en ymmärrä
Fiiliksiä tilanteesta? En ole koskaan mitään sen kummempia fiiliksiä asiasta tuntenut. En taida aivan ymmärtää kysymystä.
No eipä tuossa sen kummempia fiiliksiä.
Miehen vanhemmat siis asuvat lähempänä, käydäään kylässä silloin tällöin (ehkä noin kerran viikossa) lähinnä kauppareissun yhteydessä kahvilla.
Sen verran, että poika näkee isovanhempiaan.
Oma äiti asuu kaukana, ja viimeksi on nähty viime joulun aikoihin.
Miehen vanhemmat siis asuvat lähempänä, käydäään kylässä silloin tällöin (ehkä noin kerran viikossa) lähinnä kauppareissun yhteydessä kahvilla.
Sen verran, että poika näkee isovanhempiaan.
Oma äiti asuu kaukana, ja viimeksi on nähty viime joulun aikoihin.
juum
Minulle ainakin asia on ok. Puolison vanhemmat asuvat ihan kävelymatkan päässä kun taas omien vanhempien luo on n.30 km. Silti näemme yhtä usein kaikkia 
Autolla pääsee nopeasti ja helposti tapaamaan kaikkia..
Autolla pääsee nopeasti ja helposti tapaamaan kaikkia..
"vieras"
Ennen lapsia vietettiin vuoroin joulua kummassakin paikassa. Lasten syntymän jälkeen ollaan vietetty omassa kodissa, anopilla käydään aattona aamupäivästä.
"vieras"
Anoppi ja appi asuu tuossa kiven heiton päässä, mutta ei niistä harmia ole, koska kuntonsa takia eivät pääse kiipeemään kolmanteen kerrokseen (ei ole hissiä), muuten olisivat varmaan joka päivä täällä arvostelemassa ja neuvomassa, mutta tilanteen takia itse päätän milloin siellä käydään ja milloin ei. Yhtä usein nään äitiäni joka asuu kauempana kuin anoppia, ei ongelmaa. Joulu vietetään kotona oman perheen kesken niin ei kukaan saa riitaa aikaiseksi kenen luona käyty.
"Mie"
Mitä fiiliksiä siihen liittyen pitäisi olla?
Miehen vanhemmat asuu tuossa paritalon puolikkaan toisessa osassa ja minun omat vanhemmat 700km päässä.
Kiva vaan, että edes toiset isovanhemmat ovat niin lähellä, että pystyvät osallistumaan lasten arkeen (päiväkodin juhliin jne).
Ja toisten isovanhempien luokse taas mennään ja ollaan kylässä viikko tai kesällä kaksikin ja ollaan yhdessä aamusta iltaan.
Erilaistahan se on tietysti isovanhemmuus näin erilaisissa tilanteissa. Mutta yhtä rakkaita ja läheisiä ovat molemmat isovanhemmat
Miehen vanhemmat asuu tuossa paritalon puolikkaan toisessa osassa ja minun omat vanhemmat 700km päässä.
Kiva vaan, että edes toiset isovanhemmat ovat niin lähellä, että pystyvät osallistumaan lasten arkeen (päiväkodin juhliin jne).
Ja toisten isovanhempien luokse taas mennään ja ollaan kylässä viikko tai kesällä kaksikin ja ollaan yhdessä aamusta iltaan.
Erilaistahan se on tietysti isovanhemmuus näin erilaisissa tilanteissa. Mutta yhtä rakkaita ja läheisiä ovat molemmat isovanhemmat
"..."
No hermo menee kun koko ajan pitäisi olla tekemisissä! Siis appivanhempien kanssa. En jaksaisi omianikaan niin usein ja anoppi on...no, anoppi. Mutta lasten takia koitan sulatella.
No meidän koti on miehen kotipaikalla, ja miehen puolen suku suurelta osin jo läheisempää kuin omani, poislukien tietysti sisko perheineen ja omat vanhempani.
Vanhempani asuivat ennen kauempana, mutta muuttivat nyt eläkepäivikseen kanssa tänne Sawommaksi. Sisko asuu yhä ruuhka-Suomessa perheineen, sitä ei taida saada sieltä houkuteltua pois.
Ei se nyt aina helppoa ole ollut, mutta tässäpä sitä ollaan yhäkin.
Vanhempani asuivat ennen kauempana, mutta muuttivat nyt eläkepäivikseen kanssa tänne Sawommaksi. Sisko asuu yhä ruuhka-Suomessa perheineen, sitä ei taida saada sieltä houkuteltua pois.
Ei se nyt aina helppoa ole ollut, mutta tässäpä sitä ollaan yhäkin.
"vieras"
Ihan hyvät fiilikset on. Mummi, mieheni äiti tulee mielellään hoitamaan lapsiamme, jos vaan hänen aikatauluihinsa sopii. Ja muutenkin ollaan hyvissä väleissä anopin kanssa. Omat vanhempani asuvat n. 200 km päässä ja heitäkin käymme tervehtimässä useamman kerran vuodessa.