~The esikoisesta haaveilevien plussapino~

bambina voi ihanaaaaa!!!!!!!! Vaikkei leikkaus ookaan koskaan mikään ihana, niin SÄ SAAT helpotuksen sillä sun oloosi!!! Voi KIITOS vakuutusyhtiön!!! :hug: :heart: Mahtavaa!!!! :heart: :heart: :heart:

Hehe.. mä oon varautunu kolmella eri vaatekokonaisuudella pojalle. Kun en osannu päättää ja siellä on sitten sekä pitkä että lyhythihasta body mutta lyhkähihaseen on sitten suunnitellu pitkähihaisen hupparin. Nojoo, menee ehkä pikkasen yli.. tai jotai.

Mä oon ollu tänään NIIIIIN vittuuntunu ku eilen iltapäivällä loppu supparit ku seinään.. oon sitten tänään koittanu taas metsästää niitä riehumalla kotona ja kävin kaupassa ja kävelin sitten reippaasti kauppakassin kanssa appiukolta kotiin kun vein autoni sinne säilytykseen. Nyt peukut ja varpaat pystyyn ettei tää nyt vaan menis yliaikaseks ja tässä alkais jotain pikku hiljaa tapahtuun.. kun ei se yhtäkkiä voi vaan mennä niin että supparit loppuis kokonaan ja keho pysähtyis.. eihän? Sanokaa ettei voi.. :ashamed:

 

Kauheesti taas tullut tänne juttua nyt kun ei pariin päivään ole kirjoitellut! Huh. Eihän tässä pysy kärryillä enää, mutta tosi kiva että juttuja riittää

lauru Kyllä sairaalassa saa omilla vaatteilla olla jos haluaa, mutta mä käytin niitä sairaalan vaatteita, kun ei mulla omia vaatteita ollut sen enempää mukana kuin ne joilla sairaalaan tultiin ja muutama paita lisäksi. Ja vaikka enemmän olis ollut niin varmaan käyttämättä olisi jäänyt. Nimittäin juuri nimenomaan se hikoilu on jotain aivan käsittämätöntä. Mä vaihdoin sen sairaalakaavun päältäni päivän aikana varmaan 15 kertaa. Ei siinä oikein muuta ehtinyt kun laittaa sen päälle, niin johan taas muutaman minuutin päästä oli ihan märkä. Ja ne sairaalan vaatteet oli siitä hyviä ettei kiristänyt ei puristanut mistään, vaan oli ainakin mukava olla, vaikkei ne mitään maailman ihanimpia muuten olekaan Ja ne verkkohousut oli myös aikas jännittävät.. Mutta ei olis niinä eikoina päivinä tullut mieleenkään laittaa omia alushousuja jalkaan, kun sen jälkivuodon määrä on todella suuri aluksi. Mutta esim. jokin oma kylpytakki olisi ehkä ollut siellä kiva olla sen sairaala takin tilalle. Se kun on niin inhottavaa kangasta ja jotenkin painavakin.
Mä en kokenut oikein mitään tarpeelliseksi sairaalassa. Ei siis mitään tiettyä omaa tavaraa ollut mitä olisi ehdottomasti tarvinnut. Mutta se johtui ehkä siitä, ettei sinäsä tylsää tullut missään vaiheessa, koska meillä oli perhehuone ja mies yötä päivää siinä mun ja vauvan kanssa. Ja toisekseen olin niin hirveen huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen ne ekat päivät etten mitän voinut tehdäkään. Muuta kun maata sängyssä. Jotain lukemista varmaan kannattaa ottaa mukaan tai vaikka mp3-soitin jos aika käy tylsäksi.

Kotiin lähdettiin oikein kunnon hellepäivänä. Vauvalle laitettiin päälle pitkähihainen body , housut ja ohut pipo. Muuta ei tarvinnut. No sukat tietty oli. Body oli kokoa 50 ja oli meijän tytölle reilun kokoinen. Mutta eipä tyttö ollutkaan kuin 48cm ja alle pikkasen alle 3-kiloinen.

bambina No voi jopas nyt miten teitä koetellaan! Paljon voimia sinne! :hug: Toivottavasti kivut ei ihan kauheita ole. Ja toivottavasti pääset pian leikkaukseen. On kyllä ikävää tuollainen, että tulee ikävyyksiä toistensa perään. Hyvä sentään, että vakuutusyhtiö korvaa leikkauksen! Koita jaksaa!
Kiva kuitenkin, että teillä menee muuten hyvin. Että vauva on kiltti ja helppo tapaus :heart:
Onnea hääpäivästä ja onnittelut myös pojalle 1kk! :heart:

Siili Voi Siili, koita jaksaa helteiden kanssa :hug: Tiedän kyllä tunteen, vaikken raskaana enää olekaan, mutta itku on päässyt täälläkin näiden ilmojen takia. Pikkuneitikin on niin känkkäränkkätuulella aina kuumina päivinä, joka sit taas väsyttää mua. Ja ärsyttää se todellakin, kun vaatteita saa olla vaihtamassa vartin välein kuin hikoilee niin perkuleesti! Lakanatkin sais vaihtaa joka päivä kun ne aina yön jälkeen ihan nihkeet hiestä :snotty: Tässä oikeesti jo toivoo, että tulis se syksy jo ja viileät ilmat! Ei liian kylmät, mutta viileät :saint: Onneksi tänään on ainakin täällä ollut viilempää ja koko viikoksi luvattukin olevan vähän siedettävämpää ilmaa.

Sartsa Me ollaankin jo fb:ssä puhuttu, mutta koitahan nyt kestää vitutuksen kanssa :hug: Mä ainakin pidät peukut ja varpaat pystyssä ettei mene yliaikaseksi! Kaikkihan voi olla mahdollista, sekin että supistuksen loppuu, mutta täytyy vaan toivoa ettei niin käy. Mutta kyllä mä luulisin, että jos ne siitä kunnolla alkaa ja jos niitä paljon on jo tullutkin, niin kyllä se aina merkki jostain on ja keho valmistelee synnytystä varten.

Ai te nyt lähitte käymään näytillä Kiva, niin saatte ainakin mielenrauhan, että mitä siellä on tapahtunut ja miten siitä eteenpäin sitten. Mä toivon ettei enää kotiin teijän tarvis palata, vasta kun sitten nyytin kanssa :heart:

Niin ja Sartsa, kyselit tuossa aikasemmin, että miten nyt oon noiden D-tippojen kanssa tehnyt. Niin en ole antanut niitä nyt yhtään. Oikeestaan oon unohtanut koko tippojen olemassa olon. Pitäis jotain toista merkkiä kokeilla. Täytyy vaan muistaa nyt käydä ostamassa. |O

Omaa. Mä olin tuossa lauantaina auttamassa kaveria hänen vauvan hoidossa. Sillä on "pikkasen" vaikeampi hoitoisempi vauva kuin tuo meidän neiti. Tytöillä vaan 2 päivää ikäeroa ja samaan aikaan oltiin kättärilläkin tän kaverin kanssa. Mutta siis, hänen vauva on aika kova itkemään.. Lauantaina menin sinne 2 aikaan päivällä ja lähdin 10 aikaan illalla pois. Ja voisi sanoa, että tuosta ajasta ehkä tunnin se lapsi oli tyytyväinen. Oli se kyllä melkoista. Varmaan johtui siitä kun oli niin kuuma päivä, niin oli pienellä tuskaista olla. Kokeiltiin kaikkea, kylvettämistä ja ihan kaikkea, mutta mikään ei auttanut. Ainut mikä sitten lopulta auttoi oli ilman viilentyminen ja se kun laitettiin kasteltu harso vauvan päälle. Jännä vaan, että Neela nukkui koko ajan tyytyväisenä vaunuissa ja vaatettakin neitillä oli päällä, kun taas kaverin tyttö oli pelkässä vaipassa ja silti ihan tulikuuma ja hikinen Onhan noi tosi yksilöllisiä juttuja noin pienilläkin. Tämän tarinan pontti oli vain se, että mulle tuli ihan hölmö olo tuon päivän jälkeen. Kun tälle kaverille ole valitellut vaikka mitä, että kun niin paljon väsyttää ja on niin rankkaa tuon vauvan kanssa. Vaikka oikeesti nyt voin sanoa, että meillä on maailman helpoin lapsi. Ja mitä ihmettä mä oikein edes olen valittanut, kun ei oikeasti ole edes mitään valitettavaa. Sanoin miehellekin, että lupaan etten valita enää koskaan mitään.


Tänne ei muuta kummempaa. Kuumaa kuumaa kuumaa vaan. Eilinen ukkosmyrsky täälläpäin oli aivan tajuton. Mä en ole koskaan nähnyt mitään sellaista. Huh. Kyllä pelotti. Luin, että 18000 salamaa välähti eilen

jende & Neela 5vkoa 1pvä :heart:

 

Litalginistä ei suositella imetyksen aikana kuin painavasta lääketieteellisestä syystä. Vähän on tutkittu ja sen vuoksi ei suositella. Toinen lääkeaine erittyy siten, että imeväisen saama annos vastaa noin 7% äidin painoon suhteutetusta annoksesta, toisesta ei ole tutkimuksia. Sanoisin kuitenkin että uskaltaa imettää.

sappirakkoleikkauksesta siinä leikataan sappirakko kokonaisuudessaan pois. Se voidaan tehdä joko tähystämällä (näin luultavasti tässä tapauksessa) tai avoleikkauksella. Tähystyksen jälkeen jää 3-4 pientä arpea (en muista tasan tarkkaan, siitä on 3 vuotta kun olen tuollaisen nähnyt) ja siitä parannutaan yleensä nopeammin, myös jälkikomplikaatioiden riski on pienempi. Avoleikkaukseen mennään, jos jostakin syystä tähystys ei onnistu. Tuolloin ylävatsalle oikealle tulee noin 15 cm haava ja nostokielto muutaman kuukauden ajan, ettei kehity tyrää ja haava saa parantua rauhassa.

Tänne ei mitään uutta, tulin vaan kertomaan noista ylläolevista.

 

Käynti TAYS:n synnytysvastaanotossa ma 9.8.2010 rv 39+6:

Epäilys siis oli että mulla ois tihkunu vettä, mutta tikkutesti näytti negaa ja kun lääkäri katsoi emättimeen, siellä oli ainoastaan tosi vetistä valkovuotoa, joka siis totaalisesti hämäs mut. Tehtiin siinä sitten samalla kaikki tutkimukset...ja...

CX: auki 1cm
Kanavaa jäljellä: 2cm

Oon siis tosta tiedosta NIIIIIN ilonen! Sentään jotain tapahtunu tuolla!

Muita kuulumisia sieltä:

RR: 152/90 (ai miten nii taas jännitti olla sairaalassa??? )
Painoarvio: 3,7-3,8kg
Lapsivettä: normaalisti
Syke: joku CT6 (siis käyrän mukaan katottu ja hoitsu kehu et hyvältä näyttää)
Liikkeet: oli taas hurjat.. eli ++ niille. Heräs varmaan yhteen supistukseen joka käyrällä tuli niin het alko hirmuinen temuaminen ja sykkeet kävi välillä melki 180:ssä. Mut niinkun lääkäri sitten ultrallakin katto niin sano et hyvä kun liikkuukin. Mitä enempi liikkuu, sen parempi.

Ja sit sain ihanan lääkärin, joka näyttäessään mulle sitä ultrakuvaa, sano itekin siinä kun jalka tuli kuvaruutuun:"Oi, miten ihanasti tuo jalka näkyy tuossa". Tuli hirmu hyvä mieli tuosta kommentista.

Ja muutenkin on tosi mahtava fiilis!

jendde niin tossa tosiaan jo kirjoteltiinkin, että ei se nyt haittais oikeestaa jos tää menis ens viikkoonkin tai vaikka sitten menis yliaikaseks.. se vaan varmistais että pääsis Vammalaan synnyttään. Jotenkin tuo TAYS:n odotustila tuolla, kun ei saa omaa rauhaa keskittyä omaan synnytykseen.. se puistattaa mua. Oot semmosessa terveysaseman näkösessä aulassa ja ootat siinä niin kauan kun oot valmis synnytyssaliin tai kun sieltä vapautuu paikka! :kieh: :headwall: Ei kiitos!

Okei, niin mä vähän aattelinkin että oot varmaan ne D-tipat jättäny nyt kokonaan pois. Käyt sitten johonkin väliin ostamassa uusia. Ei tuossa lähipiirissä muutkaan lapset oo siihen kuollu, vaikkei oo D-tippoja saanukaan, kun äidit on unohtaneet antaa vaikka niitä on ollu olemassakin.

Noniin.. tänään on sit tää H-hetki päivä!! :O ....

Sartsa ja Pähkis TOTAALINEN POKS 40+0!!!!!!!! :heart: :heart: :heart:

 

Bubunen ilmoittautuu ja on yhdessä paketissa ja ainakin jonkunlaisissa sielun ja ruumiin voimissa :wave:

Valitusta (taas) tiedossa, varoitan jo etukäteen. Pakko avautua... Mä olen viime aikoina ollut isän "omaishoitajana", kun hänet kotiutettiin sairaalasta yhtäkkiä aivan liian aikaisessa vaiheessa. Ja hän oli tietysti innokas lähtemään, kun siellä oli sujunut ihan hyvin ja tietysti sitä kotiin haluaa. Isällä oli siis verenmyrkytys ja isohko leikkaus kesällä, josta vielä kuntoutumisvaiheessa. No, ei se kotona yksin sujunut vielä kuitenkaan leikkauksen jäljiltä, joten mä olen yrittänyt nyt parhaan kykyni mukaan auttaa ja olla siellä avustamassa äidin työpäivien ajan. Eilen oli ihan kaiken huippu (=pohjat), kun yritin repiä isää pyörätuolista vessanpöntölle ja sänkyyn jne., kun hänellä ei ollut enää yhtään voimia itse auttaa, ja samalla kauhea riitely kun isä oli niin sekava ettei edes tarvinnut apua ja oli sitten vihainen kun mä "pakkoautoin" lääkkeiden ja verensokerien ym. hoidossa. No, tänä aamuna isä lähti ambulanssilla takaisin sairaalaan ja hyvä niin. Kyllä mä eilen mietin taas, että ihan pähkähullua viimeisillään raskaana olevan yrittää avustaa tuolla tavalla, et kohta ollaan kummatkin ihan pulassa, mutta en vaan kokenut olevan mitään muuta vaihtoehtoa... Nyt seuraavalla kerralla kun isä kotiutuu niin pakko saada sairaalan väki tajuamaan, että siitä täytyy sopia etukäteen jotta ehditään hoitaa joku systeemi isän hoitamiseksi valmiiksi!!! Mä olen ihan megaturhautunut ja vihainen terveydenhuollon paskuudesta (anteeksi terp), näitä omia kokemuksia on viimeisen 1,5 vuoden ajalta ihan riittävästi. Ja tiedän että se paskuus johtuu resurssipulasta, koska oon viettänyt elämästäni 25 vuotta tiiviissä yhteistyössä sairaalojen kanssa, ja näitä ongelmia on ollut nyt vasta ihan viime vuosina, ennen Suomessa oli tosi hyvä järjestelmä.

Meidän kissa muutti viikko sitten, ja on tosi outoa kun hän ei ole enää kotona. En ole hirveästi ehtinyt suremaan näissä isän hoitokuvioissa, hyvä kun on pää pysynyt kasassa, mutta haikeaa ja outoa on. Onneksi kissalla on mennyt tosi hyvin, ollaan menossa lähipäivinä katsomaan häntä ja aktiivisesti ollaan soiteltu. Pakko myöntää, mä pystyn hengittämään todella paljon paremmin... Rakkaan palleron lähdön jälkeen en ole tarvinnut kertaakaan astmapiippuja enkä antihistamiinia :|

Tässä tämä valitusvirsi. Sori vielä tämä valtava tulvahdus mikä tuohon tuli, oon vaan ahdistunut tuosta isän tilanteesta ja kisun muutosta ja siitä että pitäisi kuitenkin ensisijaisesti pystyä pitämään itsestä ja vauvasta nyt tässä tilanteessa huolta. Supistellut on tosi reippaasti ja kivuliaastikin, mutta yhdessä paketissa siis mennään ja eipä tuo nyt niin iso vahinko olisi ollenkaan vaikka vauva jo syntyisikin... Oikeastaan olen tosi malttamaton saamaan hänet jo syliin :heart:

Lauru samaa mä olen kuullut kuin nuo muutkin kirjoitti, eli hikoilun ja verisen vuodon ym. takia mun kaveripiirissä on ehdottomasti suosittu sairaalan vaatteita siellä ollessa. Kuulemma sitä vuotoa esim. voi tulla joillain todella paljon, ja paidatkin ihan maidossa... Ja on kivaa kun voi vaan heittää vaatteet pesuun ja ottaa puhdasta tilalle, vaikka ne sairaalavaatteet aika karmivat onkin.

Vauvalle meinaan ottaa mukaan pitkähihaisen bodyn+housut+sukat, sitten mukaan äidin kutoman villatakin, pipon ja töppöset jos tulee kylmempi ilma. Ja turvaistuimen päälle peitto tarpeen vaatiessa, niin luulisin pikkuisen pärjäävän.

Sartsa mäkin olen kerran käynyt lapsivesiepäilyn takia sairaalassa näytillä, oli kyllä jo joskus kesäkuun alkupuolella kun valui reisiä pitkin ihan vetistä nestettä moneen kertaan. Oli myös ihan vaan vetistä valkovuotoa, ja on kyllä tosi outoa miten vetiseksi se voi raskausaikana tulla. Tosi hienoa, että sun sairaalakuulumiset oli noin hyviä :heart: :heart: Ja eiköhän se Pähkinä sieltä kohta tule, kun olit auennut lisää ja aikakin olisi. Jättionnittelut lasketun ajan poksahtamisesta!!! :heart: :heart: :heart:

Bambina voi kurjuus, kun teille on tullut paljon kaikkea peräjälkeen!! :hug: :hug: Onneksi se leikkausasia kuitenkin ratkesi nyt noin hyvin, kauheata jos olisit joutunut odottamaan sen puoli vuotta! Koita jaksaa nyt kipuja toistaiseksi ja toivottavasti lääkkeet auttavat hyvin :hug: Onneksi pojan kanssa kaikki on mennyt hyvin nyt ja isot onnittelut ekan kuukauden täyttymisestä ja hääpäivästä! :heart: :heart:

Jendde vauvoja on tosiaan erilaisia... Olisi kyllä tosi kuluttavaa, jos oma vauva itkisi lähes tauotta, eikä pystyisi mitenkään poistamaan sitä itkun syytä. Varmaan tulisi aika avuton olo itselle! Ihanaa, että Neela ja Bambina pikkuinen ovat niin tyytyväisiä vauvoja, ja toivotaan että meidän muidenkin vauvat olisivat sieltä helposta päästä :heart:

Siilille edelleen voimia taistelussa helteitä vastaan! Onnkesi nyt pitäisi vähän viilentyä :hug:

Neulaiselle tsempit raskausmigreenin kestämiseen :hug: Säkin olet ehtinyt jo noin pitkälle, kylläpä aika on kulunut nopeasti!

Ai niin, mun todella rakas ystävä sai eilen pienen tyttövauvan :heart: :heart: Ihanaa! Ja oli ollut ihan unelma synnytyskin vielä

Meillä poksahti täysiaikaisuus sunnuntaina :heart: Tervetuloa maailmaan lapseni, äiti alkais olla valmista kauraa siihen
Bubunen ja neitiVonkale 37+2

 

Sartsa Elikkä siis oli hyvä käynti synnytysvastaanotossa! Aivan mahtava juttu, että kohdunsuullakin oli tapahtunut edistystä

Oliskohan tuon sykkeen kohdalla siellä kortissa lukenut KTG? Mulla ne ainakin merkkasi sen niillä kerroilla kun siellä käyrillä olin. Kun se laitehan on jokin KTG-käyrä En tiedä mistä on lyhenne tai mitä edes tarkoittaa mutta kuitenkin

Hih, ihanasti lääkäri sanonut toisen jalasta :heart:

On kyllä ikävää jos TAYS:iin joudut mennä jos siellä tollaista tosiaankin on.. Kyllä se synnytys on niin sellainen asia, että siihen tarvii kaiken keskittymisen ja ei varmasti ole kiva kökkiä jossain odotushuoneessa vain. Inhottavalta kuulostaakin. Varsinkin nyt kun tuon synnytyksen on kokenut, niin en mä vois kuvitellakaan, että olisin tuollasessa paikassa halunnut olla. Kyllä sitä haluaa, että jää hyvät muistot synnytyksestä ja sillä synnytyshetkellä on mukava olla. Ja tuntee olevansa hyvässä hoidossa. Jos mulla olis tommonen tilanne ollut, niin mä olisin kyllä sydämeni pohjasta toivonut, että menis sen viikon yliaikaseksi ja pääsisi sinne parempaan paikkaan synnyttämään! Kattellaan nyt kuin sulla käy. Toivotaan että pääset Vammalaan, tai jos et pääse, niin toivotaan että TAYS:ssa on vähän parempi meiniki kuin tämä mitä olet kertonut :hug:

Juu, ei tuohon kukaan ole kuollut vaikkei D-tippoja olis saanutkaan. Kaikkihan noi on ihan vapaaehtoisia juttuja. Tottakai niitä suositellan, jos haluaa lapselle hyvän luuston. Ja kyllähän mä haluankin eli täytyy tuossa jossain välissä muistaa ostaa jotain toisia. Muhun on vaan jokin äitiysdementia iskenyt, kun meinaa kaikki asiat unohtua

ONNEA TOTAALISESTA POKSUMISESTA SARTSA! :heart: Jihuuuuu! Nyt vaan ootellaan koska jätkä haluu pihalle Mä odottelin koko raskausajan, että pääsisin kirjottaa tänne tollasen megahypersuper poksahduksen, mutta enpä sitten päässytkään kun neiti päätti tulla jo aiemmin

Omaa. Ihanaa kun on viileä sää! Kohta voisin ryhdistäytyä ja lähtee vaunuilemaan, jos vaikka raahais ittensä tuonne keravan keskustaan katteleen vähän kauppoja. Jos vaikka löytyis jotain Nyt kun tuonne ulos kehtaa mennäkin ilman että sulaa lämmöstä!

jende & Neela :heart:

 

bubunen voi surkeus mitä toimintaa siellä sairaalassa on! :kieh: :headwall: En yhtään ihmettele että oot megaturhautunu tossa tilanteessa. Mä varmaan kans räjähtäisin ihan totaalisesti. Plus tuohon vielä tuo kissan lähteminen päälle, vaikka omaa oloa helpottaakin, niin ei se helpota sitä ikävää mikä siihen muodostuu. Totta, ensisijaisesti sinä ja vauva ootte tässä vaiheessa tärkeimpiä ja todellakin sanot siellä sairaalassa että seuraavan kerran varottavat hyvissä ajoin, jos meinaavat kotiuttaa, jotta ehditte suunnitella kotihoidon systeemit. Toki jokaisessa kaupungissa on olemassa kotihoitopalveluita, jotka lasketaan tulojen mukaan ja laskutetaan sen perusteella. Meidän äitihän käyttää kotihoidosta ainoastaan ateriapalvelua ja kaupassakäyntiä (joka muuten ei maksa mitään Tampereella), kun äiti voi kuitenkin sen verran hyvin, ettei silleen hoitohoitoa tarvi. Mut kannattaa nuo tuommoset selvittää sielläkin suunnalla, jos ei sitten esim. kukaan muu sukulainen pysty auttamaan siinä hoidossa. Kun ei äitisikään tietenkään voi pitkäksi aikaa pois töistäkään jäädä isääsi auttamaan.

Voimahaleja noitten asioiden kanssa. Ja ikävä kissaa kohtaan taatusti helpottaa ajan myötä. :hug: :heart:

Kiitos.. katsotaan kuinka tässä käypi. Lähtö voi olla koska vaan.. mutta epäilempä että mun kohdalla tässä käy niin, että JOS kalvot puhkee itellään ja vedet menee, niin mulla alkaa siltä seisomalta tosi kivuliaat supparit, koska kyllä mulla nytkin tässä on supistellu, mut hädintuskin oon kaikkia tuntenu tai sit on ollu sitä kunnon supistelua joka on tuntunu, mut silti kuitenkin niin "laimeita" eli pystyn todella helposti niiden kanssa olemaan.

jendde voi olla KTG:kin.. mä en noista merkinnöistä oo saanu sen tarkempaa selvyyttä, mutta näytti vaan CT6:lta. Juu, tuommosia kun tuo lääkäri kun olis kaikki siellä, niin voisin olla vaikka kadulla puhkumassa sitte ja oottelemassa että aukee paikat tarpeeks paljon. Mut sikshän ne taysista käskeekin olemaan kotona niin pitkään kun supisteluiden kanssa pystyy olemaan, jottei tarttis hengata siinä odotustilassa, koska ne tietää itekin sen, ettei siinä ole kiva olla. On siellä sitten semmonen "lepohuone" jossa on jotain 7 sänkyä, minne pääsee sitten jos on TOSI kipee, mut eipä se sen hohdokkaampaa periaatteessa ole. Kyllä mä silti enemmin Vammalaan, jossa on huone, mis on sänkyä ja vessaa ja siellä saat ootella sitten rauhassa synnytyssaliin pääsemistä ja synnytyssalilta pääsee sitten osatolle, missä on perhehuoneita ja yksittäisiä huoneita ja muutamia isompia huoneita, joissa on se 2 tai 3 muutakin. Kuulostaa niin paljon paremmalta! :heart:

Maidostakin saa tosi hyvin D-vitamiinia, etenkin jos äiti vielä syö imetyksen aikana raskaus monivitamiinia, jossa on lisä D:tä. Ja maidosta saa muutenkin hyvin calsiumia joka auttaa luustoon. Maidosta ainakin puhuttu että se ois paras luusto"lääke". D-vitamiinista saa taas energiaa ja monet jotka on talvisin väsyneitä, syö siksi lisä D-vitamiinia, että pysyis virkeempänä, kun talvisin aurinko paistaa niin vähän josta D:tä saa paljon.

Kiitos TOTAALISESTI!!! :heart: ..onhan tässä puolensa ja puolensa poksahdella näin. Toisaalta just: wau, vähän siistii tai sitten: ois voinu tulla jo. Mutta tällä hetkellä hyvä näin... jos sinne Vammalaan sitte. Sunnuntaihin 15.8. se paikka on suljettu, mutta heti maanantaina 16.8. se on auki.. joten sitten saapi meitin herra tulla kooooska vain. Kyllä mä silti näitä "savustus" konsteja vielä tässä käytän ennen tuota maanantaitakin, jos se edesauttais sitä, että päivä päivältä ollaan lähempänä ja sitten maanantaina valmiita synnyttään.

Juu, samaa mieltä. Täällä sataa nytkin ja ulkoa tulvii ihanan vilpoinen sää sisälle. :heart:

Oi, mä ootan niin tuota vaunuttelua, kun meillä on niin komeet vaunutkin! :heart:

 

Oli pakko vielä hakea linkki tosta d-vitamiinista.. tuli siis vaan mieleen, en halua mitenkään "päteä" tai muutakaan:

http://fi.wikipedia.org/wiki/D-vitamiini

 

sairaala-ajan vaatteista kaikki onkin jo kommentoinut, mutta kommentoinpa sen verran että ainakin itse ajattelin ehdottomasti käyttää sairaalan vaatteita. eihän ne hienoja ole, mutta en jaksa todellakaan ensimmäiseksi kotona aloittaa pyykkirumbaa omille vaatteilleni kun sairaala kerran tarjoaa mahdollisuuden käyttää heidän vaatteitaan. sitä paitsi kun siitä sairaalassa olosta kerran maksetaan niin kannattaahan sitten käyttää kaikki mahdolliset "palvelut" hyväksi!

vauvan kotiinlähtövaatteista meillä on pakattuna kaksi vaatekertaa, toisessa lyhythihainen body + housut + neuletakki, toisessa pitkähihainen body ja housut. lisäksi tietty pipo, sukat..
mun työkaveri vinkkasi, että etenkin jos on poika tulossa niin kannattaa ottaa kahdet vaatteet mukaan. he kotiutuivat aikoinaan sairaalan vaatteissa, koska heillä oli vain yhdet vaatteet ja vaippaa vaihtaessa poika pissasi kaaressa juuri niiden kotiinlähtövaatteiden päälle.

bambina aivan mahtava juttu että pääsetkin leikkaukseen jo noin pian! :hug:

jendde kiitti! :hug: kyllä nyt oon taas jaksanut paremmin kun on ollut viileämpää nää pari päivää. toivottavasti teidänkin neidillä on kiukuttelut vähentyneet kun on ollut viileämpää ja äitikin on sitten saanut vähän enemmän levättyä.
heh, vähän erilaiset tapaukset sun ja kaverisi vauvat.. varmasti on sillä äidillä raskaampaa, mutta ei se tarkoita sitä ettetkö sinä/te voi olla välillä myös väsyneitä jne. Joten valita silti ihan hyvällä omallatunnolla!

sartsa jee, hyviä kuulumisia siellä!! onnea lasketun ajan saavuttamisesta ja tsemppiä, kyllä se vauva sieltä pian tulee!

bubunen :hug: voi miten kurja juttu tuon sun isän kanssa!
tosi paskamaista kyllä, että olet joutunut "omaishoitajaksi" kun olet noin viimeisillään raskaana. omaisen hoitaminen kun ei ole ikinä helppoa tai kevyttä, on raskasta katsoa kun oma isä/aviomies/tms. onkin yhtäkkiä avuton ja sekava jne. ja sä olet vielä raskaana.. TOSI pyllystä. :/

itsekin olen valitettavasti joutunut olemaan mukana kotiuttamassa ihmisiä, joista olen tiennyt etteivät he ehkä vielä ole kotiuttamiskunnossa, mutta kun lääkärit ja muut ovat päätöksen tehneet niin eipä siinä paljon ole nokankoputtamista.. mutta täällä ei kyllä ikinä kotiuteta jos ei ole saatavilla kotihoitoa, jotka käyvät tavallisesti 3 x päivässä auttamassa potilasta kotona kaikessa tarvittavassa. eikö teille järjestetty sellaista apuna ollenkaan??
ja saitteko ohjausta miten siirtää mies pyörätuolista/pyörätuoliin tms.?
onneksi isäsi pääsi sitten takaisin sairaalaan. :hug:

niin ja vielä terveydenhuollon paskuudesta, se todellakin johtuu resurssipulasta ja myös siitä, että pitää jatkuvasti säästää, säästää, säästää. voin kertoa, että mä olen jo harkinnut uudelleenkouluttautumista, koska en yhtään tykkää siitä miten nykyisin terveydenhuolto pyörii. yhä huonompikuntoisia ihmisiä laitetaan kotiin ja isojen leikkausten jälkeenkin pitäis olla suunnilleen seuraavana päivänä kotiutumiskunnossa. pöh ja pah!

isot halit vielä kissajutusta :hug: on kyllä ihanaa, että kissa löysi hyvän kodin, helpottaa varmasti luopumisen tuskaa ainakin ihan vähäsen.

Omaan napaan ei kuulu ihmeempää. Kovin oon yrittänyt vauvalle kertoa, että häntä jo odotellaan täällä malttamattomana ja olisi jo kovin tervetullut ulos mahasta. Koitettiin jo lahjontaakin: tänne on tulossa loppukuusta sirkus niin mies sanoi mahalle, että "jos syntyisit nyt niin pääsisit pian ehkä jo sirkukseen! mut jos synnyt vasta viikon tai parin päästä niin sitten ei voida mennä sinne." Mutta eipä taida lahjonta (tai uhkailu) toimia vielä noin pienelle. *syvä huokaus*
Mutta tosiaan, kovasti jo odotellaan meidän pientä ihmettä maailmaan. :heart:

Siili & Känkkäränkkä 39+0

 

Siili ..kiitos.. kaippa se tulee.. sitten kun hänestä siltä tuntuu...

Meillä on täällä samanlaista "lahjontaa ja uhkailua". Millon milläkin keinolla. Mm. Vaunuista koitan sepittää ja leluista, että "täällä käy ihan toisten lapset leikkimässä sun leluilla, et sun pitää tulla tänne nyt itekin leikkimään niillä", vaikka eihän tuo pieni vielä hetkeen leluilla leiki.

Mä näin niin kamalaa unta viime yönä, et mulla on nyt ihan kamala olo koko ajan. :'( Näin että meijän pieni leikattiin jotenkin oudosti mun selkäpuolelta (?) pois ja toinen oli heti kuollut. :'( Siinä mä unessa sitten itkeä nyyhkytin, että taasko mä joudun alottaa kaiken alusta että saisin edes yhden pienen elävän ihmisen syliini. :'(

Toivon todellakin että synnytys menee niin hyvin kuin suinkin ja kummatkin selvitään siitä ehjin nahoin. :heart:

Piti olla tänään neuvola-aikakin, mut se peruuntu. Huomenna uus yritys mutta aika todennäköstä on että peruuntuis sekin. :/ ..Noh, en mä ny tiiä onks se niin tähdellistä sinne päästä, mut sais sit luvan alkaa vaikka syntymään tässä... *huokaus*.. ahdistava olo.

Sartsa ja Pähkis 40+1 :heart:

 

Ai niin, sitä unohdin kysyä että kuinka paljon teillä on ollut nyt loppuvaiheessa harjoitussupistuksia? Siis ihan niitä (lähes) kivuttomia kohdun "kovettumisia"? Mulla on niitä ihan jatkuvasti, tuntuu että kohtu on supistuneena varmaan 80% ajasta. Mietin vaan, että onko muilla yhtä paljoa..

Sartsa inhottava uni! :/ mäkin näin yksi yö unta, jossa joku lähetteli uhkauskirjeitä vauvaa koskien. kun sitten synnytin niin yksi mun ystävä ilmestyi mun sairaalahuoneeseen jo ennen kuin ehdin edes ilmoittaa kenellekään pienen syntymästä. ihmettelin mielessäni että miten hän nyt jo tänne osasi tulla, mutta mentiin yhdessä katsomaan vauvaa (siellä sairaalassa oli sellainen "vauvahuone", jossa vauvat oli rivissä) ja meidän vauva olikin siellä kuolleena. :'( tää ystävä oli käynyt siellä jo etukäteen pistämässä jotain myrkkyä vauvaan. heräsin unesta tosi, tosi, tosi ahdistuneena enkä saanut loppuyönä unta. vieläkin puistattaa kun ajattelee sitä unta. ystävälleni en ole tästä maininnut enkä aio mainitakaan, ei varmaan ois kiva kuulla, että "hei, näin muuten unta missä sä murhasit meidän vauvan"..

älä huoli, kyllä te kumpikin synnytyksestä selviätte hengissä ja terveenä. :hug:

 

Siili H Kysyit noista harjoitussuppareista ja täällä mennään viikoilla 36+2 eikä mulla oo ollut koko aikana yhtään harjoitussupparia! En edes tiedä miltä ne tuntuu. Neuvolassa terveydenhoitaja aina kyselee että onko olllu ja sit aina tuntuu että oon jotenkin epänormaali kun niitä ei oo tullut ollenkaan. Mutta kuulun näemmä niihin, jotka tietää mitä supistukset on vasta sitten kun on lähtö synnytykseen. Ei sillä että se haittais ollenkaan! Just kun luin että yhdellä tutulla supistelee kamalasti ja sillä on vasta 19 viikko menossa, joten parempi melkein näin päin

Mulla on jotenkin ahdistunut olo kun masukki on ollut niin rauhallinen eilisestä lähtien. Tokihan se voi vaan nyt nukkua enemmän kun se toissapäivän illalla oli varmaan ennätysajan hereillä myllertämässä kovasti. Eilen illalla ei sit tuntunut juuri mitään ja tänäänkin varmaan muutama pikku potku. Mies kuunteli sydänääniä eilen vatsan päältä ja ne kuulu ihan hyvin ja nopsaa. Oletteko te muuten kokeilleet, että mies kuuntelee vauvan sydänääniä ihan korvalla mahan päältä? Jossain kirjassa luki että ne voi kuulla ja kokeiltiin ja terveydenhoitajakin vahvisti, että kyllä ne kuuluu. Hassua Pitää nyt sit seurailla tässä tilannetta että jos se ei ala nyt ollenkaan antaa merkkia itsestään niin soitan vaikka sit neuvolaan. Kun vaikea tehdä mitään liikelaskentaa jos mahassa ei tunnu mitään. Siivosinkin tuossa jo, että jos se masukki innostuis heräämään siellä mahassa. Vielä ei toivottua vaikutusta.

Kaikkien puheiden perusteella taidan siis myös tyytyä käyttämään niitä sairaalan vaatteita Vaikka ne ei niin hienoja oiskaan Mutta en tiedä pakkaisko sit vaikka oman kylpytakin mukaan niin sais jotain omaa päälle. Ja pitää kattella tosiaan niitä kotiinlähtövaatteitakin vauvalle. Että on sitten valmiina niin mies voi vaikka sit hakea ne täätlä kun on kotiinlähdön aika.

Odottelen täällä, että alkaakohan satamaan vai voisko lähteä käymään lenkillä kun ei ole tullut käytyä koko viikolla niin alkaa ahdistaan tää liikkumattomuus jos. Ja neuvolassa oli paukkunut yli 10kg täyteen. Ja pitää yrittää vielä liikkua kun pystyy ilman ongelmia eikä tosiaan ole niin kuumakaan lenkkeillä.

 

Siili mulla tuntu kans kestävän pitkään ennen kun koko harkkarisuppareita alko ees ilmestyyn.. tai sit mä en vaan tajunnu mitkä on niitä ja mitkä ei.. muutenkin koko supparitouhu on jotenkin ollu mulle ihan outoa... tai en oo oikein ees aina ollu varma et onks nää ny niitä vai ei. Vaikka oon tänne kertonu niistä ja kertonu miltä tuntuu, niin silti on välillä epätodellinen olo, et onks ne nyt ollu varmasti niitä. Käyrällä mulle tuli kaks supparia. Sillon se tuntu enemmän tuolla alapäässä ja alavattalla ja kyllähän siinä vatta kovettu. Kipeintä siis teki alapäähän ja alavattalle ja vauvan syke kävi pahimman supistuksen aikana 110:ssä.

Nonii! Siellä kans nähny tommonen uni. Tiedät siis miltä musta tuntuu.. :ashamed: :'( Huh.. juu ei ehkä kannata puhua ystävällesi asiasta mitään. Vois tulla hänelle hieman vaivaantunu olo tai sitten voi jopa ottaa itteensä että moisia unia hänestä näet.

Ei kai meille mitään tapahdukaan, mut jotenkin on vaan nyt niin ahdistava olo. Väsyttää kuin ei ois nukkunu koko yönä, mut unta ei saa vaikka kuinka kellahtais sänkyyn. Huono olo vaivaa ja päätäkin juimii, aivan kuin alkuraskaudessa. On välillä semmonen tosi epätodellinen ja ulkopuolinen olo.. kuin jotain ois pian tapahtumassa, mutta ei tiedä mitä ja mihin tässä pitäs valmistautua. Tuntuu että hirveästi pitäs tehdä kaikkea, mutta välistä tuntuu ettei kättänsäkään jaksais nostaa. On oikeasti TODELLA outo olo!!!

lauru sillähän sä juuri voit tehdä sitä liikelaskentaa, että jos tunnin aikana ei tule niitä 10:ntä liikettä, niin sitten soitat synnytysvastaanottoon teidän sairaalaan. Liikelaskenta kannattaa tehdä illalla kun makaa sängyssä. Joskus voi koittaa tökkiäkin sitä mahaa, josko se auttais kaveria liikehtimään paremmin sekä syödä jotain todella makeaa, karkkia tai suklaata. Jos mikään ei auta.. ei vain liikkeitä tunnu, niin sitten yhteys sairaalaan, jonne pääset sitten käyrälle ja ultraan tutkittavaks.

10kg on aika vähän vielä raskauden aikana. Ja sä oot kuitenkin jo loppusuoralla. Joten nou hätä. Itellä on lähemmäs 20kg tullu kokonaispainoa muutenkin jo ylipainon päälle. Kenenkään mielestä en näytä lihavalta koska oon kuitenkin pitkä naiseksi, mutta itestähän se tuntuu hirveältä kun painoindeksit sun muut näyttää hirveitä lukemia. Mutta useinmiten raskaudesta synnärille jää se 10kg ainakin kun synnyttää. Lapsi+istukka+turvotukset kaikkineen päivineen. Ja imetys laihduttaa myöskin.

 

No eilen illalla hoksasin sen että ei tullut tavallista möyrintää mahassa kun normaalisti toi masukki möyrii niin voimakkaasti, että se käy ihan kipeetä. Sit se liikelaskenta pitäs pystyä tekeen semmoiseen aikaan et se liikkuis normaalisitkin sillon eli just esim illalla. Mutta ajattelin tässä nyt päivän seurata että tuntuuko siellä yhtään mitään ja kokeilla vaikka lenkin jälkeen sitä laskentaa. välillä saattaa tosiaan tulla joku vaimea yksittäinen liike, mikä tuntuu niin vähältä siihen normaaliin möyrintään verrattuna. Normaalisti en oo yhtään semmoinen murehtijaluonne niin nyt jotenkin koko ajan keskittyy siihen, että liikkuuko se ollenkaan vai ei. Yritin laulellakin masulle että jos se ois herännyt siihen. Eli taidan poiketa lenkkireissulla kauppaan ja käydä ostaan vähän suklaata jos se sit sais vauvan liikkeelle Hyvä syy

Joo tiedän että tuo joku reilu 10kg ei ole paljon, mutta se ahdistaa lähinnä siksi kun olin ehkä painavimmillani ikinä just ennen kun tulin raskaaksi ja lähtöpaino oli siis isompi kuin mihin olin tottunut niin nää uudet kymmenet puntarissa tuntuu ihan kamalalta. Ja toivon, että mahdollisimman suuri osa niistä jäis sit laitokselle. Kun omat vaatteet vähän ahdisti jo ennen raskautta niin tää tähän liittyvä painonnousu on ollut siks varmaan vähän ahdistavaa. Mutta sitten liikutaan vaan vauvan kans kovasti niin kyllä ne joskus lähtee ne kilotkin jotka jää synnytyksen jälkeen. Toivotaan ainakin Mulla kyllä ei oo tullut varmaan muualle kuin mahaan tuota massaa. Kun ei oikeastaan muusta vois sanoa että on raskaana. Varsinkin jos takaapäin kattoo kun maha on pysynyt tuommoisena poikamahana eikä ole levinnyt sivuille. Vaikka olin varma kun oon lyhytselkäinen että oon kamala pallo

 

Täällä alko supistaaaaaaaaaaaaaan!!!!!!!! Kiitos päiväsaunan ja kävelyiden appiukolle ja takas (noin 500m edes takas) Kotiin päin kävellessä saunan jälkeen alko isommat supparit.

Peukut ja varpaat siis pystyyn että nyt jatkuiskin! :heart:

 

Hui, saapas nähdä onko Sartsa jo synnyttämässä Täällä pidetään ainakin peukut pystyssä, että pääset synnyttään nyt kun oot sitä niin kovasti odottanut.

Omaa napaa sen verran, että meidän masukki on lopultakin oma itsensä. Iltapäivään kesti, että se alkoi taas liikkua mutta nyt äsken myllersi jo omaan totuttuun tapaansa. Sillä oli varmaan vaan joku kummallinen uninen tai rauhallinen hetki minkä vuoksi oli niin paikoillaan. Mutta nyt siis huoli pois. Hassua että sitä voikin olla niin onnellinen siitä, että toinen möyrii niin että kipeää tekee. Mutta paljon mieluummin niin mitä että on niin mhiljasta että koko ajan pelottaa että onko joku hätänä.

Lauantaina ois ne kaverin häät ja huominen ja perjantai meneekin sitten varmaan järjestelyissä ja lauantai juhliessa. Oon sanonutkin että kunhan päästään häiden yli niin sitten on ihan sama että milloin pitää lähteä synnyttään. vaikka haluaisin kyllä pitää tän mahan vielä vähän aikaa kun tähän on jo niin tottunut :heart:

 

ei täällä nyt vielä sentään olla synnyttämässä. supparitkin elää jotain ihan omaa elämäänsä, joten ei toivookaan että vielä tänään...

Noni, kiva lauru et siellä alko kans tuttu myllerrys.

Hauskaa hääpäivää lauantaille.

 

Sartsa kiitos tsemppauksista :heart: Meillä on kyllä kotipalvelut ym. selvitettynä, mutta kun viimeksi kotiutuminen kävi just niin että yksi päivä lääkäri vaan ilmoitti kierrolla että sut kotiutetaan tänään. Ja niin tosiaan kävi, kotiin passitettiin ilman mitään ennakkovaroitusta sitten samana päivänä. Oli pitänyt tulla jonkun sairaalasta tarkistamaan kotikin, että mitä siellä tarvii apuvälineitä yms., mutta eipä tullut ketään. Ja kotipalvelussa on se ongelma isän kohdalla, että vaikka ne kävisi 3-4 kertaa päivässä, niin tällä hetkellä ei yhtään tiedä koska se avun tarve tulee. Sitä ei siis voi ennakoida mihinkään tiettyyn kellonaikaan, se ehdittiin nähdä näiden päivien aikana kun olin siellä. Meillä ei valitettavasti asu ketään kynnelle kykeneviä sukulaisia lähellä Mutta nyt aiotaan äidin kanssa tarttua asiaan heti ja pistää seuraavaa kertaa varten pyörät pyörimään jo nyt.

Voi kun pääsisit jo vaunuttelemaan! Mut älä sano, ei sitä tiedä milloin lähtö tulee. Just ystäväni synnytti 40+3, eikä mitään merkkejä ollut ennakkoon! Eli ehkä jo ensi yönä, peukut on pystyssä :wave: :hug: Ja tosi inhottava se sun uni, varmaan alitajunta vaan käsittelee niitä pelkoja mitä tähän vaiheeseen liittyy :hug: Kohta Pähkinä on kuitenkin sun sylissä :heart: :heart: :heart:

Lauru onpa ihanaa, että masukki aloitti taas tutut myllerrykset!!! Meidän masukilla tuntuu olevan rytmi, että 2 päivää villiä menoa ja sitten yksi lepopäivä Mutta se on jännä, miten se huoli tulee helposti, jos toinen ei myllerrä koko aikaa. Mäkin huomaan olevani paljon enemmän varuillani ja kuuntelevani liikkeitä koko ajan, kun tällä vaavelilla on hiljaisempi päivä. Parit kerrat oon tehnyt liikelaskentaa, mut aina niillä kerroilla saanut alle puolessa tunnissa 10 liikettä täyteen. Meillä yleensä toimii selällään makoilu ja vatsan silittely, niillä oon aina saanut liikettä aikaan.

Mulle on tullut jo 17,5 kg raskauden aikana, ja vähän välillä hirvittää. Olin kyllä oman ihannepainoni alarajoilla kun aloin odottaa, enkä ole mässäillyt mitenkään erityisesti odotusaikana, joten yritän sitten vaan ajatella että se tulee mikä on normaalisyömisellä tullakseen, ja se on vauvan parhaaksi. Onneksi ikä on tehnyt vähän armollisemmaksi ulkonäölle, aikaisemmin olin tosi tarkka mm. painosta ja tiedän että tämä olis ollut mulle rankkaa. Mutta uskoisin että tuo sun 10 kg jää ihan synnärille tai ainakin lähtee melko helposti, kun lähes sen verran tulee jo pelkästään lapsivedestä, vauvasta ja istukasta...

Ihania häitä lauantaille! Toivottavasti jaksat nauttia niistä! :heart:

Siili kyselit noista harjoitussuppareista... Mulla tulee niitä myös ihan säännöllisesti ja välillä maha on kanssa kovana lähes koko ajan. Mulla ne alkoi joskus 21. viikon jälkeen, ja sen jälkeen niitä onkin ollut paljon lukuunottamatta parin viikon pätkää tuossa juhannuksen tienoilla. Lisäksi mulla tulee päivittäin kivuliaita supistuksia, välillä paljon ja välillä vähemmän. Että täällä siis elellään myös suppareiden kanssa!

Ikävä tuo sunkin unesi, ahdistavia tuollaiset. Vaikka kai se on hyvä, että alitajunta käsittelee näitä loppuodotukseen liittyviä pelkoja, sitähän nuo kai on... :hug: :hug: Pidän sulle kanssa kovasti peukkuja, että Känkkis haluaisi nähdä sirkuksen ja tajuaisi tulla ulos vaikka nyt ihan heti!!! :heart: :heart: Ihanaa, että kohta nää vauvat on meidän sylissä :heart:

Olet ihan oikeassa, että omaisen hoitamisessa on kaikkein raskainta, kun oma rakas isä (tai aviopuoliso/äiti/kuka kenelläkin) onkin yhtäkkiä avuton, sekava ja voi huonosti. Ja kun et ole paikalla, niin miettii vaan että onko siellä kaikki hyvin. Pelko toisen puolesta on tosi raskasta! Ymmärrän hyvin, että sua turhauttaa (sullakin on selvästi tosi korkea työmoraali) kun haluaisi tehdä työnsä hyvin ja toimia mahdollisimman hyvin asiakkaiden puolesta, ja sitten itsestä riippumattomista syistä siihen ei ole mahdollisuuksia!!! Tuollaisella työasenteella kuin sulla on, niin sä tunnut tekevän työtäsi niin suurella sydämellä että varmasti teetkin asiakkaiden eteen sen mitä nyt ylipäätään kukaan näillä nykyresursseilla pystyy tekemään. Uskon, että olet Siili todellinen kultakimpale työpaikallesi ja potilaillesi :heart:

Me saatiin kyllä nopeasti kotipalvelu järjestettyä 3 kertaa päivässä, mutta se ei tässä tilanteessa riittänyt. Isä tarvitsi apua kaikissa siirtymisissä pyörätuolista pois ja takaisin, ja kun hänellä on ripulia niin sitä esim. oli mahdoton ennakoida. Samaten verensokeri heittelehti niin nopeasti, että hän puolessa tunnissa muuttui ihan normaalista aivan sekavaksi. Hän periaatteessa tarvitsi siis jonkun päivystämään koko ajan, eikä turvapuhelintakaan saanut niin nopealla varoitusajalla. Ei meidän kanssa kukaan puhunut nostamisista eikä mistään muustakaan mitään, täysin varoittamatta lääkäri oli kierrolla ilmoittanut että isä kotiutetaan sinä samana päivänä, ja parin tunnin päästä oli jo kotona... Mutta nyt pistetään pyörät pyörimään heti ja yritetään rakentaa mahdollisimman kattava tukiverkko nyt kotiin jo valmiiksi niin pian kuin mahdollista.

Tää terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen resurssipula on aihe joka saa mut näkemään ihan punaista, koska kyse säästöissä on pitkälti priorisoinnista. Voisin jauhaa aiheesta varmaan muutaman päivän kevyesti... :x

Kiitos Siili vielä tsempeistä ja isot :hug: :hug: nyt Känkkiksen ulostautumisen odotteluun :heart:

Omaan napaan ei kuulu juuri uutta, paitsi helpotusta isän sairaalaan paluun myötä. Supistuksia tulee aika kipeitäkin päivittäin, en millään jaksaisi enää odottaa että tämän rakkauspakkauksen saa syliin täältä mahasta :heart: :heart: :heart:

Synnytyssupistuksia siis kaikille meille niitä odottaville (tosin Vonkale nyt voisi vielä hetken kasvaa mahassa, oon vaan kärsimätön)!!! :heart:

Bubunen ja neitiVonkale 37+3

 

bubunen okei. Harmi että tilanne on tuo siellä.. mutta on hyvä että otatte äitisi kanssa nyt asiat puheeksi, jotta välttyisitte seuraavan kerran samanlaiselta tilanteelta. :hug: Harmi tosiaan kun ei ole ketään kynnelle kykenevää sukulaista lähettyvillä.. mun äidillä on se onni, että hänellä on pari hyvää ystävää, jotka pystyy häntä auttamaan jos apua tarvitsee.

Nii-in. Niinhän sitä sanotaan että lähtö voi tulla vaikka ihan yks kaks. Joku sen aina laukasee tai sitten toisilla ei vaan tapahdu mitään ilman että sairaalasta käsin joudutaan avustamaan synnytyksen käynnistymistä. Tämä pikkuherra kun nähtävästi tykkää viihtyä äidin masun uumenissa lämpösessä, mutta silti näyttää että "mä oon kyllä äiti tulossa, mutta mulla kestää vielä hetki". Koska ei mulla muuten paikat ois ees 1cm auki ja kanavaa enää 2cm jäljellä, jos ei ois se tilanne että sieltä oltaisiin tulossa. Ja se kun ite alitajusesti toivoo pääsevänsä synnyttään Vammalaan, voi tehdä myös sen tunnetasolla, että toinen ei lähdekään syntymään kun mun kroppa "estelee" sitä, vaikka toivookin synnytyksen käynnistymistä. Kävelyillä on ollut nyt hyvä vaikutus, joten pitää nyt mahdollisimman paljon kävellä tässä joka päivä. Tehdä pieniä lenkkejä.

Onhan se varmasti noinkin. Toiset sanoo että kaikki pahat unet, etenkin jotka koskee jonkun rakkaan kuolemista, tarkottaa aina jotain hyvää. Ja tähän eräs ystäväni totesi, että "kun sä näit unta että Pähkinä kuoli, niin jos se tarkottaakin sitä että se syntyy ihan pian". Tuo oli aika hauskasti todettu. Jos se sitte oiskin niin..?? Who knows. Mutta joka tapauksessa parempi mieli tuli kun menin päiväsaunaan appiukolle ja löylyissä iski pitkästä aikaa supistus.

Hih, kukapa tässä ei olisi malttamaton vaikka hoetaankin että "ei tässä sinällään kiire ole". Kyllä me jokainen äiti haluttais jo meidän pienet rakkaat syliimme. :heart:

Omaa. Täällä ei olla nukuttu juurikaan.. heräsin kolmen jälkeen johonkin ..vissiin vessaan ja sen jälkeen ei uni tullut. Aloin ajatella taas isääni ja siskooni ja meidän ns. "perhetilannetta". Ajattelin nyt ottaa tehtäväkseni kirjottaa heille kirjeet. Molemmille omat mutta yhteisen, jossa he näkevät mitä olen kummallekin erikseen kirjottanut. Ja aion kirjottaa siskolleni, että on parempi ettei hänestä tule sylikummia, koska aistin sen niin vahvasti että häntä jollain asteella vaivaa edelleen se että oltiin samaan aikaan raskaana ja hän teki abortin. Mun lapsi tulee jollain tasolla aina muistuttamaan häntä hänen pienestään, jota hän ei kuitenkaan koskaan saanut. Muutenkin asia pyörii hänen mielessään aina, mutta mun kohdalla varmasti nousee pintaan useasti. Tulee oleen vaikee pukea ajatuksiaan sanoiksi, mutta paremmin se onnistuu paperille kun sanoin. Se mitä päässä miettii ei nimittäin aina tuu samalla tavalla suusta ulos kun samaan aikaan päässä on monta tuhatta asiaa jotka pitäs muistaa sanoa.

Mutta mä alan kirjotteleen kirjettä ja meen sen jälkeen (toivottavasti) raukeemmin mielin takas sänkyyn, jos saisin vielä unta.

Sartsa ja Pähkis 40+2 :heart:

 

lauru meillä mies kuuntelee sydänääniä oikeastaan joka ilta (+ silloin, kun mä olen huolissani vauvan voinnista liikkeiden vähyyden takia).
hyvä, että teillä alkoi vauva liikkumaan taas normaalisti! aina sitä ehtii huolestua, vaikka tietää että välillä vauva liikkuu vähemmän ja välillä enemmän.
mukavia hääjuhlia teille!!

sartsa mites siellä..? joko oot sairaalassa?

bubunen mullahan on ollut noita harjoitussuppareita myös aika alkuvaiheesta asti. tuntuu, että nyt ne on vain tihentyneet ja välillä tosiaan ovat myös vähän kivuliaita.. mutta kiva tietää, että jollakin muullakin on niitä "koko ajan"!

vitsit sä osaat aina kirjoittaa niin kauniisti! kiitoksia kauniista sanoistasi mun työtä koskien. :hug: uskon itsekin että oon ainakin asiakkaiden silmin "ihan ok työntekijä", tosin pomo voi olla eri mieltä kun en oo aina niin kovin kiinnostunut tuosta kustannustehokkuudesta.

tuo sun isän tilanne kuulostaa kyllä tosi haastavalta, siis kun verensokerit heittelee jne. eli hän tarvitsee lähes jatkuvaa apua. onneksi hän on nyt taas sairaalassa ja teillä on jo tukiverkkojen rakentelu meneillään. toivottavasti saatte homman pyörimään vähän paremmin kun hän taas kotiutuu. ja vaatikaa rohkeasti ohjausta sairaalasta, esim. just noiden pyörätuolisiirtojen suhteen. se on fyssareiden (ja hätätapauksessa hoitajien) homma opastaa tuollaiset jutut ettei teilläkin selät hajoa tms.! oikein paljon tsemppi- ja myötätuntohaleja ja hirmuisesti voimia! :hug: :heart:

omaa: tänään oli taas neuvola, kaikki siellä ok ja nyt vauva on "varmasti" kiinnittynyt. neuvolantäti oli kovin innoissaan kun harjoitussuppareita on ollut niin tosi paljon. oisin melkein toivonut, että hän olisi sanonut ettei niillä oo merkitystä tms., koska nyt taas odotan ja toivon, että synnytys alkaa ihan kohta. no toki se voi alkaakin, mutta voihan siinä mennä vielä pari viikkoakin.. on kyllä turhauttavaa (ja mulle äärimmäisen opettavaista!!) kun on joku asia, jota en voi ennakoida (siis siinä mielessä etten tiedä koska ja miten synnytys alkaa) ja jonka alkua/kulkua en voi edistää oikein millään tavalla. apua!
sori sekava teksti, toivottavasti joku tajusi mitä yritin sanoa.

Siili & Känkkis 39+1

 

Siili valitettavasti en. Mut pikku hiljaa nuo supparitkin vaan lisääntyy. Onneks.. ei sillain et nyt ihan tunnista toiseen muutamien minuuttien välein supistelis, koska sit vois jo senkin puolesta lähtee, mutta esim. eilen illlalla tuli noin 3 tuntia putkeen 5-15min välein supistuksia joka on jo paljon ja yöllä niitä tuli muutamia joihin unensekasesti reakoin vaan kipristymällä kasaan. ..Et toivotaan niiden jatkuvan, jotta pääsis pian tositoimiin.

Hih, tuttu tunne. Itellekin tää aika ollu opettavaista kun perusluonne on niin äärettömän malttamaton. Ei oo koskaan jaksanu oottaa sellasta mitä on toivonu jo vähän aikaa.

Toivotaan että ne harkkarit nyt muuttus oikeiksi ja niitä alkas tulee sieltä silleen mukavan tasasesti että ois sit oikeasti vaan päivien kysymys, koska. Vielä kun saisit tietoos, onko alapäässä tapahtunu muutoksia, niin sekin helpottais ajatteleen, ettei synnytys voi kaukana olla. Itellä kun tosiaan maanantaina oli se 1cm auki (sormelle auki sivusta) ja kanavaa jäljellä sen 4cm ja lääkäri viel tuns sormiaan vasten toisen pään painavan, vaikkei siis kongreettisesti päässy päätä tunnusteleenkaan, mutta selvästi tunsi sen paineen siellä, niin se auttaa jo mua ajatteleen, ettei tässä nyt ihan hirveen pitkää aikaa voi olla. Ellei se sit jämähdä tähän. Ja sitten mennäänkin vielä tuolla 43+ ootellen käynnistymistä kun ei oo tän enempää tapahtunu. Sais tuo jäbikkä nyt tökätä päällään nuo kalvot puhki.

bambina mä tajusin juuri että meillä ei ole kuin 2pv ikäeroa sun kanssa. Sä oot mua 2pv vanhempi.

Omaa. Tänää ois kans neuvola, joka peruuntu kahdelta päivältä. Pitäs laittaa yliaikasuuslähetteet Vammalaan, jos joutuu yliaikasuustarkistukseen. Muutenkin ne laittaa mun paperit sinne, et jos lähtö tulee ens viikolla sitten, niin tietävät Vammalassakin mun tilanteen.

Sartsa ja Pähkis 40+3 :heart:

 

Onks kaikki jo synnyttämässä??

Mulla menee herrrrmo tähän odottamiseen! Yritän keskittyä kaikkeen muuhun, mutta lähestyvä synnytys pyörii mielessä 24/7 ja kun vielä tulee aika ajoin kipeitä suppareita niin en varmasti pääse unohtamaan mitä on edessä. En siis edelleenkään jännitä/pelkää synnytystä, odotan vain tosi malttamattomana. Tuntuu, että hengaan vaan kotona ja odotan että koska synnytys alkais ja silloinhan se aika varsinkin tuntuu pitkältä.. Mun tarttis nyt saada aikaiseksi joku asennemuutos itsessäni, ois mahtavaa jos pystyis nauttimaan näistä odotuksen viimeisistä päivistä/viikoista eikä ajattelis vaan koko ajan että synny jo!

Voi kun Känkkis ymmärtäisi, kuinka malttamattomana äiti ja isi (ja suku ja ystävät) odottavat jo häntä!! :heart:

Siili & Känkkis 39+4

 

kumpu edelleen komeilee tossa edessä. tuntuu että kulkee kokoajan tarjottimen kanssa kun on niin eteenpäin työntyny toi vatta. miehen mummo sano että ensviikolla tulee tää. mä toivon kovasti kanssa. ei tuu nukuttua enää kunnolla ja särkee ja jomottaa taukoomatta melkein.

Pieniminä ja mini 39+1

 

Siilille ja muillekin... Mä olen kadonnut ihan oman napani ympärillä pyörivään maailmaani (no joo, ja isän sairasteluun liittyvien juttujen), koska jaan sun tuntemukset, mä oon niin valmis!!! Anteeksi kaikille, että nykyään vaan taidan ruikuttaa ja valittaa omia juttujani, lupaan parantaa tapani viimeistään kun tämä pieni syntyy

Mulla viimeiset pari viikkoa on ollut todella tuskaa... Öisin herään vähän väliä supisteluihin ja perhanan kylkipistokseen (joku lihastulehdus varmaan kylkiluiden alla?), mikä mulla on nyt ollut joitakin viikkoja. Oon nukkunut ihan älyttömän vähän jo pidempään, sitten tämä hikisyys koko ajan ja nämä isän jutut päälle. Mä olen niin valmis synnärille!

Perjantaina luulin jo, että tuli lähtö, kun supistusväli tiheni 2-4 minuuttiin tunniksi, ja hirveä pahoinvointi koko ajan. Mut sitten väli piteni n. 10 minuuttiin, ja makailin tuskanhiessä sohvalla 5 tuntia supistellen ja aina kun yritin liikkua niin meinasi tulla oksennus... Ja nyt tänään olin niin köntys, että tuossa nelisen tuntia sitten kompastuin jalkoihini ja kaaduin isän pyörätuolin sarven päälle mahalleni. Vauva on ollut tosi hiljaa sen jälkeen, ja meinaan käydä tänään sairaalassa, jos liikkeitä ei ala tuntua enemmän. Sen verran ilkeästi tömähti keskelle mahaa Että sellainen viikonloppu täälläpäin!

Siili täydet sympatiat siis täältä sun tuntemuksille!!! Ja isot voimahalaukset :hug: Säkin olet vielä kokenut tämän kuumuuden tosi raskaana. Muakin vaivaa, etten pysty nauttimaan näistä raskauden viime hetkistä, kun kuitenkin tämä on tosi ainutkertaista aikaa tämän vauvan kanssa. Ehkä yritetään kehittää asennetta ja samalla annetaan armo itsellemme näistä tuntemuksista, koska kyllä mun käsittääkseni tämä kärsimättömyys on ihan hyvinkin luonnollista ja "kuuluu asiaan"

Kiitos Siili myös sun ihanista sanoista isän tilanteen suhteen :hug: Nyt oli jo papereissa yhden hoitajan mukaan merkintä, että saattaa kotiutua huomenna, eli se varmaan siitä yhteistyön tekemisestä sairaalan kanssa. Mutta meillä on kyllä tukiverkko nyt pitkälti rakenneltuna, sitten vielä kun itsepäinen isäni ottaa avun vastaan... Huokaus, tässä siis monta haastavaksi tekevää asiaa. Mutta eiköhän se tästä! Ja anna pomon ajatella kustannustehokkuudesta mitä ajattelee, se ei ole onneksi sun päänvaiva (tosin toivottavasti pomo ei yritä siitä sun päänvaivaa myöskään tehdä painostamalla... Ei ainakaan vajaaseen vuoteen :heart: ).

Sartsa ihanaa, taidat päästä kuitenkin halutessasi Vammalaan synnyttämään!!! Eikös se aukea huomenna taas? Tosi kiva, että sekin vaihtoehto on sitten mahdollinen, mun käsittääkseni sillä on kyllä todella hyvä maine. Ja mieskin ehtii työkiireiltään mukaan, mukavaa. Nyt vaan synnyttämään :heart: :heart: :hug:

Pistän sitten kuulumisia, jos joudun sinne sairaalaan liikkeiden takia lähtemään. En ole ainakaan nyt vielä kovin huolissani, mutta aion kyllä tarkistaa masuasukin voinnin jos tämä hiljaisuus jatkuu. Sen verran kovin tömähti tosiaan vatsa siihen pyörätuolin sarveen. Niin ja huomenna joka tapauksessa neuvola...

Hikiporsas-Bubunen ja neitiVonkale POKS POKS 38+0

 

Siili voih.. NIIIIIIIN tuttu tunne!!! :kieh: :headwall: Mun tarvi kans saada oikeesti nyt unohdettua koko asia ja tyyliin päätettävä pääkopassani että "antaa toisen tulla kun tulee tai sitten lääkärit viimestään siellä 43+ viikolla käynnistää, jos ei nyt halua tulla". Se on vaan niin pirun vaikeeta kun halu on suuri saada tavata tämä ihana pieni rakkauspakkaus ja koko se synnytyskokemus.. ja mulla vielä on se, että haluisin sen nyt syntyvän, ennen kun se on se joku 4,5kg ja sit jos en saakaan synnytettyä sitä alakautta. :headwall: ..ei siinä muuten mut ku kova halu ois päästä sinne Vammalaan synnyttään ja Vammalassa ei tiettävästi ole aina sektiovalmiutta, joten sitten pitäs mennä TAYS:iin. Tays on hyvä synnytyssairaala, mutta siellä on aina niin paljon synnyttäjiä, että varsinkin nyt tää kesä-heinä-elokuu aika ovat tehneet sen, että siellä makaa mammat pitkin käytäviä ja seurusteluhuoneita vauvoineen päivineen.. Ei kiitos. Vammalassa on noin 2 synnyttäjää per PÄIVÄ eli siellä on vaikka miten tilaa! Toki sielläkin on tänä vuonna (vauvabuumivuonna) ollut synnyttäjiä enemmän, mutta varmasti siellä on paremmat oltavat ja mitä kaverilta kuviakin näin ja semmosen ihanan näkösen synnytystuolin... voih, mä niin haluisin sinne! :heart:

Siispä päätin että soitan huomenna Vammalaan ja kerron tilanteeni ja kysyn mitä mieltä he siellä ovat.

Hih, samaa Siili mäkin oon voivotellu, et kumpa Pähkis ymmärtäis kuinka malttamattomina täällä häntä ootellaan.

Pieniminä toivoa sopii niin, että tulee ens viikolla. Niin on kuule tämänkin pienen tuleva pappa hokenu jo monta viikkoa että "ens viikolla tulee, kun maha on laskenu jo noin paljon". Kukaan ei ole vielä osunu oikeaan tämän syntymäajankohdan kanssa... joten empä usko enää minäkään mihinkään. Toivottavasti siellä toisin ja tosiaan toinen syntys ens viikolla!

bubunen samoja fiiliksiä siis sielläkin kun täälläkin.. :ashamed: *huokaa* voi meitä.... päästäispä me kaikki jo pian synnyttään... :ashamed: Voi kauhee! Kui sä tuollee kaaduit? Mene ihmeessä käymään jos kovin huolettaa, vaikka oiskin huomenna neuvola. Koskaan ei oo turhaa käydä jos jotakin sattuu tai tuntemuksia on.

Juu, huomenna aukee neuvola mutta perjanaina eräs kusipää neuvolatäti alko mulle mussuttaan ettei kyllä mun kannattais ajatellakaan Vammalaa kun mulla on tietyllä tapaa pelko mahtuuko tää tuleen pihalle jos menee yliaikaseks ja pitäs käynnistää... kuten tuonne Siilille jo mainitsin, niin siellä ei tosiaan vissiin oo sektiovalmiutta aina ... siks mä soitan sinne huomenna ja kyselen, koska mä ENSISIJAISESTI todellakin haluisin sinne, kuten myös mun mieskin. Ja juu, miehellä on työt siinä pisteessä, et voipi sitten lähtee koska vaan mun kanssa. Toki, mitä kauemmas isyysloma menee syksyyn, niin hänestä sen parempi.. mutku ... niin MUTKU!!! MÄ OON JO YLI LASKETUN AJAN!!! MÄ HALUISIN JO SYNNYTTÄÄN!!!! MIKSEI TÄÄ VOI SYNTYÄ!!!!!!!!! :'( ...ahdistavaa.. niiiiiiiiiiiiin turhauttavaa ja ahdistavaa... :'(

Onnea bubunen poksuista! :hug: :heart:

Ahdistunut Sartsa ja ylipaljonmasussa viihtyvä Pähkis 40+5