***TAMMIVAUVAT*** Marraskuussa (UUSI VAUVA SYNTYNYT)
- Viestiketjun aloittaja Enie
- Ensimmäinen viesti
Vaikka osastolla onkin vierailukielto, niin voihan vieraita tavata myös esim. kanttiinissa. (jos kunto sallii sinne raahautumisen). Tosin, jos vieraat on tullut katsomaan nimenomaan vauvaa eikä tuoretta äitiä, niin ei ehkä sitten hyvä järjestely. TYKSissä sai (ainakin esikoisen aikaan) vierailuajan ulkopuolellakin näyttää vauvaa vieraille, kun vain meni osaston ulkopuolelle käytävään. Kun eikös vierailukielto koske vain osastoa 
Sitä lähinnä tässä ajattelin, että jos vanhempia lapsia haluaa nähdä ja osastolla joutuu olemaan useamman päivän.
Sitä lähinnä tässä ajattelin, että jos vanhempia lapsia haluaa nähdä ja osastolla joutuu olemaan useamman päivän.
Hipkukka En tosiaan tiedä, mikä noissa sairaaloissa on ollut käytäntönä, joissa tuo vierailukielto on ollut, mutta aika hassulta tuntuu, jos noin on, kun kyllähän ne samat pöpöt siinä kulkeutuu osastollekin jos lastansa halailee ja pitää sylissä.
No viimeksi en kyllä edes pystynyt istumaan synnytyksen jälkeen 10 päivään ollenkaan, joten ei olis ollut kovin kiva kanttiinissa seisoa. Mutta noh, katsotaan miten tällä kertaa, ja voihan se olla, ettei sellaista vierailukieltoa edes ole.
Oma yö: Esikoinen, 2 v 4 kk, heräsi vähintään TUNNIN VÄLEIN ITKEMÄÄN, siis 7 kertaa välillä 24-07! En siis ole nukkunut tuntia pidempää pätkää yöllä! Mieskin vielä tuli vasta neljältä ja huppelissa, että en siltä voinut pyytää apua. En tosiaan kyllä tajua, mikä ihme sitä esikoista vaivasi! Toivottavasti tällaisia öitä ei oo kovin monia sit kun vauvakin on jo maailmassa. :kieh:
No viimeksi en kyllä edes pystynyt istumaan synnytyksen jälkeen 10 päivään ollenkaan, joten ei olis ollut kovin kiva kanttiinissa seisoa.
Mutta noh, katsotaan miten tällä kertaa, ja voihan se olla, ettei sellaista vierailukieltoa edes ole.Oma yö: Esikoinen, 2 v 4 kk, heräsi vähintään TUNNIN VÄLEIN ITKEMÄÄN, siis 7 kertaa välillä 24-07! En siis ole nukkunut tuntia pidempää pätkää yöllä! Mieskin vielä tuli vasta neljältä ja huppelissa, että en siltä voinut pyytää apua.
En tosiaan kyllä tajua, mikä ihme sitä esikoista vaivasi! Toivottavasti tällaisia öitä ei oo kovin monia sit kun vauvakin on jo maailmassa. :kieh:Joskus on Tyksissä saanut näyttää vauvaa päiväsalissa/käytävässä. Nyt tämäkin on kuulemma kielletty, kertoivat äitiyspolilla. Kai äiti kuitenkin saa lähteä vaikka kanttiiniin. Siitä ei ole tietoa.Alkuperäinen kirjoittaja Hipkukka:Vaikka osastolla onkin vierailukielto, niin voihan vieraita tavata myös esim. kanttiinissa. (jos kunto sallii sinne raahautumisen). Tosin, jos vieraat on tullut katsomaan nimenomaan vauvaa eikä tuoretta äitiä, niin ei ehkä sitten hyvä järjestely. TYKSissä sai (ainakin esikoisen aikaan) vierailuajan ulkopuolellakin näyttää vauvaa vieraille, kun vain meni osaston ulkopuolelle käytävään. Kun eikös vierailukielto koske vain osastoa
Sitä lähinnä tässä ajattelin, että jos vanhempia lapsia haluaa nähdä ja osastolla joutuu olemaan useamman päivän.
Lily of the valley :hug: Toivottavasti esikoinen nukkuu jo ensi yönä paremmin :hug:
Tänää ei alkanu pvä hyvi.. :'(
Esikko pyyvettiin joulutapahtumaan, mut ei keskimmäistä. Toine siis 5v ja toine 4v ja sanoinpa sit, ett joko molemmat lähtee tai ei kumpikaa. Tolle 4v:lle tuli tosi paha mieli, ko sisko vaa ois päässy.
Mikä helkkari se o, ett aina kartetaan tuota poikaa!!!Sano tää kysyjä vaa, ett aatteli kuulema ett poika saattais pelätä siel |O joopa joo!!
Ja ny alkaa tää mamma olee nii kettuuntuneel tuulel, ett tähä loppu miun penskojen laitto eriarvosuuteen. Aina vaa oltas ottamas esikkoo mukaan ja keskimmäinen jää itkemään, ei onnistu enää!!
Kiitos, ko sain purkautuu. Helpotti pikkasen..vaikka oli varmaan aikasta epäselvä sepustus :/
Mut masu voi hyvi, jotai positiivista
Pörri ja Pätkä 31+3
Esikko pyyvettiin joulutapahtumaan, mut ei keskimmäistä. Toine siis 5v ja toine 4v ja sanoinpa sit, ett joko molemmat lähtee tai ei kumpikaa. Tolle 4v:lle tuli tosi paha mieli, ko sisko vaa ois päässy.
Mikä helkkari se o, ett aina kartetaan tuota poikaa!!!Sano tää kysyjä vaa, ett aatteli kuulema ett poika saattais pelätä siel |O joopa joo!!
Ja ny alkaa tää mamma olee nii kettuuntuneel tuulel, ett tähä loppu miun penskojen laitto eriarvosuuteen. Aina vaa oltas ottamas esikkoo mukaan ja keskimmäinen jää itkemään, ei onnistu enää!!
Kiitos, ko sain purkautuu. Helpotti pikkasen..vaikka oli varmaan aikasta epäselvä sepustus :/
Mut masu voi hyvi, jotai positiivista
Pörri ja Pätkä 31+3
millanka, no on teidän sairaalassa ollut kyllä ihmeellisiä hoitsuja... miulle särkylääkettä oikein tyrkytettiin, vaikka aluksi miusta tuntui (vissiin puudute vielä vaikutti ) et en mitään tarvitse, mut sanottiin et ota nyt varmuudeksi ettei tarvii sitten odotella hoitajaa tuomaan kun kivut alkaa tuntua. Särkylääkettä sitten loppujen lopuksi söin buranaa 8 h välein ja siinä puolessa välissä aina panadolia, eli 4 h välein oli joku lääke odottamassa ja tuntui kyl ihan tarpeelliselta, vaikkei miul ollu mitään pahoja repeämiäkään. Kaikkea muutakin tarjottiin mitä nyt vaan voi tarvita, lanoliinia rinnapäille jne. Oon varmaan yliherkkä mut miuta pelottaa just se jos kohtelu sairaalassa olis huonoa ja ei otettais vakavasti kipuja jne. Ne voi tietysti monesti olla pikkujuttuja, mut se vaan vaikuttaa kuitenkin siihen kokonaisfiilikseen mikä siitä sairaalassaolosta tulee. Oma sairaalakammo sai alkunsa Jorvin keikalta ennen ekaa raskautta kun miulla oli salmonella ja siis vaikka kohtelu oli tosi hyvää hoitajien taholta niin siellä vaan oli niin kiire, että jäin jotenkin oman onneni nojaan eikä kukaan ehtinyt tuoda vettä vaikka pyysin monta kertaa ja pääsin kuivumaan ja salmonellapotilaana en saanut itse mennä keittiöön vettä hakemaan. Tuon kuivumisen takia sitten tippaan ja hoitoaika sairaalassa vaan piteni. Ja sairaalassa oli silloin niin kova ruuhka että jouduin olemaan käytävällä koko ajan ja se oli kyl tosi inhottavaa, kun muiden potilaiden vieraita ravaa vierestä koko ajan ja on jatkuva meteli.
Eka synnytys sitten kätilöopistolla Haikaranpesässä, koska pelkäsin tosi kovin ja etsiskelin paikkaa joka olis mahdollisimman ei-sairaalamainen, ja sieltä on pelkkää hyvää sanottavaa! Se oli siis ihan tosi mahtava paikka synnyttää. Jotkut on ollut sitä mieltä että siellä voi jäädä myöskin liikaa oman onnensa nojaan, mutta toisaalta sinne haluavilla on oltava mies tai muu tukihenkilö mukana koko sairaalassa oloajan, joten sinne varmaan hakeutuukin enemmän sellaisia jotka kaipaa sitä omaa rauhaa ja meille se oli ainakin just sopiva paikka. Ja meillä tuli kyllä hoitaja käymään joka vuoron alussa ja aina kun kelloa soitettiin ja imetyksessä sain apua joka kerta kun tarvitsin ja alussa sitä tarvisin joka ikisellä imetyskerralla, joten miun käsitys on että ihan yhtäpaljon oli hoitajia meidän tukena kuin kätilöopiston muillakin osastoilla. Synnytyksessä oli mukana pelkästään yksi kätilö. Anestesialääkäri kävi kyllä laittamassa epiduraalin ja synnytyslääkäri ottamassa verinäytteitä lapsen päästä kun sydänäänet laski ja syntymishetkellä toinen kätilö tuli paikalle hetkeksi jne. Mut muuten paikalla vain yksi kätilö ja oma mies ja se sopi miulle tosi hyvin. Itselle jäi myös kuva että oli tosi rauhallinen yö, mut jälkeenpäin kätilö sanoi et heillä oli kyl aika kova kiire, mut se ei näkynyt miulle ollenkaan. Jotenkin synkkas sen kätilön kanssa tosi hyvin ja ponnistusvaiheessakin olin tosi rauhallinen vaik tuntui ettei se etene yhtään ja olisin olettanut että siinä vaiheessa itselle tulis paniikki. Ja kätilö sanoi monta kertaa, et nyt hidastetaankin vielä tahtia, ettei tule repeämiä, eikä sitten tullutkaan kuin muutamia nirhaumia, vaikka 4-kiloinen vauva oli. Ja tosiaan noin kuukautta ennen synnytystä kävin kätilön kanssa keskustelemassa ja tekemässä synnytyssuunnitelmaa ja sitä suunnitelmaa noudatettiin synnytyksessä niin pitkälti kuin oli mahdollista ja miun pelko otettiin tosi hyvin huomioon joka vaiheessa. Tuntui siis että hoito oli erittäin ammattimaista alusta loppuun. Mut silti lähden kyl mielellään nopeesti pois tällä kertaa, koska kyl kotona vaan on vielä mukavempaa.
Lily of the valley, tääl kans heräillään esikoisen kanssa, joten aamusin on kyllä silmät ristissä.... Hän saa ihmeellisiä itkukohtauksia, tai oikeestaan kirkumiskohtauksia, yöllä ja tuntuu ettei saada millään rauhoittumaan. Siis se on semmoista tosi lohdutonta itkua ja poika vaan rimpuilee eikä rauhoitu syliin vaan pyrkii pois kaikin voimin. Tämän mahan kanssa tuo piteleminen ei enää onnistukaan ja en varmaan pärjäiskään jos mies olis pois kotonta yön. Kerran tuo kirkumiskohtaus tuli myös päiväunilla ja täytyy sanoa että silloin olin ihan pulassa pojan kanssa. Loppujen lopuksi meni sillä kertaa 1,5 h saada poika kunnolla rauhoittumaan ja sitä kirkumista kesti 25 min. Siis onko kellään vastaavaa ollut? Poika on nyt 1 v 2 kk ja ollaan ajateltu et nuo johtuu kun näkee unia??? Vähän ennen vuoden ikää oli ekan kerran ja varmaan alle kymmenen kertaa ollut yhteensä, mut nyt viime viikkoina tihentynyt välit.
Naps 32+6
) et en mitään tarvitse, mut sanottiin et ota nyt varmuudeksi ettei tarvii sitten odotella hoitajaa tuomaan kun kivut alkaa tuntua. Särkylääkettä sitten loppujen lopuksi söin buranaa 8 h välein ja siinä puolessa välissä aina panadolia, eli 4 h välein oli joku lääke odottamassa ja tuntui kyl ihan tarpeelliselta, vaikkei miul ollu mitään pahoja repeämiäkään. Kaikkea muutakin tarjottiin mitä nyt vaan voi tarvita, lanoliinia rinnapäille jne. Oon varmaan yliherkkä mut miuta pelottaa just se jos kohtelu sairaalassa olis huonoa ja ei otettais vakavasti kipuja jne. Ne voi tietysti monesti olla pikkujuttuja, mut se vaan vaikuttaa kuitenkin siihen kokonaisfiilikseen mikä siitä sairaalassaolosta tulee. Oma sairaalakammo sai alkunsa Jorvin keikalta ennen ekaa raskautta kun miulla oli salmonella ja siis vaikka kohtelu oli tosi hyvää hoitajien taholta niin siellä vaan oli niin kiire, että jäin jotenkin oman onneni nojaan eikä kukaan ehtinyt tuoda vettä vaikka pyysin monta kertaa ja pääsin kuivumaan ja salmonellapotilaana en saanut itse mennä keittiöön vettä hakemaan. Tuon kuivumisen takia sitten tippaan ja hoitoaika sairaalassa vaan piteni. Ja sairaalassa oli silloin niin kova ruuhka että jouduin olemaan käytävällä koko ajan ja se oli kyl tosi inhottavaa, kun muiden potilaiden vieraita ravaa vierestä koko ajan ja on jatkuva meteli. Eka synnytys sitten kätilöopistolla Haikaranpesässä, koska pelkäsin tosi kovin ja etsiskelin paikkaa joka olis mahdollisimman ei-sairaalamainen, ja sieltä on pelkkää hyvää sanottavaa! Se oli siis ihan tosi mahtava paikka synnyttää. Jotkut on ollut sitä mieltä että siellä voi jäädä myöskin liikaa oman onnensa nojaan, mutta toisaalta sinne haluavilla on oltava mies tai muu tukihenkilö mukana koko sairaalassa oloajan, joten sinne varmaan hakeutuukin enemmän sellaisia jotka kaipaa sitä omaa rauhaa ja meille se oli ainakin just sopiva paikka. Ja meillä tuli kyllä hoitaja käymään joka vuoron alussa ja aina kun kelloa soitettiin ja imetyksessä sain apua joka kerta kun tarvitsin ja alussa sitä tarvisin joka ikisellä imetyskerralla, joten miun käsitys on että ihan yhtäpaljon oli hoitajia meidän tukena kuin kätilöopiston muillakin osastoilla. Synnytyksessä oli mukana pelkästään yksi kätilö. Anestesialääkäri kävi kyllä laittamassa epiduraalin ja synnytyslääkäri ottamassa verinäytteitä lapsen päästä kun sydänäänet laski ja syntymishetkellä toinen kätilö tuli paikalle hetkeksi jne. Mut muuten paikalla vain yksi kätilö ja oma mies ja se sopi miulle tosi hyvin. Itselle jäi myös kuva että oli tosi rauhallinen yö, mut jälkeenpäin kätilö sanoi et heillä oli kyl aika kova kiire, mut se ei näkynyt miulle ollenkaan. Jotenkin synkkas sen kätilön kanssa tosi hyvin ja ponnistusvaiheessakin olin tosi rauhallinen vaik tuntui ettei se etene yhtään ja olisin olettanut että siinä vaiheessa itselle tulis paniikki. Ja kätilö sanoi monta kertaa, et nyt hidastetaankin vielä tahtia, ettei tule repeämiä, eikä sitten tullutkaan kuin muutamia nirhaumia, vaikka 4-kiloinen vauva oli. Ja tosiaan noin kuukautta ennen synnytystä kävin kätilön kanssa keskustelemassa ja tekemässä synnytyssuunnitelmaa ja sitä suunnitelmaa noudatettiin synnytyksessä niin pitkälti kuin oli mahdollista ja miun pelko otettiin tosi hyvin huomioon joka vaiheessa. Tuntui siis että hoito oli erittäin ammattimaista alusta loppuun. Mut silti lähden kyl mielellään nopeesti pois tällä kertaa, koska kyl kotona vaan on vielä mukavempaa
. Lily of the valley, tääl kans heräillään esikoisen kanssa, joten aamusin on kyllä silmät ristissä.... Hän saa ihmeellisiä itkukohtauksia, tai oikeestaan kirkumiskohtauksia, yöllä ja tuntuu ettei saada millään rauhoittumaan. Siis se on semmoista tosi lohdutonta itkua ja poika vaan rimpuilee eikä rauhoitu syliin vaan pyrkii pois kaikin voimin. Tämän mahan kanssa tuo piteleminen ei enää onnistukaan ja en varmaan pärjäiskään jos mies olis pois kotonta yön. Kerran tuo kirkumiskohtaus tuli myös päiväunilla ja täytyy sanoa että silloin olin ihan pulassa pojan kanssa. Loppujen lopuksi meni sillä kertaa 1,5 h saada poika kunnolla rauhoittumaan ja sitä kirkumista kesti 25 min. Siis onko kellään vastaavaa ollut? Poika on nyt 1 v 2 kk ja ollaan ajateltu et nuo johtuu kun näkee unia??? Vähän ennen vuoden ikää oli ekan kerran ja varmaan alle kymmenen kertaa ollut yhteensä, mut nyt viime viikkoina tihentynyt välit.
Naps 32+6
Täällä ollut aika jännät paikat nyt muutaman yön. Kaksi yötä peräkkäin supisteli n.2 tuntia aaltoillen kipeästä- melko kipeään (kipuasteikolla 4-7), ja selän puolella.
Soittelin sitten neuvola-tädille, joka soitti samantien äitipolille ja varasi ajan. Neuvolatäti ollut jo pitkän aikaa mietteliäänä vauvan kasvun suhteen (lokakuun 15 pvä sf-mitta 30cm ja siitä ei olla kasvettu milliäkään, joten käyrä kovassa laskusuhdanteeessa. Keikkui kyllä alkuun yläkäyrien yläpuolella), sekä paasannut joka käynnillä, että en saa tehdä mitään, jotta vauva pysyy masussa.
Äippäpolilla ultrasivat ja ottivat käyrää, ja sitten lääkärin pakeille. Vauva oli kuulema pitkä ruipelo. :heart: Paino-arvio 2000g. Istukan tai napanuoran toiminnassa ei ollut mitään häikkää kuitenkaan. On vai raasu laiha. Aivan oli pää lähtökuopissa ja kiinnittyneenä. Kohdun suu auki 2cm. Kovasti olisi sieltä tulossa... Lääkäri lohdutteli, että kyllä hyvät mahdollisuudet pienellä vaikka tulisikin. Pitää nyt ottaa vain rauhallisesti.
Eilen illalla supistukset tulivat sitten taas. Ensiksi maha tyhjeni varoittamatta. Sitten maha muuttui, lähes kivuttomasti, kivikovaksi palloksi. Muuttuivat kivuliaammiksi, joten aloin kellottaa. Viiden minuutin välein tulivat ja olivat kestoltaan sen 1-1,5 min. Sitten loppui (jälleen kerran) kuin seinään. Koko sessio kesti n.3h. Mitä täällä tapahtuu?!? Kertokaa onnettomalle ensikertalaiselle!! Olen koko ajan ihan paniikissa :ashamed: Tuleeko tässä muutaman päivän sisällä lähtö, vain onko tämä ihan normaalia "harjoittelua" ?!? Vielä yksikään "supistelu-kohtaus" ei ole ollut TODELLA kipeä. Mies lähdössä reisssuun vloppuna. Uskallanko päästää sen?
Jaksamista kaikille mammoille!
Elayne ja Mervi 34+6
Soittelin sitten neuvola-tädille, joka soitti samantien äitipolille ja varasi ajan. Neuvolatäti ollut jo pitkän aikaa mietteliäänä vauvan kasvun suhteen (lokakuun 15 pvä sf-mitta 30cm ja siitä ei olla kasvettu milliäkään, joten käyrä kovassa laskusuhdanteeessa. Keikkui kyllä alkuun yläkäyrien yläpuolella), sekä paasannut joka käynnillä, että en saa tehdä mitään, jotta vauva pysyy masussa.
Äippäpolilla ultrasivat ja ottivat käyrää, ja sitten lääkärin pakeille. Vauva oli kuulema pitkä ruipelo.
:heart: Paino-arvio 2000g. Istukan tai napanuoran toiminnassa ei ollut mitään häikkää kuitenkaan. On vai raasu laiha. Aivan oli pää lähtökuopissa ja kiinnittyneenä. Kohdun suu auki 2cm. Kovasti olisi sieltä tulossa... Lääkäri lohdutteli, että kyllä hyvät mahdollisuudet pienellä vaikka tulisikin. Pitää nyt ottaa vain rauhallisesti.Eilen illalla supistukset tulivat sitten taas. Ensiksi maha tyhjeni varoittamatta. Sitten maha muuttui, lähes kivuttomasti, kivikovaksi palloksi. Muuttuivat kivuliaammiksi, joten aloin kellottaa. Viiden minuutin välein tulivat ja olivat kestoltaan sen 1-1,5 min. Sitten loppui (jälleen kerran) kuin seinään. Koko sessio kesti n.3h. Mitä täällä tapahtuu?!? Kertokaa onnettomalle ensikertalaiselle!! Olen koko ajan ihan paniikissa :ashamed: Tuleeko tässä muutaman päivän sisällä lähtö, vain onko tämä ihan normaalia "harjoittelua" ?!? Vielä yksikään "supistelu-kohtaus" ei ole ollut TODELLA kipeä. Mies lähdössä reisssuun vloppuna. Uskallanko päästää sen?
Jaksamista kaikille mammoille!
Elayne ja Mervi 34+6
Sairaalassa olosta Nyt on vaikea arvioida kauanko siellä tulee "viihdyttyä". Esikosesta olin viikon, kun hän joutui teholle ensin niin en halunnut lähteä kotiin ennen kuin saan hänet mukaan.
Nuorimmaisesta olin sen n.2pv ja olin jo ihan kypsä.
Nyt kun on kaksi niin saas nähdä, ja sitten pitää kysyä oppia poika vehkeiden pesuun jne...
Muuten kyllä synnytyksen jälkeen olen ollut hyvässä kunnossa aiempien synnytyksien jälkeen eikä istumiset tms. ole olleet hankalia. Nyt varmaan sitten olenkin ihan kuollutta kamaa, kun muutenkin tämä raskaus on ollut niin vaivainen ja hankala.
(.) Suppareita ei juuri lainkaan, eli kun saisikin vähän kypsytellä lisää niin mitään ei tapahdu, aivan kuten arvelinkin
No, tokihan en saa riehua ja touhuta vieläkään, mutta että edes vähän vois supistella kuten tuossa supisteli aiemmin niin se tekis hyvää esityötä sitten sille mahdolliselle käynnistykselle.
Ja yleensäkin että sitten kans alkavat käynnistämään, siinäkinhän pitää käsittääkseni olla tietty tilanne tuolla alapäässä että siihen lähdetään.
Tänään olis tarkoituksena käydä anoppilassa ja minun porukoilla taas kyläilemässä joten eiköhän se siitä taas riemastu ja supistelut ala :kieh:
Eilen laitettiin jouluvalot, verhot ja jouluvahankangas liina ruokapöydälle joten sieltähän se sekin tulee sitten.
Elayne Minulla kans tuollaisia suppareita ollut ja olen luullut että nyt tuli lähtö. Niitä kertoja on ollut useita ja minäkin olen aina yhtä ymmällään niiden kanssa ollut. Nimittäin aiemmissa raskauksissa ei tuollaistakaan ole ollut.
Enie + Nörtti ja Hissu 35+6
Nuorimmaisesta olin sen n.2pv ja olin jo ihan kypsä.
Nyt kun on kaksi niin saas nähdä, ja sitten pitää kysyä oppia poika vehkeiden pesuun jne...
Muuten kyllä synnytyksen jälkeen olen ollut hyvässä kunnossa aiempien synnytyksien jälkeen eikä istumiset tms. ole olleet hankalia. Nyt varmaan sitten olenkin ihan kuollutta kamaa, kun muutenkin tämä raskaus on ollut niin vaivainen ja hankala.
(.) Suppareita ei juuri lainkaan, eli kun saisikin vähän kypsytellä lisää niin mitään ei tapahdu, aivan kuten arvelinkin
No, tokihan en saa riehua ja touhuta vieläkään, mutta että edes vähän vois supistella kuten tuossa supisteli aiemmin niin se tekis hyvää esityötä sitten sille mahdolliselle käynnistykselle.
Ja yleensäkin että sitten kans alkavat käynnistämään, siinäkinhän pitää käsittääkseni olla tietty tilanne tuolla alapäässä että siihen lähdetään.
Tänään olis tarkoituksena käydä anoppilassa ja minun porukoilla taas kyläilemässä joten eiköhän se siitä taas riemastu ja supistelut ala :kieh:
Eilen laitettiin jouluvalot, verhot ja jouluvahankangas liina ruokapöydälle joten sieltähän se sekin tulee sitten.
Elayne Minulla kans tuollaisia suppareita ollut ja olen luullut että nyt tuli lähtö. Niitä kertoja on ollut useita ja minäkin olen aina yhtä ymmällään niiden kanssa ollut. Nimittäin aiemmissa raskauksissa ei tuollaistakaan ole ollut.
Enie + Nörtti ja Hissu 35+6
Naps Tuntuuko susta, että se lapsi herää vai on unessa? Meillä esikoinen kyllä oikeasti herää, ja on siksi melko helppo saada rauhoittumaan uudelleen. Mutta sellainen asia on olemassa kuin yölliset kauhukohtaukset, ja siinä ei ilmeisesti saisi missään nimessä ottaa lasta syliin. Tämä teksti on HUSin sivuilta:
"Parasomniat ovat syvän unen vaiheeseen liittyviä ilmiöitä. Näistä yölliset kauhukohtaukset ja unissakävely huolestuttavat vanhempia tavallisimmin. Nämä sijoittuvat syvään uneen ja ovat siten erilaisia kuin pilkeunen painajaiset. Painajaisista lapsi on helposti herätettävissä ja hän muistaa siitä mielikuvia tai tunnelmia ja on lohdutettavissa.
Yöllisen kauhukohtauksen aikana lapsi on osaltaan havahtunut syvimmästä unesta siirtyessään kolmanteen univaiheeseen. Hän huutaa hätääntyneen oloisena, silmät kauhusta laajenneina. Häneen ei saa kontaktia, hän on hyvin vaikeasti herätettävissä ja mikäli herää, ei muista tilanteesta mitään. Kauhukohtauksia esiintyy yksittäisinä tai toistuvina ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Niitä on enemmän lasta voimakkaasti stressanneiden tai tramatisoineiden tilanteiden jälkeen. Tiheästi toistuessaan ne voivat olla merkki avun tarpeesta.
Paras tapa hoitaa tavalliset yölliset kauhukohtaukset on kuitenkin pysytellä lapsen lähettyvillä, jotta voi estää häntä satuttamasta itseään, mutta olla ottamatta lasta syliin, koska se lisää hänen kauhukokemustaan. Tyypillisesti lapsi painuu pian takaisin uneen. Sama koskee unissakävelyä, lasta voi ohjata takaisin sänkyä kohti, mutta hänen ottamisensa kiinni näyttää aiheuttavan kauhun sekaista havahtumista.
Parasomniat vähenevät yleensä iän myötä. Niitä on mahdollista hoitaa unilääkkeillä, mutta tämä on tarpeellista yleensä vain, mikäli ne rasittavat perhettä kohtuuttomasti."
Toivottavasti teidän lapsen yöunet helpottuvat ajan myötä, kuulostaa aika raskaalta tuo. :hug:
"Parasomniat ovat syvän unen vaiheeseen liittyviä ilmiöitä. Näistä yölliset kauhukohtaukset ja unissakävely huolestuttavat vanhempia tavallisimmin. Nämä sijoittuvat syvään uneen ja ovat siten erilaisia kuin pilkeunen painajaiset. Painajaisista lapsi on helposti herätettävissä ja hän muistaa siitä mielikuvia tai tunnelmia ja on lohdutettavissa.
Yöllisen kauhukohtauksen aikana lapsi on osaltaan havahtunut syvimmästä unesta siirtyessään kolmanteen univaiheeseen. Hän huutaa hätääntyneen oloisena, silmät kauhusta laajenneina. Häneen ei saa kontaktia, hän on hyvin vaikeasti herätettävissä ja mikäli herää, ei muista tilanteesta mitään. Kauhukohtauksia esiintyy yksittäisinä tai toistuvina ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Niitä on enemmän lasta voimakkaasti stressanneiden tai tramatisoineiden tilanteiden jälkeen. Tiheästi toistuessaan ne voivat olla merkki avun tarpeesta.
Paras tapa hoitaa tavalliset yölliset kauhukohtaukset on kuitenkin pysytellä lapsen lähettyvillä, jotta voi estää häntä satuttamasta itseään, mutta olla ottamatta lasta syliin, koska se lisää hänen kauhukokemustaan. Tyypillisesti lapsi painuu pian takaisin uneen. Sama koskee unissakävelyä, lasta voi ohjata takaisin sänkyä kohti, mutta hänen ottamisensa kiinni näyttää aiheuttavan kauhun sekaista havahtumista.
Parasomniat vähenevät yleensä iän myötä. Niitä on mahdollista hoitaa unilääkkeillä, mutta tämä on tarpeellista yleensä vain, mikäli ne rasittavat perhettä kohtuuttomasti."
Toivottavasti teidän lapsen yöunet helpottuvat ajan myötä, kuulostaa aika raskaalta tuo. :hug:
Lily of the valley, siis itseasiassa on mietitty että tuntuu et poika ei olis hereillä sen kirkumiskohtauksen ajan, koska häneen ei saa mitään kontaktia. En ole ajatellutkaan ettei kannattaisikaan syliin ottaa. Siis yleensä se alkaa niin että poika itkee vähän aikaa ja menen hänen luokse, laitan tutin suuhun tai käännän toiseen asentoon ja hän tuntuu jatkavan unia, mutta sit 5 sekunnin päästä huuto on kovempi ja taas koitan tutilla tai silittämällä et jatkais unta. Joskus jatkaa ja kaikki ok, eli normaaleina öinä, tai sit se huuto jatkuukin ja taas parin sekunnin päästä kovempi huuto kunnes se on sitä kirkumista. Sitten menee pitkin sängyn laitoja ja kolhii päätään jne. ja on otettu syliin, ettei telois itseään. Mut sylissä siis ihan mieletön rimpuilu ja yleensä se kirkuminen kestää 10-20 minuuttia. Täytyy varmaan seuraavaksi tosiaan koittaa sitä ettei otettais syliin vaan koitetaan vaan vahtia ettei kolhi päätä omassa sängyssään, jos se menis sillein sit nopeammin ohi. Ehkä se on sit tohon ikään liittyvä juttu kun oppii niin paljon uusia asioita niin nopeasti, että sit niitä jotenkin yöllä käsittelee ja tulee tommoisia kohtauksia.
Elayne, minulla oli kans viime raskaudessa tuollaisia päiviä kun luulin että on lähdettävä sairaalaan, kun supisteli muutamien tuntien ajan, mut sit ne loppui. Ja ne oli kipeitä, mut ei mitenkään tuskaisia. Eka kerran taisi olla sellainen tilanne joskus viikolla 35+ ja sitten siitä eteenpäin muutamia kertoja myöhemmilläkin viikoilla. Yhtä päivää ennen LA oli niin tiukat ja tukalat supistukset et olin ihan varma et nyt lähdetään. Mut silti loppu... Tosi vaikeahan sitä on tietää että milloin sit oikeasti lähtö tulee, jollain kerralla ne sit vaan voimistuu eikä lopukaan. Eli synnytyspäivänäkin miulla oli aluksi tollaisia melko kipeitä supistuksia, mut ei kuitenkaan tuskaisia moneen tuntiin, ennen kuin sit muuttuivat yhtäkkiä. Onneksi siulla on niitä viikkoja kuitenkin jo hyvin kasassa! Ja jospa ne pari viikkoa vielä ainakin olis vaan harjoituksia niin olette sitten vielä turvallisemmilla vesillä!
Elayne, minulla oli kans viime raskaudessa tuollaisia päiviä kun luulin että on lähdettävä sairaalaan, kun supisteli muutamien tuntien ajan, mut sit ne loppui. Ja ne oli kipeitä, mut ei mitenkään tuskaisia. Eka kerran taisi olla sellainen tilanne joskus viikolla 35+ ja sitten siitä eteenpäin muutamia kertoja myöhemmilläkin viikoilla. Yhtä päivää ennen LA oli niin tiukat ja tukalat supistukset et olin ihan varma et nyt lähdetään. Mut silti loppu... Tosi vaikeahan sitä on tietää että milloin sit oikeasti lähtö tulee, jollain kerralla ne sit vaan voimistuu eikä lopukaan. Eli synnytyspäivänäkin miulla oli aluksi tollaisia melko kipeitä supistuksia, mut ei kuitenkaan tuskaisia moneen tuntiin, ennen kuin sit muuttuivat yhtäkkiä. Onneksi siulla on niitä viikkoja kuitenkin jo hyvin kasassa! Ja jospa ne pari viikkoa vielä ainakin olis vaan harjoituksia niin olette sitten vielä turvallisemmilla vesillä!
Vauvaonnittelut Väpälle!
Täällä poksuu taas. Meidän vauva olis nyt täysiaikainen
Ananaskirsikka+Einari 37+0 :heart:
Täällä poksuu taas. Meidän vauva olis nyt täysiaikainen
Ananaskirsikka+Einari 37+0 :heart:
Itselleni tuli kanssa Naps mieleen nuo kauhukohtaukset. Omamme kanssa ei kokemuksia tuollaisista pitkistä. Kannattaa kanssa miettiä voisiko lapsen illoissa olla jotakin joka aiheuttaa jännitystä ja yöllä sitten aiheuttaa tuon. Esim.Tv- ohjelma tms.
Enie melkein kuulosti samalta kuin meillä tuo ,miehen asenne ja rahankäyttö. Jos minä ehdotan/haluan/tarvitsen jotain niin ei ole varaa. Mutta hän kyllä surutta ostaa 600e kännykän, 450e pleikkarin+pelejä aina kun uusia tulee. Mua todella sieppaa tollanen kun hänen tarpeensa ovat selvästi tärkeämpiä. Sitten mies ehdotti äskettäin että ostettas uusi sänky meille joululahjaksi, mutta ei tuo edes lähe kattelee niitä mun kanssa Sama kun ei tolla ole mikään kiire laitella kotia kuntoon vauvaa vartenkaan...
sairaala esikoisesta olin ma-pe kun sectio tehtiin, ja yksin sain olla huoneessa. Silloin se oli ihan jees kun vieraita ja mies oli paikalla joka päivä. Nyt en tiedä haluisinko olla yksin kun on vierailukielto ja mieskin varmaan vähemmän pääsee paikalle esikoisen vuoksi. Aion silti ottaa hyödyn irti sairaala-ajasta enkä heti hinkua kotiin, siltä tuntuu ainakin nyt. Mutta jos isiltäkin pääsy evätään niin shit
5:s päivä täällä kun mies mököttää ja kärvistelee ilman tupakkaa, ei tee mitään,välttelee mua ja valvoo puoli yötä pleikkarin/tietokoneen parissa, on tytöllekin tyly :'( Ite nielen itkua kun pääosin yksin huolehin tytöstäkin tällä hetkellä. Onneksi huomenna alkaa arki ja toi pääsee töihin. Vetää omankin mielen maahan tollanen,eikä haluisi olla kotona mutta kyläänkin on tylsää mennä itkua peittelemään.
Enie melkein kuulosti samalta kuin meillä tuo ,miehen asenne ja rahankäyttö. Jos minä ehdotan/haluan/tarvitsen jotain niin ei ole varaa. Mutta hän kyllä surutta ostaa 600e kännykän, 450e pleikkarin+pelejä aina kun uusia tulee. Mua todella sieppaa tollanen kun hänen tarpeensa ovat selvästi tärkeämpiä. Sitten mies ehdotti äskettäin että ostettas uusi sänky meille joululahjaksi, mutta ei tuo edes lähe kattelee niitä mun kanssa
Sama kun ei tolla ole mikään kiire laitella kotia kuntoon vauvaa vartenkaan...sairaala esikoisesta olin ma-pe kun sectio tehtiin, ja yksin sain olla huoneessa. Silloin se oli ihan jees kun vieraita ja mies oli paikalla joka päivä. Nyt en tiedä haluisinko olla yksin kun on vierailukielto ja mieskin varmaan vähemmän pääsee paikalle esikoisen vuoksi. Aion silti ottaa hyödyn irti sairaala-ajasta enkä heti hinkua kotiin, siltä tuntuu ainakin nyt. Mutta jos isiltäkin pääsy evätään niin shit
5:s päivä täällä kun mies mököttää ja kärvistelee ilman tupakkaa, ei tee mitään,välttelee mua ja valvoo puoli yötä pleikkarin/tietokoneen parissa, on tytöllekin tyly :'( Ite nielen itkua kun pääosin yksin huolehin tytöstäkin tällä hetkellä. Onneksi huomenna alkaa arki ja toi pääsee töihin. Vetää omankin mielen maahan tollanen,eikä haluisi olla kotona mutta kyläänkin on tylsää mennä itkua peittelemään.
Äippäloma alkoi, ihanaa! =) Illalla katsomaan ukon ja esikoisen kanssa joulukadun avajaisia. Eilen käytiin yksissä joulumyyjäisissä ja tuo 2 vuotias ihastui joulupukkiin, eihän sitä meinannut saada pois sieltä.
Neuvolakuulumiset olivat ihan ok, verenpaineet alhaalla, kuten olleet koko raskauden ajan. Ja nyt oli hemppakin tippunut 104 -> obisdan kuurille. Toistaiseksi maha on vielä toiminut (4 päivää syönyt), esikoisen aikaan oli ihan kovalla. Nyt en päästä lähellä synnytystä mahaa enää kovaksi. Se eka vessakäynti oli järkky (iso hätä). Mutta kotikalja pelasti. (Kätilö/Hoitaja haki sitä jostain toiselta osastolta, kun sanoin, että kalja laittaa toimimaan...Yleensä en ikinä juo kaljaa saati kotikaljaa. Ja sain mä sairaalassa levolacia yms. Kotiin eivät mua päästäneet ennenkuin maha oli toiminut, enkä olis kyllä lähtenytkään.)
Esikoisesta meillä oli perhehuone, vaikkei alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunut. Se oli meidän perheelle ihan loistava juttu. Jotenkin oon tosi herkkä ja veikkaan, että mä oisin masentunut siellä yksin. Nyt on jotenkin turvallisempi fiilis, ja täytyy vaan pärjätä yksin. Yhtään en ole miettinyt pitkäänkö siellä viihdyn, tuskin sitä 4pv sentään, mikä esikoisesta oltiin. Täytyyhän mun päästä esikoisen luo kotiin. Mut täytyy sitä katsoa sitten. Meillä onneks äitini on luvannut tulla esikoisen seuralaiseksi kotiin kun vauva syntyy...
Mä oon ihan liian laiska juomaan. Mutta pelkkää vettä en vaan saa juotua ja mehuissa on aika paljon sokereita. Mitä te muut oikein juotte, ihan vettä vaan?? Kiloja sataa ropisemalla, joten ehkä nuo mehut pitäis laittaa pannaan...
Neuvolakuulumiset olivat ihan ok, verenpaineet alhaalla, kuten olleet koko raskauden ajan. Ja nyt oli hemppakin tippunut 104 -> obisdan kuurille. Toistaiseksi maha on vielä toiminut (4 päivää syönyt), esikoisen aikaan oli ihan kovalla. Nyt en päästä lähellä synnytystä mahaa enää kovaksi. Se eka vessakäynti oli järkky (iso hätä). Mutta kotikalja pelasti. (Kätilö/Hoitaja haki sitä jostain toiselta osastolta, kun sanoin, että kalja laittaa toimimaan...Yleensä en ikinä juo kaljaa saati kotikaljaa. Ja sain mä sairaalassa levolacia yms. Kotiin eivät mua päästäneet ennenkuin maha oli toiminut, enkä olis kyllä lähtenytkään.)
Esikoisesta meillä oli perhehuone, vaikkei alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunut. Se oli meidän perheelle ihan loistava juttu. Jotenkin oon tosi herkkä ja veikkaan, että mä oisin masentunut siellä yksin. Nyt on jotenkin turvallisempi fiilis, ja täytyy vaan pärjätä yksin. Yhtään en ole miettinyt pitkäänkö siellä viihdyn, tuskin sitä 4pv sentään, mikä esikoisesta oltiin. Täytyyhän mun päästä esikoisen luo kotiin. Mut täytyy sitä katsoa sitten. Meillä onneks äitini on luvannut tulla esikoisen seuralaiseksi kotiin kun vauva syntyy...
Mä oon ihan liian laiska juomaan. Mutta pelkkää vettä en vaan saa juotua ja mehuissa on aika paljon sokereita. Mitä te muut oikein juotte, ihan vettä vaan?? Kiloja sataa ropisemalla, joten ehkä nuo mehut pitäis laittaa pannaan...
35 pookksss!!
viikko vielä ja sit olis se synnytystapa arvio!! Meneepä aika äkkiä!
tammikuun4 ja melojapoika 35+0 :heart:
viikko vielä ja sit olis se synnytystapa arvio!! Meneepä aika äkkiä!
tammikuun4 ja melojapoika 35+0 :heart:
POKS 35+0 HUI, miten lähellä sitä jo ollaan, pian saan tän ihanuuden syliin, iiik ei malttaisi enää odottaa.... Onneksi toi lähestyvä joulu pitää kiireisenä ja on paljon ohjelmaa niin aikaa sujuu nopeasti. Vähän kyllä jänskättää miten sitä pärjää 2 pienen lapsen kanssa mutta eiköhän sitä sitten vaan löydy omat uudet rutiinit...
