Tammikuun tähtöset 2014

Jatko odotusajan keskusteluille ja kaikille tammikuisille vauvoille vuosimallia 2014

 

Omina kuulumisina päällimmäisenä mielessä imetyshaasteet. Yhä ollaan täysimetyksellä. Alusta asti käytin rintakumia, koska vauva ei saa oikeaa otetta rinnasta ja imettäminen ilman kumia sattui niin hirveästi jos tyttö ilman sai ees otetta. No, painoa ja pituutta tytölle on tullu ihan hurjasti, nyt seitsemänviikkoisena 50 --> 58 cm ja 3450 g --> 5250 g. Mulla maitoa tulee valumalla ja tyttö on innokas syömään ja siltä se pulloposkineen ja kaksoisleukoineen näyttääki

Ongelmia ei siis kumilla ollu mut halusinpa vaan yrittää päästä siitä eroon... Kokeilin ja tyttöhän suostu ja pysty syömään ilman. Kaks päivää ja rinnat oli niin kipeet et hohhoi. Aattelin yrittää sisulla josko rinnat tottuis. Imuotetta yritin saada pidettyä oikeana. Aamuyöstäpä sit oli niin kivulias sessio et tuli pieni haavauman alku Rinta oli koko yön kipee muualtaki ku ihan nännistä. Siirryinpä sit takas rintakumiin jonka tyttö otti onneks vastaan ilmaan mitään mutinoita. Mut sattuu edelleen joskaan ei ollenkaan niin paljo enää. Aiemminhan kumilla ei mitään kipuja ollu. Hoh, kaduttaa että menin kokeileen ilman, toivottavasti tää ei nyt tyssää tähän, olis niin ihana imettää ku maitoaki tulee suunnilleen kahdelle vauvalle joista toinen on kyl kytynen rintapumppu jolta ei hymyjä irtoa...

Milloin teidän muiden (jos tänne löydätte) vauvoilla on hampaiden muotoja alkanu näkyy ikenen alta? Yks syy kivuliaaseen imettämiseen on meillä varmaan se et tytöllä näkyy ikenen alla yläetuhampaiden muodot :O ei kai ne vielä puhkee mut tuntuu kyllä ja ihan kiitettävän kovalta... olis varmaan toi imettäminen ilman kumia päättyny muutenki noiden takia vaik muita syitä ei oliskaan. Tollasille torahampaille en kyl rintaa tarjoa ilman suojaa

 

Heippa. Oon joulukuisista, mutta pikkuherra ajatteli tammikuun 3:nen päivän olevan hyvä syntymäpäivä. Joten jos huutelen täälläkin.

Me jouduimme luopumaan imetyksestä noin 1kk iässä. Pojan refluksini vaivan takia. Maito ei pysynyt sisällä ja kesken syönnin alkoi tulla jo maitoa ylös. Nyt joudumme sekoittelemaan Nutrilon AR korviketta. Nyt onneksi alkaa vaiva helpottaa kun 3kk alkaa mittariin pärähtää. Ja kohtahan saa alkaa jo soseet ottamaan kehiin, niin jospa sitten viimeistään. Olen ollut vähän huonona imetyksen päättymisen takia. Toivottavasti seuraavan lapsen kohalla onnistuu. Tämä vauva on siis esikoisemme

Syntymämitat pikkumiehellä oli 53cm ja 3980g. 2kk neuvolassa pituutta oli 57,6cm ja 5585g.

Tässähän nämä päivät menee ohi hujauksessa. Päivällä meillä nukutaan vaunuissa 4h unet, illalla puolen tunnin ja yöunille viimeistään klo. 22. Syö viiden pintaan ja näin 8 jälkeen ylös.

Minäpä lueskelen täältäkin ja kirjoittelen teille.

 

paivih, voi miten kivaa että tulet mukaan! Ite mietin aiemmin et melkein harmittaa et vauva synty jo tammikuussa - kadehdin helmikuisia kun niillä on paljon porukkaa yhä kasassa ja aktiivista keskustelua! Yksikin näitä vauva- ja varsinkin esikoislapsikokemuksia jakava on siis sitäkin arvokkaampi. Ja muuten, oikeinkin mielellään luen kuulumisiasi kun odotusaikana tuli luettua teidän ketjua oma tuleva synnytys mielessä ja muistan sut sieltä

Imetykseen ilmeisesti helposti suhtautuu aika vakavasti päätyipä sitten mihin tahansa vaihtoehtoon. Eka kuukausi on kuulemma kriittisin vauvan suoliston kehittymättömyyden takia joten tosi hyvä että selvisitte sinne

Meidänkin tytöllä on refluksia hoidetaan sitä Symbioflor-maitohappobakteeritipoilla. On se saattanu vähän helpottaa ainaki pulauttelujen määrän ja tilavuuden osalta mut yhä tuo vaivaa selkeästi. Tyttö nieleskelee ylös tulevaa tavaraa naama happamana, murisee ja vääntelee kärsivän näköisenä välillä. Oon maidottomalla ja gluteenittomalla dieetillä jo oman terveyden takia mikä tuntuu auttavan tyttöäkin. Se sai elämänsä alussa antibioottia ehkäisemään tulehdusta keuhkoissa, koska veti keuhkoihin lapsivettä ihan synnytyksen lopussa joutu olemaan lastenosastolla viikon ja ero siitä oli ihan kamalaa, joka kerta sieltä lähti itku kurkussa vaik asutaan sairaalan naapurissa. No, kuitenkin, vissiin tuo ab-kuuri altistaa refluksille, siks noilla tipoilla yritetäänki hoitaa.

Mielenkiinnosta kysyn et miten teille on d-vitamiini-tipat passannu?

 

Jes, joku muistaa mut. \0/

Kuulostaaa niiiin samalta tuo teidän refluksin vaiva kuin meilläkin. Helpottavaa kuulla. Mä toivon erittäin kovasti, että tämä helpottaa, kun päästään kiinteille. Vaikka toisaalta toivoo, ettei pikkumies kasva niin joutuin.

Mitkä tuollaset maitohappobakteeri tipat on, mitkä teillä käytössä? Koskaa kuullukkaa. :O

Meillä käytetään nuita Devisol tippoja, jotka neuvolasta saa. Ja Gefilus maitohappobakteeri tipa rinnalla, kun eka tippanoston jälkeen meinas masua itkeä. Maitohappobakteerin aloituksen jälkeen ei d-tipat masuun ole vaikuttanut. Entäs teillä?

Meillähän pikkuherra kans maisteli lapsivettä vähän, mutta tunnin oli keskolassa tarkkailussa synnytyksen jälkeen ja muuta ei tarvinnut. Tulehusarvot tais käydä 12 korkeimmillaan. Olimme yhden yön kauemin sitten osastolla yhdessä, kun halusivat nähdä minne suuntaan tulehusarvo on menossa. Ja sitten meitä vaivasi kohonneet bilirubiini arvot, raukka alko mennä keltaseksi ja oli hilkulla, joutuuko sinivalohoitoon. Sitäkään ei tarvittu.Mutta sairaala ajan kuvat on vähän... No keltaisia

Mones päivä teillä syntyi neiti?

 

Refluksi vauvalla on kyl vähän rankkaa, niin ku nyt mikä tahansa sairaus pienillä. Itseä vähän vaivaa tietämättömyys siitä miten paljon tää on kiinni mun dieetistä, meillä ku korvikkeita ei mee ollenkaan. Toki nekin vois aiheuttaa oireita mut olin aatellu maitoallergisen korvikkeella jatkaa joka tapauksessa jos tulee tarvetta eikä sen pitäs nyt kovin huonoksi olla vauvalle. Oon aika varma et jokin mun dieetissä yhä aiheuttaa oireita mut en oo onnistunu selvittään mikä yritän kyllä, aattelin pitää ruokapäiväkirjaa ja kokeilla erilaisia syömisiä parin päivän ajan kerrallaan ja kattoo onko mitään vaikutusta.

Miten teillä paivih, helpottiko refluksi imetyksen vaihduttua korvikkeeseen? Miten valitsitte korvikkeena?

Symbioflor-tipat löyty tilaamalla Helsingin Hakaniemen Circlum Farmasiasta. Vissiin joissakin luontaistuotekaupoissaki on niitä. Lääkärin suosituksesta aloitettiin tipat. Pitäis kuurin loppuun syömällä helpottaa. Ensin oli pro- ja nyt 1-vaiheen tipat. Jos niillä ei refluksi häviä ni jatketaan 2-vaiheen tippoihin. Vasta aloitettiin 1-tipat joten vielä ei tiiä lopputulosta.

Meillä ei siis nyt mee mitään muuta ku nuo Symbioflorit ja Relat. Ei mitään d-vitamiinia. Aloitetaan kunhan tytön maha vähän paranee, niistä tuntui tulevan niin paljon oireita alussa... Luin tutkimuksesta, jossa todettiin et äidin 50 mikrogrammaa d-vitamiinia riittää, vauva saa sillä saman verran ku noilla tipoilla sais. Mulla on tutkittu d-vitamiinitaso ja se oli tosi korkea ja lisäks vedän tota 50 mikrogrammaa edelleen joten uskalletaan olla nyt vielä ilman d-vitamiini-tippoja.

Meillä siis toi Rela menny alusta asti, sairaalassa aloittivat ab-kuurin takia ja me on jatkettu sitä mahavaivojen takia. Ab-kuuri laitettiin sairaalassa varalta, koska keuhkokuvissa näky se lapsivesi ja tytön hengitystä jouduttiin avustamaan alussa onneks mitää infektiota ei tullu, crp ei noussu ollenkaa. Ja tyttö toipui muutenki pian toivon ettei pahasti vaikuttanu kun se reppana joutu yksin olemaa siellä osastolla yöt. Päivisin pystyin ite olemaan aika paljon mut en tietty koko aikaa.

Valohoitoon ei jouduttu mekään, yhtenä päivänä näky kellertävä häivä ja meitä peloteltiin hoidolla koska tyttö syntyi imukupin avustuksella ja sai siitä pahkan päähänsä. Sen hajottaminen vissiinki usein nostaa noita arvoja. Tuliko teidän vauvalle pahkaa? Meillä se oli eka pehmeä mut nyt vähän pienennyttyään on muuttunu kovaks toivottavasti muotoutuu tuosta... tosin tytöllä on tukkaa niin paljon ettei toi paljon näy, toivottavasti siitä ei muuta haittaa oo.

Ai niin, tyttö syntyi 28.1. Melkein 8 viikkoa ja kaks kuukautta sitten siis :O miten tää aika näin nopeeta meneekään...?

 

Joo, meillä korvikkeeseen siirtyminen auttoi. Koska se oli niin kauhean rajua "oksentelua" kesken ruokailun imetyksen aikana. Sitten otin korvikkeen ja nutrilon nutriton maidonsakeuttajan käyttöön. Nyt on alkanut tosiaan helpottamaan ruuan ulos tulo, mutta joutuu raukka nieleksimään hyvin paljon, kun tavara nousee kurkkuun. On toki päiviä, että menee useammat bodyt vaihtoon. Minä kokeilin suoraan Tuuti korviketta (valitsin sen siksi, kun on suomalainen) Naniakin on syöty välillä. Molemmat passaa masulle, kunhan on sakeuttaja kaverina...

En tiedä itse, johtuiko tuo tulehdusarvojen nousu siitä lapsiveden horppäyksestä vai siitä kun minulla todettiin se bakteeri... en nyt muista mikä se on. Kuitenkin se selviää siitä emätinkokeesta joka otetaan loppuraskaudessa. Ei nämä...streptokokki. se se oli Vai oliko? No kuitenkin... Ensimmäinen yö osastolla oli aivan karmea meillä. Poika oli vierihoidossa mulla ja muutaman kerran jouduin soittaa kelloa ja kutsumaan yökön imemään pojan nielua. Meinas limaan pari kertaa reppana tukehtua. Huhh...

Meilläkin tosiaan kun laitettiin synnytyksessä imukuppi pojan päähän, kun sydänäänet heikkeni. Mutta sain kuitenkin jostai voimia ja kaksi ponnistusta ilman imukupilla vetoa. Päässä se oli kuitenkin, että jos en olisi jaksanut niin toki lääkäri olisi avittanut. Pieni pahka tuli, mutta jo kotiin pääsy päivänä oli huomattavasti laskenut ja pää on nyt aika normaalin muotoinen.

Mitäs mun piti kysyä. Kiva kun tämä ajatus harhailee ja unohdan KAIKEN. Voi vitsi... noh, jospa se seuraavaan tekstiin muistuisi

 

Hei vaan!
Minä myös änkeäisin mukaan tänne tammikuisiin, jos sopii? :wave:
Tyttö syntyi 2.1. Painoa 3585g ja pituutta 51cm.

Meillä on ollut ongelmia vuorokausirytmin, kipeiden rintojen, vatsaväänteiden ja rintaraivareiden kanssa, mutta tällä hetkellä kaikki tuntuu olevan melko mallillaan. Ja nyt pitää koputtaa puuta.. Toivottavasti tämä vaihe jatkuu pitkään!

Alkuun tyttö nukkui mielestäni tosi vähän. Kirosin sen, joka väitti että pienet lapsethan vaan nukkuu ja syö. Noh, tämä ei nukkunut. Ja jos nukkui, niin ainoastaan sylissä ja heräsi heti jos yritti laskea muualle. Pinnasänkyyn suostui nukahtamaan monesti vasta neljältä aamuyöllä. Sitä ennen saattoi olla nukkunut edellisen kerran ilta kasin aikaan.. Sain joka suunnalta kuulla, että kun vauvan opettaa nukkumaan syliin, niin sitä saa sitten kanniskella tyyliin kouluikään saakka. Tällä hetkellä tilanne on se, että tyttö ei juurikaan enää suostu syliin nukahtamaan. Uni tulee itsekseen, kun tytön laskee sänkyyn tai vaunuihin. Ja yöuni tulee n. klo 22. Tällä äidillä kesti vaan hetki tajuta, että nyt on vauva laitettava aikaisemmin sänkyyn, kun se kitisee sylissä eikä nukahda millään syliin. Joskus sitä pitää itse kiinni niistä huonoista jutuista, vaikka vauva olisi jo valmis toimimaan toisin =)

Rintakumia käytin alkuun, etenkin toisessa rinnassa, jotta haavat paranivat ja vauva sai otteen matalasta rinnanpäästä. Se lammasvoide, lansinoh, on ollut ihan ehdoton. Hetken käytin bepanthenia, eikä siitä ollut läheskään niin paljon apua. Maitoa on riittänyt sen verran, että pakkaseen olen saanut pumpattua muutaman pussillisen. Hieman harmia on "suihkutisseistä", mutta kun tuo tyttö on jo niin iso, niin hän ei enää niin "tukehdu" syödessään. Imetysasentoa olen joutunut välillä tarkastelemaan ja kävinkin sellaisessa koulutuksessa hakemassa vinkkejä oikeaan imuotteeseen, asentoon, maidon lisäämiseen/vähentämiseen ja rintaraivareihin. Rintaraivareiden aikaan meinasi kyllä itku tulla, niin pahalta se tuntui. Mutta niidenkin osalta ollaan päästy yksimielisyyteen. Siinäkin taisi avainasemassa olla sen ymmärtäminen, että vauva ei vaan enää halua syödä niin usein. Ja juuri heräämässä oleva vauva ei meillä ainakaan muista raivota ja syöminen onnistuu hienosti.

D-vitamiinin aloitus aiheutti kovasti vatsavaivoja. Jätettiin ne hetkeksi tauolle ja aloitettiin myöhemmin toisella merkillä uudestaan ja pienemmällä annoksella. Lisäksi annettiin samaan aikaan maitohappobakteeria jauheena.

Kävin myös vauvahierontakurssilla, jos sieltä saisi vinkkejä ilmavaivoihin. Tyttö herää yön jälkeen syömään ja sen jälkeen se päivän ensimmäinen kakka on aina kovin tuskaisaa. Silloin kun kakkaa tehtiin n. 10 kertaa päivässä, niin sitä ongelmaa ei ollut. Nyt kerrat ovat harventuneet ja jostain syystä se aamu alkaa aina maidon jälkeen kakkaitkulla. Kun vaan saadaan tavara tulemaan vaippaan, ja se muuten tulee komian pörinän ja paineen kanssa, niin loppu päivän pierut ja kakat tulee ilman ähinöitä. Joskus ne ilmavaivat alkavat jo aamuyöllä viiden aikaan ja silloin on pakko vähän pyöritellä vauvaa sängyssä, että kupla pääsee pois. Ilman ilmavaivaa tuo nukkuisi hienosti 8 tunnin unet.

Paitsi onhan meillä nyt alkanut tuttiongelma.. Tyttö nukahtaa yöunille tutti suussa, ei ilman sitä. Nyt on vaan alkanut käymään niin, että joskus kolmen aikaan yöllä tyttö havahtuu ja toteaa, että tutti on kadonnut ja sitten pitää sitä itkeä. Tutti takaisin suuhun ja unet jatkuu, mutta toivon tuon vaiheen menevän nopeasti ohi, ettei tarvitsisi sitä yhtäkään kertaa nousta laittamaan tuttia. Jos jollain on vinkki miten tytön saisi nukkumaan ilman tuttia, niin kiitollisena sen kuulisin!

Kaikkinensa olen vaan niin hurjan onnellinen tuosta iloisesta äidin omasta auringosta. Aivan käsittämättömän hienoa olla äiti! Jos olisin tiennyt miten lujasti tuohon pieneen ihmeeseen voi rakastua, niin olisihan se pitänyt hankkia jo aikaisemmin. Täydellistä olisi, jos joku kaveri olisi samassa elämäntilanteessa, mutta kaveripiirin lapset ovat jo kouluikäisiä, kun ei tässä enää niin nuoria olla. Onneksi netin kautta voi vaihtaa kokemuksia muiden kanssa ja ehkä kesällä hiekkalaatikolla löytyy mammaseuraa..

 

Tervetulloo vaan. Onko sulla sitten miten paljon ikää mittarissa, Burmilla? Vaikka naisen ikää ei sais kysellä. Itellä tulee toukokuussa 24v mittariin. Ja joo, on aivan ihanaa olla äiti. Kaveripiirissä on nyt vauvallisia ja jo ihan isompien lasten vanhempia. Mutta jotrnkin ei muka kerkee kovin usein ketään näkemään? Nämä päivät menee niin joutuin, varsinkin kun pikkuihminen nukkuu päivällä ulkona 4h unet. Joten siihen menee suurin osa päivästä.

Nyt kun sanon tämän "ääneen", niin ens yö on kuitenki iha hirvee. Mutta meillä nukuttiin koko yö ilman syöntiä, :O klo 21.15 nukahti ja aamulla klo 8 jokelteli sängyssä. Kaks kertaa tosin oli yöllä tutti hukassa. mutta voi vitsi, aivan mahtava fiilis oli aamulla. \0/

 

En oikein osaa mitään ihmeellistä kommentoida muuten kuin kertoa miten meidän päivät yleensä menee. Vauva nukahtaa nykyään jo kahdeksan aikaan illalla yöunille, herättää yleensä 2-3 aikaan yöllä syömään ja joskus toisen kerran 5-6 aikoihin. Nukahtaa hyvin uudestaan petiinsä, kunhan vain on pimeää. Aamuisin noustaan yleensä 7-8 aikoihin, kun on niin valoisaa ettei pikkuinen malta enää nukkua. Tunnin-kaksi seurustellaan ja hoidetaan aamutoimet, kunnes taas iskee seuraava väsymys. Vauva nukkuu nykyään useimmiten yhdet pidemmät unet päivällä (2-3 h) ja muutamia lyhyempiä jaksoja (0,5-1 h), joista osa menee tissillä torkkuessa. Syö päivisin 1-2 tunnin välein, mikä tuntuu musta välillä hirveän tiheältä tahdilta. En nyt kuitenkaan viitsi toista huudattaa, vaikka vähän lohtutisseilyksi välillä meneekin... Suurin ongelma meillä tällä hetkellä on se, ettei vauva huoli enää pulloa ollenkaan, vaikka aiemmin ei ollut mitään ongelmia. Mun piti palata jo töihin osa-aikaisesti, mutta eihän siitä sitten mitään tullutkaan... Nyt yritetään keksiä ratkaisua tähän ongelmaan ja totuttaa vauva uudelleen pulloon. Niin ja tutti ei meillä ole kelvannut missään vaiheessa eli siitäkään ei ole apua. Vinkkejä otetaan enemmän kuin mielellään vastaan!

Välillä väsyttää, mutta kyllä tuota pikkuista vaan rakastaa ihan yli kaiken. <3 Itku meinaa välillä tulla, kun toinen niin ihanasti hymyilee. :') Samoin kauhea hätä iskee välittömästi, kun pienellä tulee itku ja haluaisi vain kaikin tavoin auttaa toisen oloa. Oon kyllä niin mammautunut kuin olla voi, vaikka aluksi kaikki tuntuikin aivan paskalta.

 

paivih, meidän neuvolassa ei ees tutkittu koko bakteeria, mulle vaan laitettiin sairaalassa varalta ab-kuuri kun vesien menosta oli yli vuorokausi. Myöhemmin selvis et koko bakteeria ei mulla ollu eli ihan turhat ab:t...?

mielenkiinnolla ootan kiinteiden aloitusta meillä, tosiaan olis ihana jos tää refluksi helpottaisi. Hyvä että ootte löytäny jotai mikä auttaa.

En muuten itekään hirveän rennosti osaa ottaa kyläilyä, imetin anoppilan nahkasohvalla ja stressasin mahdollisista sutuista niin että ihme että maitoa ees tuli kastejuhlassa piti yrittää ajoittaa toimitusta edeltävä syöttö ja sit kaikki menikin aivan loistavasti, tyttö vaan nukku koko ajan, edes kastaminen ei herättäny haluttii pitää sitä ite sylissä joten sekin ehkä piti sen rauhallisena. Tosin kyl se sit myöhemmin kiersi melkein kaikki sylit ja ihastutti levollisella olemuksellaan. Oli niin unelias...

Burmilla, lämpimästi tervetuloa! ei tänne tarvi lupia kysellä, itse ainaki vaan toivon vilkasta keskustelua! teillä aika*saman kuuloista ku meillä... ja kävi muuten nukuttamisen kans just noin! Ihan pienenä se aina nukahti syönnin jälkeen ja sit myöhemmin ku niin ei käynykään ei tajunnu et se on silti väsyny! Lopulta alkoi iltahuudot. Kauheeta huutoa saattoi olla pari tuntia. Luultiin et tää on nyt koliikkia mut huudot hävis ku aloin laittaa tyttöä nukkumaan päivällä enämpi. Sinnehän toi nukahtaa omaan sänkyyn, kyl sitä oli vähän hölmö ensin

Pitääpä jatkaa myöhemmin, maitotulva...

 

Tutista... olin aatellu et mitään tuttia meen tytölle tarvita mut tytln ekalla viikolla yks aamu ku menin sitä kattomaan sinne lastenosastolle ni sil oliki komia pinkki tutti suussa... on sit ollu käytössä. Lähinnä kyl nukahtaessa, ei tyttö pidä sitä suussa ku nukkuu vaan sylkee poies... tissivauvana haasteena on saada se oikea tutin imuote, alkuun luttuuttaa sitä niin ku tissiä. Saattaa mennä monta sekuntia ku joutuu pitää tutista kii et toinen nappaa imun päälle. Välillä se taas oikeen hyökkää kiinni siihen tuttiin ja aloittaa huvittavan terhakkaan mussutuksen välittömästi, ihan mietityttää välillä et nälkäänsäkö se mussuttaa mut ei, imemisen tarve vaan jääny ku sit yhtäkkii se sylkäsee sen pois ja alkaa nukkuu, hassu mut siihen asti ku se tutin haluu se saattaa pitää siitä oikein kiinni tai laittaa tumpussa olevan kätensä tutin eteen ettei sitä viedä tai ettei se putoo kyl me välillä niin nauretaan tolle ku se on tollanen lutunen

Burmilla, onko teillä sellasta tutin pidikettä tms.? Jos ei vielä ni ainaki sit myöhemmin vauvahan vois sit ite heittää tutin takas suuhun herätessään... meillä on tollanen mut se ei tietenkää passaa ku siihen tuttimalliin josta tyttö ei niin tykkää.

Alexandra, meidän tytölle ei muuten aluks kelvannu ollenkaan ku yks tuttimalli, anatomisesti muotoiltu, mut nyt on napannu kii siihen toiseenki joskaan ei yhtä paljon siitä edelleenkään innostu... ootteko kokeillu erilaisia?

Muistan muuten et mun pikkuveljellä oli ihan jatkuvasti tutti suussa ja usein pari muuta kädessä (heh) ikään ku varalta... nykyäänki se on tollanen varautuja

 

Mullakin oli synnytyksen ajan se ab-tippa kädessä. Just tuon bakteerin takia. Ja arvatkaa ku mä luin netistä kaikkee kauhu juttua siitä, että mitä se voi aiheutta vauvalle jos saa sen tartunnan. Oli aibokalvontulehusta ja pahimmassa tapauksessa kuoleman. Ja arvatkaa ihmiselle, joka pelkää aina PAHINTA. Mutta hyvin meni kaikki ja synnytys oli unelman helppo. Sanoinkin, että seuraavan lapsen kohalla kaikki ei voi mennä yhtä hyvin.

Meillä tutti on käytössä, pojalla on niin hirveä imemisen tarve. Mutta ei olr nälkäinen. Mutta nukahtamiseen tarvitsee tutin. Siksipä yöllä saa aina metästää sängystä takas hälle sen tutin suuhn. Mutta olen varautunut ja meidän sängyn päädyssä on 4 muuta tuttia

 

paivih, joo tiedän tunteen, meillä sekä mies että minä ollaan murehtijoita - joskaan ei aina samoista asioista, onneks nyt mietitään rotarokotetta, ottaako vai ei. Se ilmeisesti aiheuttaa toisille paljonki mahavaivoja pidemmäksikin aikaa ja meillä niitä on jo nyt. Toisaalta rotavirus voi sit aiheuttaa karmeen taudin jos kohalle sattuu mitäs te ootte aatellu tehä?

 

Me ollaan saatu eka satsi rota-rokotteesta. Meille ei tehnyt oikeastaan mitään. Tosi minimaalisen ilta masupipi-itkun . Verrattuna siihen kamalaan tautiin tämän itkun kesti. Parit löysät kakat tuli, mutta muuten meni "huomaamatta" oireet ohi.
Me saadaan kohta jo se kamanla piikkimäärä. 3. Päivä on 3kk neuvola ja voin sanoa sen hirvittävän aivan kamalasti. Nestemäinen panadoli on jo odottelemassa kaapissa tätä varten. Luultavasti mies on vielä töissä tuon illane. Täytyy varmaan soittaa mummo kaveriksi tänne, en kestä jos mun vauvaan sattuu ja mikään ei auta

 

Hieno juttu ettei tullu mitään ihmeempää, ikävämmät haitat tulleekin vaan pienelle osalle. Tietäispä etukäteen kumpaan porukkaan me kuuluttais.

Voi että, tuota en oo ees ehtiny viel miettii! Tosiaan, kolmen kuukauden kohdalla aletaanki sit kunnolla rokottelemaan... toivotaan että itse kukin selvitään siitä mahdollisimman vähin kyynelin.

Onhan se jotain ihan kamalaa jos pieni on sairaana... Surettaa jo se kun tytöllä on nuha. Alussa sairaalassa näki aina yhtä ja toista, myös lapsia jotka todella oli sairaita. Meidän tytöllekin oli laitettu niitä piuhoja ja pari kertaa olin paikalla kun otettiin verikoetta tai laitettiin irronnut kanyyli uudelleen. Mua melkein ohjattin ulos siks aikaa mut jäin aina paikalle kun halusin auttaa, jo silloin huomas et tuttu ääni ja hellä kosketus auttoi pientä nuo auttanee jatkossakin.

 

Moikka. Seurailin tammikuisten ketjua, vaikka se kovin hiljainen olikin. En uskaltautunut hypätä mukaan, mutta nyt ajattelin että jos tätä kautta sais juttuseuraa

Meillä tyttö syntynyt 20.1, painoi 4190g ja oli 53cm pitkä. Synnytys meni hyvin ja toipumisen kanssa ei ollut ongelmaa. Tyttö on ollut hyväntuulinen, lievästä refluksista huolimatta, tähän auttanut maidonsakeuttajan käyttö. Meillä mennään siis korvikkeella, imetys ei ottanut tuulta alleen ja rehellisesti sanottuna en ollut itsekään kovin motivoitunut yrittämään edes hampaat irvessä, se alku oli muutenkin niin sekavaa aikaa. Nyt, kun vauva-arki on muuten rutinoitunut ja tullut tutuksi kaikkine kuvioineen, voisin kuvitella yrittäväni uudestaan, sikäli se olisi mahdollista. No, ehkä sitten seuraavan lapsen kohdalla.

Meillä menee korviketta sellainen määrä päivässä, että selvitykseni mukaan erillistä d-vitamiinilisää ei välttämättä tarvittaisi (tästä vähän vaihtelevaa tietoa) mutta olen antanut rela d-tippoja 2 päivässä varmuuden vuoksi. Niistä ei juuri pientä kitinää enempää ole aiheutunut.

Meillä olisi tällä viikolla rotarokotteen aika, vähän mietityttää että mitähän oireita siitä seuraa, mutta sittenhän sen näkee.

 

Karstasta piti kysyä... Onko teidän vauvoilla sitä ollut ja miten ootte saaneet sitä parhaiten irroiteltua? Tytöllä on paaaljon tukkaa ja olen ollut pulassa karstan kanssa, pahin vaihe toivottavasti ohi, enää olen bongaillut sellaisia kolikon kokoisia alueita joihin sitä on tullut tai jäänyt. Olen laittanut ohutta perusrasvaa ja antanut olla muutaman tunnin, sitten kylvyn tai pelkän hiustenpesun jälkeen pehmeällä harjalla pyöritellyt sitä irti, tyttö vaan ei kovin innostunut ole ollut tuosta harjaamisesta...

Kuinka usein teillä kylvetään? Me käydään muutaman kerran viikossa, kun iho ei ole osoittanut kuivumista ja vauva siitä kylpemisestä nauttii.

Ja vaatteista. Ihan järkyttävää tahtia tuo lapsi kasvaa!! 56 ei mahtunut kuin häviävän hetken, nyt käytössä 62 ja ollaan osittain siirrytty jo 68 kokoon. Toki merkeittäin vaihtelee tuo vaatekoko, esimerkiks Tutan 62 nyt sopiva kun taas h&m 62 auttamattoman pieni. Harmittaa miten tyhmänä sitä osti kaapit pullolleen hirveän määrän noita 50&56 kokoja ja tosi epäkäytännöllisiä vaatteita, saahan noi onneks myytyä pois.

 

Meillä ei karstaa ollut vaivana, mutta minua ohjeistettiin karstan pois saantiin ruuuuunsaalla vauvaöljyllä päähän ennen kylpyä. Sitten harjausta.

Meillä ei nykyään kylvetä kun korkeintaan 2 kertaa viikossa. Pojun nahka on todella kuiva, mutta keskiviikkona meillä on ylimääräinen neuvolalääkäri aika kuivan ihon ja tuon reippaan pulauttelun takia. Oli jo vähän aikaa parempana, mutta nyt taas palannut runsaana takasi. Maidonsakeuttajahan meilä ollut käytössä 3 viikon ikäisestä ja on kokeiltu kaikki mitä voi kokeilla ilman lääkärin määräystä. Ei apua. Huohh..... no keskiviikkona selviää jonnekki suuntaan asiat.

Vaatteista tosiaan. Täällä käytössä 62 ja 68 rinnakkain. Jotku 62 on jo pieniä ja jotkut ylisuuria. Mutta 50 ja 56 vaatteita meillä oli aaaaaivan liian vähän. Meni monet bodyt päivässä pukluun ja ei ehtiny pestä samaa tahtia vaatetta sitten. Ja menee vieläkin useampi body, mutta 62 ja 68 vaatteita meillä on paljon.

 

kaiho, tervetuloa! aika hyvänkokoinen neiti sulla! mielenkiinnosta kysyn, mitkä on mitat nykyään? Meillä oli aivan keskikokoinen syntyessään viikoilla 40+4 mut nyt mennään vähän isompien tyttöjen käyrillä.

Meillä tytöllä on ollu syntymästä asti pitkä tukka ja nyttemmin karstaa ilmestynyt. Ei oo tehty sille vielä oikein mitään paitsi harjailtu hiuksia kevyesti... pitäiskö tehä? Onko siitä karstasta jotain haittaa? Meillä pyritään kylvettään kahesti viikossa, pienen kylpyöljytilkan kanssa. Iho ei oo kuiva, varmaan vaikuttaa se et syön ite paljo pehmeitä rasvoja, mukaanlukien kalaöljyä.

Sama täällä, huikeaa kasvutahtia äimistellään! Kahdeksan viikkoa kohta täynnä ja siirrytty 3-koon Muumi-vaippoihin ja laitettu seuraavaa varten talteen alle 60-senttiset. Jotku 60- tai 62-kokoisetki jo pieniä (liian kapeita) ja muutama 68 istuu aivan täydellisesti jo :O meillä on keskiviikkona neuvola, jännä kuulla mitkä on nyt mitat.

Tyttö vissiin neuvolaa varten mussuttanu tänään tissillä pienillä tauoilla ensin puolilta päivin 12-13 välin ja nyt suunnilleen tunnin välein koko illan. Huvittavaa sinänsä et aamulla soitin äidinmaitokeskukseen ja ilmoittauduin luovuttajaks. Ihan niin ku tyttö tietäis et nyt sen pöperöitä ollaan laittamas eteenpäin ku on näyttäny siltä et se ei ite kaikkee saa syötyy. No, aika paljon tuosta tissillä olemisesta on kyl myös "syömistä" jolloin vahvasti epäilen ettei oikeesti mitään syö vaan hiukan yrittää näyttää siltä että äiti antais viel pitää tissiä suussa niin ku annanki yleensä

 

Maddi, joo on potra tyttö tämäkin ja kuten teilläkin, monet vaatteet on liian kapeita kun on tota pyöreyttä vatsassa! Vaipoissa siirryttiin hetki sitten libero comfort 4 -kokoon kun 3 alkoi tulemaan ohivuotoja ja reisiin jäi ilkeän näköiset painaumat. Meillä on keskiviikkona kans neuvola niin selviää nykyiset mitat, mutta 6-viikkoisena tyty oli 5650g ja 57cm!

Siitä karstasta, käsitin että jos sitä ei poistele niin se kasvaa sellaiseksi aika paksuksi levyksi sinne päänahan pinnalle ja sitten sitä on entistä vaikeampi poistaa.

Tämän kopioin tuolta kun googlettelin asiaa: "Paksu karstakerros kutittaa, hiusten kasvu huonontuu ja härskiintynyt rasvakerros päälaella on hyvä kasvualusta infektioille."

Sitä ei saa esimerkiksi omalla kynnellä rapsutella (vaikka joskus houkuttelisi kun näkyy joku "tyrkyllä" oleva karstanpala siellä ) sillä kynsi voi raapia sitä päänahkaa niin että hiustuppi vaurioituu ja saattaa tulehtua. Mitä enemmän tukkaa - sitä enemmän karstaa, näin sanoivat neuvolassa.

Ja se harjailu edesauttaa päänahan verenkiertoa joka vissiin ehkäisee tuota karstan syntymistä. Mutta se karstasta tältä erää

Alexandra89 tuosta pulloasiasta, en tiedä mitä kaikkea olette kokeilleet mutta mun siskon pojalla oli sama homma, heillä auttoi se että isä syötti pullolla kun äiti ei ollut lähettyvillä, niin poju söi mutisematta pullosta, äidin sylissä kelpasi vain rinta. Sitten tietysti erimalliset pullot, joissa se tuttiosa muistuttaisi mahdollisimman paljon nänniä, mutta kalliiksihan se tulee jos joutuu hankkimaan eri pulloja ja eivät sovikaan.

 

Joo, samoja kokemuksia itellä tuosta pullosta syönnistä. Ei omakohtaista, mutta eräällä ystävälläni. Mieheltä syö pullosta ku pullosta, mutta äidiltä ei suostu ku tissistä

 

päivih kyseli ikää.. Täällä on jo 32 mittarissa. Kaverit on tehneet lapsensa jo aikaisemmin, joten vähissä on vertaistuki noiden koululaisten äideiltä.
maddi vinkkasi tuttinauhasta. Sellaisen juuri vasta hankin ja onhan siitä jo nyt hyötyä kun ei aina tarvitse lattialta tuttia metsästää. Muuten tyttö kyllä entistä helpommin huitoo tutin pois suustaan, kun siitä nauhasta on niin kiva nykiä.

Nukkuuko teidän vauvat hiljaa ja rauhallisesti? Täällä pidetään nukkuessa jos ja vaikka millaisia ääniä. Välillä itketäänkin ihan kunnolla, mutta silmät on visusti kiinni. Aina on vähän arpapeliä milloin kannattaa syöksyä pikana paikalle, että unet saisi vielä jatkumaan ja milloin taas kannattaa hetki kuunnella huutoa ja antaa tytön rauhoittua itsekseen.

Meilläkin se rotarokote aiheutti vatsanväänteitä muutaman päivän. Tai kun normaalisti kakkaa tuli n. 8 kertaa päivässä, niin rokotteen jälkeen määrä tipahti pariin kertaan ja se oli selvästi tukalaa tytölle. Täällä on 2.4. 3kk neuvola ja ne kaikki piikitykset.. Äiti on kyllä ihan kauhuissaan niistä ja etenkin niistä mahdollisista oireista! Unettomia öitä tiedossa...

Oletteko muut huomanneet 3kk iän lähestyessä tiheän imun kautta? Täällä on nyt pari päivää tissitelty oikein urakalla. Ehdin jo tottua kuuden tunnin yhtämittaisiin uniin, mutta nyt on herätty syömään aina parin tunnin välein. Toivottavasti tämä vaihe menee pian ohi!

Täällä myös huomattu miten kovasti vaatekoot vaihtelee eri valmistajilla. Ja kun vielä sen vaatteen pesee ja kuivaa rummussa, niin takuulla saa olla hankkimassa suurempia kokoja. Täällä myös käytössä 62 ja 68, muutama 74 myös. Ja voi kun olisikin nyt ennen esikoista ollut kärryillä siitä, millaiset vaatteet on oikeasti käytännöllisiä ja mitä ei takuulla tule pidettyä. Omasta mielestäni kaikki sellaiset prinsessamekot on ihan turhia pienelle vauvalle, joka ei vielä edes istu itse. Ja niitähän on tullut lahjaksi ihan kiitettävästi

Miten te muuten puette vauvat näille kevätkeleille, kun lämmintä on jo yli +5?
Meillä on vaunukopassa äitiyspakkauksen makuupussi ja tytöllä sisävaatteiden lisäksi collegehaalari, myssy+huppu, tumput ja paksut sukat. Noilla vermeillä tyttö ei ole hiestä märkä eikä mikään kohta tunnu viileältä, paitsi tietysti posket vähän.

Kai sitä pitäisi itsekin jo mennä nukkumaan..

 

Burmilla, meillä tyttö nukkuu kyllä aika hiljaa ja levollisesti sitte ku on nukahtanu. Joitakin pieniä ääniä, huokailuja tms., saattaa joskus kuulua. Toisinaan, ehkä kerran viikkoon, unissaan (unessa? painajaisunessa?) alkaa ihan hädissään tai säikähtäneen oloisena yhtäkkiä itkeä mut saattaakin sit heti lopettaa ennen ku ehin ees lohduttelemaan. Mut yleensä siis kovin hiljaa nukkuu. Joskus pitää oikeen tarkistaa et kai se ny hengittää...

Muutamia tiheän imun hetkiä ollu tällä tytöllä, kolmeviikkoisena selkeästi. Kuuden viikon usein ilmenevä kausi kyllä meni äidiltä huomaamatta jos sitä olikaan. Viime viikolla söi vaan toiselta rinnalta, nyt taas useammin molemmilta joskin se jälkimmäinen ei kyl tyhjäksi mee. Nyt oonkin sit alkanu luovuttaa tota ylimääräistä maitoa.

Hah, nuita yli viiden asteen "helteitä" odotellessa...

 

Burmilla meillä kans äänekäs nukkuja, röhisee, inisee, kihertelee ja kiljahtelee unissaan. Joskus saattaa myös itkeä, ja ihan sama juttu, pitää arpoa että vaatiiko tilanne toimenpiteitä ja jos, niin millaisia

Ja pukemisesta, sisävaatteet eli body ja puolipotkarlt, villasukat ja -tumput, ohut kypärämyssy ja hupullinen villahaalari sekä äp-makuupussi. Nyt vaan alkanut heräilemään pää hiestä märkänä joten taidan vaihtaa villapuvun tilalle jotain kevyempää..