Tammikuun tuikkeet 2016 ¤¤ toukokuussa ¤¤

Voi lilo :hug:
Jotenkin tieto lisää tuskaa,kun lukee näitä keskenmenojuttuja,pelottaa että entäs jos itselläkin.... :/

Täällä väsyttää, ja yöllä kans ramppaan vessassa 2-3x. Päiväunet oon nukkunut joka päivä.

hannibal: Mulla on jo toinen tulossa, vaan minä se vasta pelkäänkin,että kuinka osaan olla vauvan äiti! Mulla jäi tosi negatiivinen kuva esikoisen vauva-ajasta, ei auttanut maito,ei kuiva vaippa,ei mikään...tuntui että sitä huutoa oli melkein 24/7, ja en siitä oikein muista mitään..fiilis oli lähinnä,että kun tästä hengissä selviän, niin ei ikinä enää! 7v olin sitä mieltä,etten tee enää ikinä lapsia. Kunnes loppukesästä löysin elämäni rakkauden, ja nyt tuli sit se tunne että lisääntyä pitäisi. Olen tässä kuitenkin 6½v ollut perhepäivähoitajana, ja mun mielestä neljän-viiden 10kk-6v hoitaminen on lastenleikkiä verrattuna siihen yhden vauvan hoitoon. No ehkä voin vaan positiivisesti yllättyä,jos tällä kertaa kaikki ei oliskaan niin kamalaa!

 

Okei, eli toicoa on että tää loppuu itekseen? En millään tahtois jäädä saikullekkaan! Pitää koittaa tehä miehen kans sopimus, että jos ei tällä viikolla unirytmi muutu nii sitten ens viikolla pitää miettiä vaihtoehtoja.

 

Välillä ahdistua iskee, että ei tästä tule mitään ja että osaanko edes olla äiti! Kai se esikoisen odottaminen on sellaista? Kertokaa konkarit kokemuksianne noviiseille .

En nyt konkariksi itseäni sanois, mutta vastaanpa kuitenkin. Taitaa joka odotukseen kuulua noita epäilyksiä jossain muodossa, jossain vaiheessa. Esikoista odottaessa tuli monta kertaa mietittyä, että mitä onkaan tullut tehtyä. Sattui vielä tulemaan erityislapsi ja ensimmäinen 6kk oli aivan helvettiä, eikä senkään jälkeen ole ollut mitään ihan helpointa. Haluttiin kuitenkin toinen pienellä ikäerolla ja kuopus syntyi 1,5v esikoisen jälkeen. Kuopus oli (meidän mittakaavalla) helppo vauva, nukkui hyvin, kunhan oli vaan sylissä koko ajan (kantoliina ftw) ja vaati rintaa vain kerran tunnissa. Nyt nuo muksut on jo isoja ja omatoimisia (5v ja melkein 7v) ja tulee kyllä mietittyä, että miten paljon se elämä taas muuttuu, kun tulee pikkuinen taloon. Hetkeäkään en epäile, ettenkö pärjäisi tai osaisi hoitaa vauvaa, mutta se, kuinka kiinni sitä taas on pienessä, jännittää kieltämättä.

Lyhyet yöunet oli täälläkin riesana plussan jälkeen, mutta en sinäänsä kiinnittänyt asiaan huomiota, koska reagoin aina kaikkeen valvomalla. Vähänkin stressiä tai jännitystä, niin nukun pari - kolme tunnin pätkää yössä... :| Nyt on tasaantunu ja mä, joka normaalisti kukun pystyssä viimeistään kuudelta, saan oikein väkisin kammeta itseni ylös seittemältä (vaikka ennen kymmentä oon unten mailla iltasin).

Jimmille onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! :flower:

Sade_, iloksi ei ole tainnut olla linjoilla paljoakaan nyt lähipäivinä. Eiköhän fb-ryhmään pääse heti, kun hän joutaa taas palstailemaan. (Itse en ryhmään vielä kuulu, joten tuon enempää en asiasta tiedä.)

Yksi yö neuvolaan. Jännittää.

Rosie 7+0

 

Terveiset alkuraskauden ultrasta; yksi kappaletta alkioita sieltä löytyi :heart: Alkion koko vastasi viikkoja (menkoista laskettuna 6+5 ja ultramittausten mukaan 6+6) ja löytyi myös hieno sydämen syke (124 bpm). Ultraaja totesi kaiken olevan mallillaan ja onnitteli kovasti!

Seuraavaksi onkin sitten NIPT viikolla 8 (mikäli haluan) ja muut veriseulat ja ultrat viikoilla 12-13. Ensi viikolla tapaan toisen lääkärin, joka seuraa raskauttani. On hieman eri käytännöt kun asumme siis ulkomailla vielä elokuuhun saakka ja täällä ei ole samanlaista neuvolatoimintaa vaan yksityisellä käydään.

Jimmille myöskin onnittelut ultrakuulumisista!

).( olo ihan karmea, oksettaa ja kuvottaa jatkuvasti. Edes tuo ultra ei saanut mieltäni kohentumaan tämän pahoinvoinnin keskellä. Yök. Huomenna soitan itselleni akupuntion. Piste.

Tsemppiä kaikille!

 

Mamma2012, onnea hienoista ultrakuulumisista. Ja jaksamista pahoinvoinnin kanssa selviytymiseen. Tunnen niin tuon olotilan. Itselläni tullut suorastaan pakokauhu, pelottaa miten selviydyn tulevista viikoista. Öllötys olo pahentunut päivä päivältä, joten eiköhän se taas muutu jatkuvaksi oksenteluksi. Viimeksi raskauspahoinvoinnissa kärvistellessäni vannoin, etten enää ryhdy tähän, mutta kuinka ollakaan tässä ollaan Ei auta kuin yrittää pitää mieli positiivisena.

 

Onnea ihanista ultrakuulumisista täältä myös. Varasin tuon varhaisultran itsekin, toivottavasti se tuo tännekin päin sitä mielenrauhaa... viikolle 7+4 taitaisi olla siinä vaiheessa, varaajan mukaan ihan ok aika.

Mulla ällötysolo on vähän aalloittaista, toisinaan enemmän, toisinaan vähemmän. Ekassa raskaudessa oksensin 6kk putkeen hedelmöittymishetkestä lähtien, joten tämä on täysin tervetullut tilanne, ettei ole huolinut kovin pytyn päälle kumartuneena aamuja aloittaa (ainakaan vielä )

 

Voi ei noanoa, 6kk oksentamista kuulostaa ihan hirveältä. Toivottavasti selviät nyt paljon paljon helpommalla.

 

Blue Bird, ja mikä järkyttävintä, niin se tosiaan alkoi ihan ekana aamuna kun oli siitäntä tapahtunut, eikä loppunut koskaan Uskomatonta, mutta en usko, että osuu kohdalle kahdesti

 

Noanoa: hurjalta kuulostaa, - toivon ettei osu kahta kertaa samaan osoitteeseen tai että tulee sitten meidän osoitteeseen. Kääk.

 

Lilolle iso halaus! :hug:

Bons: Kiva, että sinäkin löysit jeesiä rannekkeista. Mulla vaikutus samanlainen, että pystyin keskittymään tekemiseen oman olon seuraamisen sijaan. Ei jatkuvaa vatsan kyttäämistä, joten paljon rennompi olo. Uskon, että se on jeesannut pääsemään nykyiseen tilaan - aika mukava fiilinki masualueella

Jimmi: Ihania uutisia! Mulla on kans viikon takainen "lorahdus" mielessä välillä, että mitähän se meinasi. Mutta toisaalta, oli yksi kerta vain ja sen jälkeen vain ihan pientä punotusta veskipaperissa. Eikä mitään suurempia kipuja. Torstaina minäkin pääsen tarkastamaan tilanteen

Mamma2012: Hienoja kuulumisia sieltäkin

Ja seksistä: Joku kyseli, että maistuuko seksi.. Aluksi tuntui, että maistui todellakin hyvin. Viime viikon pahoinvointiaallon aikana ja jälkeen ei olekaan sitten maistunut petipuuhat.. Ehkä tässä pikkuhiljaa halut heräilee - sunnuntaina jo vähän kutisutti En sinänsä pelkää seksin keskeyttävän raskautta, koska silloin mielestäni ollaan heikoilla kantimilla ja ehkä homman kuuluukin mennä kesken.. Pienet humpat kuuluu kestää kyytissä

).( Mulla on kyllä selkeesti tuo väsymys ja nukkuminen ihan ykkösoireita. Ja nyt jo vannottelen itselleni, etten lähde tähän enää uudestaan, jos tästä kunnialla pääsen loppuun Sen verran oloja on, vaikka nyt onkin aika balanssoitunut olo. Kunhan vaan syö tarpeeksi usein, monipuolisesti ja nukkuu paljon. Mieliteot menee aaltoliikkeessä - välillä tekee mieli lihapiirakoita ja kebabia, seuraavana päivänä pelkkää salaattia ja hedelmiä... Olen päättänyt olla ressaamatta hirveästi siitä mitä syön, kunhan syön. Helposti jää meinaan syömättäkin, jos ei oikein tee mitään mieli..

 

Täytyy sanoa syömäpuoleen, että mulla on ollut alkuvuoden pt, jonka ruokaohjein ja -suunnitelmin meinasin nyt jatkaa raskaudesta huolimatta, vaikka treenit keveneekin. Tasaisin väliajoin tulee terveellistä, tuoretta ruokaa, riittävästi protskua ja hyviä rasvoja, hyvin maltillisesti hiilareita ja tärkkelystä, ei lisättyjä sokereita, uskon että tekee molemmille hyvää ja auttaa omalta osaltaan pahoinvoinnin kurissa pitämisessä Eiköhän se aika tuu, kun itken sohvanpohjalla litran jäätelösaavia, täytyy toivoa, ettei mies lähde sitä silloin hakemaan...

 

Jee, nyt on soitettuna varhaisultra! Kesäkuun tokalla viikolla mennään, sillon 7+1 menossa. Jännää!

 

Voi kirosana kirosana kirosana tätä kuvottavaa oloa. |O Taitaa vanhaa nyt ikä painaa, en muista että tää ois ollu yhtään tällasta edellisissä raskauksissa. :x Oikeesti tiedän, että monella olo on paljon huonompi, oksentavat non stop jne.

Täytyy sanoa syömäpuoleen, että mulla on ollut alkuvuoden pt, jonka ruokaohjein ja -suunnitelmin meinasin nyt jatkaa raskaudesta huolimatta, vaikka treenit keveneekin. Tasaisin väliajoin tulee terveellistä, tuoretta ruokaa, riittävästi protskua ja hyviä rasvoja, hyvin maltillisesti hiilareita ja tärkkelystä, ei lisättyjä sokereita, uskon että tekee molemmille hyvää ja auttaa omalta osaltaan pahoinvoinnin kurissa pitämisessä Eiköhän se aika tuu, kun itken sohvanpohjalla litran jäätelösaavia, täytyy toivoa, ettei mies lähde sitä silloin hakemaan...

Peesailen, vaikka just valitin. Kuvittelisin, että tää olo ois vielä monen kirosanan verran kamalampi, jos ravintopuoli ois heikommissa kantimissa. Mulla ei oo ku ihan itse laadittu "ruokavalio", mutta oon satsannu aikaa ja ajatustyötä siihen, mitä syön.

Mun aika peruspäivä on tällanen: (ihan kun ketään kiinnostais, mut tää aihe on mulle rakas )
Aamu: Iso kahvi ja jälkiuunipalasta molemmat puolikkaat, päälle jokasta kasvista, mitä jääkaapista löytyy ja vähän leikkelettä. Ei margariinia, tilalla avokadoa tai 100% maapähkinävoita.
Lounas: Runsas salaatti, 150-200g "proteiininlähdettä" (kalaa yleensä, joskus kanaa)
Välipala: Porkkanaa, kurkkua, joskus banaania tai omenaa. Oikeesti ei oo vaan yks välipala, vaan syön jotain kasvista aina, kun huikoo.
Illallinen: Kasvissosekeitto, kasviskeitto tai kasviksia muuten vaan. Kananmunaa tai muu protsku. Nyt on kananmunat ollu voitolla.
Iltapala: Sama, ku aamulla, paitsi ei kahvia.

Perunaa, pastaa, riisiä yms en syö normaalisti ollenkaan, viljaakin vain noiden jälkiuunileipien verran. Kerran viikossa pidän hiilari-päivän (koska nam ), johon kuuluu myös jäätelö yms huttua, mutta sen jälkeen olo on aina kamala ja turvottaa järkyttävästi. Juon todella paljon (valkoista teetä ja vettä) ja se tuntuu myös auttavan vähän kaikkeen.

Liikuntaa joudun näköjään jo nyt himmaamaan vähän. Tai siis lisäämään lepopäiviä, ainakin pahoinvoinnin ajaks. Normaalisti hölkkään (50-)60km viikossa, mutta 40km(-50km) taitaa nyt olla aika maksimi. Eilen oli kolmas päivä putkeen, kun juoksin, ja olo oli melkein koko lenkin kurja. Normaalisti tökkii vasta, jos kuus tai seitsemän päivää menee ilman välipäivä... Ainahan voi kuitenkin pyöräillä, joogailla yms, niin ei tuo nyt maailmaa kaada, vaikka harmittaakin.

Ekassa neuvolassa kävin tänään. Ristiriitaset fiilikset siitä... Neuvolan mielestä laskettu aika olis 23.12. ja viikot näinollen jo 9+0, mutta en usko tohon yhtään. Ultraan asti lasken viikot oman ovis-arvioni mukaan, neuvolasta viis. Hieman otti nuppiin myös se, ettei riitäny, kun kerroin aamulla punninneeni itseni ja minkä painon sain, vaan piti neuvolassa käydä uudelleen vaa'alla. Heittoa tuli alle kilo, mutta ärsyttää, ettei mun sana riitä. Sydänääniä ei terkka halunnu edes kokeilla kuunnella, mut sen olin kyllä arvannuki. Nyt sitten vaan odotellaan ultraa. Niin ja hb oli 132, mikä oli yllätys, luulin huonommaks, kun on huimannut vähän väliä.

Rosie 7+1, 26 yötä ultraan

 

Jep, täälläkin olo jälleen huonompi kuin eilen. Päivä alkoi oksentamalla kolme kertaa, eka aamulla kotona kahdesti ja vielä heti töihin päästyäni. Vatsassa velloo ja maha on ihan kamala turvonnut pallo, tukala olla. Tämä alkuraskaus on kyllä hirveää aikaa, vaikka etukäteen lupasin nauttia jokaisesta oksustakin Pitäisi varmaan minunkin pikku hiljaa soitella neuvolaan.

Blue Bird 5+6

 

Hei!! Ajattelin liittyä tänne joukkoon. Kolmas olisi, jos kaikki menee hyvin, tulossa tammikuun alussa 2016. Tällä hetkellä viikot ovat 7+1. Olotila on hieman kuvottava aika ajoittain ja väsymystäkin on hieman ilmassa, paitsi kun menen illalla nukkumaan - tulee kumman virkeä olotila. Isompi lapsukainen on jo koululainen ja pienempi mallia taapero - kohta puoleen 2v.

 

Hei, täältä tulis mukaan keskusteluun kans eilen plussannut 21 vee neiti. Yritin lukea koko keskustelun läpi, muttakun on vaan pakko päästä ittekin kirjoitteleen! Mä kun en ole vielä kellekään muulle kuin miehekkeelle kertonut niin pakko päästä johonkin purkamaan ajatuksia.

Ja siis mulla la olis 26.1.2016 ainakin tuon laskurin mukaan ja viikot siis 4+1? Huomenna teen vielä yhden testin ja sitten voisi kai soitella sinne neuvolaan aikaa.

Mulla ei oikein ole mitään oloja, enkä oikeasti yhtään usko että oon raskaana, viisi kuukautta yritystä takana ja jokaisessa nega kierrossa oli paljon enemmän "oireita"
Mä voisin yrittää lueskella kaikki viestit läpi niin palaan sitten asiaan niin ettei ihan oo pelkkää omaa napailua

 

Tervetuloa JenniMarjaana ja Tupasvilla :flower:

Täällä ei mitään ihmeellistä. Väsyttää ja röyhtäyttää vain. Töissä jaksaa olla ihan hyvin ja kukaan ei ole vielä kysellyt mitään.

Pino on hiljentynyt aikalailla. Kaikki taitaa olla jo fb:n puolella?

 

Heippa pitkästä aikaa

Ensinnäkin tervetuloa uudet. Montakohan meitä jo on?

Kävin eilen varhaisultrassa ja hienosti meni vaikka jännitti ihan hirveästi. Pienen hetken lääkäri näytti pientä ja sitten käänsi monitorin itseensä päin tehdäkseen mittauksia. Syke nähtiin ja se oli ihanaa. Mitat olivat pari päivää pienemmät laskettuihin viikkoihin nähden, mutta tuskin se on vakavaa.

Oireita on hieman. Väsymystä, rintojen arkuutta, etovaa oloa ja ilmaa vatsassa. Hiukset rasvottuu supernopeasti. Nyt lähdettävä tekemään ruokaa perheelle. Päivät menevät ihan supernopeasti

Yyteri 7+1

 

Mikä on facebookissa tämän odotusryhmän nimi? Ja miten ryhmään pääsee mukaan?

 

Moi uudet! :wave:

Onnittelut hyviä ultrakuulumisia saaneille! :flower:

Pino on hiljentynyt aikalailla. Kaikki taitaa olla jo fb:n puolella?

On hiljentynyt... Ei täällä yksinpuheluakaan kehtaa pitää, niin on sitten itsekin tullut vähän himmailtua kirjottelua. : / Ultran jälkeen liityn fb-ryhmään, ehkä siellä on aktiivisempaa. (Ja fb-ryhmään pääsee laittamalla iloksi:lle yksäriä, aikasemmin ketjussa on tarkemmat neuvot.)

Rosie 7+2

 

Liityn joukkoon. Plussattu on, pieni shokki mutta iloinen tietenkin. Kakkonen tulossa???? ja olotila yhtä huono kuin viimeksikin, heti alussa!

 

Minä sain kaverilta ison kasan mammavaatteita farkut onkin jo nyt hyvät, ei nimittäin toivoakaan että omat enää mahtuis!

 

Mä kävin juuri tänään hypistelemässä äitiysfarkkuja, mutta ei ollut inspistä lähteä sovittamaan, jotenkin pelottaa ja epäilyttää. Omat menee vielä päälle, mutta puristaaasa!

 

Täältä myös iloisia ultrauutisia :heart: sydän tykyttää ja toukka siellä elostelee.

Mäkin sain kaverilta mammavaatteita, joten ei tartte enää ainakaan housuja ostella

 

Yyteri, itsekin sattumalta kirppiksellä törmäsin pöydälliseen äitiysvaatteita, ja sovitin parit mammafarkut, vaikka niille nyt on vielä superaikaista, ja vaikka olisi kannattanut ostaa parilla eurolla koko pino niin en jotenkin tohtinut. Normifarkut joka tapauksessa kiristää, myös ne leggarimalliset, muttei oikein tuollainen reilu mahakaistalekaan vielä täyty, täytyy keksiä joku välimuoto

Rosie Riveter, täällä myös kilpirauhasen vajaatoiminta, joka vauvahaaveiden osalta vähän jännittikin. Se oli myös ykkösen kohdalla olemassa, hoitamattomana, lääkityksen saanut tässä välissä.