toisia ns. sikiöseuloista kiinni jääneitä?

pikkumyylle,hyvät tulokset saaneille ja onnea matkaan meille kaikille muillekin,jotka jännämme siihen saakka kunnes nyytin syliimme saamme.Täällä onkin monta joilla on laskettuaika tammikuussa,välillä tuntuu että sinne on vielä niin kovin pitkä aika!
Minun kuopuksella oli kansa napanuora kaulanympärillä,poika syntyi syöksyllä kun sängylle nousin,niin kätilö ei ehtinyt hanskoja käteen laittaa,pää samantien ulkona ja sitten kätilö sanoi että pidätä jos voit,kun oli napanuora tosiaan kaulanympärillä.Tiedän että se on yleistä,mutta ymmärrettävistä syistä johtuen huolettaa kovasti.
Huomenna alkaa viikko 19 ja vauva liikkuu mielestäni vähän,istukka on edessä joten se vaimentaa liikkeitä ja sydänääniä,mutta kun sydänäänetkin kuuluu aina samasta paikasta pelkään sen tarkoittavan sitä että vauveli on "juuttunut" samaan asentoon johtuen kiristävästä napanuorasta,Ultra viikon päästä kertoo enemmän.
Alisia ja poju rv18+6

 

Onnea valtavasti! Toivottavasti nyt kaikki menee hyvin; ja meneehän ne! :hug: :heart:

 

Huomenia ja sydämelliset kiitokset onnitteluista myös alisialle ja jeppiställe! :flower: :flower:

On t'ämä ´vaan niin uskomaton juttu olla jälleen raskaana, että sydän ihan pakahtuu! :heart: :heart:

Nyt olemme "pirpanan" kanssa olleet tämän vkn töissä ja hyvin on mennyt! :heart:

Rva Pikkumyy ja Pirpana rv5+1, niin rakas :heart:

Varhaisultramme on 22.8.2008 :heart:

 

Moiks!

Sain viimeinkin paperit niistä seulatuloksista. Osaatteko näistä sanoa, mikä arvo oli pielessä?

PAPP-A 202,12mU/l (0,16)
NT 1,90mm (1,43)
bHCG 130,33ug/l (2,01)

Suhdeluvuksi tuli siis silloin ikäriskistä 1:1000 ja se toinen 1:30

 

voi ku on ihana vaan uudelleen lukea rouva pikkumyyn onnea nyt... :hug:
hyvin se kaikki menee kyllä ja pääset nauttimaan kasvavan mahan "vaivoista"
tosi ihana juttu :hug:

edelleen samaa toivottaen Nemika

 

Härkänainen: Jos oikein ymmärrän, noissa veriseulatuloksissanne se suluissa oleva luku on MoM eli keskiarvon kerrannainen. Ihannetapauksessa tämä luku olisi 1. Eli papp-a on teillä matala (meilläkin se oli ~0,2 MoM ja siksi meidän veriseulahälytys) ja B-HCG taas keskimääräistä korkeampi. Myös NT sitten teillä sellainen, että hiukkasen tavallaan nosti riskiä. Ymmärtääkseni tuo korkea HCG ei meinaa enää mitään, kun kromosomit tutkittu, papp-a taas voi periaatteessa viitata johonkin istukan toimintahäiriöön, kuten tuossa Musikka kirjoitteli aiemmin. No, meillähän kaikki meni oikein hyvin alhaisesta pappa-a:sta huolimatta, eli sekin voi olla vaan normaalin variaatio ja ei meillä Suomessa aiheuta edes mitään erityisseurantaa.

 

[/b]Unni Kiitokset vastauksesta!!! Minulla on lisäistukka, joten se sitten lienee se ns. toimintahäiriö.. Rakenneultrassa katseltiin istukkaa ja se on täysin erillinen pieni istukka, josta ei kulje mitään "siltaa" tms. normaaliin istukkaan. Liekö kaksoset olleet tulossa, tai mikäpä sitten lienee. Jatkossa sitä tutkitaan ultrien yhteydessä ja synnärillä siitä pitää muistaa sanoo elleivät ite hoksaa, että sekin pitää oottaa ulos. Hoitaja kyllä epäili, että pääsen kaavintaan synnytyksen jälkeen, että saadaan se lisäistukkakin pois. Jotenkin silti jää kaivelemaan tuo lisäistukka.. mutta ehkäpä en saa koskaan tietää siitä sen enempää kuin että, näitä joskus tulee...

 

Ja taas meni tuo perkele väärinpäin.. mikähän tässä nyt oikein on..

 

Pitipä tänne tulla Rouva Pikkumyyn vanavedessä. Samoja uutisia minullakin. Yksi varhainen km oli ja nyt uusi odotus alussa. Jotkut varmaan muistavat minut, joillekkin voin olla uppo-outo. Tammi-helmikuulla tänne kirjoittelin ja anenkefalian takia pieni poikamme lensi taivaan kotiin. Nyt jännätään uutta raskautta, pelolla ävhän maustellen, mutta kuitenkin.

Onnea kaikille vauvan saaneilla, suurimmat pahoittelut menetyksen tavalla tai toisella kokeneille. Tämä on yksi koskettavimmista pinoista koko palstalla. Toivon teille kaikille sydämestäni kaikkea hyvää, onnea ja hyviä uutisia. Surun keskelle lähetän enkelin helpottamaan oloa. Toivottavasti kaikkien käy kuitenkin parhain päin ja saatte pienokaiset syliin asti.

Kaikkia lämmöllä ajatellen, Lumi-Marja ja pieni kullanmuru 5+0

 

voi miten ihana kun sinullakin kivaa kerrottavaa! muistan sinut ja pikkumyyn kyllä, mutta en syitä miksi teille kävi kuten kävi. sen muistan, että jomman kumman pikkuisella ei ollut kallon luita. :hug: jäi niin kirpaisevasti se tarina mieleen; ettei ollut juuri sinun vauvallasi? en ymmärrä tuota anenkefaliaa. se olisi sitten teillä molemmilla kevätvauvat tulossa! onnea hirveästi ja voimia pikku oinaiden (tuurillaan) kasvattamiseen; meillä ainakin kaksvee on melkoisen itepäinen :headwall:

meillä mökön sydämen reikä on umpeutunut, joten nyt vaan kasvatellaan pikku keskostamme.

terveisin jeppistä ja mökö, reilut viisi kuukautta!

 

Niin meillä oli sellainen juttu takana, että ntpoimu tutkimuksessa todettiin ensin turvotusta 6mm ja myös rv 12+2, muistaakseni turvotusta jo 8mm paikoin ja kun rv 13 menimme jälleen sairaalaan(tarkoituksena ottaa istukkanäyte) niin, pieni olikin menehtynyt viikon aikana ja ruumiinavauksessa todettiin trisomia 18.


Kaikille silti tähän pinoon toivon paljon iloa ja valoa kaikkina hetkinä, vaikka joskus tuntuu niin vaikealta! :ashamed:

Nyt niin onnellinen Rva Pikkumyy ja Pirpana rv 5+2 :heart:

Jeppistä: Kiva , että mökön reikä sydämestä on umpeutunut! :flower:

 

Minulla takana 1 synnytys (poika 1 v 9 kk), keskeytetty raskaus trisomia21 vuoksi, nyt raskaana ja taas sama rumba menossa.
Ensimmäisessä raskaudessa veriseura+nt-ultra (muistan kyllä paniikin, kun kätilö ei meinannut saada lukemaa ja heijasi siinä 2.1 - 2.3 mm välillä) ei hälyttänyt vaikka ikää 38 v, raskaus sujui hyvin ja terve lapsi syntyi.
Toisessa raskaudessa (-07) nt-ultrassa turvotus 7,5 mm, jolla perusteella jo laitettiin seuraavana päivänä omasta pyynnöstäni istukkatutkimukseen. Lääkäri sanoi, että erittäin suurella todennäköisyydellä Down+muutakin ongelmaa turvotus huomioon ottaen. Vastaus tuli jo kuudessa päivässä ja oli Trisomia21. Raskaus keskeytettiin 13+3 viikolla. En jaksa kertoa, mitä kaikkea kävin läpi, mutta itseäni helpotti eniten se, ettei tarvinnut odotella viikkokausia pääsyä lapsivesinäytteeseen ja sitten vielä sen tuloksia. Päällimmäiseksi opetukseksi itselleni tästä kaikesta oli "osasin keskittyä nauttimaan jo syntyneestä lapsestani enkä jäänyt suremaan liikaa tapahtunutta.
Nyt menossa raskaus viikolla 12+2 ja takana jo niskaturvotusmittaus sekä omasta pyynnöstäni istukkatutkimus. Tällä kertaa verinäyte ohitettiin, koska sanottiin, ettei sitä kannata tehdä, koska menet kuitenkin istukkanäytteeseen. Lisäksi ajattelin, että koska minulla on 40 vuotiaaana tuo ikäriski jo 1:52 (? viikolla 12), niin jään veriseulasta kuitenkin kiinni, vaikka veriarvot olisivatkin normaalit. Näin meinasi myös lääkäri joka tutki raskauden keston ennen istukkatutkimukseen lähettämistä. En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta koska ikäni puolesta riski on noin 2 %, niin pidimme istukkanäytettä tarpeellisena. No, tutkimuksen jälkeen olin vähän toista mieltä, koska se oli sillä kertaa ihan järkyttävä kokemus. Tutkimus kesti kauan, lääkäri sähkäsi ultraäänilaitteen kanssa, näytettä otettiin kolme kertaa, siis työnnettiin sitä näytteenottoputkea siihen isomman neulan sisään. Sikiö näkyi ruudulta ja näytti että neula osuu siihen. Olin ihan paniikissa ja itkin hysteerisesti tutkimuksen jälkeen ja olin ihan varma että tuon tutkimuksen jälkeen km-riski on vähintään 50 % eikä 0.5-1%. No lääkäri vähän rauhoitteli ja sanoi, että tutkimus meni kuitenkin hyvin, ja että joskus joudutaan ottamaan monta kertaa näytettä, että saadaan hyvä näyte...
Ohjeeksi antoi paljon lepoa, runsaasti vettä (rentouttaa kuulemma lihaksia ja kohtua) ja tarvittaessa parasetamolia ohjeen mukaan.
Ohje siis muille; jos olette herkkiä, älkää katsoko monitoriin, sulkekaa silmänne tai katsotaa kattoon. Ja kysykää lääkäriltä, jos joku jää vaivaamaan.
Nyt tutkimuksesta kulunut viisi päivää ja edelleen olen raskaana (huh), lopullisen varmuuden saan ensi tiistaina, kun menen yksityiselle ultraan, vasta sitten uskallan huokaista helpotuksesta lopullisesti. Hyviä tuloksia kuitenkin tuli jo istukkanäytteestä 4 PÄIVÄÄ näytteeoton jälkeen:! Ei trisomioita tai muitakaan poikkeamia.
Tähän mennessä kaikki siis toistaikseksi ok.

Veriseulasta yleensä: Minulla on sellainen käsitys, että veriseurasta kiinni jääneistä vain noin 2 % todellisia ja 98 % aiheettomia hälytyksiä. Kannattaa siis aina suhteuttaa nuo prosentit siihen oman paniikin määrään, kun tulee kirje tai soitto asiasta. Lisäksi kannattaa kyllä kysellä ne todelliset arvot, että mikä on pielessä eikä vain sokeasti mennä jatkotutkimuksiin ilman tarkempaa tietoa. Meille ainakin kerrottiin veriseulasta tulos ilman niskaturvotuslukemaa ja ilman ikäriskiäkin. Monillahan tuo ikäriskikin on jo niin suuri, että se antaa positiivisen tuloksen, vaikka veriarvot ok. Ystäväni 40 v. kieltäytyi lapsivesipunktiosta ja kävi yksityisellä ultrassa, lääkäri tutki turvotuksen, nenäluun, sikiön liikkeet, sydämen virtaukset ja totesi, että hän on hyvin varma, että tällä lapsella ei ole ainakaan Down syndrooma. Käsitykseni mukaan siis kokenut lääkäri pystyy sanomaan jo hyvin paljon ultran perusteella. Meilläkin lääkäri kysyi, että haluatteko edelleen istukkatutkimuksen vaikka tutkimukseni perusteella kaikki näyttää hyvältä (turvotus, nenäluu, liikkeet, koko, sydämen jotkut virtaukset jne.).

Olen lukenut jostain, että niskaturvotusultra+veriseula laajenee koko maahan vuonna 2010. Mielestäni pitäisi saada aikaan jonkinnäköinen kansanliike sen takaamiseksi, että näistä tutkimuksista annetaan oikeanlainen ja riittävä tieto kaikille siihen joutuville. Meinaan vaan sitä,että kun nuo tulokset aiheuttavat niin valtavasti huolta ja murhetta jo muutenkin herkässä tilassa oleville naisille. Raskaus on niin hieno ja ainutlaatuinen kokemus, ettei sitä pitäisi pilata näillä tilastoluvuilla ja tyhjilllä paniikkia aiheuttavilla kirjeillä ja ilmoituksilla. Ystävällenikin oli tullut vain kirje, että veriseulan tuloksen perusteella teille on varattu aika lapsivesitutkimukseen plaa plaa plaa. Mitään taustatietoa tms. ei annettu eikä edes soitettu asiasta.!

 

Istukkatutkimuksen perusteella siis ei trisomioita tai muitakaan havaittavia poikkeamia kromosomeissa. Meille siis selitettiin näistä kromosomeista mm. että alkupään kromosomien poikkeamat eivät useinkaan näy ja useinkaan ne eivät edes aiheuta mitään ongelmia, mutta jos ne havaitaan, niin sitten tutkitaan vanhemmilta samat jutut ja jos ne eivät ole aiheuttaneet vanhemmillakaan mitään, niin sitten ne eivät tod.näk. aiheuta lapsellakaan mitään. Tämä vaan lisäyksenä tuohon aiempaan...

 

riitu, kaikkea hyvää uuteen raskauteen ja kiitos tarinastasi. Se itketti ja toi samalla hyvää oloa, kun nyt kaikki hyvin.

Anenkefaliasta, se meidän pienellä poikavauvanalulla oli. Pieneltä puuttui aivot kokonaan ja kallonluut. Tutkimuksissa todettiin myös kromosomi 18 deleetio, sukusa trisomia 18:sta. Pienellä oli myös niskarangassa selkäranka aukile, joka johtaa anenkefaliaan. Ensikosketuksen tuohon diagnoosiin sain jo np ultrassa, mutta asian tutkiminen vei aikaa ja pieni syntyi 15+5. Netistä googletin kuvia anencefaliasta ja kuvien myötä uskalsin pientä katsoa syntymän jälkeen. Otimme kuvia muistoksi ja vietimme puolituntisen hyvästellen ja itkien.

Toivottavasti nyt pääsemme perille asti ja saamme huhtikuussa pienen ihmeen syliin. Meidän piti mennä hoitoihin, mutta kävikin näin. Samoin kävi, kun aloimme ekaa yhteistä odottamaan. Kaippa se liian stressin väheneminen yrityksestä auttoi asiassa. 1% liikkuvuudella saatiin luomuraskaus aikaan. Juuri silloin, kun sitä vähiten yritimme ja odotimme.

Kaikkea hyvää edelleen toivotan tähän pinoon ihan jokaiselle :hug:

Lumi-Marja ja Pikkukulta 5+1

 

Tännepä taidan minäkin kuulua Odotan perheeseemme kolmatta lasta ja kaikki oli hyvin (tai niin siis luulimme) maanantaihin asti, jolloin saimme np-ultrassa kylmää vettä niskaamme: vauvalla löydettiin mahasta epänormaali löydös, jota luultiin ensin suureksi cystaksi. Seuraavan päivän tarkemmissa tutkimuksissa sikiöntutkimusyksikössä selvisi, että kyseessä onkin suurentunut virtsarakko, megacystis (suurin läpimitta 18 mm!). Lisäksi sikiön munuaisissa oli jo merkkejä alkavasta hydronefroosista, munuaisaltaat olivat jo lievästi laajentuneet (koko 4 mm molemmin puolin).

Niskaturvotus oli np-ultrassa mitattuna 1,6 mm ja seuraavan päivän tarkemmissa tutkimuksissa lääkärin mittaamana 2,0 mm, mutta kovasti askarruttaa myös se, että epikriisissä todetaan turvotuksen jatkuvan pidemmälle selkään ja se ei kyllä kuulosta yhtään hyvältä myöskään

Olemme 1,5 viikon kuluttua menossa seuraavaan ultraan, mutta tilanne on siis tällä hetkellä tämä ja kovin pessimistisia lääkärit tuntuivat olevan sen suhteen, että vauvalla voisi olla mitään toivoa :'( Kuitenkin netistä on saanut lukea tästä uretraläpästä toisenlaisiakin kohtaloita, joissa vauva on kuitenkin syntynyt ja tilanteet ovat olleet hoidettavia, kun meille ei annettu siis minkäänlaista toivoa, että tämä voisi vielä päätyä onnellisesti vauvan syntymään. Tosin lääkäritkään eivät vielä tässä vaiheessa yhden ultran perusteella osanneet kertoa, onko kyseessä uretra-atresia vai -läppä.

Muutoin noita em. asioita lukuunottamatta vauvan rakenteet vaikuttivat normaaleilta, kasvu oli hyvää (vauva vaikutti itse asiassa vähän normaalia isommalta, mutta meillä nämä molemmat aiemmat lapsetkin ovat ylleet sytyessä 4 kg paremmalla puolella. Tilannetta ei tietsyti yhtään helpota se, että tunnen vauvan liikkeet jo ihan selvästi ja kovasti tuntuu ajoittain masussa mylläävänkin, vaikka ultrassa moitittiinkin huonosti liikkuvaksi.

Onko kenelläkään tietoa ja/tai kokemusta mistään vastaavasta? Entä tuo niskaturvotuksen jatkuminen selän puolelle, onko siitä tietoa, mitä voisi tarkoittaa (meille lääkärit eivät puhuneet siitä sanallakaan, puhuivat vain sikiön vartalolla olevan turvotusta merkikinä mahdollisestä munuaisten liikarasituksesta ja/tai alkavasta sydämen vajaatoiminnasta).

Olemme ensi viikolla menossa 3D-ultraan, koska haluan saada lisää mielipiteitä sikiön terveydentilasta, ennekuin tässä tehdään mitään lopullisisa ratkaisuja suuntaan tai toiseen.

Surumiettein Lumienkeli 79 rv 12+3 (ultran mukaan rv 13+4)

 

Hetken aikaa minäkin olen lueskellut tätä palstaa ja tänne ajattelin ilmoittautua. Meillä kakkonen tulossa ja seulassa jäimme kiinni 1:50 tuloksella. Punktiosta nyt hieman yli 2 viikkoa aikaa, tuloksia yhä odottelemme . Ultrassa ei löytynyt mitään, eikä ikäkään anna riskiksi kuin 1:1000. Veriseulassa arvot olivat muunnettuina PAPP-A 0,13 ja hcG 1,29.

 

Iloiset asiat alkuun: Lumi-Marjalle miljoonasti onnea uudesta vauvanalusta :heart: . Muistan tapauksenne :'( . Menköön kaikki nyt onnellisesti ja hyvin!!

Lumienkelille sitten suurensuuri lohdutushali :hug: . En osaa asiaan sanoa mitään oikein, mutta niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Hyvä, että olette menossa tarkempaan ultraan, se ja toisen lääkärin mielipide selvittänee paljon. Jaksamista!!!

Perinf: Sama juttu siis teillä kuin meillä oli; pelkästään matala papp-a. Tuo hcg on käsittääkseni ihan ok. Muistathan, että 98% näistä seulahälyistä turhia. Meidän seulahälytyksemme on terve ja pullukka puolivuotias emäntä :heart: .

Riitu68: Asiaa kirjoitit. Meilläkin kotiin tuli vain kirje: veriseulatulos osoittaa viitteellistä riskiä, jatkotutkimusaika varattu. Sain todella metsästämällä metsästää lisätietoa, käytännössä aivan epätietoisuudessa odottelimme ne pari viikkoa jatkotutkimuksiin pääsyä :/ .


Unni ja neiti, pian 6kk :heart: ( )

 

Ilmoittaudun minäkin tänne mukaan. Olen tässä viimeisen muutaman päivän aikana lukenut läpi koko tämän piiiiitkän ketjun ja käynyt samalla läpi koko inhimillisten tunteiden kirjon. Välillä on iskenyt epätoivo, kun on lukenut muiden ikävistä uutisista ja välillä toivo ja ilo, kun on saanut lukea hyvin päättyneistä tarinoita.

Oma tilanteeni on siis se, että jäin kiinni nimenomaan tuosta verikoeosuudesta. Turvotustakin tosin oli 2,3mm mutta se ei kuulema olisi yksistään muodostanut riskiä. Verikokeiden tarkkoja arvoja en muista, koska ne käytiin niin nopeasti läpi. Ainoastaan sen, että mullakin tuo papp-a oli matala (0,30 muistaakseni) mutta myös hcg oli kuulema matala verrattuna keskivertoon. Tämä kummankin arvon matala taso ei siis tavallaan ollut ihan synkassa down-epäilyn kanssa, mutta riitti yhdessä turvotuksen kanssa riskilukuun 1:100. Ja totta kai itseä mietityttää, mistä tuollainen arvojen mataluus kertoo.

Istukkanäyte otettiin naistenklinikalla viime viikon lopulla. Kokemus oli kaikkea muuta kuin mukava, uudestaan en varmastikaan tuohon näytteeseen menisi enkä tiedä olisinko mennyt, jos olisin tämän ketjun lukenut aikaisemmin kokonaan. Niin monella tuntuu olevan parempaa sanottavaa lapsivesinäytteestä. Toivon vaan todella lujasti, että saataisiin istukkanäytteestä yksiselitteinen tulos ja pikaisesti.

Paljon olen nyt asiaa pohtinut ja omaa suhtautumistani, jos uutiset kertovat jostain poikkeavasta lapsen kehityksessä. Neuvolassakin kävin perjantaina, olin niin sekaisin, että halusin kuulla sydänäänet ja jutella vähän jonkun ulkopuolisen kanssa. Mun terkka on niin ihana, että hänestä oli iso tuki sille, että jaksoin lähteä tätä epätietoisuuden viikonloppua viettämään.

Taustaa vielä sen verran, että meillä on pian 2 vuotta täyttävä neiti ennestään. Hän on mun suurin iloni tän kaiken keskellä. Häntä odottaessahan tällaista verikoesysteemiä ei vielä ollut ja olen monesti miettinyt sitä, että eihän me oltais edellisessä raskaudessa edes tähän rumbaan päädytty. Oltais vaan kuultu ultrassa, että turvotus on ok rajoissa ja jatkettu raskautta koettaen luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Tavallaan siis mietin kovastikin sitä, että oliko osallistuminen tuohon verikokeeseen kohdallamme oikea ratkaisu. Katsotaan nyt, tietysti siltikin toivon, että olisi väärä hälytys kyseessä. Mulla oli myös keskenmeno aikaisemmin tänä vuonna, eli nyt jo toivoisin niin kovin tän raskauden sujuvan hyvin.

Piti lisäämäni, että pieni on nyt rv 14+0.

 

Minäkin ilmoittautuisin tähän pinoon viime viikkoisen np-ultran jälkeen. Odotan esikoistamme ja ikääkin on jo 34 vuotta eli riskit oli tiedossa jo iän puolesta mutta järkytys se silti oli kun niskaturvotus oli 3,4 mm. Verikokeiden tuloksia en edes osannut kysyä koska lääkäri sanoi heti ensimmäiseksi että todennäköisyys on 25% että sikiöllä on kromosomihäiriö, sydänvika tai jotain muuta jota ei vielä näin alussa voi nähdä ultran kautta ainakaan (11+5 np-ultrapäivänä). Lääkäri olisi ottanut istukkabiobsian heti mutta sitä ei pystytty ottamaan ja nyt olen oikeastaan siitä kiitollinen kun olen lukenut tarinoitanne ja kokemukset istukkabiobsiasta ei ole olleet kovinkaan hyviä. Lapsivesitutkimuksiin pääsyä odottelemme vielä kolmisen viikkoa ja sitten siitä tuloksia se vähintään pari viikkoa eli tuskaiset viikot epätietoisuudessa vielä edessä.

Tietoisuus ettei ole ainut ihminen joka tämän kokee auttaa mutta ei vahvista. Olen viimeiset päivät itkenyt kuin palosireeni, kokenut valtavaa itsesääliä ja -inhoa, kokenut olevani totaalinen epäonnistuja ja vaikka mitä. Katkeruutta pitäisi yrittää välttää mutta vaikeaa se välillä on. Pahalta tuntuu myös kun huomaan välillä miettiväni että tulisipa keskenmeno niin ei tarvitsisi tätä kärsiä enää.

Itse raskaus sai aikanaan alkunsa melkein heti kun aloitimme yrittämään. Olin tästä hyvin hämmästynyt ja ihmeissäni ja koin jopa vähän syyllisyyttäkin siitä. Nyt varsinkin koen että helposta alusta minua sitten nyt rangaistaan. Eikä auta vaikka kuinka yritän järjellä ajatella näitä asioita, tunneajattelu ottaa aina valtansa. Lähimmilleni yritän tietysti tuoda tuota järkiajattelua asiassa esille ja yksinäni sitten mietin näitä muita tuntoja joita nyt teillekin tässä kirjaan koska koen että tämä foorumi jaksaa ottaa vastaan näitäkin tunteita.

Tiedän että meillä on se 75% mahdollisuus saada terve lapsi mutta en vain pysty siitä iloitsemaan. Pelkään todella mielettömästi sitä että jos kaikki testit osoittavat sikiön olevan pahasti vammautunut ja todennäköisesti olevan elinkelvoton niin kykenenkö keskeyttämään raskauden ja miten siitä selviäisin. Kaikki te jotka olette näihin kysymyksiin joutuneet oman päätöksenne tekemään niin en voi muuta kuin ihmetellä rohkeuttanne ja toivon että saisin edes osan rohkeudestanne oman päätökseni tekemiseen.

 

Ja tuohon tekstiini oli ilmaantunut hymiö vaikka en sitä siihen mielestäni näpännyt eli jättäkää se huomioimatta, kiitos.

 

tervehdys vantti74 !
halusin vastata sinulle rohkaistakseni sinua antaakseni sinulle voimaa ja kärsivällisyyttä kohdata mahdolliset ongelmat ja etsiä niihin ratkaisut tässä raskaudessasi. Haluaisin korostaa sanaa mahdolliset, koska käsittääkseni niskaturvotus 3,4 mm ei ole vielä mikään hälyttävän suuri. Olen lueskellut tuolla www.verneri.net osoitteessa odottajien kysymyksiä tästä turvotuksesta ja hyvinkin usein vastaus on ollut se, että niskaturvotus usein häviää eikä välttämättä tarkoita vakavaa vammaa ts. vammaa jota ei voitaisi hoitaa. Tässä yksi esimerkki www.verneri.net odottajille palstan kysymyksistä ja vastauksista:
(toivottavasti en nyt tee mitään rikosta kun lainaan tämän sieltä)

Mikä on kromosomipoikkeavuuden tai sydänvian riski?

Olen raskausviikolla 10+2 oleva 31-vuotias ensisynnyttäjä, eilen niskaturvotusultrassa löytyi 4,2 mm turvotus. Kuinka todennäköistä on, että lapsella on jokin kromosomipoikkeavuus? Onko turvotuksen määrä suhteessa todennäköisyyteen? Mikä on riskiluku kromosomipoikkeavuuteen tai sydänvikaan? Suvuissamme ei ole riskiä lisääviä poikkeavuuksia.
Vastaus:

31-vuotiaan down-ikäriski raskausviikolla 12 on 1/543 (noin 0,18 prosenttia). Niskaturvotuksen raja raskausviikolla 10+2 on useissa paikoissa käytettynä 1,7 mm. Niskaturvotus 4,2 mm nostaa riskiä ehkä reiluun viiteen prosenttiin. Turvotuksen määrä siis vaikuttaa riskiin.

Sydänvian riskiä on vaikea tarkkaan sanoa. Se on kuitenkin pienempi kuin kromosomivian riski.

Ansa Aitokallio-Tallberg
LKT, naistentautien, synnytysten ja perinatologian erikoislääkäri

Kuten oheisesta vastauksesta huomaat, tämän lääkärin antama riskikulu on pienempi kuin sinun lääkärisi antama. Tietenkin sinun lääkärisi on nähnyt sikiön ultrassa, mutta ero kuitenkin on suuri. Itselläni on kokemuksena edellisestä raskaudesta todella suuri niskaturvotuslukema 7.5 -8 mm, ja sillä lukemalla ei enää juuri toivoa annettu,
Toivon, että jaksat tämän epätietoisuuden kanssa ja ehkä kannattaa kysyä ne verikokeiden tulokset, kun asiat kuitenkin mietityttää valtavasti. Älä ihmeessä kuitenkaan syyllisty mihinkään itsesyytöksiin tms. koska jos nyt kävisi niin, että sikiöllä olisi esim. kromosomihäiriö, niin kyse on häiriöstä, johon itse et ole mitenkään voinut vaikuttaa mitenkään. Elämä ei useinkaan ole reilu, mutta antaa useimmiten vielä uusia mahdollisuuksia ja missään tapauksessa toivoa ei ole vielä menetetty. Jaksamista siis ja voimia sinulle!

 

voi kuinka onnellista -toivon niin et kaikki menis hyvin. muistan sut niin hyvi :hug:

 

:hug: teille kaikille, jotka odottelette tuloksia ja elätte epätietoisuudessa.

 

Hei kaikille ja kiitos Unni!

Toki tiedän että suurin osa noista on turhia, mutta ei se silti jännitystä poista.

Itse jäin vaan pohtimaan, kun veriseula otettiin muistaakseni rv 9+, niin imetin silloin vielä esikoista, yöllä jopa 5-6 kertaa, päivälläkin pari-kolme. Mistään ei kuitenkaan löydy tietoa, vaikuttavatko imetyksen takia erittyvät hormonit tuohon seulatulokseen :headwall: .
Olisi sinällään erikoista jos eivät vaikuttaisi, kun (jos nyt oikein olen nuo hormonit ymmärtänyt) prolaktiinia ja oksitosiinia hypotalamus erittää nimenomaan yöimetyksessä...
Tiedä sitten, mutta mikäli tuloksissa ei mitään löydy, niin itse pidän tätä jossain määrin selittävänä tekijänä :/

 

Perinf: Valtavan mielenkiintoista, että sinäkin imetät vielä ja sitten tuo matala papp-a!! Itse nimittäin imetin esikoista yhä tuossa vaiheessa, kun tän edellisen raskauden veriseula otettiin. (Imetyshormonit aivan taatusti olivat hyvinkin korkealla vielä, kk-kiertokin sen verran sekaisin, että raskautuminen vei aikaa). Silloin löysin surffaillessani jostain ulkomaisilta sivuilta tarkempaa tietoa pappa-a:sta ja se ON nimenomaan jonkun imetykseenkin liittyvän hormonin johdannainen (en uskalla tarkemmin edes yrittää muistella, minkä, etten puhu läpiä päähäni). Olenkin pitänyt tätä mahdollisena ja loogisena selityksenä meidän hälytykseemme. Yrittelen etsiä sitä sivustoa, linkitän kyllä, jos löydän!