**Tammikuun Tuhisijat 2013** Syyskuussa

Moikka taas! Onpa inhottavia nuo pyörtyilykohtaukset :( Kannattaa niistä varmaan neuvolassa puhua, josko osaisivat neuvoa jotenkin..?

Me oltiin tosiaan ultrassa vihdoin ja viimein ja kaikki oli vauvalla oikein hyvin :) Oli tosi helpottavaa nähdä vauva taas ja kuulla, että kaikki on just niinku pitääkin! Mulla on istukka tuossa edessä, joten siksi en oo tuntenut vielä vauvan liikkeitä, mistä oonkin ollut vähän huolissani. Mutta pian kai pitäisi alkaa tuntua liikkeet myös istukan läpi, joten odotellaan vaan ihan rauhassa :) Ultraajan mukaan sukupuolta oli hieman hankala nähdä, mutta hänen mukaansa tyttöä odotellaan :) Ihanaa! Saatiin mukaan myös pari 4D-kuvaa, joista näkee vähän vauvan kasvonpiirteitä! :)

Ulkona on kaunis ilma, joten voisinpa vaikka lähteä koiran kanssa katsomaan, josko löytyisi sieniä. Hyvää odottelua kaikille tasapuolisesti!

Nasdaq ja 21+6
 
Onnea Nasdaq tyttölupauksesta! :)

Kylläpä rupes ahdistamaan... : / Eilen oli perhevalmennusta ja käsiteltiin synnytystä. Ei siinä mitään, ne asiat oli kaikki mulle tuttuja ja näin, mutta rupes sitten kauheesti jälkeenpäin ahistamaan se ku puhuttiin just meidän sairaalasta ja miten siellä toimitaan ja ollaan ja eri osastoista ja miten isät saa osallistua ym. (Oli oikeastaan yllätys, että niinkin positiivinen kuva jäi koko paikasta ja just esim. isien osallistumisesta ym. noin kaikenkaikkiaan.) En mie tiiä miksi se on jotenkin niin ahistavaa ajatella sitä sairaalassa olemista, ei mua se synnytys pelota tällä hetkellä juuri ollenkaan. Se on vaan jotenkin sellainen että se hoidetaan jollain tavalla siitä ja mulla on kyllä aika vahva luotto siihen, että ne kätilöt osaa ohjata ja kattoa mikä on mulle paras tapa synnyttää (hyvin suuri riski sektiolle) ym ym. MUTTA se ajatus että mun pitää olla siellä sairaalassa sitten senkin jälkeen, niin saa kyllä mahan ihan kuralle.:'( Miten mä siellä oikein selviän ihan oudossa tilanteessa ja pienen vauvan kanssa ja vielä jos en saa perhehuonetta, jota kovasti toivoisin (olisi koko ajan tuttu ihminen (isä siis) siinä auttamassa ja turvana). Huooh. Miten oonkin tällainen. :ashamed: Panikoin kyllä varmasti ihan turhasta ja tiiän että selviän ihan hyvin, mutta se vaan AHISTAA!! Mä luulen, että mulla menee se koko sairaalassaolo aika siihen, että itkua tihrustan vaan että haluan kotia enkä saa nukuttua yhtään enkä syötyä enkä mitään ja miten hoidan sitä vauvaa siinä samalla vielä. Voi minua. Oon tätä panikoinut jo vuosikausia ennenkuin edes oli vauva tulossa. :ashamed: Nyt se vaan taas tuli mieleen kun on tässä ollut onneksi niin paljon muuta vauvapuuhaa, etten oo ehtinyt sitä vielä miettiä. Mulla on kyllä taipumus ahistua ihan ihme asioista ja siitä oon aiemmin paljon jutellut /saanut siihen apua, mutta tää on tällanen ihme jäänne, mille en oikeen tiiä mitä tekisin. Kellään muulla vastaavaa / aiempia kokemuksia??

Anteeksi jälleen avautuminen. :ashamed:

Mutta viikonloppuja kaikille!

Nöhveli & pikkumöykky 22+1

ps. Tänään muuten aamulla lähti se heikotus pois, kun otin bussimatkalle mukaan sokeripaloja ja pistin sellasen suuhun heti ku alko tuntua heikotusta. Voiko mulla oikeesti olla sokerit jotenkin noin viturallaan aamuisin? :O No, kokeilen josko auttaisi muinakin aamuina...
 
Viimeksi muokattu:
Nöhveli mä synnytän eri paikassa kuin sä, mutta ajattelin silti kertoo jotain omia ajatuksia ja kokemuksia tuosta sairaalassa olosta. Mulla ei ikinä ole kyllä ollut mitään kauheata ahdistusta ajatellen sairaalassa olemista, mutta jotenkin olen kokenut tuon vauvan kanssa sairaalassa olon joten erilaiseksi kuin ns. muuten sairaalassa makaamisen. Mulla on kyllä sinänsä ollut helppoja synnytyksiä, että aina oon ollut melko hyvässä kunnossa heti synnytyksen jälkeen, mutta en ole kokenut sitä osastolla olemista sellaiseksi "sairaalamaiseksi". Meillä ainakin on saanut aika vapaasti olla. Esim. ruuan saa syödä ihan omassa rauhassa siellä omassa huoneessa tai sitten jos haluaa muiden seuraa voi syödä päiväsalissakin. Eli ihan kuinka sosiaalinen jaksaa itse olla. Ekalla kerralla tietysti kaikki oli tosi uutta, mutta musta ainakin tuntui, että hoitajat antoi ihan rauhassakin tutustua vauvaan, mutta neuvoivat apua tarvittaessa. Ei yhtään tullut sellainen olo, että kytättäisiin, että osaatkos nyt sitä vauvaa hoitaa. Tietysti nämäkin asiat riippuu paljon siitä millaisia ihmisiä osuu kohdalle. Onneksi suurin osa varmasti on ihan oikeassa paikassa vaikka varmasti joka paikkaan mahtuu niitä vähän työhönsä kyllästyneitä tapauksia. Asia mihin itse kiinnitin vähän huomiota viime kerralla nelosen kanssa, niin joitkin hoitajat suhtautuivat vähän asenteella; no, tämähän on jo neljäs, kyllähän sä nyt nää hommat osaat. Ei se mua haitannut sinänsä, olin synnytyksen jälkeen tosi hyvässä kunnossa enkä oikeastaan tarvinnutkaan mitään sen enempää. Sairaalakohtaiset erot voi kyllä olla ihan tosi isoja. Kiva kuulla kuitenkin, että sulle jäi hyvä fiilis siitä sairaalasta. Yritä toivoa sitä perhehuonetta, yleensähän ne pyritään järjestämään ensimmäistä saaville. Ja jos ei se onnistu, niin yritän tsempata sua, että toivottavasti ne pari päivää siellä osastolla menisi siedettävästi, vauvaa ihastellen ja siihen tutustuen. :heart: Nää oli nyt vähän näitä mun mietteitä, enkä tiedä oliko niistä nyt niin sinulle apua. Mutta vaikka se sairaala sellainen paikka onkin, ettei siellä oikein osaa nukkua ja koti-ikävä on kova, eikä oloansa tunne siellä kovin hyväksi, niin toivon kuitenkin että siitä tulisi ihan siedettävä kokemus. :) Ja jos kaikki vaan menee ilman mitään ihmeempiä, niin eipä ne siellä kauaa edes pidä. Aika nopeesti potkivat kotiin sieltä. ;)
 
Hihii täälläkin poksuu 25+0!! *poks* :heart: Seitsemäs raskauskuukausi tais kuulkaa lähtee käyntiin nyt. Samalla myös kolmas kolmannes ainakin libero.fi:n mukaan. Jotkut kyllä laskee sen vasta 29. viikolta.

Pitäis mennä pakkaamaan ja siistimään paikkoja, pitäis suunnata Tampereelle viikonlopuksi. Oon kyllä kans taas niin äskyllä tuulella kun tekis mieli vaan raivota tuolle miehelle joka ei tajua tehdä yhtään mitään, ellei sitä käske. Tajuttoman ärsyttävää! Ja jos käskeekin, niin siltikään mitään ei yleensä tapahdu. Huhhuh.

Pinsuli ja pikkunen 25+0 <3
 
Nasdaqille onnittelut tyttölupauksesta :flower:
Nöhveli minulta löytyy aina käsilaukusta sokeripaloja.. tosiaan voi aiheuttaa aikamoista huimausta jos sokerit heitteelee.. minullakin kun noita diabetesta sairastavia ystäviä, niin jo sen takia olen aina varautunut siihen, että kannan mukanani jotain sokeripitoista.. P.S. kahviloista on hyvä ottaa niitä pakattuja sokeripaloja vaikka ei itse kahvin seassa käyttäisikään :whistle:

Mutta siis itseasiaan mitä lähdin tänään kirjoittelemaan
sokerirasitustesti oli siis eilen ja tänään neuvolasta soittelin tuloksia.
paastoarvo oli 5.1, tunnin jälkeen otettu 6.4 ja sitten 2h arvo 5.9
vähän olivat korkeammat kun esikoista odottaessa.. nyt voi huokaista helpotuksesta kun se on ohitse..
tosiaan täytyy myöntää, että litku oli ihan hivenen parempaa (vadelman makuista) kun se paksuhko ccolan makuinen mitä jouduin 11-vuotta sitten juomaan.. mutta koko ajan joutui nieleskelmään,jopa 2 tunnin jälkeen ettei se makeus tuu ylös samaa tietä mitä meni alas :x

Tänään kävinkin sitten hyvien tuloksien jälkeen isäni kanssa sienimetsällä ja nyt on kyllä koko talveksi suppilovahveroita :p Muutenkin tuntenut itseni tänään hyvin virkeäksi.. ja voi kauhistus jos ei ole tekemistä niin tuntuu että tekis mieli hyppia seinille.. tekemättömyys ei oo mun juttu.

mutta hyvää syksyä kaikille masunkasvattajille ja tsemppiä
kyllä me vielä hetken aikaa jaksetaan odotella, että saadaan kääröt syliin :heart:

Elovena77&murmeli 24+4
 
Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!

Kiva ehtiä välillä tännekin.. mä ja meidän pienin poika ollaan oltu (ja edelleen ollaan) kovassa flunssassa, ehkä kohta toipumaan päin. Inhottavaa olla raskaana flunssassa, kun tuntuu että extra-väsy..

Mutta- kävin siis rakenneuä:ssä ja saatiin tyttölupaus ... Mun mielestä olis ihanaa saada tyttö kahden pojan jälkeen, ja toive on todella kiihkeä! Mulla ei ollut esikoisen ja tokan lapsen kohdalla muita toiveita, kuin että lapsi syntyis terveenä. Hämmästyttää nyt omat tunteet. Että entäs jos me ei saadakaan tyttöä, kun ei ultrakaan varma ole. Aikaisemmissa ultrissa, kun tullut poika, on vehkeet näkyny niin selvästi että ei epäilystä. Nyt taas meidän vaavi oli ihan kippurassa eikä halunnut näyttää kuin selkäänsä ja takapuolta, ja takapuolen kautta ultraaja totes että kun ei näy kohoumaa jalkovälissä niin näyttäis tytöltä, mutta satavarma ei voi olla. Onko muilla ollut kovia toivomuksia sukupuolen suhteen , vai oonko ainut.. ?
 
Heippa naiset! :wave:

Katon tässä samalla Salkkareiden eilistä jaksoa, kun ei ollut perkule mennyt boksille talteen :LOL: Olin itse siis työreissussa eilisaamusta tän päivän aamuun.

Onnittelut jälleen hyvistä ultrakuulumisista ja tyttö- ja poikalupauksista!!
=) :heart:

Ostin muuten maanantaina sen Gracon Travel System -paketin! =) Nyt se odottaa vaunujen kanssa tuolla varastossa :) Sopivasti nyt sekä kaukalo että vaunut ovat ruskeat :)

Pinsuli En miekää oikein osaa vielä hankintoja tehdä. Siis noi isoimmat ja kalleimmat on nyt ostettu, mutta kaikkea pientä pitäisi alkaa myös hankkimaan. No, onhan tässä aikaa, viimeistään mammalomalla sitten juostaan kaupoissa, jos pystytään ;)

Täällä tulee välillä hengenahdistusta. Jotenkin vatsaa alkaa kirraamaan niin paljon, että se tuntuu vaikuttavan hengitykseenkin. Silloin vaan tarvii ottaa rauhallisemmin ja päästä mahdollisuuksien mukaan pitkällee.

Lynette Hienoa, että otit alakuloisuuden puheeksi neuvolassa :heart: Ei pidä yrittää olla liian vahva. Jo se, että ottaa asian puheeksi, osoittaa huomattavaa henkistä vahvuutta kuin se, että kärsii hiljaa marttyyrimaisesti. Ja toi on tosiaan hyvä, että pystyy edes sanomaan neuvolatädille tollasista asioista. Voimia :heart:

Alakuloisuutta ollut täälläkin raskauden aikana enemmän kuin moneen vuoteen. Mulla masennustausta. Oli lääkitys ja kävin psykologin vastaanotolla muutaman vuoden. Kesällä 2007 sain ns. "terveen paperit". Neuvolassa nyt viimeksi sanoin, että syksy on mulle yleensä pahinta aikaa enkä usko, että nää hormonimyrskut tulee asiaa helpottamaan. Terkkari (, joka oli siis sijainen, jonka kanssa mulla synkkas paremmin) sano, että jos alkaa yhtään tuntumaan liian rankalta, niin sitten asia neuvolassa puheeksi ja järjestetään minut jonnekin juttelemaan.

Pinsuli kyseli, että miten voidaan olla rohkeita ja varmoja siitä, että vauva syntyy terveenä. Ei sitä voikaan olla 100 prosenttisen varma, mutta peloille ei saa antaa liikaa valtaa. Kuten joku vertasi, niin voit esim. huomenna kuolla liikenneonnettomuudessa, mutta silti pelolle ei saa antaa niin paljon valtaa, että linnottautuisit vain kotiin. Päivä kerrallaan mennään ja yritetään elää mahdollisimman oikein :)

Ei täälläkään saadaan hirmusti selkoa liikkeistä :) En siis osaa sanoa, että miten päin kaveri on ja onko ne käsillä vai jaloilla tehtyjä liikkeitä :) Pääasia, että pikkuinen siellä pyörii ja potkii :) Mun uus harrastus onkin nykyään, että mahdollisuuksien mukaan makailen selälläni vatsa paljaana ja katselen, kun maha hytkyy :heart:

Nöhveli Minuuki ahistaa sairaalassa oleminen näin etukäteen. En tosta Kotkan sairaalasta tykkää muutenkaan, saati että joudun siellä jonkun 3-4 päivää hengailemaan ties millasten äitien kanssa... Nimenomaan ahdistaa se, kun ei ole sitä omaa rauhaa, mihin oon kuitenkin tottunut. Toivottavasti siellä olisi tuttuja tästä pinosta, niin helpottaisi vähäsen :D

Supsu86 kyseli sokerirasitusarvoista. Ensimmäinen arvo ennen rasituksen alkamista: 5,3 mmol/l, 1 tunnin arvo 10,0 mmol/l ja 2 tunnin arvo 8,6 mmol/l. Mulla oli ekassa rasituksessa 4.8, 7.4 ja 5.8.

Tsemppiä kaikille, jotka rasitukseen ovat menossa! Mulla autto siihen paastoon, kun kiinnitin edellisenä päivänä huomioo syömisiin: mahdollisimman kuitu- ja proteiinipitosia syömisiä. Ei mitään sokeripommeja tai mitään ahmimista.

Mun verenpaineet olleet 103-129/60-74. Korkein oli nyt viimeks toi 129/74, mutta oli kuulemma hyvä.

Elovena77 Mie olen kiinnostunut tapaamisesta! Laitan sulle yksityisviestiä jossain vaiheessa :) (mies haluaa nyt vallata koneen)

Täällä mies sai tuntea tiistai-iltana monen monta potkua kättään vasten :heart: Oli toinen kyllä niin onnessaan, kun Möhkö-pieni halusi isällekin näyttää taitojaan :)

Vatsa ottanut kasvuspurtin ja nyt alkaa tosiaan näkymään :) Eräältä naispuoliselta työkaverilta sain kehuja, kun olen tän raskauden suhteen sillai avoin, että puhun tästä raskaudesta tuolla töissä, kerron neuvolakuulumisia ym. Hän arvostaa sitä, että saavat naisten kanssa olla mukana mun odotuksessa :)

Tämmöstä tänne tällä kertaa :) Oikein mukavaa viikonloppua kaikille leideille ja masuasukeille :heart:

Hennu & tällä hetkellä jumppaava Möhkö 24+2
 
  • Tykkää
Reactions: Nöhveli ja Lynette
Kiitos Hennu :heart: Paljon voimia olenkin saanut teidän kannustuksestanne. :)

Dijana ihan luonnollisia toiveet lapsen sukupuolesta ovat. Välillä tuntuu vain, että niitä ei saisi sanoa ääneen, ettei heti tuomita. Mutta onhan se lapsi joka tapauksessa rakas kun sen syliin saa oli se sitten poika tai tyttö ja kumpaa oli toivonut. Ja usein ehkä ekalla kerralla ei niin selvää toivetta siitä ole, kumpi tulee, kun uutta kaikki on joka tapauksessa. Mutta minun mielestäni on ihan ymmärrettävää, että jos on useampi samaa sukupuolta, toivoisi saavansa sitä toistakin. Meilläkin on mennyt niin, että ensin on tullut poikia ja nyt sitten tulee tyttöjä. :) Ja myönnän, mielestäni on mennyt tosi kivasti, kun samaa sukupuolta olevat ovat tulleet peräkkäin.

Lynette ja viides muru 25+0
 
  • Tykkää
Reactions: pisang
Neuvola oli toissapäivänä siis nyt se kela käynti, joka on täällä meilläpäin myös laaja "perhe" käynti. Eli mies oli kutsuttu mukaan. Paljon juteltiin mut osa oli kyllä vähän tyhmiä lomakkeita jota piti täyttää etukäteen. Esim sellainen kysymys jossa kysyttiin millaiselta sinusta tuntuu tulla äidiksi/isäksi? Oikeesti siis meille on tulossa kolmas lapsi ja tollaista kysytään???
Neuvola käynnillä muuten kaikki ok,mutta noi mun hemoglobiini arvot oli vaan laskenut (rv18 115) ja nyt 111. Ja mä oon kuitenkin syönyt rautatabletteja 5vk 100mg kaks päivässä. Mä en oikeesti tajuu miks se ei nouse vaan laskee. Sillä edellisissä raskauksissa mulla on laskenyt puolenvälin kieppeilla mutta muutamassa viikossa tasoittunut ja loppuraskauden oon ottanut rautaa vain 100mg tabletin joka toinen päivä ja se on riittänyt hyvin. Onks muilla kokemusta vastaavasta ja yleensäkin neuvoja millä ton hemoglobiinin sais kohoamaan.

Sairaalassa olosta, mäkään en kyllä juuri týkkää mutta ei se musta synnytyksen jälkeen oo ollu niin paha kuin muuten sairaalassa olo. Ja sekin voi olla niin päivästä kiinni kuinka täyttä sairaalassa on kuin ite sain esikoisen oli täyttä. Ei mitään mahdollisuutta perhehuoneeseen ja ite olin kolmen hengen huoneessa tosin kyllä huonekaverit oli mukavia. Toisen saatuani olin koko sairaalassa olo ajan yksin kolmen hengen huoneessa ja välillä tuntui että olisin jopa kaivannut seuraa. Hoitajat oli yleisesti ottaen mukavia. Esikoisen saatuani tosin osastolla oli niin kiire että välillä joutui odottelemaan hoitajaa. Mutta tälläisiä kokemuksia mulla.

Persikka-78 23+4
 
Sairaalassaolosta piti vielä sen verran kommentoida, että niinä neljänä kertana, kun oon synnyttänyt, niin yhdellä kerralla oli huonekaveri sellainen, että olisi voinut olla joku muukin. Mutta kaikilla kolmella muulla kerralla on käynyt niin hyvä tuuri, että on sattunut kiva huonekaveri. :) Mun tuurini on ollut oikeen hyvä ja toivottavasti jatkuis tän vitosenkin kanssa. (Voiko se jatkua..? ;) ) Nelosesta kun olin, niin silloin oli jopa niin hiljaista, että sain toisen vuorokauden olla yksin huoneessa. Tosin taitaa vaikuttaa siltä, että tammikuu ei taida olla hiljainen, kun meitäkin on niin monta. Mutta vauvathan syntyy koska tahtoo, että äkkiäkös se hiljaisuus siellä synnärilläkin muuttuu kunnon ryysikseksi tai toisin päin. :)
 
  • Tykkää
Reactions: pisang
Päivitetty! Viimeinkin, kun mokkula taas päästi mut koneelle.

Olisko vapaaehtoista päivittäjää lokakuulle? Vaikka tuskinpa enää ihan hirveesti päivitettävää sikäli tuleekaan, alkaa aikalailla oleen noi rakenneultrat takana. :)

Ja taas on mentävä, miksi oi miksi tuon esikoisen täytyy aina haluta keittiön kattilakaappiin??

pipituuna & nti. kakkone 22+0 *pokspokspoks* :heart:
 
Mulle sairaalassa olo on ollut ihan ok -asia. En mitenkään riemusta kiljuen kuitenkaan siellä ole ;) Meillä on synnärillä mun käsityksen mukaan vain kahden hengen huoneita. Esikoisesta pääsin yhden hengen huoneessa, kuopuksesta kahden hengen. Ja huonetoveria ei ollut ekana päivänä, toisena oli, mutta keskikyttiin niin omiin pienokaisiin ettei paljon tullut keskusteltua. Mutta onhan se vähän kiusallista olla tuiki tuntemattoman kanssa "samassa hotellihuoneessa" niinkin herkässä ja uudessa tilanteessa. Tykkäsin kun kävi oma mies tietysti, mutta muutkin vieraat pitämässä seuraa.

Sairaala käytännöistä. Huoneiden koot vaihtelee. Yleensä 2-3 hengen, joista löytyy wc ja suihku, sekä vauvalle hoitopöytä. Yleensä varmaan itse kävellään jonnekkin aulaan, päiväsaliin hakemaan ruoka ja tullaan joko omaan huoneeseen syömään tai jäädään johonkin päiväsaliin, miten haluaa Tarvittaessa/pyytäessä hoitaja kyllä tuo ruuan sängyn vierelle. Meillä puhtaita vaatteita ja lakanoita sai hakea jostain käytävältä liinavaatekärrystä, lakanat siis vaihdetaan tarpeen mukaan itse. Vauvan tarvikkeet löytyy hoitopöydältä.

Itselläni on ollut aina osa vaatteista omiani. Esim. oloasu -tyyppiset collarit oon tuonut kotoa, kun sairaalassa ollaan sillä perinteisellä kaavulla, jossa mulle tulee aina kylmä :) Omat sukat on myös mukana, koska meillä ainakin ne sairaalasukat pysyy todella huonosti jalassa. Paitana olen pitänyt sairaalakaapua, koska se likaantuu imettäessä/hikoillessa (ihanat hormonit synnytyksen jälkeen) helposti.

Kaikkeen saa sairaalassa apua ja neuvoa, kunhan vaan kilauttaa kutsu nappia aina tarpeen tullen! Paljon kuitenkin vaikuttaa sairaalan sen hetkinen synnyttäjä tilanne. Olen käynyt hoitsu koulussa synnärillä tutustumassa kätilöiden työhön ja on se vaan hurjaa miten vähän on kätilöitä verrattuna synnyttäjien määrään. Nyt ymmärrän ettei ne aina kerkeä heti tulemaan tai saattavat vaikuttaa kiireisiltä :) Omalla kohdalla kuitenkin vaikka ruuhka-aika olikin kävi kätilöt omatoimisesti kyselemässä miten menee kun en pahemmin kutsu -nappia painellut :) Ja kätilöt on yleensä hyvin "tuttavallisia", osaavat kohdata vasta synnyttäneen äidin ammattimaisesti ja erityisesti sellaisella kotoisalla lämmöllä. Istahtavat sängylle jutustelemaan ja lässyttelee vauvalle :) Imetyksen avustamisessa kätilö tarttuu hyvin reippaasti tissistäsi kiinni ja tyrkkii sitä vauvan suuhun, tätä saattaa tottumaton ihminen säikähtää.

Tässä spontaanisti syntyneitä ajatuksia :) Synnyttäneiden osastot mielestäni kuitenkin poikkeavat monella tapaa normaalista sairaala osastosta. Toki ymmärrän että toisille se voi olla oikeasti vaikeaa aikaa, esim. unettomuus sairaalassa on todella ikävää ja luo sairaalassa olosta jo yksistään epämiellyttävää. Oman sairaalan käytännöistä kannattaa kesustella siellä synnyttäneiden tuttujen kanssa.

Persikka, meillä on tuo yhdistetty "perhe" ja Kela -neuvola reilun viikon päästä. Täyteltiin miehen kanssa juuri niitä lomakkeita. Totta että osa kysymyksistä oli vähän hassuja näin kolmatta odottavalle ;) Toisaalta ajattelin että oikeasti joillakin jopa sen kolmannen odottavilla voi olla tilanne ettei vauva vaikkapa olekaan niin toivottu tmv. Tilanteita on kuitenkin niin monta erilaista että vaikea varmasti tehdä noista kysymyksistä kaikkia täsmällisesti palvelevia :) Mielenkiinnolla odotan tuota tulevaa nvla käyntiä.

Vauvan liikkeistä Hahmotan yleensä miten päin vauva on, viihtyy usein tässä samassa asennossa: Jaloillaan potkii selvästi kovemmin ja useimmiten viihtyy niin että potkii suoraan tuonne alas ja pää on oikeaa kylkeä kohti. Veikkasin tätä asentoa myös ennen rakenneultrauksen aloitusta ja kätilö vahvisti epäilyni :) Tuntuu ihan uskomattomalta että vauva on jo 25cm pitkä ja päänympäryskin 15cm ! Toisaalta niiin pieni, mutta niiin iso :D :heart: Mies ja lapset on tuntenut jo pitkään liikkeet kädelle. Parasta on kuitenkin kun heittäydyn iltaisin sohvalle maha paljaana ja koko perhe seuraa vieressä mahan hytkymistä puolelta toiselle :) Ylimääräistä maha varustusta ei ole ennestään joten näkyy todella hyvin pienetkin liikkeet ulkopuolelle. Jos on paksu peittokin päällä, sekin hytkyy vauvan potkujen voimasta.

Ihanaa, mutta mitä tämä on 10 viikon kuluttua :D Selvästi vilkkain on tämä kolmas lapsi! Kahden tytön jälkeen poika, sekös sen selittää ;)

Mun pitäisi käydä ostamassa liivinsuojuksia. Maitoa tulee sen verran runsaasti, että rintsikat on länteillä ja nyt näköjään yökkäri kun ilman rintsikoita on. Pitäisi myös noita pikku hankintoja aloittaa tekemään. Olen etsinyt nettiputiikeista kauniita kuosillisia harsoja, mutta en ole mieleisiin vielä törmännyt saa vinkata jos löytää!. Ja kapaloliinaa yksi päivä etsin, mutta niissä oli niin paljon erilaisia etten tiennyt lopulta mikä olisi hyvä materiaali.. Pieni sininen ruskovillan silkkimyssy on aivan ihana ja hypistelen sitä melkein päivittäin :heart: Alkaa tosissaan tuntumaan siltä että meille tulee pieni vauva :)

Nöhveli, jospa se heikotus tosiaan oli kiinni niistä sokereista! Tule kertomaan miten olotila etenee :) Tsemppiä muillekkin joilla ollut tuota huomausta, pyörtyilyä tai muuten huonoa oloa!

Nyt riittää tarinointi. Meillä on tälläinen laiska-lauantai-aamu lasten kanssa. Tytöt katsoo Viiru&Pesonen -elokuvaa ja äiti nettailee. Kaikki vielä yökkärit päällä :)
Adora ja Marakatti 22+2 + muu pesue ;)
 
  • Tykkää
Reactions: Hennu86
Adora mä olen ostanut NameItin kuviollisia harsoja. Siinä paketissa tais olla 8harsoa, joista kaksi kylläkin valkoisia. Paketti tais maksaa 14,95 ja hintalaatusuhde mielestäni hyvä. Meillä kun harsoja käytetään vähän kaikkeen mahdolliseen, niin niitä on ja paljon. :D Mutta mulla tosin nämä viime raskaudet on mennyt tällä tyttölinjalla, joten niitä "poikien harsoja" ei ole tullut kyllä yhtään katsottua, että niistä en kyllä osaa sanoa millaista kuosia niissä on... :confused: Tyttöjen vastaavat on ollut kyllä ihan kivoja. :)
 
ä060811 Nimimerkki / ikä / monesko lapsi tuloillaan / synnytyssairaala

Onnittelut tyttö- ja poikalupauksista!!

Täällä ei oo enää pyörryttäny. Se vesipullo on kyllä tärkee aina olla mukana.

Pitkästä aikaa lepposa viikonloppu, onneks! Huomenna veljen synttäreille :).

Potkut tuntuu jo tosi voimakkailta. Kiloja ei oo onneks tullu kun vähä päälle kolme. Verenpaine oli ensin 125/73 -> 108/68 -> nyt 110/64. Sf-mittaa ei otettu. Sokerirasitukseen ei tarvii mennä.

Ystävä oli jenkeissä. Toi tuliaiseksi tulevalle kummipojalleen hard rock cafe ruokalapun ja ihanan collagesetin :heart:

Tosi kiva ku Pinsuli on saanut jo äitiyspakkauksen! Tuleekohan itselle vanhempi vai uudempi. Kaks viikkoa sitte laitoin kelapaperit postiin.

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

summergirl92 ja 23+5
 
  • Tykkää
Reactions: pisang
summergirl92 sulle tulee varmaan kans tää vanhempi, kun oot niin vähän mun jälkeen laittanu paperit menee :) Tosin eihän sitä koskaan tiedä, sitten näkee :D

Miettikää ostin tänään turvakaukalon. Minä! :D Just valitin etten oo osannut tehdä mitään hankintoja, mutta tänään sain vihdoinkin otettua ensimmäisen askeleen. Oli muuten varmaan aika koomisen näköistä kun yritettiin kaverin kanssa sovittaa sitä mun autooni, kun kummallakaan ei ollut oikeen visiota miten se on tarkoitus laittaa siihen! Onneksi sitten tajusin, että siellä sivussa oli ohjeet ;) Olin kyllä laittanut sen suunnilleen niin. Niin ja se on sellanen Britaxin Baby-Safe -kaukalo, mustaharmaa. Maksoin kirpparilla 48e, ihan hyvä hinta mun mielestäni kun oli tosi laadukas ja hyvässä kunnossa. :)

Mä en tiedä onko tää jotenkin kauhean henkilökohtainen asia kysyä (tosin aika intiimejä asioitahan täällä jaetaan), mut minkälaista valkovuotoa teillä tulee? Minkä väristä, minkälainen koostumus, kuinka paljon? Itselläni kun tuota tulee paljon, ja yleensä on aika paksua ja valkoista. Stressaan jotenkin tosi paljon tuosta vuodosta, vaikkei se mitenkään erityisesti haise tai mitään, mutta kutisee. Tosin mulla taitaa olla taipumusta tuolle hiivalle...

ON: Maha kyllä kasvaa! Tuntuu että se on joka päivä suurempi ja enemmän tiellä! Onhan se aika hauskaa, mut oon jo huomannut esimerkiks pitkissä (tunnin) automatkoissa, kun nousee perillä autosta pois niin koko lantion alue on kipeä. Nivuset, lantio, alaselkä. Tää on käsittääkseni kuitenkin ihan normaalia :D Mutta pikkuisen liikkeitä on niin ihana seurailla, yritän kovasti ottaa selville milloin se liikkuu ja miten, että oppisi pientä ymmärtämään vähän jo nyt :)

Pinsuli ja pikkunen 25+1 <3
 
  • Tykkää
Reactions: pisang
Pinsuli, ajatko päivittäin noita pitkiä ajomatkoja? Ei ole mikään ihme jos tulee kipuja tai lantion puutumista tuollaisilla matkoilla. Matkan aikana voi kuitenkin yrittää heilutella ts. pyöritellä lantiota niin paljon kuin mahdollista ja oikoa selkää niin kuin se nyt on mahdollista. Mä teen niin aina jos oon pitempään tässä koneellakin.

Zoobles, 56cm toppahaalari tammikuiselle, ehdottomasti! :) Voi olla että jää joillakin pieneksikin ennen kuin kevätpukuun siirrytään, mutta henk. koht. puen mielummin vastasyntyneen sopivaan pukuun kuin liian isoon (asia erikseen jos ennustettaisiin erityisen suurta vauvaa). Mulla on kuopus syntynyt syyskuun lopussa (Itseasiassa viikon päästä juhlitaan 5v synttäreitä). Hänelle oli varattuna kevyt toppapuku näille keleille kokoa 56 ja oli sekin tosi iso alkuun. Tyttö ei edes ollut pieni syntyessään vaan lähes 4kg ja 51cm. Puku meni ekat 2,5kk-3kk ihan hyvin, sitten siirryttiin talven tullen 62cm toppapukuun.

Ja tammikuun aleista voisin ihan hyvin ostaa pikkuiselle varmuuden vuoksi kaappiin odottamaan sen 62 kokoisenkin puvun, jos pelottaisi että 56cm jää liian pian pieneksi. Pikku-pukuja saa hyvällä alella joulu-tammikuussa :)
 
Tervetuloa ä060811!! :)

Meillä kans 56 koon toppis vauvalle. :) Löytyy myös kevythaalari samaa kokoa.

Valkovuotoa tulee PALJON. On osaksi aika vetistä, mutta vessassa käydessä paperiin jää kyllä sellasta paksumpaa kellertävääkin (namnam.....). Joku jossain sanoi, että tosi paljon vaikuttaa valkovuodon olemukseen se mitä syö (neuvolasta oli kerrottu).

Ite aion tilata värikkäitä harsoja raskauskeiju.fi-sivulta. :) Siellä ei suuren suuri se valikoima kyllä ole...

Mie viihyn sairaalassa TOSI HYVIN noin niinko yleensä. Ne sairaalan löysät kuteet on ihanat.:D MUTTA synnytyksen jälkeisen hormonimyrskyn takia toivon saavani polikliinisen tai LYSY:n. Rehellisesti sanoen mun mielenterveys meinas alkaa horjua siellä sairaalassa, kun mies ei saanu olla 24/7 mun luona.:( Eikä meiän synnärillä oo ollenkaan perhehuoneita.
Sairaalassaolossa on kyllä se hyvä puoli, kun siellä saa apua napista painamalla ja muutenkin kaiken saa valmiina (ruoan, vaatteet, pyyhkeet...jne). Kotona odottaa sit kotityöt tekijäänsä...:whistle:
Nii ja täällä ainaki ruoka on ollu kehuttavaa, ei mitään ala-arvoista möhnää niinkuin yleensä luullaan.:p
Täytyy sanoa, että oli mahtavaa kun rakenneuä:ssa kätilö kannusti mua pitämään kiinni tuosta toiveestani polikliiniseen synnytykseen. Mie kun olin luullu, että se tyrmätään heti ihan vain sen takia, että se on vielä harvinaista Suomessa:D Ja jos se onnistuu, niin voi kuulemma pyytää neuvolan th:aa käymään katsomassa vauvaa 1-2 päivän iässä kotona ja sit 2-3 päivän iässä on se lääkärintarkastus. Vieraan silmä erottaa erilailla esim. vauvan kellastumisen ni siksi on hyvä, että th pääsee käymään ylimääräisellä visiitillä. :)

Oletteko te jo paljon miettineet synnytystä / tehneet toivelistaa asioista, joita haluaisitte kokeilla esim. kivunlievityksen tai ponnistusasennon suhteen?
Itellä on pientä toivelistaa vireillä. Haluttais kokeilla ponnistaa jakkaralla tällä kertaa.:p Ja luomusynnytys olis toiveena (ilokaasua en laske lääkkeelliseksi kivunlievitykseksi, sitä oon valmis ottamaan sit kun tuntuu siltä). Tietty oon avoin
myös spinaalille / kohdunkaulanpuudutteelle, jos alkaa tuntua ylivoimaiselta, mutta haluan taas ainakin kokeilla.:) Jospa menis tää toka kerta ees nopeammin kuin eka synnytys (24h)...!! Voih, pääsispä jo synnärille!!! Mulla on niin ikävä sitä touhua... :):)

Pisang ja Nuppu 22+4
 
Lynette Emmä joka päivä onneks joudu olemaan autossa pitkää matkaa, ja nykyään yleensä mies ajaa noi pidemmät matkat, että on helpompi ketkutella ja venytellä siinä kyytiläisenä :D Kaks kertaa viikossa suunnilleen.

pisang Mää ainakin mietin synnytystä tosi paljon, se on lähes jatkuvasti mielessä. Vaikka olen ensisynnyttäjä, en jotenkin osaa pelätä tai aristaa sitä tilannetta, ennemmin en jaksa odottaa! :D Sellasta pientä listaa oon tehnyt, että avautumisvaiheen aikana haluaisin olla vedessä. Joko suihkussa tai ammeessa. Tiedän, että se rentouttaa mua eniten, kun pahimpien menkkakipujenkin aikaan olen aina suihkussa. Oon kuullut et TAYSissä ei aina ole ihan parhaat mahdollisuudet tuohon avautumisvaiheen välineisiin esimerkiks, joten kovin suuria toiveita en elättelee. Jumppapallolla olis kans ehkä kiva pyöriä :) Synnytysasennoksi oon miettinyt tätä ihan perus puoli-istunta asentoa. Tuntuu, että siinä on ehkä mulle helpoin ponnistaa. Haluaisin mennä mahdollisimman luomuna, epiduraalia en esimerkiksi välttämättä haluaisi. Mutta saa nyt nähdä miten sitten suu pannaan :D

Pinsuli ja pikkunen 25+2 <3
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä