Te, jotka olette joutunu hautaamaan lapsenne...

Ompa taivaassa tarjona lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat, kultakruunut ja valkeat vaattehetkin, harput joilla he soittelevat.

Lämmin halaus ja osanotto!

 

Olen niin pahoillani .....sanat eivät riitä kertomaan.

Nuo runot ovat todella kauniita...itku tuli :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

 

Tökeröitä lääkäreitä valitettavasti riittää.Omalla kohdallani kaavinnan jälkeen lääkäri tokaisi:Kannatti tehdä kun oli niin paljon tavaraa.Tuon muistan kyllä loppuikäni.Voimia sinulle Sisu :hug: Itkettää minuakin

 

Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin

voi luoja miten ihana, nyt alkoi vollotus voimia sinne!

:'( :'(

 

Voimia,haleja.Kumpaa sukupuolta? Saitteko nähdä pikkuisen?

Tyttö oli, tänään saatiin patologilta varmuus asiaaan. Emme halunneet katsoa häntä, oli ollut sen verrn pitkään massussa, että olisi saattanu jäädä mieleen pyörimään, kun oli jo turvoksissa jne. Mieluummin siis sälytämme hänestä sen mielikuvan, mille hän olisi voinu näyttää.

 

Otan osaa


Olit luonamme hetken
ihan pienen vaan.
Et pidemmälle enää
jaksanutkaan.

Ei koskaan tavattu
tunnettiin vain.
Liian vähän aikaa
sinut pitää sain.

Ei tullut äitiä, ei tullut isää
vain itkua, kipua, surua lisää

Pilven reunalla teitä jo liikaa on
äidin ja isän kaipaus on loputon.
Ei muuta voi kuin rukoilla vaan,
että seuraavan jo pitää saan.

 

:'( :'( :'(

Lämmin osanottoni kaikille teille, jotka olette joutuneet luopumaan lapsestanne.

:'( :'( :'(

 

Itse laitoin jo aamulla tuon Leinon runon. Se oli meilla. Meillahan eka raskaus paattyi kohtukuolemaan vk:lla 23+. Pienen tyton sitten hautasimme

 

:hug: Meillä 2½vuotta sitten kuoli kaksospojat kohtuun ja rv18+6 jouduin heidät synnyttämään, olivat kuolleet n.14 viikolla. Me saatiin viedä vauvat tuhkattavaksi ja tuhkat ripoteltiin hautausmaalle muistolehtoon. Sairaalassa sanoivat että ollaan viimeiset jotka näin saa tehdä. Voit laittaa yv:tä jos haluat jutella.

 

:hug: Meillä 2½vuotta sitten kuoli kaksospojat kohtuun ja rv18+6 jouduin heidät synnyttämään, olivat kuolleet n.14 viikolla. Me saatiin viedä vauvat tuhkattavaksi ja tuhkat ripoteltiin hautausmaalle muistolehtoon. Sairaalassa sanoivat että ollaan viimeiset jotka näin saa tehdä. Voit laittaa yv:tä jos haluat jutella.

Siis mitä tällä tarkoitettiin? Miten niin viimeiset?

 

hitto ku alko itkettämään..voimia teille kaikille ihan kamalasti jotka ootte pikkusen menettäny!

 

No mie aikanaan hautasin lapseni, reilu yksivuotiaan kullannupun ja kirjotin kukkalaitteeseen ihan omista tuntemuksista ja rakkaudesta tekstin.

Voi kamalaa. Tuntuu niin väärälle tuommoinen. Itsellä juuri 1-vuotias enkä voi edes kuvitella suruasi! Saanko kysyä mihin lapsesi menehtyi?
*voimahali tälleen kauempaa*

 

:hug: Voimia :hug:

 

No mie aikanaan hautasin lapseni, reilu yksivuotiaan kullannupun ja kirjotin kukkalaitteeseen ihan omista tuntemuksista ja rakkaudesta tekstin.

Voi kamalaa. Tuntuu niin väärälle tuommoinen. Itsellä juuri 1-vuotias enkä voi edes kuvitella suruasi! Saanko kysyä mihin lapsesi menehtyi?
*voimahali tälleen kauempaa*

Leukemiaan.

 

No mie aikanaan hautasin lapseni, reilu yksivuotiaan kullannupun ja kirjotin kukkalaitteeseen ihan omista tuntemuksista ja rakkaudesta tekstin.

Voi kamalaa. Tuntuu niin väärälle tuommoinen. Itsellä juuri 1-vuotias enkä voi edes kuvitella suruasi! Saanko kysyä mihin lapsesi menehtyi?
*voimahali tälleen kauempaa*

Leukemiaan.

Otan osaa todella kovasti. Myös ap:lle sekä kaikille muille lapsensa menettäneille.

 

voi kuinka ikävää hyytis.varmasti on ollut raskasta aikaa lapsen sairastaessa.saako kysyä milloin lapsesi kuoli ja kumpi hän oli tyttö vai poika?anteeksi jos tuntuu tungettelevalta

 

voi kuinka ikävää hyytis.varmasti on ollut raskasta aikaa lapsen sairastaessa.saako kysyä milloin lapsesi kuoli ja kumpi hän oli tyttö vai poika?anteeksi jos tuntuu tungettelevalta

On siitä jo muutamia vuosia aikaa.. tyttö oli. Ja se oli raskasta aikaa, en sellasta tuskaa ja voimattomuutta toivo edes pahimmalle vihamiehelleni...

Täältä myös ap:lle paljon voimahalauksia... :hug:

 

itse tiedän sen menettämisen pelon lapseni jouduttua vakavaan onnettomuuteen ja taisteltuaan kriittisessä tilassa 2 viikkoa teholla.hän kuitenkin selvisi ja toipui.
jaksamista sinulle elämääsi ja kaikille muillekkin lapsensa menettäneille

 

minä joudun synnyttämään viikon kulutua rv22 meidän vauvan,hänellä ei toimi munuaiset joten lapsivettä ei ole,hän on kylläkin elossa,joten se tekee tästä vielä raskaampaa.meille kerrottiin jo hieman hautausvaihtoehdoista,mutta kyllä tuntuu raskaalta miettiä sitä nyt kun piskuinen potkii masussa...
onko kellään tietoa miten KYS toimii ->saako mies jäädä osastolle yöksi? en voisi kuvittellakkaan että jäisin yksin sinne!
kiitos ja voimia kanssasisarille!

 

kaikilla lapsensa menettäneille :'(
Valtavasti voimia surutyöhön :hug: :hug:

 

Osan ottoni ja voimia jaksaa. Meidän esikoinen kuoli kohtuun, viikkoja oli 24. Pienen pojan hautasimme. En muista tuosta ajasta muuta kuin loputtoman itkun ja tyhjän sylin. Aika parantaa haavan, vaikka joka päivä pikkuinen on mielessä ja kulkee mukana sydämessäni. Tapahtuneesta yli kymmenen vuotta.

 

Osanottoni sinulle ja jaksamista!

 

sylini on tyhjä
silmäni täynnä kyyneleitä.
En saanut sinua tuntea
kuin hetken pienen vaan,
silittää poskesi nukkaa.
Elämän lanka niin hento
katkeaa arvaamatta,
jättäen tuskan ja kyyneleet.
Suru sydämelläin
koetan jatkaa,
sinut vauvani
ain muistoissain kannan.
Vaalien kuin aarretta kalleinta.
Pienen hetken vain
ja näemme uudestaan.

 

On maa,
johonka unten jäljet katoaa.
Lähemmäs sitä askeleeni vie
jokainen tie.
Min täällä menetin, sen löydän sieltä,
mi täällä soperrusta, selvää kieltä
on maassa, missä harha hajoaa.

On siellä toivo totta, turha pelko,
salasta himmeimmästä kirkkain selko,
ja syvin tuska enin lohduttaa.
Kas, kyyneleet
nuo, joihin ovat kummunneet
poveni katkeruus ja raskaat surut,
on vuorilähde, josta voimaa juon.
Jos tuon
ma sinne halvan rakkauden murut,
käsiini jalokiviaarre jää,
mi kimmeltää.

Ja vainajat
säteillen siimeksessä kulkevat
- oi ikävöity, vastassani lienet.
Ma tartun käteen, jok' on kylmennyt,
nään hymyn, jonka laskin hautaan varmaan.
Syliini siellä nostan lapsen armaan,
min kasvot pienet
on täällä kielletyt.

On maa,
johonka kaikki polut katoaa.
Ken siellä on, ei katso heijastusta,
mi valaisee, kun tie on musta.
Hän katsoo silmiin itse Olevaa.

On Rauhan maa.

 

Voi herranisä sentään miten tällasta tuskaa kukaan joutuu kokemaan :'( :'( Niin paljon voimia ap:lle ja kaikille vastaavassa tilanteessa olleita :hug: :hug: