Sartsa kiitos tsemppauksista :heart: Meillä on kyllä kotipalvelut ym. selvitettynä, mutta kun viimeksi kotiutuminen kävi just niin että yksi päivä lääkäri vaan ilmoitti kierrolla että sut kotiutetaan tänään. Ja niin tosiaan kävi, kotiin passitettiin ilman mitään ennakkovaroitusta sitten samana päivänä. Oli pitänyt tulla jonkun sairaalasta tarkistamaan kotikin, että mitä siellä tarvii apuvälineitä yms., mutta eipä tullut ketään. Ja kotipalvelussa on se ongelma isän kohdalla, että vaikka ne kävisi 3-4 kertaa päivässä, niin tällä hetkellä ei yhtään tiedä koska se avun tarve tulee. Sitä ei siis voi ennakoida mihinkään tiettyyn kellonaikaan, se ehdittiin nähdä näiden päivien aikana kun olin siellä. Meillä ei valitettavasti asu ketään kynnelle kykeneviä sukulaisia lähellä
Mutta nyt aiotaan äidin kanssa tarttua asiaan heti ja pistää seuraavaa kertaa varten pyörät pyörimään jo nyt.
Voi kun pääsisit jo vaunuttelemaan! Mut älä sano, ei sitä tiedä milloin lähtö tulee. Just ystäväni synnytti 40+3, eikä mitään merkkejä ollut ennakkoon! Eli ehkä jo ensi yönä, peukut on pystyssä :wave: :hug: Ja tosi inhottava se sun uni, varmaan alitajunta vaan käsittelee niitä pelkoja mitä tähän vaiheeseen liittyy :hug: Kohta Pähkinä on kuitenkin sun sylissä :heart: :heart: :heart:
Lauru onpa ihanaa, että masukki aloitti taas tutut myllerrykset!!! Meidän masukilla tuntuu olevan rytmi, että 2 päivää villiä menoa ja sitten yksi lepopäivä
Mutta se on jännä, miten se huoli tulee helposti, jos toinen ei myllerrä koko aikaa. Mäkin huomaan olevani paljon enemmän varuillani ja kuuntelevani liikkeitä koko ajan, kun tällä vaavelilla on hiljaisempi päivä. Parit kerrat oon tehnyt liikelaskentaa, mut aina niillä kerroilla saanut alle puolessa tunnissa 10 liikettä täyteen. Meillä yleensä toimii selällään makoilu ja vatsan silittely, niillä oon aina saanut liikettä aikaan.
Mulle on tullut jo 17,5 kg raskauden aikana, ja vähän välillä hirvittää. Olin kyllä oman ihannepainoni alarajoilla kun aloin odottaa, enkä ole mässäillyt mitenkään erityisesti odotusaikana, joten yritän sitten vaan ajatella että se tulee mikä on normaalisyömisellä tullakseen, ja se on vauvan parhaaksi. Onneksi ikä on tehnyt vähän armollisemmaksi ulkonäölle, aikaisemmin olin tosi tarkka mm. painosta ja tiedän että tämä olis ollut mulle rankkaa. Mutta uskoisin että tuo sun 10 kg jää ihan synnärille tai ainakin lähtee melko helposti, kun lähes sen verran tulee jo pelkästään lapsivedestä, vauvasta ja istukasta...
Ihania häitä lauantaille! Toivottavasti jaksat nauttia niistä! :heart:
Siili kyselit noista harjoitussuppareista... Mulla tulee niitä myös ihan säännöllisesti ja välillä maha on kanssa kovana lähes koko ajan. Mulla ne alkoi joskus 21. viikon jälkeen, ja sen jälkeen niitä onkin ollut paljon lukuunottamatta parin viikon pätkää tuossa juhannuksen tienoilla. Lisäksi mulla tulee päivittäin kivuliaita supistuksia, välillä paljon ja välillä vähemmän. Että täällä siis elellään myös suppareiden kanssa!
Ikävä tuo sunkin unesi, ahdistavia tuollaiset. Vaikka kai se on hyvä, että alitajunta käsittelee näitä loppuodotukseen liittyviä pelkoja, sitähän nuo kai on... :hug: :hug: Pidän sulle kanssa kovasti peukkuja, että Känkkis haluaisi nähdä sirkuksen ja tajuaisi tulla ulos vaikka nyt ihan heti!!! :heart: :heart: Ihanaa, että kohta nää vauvat on meidän sylissä :heart:
Olet ihan oikeassa, että omaisen hoitamisessa on kaikkein raskainta, kun oma rakas isä (tai aviopuoliso/äiti/kuka kenelläkin) onkin yhtäkkiä avuton, sekava ja voi huonosti. Ja kun et ole paikalla, niin miettii vaan että onko siellä kaikki hyvin. Pelko toisen puolesta on tosi raskasta! Ymmärrän hyvin, että sua turhauttaa (sullakin on selvästi tosi korkea työmoraali) kun haluaisi tehdä työnsä hyvin ja toimia mahdollisimman hyvin asiakkaiden puolesta, ja sitten itsestä riippumattomista syistä siihen ei ole mahdollisuuksia!!! Tuollaisella työasenteella kuin sulla on, niin sä tunnut tekevän työtäsi niin suurella sydämellä että varmasti teetkin asiakkaiden eteen sen mitä nyt ylipäätään kukaan näillä nykyresursseilla pystyy tekemään. Uskon, että olet Siili todellinen kultakimpale työpaikallesi ja potilaillesi :heart:
Me saatiin kyllä nopeasti kotipalvelu järjestettyä 3 kertaa päivässä, mutta se ei tässä tilanteessa riittänyt. Isä tarvitsi apua kaikissa siirtymisissä pyörätuolista pois ja takaisin, ja kun hänellä on ripulia niin sitä esim. oli mahdoton ennakoida. Samaten verensokeri heittelehti niin nopeasti, että hän puolessa tunnissa muuttui ihan normaalista aivan sekavaksi. Hän periaatteessa tarvitsi siis jonkun päivystämään koko ajan, eikä turvapuhelintakaan saanut niin nopealla varoitusajalla. Ei meidän kanssa kukaan puhunut nostamisista eikä mistään muustakaan mitään, täysin varoittamatta lääkäri oli kierrolla ilmoittanut että isä kotiutetaan sinä samana päivänä, ja parin tunnin päästä oli jo kotona... Mutta nyt pistetään pyörät pyörimään heti ja yritetään rakentaa mahdollisimman kattava tukiverkko nyt kotiin jo valmiiksi niin pian kuin mahdollista.
Tää terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen resurssipula on aihe joka saa mut näkemään ihan punaista, koska kyse säästöissä on pitkälti priorisoinnista. Voisin jauhaa aiheesta varmaan muutaman päivän kevyesti... :x
Kiitos Siili vielä tsempeistä ja isot :hug: :hug: nyt Känkkiksen ulostautumisen odotteluun :heart:
Omaan napaan ei kuulu juuri uutta, paitsi helpotusta isän sairaalaan paluun myötä. Supistuksia tulee aika kipeitäkin päivittäin, en millään jaksaisi enää odottaa että tämän rakkauspakkauksen saa syliin täältä mahasta :heart: :heart: :heart:
Synnytyssupistuksia siis kaikille meille niitä odottaville (tosin Vonkale nyt voisi vielä hetken kasvaa mahassa, oon vaan kärsimätön)!!! :heart:
Bubunen ja neitiVonkale 37+3