Toukokuun toivotut 2011

Moikka, tahtoo kanssa mukaan. En ikinä osannut päättää liittyäkö toukokuisiin vai kesäkuisiin joten jäi sitten liittymättä kumpaankaan valitettavasti. Meillä on mennyt vuosi vaihtelevalla menestyksellä. Vuoteen on mahtunut paljon huolta surua ja murhetta mutta myös runsain mitoin iloa herttaisen pienen miehen muodossa. Onko toukokuisille olemassa sähköpostilistaa, facebook-ryhmää tai jotain muuta vastaavaa?

Luna 24.5. poika/ 2820g ja 49cm/ 38+5/ 02.06

 

Moikat taas täältäkin:wave:

Tervetuloa mukaan Luna

Kotitöistä: Meillä kumpikin aikuisista osallistuu..ei ehkä mies ihan yhtäpaljon tee.. Mutta toisaalta hän hoitaa autojen pienet huollot jne. joihin minä en osallistu. Meillä myös pikkuhiljaa noita isompia lapsia on valjastettu imurointiin, tiskikoneen tyhjennykseen ja täyttöön. Ja tytär myös leipoo todella mielellään Todella reippaita apulaisia nuo isommat lapset ovatkin:heart:

Meillä jäbälle on tullut kirjojen katseluvaihe. Ihan koko ajan täytyy jonkun olla hänen kanssaan "lukemassa" kirjoja. Sanavarasto lienee tästä syystä nyt parin viikon aikana kasvanut ihan hurjasti. Mies eilen laskeskeli, että n. 30 sanaa nyt tulee. Ja joka päivä tulee joku uusi sana. Ihanan kuuloista:heart:

Perhepäivähoidosta: Itse olen ollut sekä perhepäivähoitajana että päivähoitajana päiväkodissa. Sillä kokemuksella voin sanoa, että minun mielestäni ainakin alle 2 vuotiaan ja joidenkin alle 3-vuotiaiden on parempi olla perhepäivähoidossa. Se pieni ryhmä auttaa sopeutumaan hoitoon paremmin kuin iso päiväkotiryhmä. Minun vanhin lapseni oli parivuotiaana perhepäivähoidossa. Ja minusta ainakin oli ihanaa, kun aina oman lapseni vastaanotti ja "luovutti" aina sama ihana hoitotäti, josta tuli lapselleni erittäin tärkeä. Varahoidotkin oli aina kahdella samalla hoitajalla, heistäkin tuli tuttuja tätejä

Ja itse kun olin perhepäivähoitajana niin lapsen oppi kyllä tuntemaan ihan eritavalla kuin päiväkotiryhmässä. Ja hoitolapsista tuli itselle tosi tärkeitä.
Olen tässä taas miettinytkin, josko vaihtaisin kiireisen päiväkotityön taas perhepäivähoitajan töihin. Lapsiin ehtii keskittyä ihan eritavalla perhepäivähoidossa. Päiväkodeissa on ainakin täälläpäin nykyään niin isot ryhmät, että välillä tuntuu, ettei ehdi jokaisen lapsen kanssa edes jutella joka päivä
Ja mikä parasta ei tarvis tuota ihanaa pikku-ukkoakaan laittaa kodin ulkopuolelle vielä hoitoon. Ainoa ongelma vaan on tässä, että meidän täytyisi muuttaa isompaan taloon.. Eli taitaa jäädä tällä erää haaveeksi.

Tänään taitaa olla shoppailupäivä, täytyy koululaisille lähteä katselemaan uusia vaatteita. Heilläkin on enää 2 viikkoa lomaa ja sitten taas koulu kutsuu..

 

Hellurei taas täältä!

Kesä on mennyt vauhdilla ja ei koneelle ole ehtinyt yhtään. Töitä on painettu ahkerasti ja sit oltin melkein neljä viikkoa lomalla.

Meidän neiti on kans yks tmperamenttipesä. Jos ei joku mene mielen mukaan, saattaa tyttä huutaa, polkea jalkaa jatietysti heittää jonkun lelun menemään. Yritä siinä sitten pitää pokkaa kun toinen on iha tosissaan ja itseä koko tilanne lähinnä huvittaa. Pihalla jos joku ei mene oikein, neiti saataa tempaista hatun päästään ja polkea jalkaa.

Kovasti meilläkin kiipeillään. Pari läheltä piti tilannetta on tullut ja nauroin yks ilta, että saan vielä sydänhalvauksen kun pitäis olla silmätkin selässä kun pikku akkaa seurailee. No muksahduksia tulee ja niitä kuuluukin tulla. Eipä ne opi jos koko ajan varottaa ja on ylihuolehtivainen. Tietysti pitää katsoa ettei vaaratilanteita tule.

Meillä tulee jo aika liuta sanoja; äiti, anna, ei, mukkikka (=mustikka), kukka jne. jne. Kovasti tyttö yrittää matkia kun joku sanoo jonkun sanan. Ihanaa kuunnella pientä puhetta.

Meillä kotitöitä teen lähinnä minä. Kyllä mies joskus jotain tekee, mutta minä enimmäkseen. Joskus tuntuu, että pikku neidin vaipanvaihtokin tuottaa liikaa ongelmia, joten näin onehkä "helpompaa". Toisaalta taas on tosi stressaavaa työpäivän jälkeen aloittaa toinen työpäivä kotona. Mut minkäs teet.

Nyt täytyy ruveta piväkahvin kaittoon kun tuo vanhin saapuu äippää moikkaamaan ihan just!

Palataan taas!

 

Käytiin tänään päiväkotiin tutustumassa ja huomenna sama uudestaan. Kivalta tuo paikka tuntui ja hoitajat oli mukavia myös. Pienten ryhmässä meiän neiti on kolmanneksi nuorin... :O Heillä on vain 2 pinnistä unia varten ja nää 2 pienempää pääsee niihin, onnea vain heille saada meidän sängyssäpyörijä tavissänkyyn simahtamaan...

Ei uudempaa tällä erää, nyt nukkumaan!

 

Täälläkin on kiirettä pitänyt; poika oppi kävelemään kesäkuussa ja kuvioihin on tullut nyt myös kiipeily.

Kiukuttelusta: nyt on menossa jokin kitinävaihe, eli jos ei koko ajan pidä sylissä tai leiki pojan kanssa, kulkee kaveri perässä ja kitisee. Kotitöitä on hyvin hankala saada tehtyä silloin kun on yksin pojan kanssa kotona, ratkaisuna onkin ollut jättää kaaos taakse ja lähteä yhdessä ulkoilemaan! Ulkona poika viihtyy hyvin.

Muuten kiukkua tulee aina kun jotakin kieltää eli aika usein. Kiukuttelun yhteydessä usein yrittää purra, siihen on yritetty puuttua johdonmukaisesti. Yleensä kiukuttelu on tuhahtelua, tararoiden heittelyä ja huitomista.

Syömisen kanssa on ollut ongelmia, joinakin päivinä lusikalla ei saa menemään alas mitään. Itse ei vielä syö lusikalla vaan homma menee ruoan ja lusikan heittelyksi lattialle. Sormiruokailua yritetään 1-2 aterialla päivässä, joskus suuhunkin eksyy jotain, aika usein ei. Esim. eilen päivällisellä laittoi suuhun pari pientä lohenpalasta, haukkasi perunasta ja porkkanasta pari haukkua, tosin kaiken porkkanan taisi syljeskellä ulos. Leipää meni jonkin verran, muutamia pieniä haukkuja.

Syömälakkoilu saattaa tosin johtua hampaista, nyt on puhkeamassa kolme uutta hammasta, samoin ehkä tuo kiukuttelu voisi johtua kipeistä ikenistä. On vain välillä hermojaraastavaa kun joinakin päivinä ei uppoa juuri yhtään ruokaa, juominenkin on vain joitakin kulauksia. Tissiä sitten tankataan senkin edestä. Yöt jo alkoivat mennä siten, että ensimmäinen unipätkä saattoi olla jopa 6h, nyt taas syödään parin tunnin välein ja väsyneenä olen antanut periksi...

Ikäeroista: haaveissa olisi toinenkin lapsi, mutta koska tämä ensimmäinen vuosi on ollut aika univelkainen (on ollut vaiheita, että on nukuttu 30min kerrallaan ym. muuta nukkumisongelmaa), niin ihan heti ei haluaisi lähteä samaan. Lisäksi haluaisin olla töissä tässä välissä vuoden tai pari, palaan töihin kun poika on parivuotias. Ikää vain alkaa olla itselläni sen verran, että aivan hirveän monta vuotta ei kannattaisi odotella. Olen ajatellut ikäeroksi 4-5 vuotta. Itselläni on sisaruksia sekä juuri tuolla ikäerolla että sitten vuoden-parin ikäerolla. Nyt aikuisena nämä ikäerot eivät tunnu missään, toki vuoden nuorempi sisarus tuntuu kaikkein läheisimmältä hyvässä ja pahassa - toisen murheet kokee itsekin kovin voimakkaina. Mutta kaikkien sisarusten kanssa on läheiset välit.

Kotitöistä: nyt kun olen kotona, teen isomman osan kotitöistä, mutta mieskin osallistuu. Ollaan molemmat aika nipoja siisteyden suhteen, itse hermostun pölystä ja roskista lattialla eli imuroin useamman kerran viikossa, mies taas ei oikein tykkää epäjärjestyksestä eli järjestelee papereita pöydiltä ja pojan leluja lattialta - monta kertaa päivässä kun eihän ne lelut laatikoissaan pysy! Usein illalla mies lähtee pojan kanssa ulkoilemaan niin saan rauhassa toteuttaa jonkin siivousprojektini.

Poika heräsi päikkäreiltä, joten edessä taas yritys saada kaveri syömään jotain =)

 

Tervetuloa, Luna!

Meillä on nyt ihmeellinen äitivaihe päällä, isi ei kelpais millään mihinkään, eikä munkaan vanhemmat, sentään miehen äiti on suvaittu leikkikaveriksi / syöttäjäksi. Mutta aina mut nähdessään rynnii syliin, ja jos mä olen paikalla, kukaan muu ei saa syöttää, ja usein ilta saattaa kulua ihan vaan äidin sylissä. No saattoi mummulan mökillä tottua vähän liikaa 3 päivän aikana sylittelyyn, kun siellä ei oikein voinut yhtään päästää vapaaksi, oli niin vaarallinen paikka. Ja muut ei oikein jaksaneet kannella, niin poitsu oli lähes koko ajan äidin välittömässä läheisyydessä (oli muuten rankkaa...). Siellä oli korkeat portaat ja veteen viettävä kallio heti portaiden vieressä, ja mökissäkin oli joka puolella kaikkia pahoja paikkoja. Ei ollut erityisen rentouttava mökkikokemus... Oma mökki tuntui äkkiä helpolta paratiisilta

Nyt ollaan vielä mummulassa, mutta kotiin & kaupunkiin alkaa olla jo kaipuu. No, huomenna varmaan palataan. Ja astutaan taas arkeen, kun miehen työt alkavat ensi viikolla.

Mäkin olen perhepäivähoitoa miettinyt, mutta ei vielä, ehkä ensi syksynä. Nyt on hoitokuviot aika auki, kun vielä ei ole poitsulle ja hoitokaverille löytynyt hyvää hoitajaa. Oon itse alkanut miettiä muitakin vaihtoehtoja, mutta toistaiseksi ollaan kuitenkin sitouduttu suullisin lupauksin tuohon hoitokaveriin, joten katsotaan vielä. Mietin kyllä, että säästäisi rahaa kovasti, jos itse hoitaisi 2 pvää viikossa omaa ja jonkun muun lasta ja tuo muu sitten hoitaisi meidän poikaa ja omaansa toiset kaksi päivää. Sitten kolmanneksi hoitopäiväksi meidän vanha hoitaja / toisinaan 1 lomapäivä. 3 työpäivää saa vielä toistaiseksi riittää kuitenkin. Tuntuis, että kyllä nyt pari päivää jaksaisi hoitaa toistakin muksua ohessa, ja onhan mulla alaan koulutuskin, vaikka nyt olenkin ihan eri alalla.

Meil ei vieläkään tule mitään sanoja, omaa kieltä vaan. Ja tekonauru on ihan mahdoton Alkaa välillä hohottaa tahallaan ja sitten se muuttuu aidoksi nauruksi, kun on niin hauskaa. Ihme huumorisälli kyl Ja vahingonilo on paras ilo... Eilen tiputti mummun savilinnun ulkoportaalta alas ja sehän hajosi. Ihan hirmuinen naurunrätkätys päälle, ja sitä kesti kauan!! Mikähän pikkupiru meillä oikein asuu... ;D Isäänsä kai tullut, isi oli hirmu villi lapsukaisena.

Toisaalta keskittymiskyky on pojalla tosi hyvä, jaksaa vaikka kuinka kauan jotain tiettyä juttua tutkia. Muisti alkaa myös olla hyvä, muistaa jo eri paikoista niiden tietyt jutut, jotka käy aina ekana katsomassa.

Ruokailu sujuu suht hyvin, tosin edelleen hylkii tosi monia asioita, kuten kaikkia kasviksia, hedelmiä, perunaa sellaisenaan jne. Tuore mustikka maistuu yksitellen ja mieluiten suoraan pusikosta itse poimittuna, ja mökillä myös innostui syömään herneitä. Muu tuore ei kyllä sitten menekään, edes banaani. Mutta itse on jo syönyt pikkuhaarukalla usein ja hyvin, ja lusikallakin tosi nälkäisenä. Puuro on edelleen lempiruokaa. Ja leipä.

 

Meillä viikko takana päiväkotielämää ja oon yllättynyt, miten hyvin tää meiän 1 v on tämän ottanut! Kolme vee sitten onkin ollut hankalampi tapaus... On ollut ihana todeta, että sormiruokailijavauva pärjää aivan mahtavasti päikyssä Meiän neiti saa syödä "isojen" pöydässä, koska osaa käyttää lusikkaa ja mukia paremmin kuin osa 2 vuotiaista. Häntä ei siis syötetä ja sanoinkin tutustumiskäynnillä, että neiti on jo 8 kk syönyt itse, antakaa jatkaa samaan malliin. Pienten ryhmässä on se 12 lasta, joista meidän neiti tosiaan kolmanneksi nuorin. Itkuakaan ei ole kovin paljoa tullut päikkyyn jätettäessä, enemmänkin vasta poishakiessa, kun tajuaa että äitihän on ollut pitkään pois. Halipulaa on selkeesti iltaisin enemmän kuin aiemmin. Oon pitänyt muksuja nyt lyhyitä päiviä siellä, töitä ei vielä ole löytynyt, vaikka joka päivä olen soitellut ja hakemuksia lähetellyt.

Meillä on opittu juomaan mukista nyt ilman sitä nokkaa. Samoin kiipeily joka paikkaan on kuuminta hottia. Neiti pääsee jo isoveljensä sänkyyn, siitä sohvalle ja peruutusvaihteella takasin lattialle. Kakkahädän neiti tulee ilmoittamaan heti kun se kakka on vaipassa Oikein nauraen huutelee Kakkaa ympäri taloa. Nyt on sanavarastoon tullut uusia sanoja, mm. hauva ja vauva, joita toistellaan vähän väliä. Hampaita on nyt 4, hitaasti nuo puhkeaa... Tutti on kuitenkin kovassa käytössä, ikenet kutiaa luultavasti niin paljon.

 

nepula: Kiva kuulla, että teillä on päikyssä mennyt hyvin.

Meillä ollut kesä hulinaa täys, mies täyspäivätöissä koko kesän ja minä poikaa hoitamassa kotona, opiskeluissa illat. Nyt jatkuu syksyllä vähän samaan tahtiin, molemmilla opinnot, miehellä osapäivätyöt ja poika kotihoidossa.

Meillä ei vielä lusikankäyttö suju, mut haarukan kyllä! Lykkäsin tuolle pienen haarukan käteen, kun lusikalla syöminen oli semmoista tökkimistä, ja sujuu ihan kivasti. Kiipeily on myös meillä pop, poika pääsi pari päivää sitten ekaa kertaa ihan itse syöttötuoliin, ylös asti ja oikein päin. Sohvalla pompitaan seisaalteen ja kerran on kävellyt sieltä alas. Onneksi ei kovasti sattunut. Ja juoksuaskelia poika ottaa välillä, mut onhan tuota kävelyä jo puolisen vuotta treenattukin.

Pojalla on tulleet kaikki ekat 4 poskihammasta, yhteensä siis 12 nyt. Suht kivuttomasti tulleet myös poskihampaat, mistä oon kyllä kiitollinen. Yöt sujuvat ihan kivasti, poika nukkuu vieressä ja syö maitoa yöllä pari kertaa. Aamulla tosin herää 6-7 välillä, mikä on hitusen rasittavaa, kun nukkuman poika menee vasta 9 maissa. Niin, ja yksillä päikkäreillä, 1,5-3h, usein lyhyemmät kuin pidemmät.

Vessahommista, osan päivistä ja öistä poika on käytännössä kuiva, vaippoja menee 1 tai ei ollenkaan. Sitten toisina päivinä poika pissaa 8 vaippaa, että ota siitä sitten selvää! Pissat tiristetään joka kerta, kun vien vessaan, ja kakoista suurin osa tulee pottaan. Minä pissatan yleensä pojan pöntölle, mies potalle. Yöllä poika pissaa vatiin, joka on sängyn vieressä, ettei herää paljoa, niin saa unen päästä kiinni nopeasti.

Miten teillä muilla on sujunut?

 

Meillä on sellainen vaippamaakari et huh... Potalla malttaa olla pari sekuntia, vähän kauemmin, jos aktiivisesti leikittää. Mutta silti yleensä pissii kaikkialle muualle. Tai kakkii. Kuten äsken. Otin vaipan pois, ohjasin potalle. Itse olin vähän siinä askareissa, niin en ehtinyt katsella, minne lähti huitelemaan. Palasi hieman syyllisen näköisenä pippelistään pidellen. Lorautti niille sijoilleen, otti askeleen, liukastui, iski päänsä, huusi... Kun pesin peppua, huomasin, että täällähän on kakkaakin. Löröt löytyivät työhuoneen perältä, vieressä jälleen iso lammikko, ja kaiken huipuksi matolla kakkaiset jalanjäljet. GREAT!! No eipä tehnyt vaippaan ei!! Näytin pottaa ja jätkä vaan nauroi, minkä kuhmultaan kykeni. Joo. Jos vaikka ens vuonna sit

En myöskään ymmärrä, miten tuo pystyis olemaan kuivana yön ilman vaippaa. Vaippa on aina ihan valtavan paksu aamuisin.

Ruoka-asiatkin ovat ties miten, tosin nyt on poitsulla vaihteeksi flunssa, eikä oikein ruoka maistu. Paitsi puuro ja makeat. Tänään söi vähän makaronia, kastiketta (nämä erikseen, ei maistu, jos ovat sekaisin...), soijanakkia ja raejuustoa, siinä se melkein olikin. Pahoin pelkään, että pojusta on tulossa maailman nirsoin... Mitä voi tehdä lapselle, jos se vaan ei tykkää oikein mistään ja saa isot puistatukset "pahasta" ruuasta?? Tolla kaverilla on valtavan hyvä muisti: jos seuraavana päivänä yrittää tarjota uudestaan sitä "pahaa", pää kääntyy heti pois, eikä suostu avaamaan suuta ollenkaan. Jospa auttais sitten isompana se, että voi verbaalisesti selittää ruuan hyvät vaikutukset... Tai sitten ei... Todella valikoiva beibe on. Purkkiruoka ei enää maistu ollenkaan, ellei sitten ole vaan joku kausi päällä.

Muskariin ei päästy tänään flunssan takia, harmi, kun olisi ollut eka kerta kesän jälkeen. No, ensi viikolla sitten.

 

MaiMei: Ootteko sormiruokailua harrastaneet? Mun tuttavapiirissä monella on alkanut olla vaihe, että pitää saada syödä itse. Ja meillä pojalla on havaittavissa kyllä joku nirsoilukausi, edelliset lemppariruoatkaan ei aina kelpaa. Söisi pelkkää makkaraa ja soijahiutaleita, jos saisi valita.

Meillä poika siis on yökuiva niinä öinä, jolloin poika herää pissalle (ja minä tai mies ei olla niin väsyneitä, ettei herättäisi siihen). Yöpissatukset tuli meillä vähän ennen vuoden ikää vahingossa kuvioon, kun poika ei meinannut herätessään nukahtaa takaisin edes tissille helposti. Kokeiltiin sitten, että josko olisi pissahätä, olikin ja nukahti sen jälkeen nopeasti takas.

 

Heipat taas täältäkin:wave:

Meillä onkin pienen miehen kans ollu tylsiä (siis jäbän mielestä..) aamupäiviä, ku isommat sisarukset aloittivat taas koulun. Hirveesti on täytynyt jäbän mulle kiukutella. Sitten taas iltapäivällä, kun toiset tulevat kotia, ollaan niiiiin iloisia että

Meillä vaippoja menee vaihtelevasti. Joinain päivinä lähes kaikki pissat saadaan pottaan, mutta sitten on taas niitä päiviä, jolloin tuntuu, ettei yhtään mitään tule pottaan vaan kaikki tehdään vaippaan. Sen olen huomannut, että jos ollaan reissun päällä, niin saattaa mennä useampikin päivä, ettei pottailut onnistu lainkaan. Mutta jos tarkkaa rutiinia ja aikataulua noudattaa kotioloissa, niin aika hienosti onnistuu.

Meillä jäbälle nous kuume tossa pari tuntia sitten. Nukahtikin jo tunti sitten ilmeisesti yöunille:O Toivottavasti nyt nukkuis kuumeet pois. Ettei ois mitään muuta. Ei nimittäin mitään flunssan oireita ole ollut. Kävikin mielessä olisko vauvarokko asialla.. No, se selvinnee parin päivän sisään.

Hienoa nepula, että teillä päiväkotielämä alkoi sujua hyvin=)

Hampaita meillä edelleen 8. Eli ei poskihampaita vielä havaittavissa.

Työkuvioita olen tässä kovasti pohtinut viimeaikoina. Esimies nimittäin tuossa soitteli, että mulla ois mahdollisuus päästä juuri sille päiväkotiosastolle äitiysloman sijaiseksi, johon olen jo useamman vuoden toivonut pääseväni töihin. Mutta kun tämä sijaisuus alkaisi jo marraskuussa. Ja olein siis ajatellut olevani kotona jäbän kans ens toukokuuhun saakka.. Tuntuu, etten millään vielä raskisi tuota minun "vauvaa" hoitoon laittaa: / No täytyy miettiä asiaa ihan ajan kans. Onhan siihen vielä jokunen kuukausi aikaa.

Ihanan aurinkoisia elokuun päiviä teille kaikille!

 

Affektikramppi, olettekos kuulleet? Mä en ollut ennen. Eilen meillä kävi nimittäin hurjia. Meillä on turvaportti rappusissa, mutta alakerrassa vasta tokalla rapulla, koska kaidetta, mihin sen saisi kiinni, ei ole ensimmäisessä rappusessa. Poitsu välillä seisoo sillä ekalla rapulla ja roikkuu portissa kiinni. No, eilen se sitten ilmeisesti teki juuri noin ja mätkähti lattiaan. En ehtinyt nähdä, oli mennyt valon nopeudella portille ja rysähtänyt alas, mutta jumalaton huuto alkoi. Menin luo, ja se huusi niin, ettei ikinä. Ja sitten yhtäkkiä, melkein saman tien, hiljeni sylissä, meni harmaaksi ja jäykistyi kokonaan, kädet heilahti vauva-aikojen moro-asentoon, ihan jäykkänä, silmät muljahteli. Säikähdin tietty hulluna, tyyliin et nyt se kuolee. Huuto alkoi kuitenkin kohta uudestaan, eli tokeni siitä aika pian, mutta en voinut tietää, mistä kyse, kun en nähnyt, kuinka pahasti putosi. Ajattelin, että putosi niin pahasti, että taju meni. Niin soitin sitten 112, ja lähettivät ambulanssin varmuuden vuoksi kylään. No, sitä odottaessa jo tiesin itsekin, että ei tässä mitään, poitsu alkoi nimittäin vedellä raivareita siitä, ettei päässyt ulos, vaikka ovi oli auki... Ensihoitajat katsoivat pulssit ja saturaatiot ja muut, ja eihän siinä tosiaan mitään (tietääkö joku, tuleeko tuosta lasku perässä??). Sen jälkeen on kaikki ollut normaalisti. Googlasin sitten, ja heti löytyi tuollainen affektikramppi. Se se on varmasti ollut. Kuhmuakaan ei nimittäin löytynyt mistään, joten ilmeisesti poju vaan säikähti kauheasti ja alkoi huutaa niin, että happi loppui. Osa affektikohtauksen saaneista kai valahtaa lötköiksi, osa kramppaa jäykkänä. Sen mä olisin osannut itsekin päätellä, että jos huutaa ja huutaa ja sit menee taju, että se on ihan "tavallista". Mutta tollainen jäykistyminen oli pelottavaa. No mutta, tuollaista on siis olemassa, nyt tiedän, ja niin tekin

 

MaiMei: Enpä ollut kuullut, hui mikä kokemus! Kuulostaa tosi hurjalta. Onneksi ei mitään pahempaa sattunut kuitenkaan.

Meillä noi muksahdukset tuttuja, kun poika koheltaa varsinkin väsyneenä. Nykyään ottaa sohvan päällä juoksuaskeleita, kahdesti on juossut sieltä alas. Ei ole onneksi pahasti sattunut, mutta pään kolahduksista ollaan kyllä yöllä herätelty sen suositellun 2h välein ja tarkkailtu.

 

Maimei, enpä ole tuollaisesta koskaan kuullut, todella hurjalta kuulosti! Olisin itse ollut varmaan aivan paniikissa jos meillä noin olisi käynyt ja varmasti myös ambulanssin tilannut. Eivätkö ensihoitajat tuosta osanneet mainita? Luulisi että muillekin noin on käynyt ja osaisivat sanoa, kun lääkintäalan ihmisiä ovat... Mutta onneksi siinä ei pahemmin käynyt!

Meillä kävi tänään niin, että olin vessassa ja jätin muksut leikkimään siksi aikaa keskenään. Isommat olivat toisessa huoneessa kuin pikkuneiti ja yhtäkkiä kuulin, kun taapero itki julmetusti. Säntäsin katsomaan, että missä se huutaa ja neitihän oli makkarissa, kiivennyt parisängyn päälle ja pomppinut siellä, ilmeisesti kolauttanut päänsä seinään kaatuessaan. Työkalupakki oli jäänyt lähelle sänkyä ja neitihän oli sitten kiivennyt sen avulla sängylle. Nokkela emäntä, kerta kaikkiaan. Onneksi ei pahemmin itseään kolhinut.

Nyt viikonloppuna irtosi taas uusia sanoja, mummi ja pappa sanoi kun heidät nähtiin Viidettä hammasta ois tulollaan ja neiti järsii taas tutti sun muita esineitä...

 

MaiMei: Mun yhdellä kummipojalla iskee tuo affektikramppi lähes joka kerta, kun hän itkee oikein kunnolla. Siis yleensä silloin, kun on satuttanut itseään jotenkin. Toki kohtaukset ovat iän myötä harventuneet. Hän on nyt 5 vuotias.
Mutta kyllä joka kerta, kun hän on hoidossa meillä, pelottaa saako hän kohtauksen. Se on ihan kauheeta.. Vaikka sen tietää ettei ole vaarallista, mutta siitä huolimatta.

Meillä tosiaankin vauvarokko vieraili. Olikin aika rajuna tälläkertaa (siis verrattuna sisarusten rokkoon). Kuume kesti keskiviikosta sunnuntaihin. Ja sunnuntai-iltana sitten näpyt tuli. Korkeimmillaan kuume oli 40,3. Sillon jäbä oli ihan veltto ja ei jaksanut ku sylissä olla. Ja siis vaan sylissä. Torstai-, perjantai- ja lauantai-iltana kuume nousi tonne 40 huitteille. Aamuisin oli 38 huitteilla. Monta kertaa jo mietittiin lääkäriin lähtöä, mutta luotin kuitenkin vaistooni. Eli kokoajan sanoin isännälle, että kyllä se on vauvarokkoa, kun ei muita oireita ole. Viimeistään tietty tänäaamuna ois pitäny lääkäriin lähtä, jos kuume ei olisi laskenut.

Sanoja tulee lisää kokoajan. Välillä vaan meinaa olla kommunikaatio-ongelmia, kun ei aina ihan ymmärretä mitä jäbä tarkoittaa

Jaaha, pitääpä alkaa nuo isommat lapset hoputtaa kouluun..

 

Maimei, pikaisesti pakko kommentoida sulle. Eli meillä ikävä kyllä kokemusta noista krampeista, kolme eri episodia joista jouduttiin lopulta neurolle tutkimuksiin että pystyttiin sulkea epilepsia ym. pois. Mutta tosiaan, aivan järkyttäviä tilanteita jotka ainakin mulla edelleen on mielessä vaikka viimeisestä jo aikaa. Meillä neurologi arvioi että krampit aiheutti raivo/kiukustuminen mutta myös kipu googletuksen mukaan voi aiheuttaa noita. Ambulanssista ei meille ainakaan tullut laskua. Tsempit sinne!

Muuten meillä menee ihan hyvin, pottailun ja itse syömisen kanssa ollaan kyllä aika kaukana esim. Lyraen ihannetilanteesta Meillä tulee kyllä pottaan pissoja useasti mutta ei koskaan kakkaa. Syö itse joitain lusikallisia puuroa mutta lähinnä muuten minä syöttelen. Mukia ei voi vielä kuvitellakaan koska heittää ja kaataa päivittäin filtterittömiä nokkamukeja niin että äitin hermoa kiristää No, kai se joskus oppii...

 

Luna Lovekiva: Tervetuloa!

MaiMei: voi vitsi, kuulostaa ikävältä, onneksi on jo ohi ja ei toivottavasti ole uusinut? Meillä tasan yksi ambulanssihälytys pojan kohdalla jouduttu tekemään ja sekin kyllä ihan kammottava kokemus. Meillä sormiruokaillaan, vaikka se on äärimmäisen sotkuista puuhaa. Tuntuu, että 90 % ruuista löytyy lattialta syönnin jälkeen. Ollaan ratkaistu ongelma siten, että saa mutustella leivänpaloja, marjoja, kasviksia samalla, kun syötetään ihan kunnon ruokaa lusikalla.

lyrae: Meillä poitsulla on tulossa jo 11. hammas. Yöt ovat olleet levottomia, mutta onneksi panadol auttaa ja vie kipua hyvin pois. Hampaitaan testailee joka paikkaan, pöytien reunaan jne.

leena77: Itsekin olen miettinyt, että poitsun voisi olla helpompi aloittaa pienemmässä ryhmässä ja sitten vasta siirtyä päiväkotiin. Millaisena koit perhepäivähoitajan työt? Tällä hetkellä näyttää siltä, että osa-aikatyöllä ja etäopiskelulla pystyn olemaan vielä päivät kotona pojan kanssa. Illalla sitten mies hoitaa lasta, kun minä olen töissä. Jes, tuntuu kivalta!

Ja sitten mentiin mustikkametsään. Eilen tyssäsi reissu siihen, että poitsu näki puiston ja sai sellaiset raivarit, että päätin sulassa sovussa kaarata puiston pihaan. Siellä sitten sai päivän puistoannoksensa ja kun lähdettiin metsää kohden, niin nukahtikin päikkäreille. Tänään raivotkoon puiston nähdessään, haluan syöttää poitsulle tuoreita mustikoita ja tutustuttaa myös luontoon. Harmi vaan, kun puistoja tuolla matkalla useampia...

Vauvakuume vaivaa...Vuoden ikäisenä elämä helpotti niin uskomattoman paljon, että jopa kaipaisi leikkiseuraa poitsulle. Ja jollain hullulla tavalla ajattelen, että synnytystraumasta pääsisi eroon, kun nyt tietää mihin valmistautua ja tietää jo miten selviytyä siitä. Teillä, joilla ensimmäinen synnytys on ollut kamala, niin onko toinen ollut helpompi? Meillä nelikiloisen pojan päänympärys oli 38cm ja siksi ilmeisesti laskeutumis-ja ponnistusvaihe toooodella venähtänyt ja repesin kiitettävästi. Melkein vuosi meni synnytyksestä, että viimeisetkin vauriot korjautuivat. Onneksi kuitenkin selvisin ilman vaippoja, niin mitä tässä valitan.

 

"Hyvä" tietää, että muillakin on affektikohtauskokemuksia. Hurjaa se tosiaan oli. Ei ole uusiutunut tuo kramppi, mutta tietääpähän varoa, jos joskus kolahtaa oikein kovasti. Muuten on muksu muksinut itseään taas ihan jatkuvasti, välillä tahallaankin. Päätä on kiva kolauttaa lattiaan joskus ihan muuten vain... Samoin toisinaan on mukava oksentaa tahallaan... Se on äärimmäisen hauskaa etenkin julkisella paikalla! Yleensä se liittyy siihen, jos on tylsää, eikä pääse vaunuista pois. Kauhea tapa...

Lyrae: kyllä meillä sormiruokaillaan tosi paljon. Kaiken, minkä voi syödä sormin, poika syö, tai pikkuhaarukalla. Nyt ei olla kotona annettu oikeastaan ollenkaan purkkiruokaa, matkoilla vielä. Se menee tosi huonosti. Ihan pari makua vaan maistuu enää, ennen meni kaikki. Huonommin syö myös kotikeittoja tms. soseen omaisia ruokia, tai muita mössömäisiä. Joku risotto esim. ei menis ollenkaan lusikalla syöttäen, mutta itse sormin menee. Ruokamäärät on laskeneet nyt tosi paljon, mutta eikös se niin ollut, että lapsi tietää, milloin on syönyt tarpeeksi. Usein on kyllä seuraavalla aterialla suden nälkä. Puuroannokset on isoja, joten aamupalan ja lounaan välillä on yleensä 3h, sitten onkin unet tulossa, niin siinä tulee n. 3,5h syömispaussi, seuraava tauko on sitten n. 2,5h. Ei oikein voi lyhentääkään syömisvälejä, mietin nimittäin, että jos söisi useammin, mutta pieniä annoksia. No, eiköhän tämä tästä. Tapasin entisen naapurin eilen, hänellä myös keskospoika, ja on kuulemma niin nirso, ettei melkein muuta syö kuin leipää. Hän epäili, että ruokakriittisyys johtuisi keskosuudesta, en sitten tiedä. No, meillä menee hyvin alas kaikki muu paitsi terveellinen & tuore...

Hampaita on 10kpl, lisää ei juuri nyt näy. Sanoja ei kuulu, tai luultavasti kuuluu, mutta ne ovat vielä niin erilaisia kuin oikeat sanat, niin ei ymmärrä Kun näkee junan kuvan, sanoo varmaankin tsuku tsuku tai tuut tuut, mutta se kuulostaa lähinnä uu uu Äänenpaino on kohdillaan, äänteet ei. Kaikki ajallaan.

Muskarissa on mennyt suhteellisen hyvin, ajattelin, että mitähän tulee, kun tapauksemme on niin villi. Välillä vaelteli, mutta niin muutkin, raivarit tulivat vaan kaksi kertaa: kun ei saanut tyhjentää marakassilaatikkoa ja kun ei saanut open soittorasiaa.

Vauvakuumetta kieltämättä täälläkin suunnalla, mutta ei mitään sellaista, että ajaisi konkreettisiin tekoihin.

 

tutti_fruit: Mä kyllä tykkäsin perhepäivähoitajan hommista ihan satasella Se on niin mahtavaa pienessä ryhmässä lasten kans touhuta. Voitiin ihan ex-tempore alkaa vaikka leipomaan tai lähteä metsäretkelle jne. Toki meidän toiminta perustui kunnan vasuun ja mulla oli oma toimintasuunnitelma, mutta siinä pystyi tarvittaessa joustamaan=). Ja mullahan oli silloin nuo koululaiset pieniä, eli he saivat olla kotona ja heillä oli aina leikkikavereita. Eivätkä kyllä olleet lainkaan mustasukkaisia hoitolapsista. Toki illalla aina halusivat halia mua ihan hirveesti..eli ottivat sitten huomion itselleen..
Mua kyllä oikeesti harmittaa, ettei meillä enää tähän nykyiseen asuntoon mahdu hoitolapsia

Vauvakuumetta täälläkin.. Mutta edelleen tilaongelma, eli tähän asuntoon ei mahdu neljättä lasta! Hmm, tietty jos ois se neljäs lapsi, niin olis pakko uskaltaa ottaa lainaa ja muuttaa isompaan asuntoon.. Sitte vois taas tehdä perhepäivähoitajan töitä Hih Ei taida isäntä suostua..

Me ei jäbän kans mahduttu taaperomuskariryhmään Täytyy yrittää jos päästäis sitte vaikka liikkariryhmään. Jotain kivaa harrastusta kaivattais..

Vielä tutti_fruitille: Pyydä ihmeessä pelkopolille jutteluaikaa uuden raskauden ollessa ajankohtainen. Mulla oli tuon keskimmäisen lapsen syntymä aika rankka, sain kolmannen asteen repeämän. Hän juuttui hartioista kiinni. Kävin juttelemassa pelkopolilla kolmannen raskauden aikana, kun synnytys niin kovin mua jännitti. Siellä käynti kyllä auttoi kovasti. Olisin hyvillä mielin tuon keskustelun jälkeen uskaltanut mennä synnyttämään alakautta. Vaikka loppujen lopuksi tämä kolmas lapsi syntyikin perätilan takia sektiolla.

 

Tutti_fruit, mäkin liputan tuon pelkopolin puolesta, mulla oli nimittäin jo ennen ekaa synnytystä aivan mahdoton ajatus alateitse synnyttää ja silloin kävin pelkopolilla, mutta halusin silti sektion. Tokaa odottaessani taas kävin siellä ja lopulta tuli olo, että kyllä mä kokeilen alatiesynnytystä ja lopulta kaikki menikin hyvin, vaikka yli 4 kilonen vauva olikin. Kolmas syntyikin jo ilman pelkopolia alateitse Mutta kerro hyvissä ajoin neuvolassa jos haluat polille päästä, ajat sinne on hankalia saada ja voit jonottaa useita viikkoja!

 

leena77 ja nepula: Taidanpa tosiaan ottaa yhteyttä pelkopolille ja käydä siellä synnytystä läpi, sitten kun raskaudun(niin jos raskaudun...) Olen kuullut vastaavia kokemuksia, että koko raskaus on mennyt kamalan paniikin kanssa, kun synnytystrauma kolkuttaa muistissa. Olen psyykannut itseni siihen, että paikat ovat venyneet niin hyvin, että luulisi seuraavan tulevan helpommin. Toivottavasti vain suostuvat tarkkailemaan sikiön painoa, ettei kasva ihan mahdottoman isoksi. Onko kenelläkään kokemusta sikiön painon tarkkailusta, jos aikaisempi vauva on ollut alle 4,5 kg syntyessään? Ilmeisesti tuo on se kriittinen painoraja.

Miltä muuten arki tuntuu kahden pienen lapsen kanssa? Jos ikäeroa tulisi vaikka pari-kolme vuotta, niin ilmeisesti pitäisi kaksosrattaat hankkia? Onko todella paljon rankempaa, kuin yhden kanssa? Mitä kannattaa ottaa huomioon ennen raskautumista? Pärjäisiköhän kahden kanssa ilman tukiverkostoa? (no jonkinlainen löytyy, mutta sukulaiset ja perhe asuvat 500 km:n päässä)

Niin se syksy on saapunut, ihanan kirpeitä ilmoja ollut, mutta vielä auringon säteiden siivittämänä. Ihanaa!

 

^Toi meiän toka lapsi painoi 4,4 kg ja kolmas 4,2 kg, mutta eipä niitä sen kummemmin tarkkailtu ennen syntymää. Toki tiedossa oli kummastakin että 4 kg tulee ylittymään. Meiän ekan ja tokan ikäero on 2v4kk ja tokan ja kolmosen 1v8kk. Kahden kanssa oli mun mielestä aika lepposaa, tosin raskastahan se oli, kun vauva valvotti yöt ja esikko heräsi viimeistään klo 7 aamulla päivän touhuihin. Päikkäreitäkään eivät samaan aikaan nukkuneet ennenkuin kakkonen oli 8kk ja pian sen jälkeen esikko jo lopettikin päiväunet. Mutta helpompaa oli sinänsä, että vauvalle ei tarvinnut pitää seuraa/viihdyttää erikseen, kun hälle riitti esikon touhujen seuraaminen. Kolmosen kohdalla kakkosella alkoi (mustasukkaisuuden takia, oletan) yöhuutelut, joista täällä 2+:lla oonkin kirjoitellut ja SE jos mikä on ollut todella rankkaa. Ei siis niinkään arki 3 kanssa, vaan valvotut yöt on verottaneet jaksamista. Aina kun on yöt menneet hyvin, niin arki rullaa ihan kivasti.

Meillä ei tukiverkostoa sukulaisista juuri ole, aika yh:na olen joutunut olemaan kun miehen työt vieneet päivät ja illat. Onhan se raskasta, mutta näemmä kaikkeen tottuu... Tälläkin viikolla joka ilta mies on kotiutunut töistä klo 22 jälkeen ja mennyt käytännössä suoraan nukkumaan

Meillä on kaksostenrattaat, koska tokan ja kolmannen ikäero oli kuitenkin alle 2 v ja helpommalla pääsen kolmen kanssa, kun vain yksi venkuroi kävellessä ;D Mutta kaiken kaikkiaan uskon että varmasti pärjäät kahden kanssa, sillä vaikka paljon ne ottaa, niin vielä enemmän ne antaa!

 

tutti_fruit: Kyllä sitä hyvin pärjää kahdenkin pienen kans=) Ihminen on kuitenkin aika sopeutuvainen Meillä esikoisen ja keskimmäisen ikäero on 1v ja 9kk. Eikä meilläkään sukulaisia ole lähimaillakaan. Tuplarattaat oli heillä käytössä, ilman niitä ei kyllä olis pärjätty ollenkaan.

Tuosta sikiön painon kehityksen seurannasta en minäkään osaa sanoa mitään. Mutta neuvolassa kannattaa sanoa siitäkin asiasta, jos se huolettaa.

Meillä jäbälle on 10. ja 11. hammas puhkeamassa. Koko ajan kaivelee suutansa jollain lelulla. Ja sitten tietty satuttaa ikenensä ja alkaa itkemään..

Joulukuussa pitäis lähteä töihin, aluks teen vaan sellasen puolen vuoden sijaisuuden. Katsotaan sitten miltä ens syksy näyttää.. Ihan kiva, kun näin hyvissä ajoin tiedän töiden alun, niin ehditään koko porukka sopeutua ajatukseen

Nyt iltapalalle..

 

Hei taas täältäkin!

MaiMei: hurjankuuloinen tuo affektikramppi, en ole aikaisemmin sellaisesta tiennytkään. Varmasti säikäytti pahemman kerran. Meillä ei vielä ole suurempia haavereita tapahtunut, pieniä kolauksia lähinnä josta selvitty kaamealla parulla ja puhalluksilla. Sohvalla hyppiminen on kyllä sen verran holtitonta, että hirvittää. Välillä osaa peruuttaa nätisti takapuoli edellä alas, mutta saattaa myös heittäytyä selälleen yht'äkkiä eli läheltä piti -tapauksia on ollut.

Syömisestä: Nirsoilu vain jatkuu, ja välillä on kyllä epätoivoinen olo kun usein alas ei mene murenaakaan. Ollaan nyt yritetty johdonmukaisesti harjoitella lusikan kanssa ja myöskin pikkuhaarukkaa on kokeiltu, samoin sormiruokaa yritetään tarjota mahdollisimman paljon. Omatoiminen lusikallasyönti onnistuu muutaman ekan kerran eli lusikalla kauhotaan ja suuhun menee mitä menee, mutta sitten kiinnostus häviää. Sormiruokia menee myös yleensä jokunen murena/haukku, ja sen jälkeen keskitytään heittelemään lattialle kaikki mitä käsiin saadaan.

Allergiatestit on aikanaan tehty kun on ollut aina levoton nukkuja, mutta uskon, että tuohon nirsoiluun vaikuttaa ahkera tissinsyönti. Jotenkin kaveri ei tajua, että se nälkä lähtee muullakin kuin tissillä. Päiväsaikaan olen joutunut imettämään jopa 6-7 kertaa ja öisinkin useamman kerran. Nyt on aloitettu viimein yövieroitus, kaksi yötä on nyt takana ja ensimmäisenä yönä itki noin puoli tuntia ja ähräsi tunnin verran kainalossani puolittain hereillä, viime yönä oli pientä kitinää ja usein heräili pyöriskelemään, mutta odotettua paremmin on mennyt.

Olen lykännyt tuota yövieroitusta hampaidentulon ja kaiken muiden verukkeiden avulla, mutta lopulta siihen päädyin koska yöt tuntuivat menevän koko ajan vain hullummiksi, tissiä olisi pitänyt saada olla tunnin välein, ja itkua seurasi jos ei saanut tankata. Päivisinkin yritän harventaa, jotta tosiaan muutakin ruokaa saisi menemään. Jos tuohon päivävieroitukseen on vinkkejä, niin otan kyllä vastaan! Lyrae:n neuvo rytmittämisestä on hyvä, mutta jos yritän antaa ensin kiinteitä ja sitten vasta imetän, on nälkä jo niin kova että karjuu vain tissiä. Ruokailuväli on 2-3 tuntia ja viisi ateriaa päivässä, tosin välipala saattaa jäädä pois jos päikkärit venähtävät.

Miten teillä on toimittu kiukuttelun kanssa? Siis sellaisen läpsimisen, puremisen , ruoan ja tavaroiden heittelyn ym. kanssa? Meillä ei tiukka kielto ja esim. sohvalta alas nosto tunnu tehoavan etenkään tuohon puremiseen millään, uhmaa tuntuu olevan koko ajan enemmän.

Vielä ei tunnu tajuavan puhetta niin paljon, että menisi perille. "Ei":n kyllä ymmärtää muttei tottele. Pitäisi kai olla jokin leikkikehä johon nostaisi rauhoittumaan kun pureminen tai muu riehuminen yltyy. Mies nosti välillä pinnasänkyyn kun poika ei lopettanut puremista, mutta todettiin, että huono keino jos joskus meinataan saada kaveri nukkumaankin omassa sängyssään.

Näiden syömis- ja nukkumisongelmien takia ei toinen lapsi ole lähiaikoina kyllä suunnitelmissa! Pitää ainakin saada univelkaa pois ensin. Tietenkin kun ensimmäinen lapsi on kyseessä niin sitä stressaa kaikesta, ja esim. tuossa imetyksessä olen ollut ehkä liiankin lapsentahtinen eli tissi suuhun aina kun on alkanut siihen malliin oirehtia.

Ai niin, potta on nyt hankittuna, vielä ei vain ole sinne saatu osumia!

 

Elmers: Meilläkin poika syö tosi pieniä ruokamääriä, mut sitten välillä syö isonkin satsin jotain lempparia. Uskoisin, että noilla satunnaisilla paikkailee sitä, että syö normaalisti tosi vähän. Nyt on kolme päivää mennyt käytännössä pelkällä tissimaidolla, kun on ollut kipeänä, vähän mehua on suostunut juomaan lisäksi. Ja hyvin on nyt kasvanut, omalla vaa-alla melkein 11kg, eli päälle kilo lisää 12kk punnitukseen. Tasaisesta kasvusta kyllä näkee, syökö lapsi tarpeeksi, ja voinnista, jos jaksaa leikkiä ja touhuta.

"Oikeat ruoat" ovat myös paljon ravintotiheämpiä kuin kaupan soseet, jotka sisältää tosi paljon lisättyä vettä yleensä. Lisäksi äidinmaito sisältää tosi paljon energiaa, enkä ainakaan ite pidä pahana sitä, että lapsi ottaa ravintonsa maidosta. (Ja toisin kuin monesti väitetään, äidinmaito ei ole tässä vaiheessa mitään sokerilitkua.)

Mä muuten imetän edelleen päivässä sen 6 kertaa ja yöllä pari-kolme kertaa. En pidä tota tahtia hankalana. Varsinkin nyt, kun poika on ollut kipeä (korkeassa kuumeessa pari päivää), oon ollut tosi tyytyväinen siihen, että imetän vielä. Ainakin nestettä saa menemään, ja tietty vasta-aineita.

Kiukuttelusta: Poika on aika tasainen temperamentiltaan, mutta suuttuu helposti jos ei osaa tai jos otetaan kiva (ehkä kielletty) tekeminen pois. Me miehen kanssa koitetaan välttää turhaa kieltämistä. Kielletään siis vaan sellaisessa tilanteessa (ihannetapauksessa ainakin), josta voi olla vaaraa tai haittaa itselle tai muille. Lisäksi oon koittanut selittää (joo, jo tän ikäiselle), miksi jotkin asiat on kiellettyjä. Ja esim. läpsimisestä oon kertonut, että äitiin sattuu, jos läpsii ja äidille tulee paha mieli. Poika tuntuu ymmärtävän tosi paljon jo, tai ainakin muuttaa käytöstään.

Oon kans huomannut, että poika helposti rupeaa tekemään kiellettyjä asioita aina, kun on tylsää, haluaisi huomiota tai on väsynyt. Koitankin kieltämisen lisäksi ottaa pojan syliin ja toteuttaa sen tarpeen, joka siinä on taustalla. Mut välillä meinaa turhauttaa, kun ei vaan aina voi tietää, mikä on vialla, kun ei toinen osaa vielä sanoa.

Toisen hankinta: Meillä on puolisen vuotta ollut yritystä takana toiseen. Tuntuu turhauttavalta, poika kuitenkin sai alkunsa kolmannesta yrityskierroksesta. Mut uskoisin, että tää on tarkoituksenmukaista, ehkä pojan kuuluu vielä vähän aikaa saada olla pienin. Ja varmasti imetyskin vaikuttaa, vaikka kierto mulla on ollut jo kohta vuoden ihan säännöllinen.

Imetysasiaan semmonen pointti vielä, että meillä pojallahan on tosi ärjy maitoallergia, eikä mitkään maitotuotteet käy. Myös siksi aion imettää (mahdollisuuksien mukaan) sinne 2v asti ainakin. Ennen allergiaakin tuo oli tosin suunnitelmissa.