Tarkistaako ne neuvolassa menikö tämä kesken?

[QUOTE="jep";25107092]Joo nyt sitten vaan vähän realismia peliin. Noilla viikoilla keskenmeno on ihan normaali juttu. Ihmisillä on aika paljon isompiakin ongelmia, pienet itkut ja nokka kohti uutta raskautta. Kurjaahan se on joo, mutta elämään.

Jotenkin tuntuu, että arjen realiteetit ovat sumentuneet kun tuollaista keskenmenoa itketään kuin maailmanloppua.

Ja kyllä, minullakin on ollut kolme keskenmenoa, viikoilla 8, 11 ja 14. Silti, ne ovat normaaleja ja niiden jälkeen yritettiin uudestaan.

Elämä jatkuu ja uusia raskauksia tulee.

Anteejsi nyt jos suututte.[/QUOTE]

Kyllä ihmisen täytyy saada surra jos surettaa. Ei kukaan voi sanoa toiselle mikä asia on suremisen arvoinen ja mikä ei.

 

:hug:

 

Ja ottaen huomioon että keskenmenosta tuli tieto EILEN, niin ei kyllä mielestäni täytä maailmanlopun itkemistä tämä sitten alkuunkaan!

Kyllä mä enemmän ihmettelisin, jos missään ei tuntuisi!

 

Jos surulliset asiat jättää surematta, niin ne tekee ihmisen sisään painavan repun ja voi kulkea mukana vuosia.

 

[QUOTE="jep";25107092]Joo nyt sitten vaan vähän realismia peliin. Noilla viikoilla keskenmeno on ihan normaali juttu. Ihmisillä on aika paljon isompiakin ongelmia, pienet itkut ja nokka kohti uutta raskautta. Kurjaahan se on joo, mutta elämään.

Jotenkin tuntuu, että arjen realiteetit ovat sumentuneet kun tuollaista keskenmenoa itketään kuin maailmanloppua.

Ja kyllä, minullakin on ollut kolme keskenmenoa, viikoilla 8, 11 ja 14. Silti, ne ovat normaaleja ja niiden jälkeen yritettiin uudestaan.

Elämä jatkuu ja uusia raskauksia tulee.

Anteejsi nyt jos suututte.[/QUOTE]
Ikävää että keskenmenot tekivät sinusta katkeran akan, ja sumensivat todellisuudentajusi siten että kuvittelet Tiirun nyt itkevän tätä kuin maailmanloppua.

Tiirulle suurensuuri halaus :hug:. Ihan yks v*tun hailee miten paljon suurempia ongelmia joillain on tai on olematta, sulla on oikeus surra ja itkeä tätä menetystäsi. Jaksamista sulle ja miehellesi.

 

Ei kai tänne ole pakko sympatiaansa kaataa jos ei halua, mutta ei kai ole pakko tulla vähättelemäänkään toisen surua.

Onhan se toki raskasta kun täällä kirjoittaa sellaisiakin joilla ei ole tarve puhua pelkistä pinnallisista asioista.

 

[QUOTE="jep";25107092]Joo nyt sitten vaan vähän realismia peliin. Noilla viikoilla keskenmeno on ihan normaali juttu. Ihmisillä on aika paljon isompiakin ongelmia, pienet itkut ja nokka kohti uutta raskautta. Kurjaahan se on joo, mutta elämään.

Jotenkin tuntuu, että arjen realiteetit ovat sumentuneet kun tuollaista keskenmenoa itketään kuin maailmanloppua.

Ja kyllä, minullakin on ollut kolme keskenmenoa, viikoilla 8, 11 ja 14. Silti, ne ovat normaaleja ja niiden jälkeen yritettiin uudestaan.

Elämä jatkuu ja uusia raskauksia tulee.

Anteejsi nyt jos suututte.[/QUOTE]

Enpä enää ihmettele miksi julkisessa terveydenhuollossa suhtaudutaan niin kevyesti keskenmenoihin. Jotkut eivät arvosta elämää ja kyvyttömiä tuntemaan empatiaa. Toki suhtautuminen sikiön ihmisoikeuksiin on muutenkin pöyristyttävää.

 

Kyllä ihmisen täytyy saada surra jos surettaa. Ei kukaan voi sanoa toiselle mikä asia on suremisen arvoinen ja mikä ei.

Totta. Tietysti tuntuu kauhealta kun saa keskenmenon. On tietty toivottavaa että Tiiru selviäsi hyvin, mutta itse suren vieläkin joskus 30 vuotta sitten tapahtunutta keskenmenoa. Kaikki tunteet ovat meille sallittuja, eikä suremisessa ole mitään pahaa.

 

:hug: osanottoni
vaikka se viikkomäärä olis 6 tai 12 niin kyllä se silti riipasee :hug:

 

Ikävää että keskenmenot tekivät sinusta katkeran akan, ja sumensivat todellisuudentajusi siten että kuvittelet Tiirun nyt itkevän tätä kuin maailmanloppua.

Tiirulle suurensuuri halaus :hug:. Ihan yks v*tun hailee miten paljon suurempia ongelmia joillain on tai on olematta, sulla on oikeus surra ja itkeä tätä menetystäsi. Jaksamista sulle ja miehellesi.

Hmm, toisen (keskenmenon kokeneen) nimittely katkeraksi akaksi ei liene sekään kovin järkevää eikä anna sinusta kovin hyvää kuvaa. Olkoonkin että lainaamasi kirjoittajan teksti oli jokseenkin tökerösti muotoiltu.

Tiirulle voimia, tottakai saa ja pitääkin surra!

 

Pahoitteluni.

:hug: Voimia!

 

Enpä enää ihmettele miksi julkisessa terveydenhuollossa suhtaudutaan niin kevyesti keskenmenoihin. Jotkut eivät arvosta elämää ja kyvyttömiä tuntemaan empatiaa. Toki suhtautuminen sikiön ihmisoikeuksiin on muutenkin pöyristyttävää.

puuttumatta tuohon sikiö / ihminen arvontaan, että milloin on mikäkin ja millaisena pitää kohdella milloinkin, niin ihan samalla tavalla terveydenhuollossa on elämäänsä kyrpiintyneitä huonoja työntekijöitä huonolla työmoraalilla ja kehnoilla arvoilla siinä missä muissakin ammateissa, ei ole sinänsä mitään syytä olettaa päinvastaista, onhan terveydenhuolto ammattina kutsumusammatti siinä mielessä että mitä huonommin ala loppujen lopuksi soveltuu jollekkin joka sitä silti tekee niin sitä negatiivisemmat lopputulokset sen ihmisen työn tuloksessa, ja viime kädessä se vaikuttaa sitten nimenomaan siinä "asiakaspalvelu" kohdassa kun ei kiinnosta se miten asiakas / potilas kokee minkäkin tilanteen kun itse näkee sitä jokapäivä ja se ei kiinnosta muinakaan ajankohtina. kunhan vaan hoitaa sen käytännön työnsä niin ettei potkuja tule.

 

Hmm, toisen (keskenmenon kokeneen) nimittely katkeraksi akaksi ei liene sekään kovin järkevää eikä anna sinusta kovin hyvää kuvaa. Olkoonkin että lainaamasi kirjoittajan teksti oli jokseenkin tökerösti muotoiltu.

Jos ei ole katkera akka, niin ei kannata kirjoittaa kuten katkera akka.
Ei kai keskenmenojen kokeminen anna oikeutta aukoa päätään keskenmenon juuri saaneelle?

 

Jos ei ole katkera akka, niin ei kannata kirjoittaa kuten katkera akka.
Ei kai keskenmenojen kokeminen anna oikeutta aukoa päätään keskenmenon juuri saaneelle?

ei kannata noita rekisteröidä, tapavalittajia riittää, sama se onko aihetta eli ei. näitä varsinkin täällä palstalla ilmenee paikalle aina silloin kun joku puolustaa jotakin / puolustautuu, koska pitäähän sen jonka päälle hyökätään osata käyttäytyä fiksusti ja filmaattisesti ja korrektisti, eihän se joka alun alkaenkin oli kohtuuttoman tyly tarvitse mitään vastuuta kantaa sanoistaan, varsinkin kun jokainen voi väittää mitä vaan täällä ja sen varjolla sitten ulista toisille.

 

Pahoittelui. Tiedän miltä keskenmeno tuntuu, itse sain keskenmenon tammikuussa ja otin sen todella todella raskaasti, vielä välillä asia nousee mieleeni. Mutta kyllä siitä selviää, voimia todella paljon ja uutta yritystä vaan heti ku hetki tuntuu oikealta. Itse olen nyt 38+4, eli tulin n.2kk ksm jälkee raskaaksi ja tämä raskauden aikana olen olut yli tarkka asioiden suhtee.

Halu olla vahva,
ei sovi enää minulle,
olen rikki,
menetin pikkuiseni,
sain oman pikku enkelin,
enkelin,
ketä äiti rakastaa.

Kenestä kiini yritin pitää,
haaveilin unissani,
mutta en sanut hyvin otetta,
haavenikin lähti lentoon,
pikkusestani tuli enkeli.

Tollaisen runon kirjoitin keskenmenon jälkee. Ja harmi etten muista nytten sivua, jonne moni keskenmenon kokenut on kirjoittanut kokemuksestaan, jos sen löydän voin tulla linkittää sen, jos haluat?

 

[QUOTE="jep";25107092]Joo nyt sitten vaan vähän realismia peliin. Noilla viikoilla keskenmeno on ihan normaali juttu. Ihmisillä on aika paljon isompiakin ongelmia, pienet itkut ja nokka kohti uutta raskautta. Kurjaahan se on joo, mutta elämään.

Jotenkin tuntuu, että arjen realiteetit ovat sumentuneet kun tuollaista keskenmenoa itketään kuin maailmanloppua.

Ja kyllä, minullakin on ollut kolme keskenmenoa, viikoilla 8, 11 ja 14. Silti, ne ovat normaaleja ja niiden jälkeen yritettiin uudestaan.

Elämä jatkuu ja uusia raskauksia tulee.

Anteejsi nyt jos suututte.[/QUOTE]

No kyllä mä ainakin suutun tällasesta. Mä en ole niin kylmätunteinen etten olis itkenyt ja surenut kahta keskenmenoa mitä oon saanut. Mulle ne oli alusta asti rakkaita tervetulleita perheen jäseniä ja ihminen joka ei sure keskenmenoa on kyllä jotenkin tosi tunteeton. Mut jos joku muu suree sitä niin miksi se on sulle ongelma? Mun maailma kaatui ainakin hetkeksi olkoon sit joo vaikka mitä pahempia asioita.

Alkuperäiselle kovasti jaksamisia :hug: Keskenmenoissa pahinta on se et se jättää kyl pahat arvet seuraaviin odotuksiin. Nyt 21+3 ja en vieläkään jotenkin uskalla luottaa et kaikki menis hyvin, mut kait se siitä.

 

:hug:

 

Mä ymmärrän sua, olen tosi pahoillani. Sain itse km:n yli vuosi sitten samoilla viikoilla kuin sinä. Itkin sitä monta päivää. Lopulta päädyin siihen etten uskalla enää yrittää lasta, jos saankin taas keskenmenon. En tiedä miksi niin raskaasti sen otin, mut eipä tunteille mitään voi.

Nyt odotan pientä yllätystä, ja alussa kyllä pelkäsin keskenmenoa. Nyt on jo melko varma olo et tämä tulee onnistumaan Oikeastaan sen km aikana koko raskausajan olin ihan varma et menee kesken... Sen vaan tiesi alusta asti.

Sitähän sanotaan et yleensä tulee helposti uudelleen raskaaksi. Jossain luin et yksien menkkojen kannattaa antaa tulla niin uuden km riski pienenee tai jotain. Onnea yritykseen ja paljon haleja!

 

Tietämättäni yllättäen olin raskaana, sain tietää asian, kun aloin vuotaa kesken kierron. Olinkin raskaana, kun sairaalassa testasivat. Ultrassa sykki yksi sydän ja hematooma, jota seurailtiin. Vyotoa oli enemmän tai vähemmän viikolle 20-
Kaksosia olin odottanut ja toinen tuli pois, toinen syntyi v36 pienenä ja pirteänä.

 

Minultakin Tiirulle hali.

Ja kaikille muistutus siitä, että tuossa vaiheessa kehossa on vielä raskaushormoneja. Niiden poistumisen kesto on yksilöllistä. Mutta siitä voi seurata samankaltainen olotila kuin synnytyksen jälkeen. Tuskaa...

 

:hug: Toivottavasti kaikki on hyvin!

Itselläni on kaikissa raskauksissa ollut vuotoja noilla viikoillla, tuloksena kaksi keskenmenoa ja kolme lasta. Kai siihen oli jo niin tottunut ettei enää kuopuksen kohdalla niin ahdistenut. Toisaalta mitä epätietoisuuteen tulee niin se ultrahan näyttää vain sen hetken tilanteen. Eli vaikka tuli se hetken huojennus kun näki että vauvalla oli kaikki ok, niin kun vuoto vaan jatkui ja pahenikin niin ei se enää kaukaa lohduttanut (mutta silti tuokin raskaus meni loppuun asti vaikka satunnaisia vuotoja riitti aina puolivälille raskautta asti).

Ai tämän nuorimmaisenkin kanssako? Vaikka hän kait terve, normaali? Useinkinhan luonto hoitaa homman, vaikkei kaikkia hoidakaan.
Kaikkea hyvää elämäänne!

 

Ahaa eli koska maailmassa on paljon pahempia asioita tätä ei saa itkeä?
En ole niin vitun tyhmä etten tietäisi tämän olevan ihan yleistä, silti itkettää ja tänään itseasiassa jo paljon parempi fiilis. Sulta pois? Lapsensa menettäneeltä pois? Mikä maailmanloppu? Jos tämä olisi minulle maailmanloppu, tuskin kykenisin tänne kirjottamaan edes.

Eihän se kyllä vielä ollut edes lapsi, solumöykkyvain, biallinen varmaankin.

 

Juu, se kovasti vaihtelee paikkakunnittain onko neuvoloissa ultralaitteet vai ei.. Vantaalla ei oo, synnärillä käydään 2krt, enempää ei saa. Sydänäänetkin kuunneltiin vasta vkolla 16 ekan kerran mulla. Samoin ekat neuvolakäynnit tuntuu olevan tosi ajoissa nykysin, itse kävin ekan kerranrv 8.

Onko sinulla ap kipuja sen verenvuodon yhteydessä? Jos ei, niin voit olla aika huoleti

 

Eihän se kyllä vielä ollut edes lapsi, solumöykkyvain, biallinen varmaankin.

Bikaa meissä on varmaan kaikissa jonkin verran, toisissa näemmä enemmän.

 

Eihän se kyllä vielä ollut edes lapsi, solumöykkyvain, biallinen varmaankin.

Toivon että olisit tyytynyt sanomaan tuon vaan omassa mielessäsi.

Kyllä mää ainakin menetin lapsen, koska lasta mää odotin. En solumöykkyä.

Ehkä olis helpompaa olla kylmä ja rationaalinen ja ajatella vaan viallista solumöykkyä mutta siihen ei kaikki kykene.