Kyllä mä mietin lähes päivittäin,voiko vielä syntyä terve lapsi:|Ja että meneekö kaikki ylipäätään hyvin vielä...Viime kerta oli kova ja rankka,tuleeko uusinto tai voisko nyt mennä helpommin.Viimeksi itkettiin kovasti ,vauva joutui teholle synnyttyään ja koko synnytys oli aivan kamala.Loppu hyvin,kaikki hyvin,terve poika.Mutta myllä sitä silti miettii,että miten nyt,voiko vielä onnistua!
***Toukokuun Toivotut***
- Viestiketjun aloittaja epipremnum
- Ensimmäinen viesti
iina_ ja Taca sekä Dulce86 ja Elna ja Tiitulipiituli Tervetuloa mukaan ja paljon onnea.
Tervetuloa myös SeInka ja mamaliina ja paljon onnea. Missie, tervetuloa ja onnea, meillä onkin sitten sama synnäri.
iina_ sehän vain ihana että lapsen isäkin on innolla mukana odotuksessa vaikkete yhdessä asukkaan ja olekkaan.
Kiena Hyvähän se on että tutkitaan ja pidetään huolta niin mahdolliset ongelmat huomataan jo ajoissa.
Miulla tosiaa edellisissä raskauksissa ollut sen verran suuria ongelmia että tarkkana saa olla tämänkin odotuksen kanssa.
Kolmessa edellisessä raskaudessa ollut sama th. Nyt th onkin vaihtunut. Aikaa varatessa pyysin vain lukemaan miun paperit jo valmiiksi että tietää missä mennään.
Mielenkiinnolla odotan miten suhtautuu.
tiuhti_ en tiedät vielä miten tulee menemään ultrat yms. Selviää varmaan sitten reilunviikon päästä ekassa neuvolassa.
Mutta uskoisin että ne kaksi neuvolan tarjoamaan ultraan on samat kuin muilla. Mutta sen lisäksi päädyn taas äippäpolin asiakkaaksi.
Ainakin viimeraskaudessa kävin siellä alussa kerran kuussa, lopussa jopa parikertaa viikossa. Ja joka kerta lääkäri ultrasi.
Miulla siis ongelmana se kohdun kestävyys + verenpaineet ja raskausmyrkytykset.
sokerirasitukseen jouduin edellisessä raskaudessa. Varmaan sinne nytkin pitäisi mennä kun paino on vähän plussan puolella.
Tuntuu vain tosi typerältä koska vaikka mulla on mitä ongelmia ollut niin ikinä mulla ei ole sokereitten kanssa ongelmia ollut. Olin sitten raskaana tai en.
tiuhti_ oi, onnea, ja ihana kuva pikkuisesta. ja kiitos taas päivityksistä.
Princessa, auts, kuulostaa todella kamalalta. Mulla siis tuli ihan sappikiviä. Leikattiin rv 22 umpisuoli. Ja sen poisto + raskaus altistaa kiville.
Lopulta niitä kohtauksia tuli joka päivä, kaikki ruoka laukaisi ne. Lopulta pääsin leikkaukseen. Onneksi. Toivotaan ettei nyt enää kiusaisi noi kohtaukset, meitä kumpaakaan.
synnytyksestä, sektioon menossa ja ihan hyvät fiilikset. Lopputulos se on pääasia. Ja mulla viimeisin sektio oli niin hyvä kokemus että jos samanlaisen saa ja vauva voi hyvin niin en valita yhtään. Meinasin siis kävellä jo leikkaussalista ominjaloin pois, mutta eivät antaneet.
Kertomisesta, meidän suku kyllä järkyttyy. Toisaalta tuskin yllättyvät, mutta järkyttyvät. Mutta eivätköhän ne sopeudu.
Helimarja, meillä ykkösellä ja kakkosella ikäeroa 1v8kk ja tuplat myin pois n. 5 kertaa käytettynä.
Vauva syntyi heinäkuussa ja meni kesän kantoliinassa. Talvea kohti sitten esikoinen meni jo seisomalaudalla tai pulkankyydissä.
toukkistelija, voi että osaanottoni.
äippäpakkaus otetaan taas kerran. Se vain kuuluu saada.
eskapismi, ihanaa, onnittelut hienoista ultrakuulumisista.
täällä myös pukkaa finnejä ja hiukset rasvoittuu. Mutta toisaalta taas, miun takkupesäni ei ole kaivannut hoitoainetta. Mikä on jo ihan ihmejuttu.
Samoin mie en tykkää enää colasta ja se vasta on järkyttävää.
Mä en käytä tupakkaa, alkoholia, huumeita tai kahvia. Mutta kokiksesta mie olen riippuvainen.
Raskaaksi tultuani olen ehkä yhden lasi sitä juonut. Outoa, tosi outuoa.
t: marenda ja hipsukkainen rv 5+
p.s tää meinaa muuten kokoajan lipsauttaa tästä salaisuudesta vihjeitä. Mutta ei nyt vain kerrota kenellekkään vielä. Mulla on jo hienot suunnitelmat megaluokan jouluyllätyksestä suvulle ja kavereille. Ukko väittää että mie liioittelen mutta sallittakoot se minulle.
Tervetuloa myös SeInka ja mamaliina ja paljon onnea. Missie, tervetuloa ja onnea, meillä onkin sitten sama synnäri.
iina_ sehän vain ihana että lapsen isäkin on innolla mukana odotuksessa vaikkete yhdessä asukkaan ja olekkaan.
Kiena Hyvähän se on että tutkitaan ja pidetään huolta niin mahdolliset ongelmat huomataan jo ajoissa.
Miulla tosiaa edellisissä raskauksissa ollut sen verran suuria ongelmia että tarkkana saa olla tämänkin odotuksen kanssa.
Kolmessa edellisessä raskaudessa ollut sama th. Nyt th onkin vaihtunut. Aikaa varatessa pyysin vain lukemaan miun paperit jo valmiiksi että tietää missä mennään.
Mielenkiinnolla odotan miten suhtautuu.
tiuhti_ en tiedät vielä miten tulee menemään ultrat yms. Selviää varmaan sitten reilunviikon päästä ekassa neuvolassa.
Mutta uskoisin että ne kaksi neuvolan tarjoamaan ultraan on samat kuin muilla. Mutta sen lisäksi päädyn taas äippäpolin asiakkaaksi.
Ainakin viimeraskaudessa kävin siellä alussa kerran kuussa, lopussa jopa parikertaa viikossa. Ja joka kerta lääkäri ultrasi.
Miulla siis ongelmana se kohdun kestävyys + verenpaineet ja raskausmyrkytykset.
sokerirasitukseen jouduin edellisessä raskaudessa. Varmaan sinne nytkin pitäisi mennä kun paino on vähän plussan puolella.
Tuntuu vain tosi typerältä koska vaikka mulla on mitä ongelmia ollut niin ikinä mulla ei ole sokereitten kanssa ongelmia ollut. Olin sitten raskaana tai en.
tiuhti_ oi, onnea, ja ihana kuva pikkuisesta. ja kiitos taas päivityksistä.
Princessa, auts, kuulostaa todella kamalalta. Mulla siis tuli ihan sappikiviä. Leikattiin rv 22 umpisuoli. Ja sen poisto + raskaus altistaa kiville.
Lopulta niitä kohtauksia tuli joka päivä, kaikki ruoka laukaisi ne. Lopulta pääsin leikkaukseen. Onneksi. Toivotaan ettei nyt enää kiusaisi noi kohtaukset, meitä kumpaakaan.
synnytyksestä, sektioon menossa ja ihan hyvät fiilikset. Lopputulos se on pääasia. Ja mulla viimeisin sektio oli niin hyvä kokemus että jos samanlaisen saa ja vauva voi hyvin niin en valita yhtään. Meinasin siis kävellä jo leikkaussalista ominjaloin pois, mutta eivät antaneet.
Kertomisesta, meidän suku kyllä järkyttyy. Toisaalta tuskin yllättyvät, mutta järkyttyvät. Mutta eivätköhän ne sopeudu.
Helimarja, meillä ykkösellä ja kakkosella ikäeroa 1v8kk ja tuplat myin pois n. 5 kertaa käytettynä.
Vauva syntyi heinäkuussa ja meni kesän kantoliinassa. Talvea kohti sitten esikoinen meni jo seisomalaudalla tai pulkankyydissä.
toukkistelija, voi että osaanottoni.
äippäpakkaus otetaan taas kerran. Se vain kuuluu saada.
eskapismi, ihanaa, onnittelut hienoista ultrakuulumisista.
täällä myös pukkaa finnejä ja hiukset rasvoittuu. Mutta toisaalta taas, miun takkupesäni ei ole kaivannut hoitoainetta. Mikä on jo ihan ihmejuttu.
Samoin mie en tykkää enää colasta ja se vasta on järkyttävää.
Mä en käytä tupakkaa, alkoholia, huumeita tai kahvia. Mutta kokiksesta mie olen riippuvainen.
Raskaaksi tultuani olen ehkä yhden lasi sitä juonut. Outoa, tosi outuoa.
t: marenda ja hipsukkainen rv 5+
p.s tää meinaa muuten kokoajan lipsauttaa tästä salaisuudesta vihjeitä. Mutta ei nyt vain kerrota kenellekkään vielä. Mulla on jo hienot suunnitelmat megaluokan jouluyllätyksestä suvulle ja kavereille. Ukko väittää että mie liioittelen mutta sallittakoot se minulle.
Huomenia!
Tosiaan täällä ollaan kaameessa flunssassa ja kuumeessa enkä töihinkään mennyt tänään sairastamaan. onneks pääsen jo nyt aamupäivällä lääkäriin niin se saa antaa mulle matkallekin lääkkeet mukaan. Tosiaan en oo muuta uskaltanu ottaa kuin parasetamolia kurkukipuun yks yö ja eilen kun en saanut ketään lääkäriä kiinni (kiitos jälleen kerran kuopion toimiva lääkärisysteemi) niin pengoin itse farmaca fennicasta ohjeet kaikkiin nuhaläkkeisiin ja lääkemääräsin itse itselleni että saan käyttää nasolinia jos on pakko
otrivinia ei saa. Kätevää sinänsä että ammatin puolesta omistaa tällaisetkin opukset vaikkakin yleisemmin ollut käytössä sattuneesta syystä farmacan veterinaria versio
lapsen terveydestä: mua ainakin on mietityttänyt alusta asti se ja huoli on siitäkin. pitää vaan yrittää luottaa että kaikki on kunnossa. Kuitenkin kun nyt on flunssaa ja stressiä ollut ja kaiken näköistä. Lisäksi minulla itselläni on ollut syntyessäni suulakihalkio, ei onneksi huulihalkiota. Tosin minä olen ainoa molempien puolien suvuistani jolla tämä on esiintynyt joten oletettavasti ei ole sinällään perityvä vaan jokin mutaatio. Sitähän ei tietenkään pysty tietämään että onko minun ainutlaatuinen mutaationi sitten periytyvä vai ei. Onneksi mieheni tytär ainakin on täysin terve joten se ajatuksena vähän helpottaa. Sitäkin muistan vuosia sitten miettineeni että pitääkö pelätä sitäkin kun isän puolen suvun yhdessä haarassa on esiintynyt sukupolvien yli hyppivää kuuroutta ja sokeutta Onko muilla tällaisia joita ootte pohtineet??
T: Li ja Riäpäle 6+5
Tosiaan täällä ollaan kaameessa flunssassa ja kuumeessa enkä töihinkään mennyt tänään sairastamaan. onneks pääsen jo nyt aamupäivällä lääkäriin niin se saa antaa mulle matkallekin lääkkeet mukaan. Tosiaan en oo muuta uskaltanu ottaa kuin parasetamolia kurkukipuun yks yö ja eilen kun en saanut ketään lääkäriä kiinni (kiitos jälleen kerran kuopion toimiva lääkärisysteemi) niin pengoin itse farmaca fennicasta ohjeet kaikkiin nuhaläkkeisiin ja lääkemääräsin itse itselleni että saan käyttää nasolinia jos on pakko
otrivinia ei saa. Kätevää sinänsä että ammatin puolesta omistaa tällaisetkin opukset vaikkakin yleisemmin ollut käytössä sattuneesta syystä farmacan veterinaria versio lapsen terveydestä: mua ainakin on mietityttänyt alusta asti se ja huoli on siitäkin. pitää vaan yrittää luottaa että kaikki on kunnossa. Kuitenkin kun nyt on flunssaa ja stressiä ollut ja kaiken näköistä. Lisäksi minulla itselläni on ollut syntyessäni suulakihalkio, ei onneksi huulihalkiota. Tosin minä olen ainoa molempien puolien suvuistani jolla tämä on esiintynyt joten oletettavasti ei ole sinällään perityvä vaan jokin mutaatio. Sitähän ei tietenkään pysty tietämään että onko minun ainutlaatuinen mutaationi sitten periytyvä vai ei. Onneksi mieheni tytär ainakin on täysin terve joten se ajatuksena vähän helpottaa. Sitäkin muistan vuosia sitten miettineeni että pitääkö pelätä sitäkin kun isän puolen suvun yhdessä haarassa on esiintynyt sukupolvien yli hyppivää kuuroutta ja sokeutta
Onko muilla tällaisia joita ootte pohtineet??T: Li ja Riäpäle 6+5
Olisin etenkin teiltä "kokeneemmat" kysynyt noista vaunuasioista, meille on esikoinen tulossa tosin vasta siis toukokuussa mutta silti..
Löytyyköhän netistä mistään esim.sivustoa, josta voisi ominaisuudet valkkaamalla hakea eri vaunutyyppejä? Kun haluaisin mahdollsimman helpot yhdistelmät, kevyet, joihin saa ilman adaptereita tms. kiinni turvaistuimen ja kopan ja myös istumaosan (rattaat?). Ja turvaistuin pitäisi olla isofix-kiinnikkeinen. Hinta ei vielä tässä kohtaa ole este, niitä aletaan vertailla sitten kun sopivia vaihtoehtoja löytyy
Eli olisiko mitään suosituksia tähän?
Löytyyköhän netistä mistään esim.sivustoa, josta voisi ominaisuudet valkkaamalla hakea eri vaunutyyppejä? Kun haluaisin mahdollsimman helpot yhdistelmät, kevyet, joihin saa ilman adaptereita tms. kiinni turvaistuimen ja kopan ja myös istumaosan (rattaat?). Ja turvaistuin pitäisi olla isofix-kiinnikkeinen. Hinta ei vielä tässä kohtaa ole este, niitä aletaan vertailla sitten kun sopivia vaihtoehtoja löytyy
Eli olisiko mitään suosituksia tähän?
Viimeksi muokattu:
toukkistelija ISO :hug: kenenkään ei soisi täältä tippuvan :'(
Hmm, missähän marzipaani ? Toiv kaikki hyvin
ikäero tulee meillekin se 1vuosi ja 8kk enkä ole ajatellu ehkä ostaa tuplarattaita
Oon kantoliinailun suuri ystävä niin ehkä pärjättäisiin ihan normi vaunuilla.
Mitäköhän muuta?
lapsen terveys juu, on mietitty, lähinnä sitä kun esikoisella todettiin semmoinen lievä vamma mihin tulee tarvitsemaan kuntoutusta ja apuvälinettä lopun ikäänsä.. (en nyt viitsi kertoa tarkemmin mistä kyse, ettei "tutut tunnista" )
Nyt on vielä tutkimukset niin alussa, että vasta tutkitaan onko periytyvää.
Uskon kyllä että ihan täyttä elämää pystyy tyttö tästä huolimatta elämään, tietenkään ei kukaan tämmöistä lapselleen haluaisi..
Pakko muuten tunnustaa, mä ostin ekat jouluvalot jo eilen :ashamed:
Ja tänään aattelin ne laittaa mutta nehän on siis ihan pienet tunnelmavalot
Tervetuloa vielä uudet, ja onnea!
Epi ja Paavo 8+2
Hmm, missähän marzipaani ? Toiv kaikki hyvin
ikäero tulee meillekin se 1vuosi ja 8kk enkä ole ajatellu ehkä ostaa tuplarattaita
Oon kantoliinailun suuri ystävä niin ehkä pärjättäisiin ihan normi vaunuilla.
Mitäköhän muuta?
lapsen terveys juu, on mietitty, lähinnä sitä kun esikoisella todettiin semmoinen lievä vamma mihin tulee tarvitsemaan kuntoutusta ja apuvälinettä lopun ikäänsä.. (en nyt viitsi kertoa tarkemmin mistä kyse, ettei "tutut tunnista"
)Nyt on vielä tutkimukset niin alussa, että vasta tutkitaan onko periytyvää.
Uskon kyllä että ihan täyttä elämää pystyy tyttö tästä huolimatta elämään, tietenkään ei kukaan tämmöistä lapselleen haluaisi..
Pakko muuten tunnustaa, mä ostin ekat jouluvalot jo eilen :ashamed:
Ja tänään aattelin ne laittaa
mutta nehän on siis ihan pienet tunnelmavalot Tervetuloa vielä uudet, ja onnea!
Epi ja Paavo 8+2
täällä ollaan flunssaisena. Suurin piirtein koko perhe on.. Raskaus väsymys tähän flunssa väsymyksen päälle nii ei tahopysyy hereillä ollenkaan ja täytyy sanoo et nyt on hermot kireellä...
isäntä tekee pitkää päivää töissä et lepo on itellään vähän vähissä...
synnytyksestä täytyy sanoo et pelottaa ihan sikana, en haluu ajatella sitä asiaa ollenkaan vielä.
Vaikka molemmat synnytykset on ollut helppoja ja toinen kestikin vaan 3h nii silti. Jäänyt kauhukuvat siitä kivusta.
Aattelin pyytää mun äidin mukaan taas ollut molemmista aikasemminkin. Ekassa oli mieskin mukana, mut hän oli nii hysteerinen ettei siitä mitään tullut et parempi et pysyy lasten kanssa kotosalla vaan
lapsen terveydestä huolettaahan se. Mut sit taas en haluu ajatella asiaa etukäteen. Yritän vaan nauttii tästä odotukseta, ja katsoa sitä sitten mitä tuleman pitää.
Vanhempi lapsi on erityislapsi, ei mitään vakavaa onneksi. Ja ollaan opittu elämään asian kanssa suhteellisen tavallista arkea
Mut kyllä se pelottaa et mitä jos tulee toinenkin erityislapsi..
Kiva ku kaverit koittaa kutsuu mua vkl:nä ulos., Lähe nyt ku et säkää oopitkää aikaa ollut missää... Ööh, koita siinä sitten keksiä jotain sopivaa tekosyytä ettei ne nyt pahasti loukkaannu
N. joka toinen kuukausi oon yleensä käynyt kavereiden kanssa ulkona. Ja nyt alkaa olee taas sen verran aikaa et kyl ne kohta ihmettelee miks en lähe mihinkään
Tietääkö joku onko siinä joku raja koska pitää kertoa työpaikalla raskaudesta?
Kun mä teen sellasta työtä etten näe oikeastaan työkavereita tai pomoja koskaan.. Pystyisin melkeen salamaan tän loppuun saakka
Olis siinä selittämistä ku unohtais mainita asiasta ja kun äippäloma alkais nii sit vasta muistais sen
jaahas tää painuu takas peiton alle lämpimään
isäntä tekee pitkää päivää töissä et lepo on itellään vähän vähissä...
synnytyksestä täytyy sanoo et pelottaa ihan sikana, en haluu ajatella sitä asiaa ollenkaan vielä.
Vaikka molemmat synnytykset on ollut helppoja ja toinen kestikin vaan 3h nii silti. Jäänyt kauhukuvat siitä kivusta.
Aattelin pyytää mun äidin mukaan taas
ollut molemmista aikasemminkin. Ekassa oli mieskin mukana, mut hän oli nii hysteerinen ettei siitä mitään tullut et parempi et pysyy lasten kanssa kotosalla vaan lapsen terveydestä huolettaahan se. Mut sit taas en haluu ajatella asiaa etukäteen. Yritän vaan nauttii tästä odotukseta, ja katsoa sitä sitten mitä tuleman pitää.
Vanhempi lapsi on erityislapsi, ei mitään vakavaa onneksi. Ja ollaan opittu elämään asian kanssa suhteellisen tavallista arkea
Mut kyllä se pelottaa et mitä jos tulee toinenkin erityislapsi..
Kiva ku kaverit koittaa kutsuu mua vkl:nä ulos., Lähe nyt ku et säkää oopitkää aikaa ollut missää...
Ööh, koita siinä sitten keksiä jotain sopivaa tekosyytä ettei ne nyt pahasti loukkaannuN. joka toinen kuukausi oon yleensä käynyt kavereiden kanssa ulkona. Ja nyt alkaa olee taas sen verran aikaa et kyl ne kohta ihmettelee miks en lähe mihinkään
Tietääkö joku onko siinä joku raja koska pitää kertoa työpaikalla raskaudesta?
Kun mä teen sellasta työtä etten näe oikeastaan työkavereita tai pomoja koskaan.. Pystyisin melkeen salamaan tän loppuun saakka
Olis siinä selittämistä ku unohtais mainita asiasta ja kun äippäloma alkais nii sit vasta muistais sen
jaahas tää painuu takas peiton alle lämpimään
Ai niin, ja eka täällä olis tulossa.. Jäi se mainitsematta innostuksissani
Täällä mennään niin ilman oireita, että ihan pelottaa, että näyttiköhän ne kaks testiä sittenkään oikein.. Öisin on pitänyt pissalle nousta, muttei muuta. Ja kummaa ruskeaa tuhnuvuotoa on tullut muutamana päivänä, ei edes pöksyihin asti. Levotonta nukkumista yöllä; välillä kuuma ja välillä kylmä..
Syökö täällä porukka jotain erityisiä vitamiini- yms. valmisteita raskauden aikana? Tänään oon apteekkiin menossa, niin tietäis vähän, mitä vois katsella
-Missie-
Täällä mennään niin ilman oireita, että ihan pelottaa, että näyttiköhän ne kaks testiä sittenkään oikein.. Öisin on pitänyt pissalle nousta, muttei muuta. Ja kummaa ruskeaa tuhnuvuotoa on tullut muutamana päivänä, ei edes pöksyihin asti. Levotonta nukkumista yöllä; välillä kuuma ja välillä kylmä..
Syökö täällä porukka jotain erityisiä vitamiini- yms. valmisteita raskauden aikana? Tänään oon apteekkiin menossa, niin tietäis vähän, mitä vois katsella
-Missie-
Hei kaikille
Olen raskaana, käsittämätöntä, odottamatonta ja hämmentävää Olen 43-vuotias eli ikäloppu ja mulla on kaksi pienempää lasta. Raskaus on todellinen yllätys, näin ei pitänyt käydä ollenkaan. En voi käyttää hormonaalisia ehkäisyvälineitä ja kuinka kävikään, klassinen moka eli kondomi petti. Nyt ollaan miehen kanssa suurinpiirtein shokissa eikä yhtään tiedetä, mitä tehtäisiin. Lapset on ihania, mutta jaksaako sitä enää aloittaa yövalvomisia ja koko rumbaa alusta. Lapsi on kuitenkin lahja, enkä varmasti antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos raskaus kesketettäisiin. Se ei ole ratkaisu. Olen jotenkin salaa onnellinen, en uskalla vielä hehkutella ajatuksella. Kuten huomaatte, ajatukset ovat ihan ristiriitaiset. Ja hirmu huono olokin on koko ajan, hohhhoijaa. Oksettaa, väsyttää, paleltaa. Sekavaa sepostusta, mutta sekava on kirjoittajakin. Tämä tuli niin puskista kuitenkin. Ja juu, kyllä tiedän, että näin voi käydä, mutta kun se raskautuminen kuitenkin on iäkkäämpänä vähän epätodennäköisempää. Silti salaa jo kävin kurkkaamassa äitiyspakkauksen sisällön...
La olisi tod.näk. 27.5. eli nyt mentäisiin sitten kutakuinkin 4+5.
Terkuin Piitu ja todellinen ylläripylläri
Olen raskaana, käsittämätöntä, odottamatonta ja hämmentävää
Olen 43-vuotias eli ikäloppu ja mulla on kaksi pienempää lasta. Raskaus on todellinen yllätys, näin ei pitänyt käydä ollenkaan. En voi käyttää hormonaalisia ehkäisyvälineitä ja kuinka kävikään, klassinen moka eli kondomi petti. Nyt ollaan miehen kanssa suurinpiirtein shokissa eikä yhtään tiedetä, mitä tehtäisiin. Lapset on ihania, mutta jaksaako sitä enää aloittaa yövalvomisia ja koko rumbaa alusta. Lapsi on kuitenkin lahja, enkä varmasti antaisi itselleni ikinä anteeksi, jos raskaus kesketettäisiin. Se ei ole ratkaisu. Olen jotenkin salaa onnellinen, en uskalla vielä hehkutella ajatuksella. Kuten huomaatte, ajatukset ovat ihan ristiriitaiset. Ja hirmu huono olokin on koko ajan, hohhhoijaa. Oksettaa, väsyttää, paleltaa. Sekavaa sepostusta, mutta sekava on kirjoittajakin. Tämä tuli niin puskista kuitenkin. Ja juu, kyllä tiedän, että näin voi käydä, mutta kun se raskautuminen kuitenkin on iäkkäämpänä vähän epätodennäköisempää. Silti salaa jo kävin kurkkaamassa äitiyspakkauksen sisällön... La olisi tod.näk. 27.5. eli nyt mentäisiin sitten kutakuinkin 4+5.
Terkuin Piitu ja todellinen ylläripylläri
Piitu43 tervetuloa ja onnea raskauden johdosta!Eiköhän yllätys vielä iloksi muutu:heart:
Mut nyt mä heittäydyn vatsalleni ja taon maata itkien ja potkien:kieh:Mä en kestä tätä huonoa oloa,pahaa makua suussa,palelua ja väsymystä:headwall:Olo on ihan surkea,kuin rapakunnossa tai kaameassa kankkusessa
Viikotkin kun pieneni ultrassa,tuntuu jotenkin aika kuluvan toivottoman hitaasti ja odotan kuin kuuta nousevaa n 12 viikon saavutusta,jospa se energinen,ihana keskiraskaus alkais...
...kääriytyy peiton alle ja yrittää sieltä käsin komentaa lapsia leikkimään....
(ovat muuten hyvin ottaneet äidin väsymyksen,lasten huone on sänkyjä lukuunottamatta,siirtynyt kummasti olohuoneeseen)
Mut nyt mä heittäydyn vatsalleni ja taon maata itkien ja potkien:kieh:Mä en kestä tätä huonoa oloa,pahaa makua suussa,palelua ja väsymystä:headwall:Olo on ihan surkea,kuin rapakunnossa tai kaameassa kankkusessa
Viikotkin kun pieneni ultrassa,tuntuu jotenkin aika kuluvan toivottoman hitaasti ja odotan kuin kuuta nousevaa n 12 viikon saavutusta,jospa se energinen,ihana keskiraskaus alkais...
...kääriytyy peiton alle ja yrittää sieltä käsin komentaa lapsia leikkimään....
(ovat muuten hyvin ottaneet äidin väsymyksen,lasten huone on sänkyjä lukuunottamatta,siirtynyt kummasti olohuoneeseen
)Tervetuloa uusille! :wave:
Pahoittelut toukkistelija ja onnea uuteen yritykseen, jos sellaiseen ryhdytte :hug:
Piitu43 tunteet varmasti heittävät vuoristorataa, kun kyseessä on näinkin iso ylläri Toisaalta, mikä mahtava onni saada vielä yksi pikkuinen joukon jatkoksi! Eiköhän ajan kuluessa ajatuksetkin selkiydy.
lily-rose täällä kanssa tekee mieli saada välillä itku-potku-raivarit. Eilen iski melkoinen oksentelukohtaus puolenpäivän pahan olon jälkeen. Tunnin verran oksentelin kaikki ulos ja enemmänkin, eikä helpottanut yhtään. Sitten simsalabin tuli nälka ja olo ihan hyvä
Nyt en ehdi kirjoitella enempää
Möppis ja Arhippa 6+
Pahoittelut toukkistelija ja onnea uuteen yritykseen, jos sellaiseen ryhdytte :hug:
Piitu43 tunteet varmasti heittävät vuoristorataa, kun kyseessä on näinkin iso ylläri
Toisaalta, mikä mahtava onni saada vielä yksi pikkuinen joukon jatkoksi! Eiköhän ajan kuluessa ajatuksetkin selkiydy.lily-rose täällä kanssa tekee mieli saada välillä itku-potku-raivarit. Eilen iski melkoinen oksentelukohtaus puolenpäivän pahan olon jälkeen. Tunnin verran oksentelin kaikki ulos ja enemmänkin, eikä helpottanut yhtään. Sitten simsalabin tuli nälka ja olo ihan hyvä
Nyt en ehdi kirjoitella enempää
Möppis ja Arhippa 6+
lily-rose, tosiaan piristi
Väsyttää ihan julmetusti, vaikka täällä taaperretaan vasta viikoilla 4+5. Taidankin suunnistaa sänkyyn, kun isäntäkin suostui lähtemään ulos Tai sitten itkeskelen täällä foorumeilla lukiessani teitin viestejä, ihan sama onko surullista vai iloista asiaa.
Toukkistelijalle voimia.
Piitu43, tervetuloa mukaan ja tsemppiä fiiliksiin...
-Missie-
Väsyttää ihan julmetusti, vaikka täällä taaperretaan vasta viikoilla 4+5. Taidankin suunnistaa sänkyyn, kun isäntäkin suostui lähtemään ulos
Tai sitten itkeskelen täällä foorumeilla lukiessani teitin viestejä, ihan sama onko surullista vai iloista asiaa.Toukkistelijalle voimia.
Piitu43, tervetuloa mukaan ja tsemppiä fiiliksiin...
-Missie-
Hei vaan kaikille!
En ole ikuisuuksiin ehtinyt kirjotella, välillä kyllä lukenut palstaa. Ja ikäviäkin uutisia mahtuu joukkoon Jaksamista asianomaisille!
Eka neuvola oli tämän viikon alussa. Eipä siellä mitään. Deja vù...samat liput ja laput kuin vuosi sitten. Hb ja verenpaineet ok. Oma terkka olikin kahvihuoneessa, kun erittäin nuori kätilöopiskelija hoiti tapaamisen. Oikein herttainen ja täsmällinen Lähete verikokeeseen (osa aikaisemmista vauvoista olleet keltaisia) ja ultraan viikolle 11 eli kutakuinkin kolmen viikon päästä
Pahoinvoinnista sen verran, että mulla on semmonen koko päivän kestävä vellominen ja etominen. Ei kiva. Jotkut päivät menee paremmin, mut tänään tekis mieli maata vaan, kun kaikki etoo. Onneksi jaksoin vetästä taas kuopuksen kanssa aamuvaunulenkin, kun tuntuu toi liikunta auttavan (raitis ilma ainakin). Ja onneksi vanhemmat pojat on tänään päiväkodissa, muuten ei ehtis istumaan lainkaan päivän aikana.
Sokerirasituksessa olen käynyt joka raskaudessa, lähinnä painon takia, mutta joka raskaudessa se on myös ollut aina ok. Tekis mieli skipata tällä kertaa, kun tuntuu niin turhalta (ja ällöttävältä) mennä viemään labra-aikaa, järkätä kuopukselle hoitaja ja istua siellä kolmisen tuntia. Mutta terkka oli sitä mieltä, että kannattaa mennä ja vielä ne molemmat kerrat. Ekalla kerralla, vuonna 2005, oli tarjolla kokiksenmakuinen seos, mutta sittemmin kuulemma on alettu säästää ja tarjolla on ollut vain sitä sokerilientä. Kyllähän sen nyt juo, mutta ainakin viime kerralla oksennus oli niin lähellä, että kyyneleet valui, mutta sain pidettyä sisällä. Kysyin labran tätiltä, että mitäs jos ei vaan pysty pitämään sitä sisällä. "No, se juodaan siiten niin monta kertaa kunnes onnistuu". Just.
Mun pitäis jaksaa rykästä yhteishakuun paperit. Meinaan kaikella uhmallakin hakea kouluun, kun on yks tutkinto (amk) pahasti kesken ja luulin lähteväni hoitamaan sen pois, kunnes tuli tämä yllätysraskaus. No, haen kuitenkin. Jos pääsen sisään, niin saanpahan ainakin opinto-oikeutta 5 vuotta lisää, kun edellinen ehti juuri loppumaan, niin joudun uusiin pääsykokeisiin. Valmistumiseen menisi ehkä 1-2 vuotta vain, mutta saa nähdä: äitiysloman, neljän lapsen ja myöhemmin työn ohella opiskelu ei ehkä ole realistista.
Onko täällä muita opintojen ja työn/äitiysloman yhdistäneitä?
Neuvolatäti sai lasketuksiajaksi 2.5., mutta olkoon se 3.5. kunnes pääsen ultraan. Edellinen kun meni niin reippaasti yli, niin eipä noilla arvioilla niin väliä, sen näkee sitten toukokuussa. Tai huhtikuussa, jos tulee etuajassa. No, kesäkuulle ei sentään voi mennä...
Hyvää viikonloppua, muistakaa syödä mikä maistuu ja juoda paljon
Mami & pätkis 8+2 sekä pojat: 9kk, 4v. ja 5v.
En ole ikuisuuksiin ehtinyt kirjotella, välillä kyllä lukenut palstaa. Ja ikäviäkin uutisia mahtuu joukkoon
Jaksamista asianomaisille!Eka neuvola oli tämän viikon alussa. Eipä siellä mitään. Deja vù...samat liput ja laput kuin vuosi sitten. Hb ja verenpaineet ok. Oma terkka olikin kahvihuoneessa, kun erittäin nuori kätilöopiskelija hoiti tapaamisen. Oikein herttainen ja täsmällinen
Lähete verikokeeseen (osa aikaisemmista vauvoista olleet keltaisia) ja ultraan viikolle 11 eli kutakuinkin kolmen viikon päästä Pahoinvoinnista sen verran, että mulla on semmonen koko päivän kestävä vellominen ja etominen. Ei kiva. Jotkut päivät menee paremmin, mut tänään tekis mieli maata vaan, kun kaikki etoo. Onneksi jaksoin vetästä taas kuopuksen kanssa aamuvaunulenkin, kun tuntuu toi liikunta auttavan (raitis ilma ainakin). Ja onneksi vanhemmat pojat on tänään päiväkodissa, muuten ei ehtis istumaan lainkaan päivän aikana.
Sokerirasituksessa olen käynyt joka raskaudessa, lähinnä painon takia, mutta joka raskaudessa se on myös ollut aina ok. Tekis mieli skipata tällä kertaa, kun tuntuu niin turhalta (ja ällöttävältä) mennä viemään labra-aikaa, järkätä kuopukselle hoitaja ja istua siellä kolmisen tuntia. Mutta terkka oli sitä mieltä, että kannattaa mennä ja vielä ne molemmat kerrat. Ekalla kerralla, vuonna 2005, oli tarjolla kokiksenmakuinen seos, mutta sittemmin kuulemma on alettu säästää ja tarjolla on ollut vain sitä sokerilientä. Kyllähän sen nyt juo, mutta ainakin viime kerralla oksennus oli niin lähellä, että kyyneleet valui, mutta sain pidettyä sisällä. Kysyin labran tätiltä, että mitäs jos ei vaan pysty pitämään sitä sisällä. "No, se juodaan siiten niin monta kertaa kunnes onnistuu". Just.
Mun pitäis jaksaa rykästä yhteishakuun paperit. Meinaan kaikella uhmallakin hakea kouluun, kun on yks tutkinto (amk) pahasti kesken ja luulin lähteväni hoitamaan sen pois, kunnes tuli tämä yllätysraskaus. No, haen kuitenkin. Jos pääsen sisään, niin saanpahan ainakin opinto-oikeutta 5 vuotta lisää, kun edellinen ehti juuri loppumaan, niin joudun uusiin pääsykokeisiin. Valmistumiseen menisi ehkä 1-2 vuotta vain, mutta saa nähdä: äitiysloman, neljän lapsen ja myöhemmin työn ohella opiskelu ei ehkä ole realistista.
Onko täällä muita opintojen ja työn/äitiysloman yhdistäneitä?
Neuvolatäti sai lasketuksiajaksi 2.5., mutta olkoon se 3.5. kunnes pääsen ultraan. Edellinen kun meni niin reippaasti yli, niin eipä noilla arvioilla niin väliä, sen näkee sitten toukokuussa. Tai huhtikuussa, jos tulee etuajassa. No, kesäkuulle ei sentään voi mennä...
Hyvää viikonloppua, muistakaa syödä mikä maistuu ja juoda paljon
Mami & pätkis 8+2 sekä pojat: 9kk, 4v. ja 5v.
Noniin, tänään sain varattua neuvolan.. se olis sitten 20.10, että kuukausi vielä olis sitten odottelua... No eiköhän se tässä nopeasti mene. Ja ensimmäinen ultra olisi sitten 10.11, että siihen sitten kanssa aika matka.
Neuvolatäti on sama kuin pojalla neuvolassa.. kerran ollaan täällä asuessa neuvolassa käyty (pojan 1-vuotis neuvola) ja tosi mukava ja ymmärtäväisen oloinen ihminen oli. että ihan mukava fiilis tästäkin. vanhassa neuvolassa mulla oli maailman mahtavin neuvola-täti ja ehkä siltikin vähän harmittaa, kun hän ei ole tässä raskaudessa.. mutta uskon että uusi on yhtä hyvä.
Lasketuksi ajaksi nyt määritettiin tuo 24.5, mutta melko varmasti sitten ultrassa muuttuu.
Mutta noihin tietoihini voi nyt lisätä lasketuksi ajaksi sen 24.5, muutellaan sitä sitten ultran jälkeen jos tarve on
Tulee itselle niin hyvä mieli, kun huomaan että tänne koko ajan lisää väkeä vauhdilla tulee. Ja itse olen joskus huomannut, että toiset äidit nuorta ikääni kammoksuu ja oudoksuu (vaikken mielestäni niin nuori äiti olekaan), mutta täällä on ihana huomata että iällä ei ole merkitystä.
No eiköhän se tässä nopeasti mene. Ja ensimmäinen ultra olisi sitten 10.11, että siihen sitten kanssa aika matka.Neuvolatäti on sama kuin pojalla neuvolassa.. kerran ollaan täällä asuessa neuvolassa käyty (pojan 1-vuotis neuvola) ja tosi mukava ja ymmärtäväisen oloinen ihminen oli. että ihan mukava fiilis tästäkin. vanhassa neuvolassa mulla oli maailman mahtavin neuvola-täti ja ehkä siltikin vähän harmittaa, kun hän ei ole tässä raskaudessa.. mutta uskon että uusi on yhtä hyvä.
Lasketuksi ajaksi nyt määritettiin tuo 24.5, mutta melko varmasti sitten ultrassa muuttuu.
Mutta noihin tietoihini voi nyt lisätä lasketuksi ajaksi sen 24.5, muutellaan sitä sitten ultran jälkeen jos tarve on
Tulee itselle niin hyvä mieli, kun huomaan että tänne koko ajan lisää väkeä vauhdilla tulee.
Ja itse olen joskus huomannut, että toiset äidit nuorta ikääni kammoksuu ja oudoksuu (vaikken mielestäni niin nuori äiti olekaan), mutta täällä on ihana huomata että iällä ei ole merkitystä. Hei vaan kaikille, nyt oli pakko tulla kirjoittamaan tänne. Tein juuri positiivisen raskaustestin ja olo on niin outo ja hämmentynyt. Tunteet on ihan sekasin enkä tiedä mitä pitäisi ajatella Meillä on nyt 1v2kk ikäinen poika. Tätä raskautta ei oltu suunniteltu ja on ristiriitainn olo. Toisaalta iloitsen tästä vauvasta ja toisaalta taas mietityttää kuinka kahden pienen kanssa jaksaa, varsinkin kun esikoisen kanssa ei olla päästy kaikkein helpoimmalla :O No tässä riittää miettimistä moneksi päiväksi =)
Meillä on nyt 1v2kk ikäinen poika. Tätä raskautta ei oltu suunniteltu ja on ristiriitainn olo. Toisaalta iloitsen tästä vauvasta ja toisaalta taas mietityttää kuinka kahden pienen kanssa jaksaa, varsinkin kun esikoisen kanssa ei olla päästy kaikkein helpoimmalla :O No tässä riittää miettimistä moneksi päiväksi =)tiuhti_ Mä en oikein vielä tiedä miten mulla menee siellä äitiyspolilla, koska maanantaina meen ihan ekaa kertaa =) Kutsussa luki kyllä, et on tapaaminen kätilön, gynen ja sisätautilääkärin kanssa, joten eiköhän siellä lääkäri sitten ultraa.
Tervetuloa uusille ja onnea! :wave:
Tää pahoinvointi on toooooooooooosi kivaa....Oksensin meinään autoon tänään.... Onneksi oli muovipussi, paperia ja bussipysäkki lähellä, ettei sattunut suurempaa vahinkoa :ashamed: Mä en kyllä pysty pidätteleen oksentamista, kyllä tulee ylös asti jos on tullakseen.
Kiena
Tervetuloa uusille ja onnea! :wave:
Tää pahoinvointi on toooooooooooosi kivaa....Oksensin meinään autoon tänään.... Onneksi oli muovipussi, paperia ja bussipysäkki lähellä, ettei sattunut suurempaa vahinkoa :ashamed: Mä en kyllä pysty pidätteleen oksentamista, kyllä tulee ylös asti jos on tullakseen.
Kiena
Hei, tähän pinoon me heittäydymme, Möykky ja minä! Ikää on jo 39 ja tulokas on neljäs. La 26.5. En taida edes olla ihan joukon nestori! Kokemukset eivät silti yhtään vähennä pientä hysteriaa. Etsin hulluna tietoa, mitä teetä ja juustoa sitä saikaan syödä... Ei tekisi mieli ottaa yhtään riskiä. Kahvin ja alkoholin jätin tässä raskaudessa ihan nollaan. Kyllä sitä sitten taas saa kahvitella ja syöpötellä lakua myöhemmin.
Kirjavakana
Kokemukset eivät silti yhtään vähennä pientä hysteriaa. Etsin hulluna tietoa, mitä teetä ja juustoa sitä saikaan syödä... Ei tekisi mieli ottaa yhtään riskiä. Kahvin ja alkoholin jätin tässä raskaudessa ihan nollaan. Kyllä sitä sitten taas saa kahvitella ja syöpötellä lakua myöhemmin.Kirjavakana
Heipparallaa ja täälläkin olisi uusi raskautunut, joka haluaa osallistua tämän palstan jutusteluun. Olen 39v. eli samanikäinen kuin sinä Kirjavakana. Raskauteni on aivan alussa vasta ja jännitän, miten tässä käy. Minulla on kaksi teini-ikäistä lasta, mutta olo on kuin ensiodottajalla. En enää muista 90-luvun lopun raskauksista muuta kuin pahoinvoinnin... Tämä nyt vatsassa oleva asukas on todella odotettu :heart:
Tiuhti ja Helimarja: Mainitsitten näppylöistä. Mä arvelin olevani raskaana siinä vaiheessa, kun mulle tuli pohkeeseen ja kaulaan finni...ei ole ikinä ennen ollut finnin finniä ko. paikoissa.
Jollain nettilaskurilla metsästelin itselleni lasketuksi ajaksi 26.5. ja samaisen laskurin mukaan mulla olis nyt meneillään 4+6. Itselleni on ollut yllättävää se, että olen tosi väsynyt ja pahoinvointi on muistutellut itsestään jo tässä vaiheessa.
Mukavia odotushetkiä kaikille :hug:
Toivottelee, Eemas 4+6
Eemas 5+1/kolmas/39v/Tays (lisätty 25.9.11)
Tiuhti ja Helimarja: Mainitsitten näppylöistä. Mä arvelin olevani raskaana siinä vaiheessa, kun mulle tuli pohkeeseen ja kaulaan finni...ei ole ikinä ennen ollut finnin finniä ko. paikoissa.
Jollain nettilaskurilla metsästelin itselleni lasketuksi ajaksi 26.5. ja samaisen laskurin mukaan mulla olis nyt meneillään 4+6. Itselleni on ollut yllättävää se, että olen tosi väsynyt ja pahoinvointi on muistutellut itsestään jo tässä vaiheessa.
Mukavia odotushetkiä kaikille :hug:
Toivottelee, Eemas 4+6
Eemas 5+1/kolmas/39v/Tays (lisätty 25.9.11)
Viimeksi muokattu:
Halaukset menetyksen kohdanneille :hug:
Kävin tiistaina yksityisellä ultrassa sen ruskean tiputtelun takia ja kaikki oli kunnossa, oikeassa paikassa yksi alkio, jonka sydän löi :heart: Lääkäri sanoi, että alkuraskauden vuodot ovat normaaleja. Olen silti iloinen että kävin asian varmistamassa, etten ole "valeraskaana".
Eilen alkoi kuvottava tunne, joka jatkuu tänään. Syödä pystyn mitä vain, mut tuntuu et pitää syödä jotain tunnin tai parin välein et ei tulis niin paha olo. Toivottavasti tää ei pahene...
Huomenna olis parin kaverin synttärit, en tiiä voinko sinne mennä, etten paljasta itteeni En tiedä osaanko valehdella tarpeeksi uskottavasti siitä miksen juo
Kävin tiistaina yksityisellä ultrassa sen ruskean tiputtelun takia ja kaikki oli kunnossa, oikeassa paikassa yksi alkio, jonka sydän löi :heart: Lääkäri sanoi, että alkuraskauden vuodot ovat normaaleja. Olen silti iloinen että kävin asian varmistamassa, etten ole "valeraskaana".
Eilen alkoi kuvottava tunne, joka jatkuu tänään. Syödä pystyn mitä vain, mut tuntuu et pitää syödä jotain tunnin tai parin välein et ei tulis niin paha olo. Toivottavasti tää ei pahene...
Huomenna olis parin kaverin synttärit, en tiiä voinko sinne mennä, etten paljasta itteeni
En tiedä osaanko valehdella tarpeeksi uskottavasti siitä miksen juo Tervettuloa kaikille uusille odottajille!
Ja suuri voimahali Toukkiselijalle.
Mä rupesin epäilee raskautta ku ennen menkkojen oletettua alkamisaikaa tuli finnejä kymmenkunta naamaan. Ja vieläkin tulee, uusin on huulessa - auts!
Mä en oo pelänny sairaan lapsen saamista, enemmän pelkään sitä et mul on taas tuulimuna. Kun nyt on viikkoja 4+4 eikä oo muita "vaivoja" kuin väsymystä. Ja samanlaista oli kaikki 8 viikkoa kun viimeks olin raskaana. Toivottavasti yökkisin edes vähän ens viikolla Niin ja onhan mun maha pömpöllä koko päivän, ilmavaivojakin on
Kiena, anteeks. mut en voinu olla nauramatta, ite kun en IKINÄ oo ollu vastaavassa tilanteessa. Olit henkilöautos etkä bussis? Etkä ite ajanu?
Ja suuri voimahali Toukkiselijalle.
Mä rupesin epäilee raskautta ku ennen menkkojen oletettua alkamisaikaa tuli finnejä kymmenkunta naamaan. Ja vieläkin tulee, uusin on huulessa - auts!
Mä en oo pelänny sairaan lapsen saamista, enemmän pelkään sitä et mul on taas tuulimuna. Kun nyt on viikkoja 4+4 eikä oo muita "vaivoja" kuin väsymystä. Ja samanlaista oli kaikki 8 viikkoa kun viimeks olin raskaana. Toivottavasti yökkisin edes vähän ens viikolla
Niin ja onhan mun maha pömpöllä koko päivän, ilmavaivojakin on Kiena, anteeks. mut en voinu olla nauramatta, ite kun en IKINÄ oo ollu vastaavassa tilanteessa. Olit henkilöautos etkä bussis? Etkä ite ajanu?