**Tammikuun tuhisijat 2013** MEIDÄN KUU !!!!

Onpas lohduttavaa kuulla, etten minä oo yksin tässä maailmassa näiden ärsytysteni kanssa...=) Vaikka ei sillä, ei se kivaa oo, että muutkin kärsii samoista asioista.

Ja sitte ko tuo kommentointi tuskin loppuu synnytykseen... Ainakin viimeksi appiukko heti tokas, kun tulivat meitä osastolle kattomaan, että "etkös sä synnyttänytkään, kun sun maha on vieläkin noin iso? Vai jäikö sinne vielä toinen?". Oisin voinu vetää turpaan. Että on otsaa vasta synnyttäneelle kommentoida tuolla tavalla...!! Ei kai se iho heti palaudu edes suht normaaliksi!!!

Mutta...pistellään vaan takasin, jos ihmiset alkaa käydä liikaa hermoille. Minä en ainakaan anna loputtomiin polkea itteäni kuin kynnysmattoa, vaikka kuinka olisin raskaana. Jossain tulee raja vastaan.
Ja oon jo päättäny, että tietyille ihmisille en esim. vastaa enää ees puhelimeen, kun tiedän mistä aiheesta se puhelu soitetaan. Kyselköön sitten vaikka meediolta tai joltakin milloin tää vauva syntyy, multa on turha yrittää nyhtää tietoja yhtään mistään.

Niih, tajusin just, että tosiaan... tässä ei olla enää kauaa RASKAANA. Kohta on tää jakso elämästä taas takanapäin. Hurjaa, kun elämä muuttuu muutamassa hetkessä sitten niin radikaalisti! Tällä hetkellä tuntuu, ettei tuu kyllä yhtään ikävä mitään tässä raskaudessa, mutta tiedän, että äkkiä tulee ikävä masua ja ihania potkuja...<3

 

Kiitos Mami*3 synnäristä ja onnea tytöstä! Onneksi kaikki päättyi hyvin! :heart:

Tsemppiä pisang vääriin hälyihin, NIIN samassa veneessä ollaan. Tosin en ole kyllä vielä yhtään kypsänä, siis muuta kuin alapäästä..

Marjaana_80 (ja muutkin) Fb-ryhmä on perustettu, pistä yksityisviestiä pipituunalle.

Hyvä että pinsulin epparihaava on paremmassa kunnossa! Toivotaan, että pojan mahavaivatkin helpottavat.

Kiitos pipituunalle d-vitamiinivinkistä!

Sammakoita ei ole lähipiiristä juuri lipsahdellut. Ehkä se auttaa kun itse toitottaa kaikille että "ei näistä vauvoista koskaan tiedä, että koska syntyvät eikä mitkään merkit mitään ennusta ja jokainen odotus on erilainen jne", se on jo karvaasti tullut koettua varsinkin toista lasta odottaessani. Jatkuvaa supistelua ja vääriä hälyytyksiä kun silloin tuli 4 viikon ajan vähän väliä, paikat kypsinä, kohdunsuu sormelle auki ja kaulat kadonneet, mutta tyttöpä pysyi mahassa 39+6 asti. Pahinta tuolloin oli kun äitini oli meillä just sen 4 viikkoa ennen synnytystä hoitamassa esikoista (asuttiin ulkomailla) ja häneltä kyllä tuli jos mitä kommenttia ja rampattiin ympäri kaupunkia megalenkeillä, että lähtisi syntymään.. Silloin äitini saattoi tulla keskellä yötäkin kysymään, että "Supistaako?!" Olin lopulta niin henkinen raato, että vaan itkin kun näinkin äitini siellä meidän nurkissa :headwall: Mutta hyvät naurut näistä kommenteista irtosi, jotka olette saaneet

Vilipi Peräpukamavoiteista kokeilin keskiraskaudessa Ac3:a (saa käsikaupasta ja taitaa olla ainoita, joita voi raskausaikana käyttää) ja vähän helpotti, mutta lopulta oli pakko hakea reseptillä tujumpaa, Scheriproct Neoa ja se oli kyllä ihan taivaallinen pelastus ja auttoi ihan parissa päivässä. Jos pystyy hoitamaan noita ennen synnytystä niin varmaan hyvä, mulla ainakin synnytyksen jälkeen ovat pahentuneet tosi paljon. Mutta ei niistä kyllä itse synnytyksessä ole mitään ongelmia ollut, vaikka räjähtäisivät seinille niin pienipä on tuska muuhun kipuun verrattuna


(.) 9 h unta takana ja olo on mitä mainioin!! =) Ei ole taas supistuksista tietoakaan eilisen jälkeen (supisteli kipeesti, mutta epäsäännöllisesti jonnekin iltakuuteen ja sitten ei mitään). Mikäs tässä taas odotellessa =) Ei mulla kyllä ainakaan supistukset näköjään tarkoita muuta kuin, että synnytys lähestyy ja sen nyt pystyy päättelemään kun katsoo viikkojakin

Neuvolassa tänään (39+1) kaikki hyvin: Paino +117 g/viikko, Sf-mitta 35 cm (yläkäyrää lähestytään..:O), lapsivettä hyvin, RT, pää kiinnittynyt, syke ka. 138, vähän turvotusta, pissa puhdas, paineet 113/80, Hb 115.

Huomenna onkin sitten kokoarvio äippäpolilla. En viikko sitten supisteluiden keskellä uskonut sinne asti selviäväni, mutta hyvinhän tässä sinne kerkiää vaikka vielä toiseenkin kertaan

riskilä 39+1

 

Onnea kaikille vauvautuneille

Täällä totutellaan arkeen kolmen lapsen kanssa. Mutta onneksi on ollut pehmeä lasku kun mies on isyyslomalla ja hoitanut esim esikoisen eskariin viennit ja hakemiset. Ja muutenkin ollut nyt päävastuussa isommista, sekä monista kotihommista.Mutta puolentoista viikon päästä se arki todella koittaa kun mies palaa töihin, mutta nyt nautitaan tästä ja murehditaan sitten kun sen aika on.

Synnytyskertomusta tulla kertomaan ja yritetään nyt sitten.
Tiistai iltana aloin miettimään etten ollut juurikaan tuntenut liikkeitä koko päivän aikana, joten ohjeen mukaisesti join mehua ja aloitin liikelaskennan.Tunnin aikana en saanut kuin kaksi kunnollista liikettä sekä jotain hipaisuja. Soitin synnärille ja kehoittivat tulemaan kun viikkojakin oli niin paljon (ke 39+2). Joten sinne sitten käyrille siellä tuntui jokin verran liikkeitä mutta kätilön mielestä pientä epäselvyyttä käyrällä joten laittoi mut lääkärille, joka sanoi että olin auki kolmelle sormelle, ja olisi parasta jäädä osastolle seurattavaksi. Yöllä otettiin seuraava käyrä joka edelleen hieman poikkeava joten siirrettiin saliin tarkempaan seurantaan.
Aamulla lääkäri päätti puhkaista kalvot ja käynnistää synnytyksen oksitosiini tipalla. Kunnon supistukset puolen päivän aikoihin, joista selvittiin vielä jumppapallolla ja keinutuolilla. Neljän jälkeen alkoi olla sen verran tukala olo että pyysin puudutusta. Kätilö suositteli lihakseen annettavaa kipulääkettä ensin, jonka sainkin. Tämän jälkeen sain spinaali puuduksen joka oli kuin taivaasta tullut lahja. Ponnistus vaihe kesti puoli tuntia, ja oli kohtuullisen tuskallinen koska poika tuli maailmaan käsi poskella.
Poika oli ensin hyvä vointinen, mutta rinnalle päästyään alkoi mennä siniseksi ja veteläksi. Joten kätilö lähti viemään kiireellä vastasyntyneiden teholle. Se hetki oli aika kamala koska hän ei juuri ehtinyt sanomaan mitään ja poika lähti niin vauhdilla. Onneksi vähän ajan kuluttua tultiin kertomaan että poika voi jo hyvin ja sai vähän lisähappea ja häntä pääseen katsomaan, mutta joutuu vielä jäädä tarkkailuun.

Istukka ei meinannut ensin irrota, ja siinä samassa kun istukka sitten irtosi niin menetin 1300ml verta. Mies kävi katsomassa poikaa ja kertoi että kaikki on siellä hyvin. itse aloin suihkussa täristä, luultavasti verenhukasta ja siitä että poika jouduttiin viemään niin vauhdilla pois.

Kävin katsomassa poikaa vas:lla ja siellä oli kaikki hyvin, mutta jäisi vielä tarkkailuun ainakin seuraavaan päivään asti. Itelle otti kyllä koville lähteä pois pojan luota ja mennä osastolle yksin. Seuraava yö meni vähän valvoen ja itkeskellen. Mutta aamulla pääsin taas katsomaan poikaa joka oli jo siirretty tavalliseen sänkyyn pois happikaapista. Poika oli seurattavana vielä seuraavan vuorokauden vas:lla jonka jälkeen vierihoitoon, missä oltiin vielä vuorokausi. Jonka jälkeen päästiin kotiin.

Kotona on kaikki mennyt hyvin. Mahavaivoja pojalla on ja ilmaa tulee, mutta onneksi huuto kohtaukset eivät kestä kerralla kuitenkaan kovin pitään.

Persikka -78 + poika 2vk

 

Riskilä, kiitos vinkistä. Meilläkin on kaapissa tuota Scheriproct Neoa, mutta siinä tosiaan luki, että vain lääkärin määräyksestä mikäli on raskaana. Ja hetken nettikeskusteluja surffailleena, niin ei kyllä kukaan ollut synnyttäessä huomannut kipua pukamassa juuri sillä hetkellä, ehkäpä se tosiaan jää kakkoseksi

Persikka -78, kyllä on varmasti ollut hurja tilanne, kun vastasyntynyt viedäänkin yhtäkkiä pois. Onneksi kaikki nyt hyvin ja olette kotona

Ei todellakaan taida olla mulla enää elämää. Nukuin taas puolentoista tunnin päiväunet, kun ei muutakaan tekemistä ollut :O Ei todellakaan minun tapaista. Olis haluttanut lähteä äidin ja isän luo kun kävivät meillä kahvilla. Mutta kun on huomenna se neuvola, niin ei voinut lähteä. Jospa sitä sen jälkeen...no katottaan nyt, mihin tässä päätyy. On vaan välillä niin toimeton olo, kun kotityöt menee niin rutiinilla ettei niitä edes huomaa tekevänsä, ja mies on kotona niin se on nyt tehnyt pari päivää ruuan. Kunhan olen sille ensin kertonut, että mitä hyvää tänään tehtäisiin. Ainahan sitä vois vaikka lastenhuonetta jynssätä, mutta periaatteessakaan en siihen lähde, kun se olisi noiden muksujen ainoa kotityö.

Vilipi ja Tyyne 39+5

p.s. Makea maistuisi enemmän kuin hyvin, mutta miksi siitä jää niin paha maku suuhun kun on syönyt?!?

 

fb-ryhmään halukkaat liittyjät laittakaa mulle vaan viestillä oma nimi ja vähän kuvailette profiilikuvaa niin lisäilen teitä sit kaveriksi ja sinne ryhmään.

Apua, jotaki piti vielä sanoa. Vaan enpä millään muista. Hittolainen.

Pipituuna & kakkone 39+4 :heart:

 

Sofiansohva mulla on onneks äiti. Mun äiti on ollu tukena ja mukana ekasta päivästä lähtien. Ultrassa ja parissa neuvolassa ja myös äiti tulee synnytykseen. Hän on aivan innoissaan ku pääsee mummiksi =)

Vilipi vähän lohduttaa kyllä vaikka aika amatööriolo on silti :/ Osaako sitä edes käsitellä sellasta pientä olentoa? Jännä nähä..

Täällä tais olla jopa pari supistusta havaittavissa!! Tossa tunti sitten. Hui! Lievää menkkajomotusta ja sellanen olo ku ois ripuli, mut ilman sitä ripulia ei ollu pahat, mutta tuntu vähä epämiellyttävältä. Ihan ku ois säteilly vähä reisiinki jopa.. Olikohan sit hyvä merkki..mene ja tiedä. Katsotaan mitä yön aikana tapahtuu..

J-Love ja Sintti Pirpana (kohta) 39+4

 

40+0 :heart:

Ja olo mietä mainioin. Eilen tajusin kuin vahingossa kayttäneeni 3:n S:n keinoa synnytyksen käynnistymiseksi Tuli shoppailtua, saunottu ja sekstailtua Eikä kyllä saanut aikaiseksi kuin muutamat hassut supistukset yöllä.

Vauva tulee kun on valmis, minun puolesta pysyköön vielä tämän viikon mahassa
Adora Hyvillä fiiliksillä.

 

Sori valmiiksi tää avautuminen,mut nyt vaan on pakko päästää paineita :headwall:
Me oltiin tosiaan to-ma sairaalassa tytön synnyttyä,koska crp nousi ja epäiltiin sydämmessä olevan myös jotain vialla.Lukuisten tutkimusten ja itkujen jälkeen kaiken todettiin olevan kuitenkin hyvin ja likka terve kun pukki :heart: Mä olin TODELLA väsynyt koko sairaala ajan nukuin to-ma välillä vaan 8tuntia,olin siis kävelevä kummitus!Halusimme mieheni kanssa että sairaalaan ei tule mitään yleisö ryntäystä ja toivoimme että vain mummit ja papat saavat tulla sinne vauvaa katsomaan nopeasti.Ensinnäkin se toimi minun vanhempieni kohdalla ja mieheni isän kohdalla,mutta kun tuli mieheni äidin vuoro tulla niin voi perkl sitä naista taas...Se ensinnäkin istui siellä 2tuntia martyyri rooliaan vetäen ja haista paska ilme naamalla,vaikka olin nukahtaa pystyyn kokoajan.Ja mähän en huomio noita ilmeitä,tuhahduksia ja vihjeitä...JOS aikuinen nainen ei osaa naamaansa avata ja sanoa saanko pitää lapsen lastani sylissä niin mun puolesta olkoon pitämättä!Siinä mies sitten kysyi että "haluatko ottaa vauvan syliin" johon tää akka sanoi "no eihän toi yx anna varmaan kenenkään muun sitä pitää",MITÄ V*****A!!!Alkoi joo pinnaa vähän kiristä siinä vaiheessa...Sitten alkoi tää vihjailu,miehelläni on vaalea tukka ja lapsellamme tummanruskea ja pitkä tukka..."Keneltähän tuon tukan saanut?Minkäs värinen sun tukkasi on oikeasti?"No voi perkl,ihan tää mun oma tukka on tummanruskea ja joo on lapsi sun poikasi."No vauva varmaan saa siniset silmät kun sullakin on poikani"...No minä siihen ihan tahallani "No tuskin saa sinisiä silmiä,mulla on tumman vihreet niinkun on kahdella muullakin mun lapsellani niin eiköhän tämäkin onneksi saa ne minulta"!Hermonihan mä menetin siinä ja sanoin lopulta et ole hyvä ovi on tuossa!Eipä ole kuulunut sen jälkeen.(Hän myös suuttui miehelleni siitä että menimme naimisiin puoltoista vuotta sitten)Ihana anoppi:headwall:
Sitten tää sisko emme tosiaan kutsunut häntä tai minun kolmea veljeäni sairaalaan vaan ilmoitimme että katsellaan kun olemme kotiutuneet ja lapset + koira on tutustunut eka vauvaan niin sitten otamme mielellämme vieraita vastaan.Ja halusin myös nukkua oman univelkani pois,etten ole kun kuolleen ruokous!
Eilen tää sisko laittoi mulle fbssä viestiä että miksi hänen veljensä ei vastaa puh.No kerroin että olimme nukkuneet univelkoja pois jne...Johon hän alkoi mulle kuikuttelemaan että hän olisi tullut tiistaina kylään ja olemme pilanneet hänen suunnitelmansa ja työvuoronsa kun emme olleet vastanneet.Ystävällisesti kerroin että meillä oli rankkaa sairaalassa ja synnytys oli minulle rankka kokemus + haluamme olla tämän viikon perheen kesken.Tästähän alkoi kunnon sanasota sitten ja ilmoitin ettei tarvitse tulla enää ollenkaan sitten jos noin pikkumainen pitää olla!Hän ei ymmärrä vissiin että me emme ole samanlaisia kun hän joka vei vuosi sitten oman 5päivän vanhan vauvan juhliin jossa oli pelkästään kännisiä ihmisiä ja ne roikuttivat vuoron perään vauvaa siellä,mun teki sillon niin pahaa.Mä oon niin kurkkuani myöten kypsä ja täynnä niitä kahta et voi elämän kevät,pitääkö mun vaan niellä noita kommentteja ja hymyillä nätisti kun ne tunkevat tänne kylään ja puhuvat vaan kuinka lapsi on mun mieheni,ne ei vissiin oo tajunnut et minä synnytin ja odotin vauvan,EI MIEHENI!Ne kaksi ei oo onnitellu ees mua,vaan mun miestä:stick: Katkeria ämmiä?Luulisin että kyllä.Ne ei voi hyväksyä että mä olen hänen poikansa/veljensä kanssa naimisissa ja ne ei enää määrää hänen elämästään!

Kiitos sain purkautua,tossa tais tulla pahimmat ulos

Tää vauvantuoksuinen elämä on ihanaa muuten,ollaan niin rakastuneita täällä kaikki uuteen tulokkaaseen:heart:

Mami*3 & Rusina 1vko

 

Mami 3 onpa todella kurja tilanne miehesi suvun kanssa. Kyllä ihmissuhteet on niin hankalia ja tuollaista kateutta ja mustasukkaisuutta on varmasti monessakin perheessä. Varmasti pienen vauvan kohdalla kaikki kun haluaisi palasen itselleen ja samalla ei osata asettua juuri synnyttäneen äidin asemaan joka on kuitnekin koko tilanteen pomo ja hänen ehdoillaan ja säännöilläänhän sitä pitäisi mennä. Tukeahan sitä kaivataan ja herkkätunteisuutta eikä naisten hormonioikkuja äitiä kohtaan. Toivottavasti tuo tilanne rauhoittuu eikä välit teillä oikeasti katkea jos tulee paljon pahoja sanoja sanottua. Voimia kovasti raskaaseen tilanteeseen!

Täällä 39 + 1 ja neuvolapäivä takana. Kaikki ok mutta nyt saa kakkujen leipomiset jäädä kun viikossa tullut 1kg painoa ja sf-mitta laskun jälkeen oli kasvanut 3cm! Siis apua Onneks muuten vielä hoikassa kunnossa olen itse mut vauvan kasvuunhan tuo vaikuttaa joten nyt pitää hillitä itsensä synnytykseen asti

 

Voi Mami*3, mie en niin osaa kuvitella, jos olis vielä anopin lisäksi muitakin kestettävänä kuten siskot ja veljet. Mulla kans anopissa kestämistä, joten saat kyllä isot sympatiat täältä! Tsemppiä! Oot kyllä hyvin osannut sanoa asiasta kuitenkin, etkä vain kestä hammasta purren kuten mie.

Adora, vaikka ehkä salaa toivon, että syntyispä vaikka huomenna, laskettuna päivänä, niin hyvillä mielin täälläkin . Kaikille utelijoille olenkin sanonut, että ei ole ihan hetkeen syntymässä. Ei vaan tunnu siltä. Vaikka ne yksittäiset supistukset onkin olleet ihan tosissaan kipeitä, mutta todellakin vain yksittäisiä.

J-Love, mie heräsin kakkosta odottaessani keskellä yötä siihen, että mahaa myllersi. Ja hetken aikaa torkuin niissä oloissa, että no ei mulla nyt mitään, pieru siellä vain kiertää. Mut pakko oli nousta vessaan ja siinä istuessa tyhjennyksellä tajusin, et mullahan taitaa supistella samalla! Että jospa sulla on siellä jo aika pikku hiljaa käsillä, jos et ole jo mennyt synnyttämään Ainakin mulla on kaikissa kolmessa suoli tyhjentynyt ihan itekseen.

Neuvolassa kävin tänään ja todella nopeeta olin pihalla sieltä, oli sijainen. Hyvä, että sain edes kaikki kysymykset kysyä, kun tää oli niin nopeeta mua pukkaamassa ovesta ulos. Paino noussut +800g/vko! No jes, viime viikkoinahan se on laskenut. On kyllä turvotustakin, mutta kyllä ruokakin maistuu ihan eri tavalla kuin ennen, kun vauva on mun mielestä siirtynyt mahalaukusta pois päin. Hemppa ok. Liikkeet ok, sydänäänet taas hetkellisesti 170 ja ylikin, mutta rauhoittuvat onneksi sinne 140 pintaan. Ilmeisesti liikkeet saa sydämen läpättämään ja lujaa :heart:. Tää th kertoi, ekaa kertaa kuulin, että jos ne ei laskisi hetken päästä, niin sitten pitäisi mennä äitipolille samantien pitempiaikaiseen kuunteluseurantaan.

Oih ja voih, mitenhän mie saisin lapsille iskostettua, että huominen laskettu aika ei välttämättä meinaa vauvan syntymäpäivää? Näin koululla käydessä pojan opettajaa, niin hän sanoi, että meidän koululaiset kyllä kovasti puhuvat, että huomenna syntyy ja mahdollisesti päästään jo sunnuntaina vauvan kanssa kotiin. Ihania ovat, eivät paljon kotona puhu vauvasta, mutta koulussa ja kavereilla ilmeisesti :heart: onhan tää tietenkin heillekin jännää

Mutta nyt täytyy painua sohvalle köllöttämään, johan sitä tulikin touhuttua ja ulkoiltua kun kävin neuvolassa ja ruokakaupoissa. Kyllä, kaupoissa, olen juossut tarjousten perässä

Vilipi ja Tyyne 39+6

 

Mami*3 Minä olen sitä mieltä että sanot ihan suoraan vaan. Ei se niiden elämää kaada jos ne ei vauvaa mukamas nää HETI! Anoppisi kuitenki itse synnyttäny (ilmeisesti), niin luulis ymmärtävän että haluaa vähä omaa rauhaa!? Sanot vaa mitä ajattelet, se on SUN ja sun miehes lapsi, elämä ja perhe, prkl! Mulla onneks kukaa ei oo kitisemässä tolla tavalla (vielä) mutta kaikki on kyllä änkeemässä kättärille meitä kattoo, mutta olen sanonut että katsotaan miten käy. Kivempaa se on muidenki tulla kotii kattomaan, kun minäkin olen ns hengissä enkä ku yliajettu manaatti! VOIMIA!! :hug:

Vilipi. Ei oo vielä hetki ihan käsillä mutta kävin kyllä kävelyllä tänään ja tuntu tuol alhaalla lievää painetta ja ihan ku peräsuolta painasi tai se turpois tai jotain, en oikee tiie. Ihan ku ois ollu kova kakka, mutta ku ei ole. Kyllä pierettää (tälläkin hetkellä) ja suoli toiminu jo jonkun aikaa (vähän) paremmin ku ennen.. Mutta kyllä myös ruoka maistuu Hyvin ahdistavaa ja hämäävää kun ei tiedä mitä tapahtuu, mutta ehkä jotain alkaa tapahtuu. Kohta mullaki LA käsillä, jaiks!!!

Sais kyllä pari päivää viel pysyä sisällä, tosiaa ku on huomiselle ja lauantaille menoa suunniteltu.. Nytku on noin sanonu, niin tietty se päättää tulla just viikonloppuna Sain yhden tytön tulevasta kummeista innostumaan masun maalaamiseen Mä käyn ostaa värit ja hän saa sit maalaa mun masun ihan niiku itse haluaa Saan sit siitä kuveja ja jos sai vähä suurennettua niin sais ihan taulun siitä sit

Jos ehkä nyt menis vähä pötköttää..vai vessaan..hmm.. jännää!

J-Love Ja Sintti Pirpana 39+4 :heart:

 

Mami*3 Inhottavaa tuollanen! Oikeen rupes itselläkin kiehumaan ku luin tuota tekstiä! Hienoa, että pystyt sanomaan suoraan miten asiat on, niin ymmärtävät ainakin. Voimia kovasti suvun kanssa!

En oo vieläkään saanut synnytyksen/sairaalassa olon univelkoja takaisin. Olin sairaalassa torstai illasta sunnuntai iltaan ja nukuin arviolta kaksi tuntia tuona aikana. Ja nyt vauva pitää hereillä joka yö. Päivisin pitäis nukkua, mutta kun vauva nukkuu, en saa unta?! Jos tästä kehittyy mulle joku insomnia niin voi perse. Mun pää ei kestä enää kauaa, vauvan itkun kuunteleminenkin on erittäin hankalaa kun hermot on niin pirun kireällä unen vähyyden takia. Toivottavasti tää helpottaa tästä... Argh!

Stressaa myös se, ettei saada päätettyä pojalle nimeä. Mä en tiedä yhtään minkä nimiseltä se näyttää, ja kaikki nimet tuntuu väärältä. Haluisin saada jo hommat eteenpäin niin pääsisi tunnustamaan isyyden yms. Niin ja tietty kutsumaan mussukkaa omalla nimellään!

Pinsuli ja pikkunen 13vrk <3

 

Mami*3 kaikkea sinäkin oot joutunut kestämään miehen suvun kanssa..

Kun noista vierailuista ja kyläilystä vauvan syntymän jälkeen on ollut puhetta, niin itse varmaan teen samoin kuten viime kerralla - rauhoitetaan eka viikko vauvan ihasteluun ihan vain perheen kesken ja sitten voi tulla katsomaan vauvaa. Tämä toimi viimeks niin, että sanoin suoraan kavereille, isovanhemmille yms että halutaan eka vähän olla itekseen kotona..

J-Love mullakin tuntuu kävellessä painetta alhaalla (suoraan sanottuna kuin joku ois työntäny melonin persiiseen) Vauva on kyllä jo tosi alhaalla, mutta laskeutumisesta en tiedä, viimeks laskeutui lähtöasemiin vasta synnytyssalissa kun lääkäri oli puhkassu kalvot.. Mulla on vatsa toiminut ahkeraan, no ei ainakaan ummeta, näin ollu jo muutaman viikon. Kuten sanottua, ruokahalu on kuitenkin ihan valtava. Painoa mulla on tulla vain 8kg muistaaksein, mutta tuntuu että loppua kohden tekis mieli vaan syödä ja syödä aina pahoinvoinnista ja närästyksestä huolimatta, outoa..Ja niin syönkin, hyvällä omallatunnolla, pitäähän sitä varastoida synnytystä varten

Mua huolettaa kun lääkäri on vasta viikon päästä ja mietin mistä minä tiedän, onko vauvalla siihen asti kaikki kunnossa. Vauvalla todettiin viime metreillä eräs rakennepoikkeama joka vaikuttaa myös lapsiveden määrään ja mietin, mitä jos sitä se lapsiveden määrä reilusti väheneekin... Vähentyisikö vauvan liikkeet jos veden määrä vähenee, vai mitä... Toisaalta lääkäri rauhoitteli viime kerralla että vauvalla varmaan kaikki ok loppuun asti ettei tarvis aikasemmin käynnistellä... Mutta kun huolettaa... Ja sekin kun mietin sitä rakennepoikkeamaa, että mitäs sitte syntymän jälkeen, voi kun kaikki olis siitä huolimatta muuten OK..
Dijana 39+3

 

On tää kyllä niin turhauttavaa kun ensiks tuntuu vähä jotain..sit vähä enemmän. Missää vaiheessa ei satu tai mitää, mutta toivo kivusta alkaa herää. Kuulostaa ehkä vähä sairaalta, mutta haluan niin kokea sen alkukivun ja miten se vahvistuu ja kokea oikeesti mitä se on synnyttää (tai siis valmistautua itse synnytykseen).
Eli siinä vaiheessa ku ajattelen jo soittavani äitille että nyt alkaa vähä jotain tuntuu että pysyy puhelimen lähellä, niin menee hetki ja tuntee taas miten sen ns lievä kipu kaikkoo.. MILLO MÄ SAAN MUN VAUVAN?!

Malttamatonta menoa.
Sinttiki ollu illan tosi rauhallinen. Liekö unten mailla vai mitä..
Ja taas tuntuu ku kakalle pitäis mennä. Tosin tulihan sitä taas syötyä hetki sit.. Varmaa tosi kiinnostavaa asiaa
Kaikki pienetki tuntemukset herättää toivoo. ja ihmiset ku sanoo että mitä kovemmin odottaa, sitä pitempää saa odottaa.. mutta mitä muutakaa tässä voi?! Odottaa! Aargh!
On tää kans

 

Kaikki pienetki tuntemukset herättää toivoo. ja ihmiset ku sanoo että mitä kovemmin odottaa, sitä pitempää saa odottaa.. mutta mitä muutakaa tässä voi?! Odottaa! Aargh!
On tää kans

Sanos muuta! Mut onneks "sintti" tulee kyl ihan 100% ulos tässä seuraavan parin viikon sisällä Ja se ajatus taas saa hetkittäin enemmän paniikkiin kun ei sitä oikeasti vielä edes ymmärrä että kohta se loppuelämä muuttuu peruuttamattomasti!

 

Maanantaina takaisin polille. Kohdunkaulaa jäljellä vielä 2cm ja kohtu korkealla. Tai paikat yläällä, en tiedä miten sanotaan. Mitään ei ole siis tapahtunut, mutta en kyllä odottanutkaan. Mitään ei varmaan tapahdu ilma supistuksia. Varmaan sektioon mennään, kun liikkeet mielestäni vähentyneet ja en jaksa enää riskejä ottaa istukan toiminnan suhteen. Virtaukset olivat kyllä hyvät viime ultrassa.

Kyselijöitä riittänyt minunkin lähipiirissä. Kyllä on raivostuttavaa, vaikka ei pitäisi välittää. Osa vain ei ymmärrä, että itse tiedän ihan hyvin, että paikat eivät ole valmiit ja lapsi ylhäällä. Jos ei anna merkkejä, niin ei anna. Osallla "ongelmana" raskauksissa, että vauvat tulevat liian aikaisin ja osalla "ongelmana", että ei vain käynnisty. Monella käynnistyskin lähtee liikkeelle helposti yhdell' pillerin murulla tai oksitosiinilla ja toisilla ei vain tapahdu mitään. Pääasia kuitenkin, että vauvan vointia seurataan yliaikaisuuskontrolleissa ja vauvalla on kaikki hyvin. Monen kuukauden odotuksen jälkeen muutamalla viikolla ei ole väliä. Tosi odottaminen voi olla vaivojen kanssa raskasta. huh...oon vain niin kyllästynyt ihmisten tapaan udella ja kertoa omia kokemuksia, vaikka hyvää tarkoittavatkin. Sama "syyllistäminen" sitten jatkuu imetyksen suhteen. Parempi maailma saataisiin toisia tsemppaamalla ja kukin saa tehdällä tavallaan, kunhan vauva voi hyvin.

Pitää yrittää hemmotella itseään viikonloppuna. Jos sillä kroppa alkaisia toimia tai ainakin olisi sitten paremmassa kunnossa toipumaan sektiosta.

Tsemppiä kaikille vilä odottaville ja myös vauva arkea eläville !

 

Meille syntyi tänään klo 0.12 poika, 50 cm ja 3.2 kg. Hyvin voidaan molemmat

 

Onnea Riskilä! Se sieltä tuli kuin tulikin

Kaikki muutkin on varmaan synnyttämässä?

Täällä taas hyvin nukuttu yö. Eilisen supisteli tasaisesti pitkin päivää ja aika kipeähkösti, tänäänkin on jo kerennyt muutama mokoma tulla. Että jotain sentään tapahtuu Mutta ite oon hyvin levollisin mielin. Minun puolesta edelleen pysykööt mahassa ensi viikolle asti.

Kävin jo pienellä kävelyllä ulkona. Pieni flunssan poikanen vaan meinaa pahasti hidastaa tahtia. Koti on siistitty, pyykit pesty jne. Huomaan että on koko ajan tarve pitää koti sillein siistinä että jos lähtö tulisi niin ei olisi kiva että mies joutuu täällä lasten kanssa puunata kotia ihan jokaista nurkkaa myöten odotellessa minun ja vauvan kotiutumista (vaikkei miehelle siivous todellakaan ole ongelma, siitä ei ole kiinni, on vaan kiva ajatella sitäkin, ettei tartte täällä lasten kanssa yksin ollessa huolehtia kaikkea mahdollista)

Pipituunalta olen odotellut kutsua fb:iin..

Adora ja Marakatti 40+1 toivottaa hyvää alkavaa viikonloppua ja paljon synnytyksiä

 

Onnea riskilä ! Tulihan se sieltä! =)
Jahka jaksat ja kerkiät niin kertomusta odotellaan

Adora, ei täällä vielä synnytetä. Tyttö kyllä taas viime yönä herätti työntelemällä peppua taas kylkiluihin, sattuu :/ Mutta, olo on muuten ihan jees jos ei lasketa väsymystä ja sen mukana tullutta ärsytystä :|

Haluan niin että tämä sinttiäinen tulee itekseen ja sais jo vaik huomenna alkaa tekee tuloaan..

Pitäis mennä kaupoille tänään vähä pörrähtää..kattoo jos jaksaa.

Eipä tässä tällä kertaa enempää..

J-Love ja Sintti Pirpana 39+5

 

Onnea taas vauvoista! :flower:

Vielä palaan noihin "sammakoihin", joita ihmiset suustaan päästelevät. Eräs tuttava kysyi, että "oonko mä perunu synnytyksen?" Teki mieli heittää sitä kengällä päähän

Ihme unirytmi tullut. Nukahdan puolilta öin, herään ennen viittä ja syön aamupalaa ja kattelen telkkaa. Sit puoli seitsemän aikaan takaisin sänkyyn ja vielä parin tunnin jatkounet.

Vaan huomisesta tuo rytmi taitaapi hieman muuttua
Eilen oli ya-kontrolli, otettiin käyrää (vaisujen liikkeiden takia kätilö ehdotti tuovansa mulle tripin. Vähän aikaa kelailen, että minkähän LSD-tripin se mulle on tuomassa... vähän ehkä nauratti kun toi sitten Trip-mehutetran. Mä kun oon ekaa kertaa näissä hommissa liikenteessä, niin aina en oo ihan kärryillä. Tosin emmä kyllä mistää LSD-tripeistäkään oo kärryllä )No, johan sai vaava itseensä vauhtia. Sisätutkimus oli tosi kipiä, mulla kohdunsuu on takana, joten lääkäri joutu melkee survomaan kätensä kyynerpäitä myöten "sinne". Siellä paikat oli 3 cm auki ja ultratessa painoarvio 3987 g. Kyseli, että koska haluaisin käynnistykseen ja olin ihan valmis jäämään samantien (kassikin oli autossa varuilta kun kovin malttamaton olo alkaa olla...) lääkäri soitteli mulle osastopaikkaa, mut perskutti, kaikki paikat oli täynnä ja tälle perjantaillekkin oli sovittuna jo paljon käynnistyksiä. Joten sovittiin siis että lauantaina aamulla menen kalvojen puhkaisuun, koska vasta silloin tulee se 42 viikkoa täyteen. Nyt kun on saanut konkreettisen aikataulun, niin mieli on paljon levollisempi. Johan tässä on kuukausi hermoiltu ja itketty, onneksi toi puoliso on pitkäpinnainen ja jaksaa mulle kiikuttaa nessu-nenänniistäjiä :heart:.

Täälläkin odotellaan kutsua fb:n puolelle

Heidikaroliina ja Aatu 41+6

 

Multa loppuu kohta niin järki kuin usko tähän touhuun. TAAS, jukoliste taas tehtiin suotta lähtöä koko ilta. Ja voin kertoa, että nyt oli jo oikeasti kipeitä supistuksia ja niiden välissä kunnon menkkajomotukset selässä ja vatsassa. Pakosta joutui jo miettimään asentoaan ja keikuttelemaan lantiota, että pärjäs. Ja supistusten väli säännöllisesti se rapiat 10min. Eli: mitkä lähtökohdat!! Olin jo satavarma, että nyt vihdoin synnytys lähti käyntiin. Katinkontit, yöllä tuli muutamia oikein kipeitä supistuksia, ei muuta. Tää oli jo ehkä sadaskolmaskymmenes väärä hälytys. MÄ EN ALA!!:'(
Ja sit vielä sai eilen taas kuulla lisää idioottimaisia kommentteja. "Sä oot nyt sit päättäny pysyä yhdessä kasassa." (no perkele, minun päätäntävallassahan se asia onkin nii...!!!) "Voi, säkö oot vieläkin yhtenä kappaleena?" (no MILTÄ NÄYTTÄÄ???) "Mä jo aattelin etten mä näe sua enää yhdessä kasassa" (voi kiitos, lohduttaa muuten ihan sikana!) Sitten kun ihmiset ei tajua, että LASKETTU AIKA EI OLE MIKÄÄN PARASTA ENNEN PÄIVÄ JA ETTÄ VAUVAN PITÄIS SYNTYÄ SIIHEN MENNESSÄ TAI SE ON TUHOON TUOMITTU. Voi saasta, mä oon vasta kaks päivää yli LA:n ja nyt jo osa antaa kommenteillaan ymmärtää, että mussa tai vauvassa on jotain vikaa kun en ole vielä synnyttänyt, ja sitten ovat perin pohjin hämmästyneitä kun niille kertoo, että vauva voi syntyä kaksi VIIKKOA lasketun ajan jälkeen ja SEKIN on ihan NORMAALIA.
Arrrrgggghh!!!!!|O

Mä hautaudun kohta jonneki bunkkeriin enkä nouse sieltä ennen kuin tää vauva on sylissä...

 

Täällä ei mitään uutta Vauva ei edelleenkään ole ymmärtänyt lähteä syntymään ja alkaa itsellä henkinen puoli olla aika tiukilla. Fyysisesti olo on jopa vähän parantunut eikä tuo alapää ole ihan niin kipeä enää, pääsee vähän lenkillekin. Maha on toki iso ja tiellä, mutta ei sekään sen kummemmin ahdista. Supistuksia on ihan joitain vaan sillon tällön, mutta ei mitään kummempaa. Öisin ei oo kertaakaan supistanut. Ja PRKL kun se lääkäri 2,5 viikkoa sitten sanoi, että tämä voi syntyä vaikka ensi yönä, paikat on ihan valmiit. NO, on nyt mennyt yli kaksi viikkoa eikä merkkiäkään synnytyksestä. Eihän ne lääkäritkään sitä tietysti voi tietää, mutta hitto kun sillon tuli sellanen olo, että tässähän pääsee ihan pian tosi toimiin. Mutta ei. LA mulla on tänään, mutta silti tuntuu, että oltais menty jo pari viikkoa yliajalle. Noh, tulee kun tulee. Neuvolan täti yritti kovasti piristää, että "on niin hyvä olla siellä masussa" ja "ei enää pääse koskaan näin lähelle äitiä ni pikkuinen haluaa ottaa kaiken irti". Bläääh, eipä paljon naurata.

Hirmuiset tsempit Mami*3:lle hirveiden anopin ja kälyn kanssa. Voi luoja, tollasta ei oikeesti tartte kuunnella! Sanot ihan suoraan, miten asiat on eikä heillä oo mitää oikeutta tulla puhumaan sulle noin. Pisti kyllä niin raivoksi kun tuota luin, hyi!

Noh, josko tästä lähtisi sinne lenkille tai johonkin lumeen rämpimään koiran perässä, ei se sitä synnytystä kai hidastakaan..? Saunaa meillä ei valitettavasti ole ja seksi on aikalailla viimeinen asia, jota nyt voisin kuvitella tekeväni, joten siivoiluun taitaa sitten loppupäivä mennä Tänään on ollut jopa aika hyvä päivä, koska en oo vielä itkenyt yhtään. Toi itkeminen on aikalailla kyllä riistäytynyt käsistä Meikä vollottaa KOKO AJAN ja räjähdän miehelle jatkuvasti ihan pienistä asioista. Alkaa tosissaan ottaa mielen päälle tämä odottaminen. :/

Pipituuna saitkohan mun yksityisviestin siihen Facebook-ryhmään liittymisestä? En ole nimittäin vielä saanut sulta kutsua kaveriksi ja mietin, että saitko koko viestiäni ylipäätään vai päätitkö vaan dissata mua?

Jaksetaan nyt jokainen tahoillamme vielä hetki. Hitto ku haluisin kyllä niin sen tammikuun tuhisijan jo tässä tammikuussa ettei menis helmikuun puolelle... Tsempit myös kaikille jo vauvojensa kanssa elämää aloitteleville!

Nasdaq ja tyttönen 40+0

 

Pipituuna nevermind, asia kunnossa siis Olin osannut varjella yksityisyyttäni niin hyvin, ettei mua ilmeisesti löytynyt Facebookista Mutta tämä siis ok! Olisko teilläkin heidikaroliina ja Adora sama juttu, että teitä ei pysty Facessa löytämään? Voi olla syynä siihen, ettei kaverikutsua ole tullut.

 

41+0, poks vaan ja voi jee . Mulle kans yks synnytys tänne kiitos . Oon ollut jo jostain rv 38+ viikoilta sellanen olo, että kyllä tää ei LA:han asti mahassa ole, kun on supistanut ja vaikka mitä, mutta niin vaan ollaan reippaasti yli LA:n.

Tänään on ollut mun rentoilupäivä, en ole huhkinut lenkille tai mitään, vaan katsellut leffoja ja lepäillyt. Mitähän sitä taas keksisi ohjelmaa tälle viikonlopulle... Viime viikonoppuna oltiin taloesittelyssä ja syömässä, ja jo viime viikonloppuna mietittiin, että no jos ei enää ensi viikonlopulle tarvitsisi väkisin keksiä jotain ajanvietettä. Ja kuinkas kävikään . Eli joo-o, jotakin pitäis kehittää ettei vaan koko ajan miettis, että KOSKA TÄÄ SYNTYY . Vaikka nyt mä voin olla jo aika 100% varma, että kahden viikon sisällä .

Nyt ei taas tuu muuta kuin tätä omaa napaa.

Mimmilii ja rv 41+0

 

HEIPS!

Semmoinen ilmoitusasia, että viikolla 40+0 eli 17.1.2013 kello 07.07 syntyi pieni tyttö meille 52cm ja 3490 grammaa

Käynnistelyhommiksi meni ja tuskaa oli, mutta palkkio oli suuri. Ja nyt se tuolla kehdossa vaatiikin huomiota jo.