~*~ Tammikuun Vauvat 2012 syyskuussa ~*~

Hellurei mamas!

Onnittelut tuoreille rouville!

Voi että te olette neuloneet ihania juttuja pienille :heart:.

Mimsylle suuret tsempit osastolle! Toivottavasti vaiva hoituu ja pian :heart:

niiiiskuneiti, voi kurimus kun joudut vieläkin ökäilemään, uhhuh!

Onpas tosiaan poikavoittoista täällä ollut nuo ultralupaukset. Meillä on seuraava ultra ensi viikolla, saa nähdä muuttuuko veikkaus.

tiikerinlilja kohdunsuun tutkimisesta, lääkäri/kätilö roplaa alakautta kohdunsuun sormituntumalla, tai ultralla se voidaan myös katsoa. Ultralla saa tietty mitattua tarkemmin tuon kohdunkaulan sisämitan ja mahdollisen sisäsuun aukeamisen, käsikopelolla taas esim. kohdunsuun pehmenemisen ja ulkosuun aukeamisen. Tuota alakautta tutkimista pyritäänkin välttämään tiettyyn pisteeseen asti, koska se voi härnätä kohdunsuuta kypsymään. Normaalissa raskaudessa sitä ei välttämättä matkan varrella kovin montaa kertaa tutkita, mutta jos tulee asiaa päivystykseen supistusten takia tms, niin sitten. Itselläni uskoisin että se tullaan tarkistamaan ultralla joka ultrassa kun saattaa olla jo pussin suu hiukka löystynyt kun on kolmas raskaus ja vielä toinen kaksosraskaus eli nyt jo kohdussa aika kova paine.

(.) Vaivainen on olo jo. Oltiin pari viikkoa matkalla ja sen kyllä tuntee. Maha on alkanut nyt myös kasvaa sivuille, aiemmissa se on kasvanut vain eteenpäin. Tuntuu ihan hassulle kun kyynärpäätä ottaa kylkiin, liekkö tämä nyt sitä poikamahan jalkapallomaisuutta sitten oikein tuplaten . Vauskit potkii kovasti, A viihtyy pääasiassa potkien mua virtsarakkoon jipii, B vaihtelee suuntaa päivittäin mutta kyllä alkaa jo kylkiluissakin tuntua jos joudun lysyssä istumaan. Mitä vain syönkään, tulee paha olo kun kohtu painaa mahalaukkua littuun. Paino on nyt alkanut nyt nousta hyvin, taitaa olla tullut jo 8 kiloa. Kuinkahan raihnaiseksi tässä vielä ehdinkään, nyt jo on aamuisin semmoinen olo jaloissa kuin olisin maratoonin juossut... Tukisukat ja tukivyö on kovassa käytössä, auttavat kovasti.

Tässäpä tämän päivän 23+0 viikkojen poksumisen kunniaksi mun masukuva tuoreeltaan.


Hyvää vointia kaikille!!!

-pavunvarsi 23+0

 

Voi taivas, kiitti pavunvarsi. Onneks täällä on tietäväistä porukkaa..
Oi ihana massu. Alkaa muillakin samanviikkoisilla olemaan jo ihan selkeät vaavimassut, oli massussa sitten yksi tai kaksi. Ei tarvii munkaan enää hävetä tätä masua, kun jo viikolla 5 ensimmäinen kysyi että oonko raskaana..

 

Jospas minäkin koittasin vähän synnytyskertomusta rustailla, takana siis yksi synnytys josta jäi ihan positiiviset muistot kyllä onneks

Eli rv 39+2 aamulla kello viideltä heräsin siihen kun sänky ja alushousut oli ihan märät, ymmärsin heti, että vedethän siinä ovat menneet. Herätin miehen ja ilmotin tilanteen. Olo oli jännittynyt ja odottava. Soitin synnärille ja ilmotin tilanteen, käskivät koittaaa vielä nukkua ja tulla aamulla näytille kun mikään kiire ei ollut, koska supistuksia ei vielä ollut. No en siinä tiettty enää unta saanu vaan kirjottelin mm. tänne kaksplusssaan että tänään taitaa tulla lähtö
No synnärille sitten päästiin aamu yhdeksän aikoihin, paikat juuri ja juuri auki kahdelle sormelle. Supistuksia alkoi pikkuhiljaa tulemaan, eivät tehneet vielä kipeää. Ottivat käyrälle, jonka jälkeen käskivät mennä esim kävelylle. Käveltiinkin vähän aikaa sairaalan pihalla, mutta olo alkoi vähitellen tuntua epämukavalta. meidät laitettiin sellaseen perhehuoneeseen, jossa saatiin vähän levättyä. Kävin suihkussa ja pyysin kipulääkettä (suun kautta oettava) joka auttoikin sitten ihan ok. Kätilö tarkasti kohdunsuun tilanteen, olin noin kolme senttiä auki ja meidät ohjattiin saliin. Kävin sielläkin suihkussa ja sain lisää suunkautta otettavaa kipulääkettä. Supistukset alkoi iltakuuden aikaan sattua ihan järkyttävästi ja hiukan ennen seitsemää illalla olin varma, että kuolen jos en saa epiduraalia, kivut oli uskomattomat... No onneks sainkin sitten epiduraalin, joka oli aivan ehdoton pelastus, sen aion myös tässä synnytyksessä ehdottomasti ottaa! Tosin laitto ei sujunut ongelmitta, jouduttiin laittamaan viisi kertaa, kun ei meinattu saada kohdalleen. Lisäksi ensin puutui pelkästään toinen puoli. Lopulta kuitenkin saatiin laitettua. Siinä sitten makoilin sängyssä ilman kipuja noin 2,5 tuntia jonka jälkeen kätilö totes että oon kokonaan auki ja voin alkaa ponnistelemaan vauvaa ulos. 18 minuutin päästä syntyikin maailmaan ihanin pieni poika mitoin 3230g ja 48cm!:heart: Ponnistusvaihe oli lähes kivuton ja oli ehdottomasti synnytyksen helpoin vaihe. Synnytysosastolta jäi myös oikein hyvät muistot. Mainittakoon vielä se, että ponnistusvaiheessa oli käytössä sellainen relax birth synnytystuoli ja voin sitä lämpimästi suositella, jos sellanen mahdollisuus eteen tulee!

Tilailin netistä eilen ihania vauvanvaatteita vinon pinon, en malttas odottaa, että ne saapuu postissa. Ja melkein kaikki tietty vaalenpunasia:ashamed: Ajattelin että jos tulee tyttö niin sille käy kyllä kaikki neutraalitvärit joita meillä pojan jäljiltä on, mutta nyt huomaankin kaappien täyttyvän vaaleanpunaisilla ihanuuksilla... Pakkohan tytön vähän hepeniä on saatava

Hyviä vointeja kaikille!

ellen ja tytöntyllerö 25+1:heart:

 

Heipä hei kaikille

On ollut töissä niin hektiset pari päivää, etten ole ehtinyt täällä juurikaan käydä. Mutta mutta, mitäs pitikään kommentoida.

Pavunvarsi oli laittanut ihanan masukuvan kyllä meillä kaikilla taitaa nuo masut jo olla sen kokoisia, ettei jää enää arvailulle varaa. Itselläni on maha tässä ihan parin viikon aikana kasvanut ihan valtavasti ja jos puhutaan tyttö/poikamahasta niin tämä on kyllä niin selkeä tyttömaha, levinnyt oikein kunnolla sivuille ja jopa selkään!! Katsellut edellisen poikaodotuksen masukuvia niin kyllä se oli sellanen nätti, edessä oleva siro pallo tähän verrattuna. Tää on niin leveäkin, ettei tätä voi hyvällä tahdollakaan sanoa nätiksi

Anskutin onnea tuoreelle rouvalle :flower:

Anskutin ja tiikerinlilja juttelivat tuplasta ja kuinka sitä uppoaa, no niin menee täälläkin :ashamed: kuten kaikki muukin suklaa... eilen söin iltapalaksi tuplan, puolikkaan fazerin sinisen ja puoli pussia aarrearkku nameja... niin ja palan riisisuklaata! Miehelle vaan sanon, että "vauva tahtoo" mä en yleensä niin oo makean perään, mut nyt voisin syödä suklaata kaksin käsin. Ihan mahdotonta.

mima73 kyseli kokemuksia spinaalista ja mä en voi sanoa siitä puudutteesta mitään hyvää. Se ei tehonnut ollenkaan, sellanen lämmöntunne meni jalkoihin, mutta kipuun se ei auttanut lainkaan ja kiitoksena sen ottamisesta sain spinaalipäänsäryn, joka oli kyllä sellainen h*lvetti, että jos sen olisin tiennyt, mitä on odotettavissa olisin ilomielin kärsinyt niistä supistuskivuista sen pari tuntia mieluummin kuin useamman päivän aivan järjetön päänsärky.
Kaveri sitten taas oli oikein tyytyväinen saamaansa spinaalipuudutukseen, joten kokemuksia on yhtä monia kuin kokijoitakin itse en suostu enää spinaalia edes harkitsemaan, kiitos tuon päänsärkykokemuksen.

mimsy onneksi pöpö löytyi ja sait lääkityksen! hyvä, että sinullekin lopulta kerrottiin, että mikä sinua vaivaa.

sartsa no höh, kurjaa jos nyt jo supistelee toivotaan, että ne helpottaa, ettei tarvitse loppuodotusta olla vuodelevossa, kun onhan tässä vielä useampi kuukausi aikaa ennen vauvojen syntymää.

niiiiiskuneiti no hyvä, että pahoinvointi on ees hieman hellittänyt, ettei ole tarvinnut sairaalaan mennä. On toi kyllä kurjaa, että vieläkin jatkuu.

mima73 ei tosta meidän pikkuisesta voi tulla jättiläistä!! Se vaan on niin ihana ja pieni ja suloinen ja niiiiin rakas :heart: näin tässä kaverin lapsen, joka on täysin samanikäinen kun meidän pieni ja noh, kokoeroa oli ihan valtavasti ja siinä kun katseli niiden touhuja niin meidän pieni on vielä pieni, tuo kuopus on vielä VAUVA ja hänen samanikäisensä oli jo taapero. Mä oon niin surullinen tuon pienen puolesta, kun hänestä tulee isoveli kun mä niin haluaisin pitää sen äidin omana pienenä.

koirasta on ollut puhetta ja nyt on sitten pistetty se pihalle, kun ollaan poissa. Ja on se niin paljon kivampi palata kotiin, kun tietää, että siellä on kaikki kuten lähtiessäkin. Koirakin tuntuu paljon tyytyväisemmältä, kun ollaan hyvällä tuulella eikä sille oo tietenkään enää huudettu, kun ei oo tehnyt mitään pahojaan. Kyllähän mä sen tiiän, ettei se raivoaminen auta mitään, kun jälkikäteen sen tekee, mutta tosiasia on, että mun hermot ei sitä jatkuvaa tuhoamista kestänyt.

Tänä aamuna tuntui, ettei ois jaksanut millään tulla töihin ja tuntuu motivaatio olevan ihan kadoksissa. Haluaisi vaan jäädä kotiin... mun piti olla töissä koko marraskuu, vaikka äitiysloma alkaakin jo aiemmin, mutta enpäs taida. Mä jään heti kotiin kun äitiysloma alkaa, ei mua huvita töihin tulla etenkin kun vaikka kuinka koitan niin ei vesilasiin jää kuoppaa vaikka sormen sinne työntäisin.

tatomira 25+3

 

Viikkojen poksumisen kunniaksi masukuvia.







Pavunvarsi Ihana maha siulla, nuo tuplamassut on kyllä mahtavan kokosia jo pienillä viikoilla. :heart:

Sartsa Siullakin alkaa masulla olla kokoa, ihana pallo.

ellen- Siulla on ollut kyllä kivan kuuloinen synnytys, juuri sellainen kun telkkarissa. Vähän ehkä kade tuosta.

MLM ja Kukkis 26+0

 

Jestas kun en oo pitkiin aikoihin tännekään ehtinyt/muistanut tulla kurkkimaan

Onpas teillä jo isoja masuja! Omani näkyy täällä: Kotiäitinä Napapiirillä: Raskausajan liikunnasta muutama sananen

Meillä siis rakenneultra oli ja meni ja kaikki oli oikein mallikkaasti Neuvolakäynneilläkin kaikki olleet hyvin, hemoglobiinit ja verenpaineet kohdillaan. Painoa tähän mennessä tullut noin 5kg. Väsymyskin on jo hävinnyt, enää normaalia väsymystä siis.

Esikoinen innoissaan silittelee yhä masua ja huutelee hei vauva. Naureskelee kun vauva potkii niin lujaa, että koko mun maha liikkuu. Esikoinen meillä siis tyttö 1v9kk. Hän syntyi sektiolla perätilan takia, mutta toivotaan ettei siihen tarvisi tällä kertaa mennä...Ainakin nyt vauva tuntuu olevan vielä pääalaspäin, pysyiskin niin

Edelleen on himo sitruunoihin ja mandariineihin sekä nektariineihin Nyt uutena tuli omenat ja puolukkahillo, nammm.

En ehdi enempiä kirjoitella kun pitää rientää siivoamaan ennekuin esikoinen herää päikkäreiltä... Yritän ehtiä lukemaan teidän juttuja, ilmoittein äkkiä vain itsestäni että täällä yhä ollaan!

St. Brigitten 23+5

 

mima73:lle voin antaa omat kommenttini spinaalista. Sain sen itse viime tipassa, olin 9 cm auki, kun alettiin laittamaan ja heti sen jälkeen pääsin ponnistamaan. Mulle spinaali = taivas! Kaikki kivut hävisi kuin taivaan tuuliin, mutta tunsin kuitenkin supistukset (tai kun maha kovettui) ja jaloissa säilyi tunto. Toisaalta puudute oli vähän liiankin tehokas, sillä ponnistin vauvan ulos niin vauhdikkaasti, että repesinkin aika pahasti ja eppariakin jouduttiin leikkelemään. Mutta siitähän minä en mitään tuntenut ja saman spinaalin voimin mut myös kursittiin kokoon, joten mulla kyllä toimi. Mitään sivuoireita ei myöskään tullut.

mimsy, Hyvä, että syy ja lääkitys löytyi ja pääsit kotiin (sotkusta huolimatta )! :heart: Saanko udella, mitä oireita sulle VTI aiheutti? Mä oon pohdiskellut omia olojani, että pitäisköhän pyytää testaamaan tuota...

Pavunvarrella ja MLM:lla IHANAT massut! :heart:

Innostuin Ninnattaren torkkupeitosta ja 1/3 omasta villapeitosta on nyt valmiina. En olekaan virkannut aikoihin, joten vaihtelu neulomiseen virkistää ja tämä peitto tulee isöäidin neliöistä. Varmasti villainen peitto on todella tarpeellinen talvivauvan vaunuissa. =) Odottelen edelleen, jos ensi viikolla saisin vihdoin selvyyden, lähdenkö ostamaan punaista vai turkoosia lankaa villahaalariin.


NS 24+5

 

Heippa! Pikaisesti omanapaiset ultrakuulumiset. Rakenneultrassa kölli 481g painava vauva. Sukupuoli saatiin selville, mutta en halua sitä täällä julkisesti kertoa kun halutaan pitää se vielä tutuilta salassa. Päästään vielä uuteen ultraan marraskuun alussa tarkistamaan istukan paikka. Oli niin lähellä kohdunsuun reunaa, että parempi varmistaa vielä myöhemmin. Vauva oli vielä myös perätilassa. Mutta onhan sillä vielä aikaa kääntyä.

Leena ja Tättärää 22+0

 

Voisin minäkin jakaa kokemukseni alatiesynnytyksestä:

Olin juossut raskausmyrkytysepäilyn vuoksi muutamana päivänä ä-polilla ja rv41+1 aamulla lääkäri totesi ultrassa lapsiveden vähentyneen. Lähdin hakemaan kotoa kamoja ja miestä, ja palasin puolilta päivin käynnistykseen. Sain cytoteciä kohdunsuulle kahteen otteeseen tuona päivänä klo 12 ja klo 16. Iltaan mennessä ei kohdunsuulla ollut tapahtunut mitään ja mies lähti kotiin vapauttamaan lapsenvahdit. Illan mittaan supistuksia tuli silloin tällöin, muttei ne kipeää tehneet. Yhdeltätoista otettiin vielä käyrää, jolle ei piirtynyt yhtään ainoaa supistusta (vaikka omasta mielestäni supisteli ihan napakasti 10 minuttin välein). Kätilö ehdottikin yöksi petadiini-piikkiä ja nukahtamislääkettä. Aamulla käynnistelyä sitten jatkettaisiin. No, tuo lääkecocktaili oli kyllä ihan vihonviimeinen virhe. Supistusten väli lyheni nopeasti ja kivut yltyi, lääkkeiden ansiosta olin ihan koomassa aina supistusten välin ja havahduin taas kamalaan kipuun. Supistuskipu oli pakko ottaa vastaan makuultaan, vaikka seisten olisi ollut miljardi kertaa helpompaa olla, mutta lääkkeet teki mun olon niin huteraksi, ettei seisaaltaan olosta voinut kuin unelmoida.

Kun kivut kävi ylivoimaisiksi, soittelin kätilöä apuun. Mitään hajua kellonajoista ei tästä eteenpäin ole. Kätilö toi mulle kaurapussin ja hetken päästä pyysin toistakin, koska sekä selkä että vatsa oli todella kipeät. No, pussukat oli kuulemma loppu. (Vaikka tutustumiskäynnillä meille oli esitetty myös vesitäytteisiä uudelleen käytettäviä malleja, joita oli yksi hylly väärällään.) Jonkin ajan kuluttua valittelin taas kipuja ja kätilö ehdotti aqua-rakkuloita, joihin myös suostuin. Ja voi kiesus, että niiden laitto sattui! Mutta helpotti myös joksikin aikaa selän kipuja ihan kiitettävästi ja pärjäsin sitten kaurapussi vatsalla ja lantiota hullun lailla hieromalla. (Itse siis hieroin, mies nukkui edelleen autuaan tietämättömänä kotona, koska kukaan ei uskonut, että mun synnytys on edes käynnissä.)

Jossain vaiheessa soittelin taas kätilöä apuun. Synnärille oli siinä välissä ehtinyt tulla ihan kaamea ruuhka, vaikka vielä alkuillasta olin yksin koko synnärillä. Kätilö tuli iskemään mut taas käyrille, hetkeksi kuulemma ja lupasi sitten tulla tsekkaamaan kohdunsuun tilanteen. Jos siellä olisi jotain tapahtunut, pääsisin kuulemma vaikka ammeeseen. Ajattelin, että voihan vihtori, jos nämä kivut ei saa alakerrassa mitään aikaiseksi, en halua niitä avaavia supistuksia edes kokea. Tässä vaiheessa mun mielestäni kului ikuisuus ja jokaisen supistuksen jälkeen vaan ajattelin, että koita kestää, kyllä se kätilö kohta tulee. Vaan eipä tullut.

Soittelin sitten taas kelloa ja paikalle pelmahti toinen, mulle ennalta tuttu ja aivan ihana kätilö. Mua aiemmin ”hoitanut” kätilö oli joutunut toiseen synnytykseen ja mut oli sitten autuaasti unohdettu käyrille. (Missään vaiheessa käsittääkseni käyrille ei piirtynyt ainokaistakaan supistusta tai ainakaan mitään sellaista, että olisivat kuvitelleet synnytyksen edistyneen.) Tämä uusi kätilö lähti edellisen kätilön tekemän suunnitelman mukaan täyttämään mulle ammetta ja lääkäri tuli tutkimaan kohdunsuuta. Hupsis, 7 senttiä auki! Ja eikun äkkiä synnytyssaliin, eihän tästä enää mihinkään ammeeseen joudeta. Siinä matkalla soitin miehelle, että koita nyt äkkiä saada sinne lapsenvahti paikalle ja tule tänne, kohta on pikkuinen maailmassa.

Salissa kätilöt jätti mut taas yksin ja käskivät soittaa kelloa viimeistään, kun vauva syntyy. (!?!) Huusin heidät kuitenkin samantien takaisin, kun kivut oli ihan sietämättömät. Kätilö soitti anestesialääkärin paikalle ja tsekkasi kohdunsuun uudestaan, nyt jo 9 senttiä auki. Anestesialääkäri ehti paikalle ihan viime hetkillä ja sain kuin sainkin spinaalin ponnistusvaiheeseen. Tosin ihan helposti se ei käynyt vaan useamman kerran joutui neulallaan tuikkimaan. Spinaalin laittoa varten kätilö iski mulle ilokaasumaskin käteen ja siihen tartuinkin kuin hukkuva oljenkorteen ja hengitin sitä ihan väärin, kun ei kätilö ehtinyt opstamaan. Toisella kädellä puristin kätilön kättä. Jälkeenpäin mietin, että meniköhän naisparalta luita rikki.

Mutta voi autuus, kun spinaali vihdoin vaikutti. Kaikki kivut hävisi kuin taivahan tuuleen, mutta tunsin kuitenkin supistukset hyvin mahan kovettumisena. Saman tien kätilö puhkaisi kalvot ja pisti mut ponnistamaan vauvaa alaspäin kylkiasennossa ja tässä vaiheessa mieskin ehti paikalle ihmettelemään tyynen rauhallista ja kivutonta vaimoaan. (Totesi mulle jälkeenpäin, että sehän oli yllättävän helppoa. Hyvä etten tirvaissut samantien. :kieh Sitten siirryin puoli-istuvaan asentoon ja rupesin tosissani ponnistamaan. Vauva tulikin ulos sitten melko vauhdilla ja kätilöllekin tuli vähän kiire ehtiä mukaan. Eppari jouduttiin leikkaamaan ja toisen asteen repeämätkin sain. Pari kertaa ehdin ponnistaa (kestoksi merkitty 8 minuuttia), kun vauva oli maailmassa klo 03:58. Pisteitä pieni sai 9/10 ja pääsi heti rinnalle. :heart: Synnytyksen kestoksi on merkitty 5,5 tuntia eli aika haipakkaa kaikki tapahtui.

Istukka irtosi helposti ja minut kursittiin siis saman spinaalin voimin kasaan. Tämän koko ajan vauva oli rinnalla. Sen jälkeen pikkuinen pääsi mittauksiin ja pesulle, ja me miehen kanssa saatiin aamupalaa. Sen jälkeen mä pääsin suihkuun ja spinaali vaikutti edelleen eikä mitään kipuja ollut, mutta jalat toimi ihan normaalisti. Parin tunnin kuluttua synnytyksestä me vauvan kanssa päästiin osastolle ja mies lähti kotiin nukkumaan.

 

ihan nolottaa ku lukee myöhemmin nuita omia kirjotuksia tänne, ni ne on nii omanapasia ku olla voi. :ashamed: anteeksi kauheesti! Mut vaikka kuin luen huolella nuita teidän kirjotuksia ni sitte ku alan ite kirjottaan, ní en muista enää yhtikäs mitään mitä piti kommentoida.

Tässä minun synnytyskertomukseni ensimmäiseltä:
Tiistai aamuna alkoi supisteleen harvakseltaan, mutta en hirveesti välittäny, koska ei ollu kovin kipeitä, tein normisti kotihommia yms. mutta sitten klo 15 jälkeen ne selvästi tiheni ja niitä tuli 15- 20 min välein ja silloin jo väliin tuli kipeämpiäkin suppareita. (En kyllä vielä sillonkaan uskonu et lähtö tulee ku niin kuvittelin et käynnistykseen menee, joka ois ollutki sit kahen päivän päästä eli torstaina.) Mies tuli koulusta sit 4 jälkeen ja sanoin sille et on supistellut aamusta asti että osaa sekin olla varuillaan.. no lähettii sit käymää kaupassa ja kirpparilla pikaisesti sekä sen jälkeen käytiin miehen kotona myös pikaisesti pyörähtämässä. Silloin supistuksia tuli jo 10 min. välein, mut en puhunut vielä kellekään mitään ku halusin pitää salassa ettei kaikki heti tiiä, vaan halusin vasta sit ilmoittaa ku vauva on syntyny. ja en oikee ehkä itekää uskonu et se syntyy sillon... Kello oli tuolloin jotai 7 tienoilla. Noo sit lähettii kotia ja supistuksia tuli koko ajan sen 10 min välein jotka välillä oli kipeitä ja välillä sit taas vähemmän kipeitä. Siinä sit mietittii et onkohan tämä nyt totta että se nyt syntyy vai mitähän tää nyt meinaa, no soitin sit varulta synnärille ja kerroin tilanteen niin sieltä sanottii et saa tulla sitte ku siltä tuntuu vaikka tarkistuksella vaan.. no alettiin tehä lähtöä sinne ja puoli 9 jälkeen oltiin sit siellä ja kätilö otti meidät vastaan ja sanoi että tehdäänpä tarkistus alapäähän ni yllätykseksi olin jo 4 senttiä auki ja vauva oli tosi alhaalla jo. ihmetteli kätilöki että harvinaista ensisynnyttäjälle (ku monesti eivät oo ku sentin auki ku tulevat synnärille) salissa oottelin kiikkutuolissa ammeen täyttöä ja pidin kuumaa kaurapussia alaselän kohdalla sit pääsin ammeeseen, joka auttoikin viemään pahimmat kivut pois joten siellä kerkesin loikoilla tunnin verran jolloin kivut yltyi niin että halusin vahvempaa lääkitystä jolloin sain sit epiduraalin ja se auttoi mulle tosi hyvin! (loppu ajasta mulla ei oo kovin selviä muistikuvia) mut jossain vaiheessa pyysin sit lisäannoksen epiduraalia ku entisen teho loppui ja kello oli tuolloin ehkä 2- 3 yöllä. Käyrällä makasin useaan otteeseen ja jossain vaiheessa kätilö lähti pois ja sanoi että soita kelloa sit ku tuntuu siltä että ponnistuttaa. sit joskus 4 jälkeen tuntui että nyt en enää voi olla joten soitettiin kelloa ja kätilö tuli ja tarkisti tilanteen ni olin täysin auki, joten puhkaistiin kalvotja sain luvan ponnistaa. ponnistusvaihe kesti 17 min. ja kello 4.37 syntyi terve tyttövauva jolla painoa 3700g. muutama tikki jouduttiin laittamaan mut muuten meni ihan hyvin! Sen kyllä muistan että huusin että "kuolen" ponnistusvaiheessa ku kävi niin kipeää! Kätilö vaa yritti lohduttaa että et sä tähän kuole.

mut siinä mun stoori, jos joku haluaa lukea.

an-ri 22+0

 

Hei vaan!
Nyt on meilläkin rakenneultra takanapäin ja kaikki oli pienellä hyvin. Vahva lupaus saatiin myös sukupuolesta mutta jääköön se salaisuudeksi kun sitä ei vielä kukaan lähipiiristäkään tiedä Ihania kuvia saatiin kotiin tuliaisiksi.
Nyt väsyttää kun koko päivän ollu liikenteessä joten palaan asiaan paremmalla vireellä

T: Hertsi ja Tirriäinen 21+1

 

Neljän suoralle voin todeta että luulin vain että on kova flunssa tulossa. Siis oireina kuumetta, selkäkipua ja vähän ehkä tihentynyttä tarvetta käydä vessassa. Kuvittelin vaan että pissattaa kun olin juonut tavallista enemmän kuumeilun takia. Oli ihan täysi shokki kun tuli päivystyksessä ilmi että on VTI ja joudun osastolle... Ei niinkään se VTI ollut niin kauhea shokki mutta se osastolle joutuminen oli.

Tänään oli sitten neuvola. Sykkeet vauvalla hyvät, sf-mitta (tai mikä se kohdunkorkeusmitta onkaan) oli 17cm, kelan laput saatiin ja ne nyt pitäs täyttää... Ja sillee. Neukan kautta en kai lääkäriin menekään nyt kun mulla oli tuolla osastolla ollessa lyhyt käynti äippäpolilla. Siellä tutkivat kohdunkaulan tilanteen ja huomenna on taas ultra sairaalalla niin siellä pitää kysyä lääkärin mielipide että tarvitseeko neuvola lääkäriä.

Mimsy & Mini 22 POKS :flower:

 

Heissan!

Ihania masuja teilla :heart: Ma en osaa lisata kuvia tanne ja taytyy tunnutsaa et tasta mahasta ei ole viela yhtaan kuvaa edes otettu :ashamed: Ihana on myos lukea noita synnytyskertomuksia!

Ihana kuulla, etta ultrat on menny hyvin. Me kaytiin rakenne ultrassa tanaan myos ja sen jalkeen oli aika katilolle. Ultrassa vaavin koko vastas jotain 21 vkoa, eli hiukan vahemman kun luultiin (viime ultran mukaan oltas 22+5 vkolla). Kokoa oli jo hiukan yli 500g, mika tuntuu huikealta En sitten tiia saiko se ultraaja kunnolla noita mittoja ku joutu aikalailla kaivelemaan ja pyys moneen otteeseen pidattamaan hengitysta ym... Mutta kaikki osat oli tallella edelleen ja vauva vaikutti normaalisti kehittyneen :heart: Kovasti kyselivat etta halutaanko tietaa sukupuoli ja mehan ei haluta (vaikka kylla uteliaisuus meinas taas vieda voiton ). Katilokin sitten erikseen kyseli etta halutaanko tietaa kun hanella on ne meidan lapsivesi naytteen tulokset ja siellahan se sukupuoli nakyy 100% varmasti. mutta pysyin vahvana
Otin sitten puheeksi taman synnytystavan taman vauvan kohdalla. Minulla siis sektio takana ensimmaisesta. Lahinna kyselin etta mitka ovat kaytannot ja ihana katilo selitti mun vaihtoehdot. Eli se on nyt sitten taysin musta kiinni kummalla tyylilla haluan synnyttaa. Suunniteltu sektio ai haluanko yrittaa alateitse. Jos paatan yrittaa alateitse niin mun synnytysta ei voida taalla kaynnistaa. He eivat anna supistuksia vahvistavia laakkeita taalla aideille joilla takana keisarinleikkaus (vanhan haavan repeamisriski). Ja tiedan etta suomessa varmaan annetaankin, mutta taalla ollaan ylivarovaisia kaiken suhteen... Asia mika mua mietityttaa on, etten todellakaan halua alateitse synnyttaa ilman epiduraalia, mutta kuinka monella epiduraalin saaneista on jouduttu lisaamaan supistuksia voimistavaa laaketta epiduraalin jalkeen? Kun olen kuullut etta epiduraali monesti laiskistuttaa supistukset. Jotenkin olen taas kallistumassa tuon sektion puolelle (mulla oli jarkyttavan hyva kokemus siita ensimmaisella kerralla). Mutta mietteet on sekavat, onneksi on tassa viela aikaa miettia asiaa.

Synnytyskertomusta esikoisesta:

Oltiin jo viikolla 42+ jotain ja mitaan ei ollut tapahtunut. ei yhtakaan supistusta (joitakin harkkari supistuksia). Katilo teki kovakourasen sisatutkimuksen ja rusikoi sormen synnytyskanavan lapi (joka oli taysin ummessa ja ei yhtaan lyhentynyt) ja hitto etta se tekikin kipeeta... No siis tarkoitus oli saada kohdun suuta stimuloitua jotta saataisiin jotain tapahtumaan. No seuraavana aamuna menin sitten sairaalaan yliaikais kontrolliin ja siella edelleen paikat tiukasti kiinni. Laittoivat sitten tabua kohdunsuulle pehmittamaan paikkoja ja lahettivat kotia. Seuraavana aamuna uudetssan ja paikat edelleen tiukasti kiinni. Uusi tabu ja kotiin takas. Seuraavana aamuna uudestaan... Ja kaikki edelleen ennallaan... Laittoivat jotain toisen merkkista tabua ja sanoivat etta kylla nyt pitas alkaa tapahtumaan... No seuraavana aamuna taas takaisin ja kaikki edelleen ennallaan... Lekuri tuli sitten kaymaan ja kertoi tilanteen. Joko aletaan kaynnistamaan, mutta hanen kokemuksellaan nain kehittymaton kohdunsuun tilanne useimmiten kaynnistyksissa johtaa keisarinleikkaukseen. Tiedossa oli jo etta vauva on isokokoinen (4500g +) joten epaili myos yhdeksi syyksi ettei vauva ole vaan paassyt laskeutumaan alas asti (liian iso paan koko lantioon suhteutettuna). No minahan siina jo alkujaankin synnytyspelkoisena sain "syyn" menna suoraan keisarin leikkaukseen. Ja minahan suostuin. Siita sitten alkoikin suht nopsaan tapahtumaan. Valmistelut leikkausta varten ja eikun saliin vaan. Kaikki tapahtu mun myontavasta vastauksesta siihen, etta istuin salissa poydalla anestesiologin laittaessa epiduraalia, noin 20 minuutissa. Ja me kun ei oikein edes oltu valmistauduttu etta nyt se vauva sit tulee (joo tiian et oltiin jo isoilla viikoilla, mutta yllatyksena se silti tuli ). Mies oli viela tuona aamuna toissa kun ei uskottu etta tassa nyt mitaan tapahtuu. Silloin kun alkoivat keisarinleikkauksesta puhumaan niin soitin miehelle etta alahan tulemaan. Juuri kerkesi laittaa suoja vaatteet paalle ja tulla saliin kun alkoivat leikkaamaan. En tuntenut epiduraalin laittoa lainkaan ja sen jalkeen kaskettiin vaan akkia makuulle ja jaloista lahti tunto 5 min sisalla. Siita noin 10 min paasta tytto vedettiin ulos. Mitaan muuta en tuntenut kun paansaryn joka sekin loppui saman tien kun anestesiologi lisas laakitysta. Mies meni vauvan kanssa heraamoon (taalla vahan niinkuin perhe huone missa ollaan sitten yhessa siihen asti etta aitin varpaat alkaa liikkumaan) jonne minakin sitten saavuin kun maha saatiin kursittua kasaan. Siella sitten ihmeteltiin uutta ihmetta ja sain vauvan rinnalle :heart:. Tytto oli 4140g ja 53cm, paan ymparys 38cm. Lopulta paastiin omaan huoneeseen ja olin sairaalassa 4 paivaa. Nopeasti paasin jaloilleni eika kivut ollet pahat.

Kyselin katilolta siita sokerirasitus testistakin ja kylla sinne joutuu menemaan. Sanoivat vaan ettei tarvi paastota niin kauaa. Kunhan kattoo ettei syo mitaan sokeripitoisia ruokia 8h ennen (ei siis myoskaan hiilihydraatteja). Ma kun reagoin viimeksi niin kauhean voimakkaasti tohon testiin.

Lonely ja Sintti 21 ja jotain

 

Lonely mullahan eka syntyi sektiolla ja seuraavat kaksi normaalisti alateitse.
Kakkosen synnytyksessä laitettiin epiduraali ja sen jälkeen sit pumppattiinkin oksitosiinia ihan reilulla kädellä pysähtyneen (?) synnytyksen takia (synnytyksen kokonaiskesto oli 4h30min ja tuosta 1h30min ponnistusvaihetta, joten mua edelleen kiinnostaa, et missäköhän välissä se pysähtyi?) eli kyllä ne laittaa niitä supistuksia voimistavia vaikka sektio takana onkin. Käynnistystä eivät kuitenkaan tee suomessakaan (tai ainakaan kanta-hämeen keskussairaalassa) niille, joilla sektio takana.
Myös kolmosen synnytyksessä tota oksitosiinia laitettiin ponnistusvaiheessa.

tatomira rv 25+4

 

Mä oon ihan unohtanu kirjotella tälle puolelle :/
Mutta eipä tässä mitään ihmeempiä oo, tällä hetkellä mennään aika oireetonta kautta. Mitä nyt liitoskipuja jos rasittaa itteensä kävelemällä. Iskiaskin tais vaivata viikonloppuna.

Vaippoja kävin hakemassa mammuttimarkkinoilta, kaippa ne käytettyä tulee Niin ja irttareita

Vaunut on nyt varattu, saatiin kun saatiinkin ne mitkä haluttiin. Löyty vielä yhdet. Marraskuussa haetaan ne kotiin. Mieli tekis jo nyt, mutta odotelkoot nyt kaupassa vielä sen aikaa kun ne on pakko hakee sieltä pois. Matkarattaat ostettiin kanssa, käytettynä mun serkulta.

Hankinnoista puuttuu sit enää sitteri, amme, turvakaukalo telakalla ja pikkusälää. Äitiyspakkausta odotellaan vielä, ens viikolla pitäis viimestään tulla. Sit pääseekin peseen vauvan vaatteita ja silitteleen. Oli niitä kyllä aikamoinen kasa kun eilen leikkelin hintalappuja pois osasta ja laitoin pyykkiin. Housuja ja muutenkin alaosia pitää vielä hankkia.

Pelkkää omaa napaa :ashamed:

Nijan ja Hermanni-Jalmari 24+0

 

Jul itse olen ihan töissä vielä ja näillä näkymin aina sinne äitiyslomaan saakka mulla kevyt toimistotyö, joten ei raskaus vaikuta tähän mitenkään, mulla on kotona fyysisesti rankempaa kuin töissä.
Noista synnytyskertomuksista: mä oon oikeasti ihmetellyt, että missä ne kaikki "veriset kauhukertomukset, joita netti on täynnä" on, kun mä en muista koskaan törmänneeni yhteenkään!! Kaikki netistä lukemani synnytyskertomukset on olleet ihan sellasia realistisia eikä vähäisimmässäkään määrin pelkoa aiheuttavia! Päinvastoin, mitä enemmän niitä oon lukenut niin oon rauhoittunut ja aatellut, että ei se niin kauheaa ole enemmänkin ne omat mielikuvat siitä synnytyksestä tuolla takaraivossa kummittelee. Et mä ainakin luen noita synnytysjuttuja puhtaasti siksi, että ilman niitä synnytys vaikuttaisi paljon pelottavammalta. Ja mulla kuitenkin 3 synnytystä jo takana, että on sillai "tuttua" puuhaa.

Eilen oli kelan sivuilla tieto, että äitiyspakkaus on myönnetty ja tilaus laitettu eteenpäin ja sitten tieto, että pakkaus tulee n. kahden viikon kuluessa, hmph, miksi siihen menee niiiiiin kauan?? toivottavasti tulis jo ens viikolla, kun ei millään malttais oottaa niin, öh, mitä mä sillä teen, kun vauvan syntymäänkin on vielä useampi kuukausi
Äitiyspäivärahoista ei vielä ollut päätöstä, hitto kun ne panttaa sitä!! hih, varmaan mies taas kuulee litanian kirosanoja, kun ne kuitenkin jollain keinolla evää ne isommat rahat.

An-ri musta tuntuu ihan samalta, et pelkkiä omia juttuja kirjoitan :ashamed: mut toisaalta, mä tykkään lueskella täällä ihan niitä omanapaisiakin juttuja ja kyllä minusta ihan aktiivisesti kommentoidaankin muitten juttuja.

onko muilla närästystä puuh, mulle se hirvitys on taas tullut!! mua ei IKINÄ närästä kuin raskausaikana!!! Kun ekaa kertaa tokaa oottaessa närästi ihmettelin pitkään, että mitä ihmettä se on nyt taas saa ottaa renniee vähän väliä, kun olo on niin kauhea. Öisin etenkin nukkuminen on tuskaa kun polttaa ja heräilen siihen puh... ja tätä pitäis vielä 15vko jaksaa!!

 

tatomira: oli hyvin sanottu tuo "veriset kauhukertomukset", itelle heti tuli vaa mieleen et ite en ees nähny edellisessä synnytyksessä verta juuri ollenkaa siinä maatessa. vaikka vuosin kyllä vähä reilummin, jonka vuoksi synnytys merkittiin epäsäännölliseksi. ja tunsin kyllä että sitä aina välillä iha holahteli, mut kätilö on hyvin siivonnut jälkeni eikä minun ite tarvinut nähdä sitä kaikkea.. mies raukka varmaan kyllä näki jos halusi vaa katsoa! niin ´jos niitä kauhukertomuksia ei sen vuoksi täällä olekaan kun pahin jää iteltä näkemättä.

tässäpä oli nyt tälläinen pikainen kommentti tällekin päivää mut nyt siivoileen ku tyttökin nukkuu!

 

An-ri: Minä kans vuosin kuin seula kakkosen synnytyksessä vaikkei mikään varsinaisesti pieleen mennytkään. Verta oli niin paljon että kätilö ei päästänyt edes miestä napanuoraa leikkaamaan. Ilmeisesti syy oli siinä nirhaumassa emättimen pohjukassa joka oli sopivasti jonkun isomman suonen kohdalla ja pulputti oikein verta. Kätilö ei saanut sitä ommeltua joten piti hetki odottaa että lääkäri tuli ja kursi minut kasaan siltä osin

Mulle tuli kotiin jo kaikki päätökset, äitiysavustus otettiin rahana ja ne on jo tilillä ja äitiyspäivärahapäätöskin tuli jo.

Raparperitaivas ja Mötkylä rv 24+5

 

Tervehdys pitkästä aikaa jälleen! :wave: Olen ollut jotenkin laiska tänne kirjoittamaan mutta lukenut olen kyllä teidän juttuja

Aivan mahtavia massuja täällä =) Meikäläisen kumpu on hyvin pieni muihin verrattuna. Olo on hyvä edelleen todella hyvä. Painoa on tullut erittäin maltillisesti. 2kg ollaan nyt lähtöpainon yläpuolella

Sannuli 23+0 *poks*

 

Heippa.
Mulle tuli tänään ilmoitus et äippäpakkaus postissa... täytyykin lähteä hakemaan et pääsee hypistelemään =)
Tosi nopeeta toimintaa kyllä Kelalla kerrankin täytyy sanoa... Eilen tuli päätökset postissa ja tänään paketti ja mä siis jätin hakemukset 13.9....
Et melko nopsaan

Mamu 24+0

 

Tatomira Tuota ma olen juuri miettinytkin kun todella monessa synnytyksessa se oksitosiini lisataan ja taalla (USA) jos sanotaan, etta sektion jalkeen sita ei saa kayttaa niin yksikaan laakari ei ota sita vastuuta etta tekisi oman paatoksen ja sita kayttaisi. Joten sen tiedan, etta mun synnytyksessa ei tulla kayttamaan supistuksia vahvistavia laakkeita.

Ma oon niinn kade teille noista aitiyspakkauksista Ensimmaisen kohdalla mun aiti lahetti mulle tanne sen pakkauksen, mutta tuskin nyt toisen kanssa sita sitten hankitaan. Oli aika kallis lahetyksineen kaikkineen (vaikka siis tuttu tilas sen itselleen kun halus sen rahana ja mun aiti maksoi sitten sen mita kela olis maksanut). Mut oon katsellu noita kuvia uudesta pakkauksesta ja kylla on taas sulosia vaatteita, niita on ihana hypistella Varsinki poikalupauksille toi on ihan taydellinen paketti.

Mulle on alkanut petihommat maistumaan :O mika on siis aivan kummallista.. Ekassa raskaudessa ei olis voinu vahempaa kiinnostaa... Tarkoittaakohan taa etta on tulossa eri sukupuolta oleva lapsi??? onko lapsen sukupuolella ollu tekemista teidan halujen kanssa?

Ja kaikki nyt urakalla kirjottamaan noita synnytys kertomuksia!!!! niita on ihana lukea ja ne todellakin rauhottaa mielta. Makin olen miettinyt, etta missa ne kaikki kauhu kertomukset on joita aina kuulee On kylla rauhoittavaa lukea normaaleista synnytyksista ja vahan raskaammistakin, mutta kuinka niista on kuitenkin selvitty ja lopputulos ollut sen arvoinen.

Nyt pitaa lahtea aamupalalle Ma yritan tasta aamusta alkaen syoda terveellisemmin... Neuvolassa katsoin etta painoa tullu melkein 7kg tan raskauden aikana :ashamed: Siis olin aika timmissa kunnossa ennen tata raskautta, mutta silti... Kun luen muitten kertomuksia taalla niin jaa vaan mieleen noi 2kg tullu painoa lisaa tarinat... Olen kylla yrittanyt kayda treenaamassa (noin 4-5 krt viikkossa), mutta kun toi suklaa ja ruoka yleensakkin maistuu niin hyvalle etta tulee puputettua kaikkea koko ajan :ashamed: ma kun niin lupasin itselleni etten keraisi samoja painoja kun esikoisesta (tuli 25kg...). Ma en vaan kesta sita synnytyksen jalkeista oloa kun muutenkin on herkalla ja sit viela syyttelen itseani painosta :ashamed: Ja tama on siis mun henkilokohtasia pelkoja ja tuntemuksia eli alkaa kukaan ottako itteenne. Olis ihanaa jos osaisin ottaa rennosti tan painon kanssa ja olla murehtimatta ja vaan nauttia raskaudesta. Kaipa ne stressit on jostain vakisinkin kaivettava...

Lonely ja Sintti 21+

 

Jos minäkin palaileisin esikoisen syntymän aikoihin...
Eli illalla seiskalta meni vedet kotona. Mies oli just lähtenyt tankkaamaan autoa varulta valmiiksi. Tällöin viikkoja kasassa siis 37 ja jotain. Siinä sitten laiteltiin koirille vielä murkinat kippoihin ja soitettiin naapurille että käyttää koirat aamulla pihalla. Ja kukaanhan ei minullle ollut kertonut kuinka paljon sitä lapsivettä oikein tulee, joten en osannut varautua pyyhkeellä automatkalle . Siinä ajallessa (110km) supisteli jonkin verran. Perille päästessä olo olikin jo tukala. Ottivat käyrällle, ja pian oltiinkin salin puolella. Siellä sitten tuskailin aikani ja hönkäilin väliin ilokaasua joka ei kipuja vienyt, mutta teki päästä sekavan. Viimein sain kohdunkaulanpuudutteen, joka ei kyllä juurikaan auttanut. Ja ne kivut oli jo ihan hirveitä. Huusin ja kirosin tuskissani, ja viimein sain alkaa ponnistamaan. Mutta mutta.. Kivut oli tosiaan niin kovat, että olin vähällä pyörtyä. Silmissä sumeni, ja kätilö kielsi sulkemasta silmiä. Viimein sain puserrettua pään pihalle, mutta juuttui pikkuinen hartioista kiinni. Kätilö huuti ponnistamaan vaikka mikä olisi, nyt oli saatava vauva ulos! Viimein paria minuuttia vaille puolen yön pikkuinen syntyi. Oli sinertävä ja hengitys heikkoa. Antoivat lisähappea ja veivät teholle.
Pääsin minäkin osastolle kursimisen jälkeen (joutuivat leikkelemäänkin). Saimme perhehuoneen. Olo oli kipeä ja ankea. En ollut innokas lähtemään teholle pikkuista katsomaan, mutta menin kumminkin seuraavana päivänä miehen kanssa. Olisin vain halunnut nukkua..
Mies lähti kotiin, ja minä jäin yksin.
Seuraavana päivänä sain vauvan huoneeseeni. Vauvan jota en tuntenut omakseni, vauvan joka ei herättänyt minussa juurikaan niitä äidinrakkaustunteita. Vauvan joka tuijotti minua tummilla silmillään yön pimeydessä, vauvan jota jollakin lailla pelkäsin.
Imetyksen kanssa taistelin väsyneenä. Itkin paljon yksin ollessani. Muutaman päivän päästä pääsimme kotiin, ja vauva-arki alkoi.

Tämä siis esikoisen syntymästä. Esikoisen jota pian opin rakastamaan.
Vaikka synnytys olikin raju ja tuskainen, päätimme yrittää pikkusisarusta aika pian Se kipu jota synnyttäessä tuntee, on kestettävissä, koska se vie askeleen lähemmäs vauvan syntymänhetkeä.
Ja eivät kaikki tunne synnytettyään oloaan onnellisiksi ja vauvaansa automaattisesti omakseen. En tiedä johtuiko tämä kohdallani juuri tästä kipeästä synnytyksestä vai oliko vain joku luonnonoikku. Jokatapauksessa huomasin pian vauvani suloisuuden ja antaisin vaikka henkeni lapseni edestä.
Ei siis kannata säikähtää, jos haluaisi perua koko vauvan jossain vaiheessa. Mikäli jollekin näin käy, kannattaa asiasta puhua heti synnärillä.

No se siinä, nyt en jaksa kertoilla muita synnytyksiä, ehkä toisella kertaa.

(.) Kävin eilen lääkärillä, joka määräsi saikkua loppuajan. Enhän minä töissä ole ollutkaan, mies on hoitanut minunkin työni. Ja saikkuhan ei vaikuta kotitöihin..
Tänään on väsyttänyt todella paljon, oli hb:kin tippunut, joten aloitin raudan. Sf-mitta 25 :O. Vauva perätilassa.

Pitäisi saada kaikki keskeneräinen valmiiksi, jos ei sitten loppuaikana jaksa mitään. ja joulukin tulee..

Toivottavasti kukaan ei säikähtänyt minun synnytyskokemustani.
Niin ja esikoinen painoi 3800g, ja taitaa minulla olla pikkasen ahdas lantio..

-Amalia- ja Muru rv24 (...jo 7 kuukausi alkoi :O)

 

Amalia Voin hyvin yhtya tuohon tunteeseen synnytyksen jalkeen, ettei vauva tuntunut omalta. Mulla ei ollut koko raskaus aikana mitaan tunnesidetta vauvaan ja synnytyksen jalkeenkin han tuntui vieraalta. Pikkuhiljaa paiva kerrallaan sitten tutustuttiin ja kylla se rakkaus sielta sitten loytyi. Alusta asti oli sellainen suojelu vietti ja hoitovietti mutta ei mitaan kummempia tunteita. Jostain luin etta jopa 70% aideista ei tunne kaiken peittavaa rakkautta vauvaan samantien, eli eikohan se ihan normaalia ole

 

Heippa,
mulla myös samat ajatukset ettei noi synnytyskertomukset pelota ei edes silloin kuin esikoista odotin.Täytyy vain ajatella että jokainen synnytys on ainutlaatuinen kokemus ja oikeesti se kipu loppuu siihen kun lapsi syntyy,tai ainakin se pahin kipu.Se hetki kun saa pikkuisen masulle ja vaavi katsoo pikkuisilla viisaan näköisillä silmillään suoraan sydämeen on ihmeellistä.Ei voi todeksi uskoa että siinä se vaavi on.
Minulla meni kylläkin aikaa kun mitään tunnesidettä syntyi esikoiseen koska olin masentunut ja kärsin pahasta univelasta vaikka suurin toiveeni toteutui kun sain tytön nyt kylläkin kun kuopus on poika niin en häntä voisi enempää rakastaa.En tiedä onko siinä sitten perää että pojat olisivat äidin poikia ja tytöt isän tyttöjä.
Kiitos noista spinaalikokemuksista oli hyvä kuulla kumpiakin mielipiteitä.Mulla ei varmasti epiduraali ennätä vaikuttaa tähän synnytykseen,hyvä oli kuulla että spinaali vaikuttaa nopsasti vaikka minä tuota jätti päänsärkyä pelkään.
Miten teillä on vaikuttanut masuasukkien liikkuminen onko vilkkaasti liikkuvista tullut vilkkaita vauvoja ja toisinpäin?Minä nyt jännitän sitä koska esikoinen oli mahassakin tosi levoton niinkuin nytkin ja kuopus taas rauhallinen masussa ja niin on nytkin.
Minä olen tällä hetkellä kotona koska kuopus vasta täytti vuoden lisäksi kotona myös häärää 4v8kk neiti jääräpää joten tekemistä riittää ilman "työtäkin".Vakipaikka on kuitenkin odottamassa kun töihin lähden mutta näillä näkymin toivottavasti voisin olla lasten kanssa ainakin kaksi vuotta.On tosi raskasta hoitaa lapset,koti ja vielä työ lisäksi.Haluan olla joku muu kuin loppuunpalanut hirviöäiti joka musta varmasti tulisi jos joutuisin yöt huonosti nukkumaan ja vielä töihin menemään.Lapset on pieniä niin lyhyen ajan.
mima73

 

jaahas, joskos välillä kirjoittelisi itsekin kuulumisia. Päivittäin käyn täällä muitten jutut lukemassa mutta tuntuu ettei itsellä mitään niin hohdokasta asiaa ikinä ole.

Meillä oli alkuviikosta rakenneultra ja siellä kaikki oli vallan mainiosti. Kaikki näytti juurikin siltä kuin kuuluu, toivotaan että ne näyttää siltä sitten myös myöhemmin. Painoa oli jo yli 500g ja kokoa muutenkin sen varran että laskettua aikaa siirrettiin nyt täsmäämään neuvolan laskuja. Naamaansa meidän parasiitti ei olisi millään näyttänyt, koitti hautautua käsiinsä. Mutta jalkoväli sieltä kyllä paistoi! Tyypillinen mies, vehkeet näkyviin aina kun mahdollista. Eli siis meille on tulossa poika, tai siltä se ainakin näytti, eihän se ikinä 100% varmaa ole kun sitä mustetahraa koittaa tiirailla.

Liikkeitä tuntuu jo mukavasti, välillä tuntuu olevan kovinkin riehakas päivä, sitten seuraavana päivänä tuntuu vaan vähän mäiskettä. Istukka on tuossa kohdun etuseinämässä niin se vähän vaimentaa iskuja mutta kyllä tuo iskäkin niitä on jo tuntenut. Aika jännältä noi liikkeet tuntuu, melko herttaisilta jopa. Mutta uskoisin että parin kuukauden päästä niistä on herttaisuus kaukana kun iskua tulee virtsarakkoon ja kylkikaareen...

Onkos täällä paljon vuorotöiden tekijöitä? Miten muilla sujuu nuo erikoisvuorot? Itsellä on paljon yövuoroja ja vähän jänskättää että mitenkäs niitten kanssa menee sitten kun viikkoja alkaa kertyä. Ei tässä vielä ole ongelmaa ollut, mutta haluaisin kyllä olla mahd pitkään töissä että toivottavasti ei ongelmia tulekkaan. Joka tapauksessa työ on sen verran raskasta että olen henkisesti varautunut jäämään saikulle pari viikkoa ennen äitiysloman alkua.

Eilen sitten annoin periksi ja kävin ostamassa ekat äitiysfarkut. Jäätävät rätit. Kyllä vielä noihin omiinkin vaatteisiin mahdun, mutta jos tämä pötsi tästä vaikka pulpahtaa yhtäkkiä niin on sitten jotain mitä laittaa jalkaan. Mahaa on jo jonkun verran tullut, mutta ei sitä vielä vaatteet päällä kunnolla huomaa.

Tosta spinaalin ja epiduraalin erosta voin sen verran sanoa, että epiduraali vaikuttaa n. 15 minuutissa ja spinaali n. 5 minuutissa. Mikäli siis on oikealla paikallaan. Yksilölliset erot vaikuttaa vähän, mutta noin pääsääntöisesti ajat ovat tuollaiset.
Kuka sen päättää laitetaanko epi vai spinaali? saako sen päättää itse vai vaikuttaako esim. aukeamisvaihe siihen? Täytyy varmaan töissä vähän kysellä näitä hommia, tuo synnytystouhu kun on ihan vierasta. Itse kun näkee aina vaan sen mitä tehdään ja mitä tapahtuu jos kaikki ei mene suunnitellusti ja joudutaan turvautumaan kirurgisiin keinoihin. Joko synnytyksessä tai sen jälkeen.

Ensi viikolla olisi sitten kelaneuvola. Katsotaan josko sitten alkaisi miettiä muitakin hankintoja kun se äitiyspakkaus joskus paukahtaa kotiin.
Vauvavakuutus otettiin tällä viikolla, eipä sitten ainakaan tule kiirus sen kanssa tai unohdeta kokonaan.

Josko tästä sitten lähtisi aamukävelylle. Koitan nyt loppuraskauden ajan käydä vaan kävelyllä ja uimassa niin pysyy jonkun näköinen peruskunto. Kun tota pyöräilyäkään ei pysty enää isommissa määrin harjoittamaan..

-Puzzle ja parasiitti 22+5