Tammikuun 2014 tähtöset toukokuussa!!

Ihan järkkyä tää pahoinvointi. En ole vielä kunnolla oksentanut, mutta pönttöä käynyt halailemassa kyllä. Ja yhtään mikään ruoka ei maistu, mutta pakko ois jotain syödä että olo ois parempi. Viime odotuksen pahoinvointiajan elin lähinnä myslillä ja turkinpippureilla, saa nähdä mihin tällä kertaa päädytään. Ihan vastaavaa tämä on kuin edellisissäkin, mutta alkoi vaan mielestäni aikaisemmin. Ja kahvit on nyt tällä erää juotu, eilen pystyin juomaan vain puoli kuppia ja senkin pitkin hampain, teki niin pahaa.

Täällä ikäeroa: Meillä ensimmäisen ja toisen ikäero on 1,5 vuotta, ja ensi tammikuussa pienempi on aika tarkkaan 4-vuotta.

Syringa, kiitos aamunauruista! Mahtava vedätys miehelle!

Tervetuloa taas uudet!

Klementiini 5+6

 

Hurjasti voimia pahoinvoinnin kanssa taisteleville, se vie jotenkin olon melko matalaksi ja ei jaksa tehdä yhtään mitään :/. Minulle itselleni ainakin totaalinen tekemättömyys saa aikaan ahdistusta. inhoan ,kun kämppä on sekainen ja asiat huutavat toimittamista.
Itselläni on YLLÄTTÄVÄN hyvä olo, koska viimeisimmissä raskauksissa (menivät kesken) kärsin aivan järkyttävästä olosta jo heti viikosta 4+ eteenpäin :/.

Minulla on seuraava työharjoittelu äitiysneuvolassa, joten varmasti hieman kevyempää hommaa ,kuin tämä tänhetkinen harjoittelu... Minä valmistun siis sairaanhoitajaksi/terveydenhoitajaksi.

Eilen oli aika kakanhajuinen päivä ja olo meni aika surkeaksi :/, toivottavasti ei enempää tällaisia tule ennen harjoittelun loppua.

Kertomisesta:Kerromme kaikille vasta viikoilla 13+,noiden aikasempien keskenmenojen vuoksi. 2 parasta ystävääni tietää ja harjoittelupaikkani ohjaaja (oli pakko kertoa ,kun en halunnut mennä hoitamaan eristyspotilasta.)

Itse olen kohtalaisen hoikka nainen ja selkäni tekia minun tulee tarkkailla painon nousua raskauden aikana. Liikuntaa tulen lisäämään (uinti,kävely ja jumppa) koska selkäni ei yksinkertaisesti kestäisi +10kg nousua. Mitä te muut harrastatte raskausaikana?

(.) Minulla on edelleen vaikea sopeutua tulevaan, en sitten tiedä ,että johtuuko nämä ristiriitaiset tunteet hormoneista vai mistä? Tuntuu välillä, että muut tunteet kuin onnesta soikeena fiilistely, on jonkinlainen tabu, äiti ei saisi tuntea kuin onnea tulevaa raskautta kohtaan :/. Minun tukiverkostoni ei välttämättä pysty tätä ymmärtämään. Olen siis tuntenut näin viimeisten 2 raskauden aikana.
Olo on turvonnut, aamulla naama oli täynnä tyynyn jättämiä painaumia. Oloni ei ole kovin viehättävä ja nyt tarvitsisinkin paaaaaljon rakkautta ja huomiota mieheltäni.
Tänään oli ensimmäistä kertaa vähän huonoa oloa, mutta se oli vaan hetkellistä. Toivottavasti tää pahoinvointi jää näin vähäiseksi tällä kertaa :/.

5+3

PS. LAITOIN TUONNE ENSIMMÄISELLE SIVULLE NUO TAPAHTUMAT Lyhenteet:
VU = Varhaisultra, NP = Niskapoimu-ultra, RU = Rakenneultra, N = Neuvola, NL (Neuvolalääkäri), S = Sokerirasitus. lAITTAKAA SINISELLÄ PÄIVITYSPYYNNÖT SITÄMUKAA ,KUN SAATTE NOITA AIKOJA

 

Huomenta, täällä POKSUU rv 5 :heart: Aamuinen apteekin oma oli taas vahva plussa, pitää testata koska en vieläkään usko että raskaana ollaan Mutta eilen illalla iski kauhea päänsärky kohtaus, meni onneksi panadolilla ohi ja nyt aamulla olo on normaali. Mutta hauskaa viikonloppua kaikille

Sanna-M ja rv 5

 

Minulla jolla niin monia keskenmenoja ja pari todella outoa raskautta (raskaana olin, mutta lääkärit eivät olleet varmoja missä raskaus olisi, sikiökaikua ei näkynyt missään), on tällä hetkellä niin ristiriitaiset ajatukse kuin olla ja voi. Järkyttävää tämä jatkuva pahoinvointi, etova olo. Tekis kokoajan mieli jotain suolaista. Olen yrittänyt juoda vettä paljon, sillä kuopusta odottaessani oksentelin niin paljon että pääsin kuivumaan ja jouduin nestetippaan, suola arvotkin heitteli melkoisesti. Silloin ainoastaan vesimelonia sain vähän imeskeltyä.
Mutta tämä tuntuu jotenkin niiiiin raskaalta, kun ei ole varma onko tämä raskaus nytkään oikeassa paikassa. Sen tiedän että milloin vain voi satua mitä vain, mutta kun nyt edes saisi tiedon että raskaus olisi kohdussa ja sieltä löytyisi kaikki tarvittava.
Tuolla on ketju: keskenmeno---->kohdunulkopuolinen
Siellä on äiti jolla raskaus samassa vaiheessa kun minulla (on vain päivän ero). Hänellä ultrattiin eilen (5+1), HCG oli reilu 2000 ja hänellä oli näkynyt jo sikiö!

Itselläni ultrattiin 4+6, jolloin hcg oli reilu 8000 ja ei näkynyt edes ruskuaispussia.
Jotenkin niin masentaa, kun vaan jaksais odottaa keskiviikkoon. Jotenkin olen vaan varma että siellä ei näy keskiviikkonakaan mitään ja tämä on taas joku outo kohdunulkoinen.

Flunssa meinaa kanssa iskeä päälle, paleltaa kokoajan, nokka tukossa, lämmöt 37,3 ja on niin voimaton olo.

Liikunnasta: olen harrastanut ryhmäliikuntoja (circuit, kahvakuula, bodypump...) 4-5 kertaa viikossa, välillä vesijuoksua ja uintia lisäksi. Nyt en ole kahteen viikkoon käynyt, kun viimeksi sykkeet nousi niin korkealle ja tuli jotenkin kauhea heikotusolo. Ajattelin nyt vähän rauhoittaa ja kunhan raskaus selviää, niin todennäköiseti jatkan enää circuittia ja vesijuoksua ja uintia.

 

Liikunnasta: Olen ajatellut jatkaa samalla linjalla kuin ennenkin eli päivittäiset lenkit vaunuillen ja muu hyötyliikunta
Olo on väsynyt, jotenkin tuntuu et yöllä on aina paha olla ja sit kun tuo pikkuisin vielä heräilee toisinaan tiuhaankin yöllä niin kyllä väsyttää ...
Onko jollain kokemusta imetyksestä raskausaikana ? Meillä tosiaan vielä tissitellään ja olen ajatellut ihan syksyyn asti jatkaa jos ei mitään ilmene... poikanen täyttää vuoden lokakuun lopulla niin viimeistään silloin sit lopettais... ehkä jo aikasemmin...

PikkuTähtönen

 

ihanaa tullut taas paljon uusia

siis tämä väsymys!!voisin vaan nukkua ja nukkua,koko ajan vetämätön darramainen olo ja poskiontelontulehdus/flunssa kiusaa.

IKÄEROKSI meillä tulee 5v.

LIIKUNNASTA harrastan ainostaan esikoisen kanssa hyötyliikuntaa ja koiran kanssa lenkkeilyä,yh-kun olen niin ei kauheasti ole mahdollisuuksia harrastaa kun olen aina ipanan kanssa ja isän tapaamiset epäsäännöllisiä.

MAMUSKA mäkään en kyllä osaa ajatella vielä että meille tulee vauva.toi keskenmenon pelko on vaan niin kova!!!kyllä se vaan niin on että tieto lisää tuskaa tässä asiassa!!mun varhaisultra oli pakko siirtää ja nyt se on viikolla 7+5 miten mä kestän vielä reilu 2vkoa,toivottavasti sen jälkeen osais ees vähän ajatella positiivisemmin,siis jos siellä kaikki hyvin.
kättäri on tosiaan vissiin aika ruuhkautunu tällä hetkellä ja mitä olen kuullut niin nuo ekat ultrat venyy aika pitkälle,huoh..ei sopis mulle yhtään,saa nähä joutuuko siis siinä välissäkin käymään vielä yksityisellä,tosin mun budjettiin se ei oikein sopis.

nyt esikoisen kanssa pyörälenkille,viikonloppuja.

happymum ja pirpana 5+3

 

Voimia pahoivoinnin kanssa kamppaileville! Minä sen sijaan voisin syödä koko ajan, vaikka olen ollut kipeä monta päivää, niin ruoka on kyllä maittanut. Eilen vetäsin kevyesti kokonaisen pitsan, mitä ei ole kyllä hetkeen tapahtunut. Ihan hassua sanoa, mutta odotan jo aamupahoinvointia, koska se tekisi tästä raskaudesta niin paljon todellisempaa. Luultavasti kadun sanojani siinä vaiheessa kun halailen pönttöä. Viime kerralla ei ollut ollenkaan pahaa oloa ja mm. siitä osasin aavistella että sikiöllä ei ole kaikki hyvin. Eikä sitten ollutkaan. Tottahan toki tiedän, että kaikki ei kärsi aamupahoinvoinnista lainkaan, mutta tällä hetkellä kaipaan kipeästi jotain todisteita.

Liikunnasta Käyn salilla pari kertaa viikossa ja aion jatkaa raskaudenkin aikana tilanteen mukaan. Nyt en ole käynyt viikkoon kun olen ollut sairaana.

Digitesti tuli eilen postissa ja näyttöön pamahti Raskaana 2-3. :heart: Olen koko ajan vain enemmin ja enemmin innoissani, vaikka piti ottaa rauhallisesti kun on aiemminkin joutunut pettymään niin pahasti. Niinköhän sitä kestää sinne kesäkuuhun ja kystakontrolliin..

 

Hei kaikki! =)
Liityn joukkoonne! :wave: Eli viimeiset kuukautiset 23.3 joiden mukaan laskettu 28.12, mutta testi oli nega 4+5. Seuraava testi 5+2 joka oli haalea plussa ja samana päivänä clearbluen testi joka näytti 1-2 viikkoa hedelmöityksestä. To kävin ultrassa jossa ei näkynyt muuta kuin paksu limakalvo. (Kari Ratsula, Keravan Aava) Sen verran ultraaja sanoi, että raskaus on alkanut, mutta ollaan vielä niiiiiin kovin ajoissa että ei saanut ruskuaispussia varmaksi näkyviin. Eli la siirtynee tammikuulle Uusi ultra on ensi ke Graviditas klinikalla helsingissä samalla ultraajalla. Olen lähdössä to reissuun ja sitä ennen haluan varmuuden, että kaikki ok

2 lasta ennestään, 4v ja 6v Takana myös kohdunulkoinen jonka vuoksi toinen munatorvi poistettu ja tämä yllätysraskaus vielä vähän myllertää mieltä..
Synnytyssairaalana on Hyvinkään sairaala =)

 

Niin ja noista oireista voisin sen verran kertoa, että rinnat ovat ottaneet kasvupyrähdyksen.. "Pahoinvointia" olen ollut havaitsevinani, mutta liekö enemmän psyykkistä Aiemmista raskauksista tytöstä olin todella väsynyt, ja myös huonovointinen, mutta pojan odotuksessa oireet kyllä tuplaantui.. :x

 

Helou! Saanko littyä joukkoon? Viikko sitten plussasin ja nyt olis menossa ilmeisesti rv4+6. Ainakin nämä viikot nyt päätin(neuvolatädin kanssa yhteismielin), ei ole varmuutta kun edellinen kierto oli pitempi ja ovulaatio tuli myöhemmin. Aamulla piti tehdä varmistustesti ja viiva oli vahvistunut entisestään. Reilusti tummempi oli kuin kontrolliviiva Oireita ei pahemmin vielä ole. Välillä vihloo ja tuikkii alavatsaa ja rinnat(nännit) hieman arat. Lämmöt on koholla ja nenä tukossa aamuisin, eipä juuri muuta.
Ekan neuvolan olen varannut, se olis 3.6. Varhaisultraa olen miettiny, mutta en sit tiedä varaanko.
Ikää on 30v. ja esikoista odotellaan.
On tämä vaan jännää aikaa. Ei uskalla vielä oikein mitään ajatella, kun pelottaa että menee kesken. Ei se auta kun ottaa rauhallisesti ja odotella. Eipä tässä muuta itse voi tehdä.

Minka 4+6 <3

 

Ja taas uusia, tervetuloa :wave: :flower:

Täällä on aamusta asti oltu pihalla ja tarttee mennä jatkaan hommia iha pika puoliin. tänään on ollu oudon hyvä olo, ei oo ollu sitä etovaa oloa oikeastaan ollenkaan. Tänään oikeestaan ollu "normaalein" päivä sitten plussan ja tietty sitä heittäytyy vainoharhaseks No "onneks" tuolla mahan puolella on jomotellu ja nippaillu, joten seki kertoo jotain. Huomasin tässä yhden oudon jutun, mulla on kahdessa edellisessä raskaudessa tullu näin menkkojen aikaan sellasta pientä tuhrua, mutta nyt tässä raskaudessa ei ollenkaa. Outoo, sitä jotenkin ootti, että sitä tulee vaan eipä oo vielä näkyny.

Kamalasti alkanu jo pohtimaan kumpaahan sukupuolta tää ois näiden oireiden perusteella, mutt vielä sitä on hankala sanoa...katsellaan jos tässä nyt pidemmälle päästään.

Tosta varhaisultrasta edelleen kahden vaiheilla. Kysyin mieheltäki, että mennäänkö nii ei se sanonu mitään, minun pitäs päättää. No oha tässä vielä aikaa miettiä jonkun aikaa, kun viikotkin on vielä vasta näin alussa.

P.s. Kahviki alkaa pikku hiljaa tökkiin, tänäänkin join vajaa kaks mukia ja seki alko olla jo vähä liikaa. Kohta tulee siis se vaihe etten keitä olleskaa itelleni aamukahvia kotona ollessa.

Mutta nyt pihahommiin....

Tarttee vähän uhmata kohtaloa...

 

VU 8.5

Ikäeroista, esikoinen täyttää 9v., toka lapsi 7v, ja tämä nuorimmainen ensi kuussa 1v.

Kerrottu ei olla vielä oikeestaan kenellekkään, työkaverille oli pakko kertoa kun en voinut viedä potilasta röntgeniin...tämä taas tämmöinen nopea kirjoitus, täytyy lähtee iltavuoroon töihin vaikka kovasti vain väsyttää!!!!

 

Pahaa oloa myös täällä. Aamu kaffe nousi kurkkuun puolen kupin jälkeen :/ Nuista muistakin kyllä olen sen aamukahvin juomisen lopettanut jo aika pian, kun ei vaan pysty.

Kerrottu ei olla vielä kellekään. Miedän vaari (minun isoisä) kyllä kyseli jo kaksi viikkoa sitten että jokos me ootetaan. Ei vielä tuolloin tiedetty,kai nuo vanhemmat ihmiset sitten jotenkin nämä tunnistaa viime raskaudesta myös tiesi ennen kuin me.

Kerrotaan varmaankin ekan ultran jälkeen.. jos pysyy suu supussa
Neuvola aikaa en ole vielä soitellut. Viimeksi oli aika 9+6. Ja saatiin ekalla kerralla jo sydänäänet kuunnella, sanoi tätikin että oli heiän ennätys, kun näinkin ajoissa kuuluu. Täytynee varmaan soitella parin viikon päästä.
Muuttaa pitäisi varmaan myös kun perhe kasvaa, nykyinen asunto on kolmio..tulee sitten vähän ahdasti neljän lapsen ja kahden aikuisen kanssa..

 

Mamuska: itselläni 2 edellistä raskautta mennyt kesken ja ensimmäinen oli kaksosraskaus :/. En tiedä johtuuko tää negatiivisuus niistä keskenmenneistä raskauksista vai mistä.Elämä on ollut melko rnkkaa muutenkin viimevuosina ja perheemme kokenut suurta surua. Voi olla että nämä tapahtumat ovat uuvuttaneet minut täysin ja siksi en jaksa iloita tästä raskaudesta yhtään.... Rukoilen etä tämä menee ohi, , todella rankkaa meinaan.

Tervetuloa uusille . Päivitän taas kunhan pääsen koneelle, , kännykästä ei oikein onnistu.

 

Joukko kasvanut kovasti, tervetuloa! :wave:
Lukemassa olen kovasti käynyt, mutta ei tuu tuon puhelimen kautta kirjoiteltua.

PikkuTähtönen: Meillä esikoinen oli 8kk kun aloin odottaa toista ja imetin 1v. synttäreiden paikkeille. Raskaus oli silloin just puolen välin paikkeilla. Mulla alko supistelu jo rv16 ja kun imetys alko kans aiheuttaa supistuksia ni lopetin. Muuten suju hyvin.

Tälläkin kertaa ois tarkoitus kertoa vasta np-ultran jälkeen. Jos vain pysyy salassa sinne asti. Meillä kyllä tietää väki, että kolmas on haaveissa tässä joskus, joten mitenkään yllätyksenä se ei tule. Varhais ultraan en ole menossa.

Lasten ikäero on 1v4kk. Isompi on neljä ja pienempi täytti juuri 3v. Olisin kovasti toivonut pienempää ikäeroa myös tulevaan, mieluiten alle 3v. Mutta meillä on reilu vuosi rakennettu itse taloa, joten ei haluttu tehdä tätä aikaa yhtään rankemmaksi. Jos vanhat merkit paikkansa pitää niin supistelu alkaa ennen puolta väliä ja muutenkin oon melki liikuntakyvytön lopussa pahimpina päivinä. :headwall: Sitä odotellessa.
Tuosta syystä päätinkin het aloittaa kävelyn ja uimassa vois alkaa käydä, kuhan sais tuon tuvan valmiiksi. Liikunta on jäänyt ainoastaan hyötyliikuntaan kotona ja tuolla työmaalla. Yhtään vapaata kun ei ole. Onneksi muutto häämöttää jo loppukuusta. :heart:

Pientä väsymystä on ilmassa, mutta meillä kyllä on lapset välillä nukkunut huonosti, ku ovat kipeinä ja itselläkin pientä flunssan poikasta. Muuten pientä etovaa oloa etenkin aamuisin ja mahalla erilaisia pistelyitä ja tuntemuksia. Oksentanut en oo edellisissäkään raskauksissa, joten peukut pystyyn ettei tarvi nytkään.

Catherine 4+4

 

Apua, tätä ketjua lukiessani tajusin, että en ole miehelle edes kertonnu Hyvä minä. Olen totaallisesti unohtannu raskaana olemisen sillä mulla ei ole enää mitään oireita, ne pienetki eli palelu ja nippailut ovat kadonneet.

Eilen oli vauvan neuvola ja en tajunnu edes samalla varata itelleni neuvola-aikaa.

Tuota kertomisesta... ei yleensä olla kerrottu kun pakollisille ihmisille joiden kaa ollaan paljon tekemisissä niin np-ultran jälkeen. Anoppi sai tietää viimeeksi vasta kun ukko soitti laitokselta äidilleen

 

Meidän lisäksi yksi mun kaveri tietää, kun sille olen purkanut sitä kun meinasi yrittäminen venyä (9kk ennen tätä ekaa plussaa), niin tietenki heti ilmoitin kun kaksi viivaa sain testiin. Olis tarkotus odottaa sinne 12vk asti. Haluttas jo niin kovasti kaikille kertoa, se tekis tästä jotenkin todentuntuisempaa.
Mies ei varmaan meillä ole vielä oikein sisäistänyt asiaa. Olenkohan ittekään.. Eli ei vielä ole silitelly masua tai muuta sellasta. Eiköhän se sitte, kun alkaa näkyä tai kuullaan sykkeet. Ymmärrän sen kyllä, kun eihän hänen kohdaltaan elämä ole vielä muuttunut mitenkään.

Jännä kun tuntuu, että lähes teillä kaikilla on jonkinasteista pahoinvointia jo. Mulla ei yhtään. Eikä väsytäkään normaalia enenmpää. Heti jos muutamaan tuntiin ei tunnu mahassa mitään tuntoja, niin iskee paniikki että meneekö kesken. Ja vessassa tulee juostua tarkistamassa ettei tule verta. Kyllä sitä on vainoharhainen No, kaippa se on normaalia. Kuten sekin että oireita on erilaisia ja eriasteisia.

 

Oletteko muuten miten muuttaneet tapojanne plussauksen myötä?

Mä syön multivita raskausvitamiinejä ja maitohappobakteereita. Olen niitä kyllä syönyt jo etuläteen useamman kuukauden. Sitten nyt ostin kalaöljykapseleita.
Kahvin juontia olen vähentänyt ja yritän panostaa hedelmien ja vihannesten syömiseen.
Tietenkään alkoholia ja tupakkaa en käytä.

 

Tapojani en ole oikeastaan muuttanut ollenkaan. En muutenkaan polta tupakkaa tai käytä alkoholia. Foolihappoa olen syönyt jo yrityksen aikana. Kyllä olen ajatellut alkaa syödä terveellisemmin, kunhan paranen tästä flunssasta. Raskausvitamiineja alan myös jossain vaiheessa syödä. Allergialääkkeitäni en voi syödä ollenkaan raskauden aikana, joten ne on pitänyt jättää pois. Pitää vaan toivoa, että iho pysyy kurissa. Viimeksi plussauksen jälkeen iho reagoi voimakkaasti ja ihottumat oli ihan hirveät.

Neuvolaan soitan varmaan ensi viikolla. Aluksi ajattelin, että en soita vielä, mutta mitäpä väliä sillä on. Josko saisin ajan kesäkuun alkupuolelle, koska miehellä on silloin loma.

Kerroin äidilleni eilen puhelimessa. Kovasti oli innoissaan, mutta pienellä varauksella, koska on tietoinen tammikuisesta keskenmenosta. Työnantajalle kerron viimeistään ultran jälkeen, mutta tarvittaessa jo aiemmin. Työnantakin osaa varmasti odottaa uutisia, koska hän tietää myös keskenmenosta. Viimeksi oli kyllä todella innoissaan vauvauutisista. =) Olen vaatekaupassa töissä, joten mitään hirveän raskasta ei onneksi ole luvassa seuraavan 9 kuukauden aikana. Ainoastaan kuormassa pitää nostella melko painavia vaatepakkeja, mutta niihin voi aina pyytää apua. On tässä kyllä se etunsa, että meillä myydään mitä ihanempia äitiysvaatteita ja vauvanvaatteita! Pääsee ihastelemaan niitä päivittäin.

 

Hellou ja kopsis. Putosin melki pytyltä, kun luulin jo vaihdevuosien alkaneen, mutta tikkuun puskikin tosi vahva plussa. Edellistä kahta uuden liiton lapsukaista tehtiin kauan. Hoitoja ja pettymykisä. Kp 41 tärppäsi viimein. Nuorin on 2v ja vanhin 21. Mummiksi tulen elokuussa ja syyskuussa. Ihan hullua olla taas raskaana, mutta aivan ihanaa

Oireista löytyy kuvotus, vilutus, arat rinnat ja tavallista vähän pahempi väsymys.

Miehen reaktio, et oo tosissas....eee...miten se tapahtui...no kai se on ok...nii mitä sä ny meinaat et oikeestikko paksuna (hämmentynyttä hymyilyä)

LA 4.1./Milla-Sofia/41/7.lapsi/SeKS

Tabletilla en jostain syystä nyt saanut tuota siniseksi :/ voin yrittää muoksia siniseksi jos ehdin tänään vielä läppärille. Muoks: otin aivot narikasta ja onnistyin

Onnea kaikille plussanneille ja ihan erityisen paljon onnea jo pidemmän yrityksen jälkeen plussan saaneille <3

Milla-Sofia 5+1

 

Pahoinvointi ei ole kyllä yhtään kiva juttu. Muistan, esikoista odottaessani voivani pahoin koko ensimmäisen kolmanneksen - lähestulkoon. Kuopuksen kohdalla taas ei ollut minkäänlaista pahoinvointia. Nyt taas... nyt sitä ei olisi, jos tämä hajuaistini ei olisi mennyt aivan superyliherkäksi. Jokapaikassa on joku haju ja vähänkin pahalle tuntuva haju menee kyllä ihan kielen päälle ja tuntuu jo makuaistissakin ja siinä sitä sitten ollaan kaksin sen etovan olon kanssa.
Tänään esim. töissä koin, että työharjoittelijallamme oli jotain niin kamalaa hajuvettä, että alkoi oksettaa. Eihän sellaisesta toiselle voi sanoa (etenkin, kun ei se hajuvesi oikeasti voi niin voimakas olla kuin mitä minun nenääni otti). Aloin jo miettiä hätäsuunnitelmaa, mitä tehdä, jos oksentamaan tarttis lähteä juoksemaan kesken työvuoron. Onneksi ei tarttenut. Ei tämä haju- ja makuaistien yliherkkyys ihan tällainen ole aiemmissa raskauksissani ollut...

Mies osti eilen itselleen moottoripyörän. Kävästiin se kimpassa kaupasta hakemassa. Oli sitten töihin mennyt uudella pyörällään ja työkaverinsa tuumannut, että tuohonhan saa taakse sitten hyvin sen naisenkin sinne taakse kyytiin. Mies tähän että joo, niinhän sen sais, mutta ans kattoa vaan, kauanko se akka sinne mahtaa mahtua... (oli työkaverinsa kuulemma heti ymmärtänyt tilanteen...).

 

Tapojen muuttamisesta: Herkkuja vähemmälle, kun olen muuten pyöreä nätisti sanottuna Mutta sitten syön multitabsin raskausvitamiinja. Tupakkaa en koskaan ole polttanut ja alkoholia harvoin. Mutta muuten aion elää normaalisti tästäkin eteenpäin.

Neuvolaan pitäsi varmaan ensiviikolla soitella.

 

Ilmoittaudunpa tähänkin ketjuun... Aivan alussa ollaan toisen odotuksessa,tänään rv 4+5. Neuvolaan en ole vielä soittanut, etten vaikuttaisi yli-innokkaalta Toisaalta jännittää sekin, kestääkö pieni kyydissä, joten yritän malttaa mieleni.

LA 6.1.2014/toiviotar/30/2.lapsi/EKKS

Harrastan moottoripyöräilyä ja juoksua, toistaiseksi vain juoksu on tuntunut ikävältä kipeiden rintojen vuoksi. Pahoinvointia on ollut muutamana päivänä aamulla ja illalla... Toivon kovasti, että se loppuu alkuunsa. Esikoisen kanssa 10 vuotta sitten oksensin ekan kolmanneksen alusta loppuun joka aamu.

Miehelle tämä on ensimmäinen biologinen lapsi, joten ollaan innoissamme molemmat. Kerrottu ei ole vielä kuin lähimmälle ystäväpariskunnalle siskolleni. Muuten odotellaan varmasti tuonne juhannukselle, ennen kuin isovanhemmille kerrotaan.

Onko muita, joilla on ollut raskausdiabetes ekassa raskaudessa? Jännitän, kuinka käy nyt. Painoindeksi on normaali ja kunto muutenkin parempi kuin 10v sitten, toivon kovasti säästyväni verensokerin kyttäämiseltä.

Aurinkoisia odotuspäiviä jokaiselle!

 

Meninkin kirjoittajan et vähä etovaa oloa ollu, tänään iski sitte tuos illalla kaameen huono olo. :x

Kirjoitinkin jo et yritän tapoja muuttaa tuota liikuntaa lisäämällä. Lisäksi yritän syödä hedelmiä enemmän, multitabsit on tälläkin käytössä ollu satunnaisesti jo ennen raskautta, nyt säännöllisesti. Vesikannun nostin pöydälle, juon normaalisti tosi vähän, joten on syytä sitä vähän lisätä. Jospa yhdenkin päänsäryn sais sillä ehkäisyä niin hyvä. Muistaakseni tässä alkuvaiheessa ainakin sitä päänsärkyä aina pukannu ja kauheen mielellään en muutenkaan särkylääkkeitä syö, saatikka nyt.

Jossakin vaiheessa oli puhe tuon miehen suhtautumisesta. Meillä kun kolmas tulossa ja isännällä aikas paljon muutakin mielessä, niin ei oo hirveesti sanonu mitään. Mut sit tajusin ku se jo toistamiseen huomautti/kyseli mun syömisestä, et ohops. :kiss: Mutta muistan jo edellisistä että kyllä se miehelle konkretisoituu vasta siellä ultrassa, ja vatsan kasvaessa ja oih, myöhemmin liikkeiden tuntemisesta. :heart: Kun nyt vaan sinne asti päästäisiin. :heart:

 

Me kerrotaan varmaan muutaman viikon päästä vanhemmille tästä. Muutamalle hyvälle ystävälle oon kertonut, jotta on jokin turva jos huonosti käy. Sitä en tietenkään toivo!

Meillä esikoinen syntynyt 08/12, joten n. 1v5kk tulee ikäeroksi. Me haluttiin pieni ikäero, joten kiva näin.

Mä en varmaan oo vielä oikein tajunnu olevani raskaana, koska mtn tapoja en ole muuttanut. Mä kyllä olen syönyt joka päivä vitamiineja muutenkin. En polta ja alkoholiakin juon todella harvoin. Olen ajatellut ruveta syömään maitohappobakteereja ja hedelmien/marjojen syöntiin voisin panostaa.