tapaamisista

Tarvitsisin mielipiteitänne tällaiseen asiaan: minulla on 6-vuotias tyttö, huoltajuus on ainoastaan minulla, tyttö on koko elämäsä ajan asunut kahdestaan minun (eli äitinsä) kanssa, isäänsä tyttö tapaa hyvin epäsäännöllisesti. Tämä epäsäännöllisyys johtuu siitä, että isä ei säännöllisiin tapamisiin kykene (ei siis pidä sopimuksista kiinni), hänellä on alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Säännöllisiä tapaamisia on minun ehdotuksestani yritetty, mutta eivät onnistuneet, kun lähes joka kerta isälle tuli muka tärkeämpää tekemistä, kuin tavata tytärtänsä! Lapsi kerta toisensa jälkeen itki ja odotti isäänsä... Silloin kun tätä kokeiltiin, tyttö oli parivuotias. Silloin harvoin, kun isä tuli lapsen hakemaan, olivat hänen vanhempiensa luona yhden yön. Muutoin tapaamiset on hoituneet niin, että isä käy lasta katsomassa tämän omassa kotona (kerran-pari kuukaudessa). Siis viimeisen 4 vuoden ajan tyttö on tavannut isäänsä ainoastaan omassa kotonaan.

Parin viimeisen kuukauden ajan isä on nyt muutaman kerran ehdottanut, että voisiko tätä edellä mainittua hommaa taas jatkaa! Eli tyttö olisi viikonlopun hänen kanssaan silloin tällöin. Säännöllisiä tapaamisia hän ei vieläkään halua.

Teenkö väärin, jos en tähän suostu? En vaan haluaisi, että lapsi joutuu taas kärsimään, elämään jatkuvassa epävarmuudessa tuleeko isä vai ei... Lisäksi kyseessä on ns. erityislapsi, joka tarvitsee erittäin säännöllistä elämää ja tasapainoisen aikuisen huolehtimaan itsestään (sitä tämä isä ei ole ikinä ollut, joten miten voisin uskoa hänen nyt yhtäkkiä sellaiseksi muuttuneen...).

Muutoin en tapaamisia millään tavalla estä, enkä koskaan ole estänytkään. Olen vain tullut siihen tulokseen, että lapsi voi parhaiten, kun tapaa isäänsä omassa kotonaan.

Tytön oma mielipide asiasta on, että hän ei halua lähteä isän kanssa mihinkään. Hän väittää, että isä löi häntä, huusi hänelle, silloin kun oli hänen matkassaan pienenä. Isä tietenkin kiistää koko asian, väittää lapsen keksineen itse! Ihmettelen vaan, miksi lapsi tuollaisia keksisi?

 

Minä en tiedä mitä lastenvalvoja ym. viralliset tahot tuohon sanovat.

Mutta, minä ymmärrän sinua. Eikä kai ole mitään syytä, miksi lapsen isä tuollaisessa tilanteessa ei voisi käydä sinun luonasi. Tuntuukin, että äidin epäluottamus harvoin otetaan todesta. Olenhan minäkin nähnyt koko lapsen elämän, mitä isän hoito on. Voiko tuomari ym. arvioida sen paremmin joidenkin tapaamisten myötä!

Minulla on samankaltainen tilanne. Tosin lapsen isällä ei ole alkoholi/huumeongelmaa. Asiassa painaa muut syyt (joita en luettele), miksi lapsi tapaa isäänsä täällä, lapsen kotona.

On muutaman kerran halunnut lapsen mukaansa. Olemme asiasta puhuneet ja päässeet sopimukseen, että isä käy kuitenkin täällä. Käy viikottain ja on yleensä yötäkin.

Lastenvalvojaa emme ole tähän tarvinneet. Enkä halua edes sellaisia sopimuksia, koska mies ei niistä pidä kiinni. Sitovat vain minua ja saavat tilanteen hankaloitumaan. Mies tulee, kun tulee tai sitten ei tule. Miestä en voi muuttaa, mutta mikä sopimus on sellainen, joka velvoittaa vain toista.

Minulle on ehdotettu valvottuja tapaamisia. Eli että tämä ei ole oikein, eikä hyväksyttävää. Varsinkin tällä palstalla. Mutta miksi? Miksi en voi olla paikalla jos asiat siten sujuu?
On mielestäni aivan turhaa sosiaaliviranomaisten ajanhaaskuuta, jos voimme hoitaa asiat näinkin.

Tilanne on silti minulle stressaava, kun mies on täällä. Vaihtoehdoista tämä on kuitenkin pienin paha. Eli kaikkein pahin vaihtoehto on se, että joudun luovuttamaan lapsen ties minne, puhelin menee kiinni, enkä luota lapsen hoidon onnistuvan asiallisesti.

Mutta otettaisiinko minun epäilykset vakavasti, tuskinpa. Uskon, että isän oikeus veisi voiton, ei lapsen oikeudet. (Pessimistikö?)
Voi toki olla, että jos lapsen isä alkaa riitelemään. Niin saa tapaamisoikeudet itselleen. Kaikesta huolimatta.

Ystäväni käy oikeudenkäyntiä kahdesta lapsestaan. Ja toinen lapsista hyvin todennäköisesti näillä näkymin tullaan sijoittamaan isälleen, vaikka on lapsiaankin kohtaan ollut väkivaltainen. Mutta näin tämä näyttää täällä toimivan.

Jos miehellä on siis ongelmia, onko jokin syy, miksi isä ei voi käydä sinun luonasi? Kun ei aktiivisesti osallistu lapsen elämään. Minusta ei ole lapsen etua, että hän satunnaisesti, harvoin, lähtee isän matkaan. Vain siksi että mies sattuu olemaan isä. Mutta ei kuitenkaan luotettava henkilö lapsen elämässä.

Ei se, että tapaamiset hoidetaan väkisin, mm. riitelemällä, helpota lapsen elämää. Vaan päinvastoin. Ei kenenkään tarvitse antaa lasta epäluotettavalle hoitajalle! Miksi siis epäluotettavalle isälle? Tekeekö biologinen isyys niin suureen poikkeuksen? Kyllä kaikki alkoholiongelmat pitäisi olla kunnossa ensin ja luottamusasiat keskustelu.

Meni varmaan ihan hakoteille kun puhelinkin soi koko ajan
Mutta voimia teille

:hug: :hug:

 

Kiitos vastauksestasi Kaunis Aamu!

Minun puolelta ei ole mitään syytä, miksi tytön isä ei voisi käydä meillä kotona lastaan tapaamassa. Siis nimenomaan haluan, että tapaamiset hoidetaan siellä, missä lapsi tuntee olonsa turvalliseksi, eli meillä kotona.

Tyttö on kahdesti nähnyt isänsä niin päissään, että pelkää lähteä tapaamaan häntä johonkin muualle. Näillä kahdella kerralla sovittiin tapaaminen muualle kuin meille. Vaikka isä lupasi tulla tapaamiseen sovittuna aikana ja selvin päin, niin näin ei ikävä kyllä käynyt. Siis oli niin päissään kuin olla ja voi, ja tietenkin myöhässä. Me tietysti lähdimme saman tien pois kun näin missä kunnossa isä oli. Tämän toisen kerran jälkeen päätin, että ikinä en enää tapaamisia sovi muualle kuin kotiimme.

Meille kotiin isä ei ole onneksi 4 vuoteen edes yrittänyt tulla päissään. Puhelinhäirinnästä kylläkin olemme kärsineet vielä viime vuonnakin. Se tosin on lähes loppunut, sanoin isälle, että teen ilmoituksen hänestä sosiaaliviranomaisille jos häiriköinti ei lopu. Ilmeisesti se meni perille, oli todella ahdistavaa saada jatkuvasti sekavia puheluita ja tekstiviestejä. Koko ajan kuitenkin pelkään, että se alkaa uudelleen...

Säännöllisiin tapaamisiin isä ei halua, haluaa siis mennä ja tulla miten lystää. Olen joskus hänelle ehdottanut, että kävisi meillä vaikka edes kerran kahdessa viikossa - säännöllisesti. Mutta isä ei halua ryhtyä sellaiseen.

Tämä tilanne on vaan äärettömän stressaava. Olen ties kuinka monta kertaa sanonut, että koska hän ei säännöllisiin tapaamisiin suostu, niin voisi edes paria päivää aikaisemmin ilmoittaa, kun haluaa lasta tavata. Mutta todella harvoin niin tekee, ja jos tekee, niin ei voi ollenkaan luottaa, että tuleeko hän silloin vai ei. Tyttö on jo niin monesti joutunut pettymään, että ei luota enää ollenkaan isäänsä. Yleensä siis soittaa samana päivänä, kun haluaisi tulla käymään, ei ollenkaan ymmärrä, että me emme istu vaan kotona häntä odottamassa, vaan meillä on ihan oma elämä!

Samasta syystä kuin sinäkin Kaunis Aamu, minäkään en ole halunnut tehdä tapaamisista mitään virallisia papereita. Mitäpä se hyödyttäisi, kun isä ei niitä kuitenkaan noudattaisi.

Silloin aikanaan, kun hän tunnusti isyyden (aluksi ei meinannut suostua siihenkään) lastenvalvojan luona, sovittiin, että tapaamiset sovitaan keskenämme. Elatusmaksut myös aluksi sovittiin niin, että isä maksaa suoraan minulle, mutta eihän siitä mitään tullut, hän maksoi silloin kun huvitti (eli oli välillä useita kuukausia maksamatta), joten otin yteyttä elatusturvaan ja siellä tehtiin uusi sopimus. Nyt sentään ainakin se minimiosa tulee säännöllisesti, loppuosa tulee sitten kun tulee, eli silloin kun isä on koko summan maksanut.

Että pitääkin elämän olla vaikeaa :'(

Jos tyttöni ikäinen lapsi, siis 6-vuotias sanoo, että ei halua tavata isää, niin täytyykö hänet pakottaa?

 

Suosittelen samaa kuin kaunis aamukin, että tapaamiset jatkuvat teillä, lapsen kotona. Koska ne ovat epäsäännöllisiä ja koska on huonoja kokemuksia muunlaisesta tapaamisesta, suosittelen siis pysymään tässä tapaamisjutussa että teillä kotona.

Lastenvalvojaa tähän tuskin tarvitaan. Eihän ole ennenkään tarvittu! Lastenvalvojan osuus tapaamis- ja elariasioissahan on VAIN se, että sopimus täyttää lain sille vaatimat edellytykset - sopimuksen SISÄLTÖ on teidän kahden välinen asia!!

Ikävä kyllä, koska miehesi on mielentervys- ja alkoholiongelmainen, et voi vaatia häneltä mitään aikataulussa pysymistä. Pelkästään toinenkin vain näistä em. ongelmista ja ihminen ei pysty pitämään lupauksiaan eikä noudattamaan välittämättä aikatauluja ja sopimuksia. Kun on molemmat, on vielä mahdottomampaa. Alkoholistithan ovat hyvin oman napansa ympärillä eivätkä kykene asettumaan toisen asemaan yleensä.

Joten jos haluat että lapsi tapaa isäänsä edes joskus, sinun on tavallaan tyydyttävä kohtaloosi. Tapaamiset ovat silloin kun isälle sopii ja mielenkiintoa on, ja varoitusaika on just niin lyhyt kuin on. Jos se ei teille käy, jos on joku meno, niin sitten se on niin. Sinun on vain selitettävä, ettet osannut varautua, et voi perua tätä menoa tai olet jo matkalla jossain, joten tapaaminen ei onnistu nyt, mutta toisella kertaa onnistuu varmaankin.

Lisäksi sinä voit vaikuttaa tapaamisiin just sen verran, että ne ovat siellä missä lapsella on mielestään turvallisinta olla, eli omassa kodissa.
Monet muutkin tapaavat lapsiaan tämän omassa kodissa vaikkei taustalla ole mitään alkoholismia.

Mitä tulee isän lyömiseen ja huutamiseen: usko vain lasta!

 

Suostu näillä ehdoilla tapaamisiin silloin kun sinulle sopii, mutta älä muuta omia menojasi yms. toisen mielen mukaan. Käy kohtuuttoman raskaaksi jos joudut aina ja kaikessa ottamaan huomioon isän oikut ja joustamaan niiden mukaan. Kyllä isän pitää ymmärtää, ettei ole oikeuksia ilman velvollisuuksia. Jos ei isä ota mitään vastuuta ja sitoudu mihinkään, on hänen tyydyttävä tapaamaan lasta silloin kun sulle sopii.
Ja vaikka virallinen taho on toista mieltä, niin kyllä minusta 6v. mielipidettä pitäisi kuunnella myös.