**Tammikuun Tuhisijat 2013** Syyskuussa

Tää kävi aamulla sokerirasituksessa. Ei ollut ollenkaan niin paha kokemus, mitä mulle on sanottu. Se litku oli vaan kylmää sokerilientä, jossa maistui aavistuksen verran sitruuna tms. Mut ihan hyvin meni alas. Se odottelu vain oli tylsää. Nyt sitten vain jännitetään tuloksia. Miten te muut olette saaneet tulokset? Mulle sanottiin vain, että jos haluan ne tietää ennen seuraavaa neuvolakäyntiä, niin pitää huomenna soitella neuvolaan.

Mulla ei vieläkään tunnu vauvan liikkeet kädelle. Tuleva isukki on ollut aika turhautunut, kun poitsu kyllä myllertää minkä kerkeää, mutta kädelle ei tunnu. Eilen sitten mies pisti korvansa kiinni mun mahaan, ja kuikuili sille jotain, niin johan alkoi korvassa ja poskessa tuntumaan mätkytys ja paukutus. Mies veikkasi, että hänen omien sormiensa syke on aina häirinnyt liikkeiden tuntemista. Mutta oli kyllä tuleva isukki liikuttunut, kun sai pojaltaan turpaan. :heart: Alkoi saman tien pusuttelemaan massua. :heart:

Piipu85 & Iisakki 24+2

 

Heippa taas pitkästä aikaa! Onnitteluja kovasti kaikille uutisia saaneille, paljon on vauvoja tammikuussa syntymässä! :flower:

Täällä ei oikeastaan mitään ihmeempiä kuulumisia olekaan. Ultraan päästään huomenna, joten sitten toivottavasti tiedetään kummanlainen kaveri sieltä on tulossa Vaikkei sillä mitään merkitystä olekaan: tuntuu, että vasta nyt raskaana ollessa on ihan todella ymmärtänyt, ettei sillä sukupuolella ole mitään väliä, kunhan lapsi vain olisi terve. Mulla ei asiasta tällä hetkellä ole mitään oloakaan, joskin lapsen isä on varma poikalapsesta, ollut koko raskauden ajan.

Maitoa ei täällä tule eikä linea negraakaan ole ilmestynyt. Rinnat on muutenkin aika maltillisesti kasvaneet mutta kasvanevat tässä ajan kuluessa vielä (miehen riemuksi) lisää Energiaa on taas pitkästä aikaa vähän enemmän, vaikka edelleen väsyttää reilusti enemmän kuin normaalisti. 10 tunnin yöunet onnistuu ihan helposti ja silti iltakymmeneltä väsyttää taas. Mutta on se ihanaa, että taas jaksaa vähän tehdä jotakin! Mulla alkoi taas kesätöiden jälkeen opiskelu ja koulu on nyt sen verran rentoa, että oon kotona suurimman osan ajasta - aivan ihanaa! Saa nukkua pitkään (siis 8-9) ja viettää pitkiä aamuja Mahtavaa!

Vauvan liikkeet ei mulla vielä tunnu Jos olisin stressaavampaa sorttia, hermoilisin tästä varmaankin, mutta koska mitään muuta omituista ei ole sattunut, en jaksa tästä huolestua. Viime neuvolassa sydänäänet kuuluivat hyvin ja huomenna tosiaan ultrassa nähdään vauva ja että onko sillä kaikki kunnossa. Eiköhän ne liikkeetkin sieltä saada tuntumaan!

Onko muilla ollut omituisia unia? Mä oon nähnyt jos jonkinlaista vauva-/synnytysunta ja nyt viimeisen parin viikon aikana oon nähnyt melko sensuroimattomia seksiunia. Oman mieheni kanssa en unissa seksiä harrasta, vaan tuntemattomien miesten ja olipa yhdessä unessa nainenkin kumppanina. Hyvin omituista, en mä muuten koskaan näe seksiunia tai ehkä kerran vuodessa. Nyt tää alkaa olla jo aika hämmentävää, sillä näiden parin viikon aikana näitä seksiunia on ollut jo useampia Viimeksi viime yönä harrastin seksiä ei yhden vaan kahden (!) remonttimiehen kanssa tuolla meidän makuuhuoneen lattialla. Että huhhuh! Näistä unista muistan kaiken vielä todella tarkasti, mikä tekee tästä vielä omituisempaa.

Harrastuksia ei tällä suunnalla kauheesti ole. Koiran kanssa ulkoilen lenkillä ja metsässä ja nyt syksyllä käyn sienessä. Opiskelut vievät vapaa-aikaa jonkun verran, sillä lopputyötä pitäisi aloitella tässä ihan vaikka heti. Kutomisesta tykkään myös, juuri aloitin torkkupeiton tekemisen vauvalle. Jotenkin kummasti se aika aina vaan menee eikä harrastuksille oikein edes riittäisi aikaakaan. Ei sitä kyllä aina tiedä, mihin se kaikki aika menee. Kotona talon ja pihan hoitamisessa on oma hommansa kyllä ja osaan kyllä ottaa aika rennosti (esim. tänään en ole vielä saanut mitään aikaiseksi ).

Ihanaa syksyä ja palaan ilmoittelemaan ultrakuulumisia loppuviikolla!

Nasdaq ja 21+4

 

Oli tosi kivaa käydä siellä 4D:ssä!!! Tyttölupaus sai vahvistusta. :heart: Nyt voi sit sukulaisillekin esitellä hieman etukäteen tulevaa pikkusiskoa.<3

Outoja unia näen tuon tuostakin, melkein joka yö. Ihan kummallisia!! Usein liittyvät synnytykseen / imettämiseen (että imetän koiraa tms. ) tai johku... Sama juttu oli viime raskaudessa. Eikä ne kummalliset unet todellakaan loppuneet synnytykseen, niiden luonne / aiheet vain hieman muuttui sen jälkeen.

Nasdaqille tsempit ultraan!!=)

Pisang ja Nuppu 21+6

 

Ei oo kyllä ollu omituisia unia, enemmänkin ei lainkaan unia, tai en vaan muista niitä Yleensä uneksin paljon, nyt harvemmin...

Vetääkö kellään muulla suonta jalasta? Mä herään joka yö siihen kun jännitän pohjettani esim kääntyessä ja suonta rupee vetää aivan julmetusti. Viime yönä vaikka suonenveto loppui, särky jäi. Ja koko oikea pohje on ollut käyttökelvoton koko päivän (tekee mun kävelystä hienoa kun issiaskin vaikuttaa juuri oikealla puolella... ;D).

Aloin taas miettii näitä ruoka-asioita, kun viime viikolla oli parin päivän epämääräinen "melkein kuumetta mut ei ihan - yskää - aivastelua" -tauti joka joko meni ohi heti, tai ei edes alkanut kunnolla. Mieheni oli kuitenkin viikko sitten kipee ihan kunnolla, flunssassa. Tuntuu, että oon tehnyt niin paljon tyhmiä virheitä ruokien kanssa (mm. tuorejuustot jossain vaiheessa), että muhun on kuitenkin iskenyt se. Tiedän syöneeni kerran ranskalaista (eli ei todellakaan välttämättä pastöroitua, olis pitänyt kysyä etukäteen) vuohenjuustoa kanan päällä ravintolassa. Vuohenjuusto oli kuulemma valmistettu hauteessa, se oli selkeästi ottanut väriä, ja oli muutenkin lämpöinen. Mutta ei kuuma. Mitä veikkaatte, onko toi hauduttaminen tarpeeksi? En jaksaisi enää stressata tästä samasta hemmetin asiasta... Miten te osaatte olla niin rohkeita ja varmoja että vauva syntyy teille terveenä? Eikä mitää pahaa tapahdu... Pelottaa niin paljon että joku menee pieleen.

Noh, mutta, tänään koulua varten käymässäni lääkärintarkastuksessa paino oli 53,3kg. Kahdessa viikossa kaksi kiloa. Nyt oikeesti! Jotain rajaa tähän.

Niin ja tänään mulle tosiaan sitten tuli se äitiyspaketti!! Ja vuoden 2011 paketti tuli, eli se minkä oikeastaan halusinkin. Ihanaa hypistellä taas pieniä vaatteita... :heart:

( . ) Navassa ollaan oltu hiljaisempia tänään ja eilen. Ymmärrettävää sellaisen paukutuksen jälkeen Kyllä siellä kuitenkin tuupitaan ja potkitaan ihan riittävästi. Oonko muuten ainut joka ei tunnu saavan selkoa tai kaavaa potkuista ja liikkeistä? Musta tuntuu että se möyrii siellä vaan miten haluaa, ei mitenkään selkeän samallailla. Eikä se oikein tunnu mun töitäisyihin reagoivan. Kunhan vaan ei hirveen itsepäinen vauva tule... ;D

Pinsuli ja pikkunen 24+4 <3

 

Maitoa ei olle ollut näköpiirissä täälläkään, eikä liioin linea negraa
Ei kyllä tuosta esikoispojastakaan tullu lineaa näkyviin.

Unia on nähty mitä omituisempia, ihan koko raskauden ajan.. mutta mitään raskaus/synnytysunia ei ole näkynyt minkäänlaisia.

harrastuksina täällä tällä hetkellä lähinnä keskeneräisten käsitöiden ja tilaustöiden(korut) tekeminen.
kovasti kädet hinkuvat vauvaneuleita tekemään ja lankoja onkin kertynyt aikamoiset kasat.
sitten tietysti pyrin päivittäin käymään kävelylenkillä tai vaihtoehtoisesti metsässä sienestämässä =)

Tuli tuossa mieleen, kun meitä KOKSissa synnyttäviä on tammikuun alussa useampi,
niin kiinnostaisiko tapaaminen jossain sopivassa paikassa??? laitelkaa vaikka minulle yksitysiviestiä että ketä kiinnostaisi ja vähän asuinpaikkaa että saataisiin sellainen kaikille sopivan matkan päässä oleva paikka

eipä tässä muuta tällä kertaa

Elovena77 + murmeli 24+1

 

Onnea jokaiselle mukavista ultrauutisista! <3 Oli se vaan itsestäkin niin ihana kokemus. Nyt jo ikävöin nähdä vaavaa, tekis niin mieli mennä siihen 4D:hen! Kuinka moni on suunnitellut menevänsä, ja onko jotain erityistä syytä esim. halu varmistaa sukupuoli?

Täällä ollaan saikulla. Mulla on vastustuskyky huonontunut tosi paljon raskauden aikana. Tää on toinen kerta jo kun ollaan flunssan kourissa. Normaalisti olen tosi harvoin kipeänä. *koputtaa puuta* Myös uusia allergioita on puhjennut, omena ja nektariiini. Neuvolasta sanottiin viimeksi, että nuo on voineet olla mulla aina olemassa oireettomina, koska olen jo valmiiksi koivun siitepölylle allerginen. Ja raskaus on nyt vaan herkistänyt elimistön oireilemaan, myös lisää allergoita voi vielä paljastua. Kiva kiva.

Maitoa on tullut joo tiputtelemalla jo jostain 19 viikosta lähtien. Ekaks ihan säikähdin, että onko tää normaalia vai onko mulla joku rintatulehdus! Onneks google on keksitty. Tissit ja nännit on myös aika kipeät ja turvonneet. Toivottavasti enteilisi sitten sitä imetyksen onnistumista, vaikka jostain luinkin, että ei pitäis vaikuttaa.

Linea negra on mulla tosi haalee ja vaalee. Ei erota kuin kirkkaassa valossa.

Unia ei ole juurikaan näkynyt minkäänlaisia, tai niitä en sitten muista. Ihan alkuraskaudessa, ja kun en tiennyt edes olevani raskaana oli muutamia vauvaunia.

Harrastukset on nyt vähän jääneet. Ennen raskautta kävin jumppailemassa mutta nyt ei ole tullut ilmottauduttua uudelle kaudelle. Ensi vuonna tuskin pystyn niin vain lähtemään, enkä viitsi maksaa puolesta kaudesta, kun se on suhteessa paljon kalliimpi koko kauteen verrattuna. Varsinkin kun jumpat lomailee koulujen syys- ja joululoman ajan, eli ei hyvin montaa kertaa ehtis käydäkään. Lisäks joutuisin aika paljon soveltamaan, kun ei voi oikein enää hyppiä, eikä maata selällään tai mahallaan. Tietokoneella tulee jonkun verran istuttua (lue: aivan liikaa) Lasketaanko se harrastukseksi? Pitäis kyllä oikeesti aloittaa joku kevyt liikuntaharrastus, vaikka kävely. Mun painoindeksillä paino ei sais hyvin paljoo nousta. Suklaakin on ruvennut maistumaan vaarallisen hyvin.

Liikkeitä tuntuu päivittäin, tälläkin hetkellä, mutta ei vielä käteen asti. Johtuu varmaan tästä ylimääräisestä pelastusrenkaasta. Oon kyllä huomannut myös että oma pulssi sormissa häiritsee tuntemuksia. Täytyy kokeillakin tuota korvakuuntelua miehen kanssa!

Mua jännittää aivan liikaa tuo sokerirasitus! Otetaanko verinäytteet sormenpäistä vai laskimosta? En nimittäin voi sietää yhtään laskimoverinäytteen ottoa. Ei ollut viimeksikään downseulakokeissa kaukana pyörtyminen ja lisäksi tuli niin huono olo, et piti mennä yrjöömään. Voi olla, että otan tämän asian puheeksi neuvolassa ja jos saisin käyttää vaikka puudutuslaastareita, helpottais ees vähän. Ja vielä ku syömättä pitää olla! Mulla on kehkeytynyt ilmeisesti jonkun sortin fobia koko tilannetta kohtaan. Hrr.

Lynette: Hienoa että olet uskaltanut ottaa kipeämmänkin aiheen esille neuvolassa. Itse en ollut niin rohkea, vaikka yhdessä vaiheessa tuntuikin että keskusteluapu olisi ollut tarpeen. Pelkäsin kai sitä huonon äidin leimaa ja silmätikuksi joutumista. Onneksi olo on ollut nyt iloisempi kuin siinä vaiheessa raskautta. Kaipa se tämä raskaus tekee osaksi sen, että tulee välillä kaikki ikävätkin ajatukset mieleen. Voimia ja jaksamista sinulle. :hug:

Pinsuli: Älä suotta murehdi, noista nykyajan ruokarajoituksista suurin osa on "on-syytä-välttää" varotoiminpiteitä, joissa on hyvin PIENI riski sairastua tms. Olen aikaisemmin itsekin stressannut näillä asioilla aika paljon, koska vahingossa on tullut syötyä vaikka mitä kiellettyä, esim. kuumentamattomia pakastevihanneksia ja ulkomaisia marjoja, mahdollisesti pastöroimattomia juustoja, pellavansiemeniä, inkivääriä, puolikypsää lihaa, sekä alkoholia ja tupakkaa silloin kun en tiennyt vielä olevani raskaana. Eikä tässä varmasti vielä kaikki, käydään aika paljon ulkona syömässä enkä tosiaan aina jaksa olla kyselemässä mitä annos sisältää. Hyvin on silti raskaus edennyt ja vauvan vointi ollut hyvä. Onhan sitä ennen vanhaankin lapset syntyneet terveinä, vaikka ruoasta on ollut pula ja sitä on syöty mitä on saatu! Todennäköisempää on vaikka joutua liikenneonnettomuuteen tai pudota portaissa, ja näillekään asioille ei mahda mitään jos ne on tapahtuakseen. Ei siis kannata stressata! Listeriaakin on ollut Suomessa viimeksi ties milloin, ja senkin voi saada vaikka margariinista tai salaatista.

Mukavaa alkanutta viikkoa!
Tossu rv. 21+0 *POKS*

 

Mie en ainakaan osaa olla mitenkään "ylivarovainen" syömisten suhteen.. Listeria-riskihän noissa monessa kiellossa on syynä (esim. se pastöroimaton juusto), mutta käsittääkseni listeria on Suomessa suht harvinainen pöpö noin niinku juustojen tai semmosten osalta. Joten vaikka on saattanu jossain vaiheessa tulla syötyä jotain ei-ehkä-niin-suositeltavaa niin en oo huolestunu. Toki vältän tahallani usein altistamasta itseäni tuollaisille.
Tuosta kysymästäsi juustosta Pinsuli veikkaisin, ettei "täyty laatuvaatimuksia". Ruoka pitäis kuumentaa yli 70 asteeseen, jotta mahdollinen listeriabakteeri tuhoutuu ja vuohenjuuston kohdalla se todnäk tarkoittaisi sitä, että se sulaisi. Mutta eiköhän sulle olis tullu selkeitä oireita mikäli oisit listerian saanu, sehän tekee muistaakseni ihan selvät vatsaoireet. Eli ei hätiä.
Joissain ruoka-ainerajoituksissa puolestaan on kyse siitä paljonko niitä voi turvallisin mielin syödä. Esim. salmiakki, kahvi... Kunhan noudattaa suositeltuja määriä niin on ihan turvallista. Mut just noihin neuvolan ohjeisiin laitetaan varmaan siks lähes kaikkeen "EI SAA SYÖDÄ", kun se on helpompi tapa kuin alkaa selvittää mitä saa syödä ja paljonko...
Mie vetäsin tänään ekan raskausaikani Batteryn. En muutenkaan ruukaa juua sitä kuin satunnaisesti silloin kun alan kaivata sen ihanaa makua, NAM. Tuskin tulee koko raskausaikana juotua kuin pari-kolme niitä, joten hörpin sit ihan huoletta kun mieli tekee.
Hassua muuten, että joskus takavuosikymmeninä maksalaatikkoa kuulemma suositeltiin odottaville äideille (kenties sen rauta-arvon vuoksi??), kun nykyisinhän se on kiellettyjen (tai rajoitettujen, näin oikeammin ilmaisten) listalla a-vitamiinin vuoksi. Silti syntyi terveitä lapsia. Eli tästä opimme, ettei ihan pienet mokat varmaan peruuttamatonta pahaa tee. Maalaisjärjellä...

Onpas kivaa, kun Nuppu pistää jalalla koreasti.<3 Näitä monotteluja tulee niiiin ikävä synnytyksen jälkeen, nyyh...

 

Miten te osaatte olla niin rohkeita ja varmoja että vauva syntyy teille terveenä? Eikä mitää pahaa tapahdu... Pelottaa niin paljon että joku menee pieleen.


Pinsuli ja pikkunen 24+4 <3

No siis sehän on vaan uskallettava luottaa että kaikki menee tällä kertaa hyvin. Meillähän siis kolme lasta joista kaksi on kotona ja yksi enkelinä kohtukuoleman vuoksi.. Pää on välillä kovilla, ja eipä varmasti helpotu viikkojen kuluessa..

 

Kiitos Tossu-89 :hug: kyllähän tämä raskausaika saa niin monia tunteita pintaan. Hullulta se itsestäkin tuntuu, että miten sitä nyt sitten onkin ollut niin mieli maassa, vaikka tämäkin lapsi on niin kovin toivottu. Mulla onneksi on niin ihana terkkari, joka on ollut mulla joka odotuksessa, että hänelle oli helpompi puhua. Varmasti en ihan joka ihmiselle olisi sitä pystynyt tekemään.

Pinsuli kyselit, että miten sitä uskaltaa luottaa että vauva syntyy terveenä. Mulla kyllä on pieni pelko, että mitä jos vauvalle satuu jotain. Mutta uskoisin, että se on kuitenkin osa tätä koko äitinä olemista ja äidiksi tulemista. Niin sitä pelkää sydämensä pohjasta yhtälailla, että mitä jos noille jo olemassa olevillekin lapsille sattuu jotain. Niiden ajatusten ja pelkojen kanssa on vain opittava elämään, niin etteivät ne valtaa mieltä kokonaan. Ei niitä vain voi miettiä liikaa. Minäkin katson tarkkaan kaikki syömiseni, vaikka varmasti on joskus satunnaisesti voinut mennä jotain kielletyltäkin listalta. Itse yritän ajatella jotenkin niin, että elän kuitenkin niin, että en itse tekemisilläni vauvalle pahaa aiheuta ja jos jotain sattuu, en olisi voinut muutakaan. Toki eihän sitä voi tietää, miten sitten reagoi, jos jotain todella sattuukin. Mutta siis kyllä se pelko siellä takaraivossa on. Itsestä tuntuu, että se on ehkä joka raskauden ja lapsen myötä vielä kasvanut. Olisiko tässäkin niin, että tieto lisää tuskaa ja kun sitä jo lasten myötä tietää, mitä siinä on menetettävää. Mutta näitä ajatuksia varmasti on meillä kaikilla ja itse ajattelen niin, että ei voi kuin yrittää painaa ne pelot taka-alalle ja luottaa, että kaikki menee hyvin. Eipä sitä juuri muutakaan voi. Itsellä siinä tulee paha olla, jos pelot pääsevät vallan valtaamaan mielen.

 

Hahaa, meiän vastaukset on tullu Tossu89:n kanssa aika samaan aikaan, joten mulla on tietty sit samoja ajatuksia heti perään. Noh, eipä tuo mitään. Kertaus vahvistaa asian hehe...
Ne sokerirasituskokeet otetaan muuten käsittääkseni aina kyynärtaipeesta.:/ Kolme näytettä, eli joutuu tökittäväksi, yhyy. Minäkin ens kuussa... (vaikka en siis ite pane sitä pistelyä pahakseni, mutta enhän tietty vapaaehtoisesti menis tuohon rasitukseen).

 

Tietyllä tavalla sitä pelkää aina. Ultrissa ei selviä kaikki ja syntymän jälkeenkin voi tulla vaikka mitä sairauksia. Tämä terve pelko kuuluu osaksi vanhemmuutta. Liikaa ei vaan pidä juurtua pelkoon, pitää jollain tasolla luottaa ja oppia elämään pelonkin kanssa. Yhdyn myös Lyneten ajatuksiin siitä mitä enemmän lapsia, sitä suurempi pelko: "Voiko enää olla niin hyvä tuuri että kaikki menisi hyvin?"

Olet Lynette ollut ihailtavan vahva, kertoessasi neuvolassa mielialasi muutoksista. Onnea on toimiva neuvolatyö eli suuri merkitys sillä miten kemiat kohtaa terveydenhoitajan kanssa. Olen myös huomannut että tässä kolmannessa raskaudessa on ollut selkeästi muihin verrattuna eniten mielialan muutoksia. Vaikka todella monta vuotta toivottu raskaus meillekkin ja vastoinkäymisten kautta päästy tähän pisteeseen. Ei siis huolta. Ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa jos tuntee niitä ikäviäkin tunteita. On normaalia ihan kaikissa elämäntilanteissa. Ja on tärkeää käsitellä nämäkin tunteet Kaikkea hyvää sinulle Lynette!

Tossu89, sokerirasituksessa tosiaan otetaan verinäyte kyynärtaipeesta ja sen kolme kertaa joudutaan pistämään. Kannattaa puhua piakkoin pelostasi neuvolassa! Puudutuslaastari kuulostaa järkevältä tilanteessasi. Ite en oo koskaan käynyt sokerirasituksessa ja toivottavasti en koskaan joudukaan, juuri piikkikammon takia.

Vaikka olen hoitoalalla ja muitakin sujuvasti pistelen

Pinsuli, yöllisiin suonenvetoihin, eikö niihin pitäisi auttaa magnesium?! Kertokaa viisaammat Ruokarajoituksista ajattelen hyvin samoin kuin Pisang - maalaisjärjellä. Totta että esim. listeriaan sairastuminen on Suomessa todella harvinaista ja sen voi oikeasti saada ihan yhtä hyvin myös salaatista. Toki jokainen raskaana oleva elää niin kuin itselleen ja vauvalleen parhaaksi kokee, eihän noista rajoituksista haittaakaan ole Stressiä näistä ei kuitenkaan kannata potea.

Puuh. Väsyttää. Tänään heräsin töihin jo viiden jälkeen, joten nukkumatti on odotellut minua jo jonkin aikaa Yöt.

 

Kiitos teille Tossu-89, pisang, Santtu81 (olen pahoillani kohtukuolemasta :/) Lynette ja adora. Kyllähän mä tiedän, että listeria on Suomessa harvinainen ja sen voi saada yllättävänkin monesta paikkaa. Jotenkin se ranskalainen vuohenjuusto vaan hyppäsi taas ajatuksiin. Siitä on yli kuukausi kun sitä söin. Maalaisjärjellä olen yrittänyt mennä ja onneksi asun nyt pienemmällä paikkakunnalla niin noita ravintoloitakaan ei ole lähettyvillä, ei tule otettua niin paljon tyhmiä "riskejä". Mieheni sanoo, että ravintoloissa tuskin otetaan riskejä tarjoamalla esim pastöroimatonta juustoa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Ehkä nyt yritän vain rauhoittua ja nauttia tästä ajasta

Nii ja siitä suonenvedosta, mietinkin et magnesiumin pitäis auttaa, mut mulla on sitä kyllä tuossa monivitamiinissa mitä syön joka aamu Pitäisikö sitä silti ottaa lisää? Kai täytyy kysästä parin viikon päästä seuraavassa neuvolassa...

Mulla on kans ollut tuota raskauden aikaista alakuloisuutta. Mikään ei ikinä huvita, kokoajan väsyttää, kiukuttaa ja ärsyttää. Hyviä päiviä on vain harvoin, ja se on todella raskasta. Ehkä munkin pitäisi Lyneten tavoin olla rohkea ja puhua siitä neuvolassa. On tosi hankala olla onnellinen tästä lapsesta, joka on niin haluttu ja rakastettu, kun kokoajan pelkää jotain tai haluaisi vain muuten vain huutaa kaikille. Voi kun olisi vähän vähemmän stressaavaa sorttia...

Navassa on riehuttu aamu kuudesta asti, se jos mikä pistää aina hymyn huulille vaikka muuten olis huono olla !

Pinsuli ja pikkunen 24+5 <3

 

Anteeksi valitus, mutta pakko valittaa jollekin.:ashamed:

Mä en ala. Oikeasti, joka aamu menee työmatka jännätessä, pyörrynkö tänään vai en, ja jos, niin missä. Eka työtunti menee siihen, että yritän pysyä pystyssä, lähinnä makoillessa vessan lattialla ja kiemurrellessa työtuolissa. Enkä tietystikään saa mitään työhommia tehtyä. Googlasin eilen, mitähän tälle vois tehdä ja kaikkialla luki vaan että tarkista hb, verenpaine ja verensokeri. Ok, tarkistettu on ja olivat ok, ainoastaan tuota sokeria pitää katsoa ettei laske liian alas. Syön aamulla kunnolla, töissäkin heti pientä. Oon syönyt aamulla vaihtelevasti sekä sokerista että vähäsokerista, ei mitään eroa. Jossain luki, että vähähiilarinen aamupala voi olla parempi kuin esim. puuro, no ei mitään eroa. Yölläkö mun pitäis sitte nousta syömään, että ei ehtisi laskea? Eikä silläkään oo mitään väliä, jos tulisin vaikka myöhemmin töihin, kun heikottaa viikonloppunakin. Argh. :headwall: Eikä kuitenkaan oo kuin tämä aamu, päivällä aina olo paranee. Ei kai tällaisesta siis voi sairaslomaakaan saada, kun pystyn olemaan töissä ihan hyvin loppupäivän. Neuvolasta sanoivat viimeksi, että jos tuntuu ettei pysty olemaan töissä, niin voidaan sitten miettiä sairaslomaakin. No, kun pystyn olemaan muuten. Ehkä pitää kysellä uudestaan, jos näyttää ettei tästä tuu mitään.

Auttaiskohan tukisukat? Jossain luki, että vois auttaa ainakin jossain määrin jos istuu / seisoo paljon paikallaan. Ja sitähän kyllä teen. Onko jollain kokemuksia?

Huolissaan sitä tietysti on koko ajan vauvan puolesta, mutta ei sitä jotenkin osaa niin paniikissa stressata, kun on ensimmäinen vauva ja sillä on tuntunut olevan koko ajan kaikki hyvin. Oon ajatellut, että teen parhaani vauvan hyvinvoinnin puolesta, enempään en pysty, ja jos jotain sattuu, niin en minä voi sitä ruveta etukäteen itkemään. Yritän nyt vaan nauttia tästä niin paljon kun pystyn ja toivon, että kaikki menee hyvin. Nuo ruokarajoituksetkin on kuitenkin vain suosituksia ja jonkin myrkytyksen mahdollisuus on täällä tietääkseni hyvin pieni. Ei mun mielestä sekään oo hyvä, että äiti stressaa itsensä henkihieveriin miettiessään kaikenlaisia rajoituksia. Maalaisjärki varmaan riittää tässäkin asiassa, luulen ma.

Nöhveli & pikkumöykky 21+6

 

Tulin POKSumaan!! RV 22+0 tänään, POKSPOKS!!

Nöhvelille isot tsempit!!!! Toivottavasti löytyis joku fiksu ratkaisu tuohon pulmaan. Tosi kurjaa, kun aamuolo on kehno ja saa jännittää, että pysyykö ees tolpillaan...
Onks se enemmän pahoinvointimaista vai sellaista yleistä heikotusta? Pahoinvointiinhan on suositeltu B6-vitamiinia, mutta ehkä se ei auta sun tapauksessa... Höh.
Ehkä ne tukisukat ois kokeilemisen arvoinen juttu (minä niistä kyllä mitään tiiä:ashamed?
Voisko se olla jotain tyyliin lihasperäistä tms? Että niinko "aamukankeus" tekis sen heikotuksen, kun veri ei kierrä vielä niin reippaasti tai jotain. Et jos se sit aina helpottais, kun saa ittensä kunnolla hereille ja paikat ehtii vähän vetreytyä liikkeellä ollessa. Siinä tapauksessahan joku pieni aamujumppa ja työpaikalla taukojumppa SAATTAIS vähän tehota.
Kaikkia ajatuksia sitä plopsahtelee munkin mieleeni...:snotty:
Joka tapauksessa voimahalit ja jaksamista!!:hug:

Pisang ja Nuppu 22+0<3

 

Kiitos paljon adora ja Pinsuli :heart: Kannustuksenne lämmittää mieltä kovasti. Ja vaikka en todellakaan mitenkään iloitse, että muilla on myös samantapaisia tuntemuksia, mutta se kuitenkin helpottaa, kun huomaa, että samaa on muillakin ja se ymmärretään.

Nöhveli saa valittaa. Kummasti välillä se pelkkä valittaminenkin vähän helpottaa. Todella kurjaa tuo sun olotilasi ja varsinkin, kun mitään täysin selittävää syytä ei löydy. Voisithan tietysti kokeilla niitä tukisukkia. Ei siinä ainakaan mitään häviä. En kyllä myöskään keksi, mikä tuota voisi aiheuttaa. Välillä tietysti, jos vauva painaa jotain isoja verisuonia niin ettei veri pääse kunnolla kiertämään, niin se kyllä tekee sellaisen olon, että taju lähtee. Mutta ei siihenkään oikein varmaan mitään parannuskeinoa ole. (Paitsi synnyttäminen, tosi lohduttavaa, kun siihenkin on vielä niin aikaa... )Mutta eipä tuo sinun pyörrytyksesi välttämättä tuostakaan johdu. Mut niinkuin sanoit, niin ehkä voisit olla yhteydessä neuvolaan tuosta jossain vaiheessa taas uudestaan. Ei se nyt ihan niinkään ole hyvä mennä, että joka aamu saa tosissaan jännätä, että kuinka käy. Tsemppejä!

Täällä on kelit niin huonot. Vettä tulee koko ajan aamusta iltaan. Mutta ajattelinkin, että nyt kun kerran neljän seinän sisällä täytyy oleilla niin jos nyt pikkuhiljaa alkaisi kurkkimaan tuonne kaapin perille, että mitäs kaikkia niitä pikkuvaatteita sieltä löytyykään. Ultraaja oli niin varma meidän tytöstä, että sanoi, että voi laittaa tytön vaatteet valmiiksi. Niin jospa yrittäisin vaan uskoa sitä ja plokkaisin poikien vaatteet joukosta pois ja rupeisin hypistelemään noita rinsessakuteita. On ne pikkuvaatteet vaan joka kerta yhtä ihania ja hellyyttäviä. :heart:

Lynette ja viides muru 24+5

 

pisang ja lynette Kiitos tsempeistä ja vinkeistä. On siis vaan tuollaista heikotusta, että tuntuu että pyörtyy ihan kohta. Menee koko ylävartalo ihan veteläksi, tuntuu että käsistäkin katoaa voimat ja oikea korva menee tukkoon. Pää on ihan pöpperöinen, tuskanhiki nousee pintaan ja meen ihan valkoiseksi. Eli pyörryttää. Ei oo pahoinvointia, muuten kuin että tulee tietysti huono olo tuosta pyörryttämisestä. Tää nyt ei oo kauheen mieltä ylentävää just vaikka bussissa... : / (Yhtenäkin päivänä lähdin takaisin kotiin bussipysäkiltä, kun tuntu että alkaa tulemaan pikkuhiljaa huono olo eikä mun meno ollut mitenkään pakollinen.) Menee sitten ohi kun pääsen pitkälleen lattialle. Ja pikkuhiljaa helpottaa sitten aamun mittaan. Oon miettinyt tuotakin, että olisko mulla selkä ja niskat niin jumissa ettei veri kierrä kunnolla päähän asti, mutta ei kyllä tunnu mitenkään erityisen tiukalta ja hieronnassa ja jumppailemassa olen käynyt ym. Ehkä se vaan tuo vauva kaappaa kaikki veret tuossa matkalla eikä riitä äitille asti tai painaa jotain suonia. En tiiä. Pitää nyt kokeilla vähän kaikenlaista ja jos ei ala mikään helpottaa, niin kysyn sitten neuvolasta lisää ohjeita, ettei käy tää elo turhan jännittäväksi. Noita sukkia voisin kokeilla, josko auttais vähän helppaamaan verenkiertoa jaloissa, niin ehkä se sitten auttais muuallekin.

 

Täälläkin poksuttais tänään 24+0 POKS POKS <3 Kyllä se aika kulkee,mutta nykyään tuntuu että aivan liian hitaasti.

Opiskelut loppuivat viime viikolla ja nyt sitten vaan kotona oleillaan,kunnes pikkuinen syntyy.
Liitoskivut ovat niin voimakkaita,että mihinkään en pysty lähtemään, juuri ja juuri koirat aamu tarpeilla lyhyesti käyttämään

Valtava pesänrakennus vietti olisi,mutta kivut nostaa päätä jos enemmän kotona touhuan. Olis kaappien järkkäilyä,varaston siivoamista yms. yms. Kaikkee isompaa ennen kun vauva tulee.

Täällä tuntuu olevan muillakin mammoilla enemmän tai vähemmän ongelmia tän raskauden kanssa,vaikka tän pitäis olla nyt sitä parasta aikaa Itseä on ruvennut vaivaamaan noi yöt, en saa nukuttua vaikka kuinka olisin väsynyt, jalat käy levottomina enkä juurikaan koe magnesiumista olevan hyötyä. Vessassa täytyy ravata sen tuhat kertaa ja joka kerta vauva herää ja pitää vähintään sen 30min jumpan,minkä aikana turha kuvitellakaan saavansa unta...Plaahh!!

Viime viikolla neuvolassa käyty hakemassa kelan paperit ja tsekkaamassa,että kaikki hyvin. Ensimmäistä kertaa otettiin myös sf-mitta,joka huiteli jo yli käyrän, mittaa oli huimat 25cm...Noh asiasta en huolestu,kun meidän suvussa mahojen koko on yleensäkkin ollut vähän toista luokkaa kun monella muulla Kunhan kasvaa tasasesti sillä omalla käyrällään

Sokerirasitukseen varasin aikaa lokakuun ekalle viikolle...Mitkähän niitten arvojen tulisi olla? Onko kenelläkään tietoa?

Paljon on myös tullut hyviä ultrakuulumisia!!

 

Nöhveli, mulla on tota samaa oloa. Eka tulee olo ettei saa hengitettyä, pyörryttää ja tuskanhiki nousee. Mulla se ei oo jokapäivästä. Oon töissä mitannu verenpainetta ja kovasti se heittelee. Ortostaattiseks verenpaineeks sitä on nyt lääkärit veikannu. Tänään lähdin pois töistä kun olo meni niin kamalaks. Ohjeeks sain että seuraavaks kun kohtaus tulee, pitää hakeutua heti lääkärin pakeille niin tutkitaan enemmän. Mä oon hoitaja ammatiltani ja pitäs pystyä oleen koko päivä terässä ja liikkeessä. Nyt oon loppuviikon saikulla ja toivon että nää loppus.

 

Aniit Mitä tarkoittaa ortostaattinen verenpaine? Onko sulla aina jossain tietyssä vaiheessa päivää vai saattaako tulla miten sattuu?

Ompas hyvä kuulla, etten ole ainoa. Tsemppiä teille muillekin, ei tää oo yhtään mukavaa kyllä. : / Jospas me jotain tähän keksittäis...

 

Pinsuli Lisää magnesiumia välittömästi! Se monivitamiineissa oleva ei riitä mihinkään. Itselläni on monivitamiinissa ja sit syön vielä lisämagnesiumia ja sitäkin vähän enemmän. Kysy ihmeessä apteekista paljon voit syödä, kyllä ne siellä neuvoo! Mut ite huomaan, et jos kerranki unohan välistä niin seuraava yö on TUSKAA ja seuraava päivä vielä jalka/jalat niin kipeenä, et huh huh! Et se pitää muistaa sit ottaa.

 

Nöhveli minulla on ollut samantyylistä oireilua. Minulla tuntui välillä jopa makuuasennossa huimausta :O
joskus huimaus meni niin pahaksi että tulin tosi huonovointiseksi. muutaman kerran joutunut käydä kyökkimässä kun tuli niin huono olo, mutta minulla syynä on ollut jumiutuneet hartiat (johtuen neulomisesta ym. nyhräämisestä)
Ikävä ongelma, mutta onneksi minulla aina ratkennut sillä että mieheni on hieronut parina iltana jumiutuneet hartiat..
onko teillä normaalisti millaisia nuo verenpaine arvot?
Minä kun joudun seurailemaan kotonakin tuota verenpainetta ihan vaan sen takia, kun suvussa on verenpainetautia.. mutta painonpudotuksen myötä verenpaineet on ollet kotona mittanu jossain 103/65 - 112/70 ja neuvolassa mitattuna noin 128/75
aina jotenkin jännittää sitä neuvola mittausta niin, että lukemat ovat korkeammat kun kotona

Syömisistä en juurikaan ole pitänyt mitään hirmu tiukkaa linjaa.. tietysti näitä riskiruokia välttelee enemmän kun normaalisti, mutta aikalailla normaalisti olen syönyt mitä mieli on tehnyt..
jopa salmiakki himolle olen joutunut välillä antamaan vallan...

Sain kun sainkin itselleni huomiseksi varattua ajan sokerirasitukseen.. tänään ei sitten ilta kasin jälkeen syödäkkään mitään :|
Harmi sinäänsä kun meillä voisi kellon tarkastaa murmelin liikkumisten tahtiin.. klo 21 on se aika milloin ilmoitetaan vatsassa että mamman on aika syödä iltapala.. ja aikalailla tarkkaan 22.30 alkaa potkutus että nyt on aika mennä maate

Tsemppiä ja voimia kaikille masunkasvattajille :hug:

 

Sokerirasitus varattu.. Kahden viikon päästä sitten sinne. Miten ihmeesäs mä muistan olla syömättä edellisenä iltana 20 jälkeen :O Yleensä miehen kanss syödään iltapala kun saadaan lapset nukkumaan.

Perjantaina on enuvola ja saan raskaustodistuksen Tänään soittelin jo palkkiksene nuo palkalliset ja palkattomat ajat vanhempainvapaille, perjantaina vois itten suoraan enuvolasta mennä työpaikalle viemaan lappuja ja hakemaan äitiys- ja vanhempainvapaita

S ja P 22+3

 

nöhveli se on siis pystyasentoon liittyvää verenpaineen laskua. Mä tosin en allekirjota tota itselleni tän päiväsen jälkeen. Mulla on välillä ollu paine tosi korkee seisaallaan ja välillä matala. Tänään sain vielä toisen kohtauksen jonka johdosta olin päivystyksessä tökittävänä. Tää oli eka kerta kun tuli kaks kertaa päivän aikana. Olo on sen jälkeen ollutki aika surkee. Eikä oo siis riippuvainen vuorokauden ajasta mulla.

 

Tsemppiä sokerirasitukseen meneville! Eihän se mitään herkkuhommaa ollut kyllä, saa nähdä pitääkö mennä vielä uudestaan kun kovin jaksavat noita sokereita seurailla... Piikkikammoa minullakin, mutta tosi nopeita olivat ne pistelyt onneksi siinä, ettei ehtinyt tulla huono olo. Tosin sain pötkötellä sitten koko sen odotteluajan, joten ei tarvinnut pelätä milloin kumahtaa lattialle. Ja tosi ihanaista ja auttavaista oli henkilökunta kyllä, tulivat aina hakemaan ja taluttivat takaisin pötkölleen.

Aniit Kiitos tiedosta. Voi kamala, ei kyllä kuulosta hyvältä tuo sunkaan olotila. Toivotaan että keksivät siihenkin jotain apua. Hus pois nyt kaikki pyörtyilyt ja heikotukset, ei me niitä tarvita!! Mie aattelin lähtä sinne tukisukkaostoksille heti kun ehdin, nytkin tuntuu että jalat on kuin norsulla ja päässä nippanappa kiertää veri.

Elovena77 Pitääpä luntata neuvolakortista verenpaineet... Mulla ollut tuo eka välillä 120-129 ja toka 69-86. Neuvolassa mitattuina nämä ja kotona mittaillessa oon saanut pienempiä tuloksia, joten ilmeisesti se jänskättää aina sen verran että nousevat. Kotona ollut alle 120, mutta en tarkemmin muista.

Viime yönä masussa oli jonku jumppapiiri menossa, tuli niin hassun tuntoisia äkäisiä sykäyksiä molemmilta puolilta yhtä aikaa. Niinku olis joku litistellyt sormilla mahaa niin että mahanahka jää siihen sormien väliin. Ihan säpsähdin siihen, luulin oikeasti että mies tökkii mun mahaa ja olin jo sille huutamassa että näpit irti, kunnes tajusin että se tuleekin sieltä sisäpuolelta.

Noh, katsellaampas miten tämä päivä menee heikotuksen suhteen... Aamu oli vähän parempi tänään, mutta kyllä heikottaa silti koko ajan.

Tänään poksutellaan taas, 22+0!! :heart:

 

Voi Nöhveli-parka sinua, kun noin heikottaa.. mulla ainakin koko raskauden ajan on auttanut ainoastaan syöminen, syöminen jos on ollut paha olo.

Neuvola oli tällä viikolla, ja mun arvot on kyllä ollut nyt koko raskauden tosi hyvät ja sf-mittakin oli täsmälleen keskellä viivaa (18). Hemoglobiini ja verenpaineet hyvät koko ajan. Jopa huvittaa kun on ollut niin tasaista ja mennyt "oppikirjamaisesti" tämä raskaus, ihan huojentavaa kyllä. Varsinkin kun mulla on ylipainoa, niin olin vähän huolissani painonnoususta ym. mutta sitäkään ei ole tullut kuin 3 kiloa näiden 5 kuukauden aikana.

Tosin, vielä on sokerirasitus edessä, juuri varasin ajan kahden viikon päähän. Kuhan nyt ei olis sitä raskausdiabetesta kun kaikki on muuten mennyt niin kivasti!
Pelottaa se syömättömyys kun mulle tulee aina todella paha olo jos joudun olemaan syömättä, jo ennen raskautta kärsin aina kun verensokeri meni liian alhaalle, rupeaa oksettamaan todella äkkiä.

Mulla on nyt ollut pari vapaapäivää putkeen, ja oikein hävettää, kun en ole saanut itseäni lenkille... En vaan pysty menemään yksin lenkille, ja mies ei kerkeä mun kanssa nyt, eikä kavereita asu lähellä... Olen aina vihannut liikuntaa. :ashamed:

Ilon aiheita, ihana kun liikkeet voimistuu päivä päivältä ja mieskin tunsi ekaa kertaa nyt liikkeet käteen. Sain myös pikkuisia vaatteita sukulaisilta joita on kiva hypistellä <3

Lissu&pöpö 22+2