Tammimammat ja -vauvat 2009

Milo, ai kaikki puhuu vaan parisuhteista ja pettämisistä ja vaikeuksista??? Onkohan se nyt ihan näinkään?

Mie palailen kans joskus paremmalla ajalla...

 

Tää ei oo riidanhaastamista, haluan vaan vastata jotain.
Mä en viitti pyydellä anteeks puheenaiheitani. Oishan se hienoa et kaikilla ois täydellinen parisuhde ja niin pois päin, mut ihmiset voi muuttua, rakkaat ja ihanat kumppanit voi kokea omassa elämässään jotain joka rasittaa perhettä ja suhdetta ja sille ei voi mitään. Mä en luonnollisestikaan voi tänne jutella syitä meiän ongelmiin, voin vaan tukeutua toisiin tai oikeestaan siihen et kirjotan niistä omista ajatuksistani. Saattaa olla epäreilua kun tätä palstaa ihan oikeesti luetaan.. Voin kyllä ettii toisenki paikan.

JA, me käydään terapiassa joten ihan aiheeton motkotus ettei puhuttas, tai et puhumisella aina selviää. Ei kaikki osaa puhua vaikeista asioista, tai puhuminen ei asioita muuta. Mut ei kyllä yhtään haittaa mua jos jollakulla toimii perhe-elämä, siihenhän mekin aktiivisesti yritetään päästä. Ja juuri nyt, meillä menee hyvin!

Palstan aihepiiriin sitä vastoin kuuluu musta mietinnät toisesta lapsesta. Mun suurimmat stopparit on synnytyspelko, ja jaksanko MINÄ. Enkä sano, enkä oo sanonu, et mun esikoisessa ois mitään vikaa. Ei se oo ollu yhtään raskas lapsi, tää on ollu mulle ihan henkilökohtaisista syistä raskasta. Se on mun vajavaisuutta, ei vikaa lapsessa.

Mut Milo, mun puolesta saat sanoa mielipitees ja ajatukset joita täällä kerrotut asiat herättää. Miks pitää odotella niiden kanssa ja sit pitää palopuhe kun ei enää malta olla sanomatta ni sitä en ymmärrä. Vaikka mitä sekään haittaa, saattaa kyllä herättää kaikenlaisia vastauksia tai pahaa mieltäki.

Kun jokainen tekee parhaansa. Ratkasut ei aina ole niin selviä ja elämä yksoikosta. Tota ansaitsemisjuttua en ihan käsittäny, mut kaipa mäkin oon vaikee luonne? Varmaan olenkin.

Se siitä, puhuin mäkin suoraan. En halua luoda epäsopua joten toivon ettei kukaan sitä niin ottanu.

Ollaan oltu reissussa taas, ja poika on pari päivää leikkiny serkkunsa kanssa. Voi että ne on olleet mainio pari, serkku on sen verran nuorempi ettei puhu yhtä paljon, mut sehän ei niiden keskustelua oo haitannu! Että noin pienetki voi olla yhteistuumin joka jutussa.. hulvattomia tilanteita. Harmi kyllä et asutaan niin kaukana, ehkä noiden serkusten suhde silti säilyis!

Kyllä sitä TAAS miettii et voiskohan sitä sittenkin yrittää sitä pikkusisarusta.. On ne sisarussuhteet kyllä niin arvokkaita. No, antaa kuumeen nousta ja ajan kulua. Kai se oikea hetki sieltä sitten tulee! Tuo poika on kyllä niin isoveljellinen ettei mitään rajaa..

 

Odottelen juuri tytön kutsua vessasta, huvittavaa kun nykyään ison hädän aikana vessan ovi pitää laittaa kiinni ja sinne ei saa mennä ennen kuin toimitus on valmis. Vähän aina jännittää mitä hän saattaa siellä keksiä kun on nykyään niin äärettömän ehtiväinen. Jaahas, nyt saa vihdoin mennä pyyhkimään.

Me ollaan nyt oltu muutama viikko täällä ja ihan ok on mennyt. Asunto on kiva ja rauhallisella alueella ja lapsellakin vihdoin oma huone. Hässäkkää tietty ihan riittävästi, mutta sen nyt tiesi ennalta. Pieni reissukin ehdittiin heittää ja huomenna loma onkin sitten ohi. Tyttö on viihtynyt hyvin, on vaan tämä ikä nyt hänellä sellainen että huomiota kaipaisi ihan jatkuvasti ja siksi asioiden hoitaminen on hankalahkoa. Toivottavasti pian löydettäisiin hänelle kiva hoitopaikka missä saisi leikkiä muiden lasten kanssa, se vaan ei ole niin helppoa kun haluaisin hänet johonkin pieneen ryhmään ja vielä lähelle kotia. Katsellaan rauhassa.

Mä voisin osaltani sanoa tähän keskusteluun, että minun puolestani tänne saa kirjoittaa kaikenlaisia kuulumisia, niin hyviä kuin huonoja. Pikkulapsi aika on tunnetusti parisuhteelle rankkaa aikaa, joten tietysti tällaisiakin asioita voi täällä purkaa. Kyllä mullakin on hetkiä, etten millään jaksaisi tyttöä kun olisi kädet täynnä työtä ja toinen narisee jokaisesta asiasta eikä viihdy hetkeäkään yksin, mutta uskon että nämä tunteet on aika normaaleja. Tai toivon ainakin niin, etten ole ihan epäkelpo äiti... Ja tosiaan, ehkä jos tällaiset hetket purkaa puolisolle tai vaikka tänne niin parempihan se on kuin lapseen itseensä. Toisaalta myökin iloiset uutiset ovat mukavaa luettavaa, eivät tosiaankaan okseta Eipä muuta.

Pupulle onnea uuteen työpaikkaan jos sen saat, kuulostaa hyvältä! Enzianille tsempitykset, koita saada aika kulumaan. Lue hyviä kirjoja vaikka, siis jos tykkäät lukea.

 

No moi!

Kiva kuulla että magpien perheen muutto ja kotiutuminen on sujunut hyvin!

Minustakin se on aika kummallista, että vähän aikaa sitten tänne ei joku voinut kirjoitella kun kaikilla meni niin hyvin eikä kukaan puhunut oikeasta elämästä. Nyt taas kaikki muka vaan puhuu vaikeuksista eikä kellään mene hyvin. Että voi herranjestas, onko millonkaan hyvä? Näköjään tänne ei mahdu ääripäät, ei saisi mennä liian hyvin, eikä vaikeuksistakaan jaaritella. En yhtään ihmettele että kohta tänne ei kukaan viitsi enää avautua tai kirjoitella yhtään mistään kun koko ajan saa olla varpaillaan ja miettiä että mitä tänne nyt kehtaa kirjoittaa. Ihmisethän elää erilaisia elämäntilanteita, joihin kuuluu niitä ylä- ja alamäkiä. Ja mun piti ihan lukea jonkin verran noita viimeaikaisia viestejä taaksenpäin kun milo kysyi, että eikö kellään menisi vaihteeksi vähän paremmin. Mietin omaltakin kohdalta, että onko munkin kirjoitukset sit olleet niin negatiivisia ja meneekö todellakin kaikilla nyt niin huonosti. Ja mun mielestä ei. Toki välillä menee hermot kaikkeen, ja valitan jokaikisestä asiasta, mutta kyllä yleensä on ollut kuulumisia niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Ja mun mielestä meillä kaikilla. Ja niin saakin ja pitääkin olla.

No niin se siitä, en tiiä tuliko tuosta yhtään tolkkua, alkaa jo väsymys painamaaan...

Mites Enzianilla menee, vieläkö olet sairaalalevossa?

Meillä neiti on alkanut konttaamaan ja isoveli on kamalan mustasukkainen omista leluistaan, sisko ei saisi mihinkään koskea Menee heti ottamaan tavarat sen kädestä. Pojan kanssa ollaan yritetty harjoitella pyörällä ajoa, on edelleen aika vaikeaa se polkeminen, mutta ehkä se siitä. Eipä tänne nyt muuta kummempaa.

 

moikka!

en viitsi edes pahemmin kommentoida tuota milon viestiä, tiedätte kyllä mun kannan. jokainen saa kirjoitta mun puolesta niistä asioista mistä tykkää. mulle ei ole oikeutta eikä tarvetta tuomita täällä toisten tekemisiä ja miten kukin elämäänsä elää.

mä pääsin perjantaina sairaalasta kotiin jopa ilman vastuuvapautuksen allekirjoittamista. eli kohdunkaula oli pysynyt stabiilina ja paikat kiinni. nyt makoilen kotona, mutta eihän sinne 36 rv saavuttamiseen ole enää kuin neljä viikkoa. huomenna on kontrolli joka aiheuttaa kyllä psyykkistä stressiä koska sairaalaan joutumisen pelko on suuri. täällä on lääkärit vielä panikoivimpia kun viime raskaudessa ja se ottaa mua päähän. ennen kuin lähdin sairaalasta lääkäri pelotteli vielä sillä että jos vauva nyt syntyisi ennen rv 34 niin joudutaan tekemään keisarinleikkaus-tyyliin tuu sit tarpeeksi ajoissa sairaalaan jos alkaa supistelemaan ettei kerkee syntyy alateitse. en tiiä miksi sen tuokin piti sanoa. ja supistustaestävään tippaan joutumisella peloteltiin eli jos siihen joutuu niin ei ole tietty mitään toivoa päästä kotiin kun roikkuu siinä tipassa. kun olin sairaalassa viereiseen huoneeseen tuli nainen jolla oli rv 35 ja se joutui vielä supistuksenestotippaan...Täällä kun voi synnyttää vasta rv 36+ niin kai ne yrittää kaikkensa ettei potilaita siirreitä isompaan sairaalaan synnyttämään, muutan ne menettäis taas yhden synnytyksen jota ei voitais tilastoida.............

no joo, mut muuten mulla menee ihan hyvin. varsinkin kun voi olla kotona. välillä on päiviä että supistelee enemmän, välillä päiviä jolloin maha on rauhallinen. tuttua on ekasta raskaudesta. aika hyvin tähän makaamiseen tottuu vaikka luulis että tulisi useimmin epätoivoinen olo. on kyllä inhottavaa kun en voi auttaa miestä kodinhidossa tai pojan kanssa mutta se vaan nyt on niin. päivät kuluu kuitenkin suht nopeesti vaikka ovatkin aika yksitoikkoisia. Luen tosiaan paljon ja ajatuksena on myös se, että vauvan synnyttyä mulla tuskin on enää muutamaan kuukauteen aikaa lukea mitään rauhassa. Joten nyt sitten luen niin että savu nousee korvista Tykkään lukea tosi paljon ja nyt on taas yksi hyvä kirja menossa. ristikoita teen kanssa paljon, niissä saa ajan kulumaan tosi hyvin. ja netissä tietty. pelaan myös miehen iphonella jotain pelejä joissa kanssa aika kuluu nopeasti. ja nyt kun olen kotona niin aion kattoa leffoja. telkkarista en muuten oikein välitä tällä hetkellä, sieltä tulee yleensä tosi moskaa.

Huomenillalla meille tulee sitten meidän kesälapsi Saksasta. on sitten seuraakin mulla päivisin ja tyttöhän täyttää pian 8 vuotta joten on omatoiminen. keskiviikosta perjantaihin mun ystävä tulee kattomaan lasten perään, viikonloppuisin mies on täällä ja ensi viikolla miehellä on muutaman päivän loma. Ja sitä seuraavalla viikolla tulee appiukko ja sit mun kaveri kattomaan lasten perään ja elokuussa viikoksi mun sisko. joten aika hyvin ollaan saatu järjestettyä lastenhoito ettei pojan tarvii olla aina tarhassa ja että tytölläkin on seuraa ja pääsevät ulos ja vaeltamaan jne.

mutta ei tällä kertaa muuta, mulla menee taas niskat tässä asennossa kirjoittaessa :/

Mukavaa viikkoa kaikille!!!

 

ei perr..jantai...
kirjotin äsken tosi pitkän jutun ja sit painoin jotain nappulaa vahingossa ja kaikki hävis...

hienoo..

no, mutta siis tuohon keskusteluun vielä, että sehän siinä just onkin ku lukija tietää vain sen mitä lukee. Ei syitä tai menneitä ym. Sit monesti elää siinä uskossa, mitä lukee ja luulee että joillain menee vaan jatkuvasti huonosti, eikä miksikään muutu. Mua ainakin ihan OIKEASTI harmittaa ja tulee paha mieli, kun miettii että jotkut on suurimmaksi osaksi onnettomia..ja siis tarkotan nyt muitakin ihmisiä, kuin meidän palstalaisia. Mutta jokaisen parisuhteen solmujen ym. kriisien purkamiseen tarvitaan molemmat osapuolet,ei riitä että vain toinen yrittää.

--

Gallupia 2,5v elämästä..

1. Miten tätänykyä sujuu nukkumaanmeno, hampaiden pesu?
2. Osaako lapsenne pukea, riisua?
3. Yrittääkö lapsi pomottaa teitä?
4. Miten leikkii muiden lasten kanssa?
5. Kuinka sujuu syöminen? Kaikkiruokainen vai nirso?
6. Mistä asioista useimmiten suuttuu ja kiukuttelee?
7. Miten sujuu puhe?

kiinnostaa tosi paljon kuulla näistä asioista! Lisätkää omia kysymyksiä, jos tulee mieleen! Meillä nuorempi heräs just päikkäreiltä, mut mä vastaan kans heti kun ehdin!

Mukavaa päivää kaikille!!! ja kirjotellaan vaan edelleen, joohan!?

 

Moikka!

Kävin tänään kontrollissa ja kohdunkaula edelleen pysynyt samassa ja paikat kiinni. Lääkäreillä edelleen hirveetä panikoita, meinaa multa palaa kyllä hermot. Jo perjantaina seuraava kontrolli, ei hyvää päivää mitä psykostressiä. Mutta panikoitkoon sitten, olen tyytyväinen että tilanne pysynyt stabiilina eikä mitään muutoksia.

Kiva galluppi Lilja Tässä mun vastauksia:

1. Miten tätänykyä sujuu nukkumaanmeno, hampaiden pesu?

Hampaat haluis aina pestä ite ja mieluiten ottaa sata kertaa lisää hammastahnaa. Mut me pestään ensin aina pojan hampaat ja sitten saa ite pestä sen jälkeen kun ne on kunnolla putsattu.

Nukkumaanmeno menee oikeestaan ihan hyvin...Lauletaan pojalle muutama laulu ja nykyään se haluu aina tanssii. On kai oppunut tarhassa että tekee kaikkia voimisteluliikkeitä (esim.vaaka) ja hilluu ja pyörii sit aina huoneessaan kunnes laulut on laulettu. Ei aina suostu menemään heti sänkyyn vaan leikkii vielä autoilla tai jotain muuta ja tulee yleensä ovelle kyselemään meiltä kaikenlaista ja haluu sitä ja tätä. Mut sit kun sitä ei huomioi erityisemmin niin menee sänkyyn ja nukahtaa yleensä nopeasti.

2. Osaako lapsenne pukea, riisua?

Riisua osaa sukat ja housut, paitojen kanssa hankalampaa. Pukea osaa sukat, housut ehkä jotenkuten, paitaa ei. Kengät saa ite laitettua jalkaa.

3. Yrittääkö lapsi pomottaa teitä?

Kyllä yrittää ja tällä hetkellä todella pahasti. Siitä lähtien kun oon joutunut makoilemaan ja poika on ollut tarhassa on tää mennyt vaan koko ajan huonompaan suuntaan. Tekee aina mitä itse haluaa ja jos me käsketään jotain niin tekee vastakohdan...

4. Miten leikkii muiden lasten kanssa?

Ihan hyvin kai. Mitä ainakin olen kuullut tarhasta. Pojalla on siellä joku kaveri jonka kanssa ovat yleensä ylimmät ystävykset mutta välillä taas tappelevat ihan tukkanuottasilla. Toissaviikolla poika tuli sairaalaan mua katsomaan mustan silmän ja naarmujen kera kun olivat taistelleet kaverin kanssa...Ja kepposiakin kuulemma tekevät yhdessä. Tarhassa ovat iloisia kun poika on alkanut näyttää tahtoaan sielläkin eikä usko tarhan tätejä, kuulemma hyvä merkki

5. Kuinka sujuu syöminen? Kaikkiruokainen vai nirso?

Yleensä tosi hyvin mutta on päiviä että syö tosi vähän. Kaikkiruokainen on kyllä ja tykkää maistella myös kaikkea eksoottista ruokaa. Sillä on ihan omia luomuksia, syö esim. suolakurkkuja ja juustoja sinapin kera.

6. Mistä asioista useimmiten suuttuu ja kiukuttelee?

Suuttuu ihan kaikesta mistä ei saa tahtoaan läpi. Aina pitäisi kaiken mennä oman pään mukaan...

7. Miten sujuu puhe?

Puhe sujuu todella hyvin. Puhuu kumpaakin kieltä erittäin sujuvasti, nyt on jäänyt suomi vähemmälle kun on niin paljon ollut tarhassa.

 

noniin nyt mäkin ehdin vastaamaan...käytiin tos äkkiä kaupassa poitsujen kanssa ja syötiin jne..

1. Miten tätänykyä sujuu nukkumaanmeno, hampaiden pesu?

ennen mentiin tosi helposti itse nukkumaan, mutta nyt haluaa aika usein että luetaan iltasatu (ei siis huono ollenkaan) tai sitten haluaa isin (ja nimenomaan isin) syliin sohvalle ja nukahtaa sitten siihen. Hampaiden pesu sujuu (vielä) aika helposti. Ensin äiti pesee kunnolla ja sen jälkeen saa itse pestä ja lotrata veden kanssa.


2. Osaako lapsenne pukea, riisua?

yritystä on, mutta tosi helposti menettää hermonsa jos ei heti onnistu. Housut osaa riisua ja sukat repiä pois. Paidan pukeminen ja riisuminen vielä hakusessa..kengistä osaa crokcsit laittaa jalkaan..

3. Yrittääkö lapsi pomottaa teitä?

ihan kokoajan!! Ja kuvittelee pystyvänsä määrään, kuka saa tehdä mitäkin! "ei äiti saa auttaa, isin pitää auttaa" ja jos ollaan mummulassa, niin mummun pitäis tehdä kaikki. No...ei ihan aina lähdetä mukaan tuohon ja sit alkaa pieni huutokonsertti...heh...

4. Miten leikkii muiden lasten kanssa?

Nyt jo hieman paremmin. Tai siis vielä kk sitten leikki aina yksinään vaikka oltiin kavereiden pihassa. Nyt onneksi jo menee leikkeihin mukaan reippaammin. Antaa muiden leikkiä leluillaan, mutta oma pikkuveli ei saa aina koskea hänen leluihin...hmm...

5. Kuinka sujuu syöminen? Kaikkiruokainen vai nirso?

Hienosti syö itse ja reippaasti maistelee uusia makuja. Mutta..tänäänkin tein makkarakastiketta ja makaroonia, niin valitettavasti ne makaroonit jäi lautaselle....leipää syö paljon ja hedelmiä. Maito on lempijuoma.

6. Mistä asioista useimmiten suuttuu ja kiukuttelee?

Pääsääntöisesti omissa leikeissään. Kiljuu ja raivoo jos joku ukkeli ei mahdu tai osu siihen kohtaan lelua mihin haluais...vissiin aika normaalia. Ja jos on väsynyt, niin silloin hermo menee asiasta kuin asiasta...
Kaiken haluaa tehdä itse ja ihan aina äidinkään hermo ei kestä, jos maleksitaan tai vetkutellaan...esim. autoon nouseminen omalle penkille saattaa kestää valovuosia ja tekee senkin ihan tahallaan.

7. Miten sujuu puhe?

Puhuu tosi hyvin ja selkeästi. Enzian, on kyllä ihan huippua että teidän lapsista tulee kaksikielisiä, niinkuin Magpien tyttökin on. Meillä osataan r, s ja kaikki muut, mutta se koo on vielä too.

 

Pakko oli munkin heti tulla galluppiin vastaamaan

1. Miten tätänykyä sujuu nukkumaanmeno, hampaiden pesu?
Nukahtaa nykyään yksin, yleensä lauletaan jotain ja sen jälkeen saattaa kuulua erilaisia pyyntöjä, kuten haluaa vettä, peitto pitää laittaa paremmin, pissalle ym., mutta jossain vaiheessa laitetaan stoppi ja sitten yleensä kyllä nukahtaa aika sukkelaan. Tänään siirryttiin muuten isompaan, laidattomaan sänkyyn, katsotaan miten menee, toivottavasti ei putoa sieltä yöllä... Laitoin kyllä patjan lattialle pehmusteeksi jos näin sattuu käymään.

2. Osaako lapsenne pukea, riisua?
Jotenkuten osaa jos haluaa, mutta ei ole erityisen kiinnostunut harjoittelemaan. Kengät ja sukat menee helposti ja housutkin jos sanon miten päin, paidat ei vielä.

3. Yrittääkö lapsi pomottaa teitä?
Juu kyllä! Esim. "äiti älä puhu isille, puhu mulle!" on aika normilause ja hirveitä raivareita saa jos ei asiat mene kuten hän haluaa. Klassinen huutoraivari kauppajonossakin on jo koettu

4. Miten leikkii muiden lasten kanssa?
Leikkii ja on tosi huomaavainen yllensä muita lapsia kohtaan, antaa kukkia, halailee ym. Tosin välillä ne omat tavarat on muilta kiellettyjä... Puhuu myös paljon kavereistaan ja käy heitä läpi, äitiä surettaa kun nyt ei pääsekään näkemään hoitokavereitaan tai muita pitkään aikaan. Onneksi täältä on jo muutama uusi kaveri löytynyt.

5. Kuinka sujuu syöminen? Kaikkiruokainen vai nirso?
Mä olen aina ollut nirso ja nyt aikuisiällä olen koittanut päästä siitä yli. Mies taas on ihan kaikkiruokainen ja hassua onkin, että isänsä tarjoamana tyttö syö lähes mitä vaan ja mun antamana taas nirsoilee. Toivon todellakin että lähtisi isänsä mallin mukaan syömään tulevaisuudessa! Eilen muuten söin todella tulisia nuudeleita ja tyttö halusi maistaa, sanoin että ovat tulisia mutta otti silti ja ei ilmekään värähtänyt... Olisi syönyt vaikka kaikki. Aika erikoista.

6. Mistä asioista useimmiten suuttuu ja kiukuttelee?
Kiukun aiheita jos ei saa mitä haluaa, oli se sitten tavara, karkki tai vaikka piirretty. Lisäksi se, että ei saa mennä johonkin kiukuttaa kovasti. Kiukun aiheita on ihan jokapäivä, onneksi huomio on suht helppo suunnata muualle ja kiukuttelu ei kestä pitkään.

7. Miten sujuu puhe?
Puhuu jo tosi hyvin molemmilla kielillä ja vaihtaa taitavasti lennossa puhuessaan mulle tai isälleen. Puheen kehitystä on kyllä tosi mielenkiintoista seurata, tyttö poimii sanoja ihan jatkuvasti ja saakin olla itse tarkkana mitä puhuu.

Nyt nukkumaan!

 

on nää näköjään vähän samanlaisia kaikki tässä iässä tietyissä asioissa. Kun luki noita vastauksia, niin nehän oli kuin omasta elämästä!!! Ja piti vielä laittaa, että meillä poika on välillä tosi mustis, jos iskä ja äiti halaa keskenään...onko teillä näin?? Se on kyllä huvittavaa...Eilenkin kun taas halailtiin ja poika tömäkästi komensi, että iskä ei saa äitiä halata, niin mies sano että "iskä on äitin rakas ja äiti isin rakas" niin poika siihen hiljasella äänellä "minäkin olen äitin rakas.." ja sit tulikin ryhmähali...hih... <3

 

^Niin on, ihan samanlaisia kaikki

Tässä mun vastaukset galluppiin:

1. Miten tätänykyä sujuu nukkumaanmeno, hampaiden pesu?

Hyvin sujuu. Yleensä iskä hoitaa esikoisen iltapuuhat eli yhdessä pesevät hampaat ja sängyssä pitää kertoa tarina. Pojalla on sänky täynnä unikavereita ja yleensä niistä eläimistä pitää kehitellä joka ilta joku tarina Tarinan jälkeen jää sit sänkyyn, mutta lähes aina pitää kuitenkin vielä viedä vettä, laittaa peittoa, oven asentoa tms. ennen kuin malttaa rauhoittua. Ja nyt viime aikoina on lähes joka yö nukkunut omassa sängyssä koko yön, välillä kun oli aikoja että se joka yö tuli viereen.

2. Osaako lapsenne pukea, riisua?

Osaa riisua kaikki vaatteet, paitsi jotkut tiukat paidat tuottaa hankaluuksia. Pukee itse pikkarit, jotkut housut ja kengistä crocsit.

3. Yrittääkö lapsi pomottaa teitä?

Jonkin verran, mutta viime aikoina tää on mun mielestä vähentynyt. Aika usein määrää kuka saa tehdä mitäkin eli joskus kelpaa vaan isi ja joskus äiti. Ja lähes aina haluaa tehdä kaiken itse Ja myös tuo, että muut ei saa puhua keskenään on aika tavallista.

4. Miten leikkii muiden lasten kanssa?

Hyvin ja oikein mielellään leikkii kavereiden kanssa. Meillä kans välillä pitää komentaa, että antaisi omia lelujaan muillekin kun tahtoo olla vähän turhan omiva. Ja nyt sisko ei saisi millään hänen tavaroillaan leikkiä, koko ajan on ottamassa kädestä pois. Mutta monesti kyselee että lähdetään ulos katsomaan olisiko naapurin lapsia pihalla ja leikit sujuu kyllä yleensä ongelmitta.

5. Kuinka sujuu syöminen? Kaikkiruokainen vai nirso?

Yleensä syö hyvin, mutta pientä nirsoiluakin ja ennakkoluuloja on nykyään havaittavissa. Ja saattaa nirsoilla ihan tutuille ruoille mitä ennen syönyt mukisematta, tyyliin en tykkää lihasta tai muikuista, yäk! Mutta syö lähes kaikkea jos saa vaan huijattua suuhun. Sit se syö mielellään esim. fetajuustoa, sinappia, väkevää salaatin kastiketta, ruohosipulia suoraan penkistä ja vissyä Mut sit taas suklaavanukasta ei ees suostunut maistamaan kun se oli niin epäilyttävän näköistä Jonkin verran pitää vielä syömisessä avittaa, muuten menee koko päivä kun se unohtuu vaan haaveilemaan ruokapöytään.

6. Mistä asioista useimmiten suuttuu ja kiukuttelee?

Mistä vaan, jos ei saa tahtoaan läpi, mutta onneksi kiukut menee nopeesti ohi. Nyt taas pahin uhma on rauhoittunut, mutta esim. pari viikkoa sitten piti taistella joka ikisestä asiasta, kun kaikesta pitää olla eri mieltä ja tehdä päinvastoin ihan vaan periaatteessa, eikä mitään voi uskoa. Ja jäähyllä istui harva se päivä. Nyt taas menee vähän tasaisemmin

7. Miten sujuu puhe?

Hyvin puhuu ja onkin kova puhumaan. Juttelee kaikille ja koko ajan on äänessä. Jos ei oo mitään asiaa, niin se höpöttelee tai lauleskelee itekseen puuta heinää.

Meillä ei poika oo mustis meille vanhemmille, mutta siskolleen kyllä. Jos joku huomioi tyttöä eikä häntä, niin heti yrittää kääntää huomion tavalla tai toisella itseensä. Ja jos vaikka minä leikin tai hassuttelen tytön kanssa, niin heti on itsekin änkäämässä väliin. Mutta tuo nyt lienee ihan tavallista. Ja sit jos se on tehnyt jotain töllöntöitä ja torun sitä vakavalla naamalla, niin se vääntää suun hymyyn ja ottaa valloittavimman koiranpentukatseen ja sanoo "Mie oon siun kulta"! Yritä siinä sit olla vihainen

No joo, pitää tästä taas mennä. Kiva kuulla että Enzianilla kaikki hyvin. Hyvä että itse osaat olla panikoimatta, onneksi on sulla jo tuosta asiasta kokemusta!

 

Voi apua, mä oon viikonlopun yksin!! Mies lähti kavereita kattoon (vikat lomapäivät) ja poika lähti mummilaan:/. En viimehetkeen asti uskonu et se haluis lähtee yksin mummin ja vaarin mukaan, mut sinne se käveli reippaasti niiden kanssa ja anto ovella mulle lähtösuukonki. Kun oltiin aikasemmin iskää saattamassa autoon ni iskä ei meinannu raaskia lähteä ku toinen huutaa kurkkusuorana kun ei pääse mukaan.. Kuulosti siis sellaselta et iskä jättää hänet. Pari kertaa piti uudestaan ottaa syliin. Jääminen on näköjään vaikeempaa lapsellekin kun lähteminen! Harmi jos se nyt mummin mukaan lähtemällä halus varmistua ettei häntä jätetä, mut ei tajunnu et mä en tuukkaa. Toivottavasti ei tullu taas uusia lapsuuden traumoja.. Näitä huolia ei kyllä tienny etukäteen kokevansa lapsen myötä!

Mutta jospa saisin omat ajatukseni muualle vastaamalla vaikka galluppiin! (En nimittäin tiedä miten ite pärjään täällä, vaikka mun sisko tuleeki tänne. Ihan oikeesti pääsi itku ku kattelin ikkunasta pienenevää pikkuihmistä, jonka näen vasta sunnuntaina seuraavan kerran!)

Galluppiin..

1. Miten tätänykyä sujuu nukkumaanmeno, hampaiden pesu?

Pitkään poika on menny hyvin nukkumaan puuron, potan ja hammaspesun jälkeen, ilman lauluja tai satuja. Jonki verran on kerrattu päivän tapahtumia tai huomisen suunnitelmia ja sillai rauhotuttu, ja sit laitettu ovi kiinni. Toisinaan sitte vaatii et äiti jää kans pötköttämään ja ei mulla yleensä oo sitä vastaan, se on tehokasta. Välillä käy kuitenki niin et on vielä nälkä, jano, muutenvaan ei halua nukkua. Vaikka ei itkisikään ni saattaa itsekseen höpötellä parikin tuntia.. Ja hampaat äiti pesee, poika avaa hammastahnan korkin ja laittaa sen kiinni. Ongelmitta pitää suun auki ja sylkee, ja osaa myös huuhdella suun kun äiti tarjoilee vettä kämmenellä. Istuu koko toimituksen mun sylissä pöntöllä, siitä mukavasti yletetään lavuaariin. Pitää hampaiden pesusta. Saa itse valita sekä tahnan että harjan (molempia kahet reissuja varten ostetut).

2. Osaako lapsenne pukea, riisua?

Ei sitte ollenkaan! Vaipan on joskus saanu pois, mut yleensä ei sitäkään. Ei sukkia, ei housuja.. vaan jotkut talvihanskat ja hatut saa pois, ja hattuja myös päähän.

3. Yrittääkö lapsi pomottaa teitä?

"Jos äiti tekee", "Tuopas mulle..", "Älä sano noin!", "Mee pois!", noi jokapäiväisiä. Käyttäytyy ihan samanlailla mua kohtaan ku minä häntä kohtaan, ja vielä vähän omaa ekstraa päälle. Kieltää multa asioita, pyytää asioita, komentaa. Lisääntyny ihan vähän aikaa sitte huimasti. Suuttuu myös ylireagoidusti, jopa niin että iskä luulee että äidillä meni hermo ja lapsi oikeasti tolaltaan. Selitä siinä sitte..

4. Miten leikkii muiden lasten kanssa?

Voi sanoa että aina hienosti ja huomaavaisesti, pitää kyllä huolta omista leluistaan (ilmoittaa heti että se on minun kun joku ottaa) mutta pyydettäessä antaa lainaan. Tutustuu helposti ja yhteisiä leikkejä samanikäisten kanssa syntyy hetkessä, on kiinnostunut myös isommista pojista ja niiden touhuja vahtaa silmiä räpäyttämättä. Kuitenkin suurimmaksi osaksi leikkii yksin, vain leikkipaikalla tapaa kesällä muita lapsia.

5. Kuinka sujuu syöminen? Kaikkiruokainen vai nirso?

Välillä meni jo niin hyvin, mutta nyt oon pitkään syöttäny.. huuh. Useimmiten pitää maanitella, tai paremminki leikkiä se ruoka suuhun. Pojan mahassa on mm. leikkipaikka jonne joku lähtee leikkimään ja se ottaa mukaan lapion, kaverin, äitin, juomapullon, "lasti"-"lasti"-"lasti".. Tai sitten äitin lusikassa "pitää aina olla lasti", jota poika salaa käy piilottamassa mahaansa kun silmä välttää.... Ja osaa kuitenki itse syödä siististi vaikkaki hitaahkosti. Välillä syö itsekin.

Nyt on ollu nirsompi kausi, tänäänki lautaselle jäi perunat ja sienikastike mut kalapuikot oli koko ajan lopussa.. Jos teen hälle omaa ruokaa niin se on aina risottotyyppistä sekamelskaa josta ei voi ronkkia, ja se menee hyvin. Pitää paljon mm. fetajuustosta, katkaravuista, oliiveista, pavuista, kesäkurpitsasta. Joskus syö purkkiruokia ja niistä vaan tietyt kelpaa, ulkomailta ostetut ei esim. kelvannu. Aikuisenki mielestä kurjan hajuiset ei uppoa.

6. Mistä asioista useimmiten suuttuu ja kiukuttelee?

Ihan mistä vaan nykyään. Voi olla mitättömältä tuntuva juttu joka pilaa koko ruokailun. Keksii kaikkia sääntöjä ja tilanteita joita pitäisi orjallisesti noudattaa jotta asiat menisi putkeen.. Harvemmin siis mikään menee putkeen, kun äiti vaikkapa teki karmean virheen siinä maidon kaatamisessa lasiin.. Välillä ei voi kun nauraa.

7. Miten sujuu puhe?

Hyvin, ihan kaikkia kirjaimia ei ole, mutta useimmiten tulee ymmärretyksi vieraidenki ihmisten seurassa. Puuttuvia kirjaimia ainakin L. Monen mielestä laaja sanavarasto, ja täytyy sanoa että monesti äitikin on yllättynyt sanoista joita käyttää. Ei osaa kirosanoja onneksi.


Joku mainitsi että lapset on mustasukkasia jos äiti ja isä halaa, tai juttelee toisilleen. Meillä kyllä keskusteluun puututaan huutamalla ja metelöimällä, mut halaamista ja pussaamista aina vaan katotaan hymyillen. Joskus haluaa itsekin mukaan, mut useimmiten vaan seuraa. Antaa kuitenki itsekin heräämissuukkoja, lähtösuukkoja, kotiintulosuukkoja.. ihan yllinkyllin. Ja tulee halaamaanki, serkkutyttöäki halas kai pikkasen itselleenki yllättäen, kun tajuttuaan "nolostu" ja meni karkuun.. Oli monta aikuista sitä sitten vedet silmissä nauramassa.

Nyt koitan olla soittamatta mummille.. hm. Mitähän sitä ihmiset yleensä yksin tekee???? Ei mitään muistikuvaa..

 

^Hih, niinhän se on että ei sitä osaa yksin enää olla, tai edes ilman lapsia Yritä nyt vaan nauttia ja nukkua pitkään! Meillä molemmat lapset oli yökylässä yhden yön mummin luona pari viikkoa sitten, niin kamala ikävä tuli jo ennenkuin lapset oli viety sinne. Ja ne oli vaan illasta aamuun, aamulla tulivat jo kotiin. Aina sitä vaan haaveilee että saisi omaa aikaa enemmänkin ja vapaaillan, mut sit sitä ei kuitenkaan osaa nauttia ihan täysillä...

Meilläkin poika saa aina kamalat itkut jos joku lähtee meiltä. Itkee lähes aina isänsä perään, mutta myös isovanhempien. Äsken käytiin isomummon mökillä ja ihan kamala itku tuli kun pappa jäikin sinne yöksi ja itse piti lähteä kotiin. Isovanhemmat on sille ihan hirmu tärkeitä, nykyään se itse ilmoittaa että mennään mummon luo ja siellä ollessaan haluaa aina jäädä yöksi.

Mullakin on nyt yh-ilta kun mies lähti yhdelle keikalle. Taidan nauttia vähän jotain sapuskaa ja yhden siiderin ennenkuin painun pehkuihin!

 

Sorii mä oon pahoillani kaikest? Nojoo, en ole. Olen vain verbaalisesti näemmä huonosti lahjakoitunut

Joka tapauksessa, Jeannex, olen äärimmäisen pahoillani mikäli aiheutin mielipahaa. Se ei taas ollut tarkoitus minullakaan. Nyt kun alan selitellä mihin yritin pyrkiä, aiheutan todennäköisesti lisää mielipahaa.
No, Jeannex, minusta on hienoa että kerrot asioista avoimena ja musta on myös mukava lukea sinun kertomia asioita. <3 Eli en missään nimessä hakenut sitä takaa että eiiii älkää kirjoittako huonoista asioista ja että ei en kestä lukea niitä.
VAAN (nyt se tulee, joten herkemmät skipatkaa tämä) nyt esimerkillistän mitä hain takaa. Jeannex, mehän ollaan tavattu Ja tapaamani nainen oli hirmuiloinen, äärimmäisen mukava, kadehdittavan vartalon omaava ja luonnonkaunis (ei edes tarvitse meikkiä repikää siitä) nainen, jolla on vielä ihan oikeasti sitäkin ihanampi poika (mikäli on enää juuri ja juuri mahdollista) . JA nyt tulee se urpo kohta, ; Mua riipii sydämestä ihan oikeasti (kuin kuuntelisi vaikka sitä Tuntematon Potilas- biisin sanoja autuaasti) vain täältä käsin lukea mitä sinun perheessä tapahtuu. Näin tosi kaukaa sivusta seuranneena tuntuu vain siltä, että se nainen jonka tapasin silloin, ei mitenkään voi saada tällä hetkellä sitä mitä ihan oikeasti ansaitsee. :/
Sano että olen väärässä, sillä omalla tavalla sen toivoisin näin kaukaa kuulevanikin ja että kuinka idioottia.
Se, mitä yritän, on vain kommentoida ja ravistella, että ihan oikeasti en edes pelkästään usko, vaan 100 % tiedän, että tuollainen nainen saisi kauppakasseille kantajan ja vapaahetkiä tarjoilevan, rakkausrunoja syytävän, halaavan ja tunnollisesti ja rehellisesti rakastavan ja pussaavan miehen, sillä naiset, niitä on tarjolla.

Se, että perustaa perheen, ei tarkoita, että on sidottu siihen yhteen ihmiseen loppuiäkseen. Toki omiin jälkeläisiin kyllä, mutta omaa onnea ja loistoa ei saisi kadottaa sinne vajaavaiseen parisuhteeseen, jossa kumpikin tukahduttaa omat hyvät puolensa.

Minä sain elämäntapavalmennusta aikoinaan viisaalta mieheltä, joka kertoi, että 4 päivää viikosta, pitäisi olla hyviä ja iloisia päiviä, 3 saa olla keskinkertaisia, mutta mikäli elämä kärjistyy päälaelleen, että voidaan kohtalaisesti tai jopa huonosti yli 4 päivää viikosta, (ka siis) on tehtävä muutos, jotta pystyy elää täysinäistä elämää.

Ja se, että elämässä tehdään radikaaleja päätöksiä, ei missään nimessä ole lapsiltamme pois, päinvastoin, ne ovat myös lapsiamme varten, jotta heillä on mahdollisuus näyttää tunteensa ja elää onnellisena hetkessä, sillä jokainen hetki synnyttää uusia hetkiä ja mahdollisuuksia. Ja siteeratakseni vielä erästä henkilöä, jokainen päivä on mahdollisuus aloittaa uusi elämä.

Tätä toteutan myös ihan oikeasti omassa elämässäni, ja mikäli joku voi pahoin perheessämme, tehdään välittömästi muutoksia. Ei pidä jäädä patoutumaan ja pohtimaan, voisiko jokin olla paremmin, sillä vastaus on aina Kyllä voi. Pääasia on, että tunteet ja niiden olemattomuus tunnistetaan ja ihan oikeasti tehdään ratkaisuja asioille.

Minä suorastaan rakastan lukea näitä juttujanne, vaikka harvemmin ehdin kirjoitella. Enkä halunnut aiheuttaa mielipahaa vaan nimenomaan pohdittavaa, joka muutamien kohdallla kannattaa ainakin siivuta läpi.

Eikä myöskään oma elämäni ole varmastikkaan kaikille kadehdittavaa, kyllä täälläkin taistellaan ja mietitään, eletäänkö samassa talossa tai aina edes samalla pallolla, kuitenkin pääasia on, että ne käydään läpi ja varsinkin saavutetaan ratkaisu. Ratkaisu ei ole tukahduttaminen ja joka kerta kun tapellaan, niin nostetaan kissat ja koirat pöydälle.

Olen oikeasti pahoillani kärhämän aiheuttamisesta, enkä halunnut yleistää tahi yksilöistää, mutta toivottavasti avasin itseäni hieman ja toivottavasti ymmärrätte, että tarkoitus on positiivinen eikä päinvastoin...

Lukematta läpi painan anna mennä,

Mukavaa ja iloista viikonloppua,

Milo

 

no mä ainakin tajusin Milon pointin kyllä erittäin selkeesti!

..piti tulla kyseleen, että onko muiden lapsilla jo kasvukipuja jaloissa??? Meidän 2,5 v heräilee välillä öisin ja itkee ja sanoo että polvia ja nilkkoja särkee. Sit vähän auttaa kun niitä hellästi hieroo.."kohtaus" kestää n. puol tuntia ja sit menee ohi. Vitsi, en olis ikinä uskonut että näin pienillä olis jo kasvukipuja. No...miehellä on kuulemma ollut kans pienenä ihan karmeet kasvukipukohtaukset.

Meidän pienin oppi käveleen. Mä en kestä!!!! hih...nyt sekään ei oo enää vauva...

..mitäs muille kuuluu?? Tulkaa nyt jotain höpötteleen.. )

 

Ok, en ymmärtäny mitä tarkotit ja puolustauduin turhaan. Kiitos kauniista sanoista Milo.

Se, että perustaa perheen, ei tarkoita, että on sidottu siihen yhteen ihmiseen loppuiäkseen. Toki omiin jälkeläisiin kyllä, mutta omaa onnea ja loistoa ei saisi kadottaa sinne vajaavaiseen parisuhteeseen, jossa kumpikin tukahduttaa omat hyvät puolensa.

Ihan totta. Näin mäkin ajattelen. Mut käytännössä tää on joskus vaikea toteuttaa kun toinen vetäytyy, ei halua selvittää asioita, mut jonka tietää vielä rakastavan ja jonka kanssa haluaa elää. Se oma paha olo ei tunnu riittävältä syyltä erota, koska se saattaa olla väliaikaista, ja lapsen etu olis pysyä yhdessä vaikee aika, pitkällä aikavälillä.

Ja se, että elämässä tehdään radikaaleja päätöksiä, ei missään nimessä ole lapsiltamme pois, päinvastoin, ne ovat myös lapsiamme varten, jotta heillä on mahdollisuus näyttää tunteensa ja elää onnellisena hetkessä, sillä jokainen hetki synnyttää uusia hetkiä ja mahdollisuuksia. Ja siteeratakseni vielä erästä henkilöä, jokainen päivä on mahdollisuus aloittaa uusi elämä.

Kyllä. Lapsen parasta mäkin ajattelen.

Eikä myöskään oma elämäni ole varmastikkaan kaikille kadehdittavaa, kyllä täälläkin taistellaan ja mietitään, eletäänkö samassa talossa tai aina edes samalla pallolla, kuitenkin pääasia on, että ne käydään läpi ja varsinkin saavutetaan ratkaisu. Ratkaisu ei ole tukahduttaminen ja joka kerta kun tapellaan, niin nostetaan kissat ja koirat pöydälle.

Mäkin oon aina halunnu selvittää kaikki heti. Mun exexä sano ettei saa mennä vihasena nukkumaan joten siinä suhteessa kaikki selvitettiin vaikka yötä myöten. Mut kuten sanoin, siihen tarvitaan molempien halu. Sitä on aika yksin ja pulassa jos toinen vetäytyy.

Noin, keskustelu jatkukoon!

Onkohan meiän poika ainoo joka ei oo ollu päivääkään päiväkodissa tai perhepäivähoidossa? Nyt kun 2,5 vuotta tuli täyteen ni alkaa pohdituttaa päiväkotiasiat.. Ois ihan yksinkertanen juttu, jos ei muutto toiselle paikkakunnalle polttelis lähitulevaisuudessa. Ois kurjaa pistää poika tutustumaan täkäläiseen päiväkotiin ja sit muuttaa.

Ja toinen juttu. Meillä on vieläki käytössä pinnasänky! Katellaan kyllä lastensänkyjä mut koska sellanen ei mahdu meiän makkariin, ni menee koko kämppä uusiks. Pakko luopua vierassängystä jne. Oispa meillä neliö! Tai isompi makkari. Musta tuntuu kauheelta ajatukselta et poika nukkuis eri huoneessa. On niin kiva kuulla sen hengitys ja öiset uniset hihitykset. Huoh.

Varasin meille mittaneuvolan. Tuntuu et poika on venähtäny nyt ihan hetkessä, joku sitä kommentoikin et kesän aikana näyttää tulleen pituutta. Aika rimpula kyllä edelleen.

 

Heh, Lilja kerkes väliin ku olin laittamassa poikaa nukkumaan (lue: nukuin itsekin).

En oo nyt huomannu kipuja pojan jaloissa, mut muistelin just kuinka hää tykkäs ylikaiken nukahtaa jalkahierontaan vuosi sitten. Aika tosi pienenä siis jos ne oli kasvukipuja. Kyllä se mahdottomasti kolistelee sängyssään välillä, mut ei herää tai sano mitään siitä.

Vau! Liljan pienempi kävelee!! Kuinka vanha hän onkaan jo?

Nyt pitäis pakata, on taas viikonloppu-reissu edessä. Oisko kellään muuten hyviä lahjavinkkejä 35-vuotta täyttävälle miehelle? Ens viikolla on miehen synttärit. Aattelin pyytää tuttuja yllätyskahville illalla, mutta se lahja..

 

Moi moi!

Mulla on mieli ihan maassa...
Vauvalla on kyllä kaikki hyvin onneksi ja on edelleen massussa (nyt rv34+2) mutta lääkärit ovat nähtävästi ottaneet elämäntehtäväkseen tehdä mun elämästä yhtä helvettiä.

Silloin kun olin osastolle mulle annettiin sen siellä olon jälkeen palautelomake. No, laitoin palautteen mikä oli suurilta osin hyvää. Myös lääkärien toiminnan kohdalle laitoin raksin ruutuun "hyvä" mutta mulla oli kuitenkin kaksi kritiikkiä niille. Ensimmäinen oli että koin saamani informaatiot (liittyen sairaalassaoloaikaan, kontrolliultrien ajankohtiin ja miten paljon saan liikkua) riittämättömiksi ja toinen oli että sairaalassa piti itse ajatella ja vaatia tosi paljon (esim. että sain fysioterapiaa kun sitä ei kukaan tullut muuten ehdottamaan).

Eilen kävin lääkärillä konrolliultrassa ja tämä oli hymyssä suin kuin ei mitään olisi ja sanoi sitten tutkimusten loputtua että olivat saaneet palautteeni ja saisin seuraavien päivien aikana kirjeen jossa vastaavat palautteeseen.

No tänään se tuli. Kritiikkini oli yllättänyt heidät ja heidän mielestään olivat tehneet kaiken oikein silloin kun olin osastolla. Heidän mielestään luottamusta lääkäri-potilassuhteessa ei enää ole ja he pyytävät minua lopettamaan hoitosuhteen.

En meinannut uskoa silmiäni. Miten on mahdollista, että johtava lääkäri ja ylilääkäri eivät siedä tuollaista kritiikkiä? Ja että heti halutaan lopettaa hoitosuhde. Tosi kiva mulle. Nyt saan päätäni vaivata tällä asialla ja arvatkaa haluttaako mennä tuohon sairaalaan synnyttämään? Ei tekisi mieli lähteä kauemmaksikaan. En tiennyt että omaa mielipidettä ei saa sanoakaan vaikka sitä ihan pyytämällä pyydetään.

Mä varmaan sekoan oikeesti kohta, ihan kun tää viikkojen makaaminen muuten ois jotenkin herkkua niin sitten vielä tämä kaiken lisäksi.

 

No moi, kiva kun oli taas tullut tekstiä

Voi Enzian, ihan käsittämätöntä touhua kyllä!! Uskomatonta miten ne voi tehdä tuollaista! Kovasti vaan tsemppiä näihin viimeisiin viikkoihin, onneksi vauvalla on kuitenkin kaikki hyvin.

Ei meidänkään pojalla ole ollut kasvukipuja, tai ainakaan hän ei ole niitä valitellut.

Vau liljan pientä, kyllä se aika menee nopeasti! Oletko muuten ajatellut olla kuinka kauan kotona?

Meillä kans neidillä on hirmu vauhti päällä. Pari viikkoa sitten, hieman vajaa 7 kk vanhana, hän oppi konttaamisen taidon ja sitä ei ole sen jälkeen pysäyttänyt mikään. Siitä muutama päivä oppi istumaan ja nyt muutaman päivän on alkanut nousta jo seisomaan! Mie olen kans ihan huuli pyöreenä tuota kehityksen vauhtia katsellut, näyttää olevan jopa hieman veljeään edellä näissä hommissa. Joka paikka pitää tutkia, parhaita paikkoja on lehtikori ja eteinen, jossa maistellaan kaikki kengänpohjat läpi Ja isoveli on kauhuissaan kun sisko pääsee hänen leluilleen ja haluaa tulla leikkimään samoilla leluilla koko ajan Huh huh, vahtimista riittää, mutta eipä enää kitise tylsyyttään kun pääsee jo liikkumaan

Nyt lähden uusimman vauva-lehden kimppuun, mukavaa viikonloppua kaikille!

 

herranjumala tuota Enzianin juttua. Mitä ihmettä??? Voin kuvitella miten kauheelta susta tuntuu ja kun ylimäärästä stressiä ei kaivattais tuossa tilassa muutenkaan...luojan kiitos että sun masuasukilla on kaikki hyvin. Kai nyt palautetta saa (ja pitää) antaa!! Hekin osaisivat sitten kehittää ja ottaa muiden potilaiden kanssa huomioon nämä seikat, joista sanoit. Tsemppiä ihan tosi paljon vikoille viikoille...hui miten sunkin raskaus on mennyt nopeesti!! <3

Mun ihana ystävä kans synnyttää ihan hetkenä minä hyvänsä...laskettuun on enää muutama viikko ja voi miten sitä jännittääkin heidän puolestaan. Esikoinen on tulossa ja kaikki on niin uutta ja ihmeellistä!! Just vein toisen hyvän ystäväni kanssa heille meiltä pinnasängyn. Eli meillä aletaan kohta totutteleen jo isojen sänkyyn. Esikoinen oli muistaakseni 1v 3kk ku siirsin hänet isojen sänkyyn. Nyt meidän pikkunen nukkuu väliaikasesti matkasängyssä. Oli ihana miniloma kahden rakkaan ystävän kanssa!! Me molemmat jätettiin lapset hoitoon ja saatiin hetken irtautuminen arjen rutiineista...ai että kun teki taas hyvää!!!!

Jeannex, meidän kakkonen on nyt 11 kk. Oli muuten hurjaa, että vaikka olin vaan 2 päivää pois niin toisen kävelytaidot kehittyi sillä aikaa ihan huimasti!!! Nyt se kävelee jo enemmän kuin konttaa...

Mä oon pohtinut, että laittaisin pojat samaan huoneeseen nukkuun ja siinä huoneessa ei olisi sitten lelun lelua. Leluhuone olisi sitten erikseen ja sinne laittaisin tv:n lastenohjelmia varten ja tekisin siitä muutenkin pelkästään leikkimiseen tarkoitetun tilan. Värejä, junarataa, liitutaulua, jättityynyjä peuhaamista varten ym. ym...mutta rakas mieheni tyrmäsi idean heti alkumetreillä...prrrrrrrkl....miks miesten pitää puuttua??? DD no...kyllä mä uskon että hän vielä muuttaa mielensä ku näkee jo nyt, kuinka pojat leikkii aina samassa huoneessa, samoilla leluilla. Niillä on nyt omat huoneet, mutta nyt kun tässä olen seurannut heidän touhujaan niin mun mielestä ei oo mitään järkee pitää molemmilla omaa huonetta. Vanhempina sitten varmasti haluavatkin omat huoneet ja se onkin sillon ihan ok.

aaa...mun piti vielä kommentoida jotain, mutta en muista...ei ku niin!! Jeannex, ei meidänkään pojista kumpikaan ole ollut vielä päivääkään hoidossa..siis päiväkodissa tai perhepäivähoitajalla. Noa, oon miettinyt että (just eilen puhuttiin miehen kanssa tästä..) olisin vielä vuoden kotona ja sitten lähtisin joko opiskeleen tai töihin...työpaikasta ei tosin ole tietoakaan, mutta voi olla että lähden opiskelee vielä itselleni uuden ammatin. katsotaan nyt...Kuinkas kauan itse meinaat olla kotona? Entäs Jeannex?

..niin ja kerroinko jo että meidän esikoinen alottaa syyskuun alussa käymään kerran viikossa kerhossa? täällä on yksityinen kerho, jossa on ryhmä myös alle 3 vuotiaille. Eilen just hän itse valkkasi itelleen kaupasta kerhorepun...

 

Moikka!

Tänään jo vähän parempi ja rauhallisempi mieli, mitä nyt aamu alkoi silti itkun tihrustamisella kun silmäni sain auki ja alkoi taas vaivaamaan tuo sairaala-juttu.Ollaan nyt mietitty mitä tehdään ja ei olla vieläkään varmoja. Soitettiin kaiken varalta seuraavaan sairaalaan ja ilmoitettiin että voi olla että ollaan sinne tulossa sekä tilattiin mun potilastietojen kopiot sinne sekä kantoonin isoimpaan sairaalaan kaiken varalta. Lääkäri muuten soitti eilen mun miehelle ja oli sanonut että jos mulla vaan on aikaa kun synnytys käynnistyy niin pitäisi ajaa sinne jompaankumpaan sairaalaan noista eikä tänne. He kuulemma pelkäävät että tekevät jotain väärin mun kanssa synnytyksessä?? Siis voitteko uskoa...No, en voi minäkään.

Joka tapauksessa tämä juttu ei jää tähän vaan viimeistään synnytyksen jälkeen nämä lääkärit saavat kuulla kunniansa.

Odotin niin innolla synnytystä täällä kun niin paljon ihmisiä sairaalassa myös tunnen mutta nyt ei kyllä innosta yhtään. Tiedä mitä psyykkisiä ongelmia tästä kaikesta tulen saamaan.

Me mennään ostamaan pojalle iso sänky sitten kun vauva on syntynyt ja kun meillä on vauvan- ja lastenhoitoapua täällä. Päästään sitten Ikeaan kahdestaan ja paketit mahtuu autoon

Lilja ja Noa teidän vauvat on kyllä jo niin isoja, aika menee kyllä nopeesti!!

 

Hei kaikille!

En ole jaksanut vähään aikaan kirjoitella, sillä mua kyllä ärsytti se, että tuli tunne, että olen tilittänyt tänne teille ihan liikaa, miten menee huonosti yms. yms.

En jaksa puolustella omia valintojani ja esim. pysymistäni mieheni kanssa, vaikka ulkopuolisten silmin varmasti vaikuttaa siltä, että suhteemme on aivan tuhoon tuomittu. Omat ongelmamme meilläkin on, (joita kaikkia en todellakaan ole tänne teidän vaivoiksi kirjoitellut) mutta kuitenkin loppupeleissä sovitaan yhteen oikein hyvin. Tällä hetkellä yhä on menossa sama juupas eipäs toinen lapsi-meininki. Ollaan ehkä kallistuttu siihen,ettei sitä toista tehdä. Mulla alkaa kohta uusi työ, enkä halua ihan heti tullakaan raskaaksi. Ja kun aikaa kuluu, niin poika on niin ihanan iso, ettei välttämättä enää uutta pikkulapsivaihetta halua siihen perään. Tämä jää nyt nähtäväksi, sillä meillä poika on todella varsinainen persoona. Hän on todella tempperamenttinen (kuten vanhempansakin) ja tämäkin tekee kaikesta aikamoista taistelua. Olen välillä hyvin väsynyt pojan oikkuihin, joita tuntuu tulevan aina vain lisää. Myönnän, että minun ja mieheni keskinäiset välit varmastikin ovat vaikuttaneet poikaankin jollain lailla, vaikka häntä aina ensimmäisinä ajattelemmekin.

Tällä hetkellä kuitenkin elämä hymyilee: on uusi työ luvassa, jonka toivon olevan sellainen ns. loppuelämän pesti. Lisäksi miehen kanssa menee kaikin puolin hyvin, kun saatiin viettää kesälomalla vihdoinkin aikaa yhdessä. Olemme myös lähdössä ulkomaan matkalle muutaman viikon kuluttua. Sen lisäksi suunnitelmissa on toinenkin matka kauemmas tässä noin vuoden sisällä. Eli ei voi kuin olla tyytyväinen elämäänsä ja kiittää kaikesta, mitä on saanut (JA MITÄ ANSAITSEE!) Meidän perheessä selvästi tuo alkuvuoden keskenmeno laittoi kummankin oman elämän hetkellisesti aivan solmuun, emmekä osanneet käsitellä asiaa yhdessä, vaan asiat kärjistyivät, kun kumpikin omalla tahollaan teki omia omituisia päätelmiään. Asiaa ei helpottanut pojan jatkuva sairastelu, joka vei noin puolet tarhavuodesta. Se oli rankkaa aikaa, kun töissäkin oli vielä kiire ja mies ei ollut ikinä samaan aikaan kotona ja lisäksi sitten oli vielä se keskenmenokin.

Enzianille piti kommentoida, että ihan uskomatonta toimintaa siellä sairaalassa. Mäkin kyllä sinuna joskus synnytyksen jälkeen nostaisin asiasta metelin. Ihan törkeätä toimintaa!

Ai niin ja meillä on kans viel pinnis käytössä. Poika on nyt vasta alkanut haluta kivuta reunan yli, joten vaihto alkais nyt olla ajankohtainen.

Tarhassa poika syö kuulemma itse, mutta kotona on nihkeempää. Otankin nyt tiukan linjan, että sitä ei enää syötetä kotona ja piste. Tämä viikonloppu on mennyt sitten niin, että poika ei ole juurikaan syönyt mitään... No kyllä se siitä vielä.

Poika puhuu tosi hyvin, on todella tempperamenttinen ja saa itkupotku-raivaritvälillä ihan pienimmistäkin asioista. Julkisilla paikoilla tämä tietenkin on äärimmäisen ärsyttävää.

Poika osaa ottaa sukat pois jalasta ja laittaa crocksit itse jalkaan, muuten ei pue eikä riisu. Nukkumaan menee kohtuullisesti. Hampaiden pesu on suht vastenmielistä, mutta välillä yrittää itsekin. Poika leikkii enimmäkseen yksin, mutta on alkanut ottaa enemmän kontaktia muihin. Tosin hän haluaa liikkua niin paljon, ettei pysy paikoillaan, joten muut pönöttää kiltisti paikoillaan ja poika vetää jossain toisella puolella Suomea.

Tarhaan meno loman jälkeen oli todella vaikeata ja on yhä. Ei haluaisi mennä tarhaan ja itkee ja narisee asiasta. Toivottavasti helpottaa ensi viikolla, kun alkaa 2. loman jälkeinen tarhaviikko.

Ai niin potta ei kiinnosta poikaa ollenkaan. Periaatteessa osaisi varmasti mennä potalle, mutta ei halua. Jos vaipan ottaa pois ja yrittää olla ilman vaippaa, tulee kamala huuto. Vaippa pitää saada päälle. Tän vaippajutskan otan uudelleen käsittelyyn myöhemmin, kunhan saa pojan nyt ensin syömään itse myös kotona.

Nyt lähen haaveilemaan lomamatkasta! HEippa!

 

Hola vaan täältäkin!

Esikoisella oli 6-vuotisneuvola samalla ku likalla 10 kk-neuvola. Esikoinen sai rokotuksen ja itkeä nyyhkytti kuin mies. Piti kättä, johon rokotuspiikki tuli, vamma-asennossa tunnin verran ja kitisi ja venkoili. Sai lahjaksi suuresta tuskasta pikkuisen legopaketin ja käsi parani. Esikoisella alkaa eskari viidestoista päivä ja ei voi ku ihmetellä vauhtia jolla lapset kasvaa. Seuraavaksi hän sitten siirtyykin kouluterveydenhuollon piikkiin. KOULU!? Mun vauva.

Täällä ei saa pistää lasta hoitoon eskarin jälkeen (koska olen kotona), joten esikoinen on mun "vaivoina" sitten 12.30 lähtien joka päivä. Eli aamun tunnit saan viettää pienten kanssa ja sitten lähdetään hakemaan isoveli. Meille ei oo vielä tullut selkeätä rytmiä, mutta viimeistään tämä vei taaperon päiväunet kokonaan. Ei o järkeä laittaa sitä unille vasta klo 14. Meidän eskarin elämä on ollut aika pilvissä elämistä. Hän on ollut sen kahdeksan tuntia päivästä, joka päivä viikosta päiväkodissa vain vuoden elämästään. Sitten on ollut näitä puolipäivähoitoja ja pitkiä lomia ja nyt vain tämä nelituntinen eskari. Toista on sitten näillä kahdella, ellen laita taaperoa alkuun myös neljäksi tunniksi päivittäin - tai jotain. Jonossa ollaan samaan yksityiseen päiväkotiin kuin eskarilainenkin. Miksikäs sitä hyvää vaihtamaan?

Tammilapsi tosiaan kärsii pahoistakin kasvukivuista. Tässä oli oikea monen yön sarja, kun hän venkoili. Tarkoitus oli siirtää isojen sänkyyn, mutta nää kivut herättää sen aika ajoin, enkä haluaisi sen lähtevän sitten vaeltelemaan unissaan talossa, vaikka toki osaakin portaissa mennä, mutta en oo varma sitten unenpöpperössä... Meillä on siis kaksi pinnasänkyä ja nyt vasta likka opettelee nukkumaan pinniksessä, mutta ei onnistu koko yö millään. Tissille siirtyy aamuyöstä. Likka meillä nousee kaikista varhaimmin, joten mun täytyy sen kanssa siirtyä alakertaan ettei pojat herää liian aikaisin. 6.30-7.00 se heräilee.

Töihin menen vasta kun eskarilainen on aloittanut hyvän matkaa koulunkäynnin, edellyttäen että pienet saa hoitopaikan. Tarkoitus olis siis taaperoa pitää ensin vähän matkaa hoidossa ja laittaa likkakin sen ollessa liki 3-vuotias. En tiiä kestääkö talous, mutta ei voi mitään. Sydän sanoo näin.

 

Ekaks, Enzian. Tuli ihan hirmu paha mieli tosta sun sairaalapalautejupakasta, ällistyttävän ajattelematonta ja keskenkasvuista porukkaa! Koita kestää<3. Toivottavasti tosta aivan käsittämättömästä typeryydestä sikiää jotain hyvää, kuten että se toinen sairaala tai muut tulevat tapahtumat loksauttaa palaset kohdalleen ja kaikki toi onki vaan hyvä juttu. Usein käy niin, ainaki mulle! Mulla on aina tunne että kaikelle on syy, ja lopputulos on odottamisen arvonen..

Me oltiin eilen mittaneuvolassa pojan kanssa, ja puolen vuoden saldo: 600g ja 5cm. Siis tuo on kasvanu pituudessa nollakäyrälle miinukselta ollen nyt tasan 92 ja paino on pysyny omalla miinuskäyrällään, ehkä notkahtanu jopa alaspäin. Painoa 11,9kg. Aatelkaa mikä rimpula, jaksan yhä edelleen heitellä ja riehua ton kanssa ihan kunnolla. Mut enpä ton kummosempi rimpula oo itekää ollu. Eikä mies.

Huomasin tossa lomareissujen jälkeen et kas, poika ei meinaa mahtua pinnasänkyynsä. Nyt se on nukkunu matkasängyssä vierashuoneessa ja mä joka ilta ja yö ja aamu mietin et ihan kahelia laittaa kaikista pienin yksin nukkumaan! Oonki koittanu miettiä saiskos lastensängyn mitenkää tonne meiän makkariin, sit kuitenki.. Jotta saisin mäki rauhassa nukkua, nyt valvon keskellä yötä ja ties mitä. Ei oo vilkastunu aikuisten omassa makkarissa yhtään mikään joten aivan sama siinä mielessä.

Ehdin jo heittää kintaat naulaan tossa vaipattomuusjutussa kun kesä lähestyy loppuaan eikä poika osannu olla pissaamatta muuten ku nakupellenä. Mut nyt ollaan jo monta päivää oltu täysissä pukeissa ilman vaippaa ja ilman vahinkoja!!! Käytiin eilinen neuvola-kauppareissuki vaipatta (ja käytiin kaikissa matkalla olleissa vessoissa;P) ja ihan kuivina! Nyt se nukkuu päikkäreitä tuolla pelkässä T-paidassa. Yövaippa oli rutikuiva. Ollaan toooosi lähellä sitä että osa lopuista vaipoista jää käyttämättä. Ihmeellistä.

Lueskelin meiän parin vuoden takasia juttuja ja tuntuu et osa teistä on ollu näissä mun nykysissä fiiliksissä jo sillon. En osaa selittää mut mä jäin jotenki jumiin siihen vauva-aikaan, sen vaativuuteen ja sitovuuteen. Kun te puhuitte yökylistä ja naistenilloista, musta tuntu et ne on valovuosien päässä. Nyt meilläki poika on ollu jo useita kertoja yökylässä ilman et se on äitille tai pojalle mikään juttu, muutaku kiva siis. Ymmärrän yhtäkkiä miks perheissä on erilaisia ikäeroja jne. Lapset on vaan NIIIIIN erilaisia, ja äiditkin. Nyt mäkin hengitän vihdoin jo rauhallisesti. Sitäpaitsi, pojalla on nyt iskäbuumi, se itki lohduttomasti aamulla kun iskä sano että menee nyt töihin.. Iskä iskä iskä iskä.. tehdäänkö sitä ja tätä ja tota.. Hunajaa mun korville. Pojalle mies ei sano "ei" yhtään niin usein ku mulle joten se tekee ton tenavan kanssa paljo enemmän ku koskaan ennen.

Se mun järjestämä synttäriyllätys oli muuten onnistunu! Mies nukahti eilen viimesinä sanoinaan että kiva kun järjestit synttärikahvittelut krooh.. Tiiän ettei se aina pidä ylläreistä, joten siinä oli pieni riski ettei se ois ilahtunu vieraista arkena yllättäin. Mut se oli heti kotiin tultuaan selvästi mielissään. Tuli töistä puoltuntia ennen vieraiden saapumista ja autto mua vielä lopuissa siivoiluissa! Kehu tarjoilua ja jutteli innostuneena vieraiden kanssa. Jee!

Meillä menee nyt ihan käsittämättömän hyvin parisuhteessa. En tajua. Oon saanu mun tunteet takasin, melkein ku oisin uudestaan rakastunu. Meiän loma meni vaihdellen hyvästä huonoon, eka työviikko sit räjäytti pankin, siis pohjanoteeraus. En oikeen ees muista kaikkee, mut lopputulos oli se et ehdotin asumuseroa. Tai ei se ollu ehdotus, sanoin että nyt mä lähden. Katotaan myöhemmin tuutko perässä. Olin suunnitellu jo mitä teen, miten maksan takuuvuokran ja mihin mulla on yksin varaa. Minne haluan. Mitä aion tehdä siellä. Jotenki mies tajus heti et oon tosissani enkä pelleile tai uhkaile, ja siitä asti se on ollu ihan eri mies. Mulla oli aina tunne et se riitelee pienistä ja typeristä, periaatteellisista asioista jotka se nyt sit kai ymmärsi unohtaa. Se ehdotti et muutetaan yhdessä ja et se jäis alkuun pojan kans kotiin ja mä menisin töihin. Se sopi mulle, tosin en oo saanu vielä töitä ja nyt mieski taas ettii niitä itelleen.. No kattoo. Vaikee selittää mut nyt menee oikeesti hyvin. En tiiä koska lakkaan pelkäämästä et se sama meno palais, tästä kestää aikansa toipua. Ois pitäny "lähteä" jo paljon paljon aikasemmin, jos kyse oikeesti oli vaan noin turhista asioista miehen puolelta.

Mutta vastatakseni kysymykseen jonka Lilja esitti, aion olla kotona ainaki siihen et poika on kolme, mut jos saan kokopäivätöitä niin sit poika jää miehen kanssa sinne kolmeen vuoteen. Mies kyllä sano että mikä raja se kolme vuotta on, ja tosiaan, jos mä tienaan tällä hetkellä 200 kuussa ni onhan se aika typerä syy ollu tähänki asti olla kotona. Ilta- tai viikonlopputöilläki saisin saman ja enemmän, joten pojan ei tarttis mennä ku kouluun sit viiden vuoden päästä. Raha ei päätä meillä näitä juttuja, vaan sydän kuten Liinuki sano.

Haaveilen ton päiväkodin suhteen sellasesta osapäivähoidosta. Miehellä on nyt liukuva työaika ja usein se menee 9-10.30 töihin. Mä oon hakenu paikkoja joissa työt alkaa ennen seitsemää joten tietty pääsisin aikasin iltapäivällä. Pojalle tulis lyhyt hoitopäivä ja se sais sekä iskäaikaa että äitiaikaa. Ja todennäkösesti äiti-iltapäivän jälkeen iskä laittais nukkumaan.

Oon vihdoin täysin hyväksyny sen että me ollaan yksilapsinen perhe. Kauan siihen menikin. Tää tuntuu nyt meille oikeelta ja hyvältä, musta on ihana ku voin täysin keskittyä meidän ainokaisen kasvuun ja vaiheisiin. En silti koe että paapoisin tai olisin mitenkää huono. On vaan sielunrauha laskeutunu muhun.

Ihana sade!! Tykkään sateesta ja syksystä.. Iloiset terkut kaikille palstalla!!

 

Hei vaan kaikille, Liinustakin oli kiva kuulla!

Mulla on ollut tosi kiireiset pari viikkoa, olen välillä tehnyt töitä sen jälkeen kun olen saanut tytön nukkumaan jne. toivottavasti tämä tahti ei kauaa jatku tai mulla hajoo pää. Muutenkin on ollut kauheasti tekemistä, pitäisi koittaa saada tämä elämä rauhoittumaan jotenkin. Mun pikkuveli on täällä kylässä nyt pari viikkoa ja haluaisi tietty käydä iltaisin ulkona ja muutenkin katsella kaupunkia, mutta mulla ei energia meinaa riittää...

Tyttö meni täällä yksityiseen päiväkotiin, on siellä 4 päivää viikossa. Tänään sanoi kyllä ettei halua mennä sinne, onneksi ei kuitenkaan alkanut itkemään kun sitten mun on aina paha mieli koko päivän. Ei Suomessakaan kyllä tykännyt olla päiväkodissa kun joskus perhepäivähoitajan ollessa kipeänä tms. joutui siellä olemaan. Harmillista, tästä lähistöltä ei ole löydetty perhepäivähoitoa. No katsotaan, ehkäpä tuo tottuu.

Meillä Italian loma lähestyy, ihanaa. Kiva kun tyttö näkee siellä suomalaisia kavereita ja mä myös Toivotaan että lämpöä riittää vielä syyskuussa kun ovat nämä ilmat olleet niin kummat viime aikoina.

Hyvä kuulla Jennex, että teillä menee paremmin! ja mä kanssa olin todella ihmeissäni Enzianin lääkäreiden käytöksestä, olisiko joku kulttuuriero tuossa?

Nyt jatkan töitä