Takana kaksi vaativaa vauvaikää, uskallanko kolmatta...?

Täällä neuvoja jakeleva "vieras" on siinä ihan oikeassa, että jokainen vauva tarvitsee erilaista hoitoa ja ilmaisee tarpeensa eri tavoin. Siinä hän sen sijaan on ihan hakoteillä, kun antaa ymmärtää, että jokainen lapsi olisi tyytyväinen saatuaan tarkoituksenmukaista hoitoa. Osa vauvoista itkee paljon, vaikka tekisi mitä. Tämä on ihan keskushermoston kypsymättömyydestäkin kiinni, ja sille ei voi mitään muuta kuin odottaa. Äidin hoitotaidot eivät välttämättä auta. Lisäksi osa on temperamenttinsa puolesta helposti tulistuvia tai "ritisijöitä" ja saattavat olla tällaisia koko ikänsä, aikuisenakin. Vai väitätkö, että jokainen aviomies on aina helppo, jos hän saa vaimolta juuri oikeanlaista "hoitoa"

 

Meillä nyt kaksi lasta. Eka 3vee ja 2kk sekä toinen 1kk. Minä olen joskus haaveillut kolmesta lapsesta, mutta mies on taivutellut kahteen. Kahteen se tulee jäämäänkin. Rakastan molempia lapsiani, odotusajat ovat olleet kohtalaisen helppoja ja nautinnollisia, mutten koe nauttivani kamalasti pikkuvauva-ajasta, vasta sitten yhdestä vuodesta eteenpäin. Esikolta menin opiskelemaan heti äippäloman loputtua, ja nyt aion töihin samaan aikaan. Mukavaa olla kotona, ja näitä päiviä tulen kaipaamaan, mutta, silti minun elämässä kotiäitys pitkän päälle ei ole ihanteeni. Näin ollen, minun "liinani" ovat kiinni vauvojen suhteen, ja kierukan asennus odottaa Kun nämä vatsalihakset saa taas timmiin kuntoon, ei niitä enää venytetä. Minä haluan nauttia näistä lapsista, enkä "kituuttaa", jos se ei mieluisalta tunnu. Sanokoot muut mitä tahansa!

 

Minun esikoinen oli itkuinen ja "tyytymätön": oli mahavaivaa ja sitten oli ilmeisesti hyvin liikkuvainen, joten ei halunnut olla paikallaan. Yksivuotispäivän jälkeen muuttui aurinkoiseksi ja "kiltiksi". Kuopus taas oli niitä maailman helpoimpia vauvoja, vaikka ihan samalla tavalla häntä hoisin. On todella paksua mennä höpisemään, ettei äiti tunnista vauvan tarpeita, jos lapsi itkee: tempperamenttierot ovat ihan tutkittu juttu, ja jos vauvalla vielä allergiaa, niin siinä ei paljon tarpeidentunnistus auta.

Mitä jos sinä vaan et ekan kohdalla osannut ja toisen kohdalla osasit, vaikka olisit periaatteessa tehnyt ihan samat asiat niin varmasti yhtä varma et ekan kohdalla ollut ja perheessä oli enemmän muutoksia. Kuinka monta helppoa lasta sinun vielä pitäisi saada että uskoisit että et vaan ensimmäistä osannut hoitaa? Ei tarvi suuttua niin paljon jos puhutaan mielipide-eroista.

No mites sitten meillä: esikoinen oli oikein aurinkoinen ja rauhallinen vauva. Nukkui hyvin, söi hyvin, viihtyi hyvin joka paikassa. Tempperamentti nousi pintaan vasta 2vuotiaana, kun poika uhma-iässä sai aikamoisia raivareita yms.
Kuopus taas oli vauvana itkuinen, ruoka ei maistunut (ei allergioita kuitenkaan), yöt olivat yhtä katastroofia kun poika ei nukkunut puolen tunnin pätkää pidempää. Hoidin häntä kuitenkin samalla tavalla kun esikoista. Hukkasinko ma taitoni välillä, kun toinen olikin vaikea vauva?

 

Minun esikoinen oli itkuinen ja "tyytymätön": oli mahavaivaa ja sitten oli ilmeisesti hyvin liikkuvainen, joten ei halunnut olla paikallaan. Yksivuotispäivän jälkeen muuttui aurinkoiseksi ja "kiltiksi". Kuopus taas oli niitä maailman helpoimpia vauvoja, vaikka ihan samalla tavalla häntä hoisin. On todella paksua mennä höpisemään, ettei äiti tunnista vauvan tarpeita, jos lapsi itkee: tempperamenttierot ovat ihan tutkittu juttu, ja jos vauvalla vielä allergiaa, niin siinä ei paljon tarpeidentunnistus auta.

Mitä jos sinä vaan et ekan kohdalla osannut ja toisen kohdalla osasit, vaikka olisit periaatteessa tehnyt ihan samat asiat niin varmasti yhtä varma et ekan kohdalla ollut ja perheessä oli enemmän muutoksia. Kuinka monta helppoa lasta sinun vielä pitäisi saada että uskoisit että et vaan ensimmäistä osannut hoitaa? Ei tarvi suuttua niin paljon jos puhutaan mielipide-eroista.

No mites sitten meillä: esikoinen oli oikein aurinkoinen ja rauhallinen vauva. Nukkui hyvin, söi hyvin, viihtyi hyvin joka paikassa. Tempperamentti nousi pintaan vasta 2vuotiaana, kun poika uhma-iässä sai aikamoisia raivareita yms.
Kuopus taas oli vauvana itkuinen, ruoka ei maistunut (ei allergioita kuitenkaan), yöt olivat yhtä katastroofia kun poika ei nukkunut puolen tunnin pätkää pidempää. Hoidin häntä kuitenkin samalla tavalla kun esikoista. Hukkasinko ma taitoni välillä, kun toinen olikin vaikea vauva?

Ei vaan osasit lukea ensimmäistä mutta et toista. Lapset ovat erilaisia ja jokaiseen on tutustuttava erikseen. Tai sitten kyse voi olla niistä lukemattomista muista asioista, mutta jos ihan puhtaasti oletetaan että lapsellasi ei mitään vaivaa ollut. Nukkuiko poika vieressäsi vai omassa huoneessa, tuossakin on lapsissa eroja, jotkut nukkuvat loistavasti äidin vieressä ja jotkut heräilevät vähän väliä niin kauan että pääsevät omaan rauhaan ilman äidin läheisyyttä.

 

Minun esikoinen oli itkuinen ja "tyytymätön": oli mahavaivaa ja sitten oli ilmeisesti hyvin liikkuvainen, joten ei halunnut olla paikallaan. Yksivuotispäivän jälkeen muuttui aurinkoiseksi ja "kiltiksi". Kuopus taas oli niitä maailman helpoimpia vauvoja, vaikka ihan samalla tavalla häntä hoisin. On todella paksua mennä höpisemään, ettei äiti tunnista vauvan tarpeita, jos lapsi itkee: tempperamenttierot ovat ihan tutkittu juttu, ja jos vauvalla vielä allergiaa, niin siinä ei paljon tarpeidentunnistus auta.

Mitä jos sinä vaan et ekan kohdalla osannut ja toisen kohdalla osasit, vaikka olisit periaatteessa tehnyt ihan samat asiat niin varmasti yhtä varma et ekan kohdalla ollut ja perheessä oli enemmän muutoksia. Kuinka monta helppoa lasta sinun vielä pitäisi saada että uskoisit että et vaan ensimmäistä osannut hoitaa? Ei tarvi suuttua niin paljon jos puhutaan mielipide-eroista.

No mites sitten meillä: esikoinen oli oikein aurinkoinen ja rauhallinen vauva. Nukkui hyvin, söi hyvin, viihtyi hyvin joka paikassa. Tempperamentti nousi pintaan vasta 2vuotiaana, kun poika uhma-iässä sai aikamoisia raivareita yms.
Kuopus taas oli vauvana itkuinen, ruoka ei maistunut (ei allergioita kuitenkaan), yöt olivat yhtä katastroofia kun poika ei nukkunut puolen tunnin pätkää pidempää. Hoidin häntä kuitenkin samalla tavalla kun esikoista. Hukkasinko ma taitoni välillä, kun toinen olikin vaikea vauva?

Ei vaan osasit lukea ensimmäistä mutta et toista. Lapset ovat erilaisia ja jokaiseen on tutustuttava erikseen. Tai sitten kyse voi olla niistä lukemattomista muista asioista, mutta jos ihan puhtaasti oletetaan että lapsellasi ei mitään vaivaa ollut. Nukkuiko poika vieressäsi vai omassa huoneessa, tuossakin on lapsissa eroja, jotkut nukkuvat loistavasti äidin vieressä ja jotkut heräilevät vähän väliä niin kauan että pääsevät omaan rauhaan ilman äidin läheisyyttä.

Nukkui sekä vieressä, että omassa huoneessa. Usko pois, 1v3kk aikana ehtii kokeilemaan monta erilaista nukkumisjärjestelyä, mutta kun poika ei nukkunut, niin ei nukkunut. Ei maidolla, ei ilman maitoa, ei yövalolla, ei pimeässä, ei unilelun kanssa, ei hiljasen musiikin soidessaan, ei äidin paitaa kainalossa....... Hän vaan kasavoi ulos ja oppi itse nukkumaan, ajan kanssa. Ei syy ollut se, etten minä osanut lukea häntä, vaan se, että hänen piti oppia nukkumaan.

 

Nukkui sekä vieressä, että omassa huoneessa. Usko pois, 1v3kk aikana ehtii kokeilemaan monta erilaista nukkumisjärjestelyä, mutta kun poika ei nukkunut, niin ei nukkunut. Ei maidolla, ei ilman maitoa, ei yövalolla, ei pimeässä, ei unilelun kanssa, ei hiljasen musiikin soidessaan, ei äidin paitaa kainalossa....... Hän vaan kasavoi ulos ja oppi itse nukkumaan, ajan kanssa. Ei syy ollut se, etten minä osanut lukea häntä, vaan se, että hänen piti oppia nukkumaan.

Niin siis tottakai on siitä kyse että lapsen on opittava nukkumaan, mutta minä ainakin olen auttanut kaikki lapset nukkumaan, ei ole tarvinnut odottaa noin kauaa että oppii itse Kun saa lapsen nukkumaan yhden yön parilla syötöllä muuten heräämättä niin se käännös voi tapahtua vaikka jo sillä ja sen yhden yön saattaa joutua viettämään vaunukävellen tai autolla ajaen, mutta aina heijaten lapsen uneen ennen kuin herää täysin ja ennen kuin alkaa haluamaan ruokaa. Vauva on huijattava nukkumaan hyvin se eka yö. Vaikea selittää kun välillä tuntuu että kyse todellakin on jopa mikrobiologiaa monimutkaisemmasta asiasta ja yhden muuttujan pieni virhe pilaa koko homman.

 

Kiitokset kaikille antoisasta keskustelusta, vaikka niitä syitä lapsen nukkumattomuuteen, vaikeuteen, uhmailuun ja huonoon käytökseen on olemassa miljoonia niin aina välillä kannattaa kyseenalaistaa myös se oma käytös ja taidot vanhempana. Vain siten voi oppia, myöntämällä että minussa voi olla vikaa. Niin minä ainakin teen jokaisen ongelman esiintyessä, oli se ongelma sitten lasten hoidossa tai parisuhteessa, käännyn ensiksi itseeni päin että miten voin itse muuttua ennen kuin vaadin muutosta muilta. Hauskaa iltaa!

 

Täällä neuvoja jakeleva "vieras" on siinä ihan oikeassa, että jokainen vauva tarvitsee erilaista hoitoa ja ilmaisee tarpeensa eri tavoin. Siinä hän sen sijaan on ihan hakoteillä, kun antaa ymmärtää, että jokainen lapsi olisi tyytyväinen saatuaan tarkoituksenmukaista hoitoa. Osa vauvoista itkee paljon, vaikka tekisi mitä. Tämä on ihan keskushermoston kypsymättömyydestäkin kiinni, ja sille ei voi mitään muuta kuin odottaa. Äidin hoitotaidot eivät välttämättä auta. Lisäksi osa on temperamenttinsa puolesta helposti tulistuvia tai "ritisijöitä" ja saattavat olla tällaisia koko ikänsä, aikuisenakin. Vai väitätkö, että jokainen aviomies on aina helppo, jos hän saa vaimolta juuri oikeanlaista "hoitoa"

Tätä peesaan. Toki "helpostakin" vauvasta tulee vaativa, jos hoitajalla ei ole lainkaan taitoa vastata lapsen viesteihin. Mutta sitten on kyllä niitäkin vauvoja, jotka itkevät, vaikka hoito olisi miten hyvää..