Moikka pitkästä aikaa,
ilmoittaisin että 31.12. klo 14.16 meille
syntyi pieni TYTTÖ 
Viikolla oli kovasti ristiselkäpolttelua ja todettiin 3,5cm mun olevan auki, ja torstaiaamuna sitten päättikin vauva lähteä tulemaan.
Painoa 3240g ja pituus 49cm, syntyi viikoilla 38+1. Päästiin tänään kotiin, oltaisiin jo eilen päästy mut meidän esikoinen on ollut kuumeessa ja pipinä joten päätettiin että sit vasta kun lääkäri antaa luvan. Nyt pidetään vielä lapset erillään kunnes pieni paranee.
Vauvan sydämessä kuului lääkärintarkastuksessa sivuääni, joka tutkitaan huomenna että onko vielä sikiöaikainen virtausääni vai ei- jos kuuluu vielä niin sitten ultrataan.
Mutta muuten ei vauvassa vikaa ole-- syö ihan kamalasti, nukkuu siivosti ja on AIVAN uskomattoman pehmeänpumpulisensuloinen :heart: :heart:
Synnytyskertomusta voin tähän vielä laittaa kun täällä nukutaan (esikoinenkin jo pois kuumettaan kuorsaa...)
Eli ke kävin illalla äitini luona saunomassa, ja kotiin ajaessa tuntui pari vähän timmimpää supistusta. Kotonakin tuli vielä muutama, sekä selkä oli ihan tulessa, mut jotenki vaan päätin että nukkumaan tahdon! ..Yö meni ihan normaalisti mut aamulla kun mies heräsi töihin, selkäpolttelu alkoi uudestaan, supistuksia tuli menkkamaisen tuntusena mut jotenki kireämpinä 07 asti, ja 08 aloin kellottaa väliä ja totesin et taitaa olla parasta soittaa synnärille ja varottaa, koska voimakkuus alkoi olemaan sellanen ettei Panadolilla pärjänny mut iha ei muutakaan vielä tarttis. Soiton jälkeen soitinki sit heti miehelle ja hän kääntyi takasin kotiin sekä soitin äitin esikoisen vahdiksi.
Oltiin synnärillä 10 maissa, ei pidetty kiirettä koska en ollut ihan kippurassa vielä. Siellä oltiin käyrällä ja epäuskoisen oloinen kätilö kertoi että uudelleensynnyttäjillä voi olla paikat auki monta viikkoa... Mut mul alko olla sellanen olo et eihelvetti tänne nyt turhaan olla tultu, kun koko aika supparit kuitenki voimistui. Kätilö onneks vaihtui siinä ja saatiin ihana vanhempi nainen, joka oli heti messissä ja sanoi että voitte mennä vaikka kävelemään tai kahville ja katsotaan miten tämä tästä etenee- mentiin sitten ja tunnin verran varmaan sompailtiin kunnes alko seiniin nojailu ja ovissa roikkuminen, ja totesin että ilokaasu vois alkaa olla aika pop.
Mentiin saliin ja sain ilokaasua, jota vetelin toisen tunnin, ja sit yhtäkkiä iskikin supistukset sellasella voimakkuudella et mä olin just se jota toiset mammat kauhulla saattoi kuulla käytävälle, itkuhuutoparku ja raivoa... Joten päädyin ottamaan epiduraalin. Edelliskerralla sen laitto oli pieni nipistys, nyt sattui enemmän. Se oli 13 maissa, jonka jälkeen puhkaistiin kalvot 13.40 (vedet ei ollu menny, ja ulos tuli ihan pieni liru lapsivettä, vauva oli niin hirveen matalalla että pää blokkasi loput), tutkittiin ja 6cm auki. Tunnin verran siis yhteensä köllöttelin puudutukseen tyytyväisenä, mies kävi syömässäkin- ja kun kahden maissa mun annettiin kävellä vessaan, ni sieltä tullessa tajusin et eijumalauta setulee NYT!! Ei tietoakaan kivunlievityksestä?? Sellasta painetta ja kipua en ikinä ollu kokenu missään, mut tajusin et se ei tule sieltä muuten ku tarttumalla toimeen. Äkkiä soitettiin kätilö ja totesi että puolessa tunnissa on loput 4cm auennut ja nyt aletaan ponnistamaan.
Se oli ihan kaameeta, mies kuvasi, minä huusin, kätilö soitti toisen avuksi mua rauhoittamaan ja sit viimein sain kasattua itseni niin että pääsin tasaisiin ponnistuksiin, ja kuudessa minuutissa oli tyttö ulkona :heart: Eli ei tämä mikään kauhutarina kuitenkaan ole, pienen hetken paniikki tuli kun tilanne tuli niin hirveen odottamatta.
Vauva oli hieman laiska, ja lähti 9min vanhana lääkärin tarkastettavaksi, mut syynä oliki vaan kova limaisuus henkitorvessa, ku ne imettiin pois ni vaavi oli kovin hyvän värinen ja reipas, alkoi heti ahnaasti etsiä rintaa
Ja todettiin hänen olevan ihan esikoisen näköinen, ja jotenkin hirveän tutun oloinen ja ihana ja pieni ja nätti ja kaunis ja kaikkea muuta mahdollista
Paikat on parantuneet ihan älyttömän hyvin, pari pinnallista tikkiä vaan laitettiin ja sanoisin et ei satu lainkaan! Osastolla meni muuten hyvin mut nukuttua ei oikein saanut, kun porukkaa lappasi sisään ja ulos yötä myöten ja vauvat toki huusi, mut tänään omaan sänkyyn menoa odotan kovin...
Nyt menen tuijottelemaan pientä ihanuutta, lypsämään maitoa hieman ja sit juhlitaan miehen kanssa uutta vuotta, joka nyt meni hieman ohi... Kun pieni tahtoi tulla katsomaan raketteja :saint: :saint:
Mimonmami ja Itikka 3vrk
