pelkäsin, että mitäs jos sama huutosirkus toistuu ja miten jaksan, mutta yllättäen saimmekin ehkä maailman helpoimman vauvan
Kuopus on nyt 2v4kk ja edelleen rauhallinen ja helppo tapaus, mitä nyt välillä kiukkuaa ja tarvittaessa kiljuu kovaa ja korkealta jos meinaa jäädä alakynteen sisarusten välisissä taistoissa
Mun mielestä ei kannata vielä haudata ajatusta kokonaan, vaan miettiä vaihtoehtoja. Sullahan on jo isommat sitten sen verran vanhoja, jos vauva syntyy esim. vuoden päästä, että ainakin isommalle on tarjolla kerhoa tai vaikka puolipäiväistä hoitoa jos niin haluat. Ja se on totta, että kaksi lasta viihtyy paremmin keskenään kuin yksi isompi sisarus. Kolmas ei välttämättä ole katastrofi, vaan se joka tekee todellakin perheen täydeksi :hug: