Toukokuun toukat 2013 *toukokuussa* MEIDÄN KUU!

Kiitokset onnitteluista kaikille :heart:

Nyt sitä synnytyskertomusta, tuli pitkä vaikka yritin lyhennellä...
Supparit tiheni n. 10 minuutin välein tuleviksi n. 0.30 yöllä. Torkuin sohvalla kellottelemassa niitä. Puoli neljältä alkoi tuntua, etten uskalla olla kotona, ettei tee ylläreitä kesken automatkan. Herätin miehen aamupalalle ja soitin äidin lapsenvahdiksi. Supistukset oli edelleen siedettäviä pystyssä ollessa. Lähdettiin ajamaan Mikkeliin heti neljän jälkeen ja käyrille päästiin n. 5.30, supistukset tuli vieläkin n. 10 minuutin välein, mutta alkoi olla inhottavan kipeitä paikallaan ollessa. Kävellessä ne ei tuntuneet kovin pahoilta. Kohdunsuu oli jo 3cm auki ja kanavaa n. 1,5cm jäljellä. Olin positiivisesti yllättynyt, kun yleensä toi alkuvaihe on kestänyt ikuisuuden. Saliin päästiin heti kuuden jälkeen, ja muutaman supistuksen ehdin ottaa vastaan keinutuolia vasten nojaillen, ennen kuin alkoi olla hankala olla missään asennossa. Kätilö tuli sopivasti laittamaan käyrille, pyysin samalla ilokaasun, n. 6.30. Hetken oli hyvä olla, ja sit kivut alkoi taas tuntua voimakkailta.

Lääkäri ja aamuvuoron kätilö tuli vähän ennen kahdeksaa katsomaan tilanteen, kohdunsuu oli auennut neljään senttiin ja kanavaa oli n. 1cm jäljellä. Sanoin, että olo on aika kipeä, ja tarttisin jotain voimakkaampaa, epiduraalin tai spinaalin. Tarjottelivat lämpötyynyä tai enemmän volyymia ilokaasuun. En huolinut kumpaakaan, vaan toistin tarvitsevani jo jotain muuta. Kätilö lupasi käydä läpi mun tietoja, ja päättää sen perusteella, mitä kannattaa antaa. Edelleen otettiin käyrää, ja olo alkoi olla ihan järkyttävän kipeä. Arvasin, että mennään ja vauhdilla. Kipu oli niin järkkyä, että aloin sätkiä ja potkia aina supistuksen tullessa, en vaan voinut olla paikallani. Selkään ja alapäähän sattui, en ole muissa synnytyksissä kokenut sellaista kipua, vaikka tyttö tuli käsi poskella ilman epiduraalia/ spinaalia. Sit oli pakko soittaa kelloa, ja kätilö lupasi tilata puudutteen heti. Tehtiin valmistelut, ja sit vaan odoteltiin. Anestesialääkärillä oli kiire leikkurissa ja mä mietin kauhuissani, ehtiikö sieltä ajoissa. Vedin ilokaasua kaksin käsin ja roikuin sängynlaidan kahvasta aina supistuksen tullessa.

Yhdeksän maissa viimein sain spinaalin, ihana helpotus! Kohdunsuu oli jo 8-9cm auki, pientä reunaa jäljellä. Kätilö meni jonnekin, ja ehdin n. 10 minuuttia huilahtaa, ja sit yllättäen tuli sellainen supistus, mikä sattui selkään. WTF!? En tietysti ollut osannut varautua ilokaasun kanssa, luulin, ettei sitä enää tartte. Alapää kyllä oli puuduksissa. Seuraavan supistuksen otin jo maskin kanssa. Kätilö tuli kohta takaisin, ja ihmeissään, kun taas roikun ilokaasussa. Rakko alkoi olla räjähdyspisteessä, en vaan ollut tuntenut vessahätää, ja mua oli siirrelty piuhoista toisiin koko ajan. Katetrointi helpotti oloa hieman, ja samalla päätettiin puhkaista kalvorakko.
Tulikin vihreät lapsivedet, ja homma muuttui totisemmaksi. Kohdunsuu avautui loppuun ja sain luvan aloittaa ponnistamisen. Ponnistaminen piti lopettaa heti, kun pää on syntynyt, jotta kätilö saisi imettyä vauvan hengitystiet puhtaiksi ennen ensimmäistä hengenvetoa. Ponnistustarvetta ei tullut ollenkaan, mutta ponnistin kuitenkin. Ilokaasu piti laittaa pois. Homma tuntui kauhean hankalalta, ihmettelin miten voi olla niin hakusessa neljättä synnyttäessä. Vauvan sydänäänet alkoi dippailla ja mä ponnistin ihan hulluna, onneksi siinä sängyssä oli sellaiset kahvat, mistä oli hyvä ottaa tukea, ja kätilöiden kyljistä otin jaloilla tukea. Sit sanottiin, että vauva on pakko saada sillä työnnöllä pihalle.
Tulihan se pää, onneksi! Alkoi pieni hässäkkä, napanuora oli niin tiukasti kaulan ympärillä, että se piti katkaista heti. Sit oli hartioiden vuoro, niissäkin oli pieni tekeminen. Vauvan toinen käsi oli ihan hassusti, tuli kyynärpää ylöspäin, ja kätilö sanoi, että on voinut huitoa sillä aika reilut tuhot tullessaan :x Ilmeisesti se käden väärä asento aiheutti ne kovat kivut? Pian sain pienen vihreän ukkelin ihasteltavaksi ja masun päälle lämmittelemään. Ja yksi kosmeettinen tikki tuli limakalvonirhaumaan, huh!
Vauva siis syntyi 9.41, synnytyksen kestoksi on merkattu 9h 30min ja ponnistusvaihe 9min (tuntui paaaljon pidemmältä, kun vauva oli ahdingossa).

Tosi tyytyväinen olin synnytyskokemukseen, kätilö oli ihan huippu :) Vaikka kaikenlaista ylläriä tuli viime metreillä, oli koko ajan luottavainen olo, että homma menee hyvin. Onneksi oli viimeiselle puolituntiselle se spinaali, niin pystyin keskittymään kätilön ohjeisiin!
Kaiken kaikkiaan jäi positiivinen mieli koko sairaalassa olo ajasta. Osastolla oli seesteinen tunnelma ja hoitajat + muu henkilökunta tosi mukavia. Lastenlääkäri oli hauska tapaus, tuli naurettua vedet silmissä kotiinlähtötarkastuksessa :D

Oikein hyvää juhannusta kaikille!

Cherrie_ ja poju 5 päivää :)
 
Blommor osanotto suuressa surussa. Ei löydy mitään oikeita sanoja, mutta toivottavasti muistot pienestä Helmi-tytöstä kantavat teitä vaikeina aikoina. Lämpimiä halauksia ja voimia teidän perheelle!
 

Yhteistyössä