~The esikoisesta haaveilevien plussapino~

Viestiketju alueella 'Äidit 20-30v' , aloittaja Sartsa83, 12.12.2009.

  1. jendde

    jendde Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    04.12.2009
    Viestejä:
    903
    Saadut tykkäykset:
    0
    On tosiaan kiva lukea toisen synnytyskertomuksia! Mä luen niitä aina ihan innolla ja netistäkin selailen niitä :D On kyllä kaikilla tässä pinossa tähän mennessä ollut synnytyksessä ollut jotain häikkää.. Onko meillä täällä joku kirous että jotain täytyy mennä pieleen :D Mä kirjottelin omaa synnytyskertomusta tossa eilen koneelle, että jää itelle muistiin ne kaikki asiat.. Voin laittaa sen vielä tännekin jos jotain kiinnostaa vielä lukea, kun se synnytyksen jälkeen kirjottamani oli vähän nopeasti ja hutasten tehty.. Tää uus on kyllä niiiiiiin pitkä ettei semmonen varmaan edes mahdu tänne :LOL:

    bambina Meillä on käytössä edelleen noi D-tipat -merkkiset tipat.. Niitä annoin aikasemminkin ja silloin tuli kaikenmaailman ongelmia. Eilen oli illalla pientä kitinää, mutta yö meni hyvin ja nukuttiin taas 6h putkeen :) Eilen annoin 5 tippaa, tänään 3. Jospa vaikka alottelis taas vähän pienemmällä määrällä. Toivottavasti ei enää tulekaan mitään huuteluja! Onko teidän poika muuten saanut jo sen rota-rokotteen? Meillä on ens viikolla neuvola ja neiti saa sen silloin... :eek:

    :hug: Voi hitsi miten tyhmää kun joudutaan vielä uudestaan tikkaamaan! : / Voi ei.. Koitahan kestää vielä ja kyllä sä siitä vielä paranet!
     
    #1276
  2. Siili H

    Siili H Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    19.07.2009
    Viestejä:
    464
    Saadut tykkäykset:
    0
    Heips! Pikaisesti vain tulin ilmoittamaan, että olen edelleen hengissä. :D

    Päästiin tänään kotiin ja vauva on aivan hurmaava ja ihana, mutta nukkuu tosi huonosti kun syö paljon ja kärsii sitten masuvaivoista. Oon siis aika poikki.. Sairaalassa annoin vauvan tokana yönä 4,5 h hoitoon jotta sain nukuttua (ja Känkkis oli sitten ollut sen koko ajan hoitajien sylissä, ei suostunut nukkumaan..), muuten en oo raasinut mussusta olla erossa. Väsyttää..

    Kirjoitan synnytyksestä myöhemmin tarkemmin, mutta mun mielestä se ei ollut niin kauheeta kuin odotin. Kätilöt kuitenkin olivat sitä mieltä että ei todellakaan ollut helppo synnytys. En sit tiiä. Mutta mulla jäi pala istukkaa kohtuun ja se jouduttiin jollain pinseteillä tms., sitä kohtua paineltiin tooosi paljon ja menetin verta n. 1,5 l. Eli aika sama juttu kuin bubusella!
    Niin ja mulle tuli synnytyksessä kamalat peräpukamat, joten sen takia liikkuminen on tuskaista. :ashamed: :x

    Bubuselle ja Sartsalle ihan hiiiiiiiirmu isot onnitteluhalit! :flower:
    Bambinalle kiitokset kun päivitit tänne mun tilanteen! Vitsit siellä osastolla oli muuten sun näköinen hoitaja! Mä olin ihan tokkurassa kun pääsin sinne osastolle ja katsoin ensin et mitä vit.., miksi sä oot siellä töissä. :LOL: Ette te oikeasti ihan niin samannäköiset ole, mutta olin vähän tokkurassa niin vähän hämäsi. :)
    Jendde kiitokset vielä loppuraskauden aikaisesta tsempistä, olisin varmaan hajonnut niinä viimeisinä päivinä ilman tsemppiä. :hug:

    Nyt nukkumaan, jos sais vähän levättyä ennen kun tyttönen herää taas. Palailen paremmalla ajalla!
     
    #1277
  3. jendde

    jendde Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    04.12.2009
    Viestejä:
    903
    Saadut tykkäykset:
    0
    [​IMG]

    KESÄKUU

    Marta.......................27v............24.6....................SKS

    HEINÄKUU

    jendde.....................18v..........7.7........................KOS
    bambina...................26v.........16./18.7................KHKS

    [​IMG]

    ELOKUU

    Sartsa83..................26v..........10.8......................TAYS
    Siili H........................24v..........18.8......................KHKS
    Pieniminä.................20v..........22.8......................SATKS
    bubunen..................31v..........30.8......................TYKS
    Grenie86..................24v..........31.8......................OYS

    SYYSKUU

    LauraAnnika.............23v..........1.9.......................HUS
    lauru........................25v..........5.9.....................OULASKANGAS
    terp.........................................25.9.....................TYKS

    LOKAKUU


    MARRASKUU

    Ingu........................25v...........28.11..................KHKS


    SYNTYNEET MURUSET

    18.6
    Marta, poika 3550g ja 50cm :heart:

    4.7
    jendde, tyttö 2960g ja 48cm:heart:

    9.7
    bambina, poika 3860g ja 51,5cm:heart:

    21.8
    Sartsa83, poika 4000g ja 52,5cm:heart:
    bubunen, tyttö 3170g ja 50cm:heart:

    23.8
    Siili H, tyttö g ja cm ???:heart:


    [​IMG]

    [​IMG]
     
    #1278
  4. jendde

    jendde Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    04.12.2009
    Viestejä:
    903
    Saadut tykkäykset:
    0
    Kokeilin päivittää tota hommelia :D Poimin tuolta kaikkien tekstien joukosta vauvojen painoja ja pituuksia ja syntymäpäiviä, sanokaa jos joku meni väärin!! *muoks* Mä en kauheen hienoa tosta osannut tehdä, eli sitä saa kyllä muokata jos haluaa :D

    Siili Onnea tytöstä! :heart::heart::heart:
    Tulehan kertomaan tarkemmin sitten kun jaksat :)
     
    #1279
    Viimeksi muokattu: 27.08.2010
  5. lauru

    lauru Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    30.12.2009
    Viestejä:
    227
    Saadut tykkäykset:
    0
    Heippa vaan kaikille! Meillä oli eilen neuvola ja siellä kaikki hyvin. Kaikki arvot edelleen loistavia ja hemoglobiini oli itsestään melkeen noussut 137:n! En nimittäin oo muistanut syödä rautaa ja toissa kerralla se oli 125. Varmaan koskaan ollut noin korkea :) Mutta sehän on vaan hyvä. Täällä ei ole vieläkään mitään merkkejä siitä, että masukki haluais tulla maailmaan lähipäivinä. Mutta onneks itsellä on silleen hyvä olla että ei oikeastaan ois yhtään tuskaista vaikka se nyt yliajalle meniskin. Kun ei oo mitään vaivoja kiusana. No katsotaan, että mitä tapahtuu ja milloin se synnytys alkaa. Voihan se olla, että se tulee sitten ihan yhtäkkiä kun sitä vähiten odottaa.

    Mulla on ollut laiska päivä. En oo saanut mitään aikaiseksi. Eilen testailin villalangan värjäystä elintarvikevärillä niin nyt piti sitten keriä kerälle se vyyhti ja se oli mennyt hieman solmuun siinä värjäyksen tohinassa joten kaksi tuntia varmaan kulutin siinä, että sain sen kerittyä keräksi niin on helpompi sitten neuloa siitä jotain :) Nyt sitten ajattelin siivota ja sainkin jo imuroitua, mutta tulin hakeen täältä vähän motivaatiota, että jaksaa pestä vessat :D

    Mies oli saanut tänään palkankorotuksen töissä mikä passaa kyllä paremmin kuin hyvin kun mulla alkaa sitten loppuvuodesta juokseen se äitiysraha. Niin ei tee sitten ihan niin tiukkaa kun tuo vähän kompensoi sitä, että mun tulot tippuu melko reilusti. Oon niin iloinen =)

    Ootan kyllä tässä kovasti jo aikaa vauvan kanssa kun nyt kaikki muut on saanut vauvan kotiin jotka täällä kirjoitteli. Niin oon nyt yksin oikeastaan vielä tässä odotusvaiheessa kun muilla eletään jo vauva-arkea. Mutta ei se mitään, viimeisenä mutta ei vähäisempänä sitten tulen perästä! :) Ja kiva jo etukäteen kuulla vähän että miten muilla on alkanut sujua ja jos on jotain kysyttävää oman vauvelin kanssa niin täällä on sitten "konkareita" jo auttamassa tyhmien kysymysten kanssa :) Mutta nyt jatkamaan siivousta, hyvät päivänjatkot vaan kaikille!
     
    #1280
  6. bubunen

    bubunen Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    22.11.2009
    Viestejä:
    398
    Saadut tykkäykset:
    0
    Sartsa ihanaa, että vauva on kotona ja tänään vissiin sitten viimeinen käynti tiputuksessa Tays:ssa? Hienoa! Mun käsittääkseni bilirupiiniarvojen kohoaminen on aika yleistä, eikä ole kontrolloituna/hoidettuna ollenkaan vaarallista. Vauvan maksa on ollut vielä vaan vähän epäkypsä syntymän aikoihin (oikokaa jos olen väärässä). Ja oon täysin samaa mieltä sun kanssa: Tämä äitiys on vaan niiiiin ihanaa! :heart: :heart: :heart:

    Jendde soitinkin jo itse asiassa eilen synnärille ja kysyin siitä napanuorasta+istukasta vielä kätilöltä. Hän sanoi, että hyvin se napanuora kuitenkin kesti vetoa ohkaisuudestaan huolimatta, että se sitten vaan kesti niin kauan se istukan synnyttäminen (ja siksi katkesi?). Virtaukset olivat kuulemma olleet istukassa ja napanuorassa hyvät, eli se oli kuitenkin toiminut hyvin, ja yhdestä napanuorasta ei kuulemma voida päätellä mitään tulevia raskauksia silmällä pitäen. Voin kuulemma olla täysin huolehtimatta. Sekava selitys mulla, mut koittakaa saada tolkkua :)

    Toivottavasti Neelan vatsavaivat menevät pian ohi! Sun suunnitelmat kuntokuurista ja etenkin leffaillasta siiderin kera kuulostavat hyviltä =) Kyllä on kuntokuuri edessä täälläkin kunhan vaan vähän kuntoutuu, on kroppa niin löysässä ja huonossa kunnossa raskauden jäljiltä kun en liikkunut oikeastaan yhtään pahoinvoinnin&astman&supistusten takia koko raskaudessa...

    Bambina sun synnytyskokemuksesi on kyllä kanssa tosi rankka... oot aika sissi kun oot tuosta selvinnyt :hug: :hug: Ensin se todella hitaasti edennyt käynnistely etukäteen, ja sitten vielä nuo jälkisupistelut, tikkauksen odottelu ja vielä tämä et joudutaan nyt sitten tikkaamaan uudestaan! Miksi ihmeessä sulle tehtiin lääkkeellisesti jälkisupistuksia, kun kerran istukkakin oli pihalla? Ei ymmärrä. Koita jaksaa, toivotaan että nyt pääsisit vihdoin kunnolla paranemaan ja omaan kroppaan liittyvät vaivat olisi takanapäin!!! Koska sulla on se sappileikkaus? :hug:

    Jatkan vielä kun sivu vaihtuu välissä :wave:
     
    #1281
  7. bubunen

    bubunen Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    22.11.2009
    Viestejä:
    398
    Saadut tykkäykset:
    0
    Jenddelle vielä kiitos listan päivityksestä ja pistä ihmeessä se megapitkä synnytyskertomus, muakin kiinnostaa ne tosi paljon! Hienohan se lista on :flower:

    Siili vielä kerran paaaljon onnea tytöstä :flower: :hug: :heart: Näinkin Facebookissa ihanan kuvan sinusta ja pikkuisesta, ja ihanaa että olette päässeet kotiin. Lepää rauhassa ja tule sitten kertomaan lisää kun jaksat. Toivottavasti pikkuisen mahavaivat helpottaisivat, niin saisitte levättyä enemmän :hug:

    Mukava kuulla, että sä koit synnytyksen helpompana mitä odotit! Ja sekin on hienoa, ettei sulle jäänyt mitään pahaa mieltä, vaikka ilmeisesti kuitenkin haasteitakin oli. Mulla on myös jo omasta synnytyksestäni hyvä mieli, ei sitä nyt ihan joka päivä tekisi mut toivottavasti tässä elämässä vielä kerran tai pari :) Ja oon onnellinen ja ylpeä siitä, että olen saanut kokea synnytyksen elämässäni.

    Jouduitko sä siis kaavintaan, vai onko tämä pinsettihomma vielä joku eri asia? Tsemppiä liikkumiseen, jaan sun kanssa tuskan vaikka pukamia ei olekaan, mutta tikkejä vissiin riittäisi muillekin jaettavaksi : /

    Lauru hienoa että neuvolakuulumiset oli hyviä ja olet voinut niin hyvin!!! Kyllä sullakin on kohta pikkuinen nyytti kainalossa, ja jaat meidän kanssa tämän vauva-arjen :hug: :hug:

    Mitäs mieltä olette, jatketaanko kirjoittelua täällä niin kauan että Lauru ja Terp saavat omat vauvansa kainaloon, ja siirrytään sitten yhdessä sinne vauvapuolelle, vai siirrytäänkö jo sinne niin että Lauru ja Terpkin voisivat tulla sinne jo valmiiksi hengailemaan? Neulainen voi sitten varmaan käydä meitä ilahduttamassa kummassa tahansa paikassa?

    Nyt rakkauspakkaus heräsi, palataan!

    Halauksin, Bubunen ja Vonkale
     
    #1282
    Viimeksi muokattu: 27.08.2010
  8. lauru

    lauru Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    30.12.2009
    Viestejä:
    227
    Saadut tykkäykset:
    0
    bubunen Mun puolesta voidaan kyllä kaikki siirtyä jo toiseen ketjuun kun minähän täällä enää oikeastaan aktiivisemmin kirjoittelen meistä vielä odottajista. Jos vain huolitte mut sinne vähän etuaikaisena :) Ei tarvisi sitten kahteen ketjuun kenenkään kirjoitella ja kun mä ainakin mielelläni luen jo teidän muiden vauva-arjesta niin voin kyllä tulla teidän kanssa sinne. Kunhan vain bongaan jostain eka sen ketjun :)
     
    #1283
  9. bambina

    bambina Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    28.09.2009
    Viestejä:
    632
    Saadut tykkäykset:
    0
    siis valaiskaa tyhmää... mä en löydä sitä syntyneet-ketjua mistään... :confused: mä oon pikkasen sekasin vielä tästä uudesta kaksplussasta, mikä mun mielestä on muuten aivan paska! ihan välihuomautuksena vaan...! eli se kuka sen sitten löytää, niin laittakaa linkkiä tänne! :p
     
    #1284
  10. bambina

    bambina Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    28.09.2009
    Viestejä:
    632
    Saadut tykkäykset:
    0
    ai niin, sellanen juttu vielä, että me tehtiin tänään talokaupat!!!!!!!!!! :D :D eli siis talopaketti ostettiin/ tilattiin ens keväälle. tonttihan meillä jo on, ja perustukset tehdäänkin jo nyt syksyllä... että sellasta uutta projektia pukkaa... ;)

    niin ja tuosta sappileikkauksesta. se on siis 8.9. mutta tänään se lääkäri soitti ja sanoi että verikokeissa oli maksa-arvot koholla, mikä viittaisi siihen, että joku kivi olis lähtenyt liikkeelle sappitiehyisiin ja nyt joudun sitten magneettikuvaan vielä ennen sitä leikkausta. saa nähdä nyt mitä tästä tulee. enkä vielä saanut aikaa sinne uudelleen-tikkaukseen, eli sekin venyy varmaan johonkin jouluun asti! synnytys ei siis todellakaan ole mua varten!!!!!! :headwall:

    sori, kun jäi kommentoimatta!
     
    #1285
  11. jendde

    jendde Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    04.12.2009
    Viestejä:
    903
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tässä siis tämä megahyper pitkä synnytyskertomus pitkästä synnytyksestä :D Piti laittaa kahdessa viestissä kun ei mahtunut yhteen :LOL: Tuossa tulee ihan kaikki asiat yksityiskohtaisesti, joitain sellasiakin, joita olen täällä jo selventänytkin mutta en jaksanut eritellä niitä pois tekstistä. Jos ei jaksa lukea niiin ei tarviii! :D:D Tulen vielä tänään myöhemmin kommentoimaan teidän muiden juttuja, nyt tulin vaan laittaa tän ;)

    Lauantai 3.7.2010, rv 39+3:
    Heräsin aamulla yhdeksän aikoihin käymään vessassa. Siellä ollessani kuului mahan läheisyydestä outo pamaus ja ajattelin että selkänikamat ne siellä varmaan vain paukkuu. Menin takaisin sänkyyn, kunnes jotain lurahti housuihin. Pakkohan se oli mennä katsomaan mitä sieltä oikein tuli. Pääsin takaisin vessaan ja eipä mennyt kauaa kunnes lapsivedet lurahti menemään pitkin lattioita. Paniikkihan siinä iski, kun neuvolassa oltiin 3 päivää aikaisemmin todettu, ettei vauvan pää ollut kiinnittynyt eikä yhtään edes laskeutunut. Ohje oli, että jos vesi menee, täytyy pysytellä makuuasennossa napanuoran ulosluiskahtamisriskin vuoksi. Kävelin ankkamaisesti takaisin sänkyyn ja sanoin miehelle, että nyt meni vedet. Miehen reaktio: “No voi v*ttu” + maailman pikaisin sängystä ylös pomppaaminen. Pysyttelin vaakatasossa niin kauan kunnes synnärille oltiin soitettu ja ohjeet saatu. Sieltä sanottiin, ettei ole hätää ja voin olla vielä ihan normaalisti. Käskettiin tulemaan sairaalaan sitten kun supistuksia alkaa ilmaantua. Siivoilin kotia kuntoon ja yritin kaikenmaailman vippaskonsteilla saada supistuksia aikaiseksi. Ei niitä näkynyt, joten ajateltiin miehen kanssa lähteä miehen äidin luona vielä käymään. Ajatus oli, että sieltä on sitten lyhyt matka synnärille kun meiltä kotoa on 30km. Eipä päästy kotiovea pidemmälle kun kätilö soitti mulle takaisin ja käski heti tulla sairaalaan. Sanoi, ettei viitsi mitään riskiä ottaa, kun pää ei ole kiinnittynyt ja vedet on menneet. Suunta siis muuttuikin Kättäriksi.

    Sairaalassa olimme kahden aikoihin päivällä. Siinä sopivasti alkoi supistuksia tulla, heti säännöllisinä ja kipeinä 7-10min välein. Kohdunsuun tilanne ei ollut vielä kovinkaan lupaava; sormelle auki ja kanavaa 2cm jäljellä. Minut laitettiin supistuskäyrälle ja annettiin kielto olla pystyasennossa. Pelkkää makoilua vain. Oli tuskaa vain kieriä sängyllä supistuskivun kourissa, kun mihinkään ei voinut pahemmin liikkua. Käyrällä makoillessa meni useampi tunti. Vihdoin seitsemän aikoihin illalla meitä tultiin hakemaan ja päästiin vielä ultraamaan vauvaa ja katsomaan kohdunsuun tilannetta. Vauvalla oli kaikki hyvin, mutta kohdunsuun tilanteessa ei mitään muutosta. Meidät vietiin päivitysosastolle, jossa oli tarkoitus viettää seuraava yö. Sain sairaalavaatteet päälle ja pääsin taas käyrille. Siinä makoillessa vierähti taas tunti jos toinenkin. Supistuskipu oli jo todella tuskaista, niitä tuli nyt 5min välein. Kierin ja pyörin sängyllä kaikissa mahdollisissa asennoissa, mutta ei siihen kipuun oikein mikään auttanut. Toivoin ja rukoilin tässä vaiheessa, että päästäisiin jo saliin saamaan kivunlievitystä. Vasta kello 23 illalla tultiin kohdunsuuta tutkimaan. Ei vieläkään MITÄÄN muutosta! Multa meni toivo koko hommaan ja itkuhan siinä pääsi, kun supistukset olivat jo niin kipeitä, mutta eivät sitten mitään saaneetkaan aikaiseksi. Epätoivo iski, ja mietin miltä ne kunnolla avaavat supistukset sitten tuntuu, kun nämäkin jo sattuu niin paljon!

    Sunnuntai 4.7.2010, rv 39+4:
    Mies joutui lähtemään kotiin ja minä jäin yksin osastolle. Onneksi sentään sain olla rauhassa omassa huoneessa, ettei ollut ketään toista synnyttäjää siellä. Sain särkylääkettä ja lihasrelaksanttia ja yritin saada vähän nukutuksi. Eihän siitä mitään tullut ja yksinäni itkin sitä supistuskipua sängyn kaidetta puristellen. Mielessä pyöri vain yksi ajatus; "ei tästä tule mitään". Sain jotenkin nukuttua supistusten välit, mutta paljoa ei ehtinyt silmiään lepuuttaa, kun supistusväli oli jo alle 5 minuuttia. Lopulta kyllästyin siihen kipuun ja pyysin hoitajan paikalle vahvemman kipulääkkeen toivossa. Ensimmäisenä kätilö tutki kohdunsuun. Se olikin sitten 4 senttiä auki! Olin helpottunut, vihdoin jotain edistystä. Se oli ihana tunne tietää, että kokoajan ollaan lähempänä meidän rakkaan lapsen syntymää. Soitin miehen takaisin sairaalaan ja hän tulikin nopeasti. Miehen tultua paikalle pääsimme synnytyssaliin. Kello oli tässä vaiheessa noin kaksi yöllä. Ennen tätä minulle kuitenkin laitettiin peräruiske, joka oli todella epämiellyttävä kokemus. Toimenpiteen aikana vannoin etten enää ikinä tee lapsia kun tässä tälläisiä joutuu kärsiä.

    Salissa sain oksitosiinitipan ja antibiootit suonensisäisesti tulehdusriskin välttämiseksi, kun veden menosta oli jo niin pitkä aika. Myös ilokaasua sain kokeilla ja siitä tulikin sen hetkinen paras kaverini. Ei se paljoa kipuun auttanut, mutta auttoi keskittymään hengittelyyn ja rauhoitti mieltä. Supistukset olivat aivan järkyttäviä ja toivoin jo pelastusta vaikkapa epiduraalista. Kohdunsuu oli 5 senttiä auki, ja kätilö ehdotti että odotellaan vielä epiduraalin kanssa hetkinen. Kärvistelin supistuskivun kanssa ja tuntui moneen kertaan, että taju lähtee ja nyt minä kuolen kun sattuu niin paljon, mutta sillä hetkellä supistus helpottikin taas. Asiaa ei yhtään helpottanut se, etten saanut mihinkään sängystä edes liikkua. Tuntui etten kestä.. Supistuksia tuli kahden minuutin välein. Onneksi mies oli vieressä kokoajan, sain puristaa hänen kättä niin kovaa kuin lähti, se helpotti edes vähän. Muutamia tunteja jatkui vielä näin, kunnes seitsemän aikaan aamulla sain vihdoin epiduraalin, kun kohdunsuu oli 6 senttiä auki. Se oli pelastus! Vei melkein kaiken kivun pois. Pystyin silti paineen ansiosta tuntemaan aina milloin supistus oli, mutta kovaa kipua en enää tuntenut. Olo oli paljon parempi kun sain hetken tauon supistuksista. Soittelin äidilleni tilannepäivityksiä ja muutamia kaverietakin informoin tekstiviesteillä. Olo oli niin hyvä, että olisin saanut jopa nukutuksi. Matkaan tuli kuitenkin mutkia ja nukkuminen jäi sikseen.

    Hetki epiduraalin jälkeen vaihtui aamuvuoroon toinen kätilö, joka tuli tervehtimään ja siinä oli tarkoitus puhkaista kalvot. Kohdunsuuta tutkiessa kävi kuitenkin niin, että sikiöpussi tuli ulos erillään. Se oli täynnä vettä ja kätilö puhkaisi sen. Lapsivettä oli aivan tajuton määrä, koko sänky lainehti siitä ja mulla oli paita kainaloita myöten märkänä. Vielä pitkään pussin puhkomisen jälkeenkin vettä lorisi vaikka millä mitalla.. Tässä vaiheessa vauva alkoi laskeutua. Se laskeutui niin nopeasti, että napanuora meni vauvan kaulan ympärille. Tämä aiheutti sen, että joka supistuksella sydänäänet tippui olemattomiin ja supistuksen loppuessa palasi taas normaaliin. Miehen mukaan sydämen syke meni samaa vauhtia kuin sekunnit, eli sen 60 lyöntiä/min. Itse en mitään tajunnut siitä, mutta mies sanoi, että voin kuvitella miltä ne sydänäänet kuulosti/näytti siinä vaiheessa. Kätilö alkoi huolestua ja yhtäkkiä huoneessa ravasi vuoron perään kamalasti ihmisiä. Kukaan ei kauheasti kertonut missä mennään ja itse siinä miehen kanssa oltiin aika peloissamme. Sen verran ymmärrettiin, että jokin hätä tässä taitaa olla, kun leikkaussaliakin valmisteltiin meitä varten jo. Minä olin kuitenkin niin väsynyt ja lääkehumuissa, etten paljoa ympäristön tapahtumista ymmärtänyt. Olin vieläkin niin helpottunut kivun loppumisesta että olo oli oikeastaan epätodellinen. Mutta silti niin hyvä. Jatkuuu --->
     
    #1286
    Viimeksi muokattu: 27.08.2010
  12. jendde

    jendde Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    04.12.2009
    Viestejä:
    903
    Saadut tykkäykset:
    0
    Yhdeksän aikaan aamulla sain lisää epiduraalia. Kohdunsuu oli 7 senttiä auki. Enää se ei auttanutkaan niin hyvin. Kivun se vei suhteellisen hyvin pois, mutta aivan käsittämättömän kova paineen tunne jäi. Se sattui aivan kamalasti. Ympärillä oli hirveä häslinki koko ajan, kun vauvan vointi oli vaakalaudalla. Itse roikuin itkien ja huutaen sängyn laidoissa kiinni sen paineentunteen voimasta. Hengittelin ilokaasua oikein urakalla, mutta muuta se ei enää tehnyt kuin pahanolon. Kaikki oli ikäänkuin sumun peitossa ja toivoin vain että tämä kärsimys jo loppuisi. Hetken päästä vauvan päästä alettiin ottaa verinäytteitä, hapensaannin varmistamiseksi. Näytteet olivat onneksi joka kerralla hyviä, mutta kätilöt olivat silti kovin huolestuneita vauvan sydänäänilaskujen vuoksi.

    Aloin tuntea voimakasta ponnistamisentarvetta ja huutelin, että nyt on pakko ponnistaa! Se tunne oli jotain niin voimakasta ja pakottavaa, ettei varmaan mikään vedä vertoja. Kätilö tarkisti kohdunsuun ja olin täysin auki. Kello oli 10.30 ja sain luvan alkaa ponnistamaan. Tein kyljelläni joitain harjoitusponnisteluja, kunnes sitten noin 10.40 aloitettiin kunnolla se ponnistusvaihe. Huoneeseen tuli yhteensä 6 kätilöä avustamaan synnytystä. Aluksi ponnistin sen minkä pystyin, mutta hetken päästä supistukset luuhistuivat ja olivat kestoltaan todella lyhyitä. Sain taas oksitosiinitipan ja ponnistelu jatkui. Tunnetila oli sekava, mielessä pyöri ajatus, että kohta meidän lapsemme on maailmassa ja samalla epätoivo, ettei tämä lopu koskaan. Jossain vaiheessa vauvan sydänäänet romahti kokonaan. Sydämensyke oli vain 5-25 lyöntiä/min, välillä ääniä ei ollut ollenkaan. Kello 10.44 on otettu imukuppi käyttöön. Minua käskettiin ponnistamaan tosi kovaa, niin kovaa kun vain lähtee. Ponnistin ja ähistin sitten niin kovaa kuin ikinä pystyin, mutta tuntui ettei se tule sitten millään ulos! Oli todellinen kiire saada lapsi ulos kun se oli jo kuolemaisillaan siellä ja mietin että nyt se on PAKKO saada tulemaan ulos. Tunsin kauheaa painetta ja venymistä ja mielessä pyöri vain, että nyt on pakko päästä äkkiä pois tästä, kun sattuu niin paljon ja tuntuu ihan kamalalta! Luulin että kuolen siihen paikkaan ja jotain sellaista taisin huudellakin. Muuten kyllä pysyin ihan hiljaa ja keskityin kaikella tavalla ponnistamiseen. Imukuppi tuntui hirveältä, kun se ei pitänyt vauvan päässä kunnolla kiinni ja jouduttiin vaihtamaan erilainen kuppi käyttöön. Mulla ei ole mitään hajua missä vaiheessa pää on tullut ulos, mutta lopun vartalosta tunsin tosi hyvin. Se oli hirveä tunne, ihan kuin olisi haljennut kahtia!

    Kello 10.49 syntyi pieni tyttövauva. Kun vihdoin näimme tytön ensimmäisen kerran, muistan vain itse katsoneeni häntä ja miettineeni, että kuinka se voi olla noin pieni! Jestas se oli pieni..
    Odotin kuulevan sen maailman ihanimman ensiparkaisun, mutta tyttö ei itkenyt. Ei päästänyt mitään ääntä ja oli ihan eloton. Ainut mistä huomasin lapseni olevan edes elossa, oli kun hän availi silmiään. Kätilöt leikkasivat napanuoran ja odotin, että vauva nostetaan rintani päälle, mutta sen sijaan katsoinkin perään kun hänet vietiin pois. Kukaan ei kummemmin kertonut mitä tapahtuu vaan kyselin hädissäni mitä vauvallemme on käynyt. Vakuutettiin, että vauva on kunnossa, täytyy vain vähän herätellä kun joutui olla niin kamalassa ahdingossa pitkän ajan. Tyttö siis elvytettiin ja mahasta asti imettiin lapsivettä ja limaa.
    Vihdoin 15 minuutin kuluttua tyttö tuotiin meidän luokse. Voi että sitä tunnetta, meidän lapsemme! Meidän oma pieni tyttö. Itkin aivan tajutonta onnen sekaista itkua ja mieskin oli aivan sekaisin. Tunnelma oli sumuinen, mutta se oli elämäni kaunein hetki. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Tyttö painoi 2960g ja oli 48cm pitkä. Oma pieni tyttömme. Meidän oma <3

    Synnytys siis kesti supistusten alkamisesta päälle 20 tuntia. Ponnistusvaihe 19min, josta 10min pelkkiä niitä ns. harjoitusponnisteluja, eli virallinen kesto noin 10 minuuttia.
    Jälkeiset tulivat 5min kuluttua tytön syntymästä. Verta menetin synnytyksen aikana 550ml ja ompelun aikana 250ml.
    Rakko katetroitiin synnytyksen aikana 3 kertaa, ja viimeisin katetrointi pysyi minulla koko loppu päivän, kun ei oikein pystynyt itse liikkua mihinkään synnytyksen jälkeen ja yli vuorokauden sängyssä makaamisen jälkeen.
    Synnytyksen jälkeen minut vietiin leikkaussaliin tikattavaksi, kun jälki oli niin paha. Sekin oli tuskaa olla tunteja erossa vauvasta. Ompelu kesti tunnin. Sain vielä 2 annosta epiduraalia ja rahoittavan aineen suonensisäisesti. Niiden ansiosta en tuntenut rinnasta alaspäin mitään. Joka oli hyvä asia, koska en halunnutkaan enää tuntea itsessäni yhtään mitään synnytyksen jälkeen. Repeämät olivat tosi pahat, välilihassa III-asteen repeämä (leikattu oikealta puolelta pakaraan asti), emättimessä 7cm pituinen III-asteen repeämä, sulkijalihakset revenneet ja ulkosynnyttimissä joka puolella jotain ruhjeita ja tikkejä. Operaation jälkeen olin heräämössä 2 tuntia. Odotin siellä kovasti sitä koska pääsen pois ja saan nähdä vauvani. Minulle sanottiin, että sitten kun saan jalat nostettua ylös koukkuun, pääsen pois. Katsoin kelloa viiden minuutin välein ja yritin väkisin nostella niitä jalkoja.. Saatiin vielä perhehuone ja nautittiin siellä olosta ensimmäiset kolme päivää. Elämämme ihanimmat päivät :heart:
     
    #1287
  13. jendde

    jendde Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    04.12.2009
    Viestejä:
    903
    Saadut tykkäykset:
    0
    bubunen Hyvä juttu, ettei siinä napanuora jutussa ollut mitään ihmeempää :hug: Voi kyllä kuvitellakin niin, että se napanuora vain katkesi sen takia kun jouduttiin niin paljon vetämään siitä. Ihan järkeen käyvää, että semmosesta rasituksesta se katkeaa. Eihän se ikinä taida mitään kovaa tekoa ollakaan. Ja jos se sulla vielä on kauheen ohut ollut, niin sitä suuremmalla syyllä. Mutta jos kerta virtaukset oli hyviä ja tyttökin ihan hyvän kokoinen niin hyvinhän se ainakin on toiminut raskausajan :)

    Kiitos..:) Toivotaan tosiaan että Neelan maha vaivat menee ohi! Ei niitä onneksi paljoa ole, mutta on kuitenkin :(
    Mäkään en mitään kuntoiluja raskausaikana harrastanut, enkä itseasiassa moneen vuoteen sitä ennenkään. Nyt on kunto juurikin sen mukainen, ettei ole vuosiin muuta tehnyt kuin istunut persus homeessa sohvan pohjalla :D Kyllä mun raskaana piti kaikenmaailman kävelylenkit alottaa, mutta ilmeisesti olen vaan niin hyvä keksimään tekosyitä ettei tarvii mennä :D Nyt mä en tuolla crosstrainerilla jaksa 10 minuuttia pidempään heilua, itseasiassa senkin jälkeen olen ihan puolkuollut ja ekan minuutin jälkeen tuntuu että taju lähtee :LOL: Mutta jostain se on alotettava, kyllä mä joskus vielä tunnin tuolla jaksan tehdä!

    Mun puolesta voidaan jatkaa juttuilua vaikka siellä meidän uudessa pinossa. Tai ihan sama se oikeastaan on. Ja lauru ja terp myös juttuihin mukaan sielläkin, vaikkei vielä synnyttäneet olekaan. Niin kuin lauru sanoi, niin onhan se hyvä lukea näitä vauva-juttuja jo vähän etukäteen ;)

    lauru Vautsi miten hyvä hemoglobiini sulla!

    bambina Onnittelut talokaupoista! Hieno homma :)
    Tarkoitatko sitä Sartsan tekemää syntyneet-ketjua? Voi yrittää etsiä sitä jos siis sitä tarkoitit!

    Omaa. Neelalla noita mahavaivoja pukkaa.. Se ei ole koskaan itkeny tollalailla kun nyt muutaman kerran on tehnyt. Ihan kesken unien saattaa alkaa itkemään, vetää ittensä ihan jäykäksi ja kyyneleen valuu silmistä. Ihan kärsivä ilme naamalla ja se itku on ihan hirveän kuulosta, kun näkee ja kuulee niin selvästi että sattuu :( Siinä meinaan itekin ruveta itkemään, kun ei pysty mitään tehdä sille että kipu loppuisi :'( Prkleen d-tipat!!! Mä lopetan noi kokonaan kohta. No, eikai tälle mitään voi. Varmaan tasottuu aikanaa, kunhan maha tottuu niihin. Nyt olen antanut sen 2 tippaa päivässä ja lisäilen sitten pikkuhiljaa. Toivottavasti helpottaa kohta :'(

    jende & Neela huomenna 8vkoa! :heart:
     
    #1288
    Viimeksi muokattu: 28.08.2010
  14. jendde

    jendde Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    04.12.2009
    Viestejä:
    903
    Saadut tykkäykset:
    0
  15. terp

    terp Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    26.10.2009
    Viestejä:
    267
    Saadut tykkäykset:
    0
    Juu, siirrytään vaan toiseen pinoon. Ei tässä enää pitäis mennä kuin max. 6-7 viikkoa. Torstaina on siis koko/synnytystapa-arvio, ja jänskättää. Sisko kertoi kuitenkin että on synnyttänyt ilman ongelmia alakautta kaikki neljä kipaletta ja kaikkien painot ovat olleet siinä 4 kilon tuntumassa. Joten toivoa on. Toisenkin siskon muksut ovat alakautta syntyneet, mutta ne on olleet noin kilon pienempiä. Mitään ennakkojuttuja en oikeestaan ole tunnistanut. Ihan yksittäinen supistus on tullut. Semmosta kuukautisia ennakoivaa alavatsa juilimista on välillä (musta kohtu ei kyllä kovasti kovetu tuona aikana), mutta sitä voi olla vaikka kuinka kauan ennen synnytystä. Nilkkaturvotuskin on taas kadonnut, kun olen kerinnyt olemaan enemmän levossa.

    Viimeksi sijaisneuvolantäti yritti oikein kaivamalla etsiä ennakko-oireita, mutta ei siitä oikein mitään tullut, kun ei musta ole semmoseen. Muutenkin en oikeastaan kovinkaan paljoa tykännyt koko sijaisesta. Siitä jäi käteen semmonen olo, että tietääköhän se oikeastaan mistään oikein mitään. En nyt muista kerroinko tästä, mutta kerron nyt kuitenkin uudestaan. Kaikki meni ihan hyvin kunnes aloitettiin vatsan painelu. Ei sanonut mitään tarjonnasta ääneen, tarkistin kortista että merkkasi sentään siihen jotain. Kauan kesti saada jonkinlainen käsitys vauvan asennosta, koskaan pitkään paineli. SF-mitan kohdalla sanoi yhden luvun, mutta kirjasi eri luvun korttiin ja piirsi vielä kolmannen mukaan käyrän. Kävin toisella hoitajalla töissä tarkastuttamassa luvun oman mielen rauhani vuoksi. Viimeinen pisara oli sydänäänten kuuntelussa, jossa ei kyllä tähän asti ole ollut mitään ongelmia. Ei meinannut löytää, koska yritti aivain väärältä puolelta. Vasta kun itse mainitsin, että potkut tuntuvat yleensä tältä puolelta ja mun omasta mielestä muksu on enemmän tällä puolella, alkoivat äänet kuulua. Sitten täti mutisi vain, että joskus vauva on äidin selkärankaa vasten siten ettei ääniä saada kunnolla kuulumaan. Meinasin sanoa siihen, että anna se anturi mulle, niin mä kokeilen itse löytää. Sai kuitenkin ne jotenkin kuulumaan ja kaikki oli hyvin. Sitten täti alkoi kertomaan että mun pitäisi pitää liikelaskentapäiväkirjaa ja ihmetteli miksen ole semmoista jo edellisellä kerralla saanut. Totesin etten tarvitse mitään liikelaskentaa ja en aio sellaista suorittaa, koska en ole huolissani vauvasta. Samaan syssyyn kyllä kerroin että osaan sitten tarvittaessa liikelaskentaa tehdä. Mun mielipide on että se on vaan vanhempiinsa tullut ja on rauhallinen, ei sen tarvitse 24 tuntia vuorokaudessa mua potkia. Kuitenkin liikkuu ihan aktiivisesti joka päivä. Toivottavasti seuraavalla kerralla olis taas oma terkkari, tai ainakin joku asiansa hieman paremmin osaava. Ehkä sitä jänniti kun huomasi mun ammatin. On vaan inhottavaa, kun tulee semmoinen olo, et olisin itsekin voinut kotona nuo jutut tehdä. Ihan turhaan tänne vaivauduin tulemaan.

    Itse synnytys ei vielä pelota, vaikka näitä "kauhutarinoita" onkin tullut luettua täältä. Helppoa synnytystä en odota, mutta kyllä kait siitäkin hengissä selvitään, kaikki muutkin täällä ovat selvinneet tähän mennessä. Toivon, että saan jonkun mukavan kätilön, vaikka eipä TYKSissä tullut vastaan 2 vuotta sitten kovinkaan epämiellyttäviä kätilöitä. Aikaisemmin olin sitä mieltä, etten halua opiskelijoita mukaan (voivat olla liian tuttuja), mutta nyt olen sitä mieltä, että aivan sama. Tosin jos oikein tökerösti itsensä esittelee, niin voipi olla että kivuissani kieltäydyn kunniasta. Tahdikkuutta ja potilaan kunnioitusta pitää hoitoalalla olla.

    Mies ei myönnä ainakaan jännittävänsä, tosin ei varmastikaan tiedä mihin sotkuun on itsensä laittanut. Ankara kielto on jalkapäähän menosta annettu ja jos tulee huono olo niin pitää sanoa ja istua alas. Saa sitten ehkä luvan jalkapäähän menosta seuraavalla kerralla, jos sellainen tulee ja nyt kaikki menee ihan hyvin. En halua huolehtia toisesta silloin, kun pitäisi keskittyä itseensä ja vauvaan.

    Lisäksi ollaan hieman katseltu minne päin sitä sitten tulevaisuudessa haluais suunnata, kun halutaan asettua paikoilleen ennen kuin lapsi sitten alkaa tutustumaan muihin muksuihin ja muodostaa ystävyyssuhteita. Toisin sanoen halutaan muuttaa korpeen täältä kaupungista, kun ei meistä kumpikaan ole oikein kaupunkiasuja sydämeltään. Ja mielellään ennenkuin se on lapselle toooosi iso juttu.

    Viimeistä kertaa tähän pinoon ilmeisesti
    terp ja pikkuriikkinen 35+6
     
    #1290
  16. bambina

    bambina Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    28.09.2009
    Viestejä:
    632
    Saadut tykkäykset:
    0
    Okei, minä siirryn siis jo toiseen pinoon. sain aikaiseksi kirjoittaa myös synnytystarinaa, joten laitan sen sinne. siitä tuli kyllä aika pitkä, kun koko prosessi vähän kesti, mut jos joku jaksaa lukea... :p
     
    #1291
  17. teddybear82

    teddybear82 Aktiivinen jäsen

    Rekisteröitynyt:
    12.07.2008
    Viestejä:
    1 003
    Saadut tykkäykset:
    14
    Onnea Sartsa, Bubunen ja Siili.. :) :heart:

    Sartsa ja Bubunen Rankkoja synnytyksiä ollut eli voima :hug: teille niistä..Paljon voimia toipumiseen.. Täällä oli myös rankka ja nopea synnytys (kokonaiskesto 8h)..
    Mutta selvittiin kaikki synnytyksistämme ja palkinto on mitä mahtavin! :)

    Ihanaa vauva-arkea teille kaikille.. :) :heart:

    TB ja Kiira-neiti 9,5kk :heart:
     
    #1292
  18. Sartsa83

    Sartsa83 Vieras

    Oiii miten oot jendde ollu tehokas ja ahkera. :heart: Kiitos kun päivitit tuota listaa. :)

    Kiitoksia onnitteluista. :) :heart:

    Juu bubunen, eilen oli tosiaan viiminen käynti taysissa aamulla ja saatiin terveen paperit! :) :heart: ..Nyt tämä on sitten tätä vauva-arkea. :) :heart:

    ..mutta... mua harmittaa suunnattomasti että meillä on mennyt vähän pieleen tämä imetystouhu. Koska olin pojasta kaksi yötä erossa, juuuuri ne kriittisimmät vierihoito vuorokaudet, niin poika on oppinut juomaan tuttipullosta mutta tissiin tarttuminen on nykyään hankalaa. :( Välillä sen saa siihen, välillä ei. Ja vasta viime yönä alko oikeen tihuttamalla tihuttaa maitoa, jolloin kyllä imetys sitten onnistuikin hienosti ja saatiin nukutta hyvät yöunet. Toinen heräs 21.30-8.30 välisenä aikana vain 5krt. Suunnilleen 2:n tunnin välein, välillä vähän pidemmilläkin väleillä. :) :heart: ..mutta välillä oon siltikin huolissani tuosta imetyksestä. Haluisin niin kovin imettää.. mutta pääasia on kun saa pitää toista lähellä ja hoivata häntä. :heart: ..imetyksellä on vain se tietynlainen vuorovaikutteisuus.

    Jahans.. taidetaan alkaa pikku hiljaa kaikki siirtymään tonne toiseen pinoon. :) Siellä sitten lisää. :)

    Sartsa ja äitin rakas pikkumies 7vrk :heart:
     
    #1293
  19. bubunen

    bubunen Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    22.11.2009
    Viestejä:
    398
    Saadut tykkäykset:
    0
    Jaahas, bubunen siirtyy siis myös sinne toiseen ketjuun. Kirjoittelen sinne siis enemmän... Kiitos Jendde kun linkitit ketjun, se oli mulla kanssa ihan hukassa.

    Teddybear Kiitos tsempityksistä ja onnitteluista! Tulehan taas kirjoittelemaan kuulumisiasi tuonne toiseen ketjuun (linkki tällä sivulla ylempänä) kun ehdit! :hug:
     
    #1294
  20. Pieniminä

    Pieniminä Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    28.02.2009
    Viestejä:
    393
    Saadut tykkäykset:
    0
    26.8 saapui tyttömme maailmaan raskaan synnytyksen päätteeksi. pimulilla olu koko 4835g ja pituutta 50cm pipo oli 37cm. äiti on edelleen kipeä ja tulee olemaan vielä pitkään. on tuo pakkaus kuitenkin aivan ihana :heart:
     
    #1295
  21. Sartsa83

    Sartsa83 Vieras

    Pieniminä uhhuh minkä kokoinen tyttö!!! Saat olla itsestäsi ylpeä!!! :hug::heart: Ja suuren suuret onnittelut tytöstä!!! :heart:
     
    #1296
  22. Pieniminä

    Pieniminä Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    28.02.2009
    Viestejä:
    393
    Saadut tykkäykset:
    0
    näppäily virhe ei ihan 4 kiloa ollu kun 3835 g :D
     
    #1297
  23. Sartsa83

    Sartsa83 Vieras

    Pieniminä no mä jo aattelin! Ois ollu pikkanen punkeeminen semmosessa tytössä, vaikka kyllä tuo 3835g on ihan riittävästi kans! :)
     
    #1298
  24. Pieniminä

    Pieniminä Jäsen

    Rekisteröitynyt:
    28.02.2009
    Viestejä:
    393
    Saadut tykkäykset:
    0
    yks toinen elokuinen sai tuollaisen 4810 g ihan normaalisti synnytti. mulle riitti kyllä tuo vajaa 4kg
     
    #1299
  25. Sartsa83

    Sartsa83 Vieras

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti