*TOUKOKUUN TOIVOTUT 2008 TAMMIKUUSSA 2010

Jenni: Palattu on mut on aikalailla kiireitä joten palstailu jää aika pitkälti lukemiseen.

KIvalta kuulostaa teidän arki =)

Tänään olen kotona kun pieni mies on kipeenä mut pakko tehä töitä kotoa käsin on niin paljon kaikkee...jaa oon miettinyt et miten jaksan tälläsella tahdilla jos joskus 3 saadaan alulleen ja tähän mailmaan mut ei kannata murehti tulevaa =) ja eihän sitä tiedä vaikka sitä nro 3 ei koskaan tulekkaan.

poika: on innokas hiihtäjä muutenkin reipas touhuuja :D ja meidän vaavi
 
weiss
Katris: Samanlaista on noiden lääkitysten kanssa ollut ja samoin oireili pelkistä vaatteista lähtevästä eläinpölystä. Lääkkeitä oli pahimpaan aikaan 12 erilaista, monta eri allergialääkettä, kun yksi ei riittänyt, oli nenäsuihkeet, silmätipat, astmalääkkeet ja jne. Nyt esikoinen 8 ja alkaa vasta helpottamaan.
Pikkumiehellä allergiat vaikeita, eikä olla saatu kesän jälkeen yhtään uutta ruokaa, nyt ollaan pidetty kohta 3kk tauko kokeiluissa ihon takia, jos pysytään kotioloissa iho pysyy hyvänä, pelkästä kyläilystä puhkeaa ihottuma. Astma oireilee pahana kun on flunssa ja silloin mennäänkin sitten aina tayssiin.

Tuntuu, että jokinhan Avalla ylläpitää tuota infektiokierrettä edelleen, olisiko astmalääkkeissä vielä valinnanvaraa, koska meillä oikean lääkityksen löytäminen vasta lopetti kierteen. Tiedän miltä tuntuu, kun lapsi sairastaa ja kun se on myös fyysisestikin raskasta valvomisten takia, niin kyllä siinä koetellaan äidinkin voimia todella. Voima hali sinne!
 
weiss Avalla on tosiaan myos nenasuihkeet kaytossa ja kainkennakoista pilleria ja pulveria, mutta suurin ongelma on kurkku ja nuo risat. ne ovat niin isot, etta yllapitavat itsestaan jo infektiokierretta. leikkausta siis odotellaan ja toivotaan sen auttavan. Sita ei vaan tehda Avan pienikokoisuude takia ennen huhtikuuta verenvuotoriskin takia. Siksi siis kierre ei laakityksella tunnu katkeavan. Meille lastenpuolen ylilaakari lupaili, etta ongelmat paranisivat leikkauksella tai ainakin puolittuisivat. Kylla tassa kovilla ollaan meillakin niin kuin teillakin varmasti. Sinulla kun on tosiaan molemmilla lapsilla noita allergiaongemia ja pahoja sellaisia. :hug:

Nyt meilla sitten on murheena tuo kaksikuinen joka on ilmeisesti saanut jonkin viruksen. Yo meni yskiessa ja nena vuotaa. kuumetta ei kuitenkaan ole, lampoa 37,6. Vauva on kuitenkin itkuinen ja nukkuu/torkkuu koko ajan. Milloin pitaisi ottaa yhteytta laakariin? Soitin neuvolaankin, mutta niilla oli niin kiire, etta lupailivat vain myohemmin soittaa takaisin.
 
Heippa taas!

En oo pitkään aikaan ehtinyt kirjoittelemaan. Poika aloitti 2 viikkoa sitten tarhassa. Ja hyvin on lähtenyt käyntiin. On tosi reipas siellä. Ja ei oo yhtään itkeskellyt. kotiinlähtiessä tulee sitten kiukkukohtauksia. Ei haluais millään lähteä kotiin. :( kotona sitten kiukuttelu onkin kokoaikaista.

Mä oon sairaslomalla. Kävin eilen lääkärissä ja mulla on todennäköisesti keskivaikea masennus. Oon ollut jo monta kuukautta tosi väsynyt ja ahdistunut. Lisäks mulla on ollut ihmeellisiä pelkotiloja (niitähän oli jo raskausaikana) Onneks menin sinne lääkäriin, vaikka pelkäsinkin sinne menoa tosi kovasti. Aloitin eilen myös lääkityksen ja olo on tosi kamala. Mulla on koko ajan tosi paha olo. Ja yöllä en meinannut saada nukutuksi. Sain sitten loppuviikon saikkua... Saan levätä ja odotella että keho sopeutuu lääkitykseen. Tuliko Jenni sulle jotain sivuvaikutuksia niistä lääkkeistä???
Miehen kanssa on sukset ristissä. Ei olla edes puheväleissä. hän nauraa koko diagnoosille ja pitää tätä asiaa ihan huuhaana. Että koitapa tässä nyt sitten parantua.
Vein pojan aamulla tarhaan, jotta saan edes hetken levättyä ja jaksan sitten illalla touhuta pojan kanssa.
Ei näköjään oo mitään rajaa paljonko sitä taakkaa kertyy yhdelle ihmiselle kannettavaksi.

Katrinaiselle paljon tsemppejä. Kurja tilanne teillä siellä. Haethan myös itsellesi apua, jos tuntuu että ahdistaa kovin!!! Ite ainakin odotin ihan liian kauana ennen ku hain apua.
 
Birdie Ensiksin virtuaalisesti läpsäsen sun ukkoas korville. Toi on se huonoin mahdollinen asenne suhtautua asiaan...Mutta tuo voi olla hänellekin kova paikka, koska masennus edelleen sitkeästi tuntuu olevan toisille mielisairaus vaikka se ei sitä varsinaisesti ole. Ei vaan ole helppo ymmärtää että ihminen voi olla sairas "ilman että on jalka poikki" tai jotain muuta konkreettista. Sen takia läheisten voi olla todella vaikea niellä tuota, helpompi on vaan heittää näitä kommentteja: Ota nyt vaan itseäs niskasta kiinni tai että masennus on hölynpölyä. Kai se on niin että se mitä emme tunne tai ole kokeneet aiemmin pelottaa/aiheuttaa epätietoisuutta ja siksi se on helpompi sivuttaa kuin kohdata.

Tässä lainaus:Tunnetuin biokemiallinen masennusta selittävä teoria on ollut niin sanottu monoamiinihypoteesi, jossa kolmen keskeisen aivojen välittäjäaineen, serotoniinin, noradrenaliinin ja dopamiinin aineenvaihdunnan muutokset olisivat masennuksen taustalla

Mutta siis mä näen hyvänä että sait jonkinlaisen diagnoosin asiaan. Kävitkö ihan yleisen puolen lääkärillä vaiko psykiatrilla? Mä nimittäin suosittelen lämpimästi psykiatrin luona käyntiä. Heillä on kuitenkin parempi tietämys mm. lääkityksistä. Ja mitä sivuvaikutuksiin tulee niin noilla lääkkeillähän niitä kyllä riittää. Riippuen lääkeestä...ja ne vaikuttaa tosi eri tavalla eri ihmisiin. Ikävän puoli on se että vaikutus, siis varsinainen sellainen alkaa vasta, maallikon silmin noin 1-2kk jälkeen lääkkeen aloituksesta. Sivuvaikutukset yleensä taas heikkenevät kuurin edetessä. Saanko kysyä mitä lääkettä sait? Voit toki laittaa mulle yv:tä niin ei tylsistytetä muita näillä aiheilla, kun mä voisin kirjoittaa vaikka romaanin lääkekokeiluista...

Pidä nyt poika vaan surutta hoidossa ja lepää. Yksi viikko tosin ei paljoa ole, mutta alku sekin. Mä luulen että sulle määrätään helposti vielä pitempikin loma ja se saattaa olla oikeasti tarpeen. Tää tauti on niin kurja kun se välillä hämää luulemaan että kaikki on ok ja sitten taas mennään alas ja lujaa. Älä kuitenkaan nyt säiky vaikka tää saattaa kuulostaa hieman karulta, täältäkin nousee ja entistä ehompana, usko pois. Nimittäin kun joutuu taistelemaan oman pääkoppan kanssa sitä löytää itsestään ihan uusia ulottuvuuksia ja silmät aukeaa monella tavalla.

Laita tosiaan yv:tä jos haluat aiheesta jutella tarkemmin, mä itsekin joskus pelkään puhua sairaudestani julkisesti koska niitä leimasin tyyppejä liikkuu kuitenkin paljon...tarkoitan siis ihmisiä jotka automaattisesti leimaa masentuneen otseen tekstin: Mielenvikainen
:LOL:
 
Birdie: :hug: :hug: :hug: Itsellä ei ole kokemusta masennuksesta mutta sisko sairasti sitä pitkään ja lopulta väsyi sen alle. Onneksi olet saanut apua, minäkin annan korva tillikat miehellesi...Kauheasti tsemppiä paranemiseen me kyllä kuunnellaan sua :heart:
 
Birdie,Paljon jaksuja...tiedän tunteen kun oloa väheksytään miehen suunnalta :/ Mulla on ollut kans taipuvaisuutta masiksiin... sukuvika,mut nyt en oo pariin vuoteen saanu oireita..mut mun kohdalla kysymys on kuitenkin ihan lievästä.. toivon sulle parempaa oloa ja ymmärrystä miehen taholta :hug:

Matami,Kiva et siskon masussa kaikki hyvin :heart:

Mulla on vaan näitä samoja maallisia ongelmia...lapsi ei viihy ulkona mitenkään päin kaikki on ei oo ja mulla on niin kylmä...haluisin et nousis hiukan toi lämpö.
Saa nähä pääseekö pe kerhoonkaan jos kahtakymppiä lähestyy kun matkaa jonkin verran mennä rattailla :|
Mun sisko tulee kylään chilestä lauantaina,on täällä reilun viikon ja jatkaa sit matkaa... ihan kiva =)
 
Katrinainen:hui kun kuulostaa rankalle toi Avan sairastelu! Paljon voimia koko perheelle :hug:

Matami: Ihana kuulla että siskos masussa vauvalla on kaikki hyvin :heart:

Birdielle kovasti voimia! Hyvä kun hait ja sait apua! Miehes ei kovin mukavasti kyl reagoinut asiaan, jospa se "järkytty" jollai tavalla ja näytti sen sitten noin, ymmärtää sitten olla tukena ku on vähä miettiny mitä suustaan päästi. :hug:

Kurpitsa: Saitko käytettyä tyttöä lääkärillä, aika hurjalle kuulosti toi raapiminen? :hug:

Summer: Kui on työt lähteny käyntiin ja kuin on Peppi viihtynyt hoidossa? =)

marmotta: Saako udella et minne muutatte Eevan kanssa? :saint: Onnea tulevaan uuteen kotiin!
 
Birdie...hieno juttu, että olet saanut apua :hug: :hug: ...miehelläsi ei kyllä ole todellakaan oikea asenne asiaan :kieh: ...voi kyllä olla, että hänellä itsellään ei vaan rahkeet riitä käsittelemään asiaa...kannattaa yrittää, että menisitte yhdessä jonnekin, missä voisitte purkaa tuntojanne jonkun ulkopuolisen kanssa ( miehet on vaan aika hankalia lähtemään :/ )...toivon, että kaikki järjestyy teijän kohalla :hug: :hug:

Meillä neiti sai eilen MPR sekä sen rokotetutkimus rokotteet...yöllä nousi kuume....tänään kuume, ripulia ja ei syö eikä juo :( ....kaikista nyt saaduista rokotteista....neiti on ollut kaksi viikkoo kipeenä :kieh: :kieh: ....voi, että inhoon noita myrkkypiikkejä :ashamed: ...tuliko teillä oireita MPR rokotteesta??

 
katrinaiselle: kuulostaa hurjalle teidän elo. ei osaa sanoa mitään järkevää..paljon jaksuja!! :hug:

matami: ihanaa kuulla jotta siskos vauvalla kaikki hyvin =)

birdie: voi kumpa sun miehes nyt ymmärtäis sun tilanteesi ja yrittäisi olla tukenasi.. :hug:

sarbba: en oo viel vieny näytille..kokeilen ensin kylvettämällä/ viruttamalla tytön alapäätä useammin ja katson auttaako se jos ei niin sit lääkäriin

minkälaisii oireita tuohon masennukseen liittyy?
 
Moikka.

kiitos kaikille tsempeistä, niitä tarvitaan!!!

Jenni: kävin työterveyshuollossa. Oon ens viikolla menossa depressiohoitajalle. Eli saan sitten myös kunnon keskusteluapua. Luulen että toi keskustelukin jo voi auttaa paljon... Mulla on vaan kauhee morkkis tästä lääkeasiasta. Että sainko kuurin ns. turhaan. joo. eli tätä itsensä syyttelyä riittää.
JA mitä mieheen tulee, ollaan puheväleissä taas. Otin itteäni niskasta kiinni ja selvitin että missä mennään. Luulenpa että hänellekkin koko asia tuli puskan takaa... En itekkään osannut aavistaa miten pahasti mulla on hommat hukassa. Ehkä hänellä kestää vähän aikaa sopeutua tähän tilanteeseen... Yritin ehdottaa että hän tulis mukaan seuraavalle lääkärikeikalle, mutta toistaiseksi vielä turhaan.

poitsu on nukkumassa ja päivä alkaa olemaan pulkassa. Toivottavasti huomenna olis parempi päivä.
 
Birdie, sun miehes käyttäytyy nyt aika ääliömäisesti. Jotkut vissiin on mallia juntti. Mun silloinen poikaystävä kun mun äiti kuoli ja isä sairastu, käyttäytyi ihan samalla lailla kun sun miehes nyt.. silloin kaikki kaatu mun päälle ja mä yritin suoriutua kaikesta täydellisesti ehtimättä pysähtyä paikoilleni ollenkaan. Sitten työssä tapahtui tapaturma ja siitä jouduin työterveyshuoltoon, ni siellä sit padot aukes ja pitkä sairasloma oli välttämätön. Ei se sitäkään tajunnut, eikä varmaan ikinä edes yrittänyt ymmärtää saati tukea, mut ajan kanssa se lopetti vähättelyn. Toivottavasti sun miehes alkaa tajuumaan ja tukemaan :hug:

matami, MPR:stä eikä mistään muustakaan normirokotteesta ole tullu mitään oireita. Possusta tuli jalka kipeeks.

Hohhoijakkaa...
 
birdie Älä turhaa mieti että saitko lääkeet turhaan vai ei. Ne on hyvä tuki ja kyllä ne auttaa kun oikea lääke on. Yleisimmät lääkeet käsitykseni mukaan sopivatkin varsin hyvin monille. Hienoa myös että saat keskusteluapua, sillä miten mä asian koen niin yksin lääke ei misään tapaukseessa riitä. Mutta keskustelu+lääke on hyvä yhdistelmä. Itselläni kävi vaan niin "huono tuuri" että söin väärää lääkettä noin vuoden verraan, sieltä Netan syntymästä saakka. Mielenterveystoimisto joutui jatkuvasti peruun psykiatrin aikoja ja mulle tuli sellainen 5kk paussi aktiiviseen hoitoon. Tuona aikana lääkemäärää vaan nostettiin ja nostettiin kunnes olin tuossa marraskuussa ihan Zombie. En tuntenut oikeastaa enää mitään, en pystynyt nukkuun ilman lääkkeitä. Käytännössä mä oli valveunessa kokoajan, nukuin kaikki mahdolliset hetket ja kiinnostus kaikkeen loppui täysin. No nyt viimein on uudet lääkeet ja alun sivuvaikutukset rämmitty läpi ja nää tuntuu tosi hyviltä. Alan jo löytää vähän toivoakin paranemisesta. Milli milliltä eteenpäin =)

Suosittelen hankkimaan tietoa masennuksesta, sekä ittelles että miehelles. Kyllähän tämä sellainen sairaus on että väkisinkin vaikuttaa muihinkin perheen jäseniin, mutta kun tietää mistä on kyse on asioita paljon helpompi ymmärtää. Ja ennakkoluuloille joita saattaa muualta käsin tulla kannattaa antaa piut ja paut. Mullekin yksi aikas läheinen immeinen tokas: Ethän sä masentunut ole kun nauratkin...Niinpä niin. Kyllä sitä masentunutkin voi nauraa ja elää muutenkin kuin laahustamalla kotona verkkareissa ja tukka takussa. Okei, oon kyllä tehnyt tuota ja paljon, mutta niitä hyviä päiviäkin aina välillä on.

Äläkä nyt tosiaan turhaa vähättele asiaa, masennus on sairaus johon hyvä puuttua jo varhaisessa vaiheessa. :hug:
 
Birdie ja Katrinainen, voimia ja :hug:

Sarbba, kiitos kysymästä! Ihan hyvin menee. Pepillä on alkanut hoito sujua tosi hyvin. Yllättävän nopeesti! Kasperilla kesti paljon kauemmin sopeutuminen hoitoon sillon pienenä. Nyt oli neljäs aamu ja neiti jäi sinne jo ilman itkuja :eek: toisena päivänä hoitaja sai sen nukahtamaan sohvalle ja siinä se nyt joka päivä vetelee päikkärit pupu kainalossa. Leikkii ja syökin hyvin. Vautsi miten reipas neiti! Oon tosi ylpee! Takapakkiahan voi tulla, mutta oon tosi helpottunut tästä alusta. Oon joka aamu nieleskellyt kyyneliä automatkalla töihin, mutta tänään meni multakin jo hyvin. =) töissä on sekavaa ja kaikki uutta, mutta vaihtelua sekin.
Miten sä jaksat? Ootko saanut yhtään nukuttua? minkälaisessa kunnossa sun äiti nyt on?

Majj, mites teidän hoitopäivät on nyt menneet?
 
sarbba, muutetaan Asemanmäkeen. Melkein siis naapuriin. :) Mittailin kartalta että meillä on Auvilaan lyhyempi matka kun Koskelle, mikä on ihan hyvä kun siinä Auvilassa tulee aikaa vietettyä paljon kuitenkin. Ja siitähän ei ole paljon matkaa Jämsän ksekustaan, saattaa olla sinnekin jopa lyhyempi matka kun Koskelle.
Miten siellä sujuu kaiken kanssa?

summer, Peppi on kyllä tosi reipas! Varmaan helpompi sullekin olla kun toinen ei jää itkemään. Eka viikko jo melkein takana, eihän tässä montaa sit ole jäljelläkään jos sen kuukauden oot nyt.

Tuntuu tyhmältä valittaa pienistä kun muilla on suurempiakin suruja, mutta mulla on ollut eilisestä asti tosi kurja olo. Oltiin MLL:n perhekahvilassa ja siellä oli Eevan lisäksi vaan muutamia lapsia, ihan sylivauvoja ja sit 3-5-vuotiaita. Ne isommat sanoi Eevalle ihan suoraan että me ei leikitä sun kanssa ja töni pois leikkihuoneesta. Ja kesken tanssihetken ihan ilman varoitusta yksi isompi poika tönäisi Eevan selälleen ja senkin jälkeen kävi koko ajan tönimässä, sitä pientä kiusaamista on jatkunut syksystä asti. Sen pojan äiti seisoi vieressä eikä sanonut juuri mitään! Jossain välissä kävin keittämässä kahvia tms ja Eeva tuli tosi itkuisena mun luo ja halusi olla vaan sylissä loppuajan. Kotona vaatteita vaihtaessa huomasin että koko tyttö on ihan mustelmilla! :'( Kysyin mistä ne tuli ja Eeva sanoi että poika löi. Mitä mä nyt teen? Tekis mieli mennä vääntämään sen pojan nenä solmuun, mutta enhän mä edes tiedä varmaksi kuka poika se oli. Eikä se ole mun tehtävä kertoa toisen lapselle mitä saa tehdä ja mitä ei..
Aloitin just perhekahvilan työntekijänä, mutta irtisanoudun samantien ja ilmoitan syyksi sen etten vie lastani sinne muiden hakattavaksi. Katsotaan uudelleen joskus myöhemmin. Kurjaa kun mä kuitenkin tykkään kovasti käydä, mutta eihän tästä mitään tule kun se pieni kiusaaminen ja töniminen menee näin pitkälle. Seurakunnan kerhoissa voidaan vielä käydä, niissä on niin paljon porukkaa että siellä ei yksi joudu silmätikuksi ja Eevan ikäisiäkin enemmän, ei tarvii kuulla koko ajan ettei muut halua leikkiä sen kanssa. :|

Katris, paljon jaksamisia sinne. Kuulostaa ihan painajaiselta, vaatii sultakin kyllä tosi paljon pyörittää arkea kaiken kanssa. :hug:

Birdielle jaksamisia myös, hyvä että sait apua. Päivä kerrallaan..
 
marmotta: voi kurja tota teidän tilannetta!! Mun mielestä asian vois siellä kerhossa ottaa jotenkin hienovaraisesti esille. Eli jos näät että jonkun lapsi selkeesti tönii tms. Niin mun mielestä sillon voi sille muksulle sanoa että ei saa töniä! Ja äidille kanssa. Niin ja mitä valittamiseen tulee, ei omia murheita voi verrata toisten murheisiin!!! Eihän mullakaan mitään ongelmaa oo jos esim. vertaa tilannetta johonkin kuka on menettänyt perheensä maanjäristyksessä.... Eli anna tulla vaan.

Mulla on tänään jo parempi mieli. Jotenki olo on huojentunut. Ehkä kun ei enää tarvii feikata pahaaoloa piiloon tai jotain. Pahoinvointi on kanssa vähenemään päin.... Ehkä tää tästä. Vielä kun saadaan miehen kanssa asiat entiselleen niin parantuminen voi alkaa. ja kovasti mietin tota lääkitystä... edelleenkin mietin aloitinko sen liian helposti... täytyy varmaan puhua asiasta ens käynnillä.

nyt kattomaan sydänjäätä digiboxilta.
 
Marmotta, mun mielestä sun pitäis siinä heti ottaa se asia puheeks...eihän se kivaa ole eikä helppoa sanoa siinä, mutta kannattais koittaa. Voi olla että se poika on ylivilkas tmv ja se äiti ei ees viitti sitä koko aikaa kieltää vaikka tottakai sen pitäis puuttua tollaseen. Jospa sitä koittas ite kieltää eka ja kattois miten se äiti reagoi...huomaisko ettei muut hyväksy sellasta käytöstä. Älkää kerhoa lopettako! koitat puuttua asiaan jotenkin...otat vaikka puheenjohtajan avuks ;) Mä voisin sun kanssa tulla sinne, mutta en nyt sitten voi hetkelleen. Ruvetaan kyllä käymään siellä heti kun työt on ohi, jos vaan tekin ootte siellä sitten!

Mä oon tässä ollut aamupäivästä asti yksin kotona ja lähden kolmeen töihin. Piti huilata ja kaikkee muka...oon siivonnut, lämmittänyt takkaa, pessyt pyykkiä ja kaikkee mitä ei pitänyt :whistle:

Hauskaa päivää kaikille!
 
Birdie: Kyllä se olo siittä alkaa helpottuun ajan kanssa, puhut vaa meille ja ystävilles/miehelles jos mieltä painaa, puhuminen helpottaa varmasti ees vähä :hug: Jaksamisia kovasti!

Marmotta: Vähä aikaa piti miettiä et hääh missä on asemanmäki mut on vissii täs pispalan ja jkosken välillä? En oikeen vielä tiiä täällä paikkoja :whistle: Olipas melkonen tilanne siel kahvilassa teillä, ota puheeksi siellä seuraavan kerran asia, ihmeellistä jos se äiti ei oo siel kieltäny lastaan :eek: minä oisin yhen varotuskerran jälkeen lähteny kotiin ja tottakai anteeksi pitää pyytää! Niin ja tietenkin jos lapsen äiti ei ite "älyä" kieltää niin kiellä sinä sitten sitä lasta.

summer: Mukava kuulla että Pepillä on mennyt hyvin hoidossa! Kyllä se siittä :hug:

Mun mieliala ihan ookoo, vaihtelee aika rankasti, yritän pahemmin olla ajattelematta koko asiaa, vaikka väkisinhän sitä miettii. Äitihän on nyt kotona, siel saa ootella ens viikkoon leikkausta, kunhan muistaa lääkkeet ottaa, mummo onkin siellä hoitamassa äitiä, on siivonnu ja huolehtii et lääkkeet otetaan ajallaan, onneksi mummo on vielä suht nuori että jaksaa, mulla on niin vaikea lähteä täältä asti :/ Tottakai lähen samantien jos tilanne pahenee, hyppään vaan bussiin tai junaan. Viimestään kuukauden päästä menen sitten kaveriksi. Pelottaa kyllä se leikkaus, mut jospa se menis hyvin, ei auta muuten aatella. Soittelin tänää äitille aamulla niin ihan se normaalilta kuulostaa puhelimessa, mummolta sit kyselin niin on sillä sekavuutta tms muita juttuja aika paljon :( aika huonosti nukun edelleen, mut jospa tää tästä.
 
Marmotta: Onpas kurjaa toimintaa, noi on tosi vakeita tuommoset tilanteet aina. Mä kyllä komennan aina meidän lapset anteeksi pyytämään jos töniivät mutta eipähän kyllä aikuisetkaan osaa kaikki pyytää anteeksi se tuntuu olevan kovin vaikeaa vaikka me aikuiset ollaan antamassa esimerkkiä meidän lapsille.

Sarbba: :hug: :hug:
 
Matami,No voi helvata niiden rokotteiden kanssa :kieh: Tosi mälsää et saa kaikista sen kuumeen,paranemisia ellille :hug: Meillä puhetta ollukkin et Kassu ei tosiaan oo rokotteista oireillu...

Marmotta,Miä oon miettiny kans tota et mitä teen jos kassua alkaa perjantain äiti lapsi kerhossa eräs poika kiusaamaan... töni muutaman kerran ja otti leluja kädestä,kasperia vanhempi reilusti :/ Mut tilanne laukes niin et Kasper vaan peruutti paikalta ja luovutti...kun ei koskaan pistä vastaan/pidä puoliaan ja toistaseks en oo huomannu et olis jatkanut kiusaamista. Mutta oon aatellut et jos tarvetta ilmenee,sanon sille äidille ihan kohteliaasti asiasta... kannattaa ainakin kokeilla puhua,mut ikävähän sekin on jos muut ei huoli leikkiä eevan kans...sille ei hirveesti minkään voi :/

Sarbba :hug:

Birdie,varmasti helpottaa kun ns.kissa on nostettu nyt pöydälle ja ongelmaa voidaan alkaa ratkomaan...kiva jos mieheskin nyt jotain sit alkais tajuumaan :hug:

 
Sarbba :hug: :hug: !

Marmotta...no onpa ikävä juttu, outoa, et toiset vanhemmat eivät puutu tuollaiseen :eek:

Meillä neiti edelleen kipeä....äsken oksenti olohuoneen lattialle :/ ...ei ole syönyt ja juominenkin huonoa...pissi oli sellaista rusehtavaa....kuumetta edelleen yli 38 astetta...arvatkaa ottaako pannuun...ei varmaan johdu siitä MPR:stä VAAN siitä rokotetutkimusp#skasta :kieh: :kieh: ...hitto, et oon tyhmä ja olen lapselleni suostunut tuollaisen myrkyn antaa laittaa :ashamed: ....koko jutusta tuli sitten vaan harmia...voihan se rokote olla se A-hepatiittikin...mut en jaksa uskoa, et tekis nuo oireet.....sori oma napa...harmittaa vaan, kun tuo neiti on tosi kipee :'( ...jes just kävin tässä välillä siivoon oksennusta...matto, lattiatyyny, huopa...voi kyllikki...jos tää onkin joku oksupöpö????
 

Yhteistyössä