Tammimammat ja -vauvat 2009

Unohdin vastata Milolle, meillä ainaki on vapaa se 10.-12. viikonloppu. Ei se kaikista paras ole, mut vapaa ainaki. Jos se sopii teille parhaiten ja muille ni meki tullaan!

 

Heipparallaa

Ekana, Ihanaa että Jeannex sinäkin pääset mukaan! <3 Mukava nähdä Yhteenvetona, onko ilmoittautuneita Lilja ja Jeannex heheee Mites emilia pupu liinu myypeli magpie ja kumppanit?

Sitten, Pupu, onpa hirmuisa tilanne teillä, tuntuu että ootte olleet koko ajan sotatantereella siellä Toivottavasti teillä tapahtuu jokin ratkaisu, näinhän se on että ilman rakkautta ei kannata elää yhdessä mutta myöskään pelkkä rakkaus ei aina riitä. Tsemppiä kovasti!

Myypelillä on ollut kyllä todella rajua aikaa, olen puhunut muutamien ystävien kanssa ja tullut välillä esiin teidän monen läheisen poismeno. Suuri osanotto näistä, jollen ole vielä muistanut kertoa. Teillä varmasti lähtee parempaan suuntaan kaikki, sinulla on kaksi ihanaa poikaa, meri lähellä (aaaaaaah) ja kuitenkin rakastava mies (miehet ei osaa sanoa aina mitä tarkoittavat).

Kasvatusmetodit on meillä varmastikin vähän Liinun suuntaisia, meillä halitaan ja pussataan koko ajan, poika sanoo mummoille, papoille ja tädeillensä puhelimessa ja aina kun näkee heitä
"On ikävä tätiä. M rakastaa tätiä." ja sellasta. Naisia käy pussaamassa ennen kuin lähtee ja halaa kaikki miehet läpi.

On mulle henk.koht. tärkeää opettaa, että ei saa koskaan lähteä vihaisena tai jättää kertomatta tunteitaan, tälläisessa maailmassa ei koskaan tiedetä mitä kohta tapahtuu.

Poika on riehupeppu, mutta osaa käyttäytyä todella hyvin, käydään paljon ulkona syömässä ja osaa itse tilata ja kiittää tarjoilijaa jatkuvasti. Viimeksi oltiin syömässä ja tilasi itse "lasten pihvi kiitos" "maito kiitos". Ja kun sai ruoan, ja söimme siinä, tarjoilija tuli tarkastamaan tilannetta miltä maistuu ja M sanoi "mmm On tosi hyvää kiitos" .

Jos poika on tuhma niin tietää että joutuu tuohon viereen nurkkaan. Itkee tosi paljjon sen kymmenen sekuntia kun on nurkassa ja sen jälkeen pyytää anteeksi ja halaa. Meillä ei koroteta ääntä juurikaan vaan kerrotaan tilanne ja poika tietää mitä seuraa jos tekee uudelleen kiellonn päälle. Nurkka on aina viimeinen vaihtoehto selityksen jälkeen, ja välillä melkein naurattaa kun hän panikoi nurkkaa vaikka joutuisi seistä metrin päässä ja naama meihin päin. Sitten katsoo siinä metrin vieressä ja itkee anteeksi ja sitten vasta tulee halaamaan kun annetaan lupa. Ei se kyllä ikinä ole kun sen kymmenen viistoista sekuntia. Mutta teho on taattu Suosittelen.
Että näin.

Mutta kaikki ei toimi tosiaan aina kaikilla. Eiköhän jokaisessa perheessä ole omat hyvät kasvatustapansa.

Mun piti oikeestaan tulla vain toivottamaan hyvää helatorstaita )

Palatkaahan siihen tuletteko meille vai ette mahdpian

 

Emilia: Luin ton mun tekstin uudestaan ja tarkotit siis sitä mun naapuriin liittyvää juttua. ok...no ei ollut tarkoitus nyt tuomita kenenkään metodeja, mutta tarkotin vaan että ITSE jos joudun joskus uhkaileen, niin pidän niistä kiinni ja otin vaan sitten esimerkkinä sen meidän naapurin. Juu, jokainen ihan tyylillään...

Mun mielestä on kans ihan huikean ihanaa nähdä, että lapsi osaa näyttää tunteensa. Meillä kerrotaan puolin ja toisin jokapäivä että rakastetaan toisiamme. Ja lapselta se tulee niin vilpittömästi ja ihanalla tavalla. Meillä esikoinen painaa pään mua vasten ja sanoo "E on äidin rakas" ja sit perään "äiti on E:n rakas"
ja meillä kans kaikki riidat sovitaan heti ja koskaan ei jätetä riitoja kesken. Ei lasten, eikä aikuisten kesken. Esikoinenkin on jo oppinut sen, että riiteleminen on ihan tyhmää.. jos on kiukutellut ja sen takia joutunut vähän jäähylle, niin tosi herkästi alkaa vakuutteleen, että osaa olla jo nätisti ja että on kiltti poika.. ja yleensä kyllä rauhottuukin sitten.

ruoka on uunissa...pitää mennä ottaan se pois ja sitten syödä..palaan asiaan taas myöhemmin! Ihana oli kuulla kaikista!!!! <3

 

Voih! Tuo 10-12. viikonloppu ei tod näk. onnistu, sillä meillä on firman bileet 10. pv ja kaikkea muuta ilmeisesti loppu viikonloppu.

Meillä on ihan karsea parisuhdekriisi meneillään, mutta ilmeisesti vielä ei kuitenkaan ihan olla eroamassa... Mä oikeasti jo mietin vuokrakämppähaun/asumisoikeuskämppähaun laittamista silleen "hiljasesti", (en siis sanonu ukolle)mutta sitten kun juttelin ukon kans tällä viikolla, ni se oli sitä mieltä, että "haluaa olla mun kanssa ja rakastaa mua. On onnellinen siitä, mitä sillä on ja meidän suhde on sen mielestä kunnossa?!?!

Mitä helvettiä?! Jotain mun miehellä kuitenkin on ollut meneillään, mutta annan asioiden nyt mennä omalla painollaan. Jos se jokin, mitä on ollut, jatkuu, se tulee kyllä ennemmin tai myöhemmin mun tietoon. Ikävä kyllä tiedän myös sen, että jos jotain on ollut, se nainen on todella laiha/kaunis yms. sillä olen saattanut nähdä hänen kuvansa... Tai siis näin ainakin epäilen.

Ehkäpä jotenkin kaikki tämä epäilysten varjo vaikuttaa. Myönsin miehelleni kriisin edetessä, että olen ollut ihastunut suhteemme aikana toiseen. Mieheni jopa keksi keneen... Kerroin ihastumiseni hänelle vain, että hän ymmärtäisi, että ihastuminen voi olla oire siitä, mistä jää paitsi kotoa tms. Ja mun ihastuminenhan oli täysin yksipuolinen. Mutta miehelleni siis on naiset soitelleet...

Pahalta tuntuu, mutta silti tämän kriisin edetessä olen tajunnut, miten paljon (ikävä kyllä) rakastan miestäni. Yritän nyt uskoa ja luottaa häneen. Toivottavasti hän ei vain pelannut aikaa katsoa, että miten menee sen toisen kanssa, sillä sitten annan miehelleni vain turhaa peliaikaa...

 

Juu mullekin käy näillä näkymin tuo 10-6 viikonloppu !
Tarviin sitten kyytiä jos joku tulossa Hgistä ? Jos ei niin täytynee pummia mieheltä kyytiä

Ps. Me mennään naimisiin 6.8, jihaa !

 

Moikka! Mulle tuo viikonloppu on hieman ongelmallinen kun lauantaina juhlitaan mun ystävän 30-vuotis synttäreitä... Mutta sunnuntaina iltapäivällä kyllä sopisi jos vaan jotenkin päästään Milolle. Kulkeeko julkiset?

Me nyt sitten ollaan muuttamassa juhannuksen jälkeen. Miehen työkuvio täällä selviää vasta ehkä syksyllä tai myöhemmin, joten ei jäädä sitä odottelemaan. Jännää.

Pupulle tsemiä, kannattaisi tosiaan mennä jollekin ulkopuoliselle miehen kanssa puhumaan kun teillä on mennyt jo kauemmin huonosti. Siitä voisi saada apua ja näkökulmaa suhteeseen...

Meidän tytöllä ei kauhean vahvaa uhmaa vielä ollut. Tämäkin on varmaan suhteellista miten asian näkee, tyttö toki kiukuttelee ja polkee jalkaa kun ei saa tahtoaan läpi, mutta ei mitenkään suurissa määrin ja nuo kohtaukset saa helposti loppumaan kun kiinnittää hänen huomionsa muualla. Se on kyllä uskomatonta miten hauskaa seuraa tuollainen parivuotias jo on, saa nauraa joka päivä hänen jutuilleen.

Me ollaan menossa huomenna häihin ilman lasta. Saapahan ainakin ottaa rennosti ja keskittyä olennaiseen. Pitäisi vielä keksiä mitä laittaa päälle, mitä tekisi tälle ylikasvaneelle tukalle ym.

mukavaa viikonloppua!

 

Milo, laitoin mun sähköpostiosotteen suljetulle niin voit sitte antaa tarkemmat tiedot viikonlopusta. Tuntuu jotenki aukiolevalta ku niin monelle huono ajankohta?

Onnea Emilialle hääpäivän sopimisesta!

Tsemppiä Pupuliinille, mitähän sitä sanois.. Me oltiin tänään taas juttelemassa siellä perheasiain neuvottelukeskuksessa. Se on hyvä paikka, aattelin niin taas tänäänki. Suostuiskohan sun miehes lähtee tollaseen? Ku just kaikkia vaikeita tilanteita varten ne on, uskon että siitä on apua lähes kaikille. Jossei muuten ni siellä asiat jotenki selkiintyy. Kun ne lähtee ulos neljän seinän sisästä. Mä varasin ekan ajan sähköpostilla.. matala kynnys!

Meillä opetellaan kovaa vauhtia vaipattomuutta! Näillä helteillä on varsin luonnollista jos täällä meiän uunissa on nakupellenä, ja usein poika onki. Monta tuntia menee hienosti, poika juoksee välillä potalle ja sit palaa leikkeihinsä. Mahtavaa ku on kesä!!

 

Mä joudun lähteen huomenna tampereelle, ku mun sisko on ollut meillä koko viikon ja samalla kun heitän hänet kotiinsa, niin jään poikien kanssa mun äidin luokse viikonlopuksi..luonnollisesti. Eli mä en pääse sinne Milolle... ( Anteeksi, kun en ole aikasemmin ilmottanut...muistin ja tajusin asian itekkin vasta hetki sitten, että piti mennä Milolle...pahus soikoon...

Tää viikko ja tää päivä on ollut muutenkin ihan aivot narikkaan -osastoa ja varsinkin tänään hermot on ollut ihan riittävän kireellä. Esikoisella on ollut ihan mahdoton uhmakausi meneillään ja kitinää, narinaa jne..on saanut kuunnella aamusta iltaan. Joten innolla lähden äidin luokse. Lapsetkin viihtyvät siellä luonnonkeskellä ja saavat kirmailla pihalla, metsässä ja touhuta vapaasti. Ja mä saan hoitoapua ja lauantaina meinaan lähteä katsastamaan kaupungin iltaelämää..autolla tosin, mutta tuttuja on varmasti pilvin pimein. Ihanaa nähdä vanhoja kamuja!!!

Pupulle täältä tsemppejä...on teillä kyllä melkosen hankalan ja inhottavan kuulonen tilanne. Tuntuu nyt vaan, että vieläkin vähän arvuuttelen miehes pettämistouhuja, joten oothan kysynyt asioista suoraan ja olettehan keskustelleen asioista muutenkin??? Aika isoja ja vaikeita asioita teillä selvitettävänä. Tsemppiä ja voimia tosi paljon!! Tuo Jeannexin mainitsema neuvottelukeskus kuulostaa varsin hyvältä ja järkevältä askeleelta...kannattaa kokeilla. <3

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille!! Emilialle onnea tulevaan hääpäivään! Ihana juttu! <3

 

Heipsistä kaikille!

Oliko Milon luona mukavaa?! Meillä oli työpaikan juhlat tuona viikonloppuna ja täytyy kyllä todeta, että oli kyllä melkos raskaat kekkerit. Mukavaa oli ja silleesti, mutta kaikkien juhlajärjestelyjen vuoksi oli kyllä todella raskas ilta/yö. Valmistelut oli puutteelliset, tila oli melko karsea jne... Ruoka oli kyllä syötävää ja jälkiruoka peräti hyvää. Bändi soitti hyvin, tosin oli liian kuuma jorailla ja jengi viihtyi vain ulkotasanteella. Ihan OK kekkerit, mutta ensi kerralla jätän kyllä kokonaan väliin, jos porukka joutuu juhlimisen sijasta keskittymään tiskaamiseen yms. muuhun mukavaan...

Miehen kanssa nyt taas on meneillään seesteisempi kausi, eikä se kyllä ole valmis mihinkään ulkopuoliselle lähtemään juttelemaan. Sitävastoin töissä on nyt jonkinmoinen kriisivaihe meneillään. On vähän kaikennäköistä kökköä ja mäkin jo mietin uuden duunin etsimistä. Tosin eilen totesin, etten voi kovin paljon pienempipalkkaiseen enää vaihtaa, kun muuten ei riitä perheen tulot meidän peruselämäänkään kunnolla. Ja jos mä tietäisin, että se toinen lapsi vielä tehtäisiin, niin ei sittenkään kyllä kannattaisi alkaa vaihtamaan duunipaikkaa... Mutta sitäpä ei nyt ainakaan ole näkyvissä.

Elämä menee nyt sellaista tasaisen puuduttavaa ja innostamatonta menoaan. Mies on kyllä hieman petrannut, mutta eipä se siitä mihinkään muutu. Samanlainen möllikkä se tulee aina olemaan.

Nyt vaan sitten kesälomaa odotellessa, joka alkaa noin kolmen viikon päästä. Meillä on kolme vkoa yhteistä lomaa. Ihanaa!

Nyt hyvät jatkot kaikille mamoille!

 

Moikka!

Tsemppiä Pupuliini tuohon teidän tilanteeseen ja sulle töihin möys!

Meillä oli tosi kiva Suomen reissu. Ihanaa että päästiin lähtemään ja sattui kyllä tosi hienot ilmatkin, en olisi uskonut että näin kesän alussa olisi niin lämmintä. Kävin jopa uimassakin, tosin meidän porukoiden mökillä oli vielä liian kylmää vettä mutta yhdellä uimarannalla oli aivan lämpöistä vettä ja sinne uskalsin pulahtaakin

Mun raskaus sujui tähän mennessä hyvin, mutta nyt pari päivää sitten alkoi supistukset joita tuli ihan liian kanssa ja samalla alkoi kova paine alapäässä. Huolestuin tuosta aika lailla kun yhtäkkiä alkoivat ja tähän mennessä maha on ollut kuitenkin aikas rauhallinen. Ennen Suomen reissua kävin lääkärissä ja kaikki oli hienosti, kohdunkaulaakin oli 4cm vaikka luulin aina että mulla koko mitta olisi vain sen 3 cm niinkuin viime raskaudessa alusta asti. Ilmeisesti kohdunkaula voi jotenkin palautua konisaatiosta??? Tänä aamuna mies soitti mulle lääkärinajan ja käytiin sitten siellä. Kohdunkaula oli lyhentynyt n. 3 senttiin ja paikat oli pehmeinä. Vauva on lähtökuopissaan ja varmasti se pää siellä aiheuttaa tuon paineen tunteen. Nää meidän vauvelit tykkää olla aikaisin jo valmiusasennossa tulemaan maailmaan...

Aloitin tänä iltana supistuksen estolääkityksen kotona (samat tabletit kuin viimeksi) ja lepäilyä on tiedossa, tosin en ole vielä pakkolevossa ja saan liikkuakin. Sunnuntaina on jo seuraava kontrolli.

Olen jotenkin tosi pettynyt tähän tilanteeseen ,vaikka tiesinkin että tämä on erittäin mahdollista. Jotenkin sitä vaan kuvitteli että nyt tämä menee paremmin...Mutta eiköhän tämä tästä kunhan pääsen sinuiksi tilanteen kanssa ja osaan hyväksyä sen että makoilla täytyy ja tottahan toki sen tekee lapsen takia. Nyt toivotaan etten joutuisi sairaalaan ja jos joudun niin toivotaan että voisin lepäillä täällä oman paikkakunnan sairaalassa. Jos rupeaa näyttämään tosiaan siltä että vauva syntyisi liian aikaisin niin joutuisin suurempaan sairaalaan n. tunnin matkan päähän täältä. Jos voisin olla täällä meidän sairaalassa niin etuna olisi tietenkin se, että mies on lähellä ja poikakin sairaalan tarhassa. Mutta katsellaan nyt, parasta olisi jos saisin makoilla ihan kotosalla. Poika menee ensi viikolla varmaan kolmeksi päiväksi tarhaan että saan sitten kunnolla levättyä.

Vauvalla on onneksi kaikki hyvin. Todella aktiivinen tapaus on kyllä ja tuntuu välillä ettei ole hetkeäkään paikoillaan. Painoarvio oli tänään 1100 grammaa.

Esikoinen on onneksi tosi ymmärtäväinen. Selitin tänään että lääkäri sanoi että joudun pötköttämään paljon. Poika on onneksi omatoiminen joten mun ei paljoo tarvii nousta sängystä. Tänäänkin se kaatoi jotain vettä lattialle ja ihan omasta aloitteesta haki paperia ja pyyhki lattian, kun halusi laittaa housut jalkaan päikkäreiden jälkeen selitin missä ne on ja kävi hakemassa, vaatekaapistaan käy myös itse hakemassa vaatteita jos jotain tarvitsee. On tietty tosi tylsää kun ei voida mennä ulos jne. mutta ei nyt mahda mitään. Vielä toissapäivänä käytiin vaeltamassa pojan kanssa...sniif. Eipä tule tämän kesän vaelteluista nytten enää mitään

Ai niin Jeannex kysyit mun migreeneistä. Mulla oli Suomessa yksi kohtaus ja sitä ennen oli tosi pitkä tauko. Luulen että osteopatia on auttanut mulla tosi hyvin. Tuo Suomen kohtaus oli lievä. Tänään kävin sitten taas osteopaatilla. Magneettikorua en ole vielä kokeillut mutta sitä tosiaan voisi jossain vaiheessa kokeilla!

Meille on huomenna tulossa kaveripariskunta yöksi. Ei päästä nyt vaeltamaan mutta kiva kun tulevat silti. Grillataan varmaan illalla ja sunnuntai-aamunahan mun pitää mennä taas sairaalaan kontrolliin.

Miten Noa teidän reissu meni?

Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Moikka!

Kamala kiirus ollut koko ajan kun reissusta kotiuduttiin, hyvä että koneelle on ehtinyt edes istuutua Nyt yritän kun molemmat lapset nukkuu.

Reissu meni meillä tosi hyvin, vaikka olihan se kieltämättä välillä rankkaa kun oli kaksi noin pientä mukana, varsinkin vauvan kanssa. Erityisesti matkapäivät oli rankkoja kun unet jäi aina lyhyeksi, samoin kuumuus välillä kitisytti. Mutta muuten kaikki meni hyvin, yllättävän reippaita matkalaisia oli kyllä molemmat. Esikoisella painoi uhmakiukku aika usein päälle ja sen toisen perheen 3-vuotiaan kanssa ne sai vaikutteita toisiltaan niin hyvässä kuin pahassakin Onneksi meillä oli kuitenkin ylimääräisiä aikuisia matkassa, niin ylimääräisiä sylejä ja käsipareja löytyi. Ja onneksi vauva viihtyi rintarepussa, otti usein uniakin siinä. Olihan se kyllä itselle välillä kaikkea muuta kuin rentouttavaa, mutta pitihän se päästä ja aina se kotiolot voitti Ja päästiin me yhtenä iltana aikuisten kesken illalla syömään hienoon ravintolaan kun mummot jäi lapsenvahdeiksi Rooma oli hieno kaupunki, mutta kahden pienen kanssa helteessä se oli kaikkea muuta kuin nautinto! Siellä oltiinkin vain 2 yötä kun lennot oli sinne. Vuokrahuvila sen sijaan oli aivan ihana ja niin lapset kuin aikuisetkin viihtyi uima-altaassa Mukavan leppoisaa ja rentouttavaa.

Meillä neiti alkaa pikkuhiljaa ryömimään, kierimällä ja pakittamalla se liikkuu jo selvästi. Ihan eri paikasta löytyy mihin sen jättää. Nyt alkaa siis se vahdittava kausi, pitää alkaa jälleen kerran tutkimaan kaikki vaaran paikat ja pitämään huoli että ihan pikkuesineitä ei lattialla loju, mitä kyllä esikoisen jäljiltä paljon varmasti löytyy.

Enzianille tsemppiä loppuraskauteen, yritähän vaan ottaa levon kannalta! Ikävää varmasti joutua makoilemaan koko kesä, mutta kohta se on ohi. Oli muuten tosi kiva taas nähdä, kiitos vaan viimeisestä

Magpielle mukavaa muuttoa ja emilialle onnea tulevista häistä!

Ja mukavaa juhannusta kaikille!

 

Moi!

Kiva että teidän reissu Noa meni mukavasti! Ja oli tosiaan kiva nähdä

Mie kävin eilen taas lääkärissä. Otettiin ensin supistuskäyrät ja vauvan sydänkäyrät ja kaikki oli ok, ei supistuksia juuri silloin. Kohdunkaula oli mittauksessa n.2,9 cm eli suht samassa pysynyt. Sain luvan lepäillä kotona edelleenkin ja seuraava kontrolli on perjantaina.

Tänään poika on kotona mun kanssa mutta huomenna, ke ja pe menee tarhaan. Kyllä lepäily onneksi sujuu ihan hyvin vaikka poika onkin kotona, mutta sillekin on varmasti kiva että pääsee tarhaan kun onhan täällä kotona kieltämättä tylsää Pääseepähän poika ainakin ulkoilemaan ja leikkimään kavereiden kanssa.

Ja tosiaan toisaalta on kurjaa että nyt on kesä. Jotenkin se makoilu ei ottanut viimeksi niin paljoo päähän kun oli marraskuu ja ulkona ei olleet todellakaan kummoset säät. Nyt kun kattelee ikkunasta ulos ja näkee vihreät niityt ja vuoret niin arvatkaa tekiskö mieli olla jossain tuolla ylhäällä vaeltelemassa...No, kyllä mä aion tuossa parvekkeella ainakin makoilla aurinkotuoleissa jos säät vaan sallii

Mitäs muille kuuluu? Mä roikun varmaan täällä nyt sitten koko ajan kun ei hirveesti oo tekemistä joten kirjotelkaa jotain ja piristäkää mun päivää

 

Heips vaan kaikille pitkästä aikaa! Mulla on kaikki ylimääräinen energia mennyt muuttojärjestelyihin, maanantaina sitten mennään. Aika homma vielä edessä, mutta maanantaina alkaa myös kesäloma joten sitten saa ottaa rennosti muutaman viikon.

Harmi Enzian että olet joutunut makoilukuurille. No, otat lepäilyn kannalta, ehtiihän sitä taas touhuta myöhemmin.

Musta tuntuu, että meidän tyttö on nyt ihan yhtäkkiä kasvanut todella paljon ja muutenkin kehittynyt. Taaperon tilalle on tullut lapsi. Mulla vauvakuume oireilee aina välillä, ehkäpä pikkuhiljaa alkaisin olla valmis uuteen vauvaan. Tämän kesän tahdon kuitenkin nauttia ensin, eli katsotaan syksymmällä

Missä päi Italiassa teillä oli Noa talo vuokrattuna? Me ollaan myös kaveriporukalla vuokrattu talo syyskuussa viikoksi Toscanasta. Siellä tulee olemaan yhteensä 7 lasta, joten meno ja meininki on taattu. Ihan kivaa kun kesän jälkeenkin on jotain mukavaa ohjelmaa.

Mun täytyy tehdä vielä hetki hommia ja lähteä sitten kotiin jatkamaan pakkaamista. tytön ihana hoitotäti otti hänet tänään yökylään niin saadaan purettua huonekalut ym. Eiköhän tästä selvitä...

 

Hauskoja paitoja: Lastenvaate PIKKUJUTTU

Tilaisin tuolta viime vuonna, koot oli väärät, puhelinnumero ei ensin vastannut ja kun sain yhteyden, oli tosi tylyä meininkiä. Asiakaspalvelua opettelemaan!!!!

 

Unohdin täysin onnitella Emppua naimisiin menon johdosta! Onnea! Ihanaa, että teillä menee kaikki hyvin!

Enzianille: toivottavasti et joudu lepäilemään yhtä pahasti kuin viimeksi. Mutta jos joudut, mä yritä ainakin käydä sua moikkaamassa täällä!

Aivan mieletön helle ollut nyt, aivan ihanaa! Tosin pojan mielestä myös kamalaa... Hän ei tykkää polskia eikä mitään. Koko ajan pitää viihdyttää yms. Jotenkin alitajuisesti mietin, että ehkä parempi, että ei enää tule lapsia tähän perheeseen. Vaikka niin kovasti toivoisinkin... Ja toisaalta, en tiedä, haluanko enää itsekään jatkaa mieheni kanssa. Periaatteessa kaikki on OK mutta kuitenkin vaistoan hänestä, että hän ei ole enää "luonani". Vaikea selittää, mutta jotain kertonee se, että mies vaatii joka ikiseen seksikertaan kondomin... Näin on ollut jo melkein heti sen tammikuun keskenmenon...

No joo, sorry taas avautumiseni, en viitsi paljon näistä asioista huudella...

Rakastan miestäni ja viimeksi viime yönä näin sellaisen unen hänestä, että siinä olisi ujommat jo sulkeneet silmänsä, vihjaisin miehelle asiasta, mutta häntä ei hetkauttanut millään lailla... Eli hän taitanee olla rakastunut johonkin toiseen...

Anteeksi kun mä kirjoitan aina tänne pelkkkää paskaa. Jos saa yhen duunin, mitä tavoittelen ja sit vielä siitä koeajan loppuun, ni sit heitän varmaan ukon pois ja rupeen kattoon seuraavaa... Ja sit varmaan rupee pukkaan seuraavaa lastakin...

 

Morot, meiän kesät on näköjään aina tälläsia. Pää kolmantena jalkana juostaan siellä ja täällä ja tuntuu et on kaikkee muuta ku lomat menossa.. Lähettiin juhannukseksi ja vasta huomenna ollaan kotona. Neljä kaupunkia ja kaks maata! Just nyt tekis mieli vaan kaatua sänkyyn, kotona, ja herätä viikon päästä.

Senkus vaan avaudut Pupu, ei haittaa! Meilläki menee mun mielestä nyt niin maan perusteellisen huonosti et ymmärrän kuinka paljon niitä asioita miettii. Mua ahdistaa niin paljo et tolla ulkomaanreissullaki itkin kolme tai neljä kertaa. Pelottaa mennä kotiin ku yleensä reissut on aina ollu kivoja ja arki vaan raastavaa.. Kuinka lopussa sitä ihminen yleensä voi olla? Koska romahdan ja mitä sitte tapahtuu? Kuka huolehtii pojasta? Pakko jaksaa, koska eihän pieni lapsi ymmärrä, se vaan tuntee.. En halua pilata siltä mitään. Hm.

En tiiä onko meiän ongelma vaan se et ollaan erilaisia, tosi erilaisia. Ei ees ymmärretä mitä toinen puhuu, ei pystytä sopimaan mitään. Mennäänkö kaupoille vai rantaan, vai mutkitellen ettimään kauppoja, lopputulos oli et lähettiin mutkitellen kohti kauppoja missä ei ollu mitään järkee. Mutkitellen kohti rantaa et saattas löytyä samasta suunnasta kauppoja.. siinä olis ideaa.

Tietty seki et mä teen kaiken. Voitteko kuvitella ettei toi kanna ees matkalaukkuja autoon tai sieltä pois, mä hoidan KAIKEN. No mitä se sitte sen ajan tekee? Makaa vaikka sängyllä hammasta kiristellen et joko me voitas lähtee, voitko nyt viedä ne kamat, miks tässä kestää jne. Ku oon vihdoin saanu kamat autoon ja pojan valmiiks, se kysyy missä on mun housut (kun se viimein alotti omien tavaroidensa mukaan ottamisen). Sit me istutaan pojan kans autossa ja ootetaan sitä. Toinen puuh. Nyt mä lopetan.

Ens viikon mä koitan päivystää täällä Enzianin kaverina, koska aion maata sohvalla ja levätä! Mieshän on lomalla joten se voi hyvin osallistua arkeen, eikö? Ku taas jaksetaan ni lähetään uudestaan halki Suomen lautoja maalaamaan lastenhoito ja ruokapalkalla, jes! Nyt lopetan höpinät kokonaan koska oon ihan satasen väsyny ja jutut on sen mukasia. Väsymys ON pieni känni ja sellanen on oloki. Puuuuuuuuuh!

 

Hyvä hyvä, että joku muukin avautuu! Paitsi tylsää tietty, jos menee huonosti... Meillä kans mies tekee tosi vähän arjessa. Viimex tänään narisi pojan katsomisesta, kun mulla oli jumppa. Tosi ärsyttävää! Mut viikonloppuna sit loppujen lopuksi mies olikin tosi ihana (aika outoa), vaikka herätin silloin la-su välisenä yönä sen klo 2. Miehellä oli herätys klo 3.30, ku oli menos töihin... Reppana ei saanu edes nukuttua sitten sen jälkeen, kun mä ihan härskisti käytin sitä silleen hyvällä tavalla hyväksi.

Eli kaipa mä nyt vielä jaksan uskoa, että meillä menee kohtuullisesti, ettei tarvitse erota. Kuitenkin tuo kammarielämä on vilkastunut mun epäiltyäni, että miehellä ois joku toinen/jotain meneillään.

Nyt mulla siis on yksi työnhaku meneillään ja ensi viikon aikana selviää, saanko homman vai en. Periaatteessa olen ihan hyvillä mielin hakusysteemistä. Vaikka en saisi työtä, mulla on silti aika kiva duuni (vaikka aina välillä ottaakin kupoliin). Mutta tuo, mihin hain, on sellainen suuri yritys, johon olen halunnut jo vuosia ja vähän samaa alaa kuin mitä myypeli hommailee. Itse työtehtävä voi olla useamman vuoden tehtynä puuduttavaa, mutta ylenemismahdollisuudet ja eri työtehtävät talon sisällä ovat aivan omaa luokkaansa. Eli todella kiinnostava viikko mulla ensi viikolla. Jänskättää joudunko irtisanomaan itseni kesken lomani/kesken pomoni loman. Ois kyllä kiva, jos mahdollisen irtisanomisen ehtisi hoitaa vaikka ekana päivänä loman jälkeen eli vasta elokuussa. Niin siis ihanaa: mulla alkaa loma huomisen jälkeen, eli keskiviikkona. Meillä on tasan kolme yhteistä vkoa miehen kans lomaa. Ja sit mä lomailen vielä puol viikkoa pojan kans kahdestaan. Ihanaa!!!!!!!!!

Nyt hyvää yötä mammelit!

T: Ilmeisesti maanisessa vaiheessa oleva pupuliini? Tai sitten on vain kesä, joka pehmentää pään!

 

Moi!

Onnea pupulle työnhakuun, toivottavasti saat sen uuden duunin!

Ja jaksamista parisuhteisiin pupu, jeannex ja kaikki muut joilla keittää Mie kans yks päivä mietin et ei olla aikoihin riidelty tai oltu niin pinna kireellä koko porukalta kun nyt miehen loman aikana! Jotenkin en ees jaksa nyt avautua, mut tuntuu välillä et pää hajoo ja tartteis johonkin hermolomalle. Pojalla on kamala uhma, sen kanssa saa taistella joka päivä joka ikisestä asiasta ja mitään se ei usko. Ehkä sekin vaikuttaa et se ei oo nyt ollut hoidossa eikä oo samalla tavalla kavereita ja aktiviteetteja. Mies on ollut tosi paljon poissa kotoa, vaikka on lomalla ja lapset on siten ollut pääasiassa mun vastuulla. Ja neiti nyt on ollut oma itsensä, välillä mikään ei oo hyvin ja koko ajan roikutaan sylissä. Ja viehän se nyt joka tapauksessa niin paljon mun aikaa ja energiaa et ei siitä paljoa muille jää. Sit se syö vielä 1-2 kertaa yössä, mut onneksi miehen kanssa vaihdellaan yösyötöt joka toinen yö, niin saa nukkuakin ihan hyvin välillä. Miehen kanssa ei oo yhteistä aikaa juuri yhtään. Mut tää nyt on tätä perus lapsiperhehässäkkää, ei sen kummempaa. Voimat on välillä vähissä ja pää tartteis tuuletusta. Toivon mukaan pian pääsenkin kunnolla ulos tyttöporukalla, jos vaan suunnitelmat toteutuu kaikilta osin

Ja hassua miten sitä kaikki unohtuukin. En ollut yhtään muistanut et pojan kanssa oli kans tällästä. Äsken lueskelin mitä olin kirjoitellut tänne palstalle sillon kun poika oli about tuon ikäinen kun tyttö nyt, niin ihan kuin olisin just ne kirjoittanut Ihan samoja mietteitä ja ongelmia, mitä nyt poika lopetti yösyönnit tän ikäsenä. Ite vaan muistelin et poika olis olluthelmpompi, mut ehkä se ei ollutkaan

Kaikesta huolimatta yritän silti nauttia vaan tästä ajasta kun saan olla lasten kaa kotona koko kesän, ehkä tällaista mahdollisuutta ei koskaan enää tule. Mies ainakin on tasan sitä mieltä, että meidän lapsiluku on nyt täynnä. Ja minä kans, ainakin järjellä ajateltuna, nutta eihän sitä koskaan tiedä...

Mites muilla kesäsuunnitelmat?

Ai niin magpie, me oltiin Napolin lähellä, Amalfin rannikolla. Hienoa seutua, mutta kyllä sinne rahat hävis aika pian. Kallista siis.

 

Moikka!

Sori tulee omanapa-viestiä mutta mun on hankala kirjoittaa mutta yritän jotenkuten jotain raapustaa. Eli olen 10.päivää sairaalassa makoilemassa-eli sama homma mikä esikoiselta. Toissa sunnuntaina alkoi supistelemaan 2-4 min. välein parin tunnin ajan ja ajattelin että ei tää ihan normaalia olin, siksi maanantaina kontrolliin. Kohdunkaula oli taasen lyhentynyt, oli n.2,5 cm. Paikat pehmeinä, pojan pää ihan alhaalla (tuttu juttu siis). Ensimmäinen vauvan keuhkojen kypsytyspiikki laitettiin heti ja pääsin kotiin vielä yöksi ja seuraavana aamuna tulin osastolle. Supistuksenestoa on jatkettu normaalisti tableteilla ja sain toisen keuhkojenkypsytyspiikin. Siitä asti kun tulin sairaalaan on supparit pysyneet kurissa ja kohdunkaula stabiilina. Mutta lääkärit ei haluaisi päästää kotiin ei millään. Mutta saatan päästä nyt viikonlopuksi kotiin jos kohdunkaula on pysynyt samana...Omalla vastuulla kylläkin. Olisi kyllä ihana päästä nukkumaan omaan sänkyyn ja viettää viikonloppu miehen ja pojan kanssa. Illat ja yöt on mulle pahimpia kun ei oo tottunut olemaan yksin.

Esikoinen on nyt 5 päivää viikossa tarhassa ja onneksi se tykkää olla siellä. Välillä näen sen tuosta mun ikkunasta jos lapset on ulkona, tarha on tuossa viereisen rakennuksen alakerrassa. Mutta on mulla sitä aivan kamala ikävä. Ja poika alkaa näyttää agressioita tätä mun sairaalasänkyä vastaan, yks päivä alkoi hakkaamaan sitä ja otti telkkarin kaukosäätimen mikä sitten oli kuulemma veitsi ja leikkasi sillä sänkyä kahtia. Vaikeahan sen on tietty käsittää että äiti on yhtäkkiä vaan kaiken aikaa tässä samassa sängyssä eikä saa lähteä kotiin. Miehellekin tää on tosi rankkaa aikaa...Pitää käydä töissä normaalisti, hoitaa poika ja koko huusholli. Ja vielä ois ainakin se 6 viikkoa makaamista jäljellä, olipa se sitten kotona tai sairaalassa. Mutta joo, osastolla on myös eräs raskaana oleva makaamassa jonka täytyy olla pakkolevossa vielä 4 kuukautta, eli mulla on asiat sit aika hyvin kuitenkin.

Olen yksityishuoneessa joten omaa rauhaa on. Mies käy mua moikkaamassa muutaman kerran päivässä, päivällisen se tulee syömään mun huoneeseen. Iltaisin poika ja mies tulevat mua kattomaan ja usein syövätkin täällä (tänään tilataan pizzat 4. hääpäivän kunniaksi ). Hoitajat on tosi mukavia ja käyvät usein jututtamassa, fysioterapeutti käy hieromassa hartiat kerran päivässä, kätilöt käy päivittäin ja joka toinen päivä otetaan vauvan sydänkäyrä ja supistuskäyrä, lääkäri käy päivittäin kyselemässä kuulumiset...

Mut on tää silti raskasta ja kaipaan kotiin tosi paljon. Katotaan nyt huomenna jos viikonlopuksi edes pääsisin!

Tsemppiä Pupuliini ja Jeannex miesten kanssa!

 

Voi Enzian, kurja juttu. Voin kyllä uskoa kuinka sulla on esikoista ikävä, mulle tuli tuolla reissussaki sitä ikävä vaikka se oli mukana! Lisähaastetta muutenki kurjaan makoiluun. Alkoko ne supistelut nyt samoilla viikoilla ku ekassa raskaudessa? Hyvä kuitenki että sulla on omaa rauhaa siellä, ja perhe saa käydä usein.

Noa, kuulostaa kyllä rankalta. Jälkikäteen niitä aikoja jotenki vähättelee, jälkikäteen on niin helppo aatella et se on vaan vaihe, eikä muista miten väsymys vaikuttaa itteen ja omaan mielialaan ja voimiin. Se on niin kokonaisvaltaista. Mutta jos sen muistais ihan tarkalleen, niin harvassa perheessä varmaan ois enempää ku yks lapsi. Ja loppuelämähän on sitä jälkikäteen-aikaa.

Oon paljo miettiny tätä lapsiluku asiaa, tolla reissulla kuultiin peräti kaks raskausuutista lähipiiristä. Ja meiltä välillä kysellään asiasta. Totuus on ettei meiän avioliitto selviäis toisesta lapsesta, välillä mietin selviääkö ollenkaan. Plus mulla on pelot raskautta ja synnytystä kohtaan. Mut kun katon vaikka mun äitiä, ni huomaan kuinka lyhyt aika elämästä se lasten lapsuusaika on, ja meitä on sentään neljä. Vaikka munki äidiltä meni melkein 20v. kotona ni yli 30 vuotta se on eläny muuten ja tästä eteenpäin 30-40 vuotta se elää "omaa" elämäänsä. Mut eihän kukaan elä noin ajatellen.. viisikin vuotta kotona ON pitkä aika. Mietin vaan et liiottelenko tätä vaikeutta, mut eihän sitä voi kun elää niin kun itse tuntee jaksavansa. Mutta kadunko myöhemmin?
Joo, mä aina jossittelen turhan paljon. En osaa lopettaa! Kaiken takana on se ajatus lapsuudesta ja nuoruudesta että haluan enemmän ku yhden lapsen. En millään voi hyväksyä sitä ettei musta taida olla siihen. Ehkä joskus myöhemmin?..

Meillä tuntuu menevän ihan hyvin parisuhteessa kun en yhtään välitä siitä mitä mies tekee. Jos asennoidun niin et kaikki tekemättömät jutut on mun listalla, ja suunnittelen pojan ja mun päivän kuten oltais kahdestaan ni kaikki jees. Toki harmittaa et miestä kiinnostaa pelaaminen niin paljo ettei se halua pojan kanssa omaa aikaa, mut minkäs mä sille voin. Nii ja se kyllä kyrsii jos mies tulee mulle marisemaan jostakin, kuten se aina tekee ku ryhtyy viimein johonki hyödylliseen. Vihaan riitaa enkä halua sitä, joten melkeinpä mieluummin teen ite ku kuuntelen sitä sen turhautunutta marinaa. Ja nyt voi taas kysyä et kuinka kauas tällanen sitte kantaa.. Kyllä mun toive perhe-elämästä on vähän toisenlainen. Mut eikös se lasten lapsuusaika olluki lyhyt.. ehkä joskus kahdestaan meillä on taas kivaa molemmilla:/? Omaa elämäähän täällä vaan eletään ja mä ainaki haluan elää sitä kunnialla. Tää pojan lapsuusaika saattaa olla mun elämän parasta aikaa.

Koittakaas muutkin kesäkiireiltänne kirjottaa pari riviä meiän löhöilijoiden viihdykkeeks! Mitä kaikille kuuluu?

 

Voi kurjaa Enzian kun jouduit sittenkin vuodelepoon Lähetän täältä tsemppihalit ja voimia, toivottavasti pääset pian kotiin! Uskon miten rankkaa on olla pojasta erossa...

Me päästiin eilen naisten päivää viettämään eli olin parhaan kaverini kanssa koko päivän menossa; rannalla, kaupungilla ja terasseilla! Kylläpä teki hyvää ja oli tosi kivaa, vaikka olinkin jo aikasin kotona Mut on se vaan välillä pakko päästä, muuten pää hajois!

Jeannex, se on totta että se lapsuusaika on kyllä niin lyhyt aika ihmisen elämässä. Ainakin mä koen että se vauvavuosi oli ja on kaikkein rankin, isomman kanssa jaksaa paljon enemmän. Ja nyt mä vasta käsitän mitä se on olla kahden lapsen kanssa kotona, keväthän mulla oli sikäli helppo, kun esikoinen oli 3 pv viikosta hoidossa. Sitä on ihan täystyöllistetty koko päivän. Koko ajan on jommallakummalla ruoka- tai uniaika tai muuten tarpeita, harvoin ehtii istahtaa ja rentoutua. Nyt onneksi on alkanut menemään ruoka-ajat ja päiväunet jopa samoihin aikoihin, mutta välillä oli päiviä että kun toinen kävi nukkumaan niin toinen heräs eli mulle ei jäänyt pientäkään hengähdystaukoa. Eikä tää nuorimmainen kyllä muutenkaan nuku kovin pitkiä päikkäreitä eli ei ne mun omat tauot kovin pitkiä ole. Mutta niinkun sanottu, kyllä mie silti yritän vaan nauttia tästä ajasta kun tiedän että sitä myöhemmin haikeudella ajattelee. Ja kyllä se aika taas kultaa muistot Ja onhan mun mieskin lomalla ja apuna tässsä, mut silti nyt viime aikoina on ollut paljon päiviä et oon ollut yksin lasten kanssa ja se on ollut kuluttavaa.

NIin tulkaa nyt muutkin kirjottaa pikaiset kesäkuulumiset!

 

Periaatteessa on jo melkein 95 % varma, että saan sen duunin, josta haaveilin. Ens viikolla on työsopparin kirjoitus, eli jos kaikki menee nappiin, niin sitten siirryn ison yrityksen palkkalistoille.

Voi enzian parkaa, taas lepäilyä luvassa vaikka kunka, YÖK! Koita reppana parka kestää! Onneksi sieltä on luvassa ihana palkinto kärsimyksen jälkeen.

Ja tiedätkö Jeannex, mietin ihan samanlaisia asioita jatkuvasti kuin sinä: että kestääkö meidän liitto toista yms. Tosin sä et ole ilmeisesti epäillyt miestäsi toisesta naisesta tms., mutta mulle selvisi kyllä nyt ainakin toistaiseksi, että miehelläni ei ole ketään muuta-onneksi!

Jotenkin vain meillä on ollut tää lapsiaika tosi rankka. Ehkä molempien persoonallisuus+pojan super paha yhdistelmä meidän persoonalllisuudesta on tehnyt hallaa kaikille meille...

Rakastan miestäni ja poikaani, mutta molemmat on kyllä välillä ihan äärimmäisen rasittavia. Enkä tarkoita tätä pahalla, mutta aina vaan ei jaksa näitä miehiä...

 

Pupu, en oo tosiaan koskaan epäilly syrjähyppyjä. Suhtaudun koko asiaan niinku sellasta ei vois tapahtuakaan. Vaikka tänäänki aattelin etten luota mieheen, sen hyväntahtosuuteen tai siihen ettei se tahallaan satuttais, ni pettämistä en oo koskaan epäilly tai ees pelänny. Onneks. Eli jossain asiassa näköjään luotan siihen. Oon aina aatellu et jos joku pettäis mua ni lähtisin heti. Se vaan ois sit loppu. En tiiä meniskö se oikeesti niin, suurin osa ihmisistä varmaan antaa anteeks.. ? Riippuu niin monesta jutusta. Ja avioliitosta on niin eri asia lähtee. Ja lapsen kanssa varsinki!

Meiän elämä on kyllä melko ailahtelevaista. Tänään maalattiin eteisen seinä. Mies on hoitanu monta roikkuvaa asiaa. Se totes et aattele jos se ois joka kesäloma tehny näin paljo, ku monta vuotta on menny tekemättä mitään.. No niinpä. Aattelen sitä asiaa joka päivä, kuinka paljo me saatais aikaseks ku ei tarttis istua pelaamassa koneella.. Vaikka vaan yhessä viikonlopussa. Elättelen toivoa et se sais jonku tolkun itteensä, ja vaikkei kokonaan lopettas koneella nököttämistä ni asiat tulis tehtyä ja perhe olis ilonen.

Paikkakunnan vaihto kummittelee koko ajan oven takana, ja uuden asunnon etsintä. Mietin sitä et voidaanko me ostaa remonttia kaipaava asunto jotta saatas tarpeeks tilaa meiän budjetilla, vai ollaanko sit remonttiloukussa ku ei saada mitään tehtyä..
Oispa mulla sellanen reipas ja aikaansaava, asioihin tarttuva mies. Huoh. Oon aina vihree kateudesta tai oikeestaan hämmästyny ku tuttavien miehet kantaa mun laukkuja sisään tai autoon, kysymättä, ja oma mies istuu sisällä sohvalla joko odottamassa seuraa itelleen tai lähtöä.. En oikeestaan ees liiottele. Tunnen monta sellasta miestä jotka auttaa ku ajatus. Vaikeenpi keksiä yhtä törttöä ku mun mies.

En taida koskaan kehua sitä täällä. Tänne tulee vaan avauduttua niistä asioista jotka keljuttaa. Ehkä toi ettei tartte pelätä pettämistä on sellanen hyvä puoli. Ja se osaa olla herttainen, se on aika tunteellinen mieheks. Se uskaltaa näyttää ja sanoa helliä asioita. Ja tiiän et se on mun puolella, jos tulee jotain, mitä tahansa. En pelkää et se jättää mut, vaikka se niin sanoiskin. Se puhuu paljo typeriä asioita, mut suurin osa niistä on pelkkiä sammakoita. Prinssi sammakon asussa, sellanen se on.
Se on pohjimmiltaan hirmu hyväntahtonen, mut pikkasen vaan liian ärhäkkä ja kovapäinen. Työelämässä se on hyvä puoli mut kotona vaimon kanssa huono.... Oon liian herkkä ja hienotunteinen joten tunnen tosi usein olevani alistettu ja eläväni diktaattorin kanssa. Ei se sitä ymmärrä. Jos mussa ois pohjalaista jääräpäisyyttä ja suoruutta, ni meillä ei varmaan ois ollenkaa ongelmia! Tiiän et sen mielestä ongelma on mun liika herkkyys ja hienotunteisuus. Näistä me sit siellä terapiassa jutellaan.

Poika on muuten ollu aivan hepuleissa ja kiukkupelle ku ollaan keskitytty tohon maalausjuttuun. Sille nousi kuume ku tultiin sieltä reissusta kotiin, luulen et stressistä ja väsymyksestä. Mä en oo ollu nyt lomalla sen kanssa niin paljon ku sillon ku ollaan kahdestaan. Selvästi huomionpuute tekee siitä mahdottoman. Yhtäkkiä se tekee kaikkia typeryyksiä, se saattaa kiljua, itkeä ja osottaa mieltään pikku jutuista. Tietty se on uhmaiässäkin, mut huomionkipeys tekee kaikesta potenssiin sata. Oon kyllä aina ollu sitä mieltä et kiukuttelevat lapset saa "kuriin" pitämällä niitä paljon sylissä. Teoria todistettu! Varmaan osansa on meiän riidoillaki. Mitä vanhempi se on, sitä vaikeempaa vanhempien riidat varmaan on. Olin ihan oikeessa sillon ku arvelin et imetys rauhotti meiän suhdetta. Se on varmaan auttanu poikaa selviämään mun masennuksesta ja mua selviämään arjesta taaperon kanssa. Nyt pitää erikseen muistaa antaa syliaikaa, kun ei enää imetä.. ja lapsen silmiin pitää kattoa paljon! Kuunnella mitä ajatuksia pienessä mielessä on. Siten pysyy rauha maassa, ainaki meillä.

 

Heipparallaa,

Kylläpä ihmisillä on alamäkiä ja ylämäkiä matkoilla. :/
Kaikille tasapuolisesti voimia

Onneksi täällä päässä alkaa loma huomenna, tekee hyvää olla tekemättä järkeviä. Tosin ei ole kuin 2 vk, mutta kyllä siinä ehtii vaikka ja mitä! Toinen viikko mennään mökille ja toinen huidellaan kylillä

Mitäs teidän lapsille kuuluu? Kaikki puhelee vaan parisuhteista ja pettämisistä ja vaikeuksista, eikö kellään menis vaihteeksi vähän paremmin?
Välillä meinaan tulla kirjoittamaan jotakin, muttasitten jätän kirjoittamatta. En halua aiheuttaa pahaa oloa tai mitään, mutta saanko antaa mielipiteet ja hyvässä hengessä
.
Se on taas hyvä omalta puolelta kertoa, mutta jokainen, joka kokee pahaa oloa jatkuvasti perheensä kanssa, ei välttämättä joko ansaitse tai tule tarpeeksi ansaituksi siihen paikkaan jossa elää.

Jos meillä olisi asiat niin, että miettisin _jatkuvasti_ tulevaisuuden haparuutta ja sitä, onko meidän järkevää vai eikö ole järkevää tehdä lisää lapsia koska ei ole varmuutta haluanko minä tai haluaako mieheni olla minun kanssani tai voiko toinen lapsi olla yhtä _kamala_ niin kannattaako sitten tehdä että kuinka jaksan sitten...

--> Kävisin oman perheeni kanssa näitä ristiriitaisia ajatuksia oikeasti läpi puhumalla, miettimällä ratkaisua, mikä vahingoittaa mahdollisimman vähän syyttömän ja viattoman lapsen asemaa ja elämää ja mahdollisuutta hyvään elämään.
Ymmärrän, että täällä palstalla kirjoitellaan kärjistetysti ja aina kun tunteet juuri heilahdelleet niin purkaudutaan, mutta on tullut mietittyä enemmän kuin muutaman kerran, millaiset tunteet tällä lapsella on pinnassa tai kätkeekö lapsi tunteensa, kokeeko tämä lapsi syyllisyyttä vai syyllistetäänkö tätä syytöntä lasta ihan oikeasti kaikista ongelmista, joita vanhemmat käyvät läpi?

Pyydän jo valmiiksi anteeksi mikäli nostan vihamielisyyttä pintaan, mutta mielestäni on parempi keskustella asioista avoimesta kuin miettiä niitä mielessään ja jättää sanomatta.

Mukavaa ja lämmintä kesää kaikille perheille ja toivottavasti jokainen saa asioihin jonkun rodin, oli se sitten onnellinen ero tai onnellisesti yhdessä,

Milo, joka on onnellinen joka tapauksessa

 

Moi..

Tännekin suunnalle kuuluu hyvää! Mä en taaskaan ehdi mitään sen ihmeellisempää kirjottaa, kuin että Milo, olen kanssasi samaa mieltä!!!

Tänne saa tietty kirjottaa asiasta kuin asiasta, mutta väistämättäkin kolahtaa kun lapsia syytellään ja ollaan sitä mieltä että ne on vähän niinku onnen tiellä. Ja sitten vaan jahkaillaan, mutta ei olla valmiita tekemään mitään asioille. Anteeksi nyt, mutta mä en jaksa ainakaan kokoajan olla voivottelemassa ja tsemppaamassa, jos asiat vaan olla tönöttää samassa ruudussa jatkuvalla syötöllä....
Sitten kun itse joskus sattuu kirjotteleen omia kuulumisia ja jos sattuu meneenkin vähän paremmin niin sitten on "ulkopuoliset" kommentoimassa ja oksentamassa marengin maut suussa.

jatkan kun on paremmin aikaa...