Hellurei, uusi tulokas liittyy mukaan. Olen jo ehtinyt seurailla sekä marras- että joulukuun ketjuja, mutta tänne päädyttiin. Saattaa tulla vähän pitkää jaarittelua tähän alkuun kun olen padonnut tekstiä pari kuukautta.
Marraskuuta ehdin kuikuilla ensimmäisen raskauden aikana, mutta se meni kesken alkuviikoilla, neuvolan lääkärin mielipide oli että mahdollisesti väärän lääkityksen tähden, jonka "huoleton" työterveyslääkäri oli päättänyt määrätä lähtötiedoista huolimatta, mutta ei siitä sen enempää...
Tulin onneksi heti uudelleen raskaaksi, ei jaksettu odottaa yksiä normaaleja kuukautisia siihen väliin vaikka suositus onkin. Uskon että luonto hoitaa tämänkin omalla tavallaan, sitä raskautuu heti jos on valmis, jos ei niin ei.
Se huono puoli nopeassa uudelleenraskautumisessa oli, että pari viikkoa meni pienessä epätietoisuudessa: en ollut missään vaiheessa tehnyt negatiivista raskaustestiä km jälkeen eikä myöskään ollut ultrattu, joten kun testi näytti jälleen positiivista neljän viikon kuluttua km:sta niin toki mielessä pyöri, että mitä jos tämä onkin vain jokin jämä ekasta raskaudesta, voisiko muka käydä näin hyvä säkä? Ekakin tärppäsi pari kuukautta siitä kun jätettiin ehkäisy, niin eihän sitä oikein voinut uskoa... Neuvola lähetti minut varhaisultraan, joka ei kuitenkaan selventänyt tilannetta. Laitteet olivat kivikautiset ja viikot aivan liian varhaiset, joten alkiota ei näkynyt. Lääkärikin oli kovin nuori ja epävarman oloinen, en oikein saanut hänestä mitään irti, ei osannut sanoa juuta tai jaata mihinkään suuntaan... Lähdin kotiin pää täynnä kysymyksiä, maani myyneenä. Myöhemmin nettiä selaillessani en kyllä edelleenkään ymmärrä, että mitä neuvola/lääkäri kuvittelivat että siellä olisi pitänyt näkyä, noin varhaisilla viikoilla? Tuolloin oli siis 4+3, en tiedä millä matikalla he lähetteen olivat tehneet. Vähän harmittaa kun en perehtynyt itse asiaan aiemmin vaan menin kun määrättiin, jos aikaa olisi siirtänyt pari viikkoa niin ehkä olisi säästytty harmailta hiuksilta.
Mutta mutta, kävin uudelleen ultrassa maanantaina, mies lähti mukaan, ja sieltä löytyi n. 6mm alkio ja sydämen syke, viikkoja 6+3. Tässä vaiheessa epäilykseni olivat ehtineet muutenkin hälvetä, pientä kuvotusta ilmassa ja nenästäni vuosi verta useana aamuna peräkkäin, mikä ei ole tavallista. Saatiinpa kuitenkin varmuus.
Että tämmöiset taustat, toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin. Ensimmäinen lapsi olisi molemmille.
Laskettu aika 2.1
Bons / 25 / 1. / K-PKS
Kemikaaleista kun olette keskustelleet niin aika jännä sattuma, että itse jätin juuri puolivahingossa deodorantin kokonaan pois. Viime aikoinahan on ollut keskustelua siitä, kuinka ainakin alumiiniton versio olisi huomattavasti perusdödöä terveellisempi, tästä taisi olla joku dokkari... Tarkoituksena on ollut hakea Erisanin alumiiniton, mutta en ikinä muista. Unohdin eräänä päivänä koko dödön töihin lähtiessäni ja siitä se ajatus sitten lähti, olen näköjään melko hikoilematonta sorttia. Käyn kyllä joka aamu vähintään minuutin pikavesisuihkun työmatkan jälkeen, että tämä toki vaikuttaa osaltaan. Hassua että dödöasian huomasi vasta nyt, sitä on vain sivellyt kiltisti kainaloihin ala-asteelta lähtien liikunnanopettajan painostuksesta. Muistan kyllä lukeneeni muutama vuosi sitten artikkelin jossa väitettiin, että moni käyttää deodorantteja turhaan. Että suosittelen kokeilemaan aluksi vaikka kotona viikonloppuna kuinka onnaa, mikäli on yhtään kiinnostusta.
Raskaudesta kertominen tuli heti ajankohtaiseksi, koska työskentelen tehtaalla jossa haitallisia kemikaaleja, joten jouduin välittömästi rajoittamaan alueella liikkumista. Ei hirveästi vaikuta työtehtäviin, muutenkin pääsääntöisesti tietokonehommia. Mutta olen siis joutunut kertomaan raskaudesta, keskenmenosta ja uudesta raskaudesta sekä pomolleni että asiakkaalle. Työkavereille olen kertoillut sitä mukaa kun on tullut luonteva tilanne, eli kun delegoin "vaaralliset" osiot heille, etteivät pian kuvittele että laistan huvikseni hommista
Olen myös päivitellyt kavereille tilanteita sitä mukaa kun on nähty ja mikä on ollut kulloinkin ajankohtaista, ja myös miehen kaveripiiri tietää osittain. Tuntui jotenkin hölmöltä lähteä ystäviltä salailemaan kun puolitutut työkaveritkin jo tietävät. Sukulaisille kerromme vasta varmemmilla viikoilla, omien vanhempieni (lue: isän) reaktio hieman jännittää. Tästä ehkä lisää myöhemmin.
Mietteitä hankinnoista. Helatorstai on mennyt talteen, olen lähinnä lueskellut lapsen kehityksestä, kestovaipoista, vaunuvaihtoehdoista, äitiyspakkauksesta... Jonkun mielestä ehkä liian aikaista tehdä suunnitelmia ja hankintoja jos kaikki meneekin pieleen, mutta miksi ei nauttia elämästä nyt kun voi, ja ottaa mahdolliset pettynykset vastaan sitten ajallaan? Vaikka ehtisin nyt hamstrata kasan tarvikkeita ja taas menee kesken, niin eivät ne hukkaan mene, uutta lähdettäisiin joka tapauksessa yrittämään. Mies on niin ihana, mölisin silloin sen epävarman ultran jälkeen alakuloisia ajatuksia kuten "mitä jos siellä ei oo ketään/menee taas kesken/meteoriittituhoaamaapallonjakaikkikuolee" niin iloinen vastaus kuului: "No sitten tehdään uusi!
" Niin no, näinhän se menee, yritetään ja yritetään kunnes saadaan oma ihana lapsi. Pettymyksiä voi ja saakin tulla matkanvarrella mutta minkäs teet. Ei ne odottelevat kestovaipat kaapinnurkassa paljoa tilaa vie ;D
Vielä oireista, joku taisi mainita että on ruvennut heräilemään todella aikaisin? Sama homma täällä, herään 3-4 aikaan eikä puhettakaan että saisi enää unta. Tämä tietysti aiheuttaa sen että kasilta illalla nukkumaan, ja uusi rytmi on valmis. En tiedä miten tästä kierteestä pääsisi eroon, ennemmin valvoisin illalla pari tuntia pidempään, aamulla on niin hankala tehdä mitään kun toinen nukkuu.
Bons & Pikku-Possu 6+6
