**Tammikuun tuhisijat 2013** joulukuussa

Onnea Rasavilille!

nöpö80 Uudelleensynnyttäjälle tuo 3 cm:n aukinaisuus ei välttämättä tarkoita oikeastaan mitään. Toista lasta kun odotin niin kohdusuu oli viimeiset 6 viikkoa 2 cm auki. Syntyi päivää ennen laskettua aikaa vaikka kuinka lääkärikin povasi että "syntyy nyt minä päivänä tahansa". Ja pöh. Siinä oli pitkät 6 viikkoa odotella lähtöä minä hetkenä tahansa Tosin sitten kyllä synnytys meni tosi nopeasti alle 2 tunnissa.

Kokoarvion haluaisin RD:n takia, mutta ei sitä näköjään heru, kuten taisi joku muukin espoolainen (Kazzie) mainita. Seuraava lääkäri (toinen tässä raskaudessa) on viikolla 36+ eikä sielläkään ole ultraa tms. edes tarjonnan varmistamiseksi, saati sitten kokoarvion saamiseksi. Sf-mitta menee kyllä keskikäyrän alla (vähän on nyt noussut alakäyrältä), mutta maha tuntuu jättimäiseltä verrattuna aikaisempiin vähän yli 3-kiloisina syntyneisiin lapsiini. Kait ne siellä synnärillä sitten edes katsoo että on pää edellä tulossa...?

Kyllä minullakin on joka synnytyksessä tyhjentynyt suoli jo heti ensimmäisten supistusten aikana. Ei ole peräruiskeita tarvinnut.

Supisteluja tulee jonkin verran, kivuttomia nykyään ehkä jopa vähemmän kuin muutama viikko sitten (vai onko niihin jo niin tottunut ettei enää edes huomaa?!!), mutta kipeiden supistusten määrä on kyllä lisääntynyt niin että min. 5 kertaa päivässä tulee niin kipeitä kunnon supistuksia, että on pakko pysähtyä puuskuttamaan. Kovin paljon ei mitään pysty tekemään ilman supistuksia, mutta eipä muutenkaan oikein ole virtaa mihinkään. Hyvä jos arjesta selviää. Niin ja ehkä siitä yhdestä 30 min koiralenkistä/päivä

Laskeutunut tämä vaabuska ei kyllä mielestäni ole vielä ollenkaan. Maha kurkussa edelleen ja napa sojottaa kattoon. Tosin aika paljon maha tuntuu nyt viime päivinä kasvaneen, liekö vauva vaihtanut asentoa jotenkin kun potkutkin tuntuvat nyt navan molemmille puolille? Liikkeetkin tuntuvat aika erilaisilta, usein suht kipeitäkin kun pieni siellä ahtaudessa kampeaa itseään mukavampaan asentoon.

Mukavaa itsenäisyyspäivän jatkoa!

riskilä 32+2

 

Olen kyllä niin huokaissut helpotuksesta, että tyttö on itsellään kääntynyt. Kaikista paras se niin oli. Ja minäkin toivottelen kaikille muillekin perätilavauvoille samaa temppua!!

Vielä noista painoarvioista, niin tosiaan niinkuin puhetta on ollutkin, niin arvioitahan ne vain ovat. Joillakin voi hyvinkin pitää paikkansa ja joillain mennä pahastikin metsään. Omasta kokemuksesta tiedän vain meidän lasten kohdalta, että kaikki on aina arvioitu ultralla isommiksi kuin ovat sitten olleet. Esikoisesta ultran painoarvio oli päivää ennen syntymää 4kg, todellisuudessa oli sitten 3,5kg. Samoin kolmosesta ultrattiin kahta päivää ennen syntymää 4,3kg, painoi sitten 3975g. Nelosesta sanottiin n.3,8kg ja painoi 3,5kg. Eli melkain puolen kilon heittoja yläkanttiin meillä.
Sitten vielä nämä neljä edellistä on arvioitu rv36 2,8-3,1 kiloisiksi. Nyt tämä viides siis oli arvioissa 2,5kg. Pienimmältä vaikuttaisi ja senkin takia toivon, että ei ennen laskettua aikaa tulisi, koska jos tälläkin kertaa kokoarvio on yläkanttiin, niin nyt jo joulukuussa syntyessään ei välttämättä painaisi edes sitä kolmea kiloa. Onneksi mulla on kyllä edellisetkin synnytykset olleet hyvin lähellä laskettua aikaa niin jospa tämäkin. Ja tietty voihan tämä vauveli ollakin sitten meidän kohdalla se poikkeus joka vahvistaa säännön ja onkin selkeesti isompi kuin mitä arviot sanovat.

Mulla on myös tyhjentynyt suoli ennen synnytyksiä. Joillakin kerroilla on tullut jo useampana päivänä kaikki pihalle. Kakkosen kohdalla tais tulla kaikki kunnolla kerralla, kun synnytys käynnistyi.

Tämä meidänkään typy ei ole kyllä laskeutunut. Välillä tuntuu, että joutuu vetämään kunnolla pitkään henkeä, kun painaa niin, ettei happi meinaa riittää. Toisaalta ainakaan kolmonen ja nelonenkaan ei mulla laskeutunut aikaisin. Kolmonen virhetarjontansa takia vasta ponnistaessa synnytyssalissa. Nelonen valahti alas vuorokautta ennenkuin syntyi.

Täälläkin löytyy supistuksia ja kivistyksiä ihan kiitettävästi. Pahin mulla kuitenkin on tällä hetkellä nuo liitoskivut. Jos ottaa tosi rauhallisesti, niin on ihan ok, mutta heti jos joutuu kovemmalla vauhdilla meneen (joka sekin on tällä hetkellä matelua ) niin johan liitokset ilmoittelevat itsestään kunnolla. Niinä hetkinä sitä lähinnä miettii, että miten oikeastaan saan jalkojani edes liikutettua. nelosestakin liitoskivut olivat viimeisen kuukauden pahoja ja samaa kärvistellään sitten tälläkin kertaa.

Meillä pidetään ristiäiset. Edellisetkin on kastettu, joten samoin tehdään myös nyt. Kummeja kysytään vasta vauvan syntymän jälkeen, mutta nimi meillä on valmiina. Mulla tuli tämä nimi mieleen jo pari päivää ennen kuin tein positiivisen raskaustestin ja sanoin jo silloin miehelle, että jos vielä vauva tulee, niin tämä tulee sitten nimeksi. Hassua sinänsä, kun kyse oli jo silloin tytön nimestä ja tyttö on nyt sitten tulossakin, niin itsestä tuntuu, että tämä nimi on nyt tätä vauvaa varten. Toivotaan, että myös näyttäisi nimeltänsä.

Lynette ja viides muru 36+0 POKSISTA POKS!!! Viikon päästä vauveli on viralliseti täysiaikainen! (Mutta edelleen toivotaan pysyvän masussa vielä sen nelisen viikkoa. )

 

Adora, joo Jyväskylässä synnytän kyllä- ne näyttää niin työmaakopeilta ainakin ulkoapäin, nyt viikonloppuna ois tarkotus mennä katsastamaan tilat sisältä !
Ja muille tiedoksi, siis Jyväskylän sairaala on remontissa (ollut vaikka kuinka kauan jo...) Sen takia ei ole esim. perhehuoneita eikä kunnon tiloja vaan "parakeissa" synnytyssalit mutta vuodeosasto sitten sairaalan sisällä.

Kokoarviota en siis saa. Mutta en usko, että ainakaan kovin iso vauva olisi, vaan keskikokoinen, ainakin mahan koosta, omasta olosta ja yleisestä fiiliksestä johtuen

Vilipi tsemppiä sinne lomautuksen takia... se on niin tyhmää tää nykytilanne työpaikkojen suhteen joka puolelta vähentävät.

Ens viikolla alkaa mammaloma

Lissu&pöpö 33+3

 

Lissu123 Kuulostaa aika hurjalta noi parakit ja niissä synnyttäminen... ;D TAYSissä ei ole muuten laisinkaan perhehuoneita, vaikka se on niin iso sairaala. On muuten perseestä, kun tietää ettei mies voi jäädä sinne yöksi mun ja vauvan kanssa.

Tuo suolen tyhjentyminen ja oksentelu ennen synnytystä hirvittää mua ihan kamalasti. Pelkään oksentamista, enkä pidä lainkaan sellaisesta oikein isosta suolen tyhjenemisestä... Mulla on ollut koko raskauden ummetusta, joten vaikka jos suoli alkaisi yksistään tyhjentymään ennen synnytystä, pyydän silti peräruiskeen (tosin, TAYSissä se taitaa olla automaatio, että se annetaan). Ihan vaan että kaikki tulee varmasti ulos

Ei ole mullakaan ainakaan lantioon asti laskeutunut tämä pikkuinen. Käänteli kuulemma päätä vielä ihan hyvin, mutta se tuntui kuitenkin käsikopelollakin. Eli vähän jo tullut alemmas

Meillä pidetään nimiäiset sitten jossain vaiheessa, luultavasti. Minä tai mieheni ei olla kumpikaan koskaan kirkkoon kuuluttu...

Tänään sitten hakemaan vaunut! Eikä mun siskoni ole vieläkään tuonut niitä pinnasänkyjä ynnä muita tavaroita... Hermostuttaa jo vähän!

Pinsuli ja pikkunen 36+0 !! *poks* :heart:

 

Lissu, oon muutaman kerran vieraillut noissa uusissa "parakki" tiloissa. Eikös rakenneultrakin tehdä kaikilla siellä uudella puolella(?) Salit on ainakin isompia kuin vanhat ja jokaisessa salissa on oma wc/suihku, ajatella että vanhoissa jaettiin kahden salin kesken wc ja suihku :O Että omasta mielestä nämä väliaikaiset voittaa ne entiset 6-0 Vuodeosastot on tosiaan siellä entisellä paikallaan. K-SKS:n nettisuvut muuten kannattaa käydä läpi, siellä on aika hyvinkin juuri meidän sairaalan käytännöistä, kivunlievityksistä ym. Ite luin yks päivä niitä sivuja tunnin, sen verran paljon oli juttua

Sain just imuroitua ja vietyä matot pihalle. Nyt muussi ja lihapullat tulille. Neiti 5v tilasi täksi päiväksi kaupunki kierroksen - eli lähdetään kiertelemään joulukoristeisiin pukeutunutta kaupunkia ja kuulemma kaupungilla pitää aina käydä jätskillä Joten sellaista.

 

Vilipi: Hyvä ettei me olla sit ainoita joilla on vielä kaikki ihan kesken kotona vauvaa varten

Meillä oli keskiviikkona rv 32+2 ultra ja painoarvio oli 1817g. eli menee ihan keskikäyrillä.
Esikoisesta painoarvio piti täysin paikkaansa. Oisko ollu viikko ennen syntymää 2,5kg ja syntyessään rv 36+4 painoi 2,7kg.
Mutta joo, kyllähän noita virhearvioita suuntaan jos toiseen, aika usein kuulee.

Räsynukke 32+4

 

Meilläkin on jo nimiehdotus valmiina. Ihan ei olla lyöty sitä lukkoon vielä, katsotaan nyt onko tyttö nimen näköinen. Mutta me ei pidetä mitään nimiäisiä tai ristiäisiä olleskaan. Mutmut... Kolme nimeä olis tytölle tulossa, toinen nimi sama kuin oma toinen nimeni.

Hitsit kun meilläkin on koko poppoo nyt lenssussa.: / ääh, sais nää räkätaudit jättää meät jo rauhaan. Mutta eikös sitä toisaalta sanota, että raskausaikana sairastetut pöpötaudit vahvistaa vauvan vastustuskykyä?=)

Vilipille pahoittelut myös täältä niiden isäntääkin koskevien yt-neuvottelujen johdosta!: / voi jehna että pitikin sattua tuollainen hankaluus, ei kiva.

Mulla on hyvä mieli, kun tänään posti toi positiivisen "yllätyksen". Reklamoin MAMin viallisesta nokkamukin venttiilistä muutamia viikkoja sitten ja nyt sieltä vastattiin hyvityksen kera! Saatiin uusi nokkamuki, vaihtonokka ja hammasharjapakkaus (sis. 2 harjaa). Aina kannattaa siis reklamoida, jos on aihetta.

Tää nuhanenä taitaa mennä laittamaan kuumaa mustaherukkamehua, josko kurkkukipu vähän hellittäis otettaan...

Pisang ja Nuppu 33+2

 

Lynetelle onnittelut vauvan kääntymisestä!!!

Vilipille tsemppiä lomautuksien takia! Ja olikos se Adora, kenen miehellä kanssa työt loppumassa. Teillä tosin ei tainnut suurta hätää olla, vaan uusi työ pitäisi olla suht helppo juttu... Itte ollaan miehen kanssa onneksi sellasissa töissä, ettei ihan heti tuu potkut uhkaamaan, ainakaan toivottavasti. Kyllä noi niin ikäviä juttuja nykyään on, kun joka paikasta tuntuu vaan väkeä lentävän pihalle tai saavan lomautuksia.

Kokoarviota en varmaan normaalisti täältä saa. Saattaa olla, että neuvolatäti tai lääkäri antaa jonkin arvion, mutta ultria ei enää ole. Toisaalta, jos mut passitetaan pelkopolille, niin sitten saatan saada jonkun kokoarvionkin tai viimeistään, jos menee käynnistykseen. Viimeksi kokoarvio piti omalla kohdalla paikkansa 100g tarkkuudella. Kaverilla taas tuli sellanen yli kilon! heitto. Lääkäri väitti, että alle 3kg olis tulossa, mutta hupsista, yli 4 kilonen jässikkä syntyi. Kaveri ei kyllä ollu lääkärin väitettä uskonu, eikä kyllä uskonu kukaan muukaan... Itse arvelen, että ois tulossa suht samankokoinen kaveri kuin ekalla kerralla. Ehkä jopa hieman pienempi, eli saattais olla vaikka alle 4kilonen.

Suolen tyhjeneminen, viimeksi tyhjeni varmaankin nätisti sinne pöydälle monen viikon ummetukset... :ashamed: Kivut oli alusta asti niin kamalat, ettei mulle ois voitu mitään huuhtelua tehdä... En omin avuin olisi vessaan päässyt, kun en tolpillani pysynyt. (Vai miten se huuhtelu tehdään??) Tällä kertaa ajattelin ottaa jotain masun pehmittäjää jo ajoissa tai sitten pyytää peräruisketta ennen käynnistystä. Viimeksi olin aatellu pyytää ruisketta, mutta eipä menny asiat niin kuin olin suunnitellut. Itte en mitään haistanut/tuntenut synnytyksen aikana, mutta 100% varmasti on kaikki ulos tullut. Eipä oo nimittäin ikuna eläessäni toiminu suoli niin hyvin, ku synnytyksen jälkeen! Ois nimittäin voinu olettaa, että ei oo mitään unelma puuhaa toi vessassa käynti synnytyksen jälkeen, mutta mulla oli kyllä asiat paremmin, ku hyvin.

Meillä ei oo kiinnittymisestä vielä merkkejäkään. En pistä edes pahakseni. Henkittäminen kyllä välillä hankalaa, kun on niin ylhäällä. Mielummin kuitenkin näin, kun en halua enää yhtään kävelyä hankaloittavaa tekiää lisää! Selkäkivut (,ajoittaiset liitoskivut) ja supistelut riittää muulle. Esikko ei koskaan laskeutunu, joten toivon, että tääkin laskeutuis vasta ihan loppumetreillä tai synnytyksessä.

Nimiäiset olis tulossa meille. Hiukan jo ahdistaa, kun on tää suku niin valtava ja mä vihaan isoja juhlia. Tekis mieli kutsua vaan sisarukset ja isovanhemmat (niistäkin sais jo parikymmentä vierasta kokoon!), mutta siitä nousis niin kamala metakka, että ehkä mä kestän ne yhet juhlat vielä. Nimen oon jo päättänyt, miehen hyväksyntä vaan puuttuu. Kummeista ei oo tietoakaan, mies saa valita tällä kertaa. Luultavasti vauva saa kaksi tai korkeintaan kolme kummia.

Pari viikkoa synnytystapa-arvioon ja hiukan jännään, että vieläkö on paikat ihan ummessa. Vaikka uudelleen synnyttäjä oonkin, niin jotenkin veikkaan, että mitään suurempaa muutosta ei oo tapahtunut. Nyt on kyllä alkanut ilmetä samoja menkkakipuisia suppareita, kuin esikostakin parilla viimeisellä viikoilla. Se hassu niissä on, että tulevat vaan levossa!! Eli aina illalla, ku pistän pitkäkseni. Viimeks niistä ei ollu mitään hyötyä, mutta nyt kun alkoivat näin paljon aikasemmin, ni ehkä jotain vois tapahtuakkin ajan mittään. Kivuttomat supparit harventunu ihan siedettäviksi.

meand 33+3 (mihin tää aika menee???)

 

33+0! Poks poks!

Kiitos kaikille tsempityksistä! Kyllä tästä jotenkin selvitään, en vain vielä tiedä miten. Mutta mies sanoi, että on hänellä jo joitain varasuunnitelmia lomautuksen ajaksi. Että ei ihan vain tuijotella kotona toisiamme. Toivottavasti ne onnistuvat. *peukut pystyssä*

Meillä järjestetään ristiäiset, kaikille ollaan ne järjestetty. Hieman mietityttää, että mistä kummit, lähipiiristä todella moni on eronnut kirkosta. Ei sillä, kolme kummia on muillakin, niin eikhän se kolme löydy nytkin. Yksi on jo lupautunut. Ja ne loput varmaan kysytään sitten vauvan synnyttyä, luulen. Nimeä on mietitty, mutta meillä on aina vaihtunut siinä vaiheessa, kun ollaan mietitty, että onko lapsi nimensä näköinen. Kenelläkään ei esimerkiksi ole se nimenä, mikä piti laittaa siihen hätäkastelappuun.

Kiinnittymistä ei ole tapahtunut, ei niin minkäänlaista tuntemusta, että olisi edes siellä päin. Toki ei kiinnittynyt edellinenkään. Oikeastaan ainoa inhottava vaiva on tuo maha vaiva. Jos ei ole jumissa, niin kuten esim. nyt, tuntuu, että ruoka ei laskeudu mahasta ei sitten millään. Janottaakin ihan mahoton, mutta vettä ei mahtuisi enää yhtään tippaa mahalaukkuun... tarttis suonensisäistä nesteytystä!

Kylläpä telkkarista ei tule taas mitään katsomisen arvoista. Tai tulee, mutta on jotenkin levoton olo, eikä meinaa jaksaa keskittyä millään. Mies lähti juhlimaan 40v. syntymäpäiviä, mie en päässyt kun ei saatu lapsille hoitajaa pariksi tunniksi. Saapa nähdä tuleeko mies omalla autolla takaisin, niin kuin lupasi, vai kenties keskellä yötä taksilla Mie tietenkin toivon, että tulee omalla autolla, mutta eihän tuosta koskaan tiiä, viekö seura mennessään.

Vilipi ja Tyyne 33+0! Jes! Näin pitkällä jo!

 

Äippäpolilla käyty tänään synnytystavan arvioinnissa ja sektioaika on 4.1.
Varulta otettiin myös magneettikuvat jos synnytys sattuu alkamaankin ennen tuota ja on nopea niin tiedetään kuvien perusteella onko vauvalla minkäänlaisia mahdollisuuksia syntyä peppu edellä vai pitääkö se yrittää estää että keretään leikkuriin. Matkaa sairaalan on kuitenkin noin tunnin verran. Että jännäksi menee vielä!
Eikä jännitystä vähennä myöskään se että lapsivesi indeksi oli vain 6,2. Raukkaparka
Ennenkin on ollut vähän vettä ja sitten on vauvat olleet varsinkin jaloistaan ihan kuivat. Oikein nahka halkeillut. Ei kivaa!

Ja nyt täällä juuri muutenkin seurailen että tihkuaakohan se vähäinenkin vesi juuri pois kun en ota oikein selvää :/

Vauvan painoarvio oli tänään 2730g eli ihan mukavan kokoinen jo
Syntymäpainoksi lääkäri arvioi melkoisella haarukalla 3,2-3,9

Täällä jatketaan seurantaa ja jännittämistä kuin käy.
Voikaahan paksusti

Elviida ja pikkuneiti 35+5

 

Hei piiitkästä aikaa!

Onnittelut Rasavillille kaksospojista, hieno juttu

Mä en ole käynyt varmasti 3 kuukauteen kirjoittamassa. Niin hektistä ollut elämä. Muutimme syyskuun alussa Espoosta Etelä-Savoon ja aika on vierähtänyt töissä ja asioita hoitaessa. Aloitin työt 15.9. ja 21.10. minut vihittiin papiksi. Sittemmin kiireet vaan yltyi kun esimies jäi lomalle ja olen hoitanut jonkun verran hänenkin tehtäviään. Nyt helpottaa kun äitiyslomani sijainen aloitti keskiviikkona ja esimies palaa ensi keskiviikkona

Mutta kroppa ilmoittelee nyt levon tarpeesta. Mulla oli flunssa marraskuussa ja kun en malttanut hakea sairaslomaa, siitä jäi krooninen yskä, joka on nyt pahentunut. Välillä hengittäminen tekee tiukkaa ja ääni meinaa kadota. Huomisia hautajaisia odotellessa... Kävin lääkärissä ja jouduin labroihin ja spirometriaan. Lisäksi sain antibiootit krooniseen keuhkoputken tulehdukseen ja astmalääkkeiden annostusta nostettiin ja sain jotkut tablettilääkkeet suihkeiden rinnalle. Onneksi pystyin nyt siirtämään monia hommiani sijaiselleni. Äitiysloman aloitan 17.12. Enää siis 7 työpäivää ja 2 vapaata siinä välissä jäljellä Olisin voinut aloittaa vapaani jo ensi maanantaina, mutta silloin kun vapaita piti anoa tuomiokapitulista, niin ei vielä tiedetty, löydetäänkö mulle sijainen joulukuun vai vasta tammikuun alkuun. En halunnut jättää seurakuntaa pulaan, kun muutenkin ehdin olla töissä vain 3kk ennen äitiyslomille jäämistä.

Töissä on ollut kivaa, mutta tässä vaiheessa kyllä odottelen lomia kuin kuuta nousevaa Ehtii sitten valmistaa kaiken kuntoon lasta varten. Meillä on sänky, yhdistelmärattaat ja hoitopöytä. Lisäksi lapsen vaatetta yms. tavaraa ja tietenkin äitiyspakkaus on haettu. Isoista hankinnoista puuttuu enää turvakaukalo ja telakka. Ne olis tarkoitus hankkia alkuviikosta. Sitten vain on edessä operaatio pyykinpesu. Pitää pestä kaikki pienet nutut ja lakanat yms. Ihan uskomatonta. Kohta pikkuinen on täällä

Raskauden suhteen kaikki on mennyt hyvin. Kaikki arvot ovat pysyneet neuvolassa hyvinä. Nyt loppua kohti alkaa tosin olla tukala olo ja pienikin liikahdus laittaa läähättämään. Sitten tämä mikä lie hengitystieinfektio siihen päälle vielä. Herään nykyisin yöllä, jos käännän kylkeä. Kääntyminen painaa jotenkin tuonne häpyyn epämiellyttävästi. Samoin tuntuu inhottavalta nousta sängystä tai sohvalta, laittaa kenkiä, nostaa jotakin lattialta jne. Vatsa alkaa myös painamaan selkään. Lämmitettävästä kauratyynystä on tullut mun pelastus. Taivas aukeaa kun sen laittaa selän alle Lisäksi huomaan, ettei energiaa ole samalla tavalla kuin joitakin viikkoja sitten. Nyt kun tekee jonkin ponnistuksen, esim tyhjentää ja täyttää tiskikoneen ja pyyhkii keittiön tasot, tarvitsee pienen lepohetken sen jälkeen. Saa nähdä, mitä jouluruokien valmistuksesta tulee. Meinasin olla uuni kuumana koko joulua edeltävän viikon, kun pyysin sukua meille. Meidän suku ei asu Mikkelin keskussairaalan vaikutusalueella ni ei uskalleta enää lähteä mihinkään.

Semmoista meillä. Mukava lukea teidän muidenkin kuulumisia Hauskaa adventin aikaa!

 

Ja viikot täällä oli nyt 34+1

 

Vihdoinkin 36 viikkoa täynnä Päästään siis Lohjalle synnyttämään

Toki se on niin, ettei tuo 3cm auki välttämättä tarkoita mitään, mutta koska isommat lapset on syntyneet viikoilla 38 ja 37 ilman mitään ennakointia, niin siitä voisi olettaa, ettei tässä nyt hirmuisen kauan mene. Tai sitten Vihtori yllättää ja syntyy viikolla 42 painaen 5,5kg

Kipeitä supistuksia on päivittäin, muutama hyvinkin tiuhassa, mutta levossa ne sitten aina loppuu. Tiistaina olisi neuvolalääkäri, näkee sitten, että onko nuo supistukset edentäneet tilannetta mitenkään vai vieläkö roikutaan samassa.

Lepääminen tässä meidän jengissä on ajoittain aika haastavaa, mulla lapsia ennestään 2 ja miehellä 3, joista 1 asuu meillä. On tota kuskaamista ja kotityötä jonkin verran tarjolla ja jottei kävis liian helpoksi niin tässä samalla mies rakentaa meille taloa... Asutaan väliaikaisesti 78neliön kolmiossa. Taannoin piti polttaa raksalla pätkä kirjahyllyä, jotta saatiin tilaa Vihtorin pinnasängylle... Ja sitten on vielä tuo sakemannineiti jonka ulkoiluista mies onneksi vastaa pitämällä neitiä mukanaan raksalla.

Mukavaa joulukuun jatkoa kaikille, koitetaan nauttia näistä viimeisistä viikoista vaivoinemme kaikkinemme. Vaikka vaivoja onkin ja synnytystä odottaa, niin toisaalta on myös aika ihanaa olla raskaana, kuulostella pienen ihmisen liikkeitä jne <3

Nöpö & Vihtori 36+0

 

Huomenna poksuu 36!!! Sais tulla jo pois, ainakin viikon päästä, kun täysiaikaisuus on saavutettu... Mulla on kaikin puolin jo niin tukala ja paha olo, että en tiiä, miten muka jaksaisin tammikuuhun. Oon mm. koko raskauden kärsinyt närästyksestä, johon on tähän asti auttanut rennie. Mutta nyt viimeisen muutaman päivän ajan närästys on muuttunut niin hirvittäväksi, että mikään ei auta. Neuvolassa käskettiin kokeilemaan Gavisconia, joka on kuulemma tehokkaampaa kuin rennie, mutta höpönlöpön; se on ihan täyttä kuraa ainakin mulle! Mistään ei saa edes hetkellistä helpotusta. Kurkussa korventaa ihan koko ajan, ja säännöllisin väliajoin (muutamasta minuutista tuntiin) nesteet/mahahapot vain nousevat suuhun asti. En uskalla edes syödä, kun se närästys iskee niin voimallisena. Onko muilla yhtä hirveää närästystä?

Liikkumisesta oli jossain välissä puhetta... Oon kateellinen teille, jotka pääsette vielä lenkille, jumppiin yms. Mulla vauvan pää painaa niin paljon tuolla alakerrassa, että jo 200 metrin kävelyn jälkeen alkaa niin hullu vihlonta, ettei pysty askeltakaan enää ottaa. Se vihlonta iskee myös pelkästään seisoessa, kyykkiessä, kenkiä laittaessa... Sen jälkeen pitää puoliksi kontata sänkyyn/tuolille/sohvaan, kun ei vain pysty ottaan askeleita. Mutta supistuksia mulla ei kyllä hirveästi ole, ei ainakaan kivuliaita. Mutta mulla on kyllä maailman ihanin mies, kun hän ihan oikeasti ymmärtää ja huomaa, kuinka vaikeaa mulla on muuten. Hän tekee meillä ihan kaikki kotityöt, auttaa mua kenkien laitossa, nostaa mua ylös, taluttaa vihloessa, hakee sitä, noutaa tätä, käy kaupassa jne. Ja ihan vapaaehtoisesti! Usein vielä kieltää, jos olen aikeissa tehdä jotain pientä. :heart:

Meillä pidetään ristiäiset. Meillä vain on niin pieni asunto, että ne on pakko pitää mun vanhemmilla 60km päässä. Yksi kummi on ollut alusta asti tiedossa, mutta tarkoitus olisi pyytää vielä yhtä ystäväpariskuntaa. Ongelma vain on, että meillä on kaksi ystäväpariskuntaa, enkä osaa tehdä valintaa heidän välillä.

Onko muilla ollut nukkumisen kanssa ongelmia? Mulla ei onnistu enää sekään. Käyn öisin 4-6 kertaa vessassa, ja pyörin jokaisen käynnin jälkeen kauan aikaa sängyssä.

Meidän poitsun rytmi on taas muuttunut sen jälkeen kun aloitin mammaloman. Me valvotaan miehen kanssa joka yö tosi myöhään, ja poitsukin on ruvennut valvomaan. Aamuisin ja päivisin tuntuu vain satunnaisia möyrimisiä silloin tällöin, mutta illalla 22-23 aikoihin alkaa kovat bileet masussa, ja sitä kestää 2-3 asti. Toivottavasti rytmi ei ole sama massun ulkopuolella.

Piipu85 & Iisakki 35+6

 

Mä en kärsi närästyksestä usein, onneksi, mutta toi ummetus on mulla se ongelma. Tai no, enää ei oikeastaan ummeta, vaan suoli vaan ei toimi. Oon epäillyt jo pitkään ennen raskautta että mulla on ärtyvän suolen oireyhtymä, koska suoli ei toimi tasaisesti ikinä. Ei myöskään ennen raskautta. Muutenkin mun yleiset vatsaoireet sopivat tuohon. Mietin vaan, että toivottavasti se ei vaikuta synnytyksessä mitenkään... Koska mun suoli ei ikinä tyhjene kokonaan, ei ikinä. Mietin, auttaako peräruiskeetkaan siihen.

Mulla ei kans toi kävely enää ole sujunut pitkään aikaan. Vauvan paino ehdottomasti tuntuu lantiossa varsinkin seistessä ja istuessa. Makoillessa taas esimerkiksi supistukset painavat vatsalaukkua. Nyt eilen saunassa huomasin, että vatsa on selkeästi edellisestä neuvolasta vähän laskeutunut, koska mulla mahtuu nyt melkein kokonainen kämmen tuohon rintojen ja vatsan väliin. Jos siis kohtu ei ole supistuksessa, mitä se on melkein kokoajan.

Viime yö tosiaan meni supistusten (tai yhden erittäin pitkän kestosupistuksen) kanssa, enkä siis nukkunut juuri ollenkaan. Muutenkin, nukahtaminen tuottaa mulle ihan hirveitä ongelmia nyt. Kaikki asiat pyörii päässä, enkä kaiken lisäksi edes löydä hyvää asentoa. Kyljellään sattuu ja selällään sattuu. Hohhoi. Kyllä toivotaan täälläkin ettei hirveen kauaa enää menis :/

Mutta vaunut tosiaan haettiin eilen! Emmaljungan, ilmeisesti mallia -05. Kahdella pojalla ollut käytössä, mutta hyvin toimivat ja puhtaat. Miehen äidin tuttavalta saatiin halvalla Nyt puuttuu enää pinnasänky, ja sitten on kaikki isot ja tärkeät asiat kotona.

Pinsuli ja pikkunen 36+1 <3

 

Pinsuli: Eli tässä lisätietoja päivitykseen, synnytyssairaala JS ja poikalupaus.

Piipu85: Mä oisin kanssa niin valmis jo luopumaan tästä mahasta. En yksinkertaisesti jaksa enää..mulla ei tule yhtään ikävä tätä raskausaikaa, ei tullut viimeksikään. Meillä on myös miehen kanssa vähän rytmit sekaisin. Ollaan molemmat iltaihmisiä ja nyt kun kumpikin ollaan kotona niin tulee valvottua aina tosi myöhään. Tavallaan ärsyttävää, mutta tavallaan ihan sama kun kotona kerta ollaan. Tietysti meidän esikoisella on sitten rytmi niin, että menee nukkumaan siinä klo 20-22 riippuen päivästä ja heräilee sitten 8-9 pintaan aamulla. Meillä on se toiminut aika hyvin, että annetaan toisen aina nukkua silloin pidempään kun tuntuu että väsyttää liikaa Mä pelkäsin itsekin silloin kun esikoista odotin, että minkähänlainen rytmi lapselle oikein tulee kun se oli aina vatsassa just hereillä iltaisin ja öisin. Mutta hyvin on tyttö nukkunut ihan vauvasta asti. On vissiin perinyt kuitenkin vanhempiensa unenlahjat Ja tää vatsassa oleva on myös nyt just kuten esikoinen oli raskausaikana. Öisin ja iltaisin hereillä eniten.

Piipu85 taisi myös kysyä nukkumisesta. Nyt on tosiaan alkanut olla kaikenlaista vaivaa öisin. Enimmäkseen menkkajomotuksia, mutta myös vauva painaa rakkoa joten vessassa joutuu ravaamaan koko ajan. Kääntyminen on hankalaa, mieskin vitsailee että sais olla joku nosturi mut öisin kääntämässä kun sellaista ähinää ja puhinaa on kääntyminen toiselle kyljelle. Ihan mieletön prosessi

(.) Mulla siirtyi se viimeinen lääkäriaika nyt sitten jo ensi viikolle. Olisi ollut vasta silloin 36 viikolla, mutta koska mulla on supistellut niin pyysi siirtämään ajan jo ensi viikolle. 36 viikolla olisi sitten viimeiset vasta-aine verikokeet (AB- veriryhmän takia). Huomenna onneksi lähtee käyntiin jo 35 viikko. Taidan alkaa hyppimään tasajalkaa viikon 37 jälkeen jos tämä ei muuten älyä alkaa tulemaan ulos täältä Tosin luulen kyllä ettei hirveästi tarvi

Tuntuuko teistä muista nyt jotenkin tää loppuaika tosi tylsältä? Musta tuntuu että haluaisin jo aloittaa ns. normi elämän oman kroppani kanssa. Viimeksikin oli niin ihana kun vauva syntyi ja sais taas oman itseni takaisin. Kaipaan myös niitä hetkiä esim. viikonloppuna kun tehdään hyvää ruokaa ja otetaan vähän viiniä ruoan kanssa ja nautitaan toistemme seurasta miehen kanssa. Nyt tuntuu ettei pysty mistään nauttimaan kun koko ajan pakottaa ja kolottaa jostain kohtaa ja maha on tiellä..aaargh..odottavan aika on NIIIIN pitkä!

 

Piipulle tosi iso temppaus täältä! Onpas kurjat oltavat sulla

Tuntuu että tosi monella on jo kaikki valmiina vauvaa varten! Meillä on vielä paljon hankintojakin, puhumattakaan että olisi vaatteet pestynä ja viikattuina Pinnasänky on paikallaan, mutta sekin pakon sanelemana kun ostettiin uusi isompi sänky joka vaati että pinnasängyn paikkakin on katsottava uutta järjestystä tehdessä. Luulen että pesen vaatteita ja mietin hoitoalustan paikkaa vasta joulun jälkeen (toki laskettuaikakin on mulla loppu kuusta). Mutta pieni ahistus välillä meinaa jyskyttää takaraivossa kun on vielä niin paljon tehtävää

Vauva kastetaan, eli ristiäiset pidetään. Omassa kotona perinteisesti, vaikka pienet tilat onkin. Sisarukset perheineen ja isovanhemmat (+kummit) kutsutaan, niistäkin tulee kolmisenkymmentä henkeä. Tällä kertaa pohdintaa pitää tehdä kastemekon suhteen! Edelliset+sisarusteni lapset on kastettu yli 90 vuotta vanhaan perintökastemekkoon, mutta se piti laittaa viime vuonna säilöön huonon kuntonsa takia. Kuopuksemme on viimeinen joka siinä on kastettu.

Pohdintaa aiheuttaa tottakai myös nimi Poikien nimiä on niin vähän mieluisia ja moni jo varattuja. Kymmenkunta nimeä on listattuna kalenterin takasivulle, mutta ei mitään ylitse muiden ole noussut esiin. Ei ole tarkoituskaan lyödä nimeä lukkoon ennen vauvan syntymää. Edellisetkin on löytäneet nimensä vasta kun on alkanut "näyttämään joltain" *luotan siis siihen*

Mulla on suurimmaksi osaksi kaikin puolin hyvä ole vielä.
Supistelee ja vihloo alas, ja tottakai kenkien laittaminen aiheuttaa ylimääräistä päänvaivaa, kumartelu ei käy niin kätevästi. Liikun ja ulkoilen normaalisti, jumppaan jumppapallolla etenkin, mutta mielellään teen muitakin jumppasarjoja kotona. Kävely ei tuota tuskaa, tuntuu itse asiassa erittäin hyvältä. Ei närästä, maha ei ahdista, nukahdan 10 minuutissa ja nukun yöt kuin tukki, en käy edes vessassa öisin. Ruoka maittaa normaalisti, siivoan, pyykkään, teen lumitöitä jne. Kaikkea suht niin kuin ennenkin. Yksi mikä on alkanut aiheuttaa ärsytystä on auton putsaaminen lumesta Mahan takia ei vain yltä enää kunnolla (pituuttakaan kun ei ole kuin 155cm).

Olenkin oikein kiitollinen että myös tämä kolmas raskaus on sujunut varsin mallikkaasti. Ainakin tähän asti *kopkopkop*

Adora ja Marakatti-poikanen 33+2

 

Oon kyllä kade Adoralle! Ihanan hyvinvoivalta kyllä kuulostat!

Kazzielle ja Pinsulille kans tsemppejä, kiva kun en ole ainut kärvistelijä!

Sen lisäksi, että fyysinen olo on kamala, niin henkinenkin paha olo nosti nyt illalla päätään, huolen merkeissä. Käytiin käyrissä, kun en ollut 1½ tunnin aikana tuntenut ainuttakaan liikettä. Söin viinirypäleitä, karkkia, sipsiä ja join mehua, ja tökin mahaa, mutta mitään kontaktia en poikaan saanut. Iski paniikki ja aloin itkemäänkin. Soitin synnärille ja 45km matkan aikana tunsin sitten onneksi 3 liikettä, mutta päätettiin silti miehen kanssa käydä käyrissä. Siinä sitten käyriä laittaessa poitsu alkoikin möyrimään ihan urakalla. Alkoi jo ihan hävettämään, kun maha pomppi ja lainehti, ja kun tultiin nimenomaan niiden liikkeiden puuttumisten takia. :ashamed: No, kai nekin kätilöt on kaikkea nähnyt, ja pääasia, että poitsulla oli kaikki hyvin ja minä sain mielenrauhan.

Piipu85 & Iisakki 36 poks

 

Hyvää sunnuntaipäivää kaikille!

Ensin omanapa...Viime yönä oikeasti tuntui, että en jaksa tätä enää kovinkaan kauaa. Jouduin taas oksentamaan, tuntui mahassa, että mahalaukku on poksahtamaisillaan. Kuin ois niellyt tulipallon. Piipulla oli kans tosi pahan kuuloista närästystä, mutta jotenkin tää ei nyt siltä vaikuta. Jokin vain tuolla mahassa alkaa keittämään, nyt tuli ulos viisi suklaakonvehtia. Tai siis se ei tunnu närästykseltä, kun se polte on niin kovaa ja tulee kyllä sitten ulos kun saa raahauduttua vessaan. Ei siis nouse silleen kurkkua polttelemaan. Ei ehkä kerkiä? Mutta 20 minuuttia ja pääsin takaisin nukkumaan, sen jälkeen ei mitään ongelmia.

Muuten on oma olo vielä sellainen, että koskas ne vaivat oikein tulee. Ilmeisen huono muisti ainakin vaivaa! Onhan noita, joskus en pääse saunan lauteilta ylös, menee joku hermo jumiin tuolla selässä. Toisinaan tuntuu tosiaan, että eihän tuo maha oikein voi toimiakaan, kun pitää oksentaa harva se päivä. Turvotuksen oisin voinut jättää kokemuksien listalta pois. Ja miksi sen hepatoosiepäilyn piti vielä tähän raskauteen tulla. Mutta ehkä ne ei tunnu niin isoilta asioilta nyt tällä kertaa, kun mies sanoi tosiaan, että viimeinen laps meille ja yritän nyt pitää kaverin kyydissä viimeiseen asti, jos en tästä odottamisesta enää pääse nauttimaan. Ja loppukuun odottaja minäkin, joulun jälkeen jos vasta alkaisi laittaa vauvalle omaa soppea.

Vanhan kansan uskomuksista muuten muistan sellaisen, että niin monta kertaa kun joutuu heräämään öisin vessaan, niin monta kertaa vauvakin tulee heräämään yöllä syömään. Kuulin tämän ensimmäistä odottaessa, ja niin siinä kävikin, että kaksi kertaa heräsin viimeiset kaksi kuukautta öisin pissalle, vauvakin heräsi samaan aikaan sitten yöllä syömään. Ja näin on tapahtunut myös muiden kohdalla. Ehkäpä siinä oli siiis totta toinen puoli

Nukkumisesta:uni on ollut nyt pari viikkoa todella syvää ja sitä on riittänyt sen kahdeksan tuntia yössä. Aloitin toissapäivänä rautakuurin, sen vaikutusta päivän vireystilaan en ole huomannut. Mutta hereillä pysyn kyllä vaikka sinnillä päivällä, päikkärit todella vaikuttaa illalla nukahtamiseen. Ainakin minulla.

Mutta eiköhän tässä ole jo taas turissut omanapaisesti liiaksikin. Pitää alkaa jotain touhuamaan, joululahjaideoita olisi kauheasti, mutta en oikein osaa aloittaa mistään. Kun kaikki ois niin kivoja toteuttaa, ja aikaa on enää niin vähän. Kaksi viikkoa! Apua...

Vilipi ja Tyyne 33+2

 

Minun kohdalla tuossa Vilipin mainitsemassa vanhan kansan uskomuksessa voisi olla myös perää Kahdessa aikaisemmassakaan raskaudessa en ole noussut öisin vessaan ja nukkunut ylipäätään levollisesti. Molemmat lapset ovat myös laitokselta asti nukkuneet aamu 6 asti heräämättä/ilman syöttöjä, sitten syöneet kerran ja nukkuneet vielä tunnin. Parempi ehkä kuitenkin olla luottamatta tuohon liikaa Tämä kolmas tekee sitten varmaan äärimmäisen poikkeuksen

Vilipi sulla on siis hepatoosiepäily? Jos ihan väärin en muista niin ekö nuo oksentelukohtaukset nimenomaan ole hälyttävä merkki hepatoosista?! Muistaakseen luin just eilen jostain vauva-lehdestä vastaavanlaista kokemusta ja siinä ko. äidillä kun alkoi oksentelukohtaukset, oli tilanne jo niin paha että oli menettää omat munuaiset tai ainakin kiidätettiin pikaisesti verikokeiden jälkeen sektioon. En kyllä ole tutustunut aiheeseen tämän enempää, joten voi olla että puhun ihan omianikin!

Adora ja Marakatti-poikanen 33+3 Tänään ollaan ja möllötetään vaan!
Huomenna miehen kanssa kaksin joululahjaostoksille, onneksi ei ole kuin omille ja kummilapsille ostettavaa. Ehkä selviämme muutaman tunnin shoppailureissulla.

 

Mulla ei kyllä tuo vanhankansan uskomus pidä paikkansa alkuunkaan, ei siis ainakaan esikoisen kanssa. Niin viime kuin tässäkin raskaudessa olen heränny pääsääntöisesti 0-1 kertaa yössä vessaan, mutta esikoinen söi johonkin 5-6kk ikään asti 4-6 kertaa yössä. MUTTA nykyisin pojalla on kyllä hyvät unenlahjat (reilu yks vee), nukkuu 11-13,5h yöunet.=) Ja päiväunille nukahtaa sitten kun on tarpeeksi väsynyt, en enää edes nukuta, vaan jos poikaa alkaa väsyttää niin se saa ottaa torkut sohvalla -tämä on kokeilemalla todettu kaikkien kannalta parhaimmaksi ja toimivaksi systeemiksi.=)

Oma olo on täälläkin mainio. Ei mitään valittamista. Saan yöt nukuttua tosi hyvin (ja kuten asiaa sivuttu, esikoinen antaa mun nukkua hyvin, jopa yli 10h unia ja herätään aamuisin vasta klo 9-10) eikä oo juur mitään vaivoja. Jatkuispa loppuun asti yhtä kivuttomasti.

Palataan astialle, nytte ei jouakaan kirjottaa enempää.... --->

Pisang ja Nuppu 33+4

 

Täällä vauva on laskeutunut ja kiinnittynyt ja olo on sen mukanen. Liikkuminen on aika hankalaa, mutta kyllä se tästä.

Lapsi kastetaan. Itse en kuulu kirkkoon, mutta mies kuuluu ja kaikki muutkin lapset on kastettu.
Mutta isompana saavat kyllä erota kirkosta jos haluavat, tämä oli vain miehelle tärkeää ja juuri siksi että "tapana on". Kummi asia onkin ollut hankala. Pojalleni valitsin kummiksi ystäväni ja niin vain tiet erosivat niin ettei poika edes muista koko kummia ja olimme ystäviä monia vuosia. Eli ei ainakaan ketään ystävistä, mutta en haluaisi meidän sisaruksiakaan tällekkään lapselle, vaan jotain muita sukulaisia joihin yhteyttä tulisi lapsen vuoksi pidettyä useammin kuin nyt, muiden lasten muut kummit ovat kaikki jollain tapaa sukua ja on ihanaa että yhteyttä tulee näin pidettyä paljon enemmän. Mutta ehkä se kummiasiakin siitä setviytyy.

Muuten en ole oikein ajatuksia suonut koko ristiäisille tämän kaiken muun hässäkän keskellä =) .

Ja nimikin on vielä aikalailla auki =) , mutta kyllä sekin tulee sitten ajallaan.

 

Jaahas, HUOMENIAA!!!!

Uusi viikko, niin elämässä kuin raskaudessakin eli nyt ollaan sitten 34. viikolla..

Mä sanon ja kirjotan aina noin, että "kuinka mones" viikko on meneillään, niin tuntuu, että on pidemmällä.. itsensähuijaaminen on jalo laji!

HEI, vikat 3 työpäivää on polkastu käyntiin!!!

Heh..olin eilen esikoisen kanssa hänen ihkaekassa jäkisturnauksessaan (hän siis 4v)...kyllä naurettiin mun isän kanssa, kun hänellä ei välillä ollut kiekosta MITÄÄN HUOLTA, mutta laskeskeli, että pelaajia on oikea määrä ja tais laskea hallin lamputkin välillä.. Onneksi eilen mun asenne oli kohillaan ja toiv. pysyy jatkossakin, koska mulla on ollu taipumusta siihen, että melkeenpä ärsyynnyn, kun hän ei yritä pelata kunnolla tms..ei 4v saisi sellaista odottaa meinaan, mutta itse kun olen aina ollut urheilussa mukana, eniten jalkapallossa, ja siinä jotenkin pärjännyt, niin hirveen helposti tulee haaveiltua, että poika pärjäisi myös jossain urheilulajissa...sellaista "kentänlaidallahuutajaa" musta tuskin tulee, mutta myönnän että oon joskus tiuskinut, jos ei ole yrittänyt harjoituksissa..:ashamed:

Oma olo: Fyysisesti...suht hyvä itse asiassa..hermosärkyä on jalassa, mutta muut kivut rajottuu liitoskipuihin..käyn kävelyillä (maha menee kyllä helposti kovaksi siellä), kuntosalicircuitissa ja kuntosalilla edelleen..en nyt joka pv mutta nyt varsinkin kun äippäloma alkaa, niin haluan käydä useemmin..
Välillä on menkkakipuja juu, mistä itse asiassa viime synnytys lähti käyntiinkin, mutta ne on ollu kyllä sen verran vaisuja ja lyhytkestoisia, että menneet ohi jo siinä kohtaa, kun oon ne huomannut..
Närästystä on jonkin verran välillä.. en oo vielä ostanut Rennietä..viime raskaudessa sitä meni lopussa HIRVEESTI!
Yöunet: mulla on sellanen hassu taito, että siis..mä en ees välttämättä muista, että oonko käyny yöllä pissalla..mutta siis en ainakaan hirveesti kärsi siitä, jos joudun käymään.. se ärsyttää, jos herää aamuyöstä jotain tunnin ennen herätystä, tosin keskiviikon jälkeen sekään ei enää haittaa, kun voi jatkaa unia..
Yöunet suhteessa syöttöihin: mahtaisko pitää kutinsakin..hmm..esikoinen oli mun mielestä hyvä nukkuja...herätti melkeen maksimissaan sen 2, joskus harvoin 3 kertaa...mutta tässäkin mulla oli oma taktiikka..nostin hänet viereen rinnalle ja nukahdin itse samantein..jotkut pelkää tuota taktiikkaa, mutta mulla se toimi hyvin..saa nähä miten menee toisen kanssa..

MUTTA SITTEN TÄÄ HENKINEN PUOLI: MÄ en jaksa olla RASKAANA! siis en vaan jaksa..haluun vauvan maailmaan ja alottamaan sen elämän..mulla ei tierahda yhtään ilonkyyneltä ku vauva kivasti potkii tms..maha ahdistaa, vaikka se on paljon pienempi ku esikoisesta ja vaikka oon paljon pienikokoisempi kuin silloin muutenkin ja vaikka voin loppupeleissä hyvin, niin henkisesti olen jotenkin aivan maani myynyt!
Olen vuorotellen kiukkunen ja itkuinen, mies on mukamas iha jostain, otan hirveää ressiä meiän uusperheasioista jne jne jne....en siis oikeasti siedä itseäni!!!!ja itteään on vähä helkutin vaikea paeta! noh, kattoo jos se tästä rauhottuisi taas, kun äippäloma alkaa..jos kuitenki tää työelämäki on vielä verottanut sen verran..noh, sopii toivoa..

Nii joo..mies meni ja hommas meille salaa kissanpennun! meillä siis jo yksi 10-vuotias 13 kiloinen pullukka, jota ei voi ees kissaksi luokitella..hän on sellanen rauhallinen tapaus (kilotkin ehkä sen kertoo)..käy ulkona ja syö ja nukkuu..ei pahemmin leiki.. mutta tosiaan perjantaina kun tulin kotiin, ni siellä oli sitten toinen mokoma....mutta toki aivan erilainen tapaus.......voitte kuvitella, että ilonen en ollut..mähän sen tiiän, että mun harteille se jää! kun kotona kert olen vielä..minä niitä paskoja ja kusia siivoan.......huoh..ihana hää on, mutta vaikee olla ilonen siitä, kun ei kert sitä alunperin halunnut! toiv. oppii todella äkkiä myös tuon, että käy ulkona "asioilla"..vihaan tuota koppaa sisällä!!! argh....

Nii joo...Perätilassa tuo mun mukula taitaa vieläkin olla..en kyllä satavarma oo, mut toiv. ne lähettää mut sinne ultraan sitten neuvolasta tällä viikolla..muuten menee niin hankalaksi saada tyksistä sitä kääntöaikaa, koska on noi joulut sun muut tulossa! Torstaina siis neuvola tulossa..sillon myös esikoisen puurojuhla ja hän lopettaa silloin päiväkodissa myös..

Nii joo ja Ristiäiset pidetään! varmaan seurakuntatalolla tai jossain, koska tota populaa tämmösiin uusperheristiäisiin tulee väkisin..

Jees. nyt mä jatkan hetken töitä..

 

Huomenta tuhisijat!

Ei mulla mitään erikoista ole, kunhan nostelen tätä ketjussa ylemmäs.

Adora, mulla on hepatoosiepäily kutinan takia, ollut aikaisemmassakin raskaudessa ja yksi keltainen vauva. Mutta ei ole tuosta oksentelusta kukaan aikaisemmin maininnut. Voishan tuota kysäistä, mahahapot on sitä luokkaa, että välillä meinaa usko loppua noihin apteekista saataviin närästyslääkkeisiin.

Typy masussa potkii yllättävän useaan suuntaan, välillä tuntuu, että oiskohan niitä kaksi siellä, kun niin ihme kohdissa tuntuu yhtä aikaa liikkeet Käsikopelolla kun tunnustelee, niin kyllä niitä vain yksi tuntuu olevan. Kunhan itseäni välillä "viihdytän" ajatuksella. Oishan se hurja, jos tässä vaiheessa kuulisi odottavansa tuplia. Tädilläni kaksoset todettiin vasta viikkoa ennen synnytystä, mutta siitä onkin jo reilusti yli kaksi vuosikymmentä aikaa.

Joululahjalistaa olen yrittänyt väsätä kovasti valmiiksi, jotta ei tarvitsisi sitten hirveesti juoksennella kaupoissa. Katson siis kauppojen mainoksia valmiiksi, leikkaan kuponkeja ja kirjaan ostoslistaan, että mistä kaupasta mitäkin. Tuntuu vain, että poika on saamassa tänä vuonna aika paljonkin, jotenkin pitää vähän alkaa tasaamaan tuota listaa. Ja miehen kanssa vaikka on sovittu, että ei toisillemme tänä vuonna osteta, niin kyllä sitä silti haaveilee jostain yllätyksestä niin itselle kuin miehellekin. Vaatteiden suhteen yritän pitää myös maltin, esim. vauvan vaatteita tekisi mieli ostella jo, mutta pitää odottaa tammialennuksia, jotta saisi hyvät tarjoukset. Tulee ihan opiskeluajat mieleen, kun yrittää venyttää penniä. Ei kun senttiä! Kun ei niistä ajoista niin kauhean kauan ole, ja viimeisenä vuonna piti pärjätä opintotuella sekä miehen tuloilla, että sain keskittyä vain opiskeluun.

Ja asiasta kolmanteen, minä olen hukannut jonnekin kaikki joululiinat...Ei voi käsittää, että minne ihmeeseen mie olen ne tunkenut. Olohuoneen pöytä kyllä kaipaa jotain peittoa päällensä. Verhoja ja kynttilöitä on kyllä, ja ehkäpä me tunnelmoidaan sitten niiden liinojen edestä

Vilipi ja Tyyne 33+3

 

Päivitetty

Lumisia huomenia vaan täältäkin!

Jouluun on enää kaks viikkoa, jeeee! Mä en oo ostanut vielä yhtään joululahjaa, eikä tarkoituskaan ole ostaa kuin tuolle miehelle... Meillä ei oo oikeen enää kavereiden kanssa tapana vaihtaa lahjoja, ja oon ylipäätään erittäin huono keksimään mitään. Kun haluisin että lahjat olis oikeesti jotain tärkeitä, eikä vaan krääsää. Ehkäpä sitten taas kun opiskeluista on päästy ja oon palkkatyössä, ostelen taas lahjoja äidille, isälle ja sisaruksillekin... Ja tietysti ens vuonna tälle pienelle herrallekin!

Voi teitä onnekaita joiden olo on mainio! Toivon teidän puolesta, että olonne myös pysyy sellaisena Mä vaan tahtoisin tän jo ulos... Tuskaisinta on, kun ei tiedä milloin se meinaa tulla ulos. Aikahaarukka on niin pitkä - käytännössä tästä hetkestä tammikuun puoliväliin. Oivoivoivoi... Pitäis varmaan osata nauttia tästä, mutta se on tosi hankalaa.

Jahas, pitäisi miehen Kela -tukia selvitellä. Hän kun ei voi ottaa yhtään isyyslomaa kun hältä lähtee koulu muuten alta. Ja ilmeisesti opintotuen kanssa ei saa lainkaan asumislisää jos perheessä asuu oma lapsi. Eli siis opintotukea pitää muuttaa, ja hakea vielä lisäksi yleistä asumistukea, näin meille muistaakseni kerrottiin. Toivon tuhannesti että homma sujuu helposti. Inhottaa vaan, kun tuota tuen muutosta ei varmaan voi hakea ennen kuin vauva on syntynyt. Kela kun tunnetusti on vähän...hitaammanpuoleinen noiden tukiasioiden kanssa. Ja kun vuokra pitäisi maksaa... Onneksi sentään mun äitiystukiasiat on kaikki kondiksessa!

Voi että kun tekisi mieleni glögiä. Sitä vaan on niin vähän, enkä jaksais heti hakee kaupasta lisää Nam!

Pinsuli ja pikkunen 36+3 <3