Te, jotka olette joutuneet jäädä raskausaikana sairauslomalle ennen ä-lomaa

[QUOTE="vieras";26360368]Huomaa, että oma työsi tosiaan helppoa istumatyötä. Voisi olla toinen ääni kellossa, jos joutuisit työssäsi jatkuvasti olemaan liikkeessä, kumartelemaan, kyykkimään ja nostelemaan raskaita ihmisiä/esineitä. Siinä hommassa jos kovasti supistelee, on typerää ja edesvastuutonta jatkaa itsensä rasittamista.[/QUOTE]

Mutta jos ne supparit eivät tee mitään siellä kohdunsuulla ?

 

Viikol 32 supistelujen takia.. No ehkä oli ihan aiheesta, poika syntyi 33+2..

 

[QUOTE="Tiina";26360681]Mutta jos ne supparit eivät tee mitään siellä kohdunsuulla ?[/QUOTE]

Ajattelitko, että päivittäin sitten ravattaisiin sisätutkimuksessa varmistamassa, ettei tänäänkään ole hallaa tehneet?

 

vklla 14 jäin sairaslomalle kovien supistusten ja verenvuodon takia. Olen ollut nyt siis saikulla 8vkoa ja todennäköisesti en pysty ennen äitiyslomaa tekemään mitään.. Liika kävely supistaa, kumartuminen supistaa, raskaiden esineiden nostaminen supistaa ja ennen kaikkea kyykkyyn-ylös liike aiheuttaa ihan käsittämätöntä kipua. Lomittajana toimin joten kaikkea noista pitäisi uskaltaa ja pystyä tekemään.
Olin suunnitellut että ainakin kesäkuun loppuun olisin pystynyt olemaan, tai niin pitkään kunnes vatsa ei estä työntekoa mutta ei mennytkään ihan niin...

 

Mä oon ollut raskausajat lähes kokonaan saikulla. Ensin rajun oksentelun takia ja myöhemmin supistusten. Ja suurtalousalalla olen.

 

Kyllähän ihmetyttää nykyäitien moraali kun jäädään normaalin raskauden takia sairauslomalle. Eräskin mamma sanoi ettei millään jaksa eikä voi olla töissä kun niin supistelee(ei fyysisesti raskasta), ihmeesti kuitenkin jaksoi heilua kuntosalilla päivittäin. Toinen taas että taidanpa hakea saikkua, kun ei kiinnosta olla töissä ja ois tuota kotonakin tekemistä. Eli ongelma on päässä, ei raskaudessa. Laiskoja, itsekeskeisiä, epärehellisiä.. Mitähän nuo lapsistaan kasvattavat?

 

Oiskohan ollu rv 16.. Selän ja jalan takia, en pystynyt nostamaan tavaroita mitä työssäni vaadittiin ja lekuri ilmotti, että en oo työkykynen ja että vaiva tulee vaan pahenemaan loppua kohden..

 

[QUOTE="Tiina";26360681]Mutta jos ne supparit eivät tee mitään siellä kohdunsuulla ?[/QUOTE]

Voivat hyvin alkaa jossain vaiheessa tekemäänkin ilman että äiti sitä itse huomaa.

Jos ymmärrät niin monesti se fyysinen rasitus lisää huomattavasti noita supisteluja. Voit kuvitella että saman ihmisen, samanlaisessa raskaudessa on huomattavasti helpompi istua rauhassa siinä pöydän ääressä tekemässä töitään omaa tahtiaan silloin tällöin supistellessa kuin tehdä sitä fyysisesti raskasta, huonoja työasentoja edellyttävää työtä missä supisteluja tulee huomattavasti enemmän ja huomattavasti kivuliaampina. Esim hoitotuössä ei aina pysty suinkaan pitämään taukoja silloin kun oma vointi sitä edellyttää vaan hommat on hoidettava loppuun, pahimmillaan siinä vaarantuu potilasturvallisuus jos hoitaja ei jaksa/pystykään pitämään kiinni silloin kun pitäisi.

 

mä olin ihan vaan työtön, mutta lääkäri antoi saikkua ettei tarvitse mennä töihin. LÄÄKÄRI päätti että en voi tehdä työtä. Mulle oli juuri ultrassa tullut tieto että meidän vauvna on vammainen ja voi kuolla koska vaan, jopa kohtuun. Saikkua sain ja lääkäri kirjoitti että äidin ja sikiön tila vaativat lepojhoitoa. Lääkäri sanoi että ei mun tarvitse maata, mutta rauhalisesti pitää ottaa. Elettiiin koko ajan niin että vauva voi syntyä koska tahansa joko elävänä tai kuolleena.

 

Voivat hyvin alkaa jossain vaiheessa tekemäänkin ilman että äiti sitä itse huomaa.

Jos ymmärrät niin monesti se fyysinen rasitus lisää huomattavasti noita supisteluja. Voit kuvitella että saman ihmisen, samanlaisessa raskaudessa on huomattavasti helpompi istua rauhassa siinä pöydän ääressä tekemässä töitään omaa tahtiaan silloin tällöin supistellessa kuin tehdä sitä fyysisesti raskasta, huonoja työasentoja edellyttävää työtä missä supisteluja tulee huomattavasti enemmän ja huomattavasti kivuliaampina. Esim hoitotuössä ei aina pysty suinkaan pitämään taukoja silloin kun oma vointi sitä edellyttää vaan hommat on hoidettava loppuun, pahimmillaan siinä vaarantuu potilasturvallisuus jos hoitaja ei jaksa/pystykään pitämään kiinni silloin kun pitäisi.

Ymmärrän toki tämän! Mutta tosiasia on se, että esim. mun fyysisesti helpossa työympäristössä taisin olla ainoa, joka ei ollut vkon pari silloin tällöin saikulla "supistelujen" yms. vuoksi. Lapsi on aina tärkein, mutta jos esim. ap kyselee syitä jäädä saikulle, niin epäilen, että syyt on muualla kuin lapsen hyvinvoinnissa. Jos epäilee häikkää raskaudessa niin suuntana on äpoli ei 2+...imo.

 

[QUOTE="vieras";26359652]No kais nyt sen tiiät että kun raskaana vähän kolottaa ja nipistää tai väsyttää niin millä viikolla vaan voi kipaista valittelemaan saikun toivossa.[/QUOTE]

Mie itse kirjoitin tuon, jotenkin aloitus vaan provosoi. Mutta tottahan tuo, raskausaikana naiset saikuttaa helpommin, iso osa syystäkin, oikeita supisteluja, selkävaivoja yms. Osalla myös pelkoja tekeekö supistukset jotain, yleistä väsymystä. Mutta joukossa myös niitä joiden mielestä ison mahan kanssa jo kuuluu päästä kotiin ja sairauskriteerit sinnepäin.
Itsekin olen raskausaikoinani ihan löysin rantein sallinut itselleni helpommin olla saikulla, muutoin meen kyllä töihin lähes missä kunnossa vaan.

 

mä olin ihan vaan työtön, mutta lääkäri antoi saikkua ettei tarvitse mennä töihin. LÄÄKÄRI päätti että en voi tehdä työtä. Mulle oli juuri ultrassa tullut tieto että meidän vauvna on vammainen ja voi kuolla koska vaan, jopa kohtuun. Saikkua sain ja lääkäri kirjoitti että äidin ja sikiön tila vaativat lepojhoitoa. Lääkäri sanoi että ei mun tarvitse maata, mutta rauhalisesti pitää ottaa. Elettiiin koko ajan niin että vauva voi syntyä koska tahansa joko elävänä tai kuolleena. rv mulla oli noin 18. Vauva syntyi sitten rv 27 hyvin pienenä keskosena ja oli pahasti kehitysvammainen.

 

Liian helpostihan sitä saikkua saa, kun sitä ihan tarjotaan jo alusta alkaen. Itse oli lopulta pakko se lappu ottaa vastaan, kun kohdun suulla tilanne on kaikkea muuta kun riemullinen. Kuntosalit ja lenkkeily on kaukaisia haaveita vaan, hyvä kun vessaan asti saan kävellä, niin miten tässä kunnossa sitten töihin. Supistelujen takia siis saikulla

 

Jäin rv17 istumatyöstä. Auto ajoi päälle ja koska olin raskaana sain saikun suoraan äitiysloman alkuun, muuten olisin saanut 3vko. Veetutti ihan kympillä, mutta ei voinu mitään. Paljon mieluummin olisin ollu töissä sinne rv30 asti. Sillon olisin muutenkin joutunu ennenaikaisten supistusten takia saikulle. Kohdunkaulaa ei ollu enää jäljellä.
Seuraavasta jäin rv32 selän ja kovien supistusten takia.

 

Mä yritin sinnitellä töissä, vaikka kunnolla en pystynyt edes kävelemään kun selkävaiva säteili lonkkaan ja reiteen. Illat ja yöt meni itkua pidätellen jne. Lopulta luovutin ja menin lääkäriin. Ilmeisesti olis pitänyt vaan töissä olla, kun monet tuntuvat olevan sitä mieltä että raskautta käytetään vaan tekosyynä sairauslomalle.

 

[QUOTE="Tiina";26360826]Ymmärrän toki tämän! Mutta tosiasia on se, että esim. mun fyysisesti helpossa työympäristössä taisin olla ainoa, joka ei ollut vkon pari silloin tällöin saikulla "supistelujen" yms. vuoksi. Lapsi on aina tärkein, mutta jos esim. ap kyselee syitä jäädä saikulle, niin epäilen, että syyt on muualla kuin lapsen hyvinvoinnissa. Jos epäilee häikkää raskaudessa niin suuntana on äpoli ei 2+...imo.[/QUOTE]

Lapsen hyvinvoinnin lisäksi näissä pitää myös ajatella sen äidin hyvinvointia ja kykyä työskennellä. Tosissaan on erilaisia töitä ja työympäristöjä, siinä kun yhdessä paikassa harva pystyy olemaan töissä loppuun asti toisaalla taas käytännössä kaikki "normaaliraskauden" läpikäyneet pystyisivät olemaan töissä loppuun asti. Jos työ on rauhallista istumatyötä mikä sallii myös jalottelun ja sopivien työasentojen etsimisen niin tuskin kotona sen helpommalla pääsisi. Siis se normaaliraskauden läpikäyjä, ne nyt on eri juttuja jos määrätään tyyliin vuodelepoon. Ja juu, pystyin siis itsekin hoitotyössä olemaan viime raskauden loppuun asti töissä ja sen jälkeen aloittamaan remonttihommat kotona ja ihan hyvin tuon jaksoi vaikka siinä oli iltaisin vielä hoidettavina kaksi pk-ikäistä erityislasta joista toinen vaati paljon fyysistä apua oikeastaan kaikissa toimissaan. Eli hyvin sujuva raskaus ei välttämättä juurikaan rajoita ihmisen elämää.

Mitä ap:n kyselyyn tulee niin joskus todellisuudentaju heikkenee. Itse tuossa ensimmäisessä ja vaikeassa raskaudessa pidin alkuun kunnia-asiana sitä että olisin töissä mahdollisimman pitkään. Jotenkin sitä vaan kärvisteli eikä uskonut oikein työkavereitakaan jotka patistivat jo sairaslomille (osittain ihan puhtaasta huolesta koska huomasivat raskauden ongelmallisuuden paremmin mitä itse tein ja osin jo ihan siitä syystä että heitä stressasi ja ahdisti se kun joutuivat suplimaan hommia niin ettei minulle tulisi niitä raskaampia töitä). Kun lopulta fysiikka alkoi pettää niin että työ ei enää onnistunut aloin vasta nähdä että tosissaan olin kärvistellyt tuolla ihan liian pitkään.

 

Liitoskivut vei voiton tässä raskaudessa rv 27,postinjakaja olen.

 

Mä yritin sinnitellä töissä, vaikka kunnolla en pystynyt edes kävelemään kun selkävaiva säteili lonkkaan ja reiteen. Illat ja yöt meni itkua pidätellen jne. Lopulta luovutin ja menin lääkäriin. Ilmeisesti olis pitänyt vaan töissä olla, kun monet tuntuvat olevan sitä mieltä että raskautta käytetään vaan tekosyynä sairauslomalle.

Jos ensimmäiset kysymykset neuvolassa on millainen työ sinulla on, mistä asioista sinut voitaisiin laittaa sairaslomalle niin tuleehan siitä itsekullekkin olo et oikeastikko noin vaan voi jäädä raskaana saikulle ilman mitään varsinaista ongelmaa. Valitettavasti siitä kärsii sitten ne jotka sinne saikulle oikeasti joutaisi. En usko että lähipiiri tajuaa miten vakavasta asiasta on kyse, kun olen itse saikulla, enkä paljon välitä selittääkkään asiaa.

 

Epilepsia laukesi suunnilleen vko:30 joten siitä sitten jäin vaikka olisin ollut työkykyinen mutta lääkäri sanoi ettei tulis ottaa riskiä koska diagnoosi niin uusi ja lääkehoito ei välttämättä heti kohdallaan. Kyl kurjutti koska muutoin mulla ei ollut mitään oireita..seisomatyö pääasiassa.