Teidänkö lapsianne minä tuolla taas kuuntelin?

Aikanaan opetettiin ihan tarkoituksella, ettei tuntemattomille saa puhua. Varmaan helppoja uhreja nämä turhan luottavaiset lapset, lähtevät vielä jonkun mukaan kun aikansa juttelee.

 

Ei ollut minun lapseni. Eivät tuppaa vieraiden aikuisten puheille. Tutuille aikuisille kyllä juttelevat ihan kuin meille vanhemmillekin (syvemmät murheet ja mielipahat sitten meille vanhemmille).

Mutta paljon on niitä lapsia puistoissa jotka ovat ilman aikuista ja jotka ovat vailla aikuisen seuraa ja sitä että aikuinen huomioi ja juttelee sekä kuuntelee.

 

[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";28105394]Siis kovin ihanaa, jos kysymys on vain sosiaalisuudesta. Silti mietin, miksi aikuiset kelpaavat niin paljon paremmin kuin toiset lapset. Usein muuten näillä "ainokaisilla" on mukana pari vuotta nuorempia tai vanhempia kavereita, joilla on jopa samantyyppiset kasvonpiirteet kuin heillä itsellään.[/QUOTE]

Minulle tullaan aina juttelemaan päiväkodin pihassa, aivan tuntemattomatkin lapset. Perhekoosta riippumatta.

Mutta siinä olen kyllä samaa mieltä, että hyvin usein lapset kaipaavat sen jonkun aikuisen paikalle. Sen huomaan jo ihan oman talon leikkikentällä, yhdenkin aikuisen läsnäolo on tärkeää lapsille, vaikka olisivat sen ikäisiä että voivat ulkoilla yksin. Ja vaikka eivät siihen leikkiin sitä aikuista kaipaakaan. Tässäkään ei ole mitään merkitystä sillä, minkä kokoisesta perheestä lapset ovat. (Silti kyllä ajatellen, että niitä omia resursseja pitäisi monen miettiä enemmän)

 

Itsekin olen miettinyt samoja asioita. Olen lapseton "naapurin täti", eikä vanhempia näy koskaan tuossa leikkipaikalla lasten kanssa.
Olen heitä (lapsia siis) kuunnellut isoisssa ja pienissä asioissa, ovat käyneet paljon kylässäkin. Tuntuu, että jotkut jäis varmaan asumaankin jos antais.
Kummastuttaa vaan kun omat vanhemmat kuitenkin kotosalla.

 

Samasta aiheesta avauduin joskus viime kesänä johonkin ketjuun. Eikä nyt kyse ole siitä että lapsi tulee juttelemaan koska on papupata vaan siitä että tullaan kerjäämään huomiota keltä vain aikuiselta kun omalta vanhemmalta ei sitä saa. Joskus olen miettinyt kuinka pitkään menisi että vanhemmat, jotka eivät kiinnitä mitään huomiota siihen että oma lapsi itkee kun tippuu keinusta ja sattuu, huomaisivat että koko lapsi on kadonnut. Joskus vain tekee mieli ottaa ne hylätyt lapset mukaan ja illalla viedä koteihinsa laskun kanssa.